Edelliseen saakka en ollut millään tavalla tekemisissä politiikan kanssa. Opiskeluaikoina en ottanut osaa ns. opiskelijapolitiikkaan enkä ammattijärjetöasioihin. Ne tuntuivat minusta täysin vierailta.
Tosin opiskelun loppuvaiheessa olin opiskelijajäsenenä Insinööriliitossa, johon siirryin varsinaiseksi jäseneksi valmistuttuani.
__________________________________________________________________
Tulimme siis takaisin Kemiin loppukesästä 1972. Tulimme Tampereelta vanhalla VW Kleinbussilla - tai oikeastaan minä tulin osan muuttokuorman kanssa - Tuula ja Tommi tulivat junalla perässä. Kyseinen auto romutettiin Karjalaisen Romuttamon toimesta, edesmennyt Osmo Karjalainen kävi hakemassa auton pihaltamme...
Päädyimme asumaan väliaikaisesti vanhempiemme luo, taisipa Tuula ja Tommi asua Maksniemessäkin hetken aikaan Tuulan äidin Martta Pihlajan uudessa omatkoititalossa.
Saimme vuokratuksi aika nopeasti kerrostalokaksion Sauvosaarenkadulta Kemin keskustassa.
Omasta opetustyöstäni sen verran, että tuskin koskaan olen tehnyt niin paljon töitä kuin silloin. Kaikki materiaali oli tehtävä itse. Sen maailman aikainen spriikopiokone tekulla oli kovassa käytössä. Piirtoheitinkalvoja syntyi kasapäin myös rullatavarana.
Pidin työstäni.
Todettakoon, että olemme pitäneet silloisten oppilaitteni kanssa yhteyttä vuoden 1973 jälkeen. He ovat pyytäneet - ainakin toistaiseksi - minut mukaan muutaman vuoden välein toteuttamiinsa tapaamistapahtumiin. Viimeksi tänä vuonna. Olen pari kertaa osallistunutkin.
Pienenä sivujuonteena haluan mainita, että myin kalakaverini kanssa kolhoosiveneemme, jokiveneemme entiselle tekuoppilaalleni tänä kesänä. Kyseinen vene oli Selkäsaaressa "turhan panttina" monta vuotta rannalla. Se ei ollut merellä käyttökelpoinen.
Kemin teknillisen koulun kansliassa Kemissä toteutettava kuntapolitiikka tuli tämän tästä esiin varsinkin "käypäläisten" eli tuntiopettajien suulla.
Itse en jaksanut innostua asiasta. Näin jälkikäteen tuntuu siltä, että kaikki välitunnitkin menivät opetusmateriaalin teossa, ei ollut tarvetta jaaritella turhista...
Tosin olin jo 1960-luvulla ihmetellyt Kemissä harjoitettua typerää tonttipolitiikkaa, joka suorastaan ajoi hyvätuloisia veronmaksajia naapurikuntiin > Simoon ja Keminmaahan. Sama meno tuntui jatkuvan...
Kemin kaupunki tarjosi vuokralle pieniä omakotitontteja, naapurikunnissa sai ostaa itselleen huomattavasti suurempia tontteja - edullisesti.
Vuosi opettajana Kemin teknillisessä koulussa oli ilmeisesti se kulminaatiopiste, joka ohjasi minut opettajauralle.
Koska opistoinsinöörillä ei ollut mahdollisuus tulla nimitetyksi tekun vakinaiseen virkaan, aloin keväällä haeskella paikkaa ammattikoulujen ammattiaineiden opettajaksi. Tein itseäni tykö toki myös tuttuun, paikalliseen tehtaaseen Veitsiluoto Oy;n paperitehtaaseen. Siihen aikaan pestattiin henkilöitä tehtaaseen mahdollisimman kaukaa...
Kesällä vuonna 1973 Imatran ammattikouluun tuli paperilinjalle vakituinen virka hakuun. Hain sitä ja tulin valituksi.
Päätimme muuttaa Kaakkois-Suomeen Imatralle. Minä muutin edellä. Muuttokuorma tuli junalla. Tuula ja Tommi hiukan myöhemmin.
Monien vaiheiden jälkeen saimme vuokratuksi uuden, asumattoman kerrostalokaksion, torin laidalta Imatrankosken keskustasta.
Aloitin opetustyön Imatran ammattikoulussa ja perheeni alkoi totutella uuteen asuinpaikkakuntaan. Nuorimmaisemme Timo syntyi joulukuussa 1973 Imatralla.
Valintaani ei ymmärtääkseni liittynyt mitään politiikkaa, yllättäen irtisanoutuneen, paperilinjan edellisen ammattiaineiden opettajan, Rauno Korjalan tilalle oli saatava nopeasti uusi opettaja. Minä olin sopivasti vapaa - elämä on täyttä sattumaa - voinee sanoa. Työn perässä oli lähdettävä liikkeelle.
Imatran ammattikoulun rehtorina oli insinööri Unto Kallio, jonka kanssa oli reipasta vääntöä aika-ajoin.
Kyllä kuntapolitiikka toki tuli myöhemmin esiin joka tuutista, sillä olihan Imatra ja on vieläkin yksi SDP-enemmistöisimpiä kuntia/kaupunkeja Suomessa.
En antanut kuntapolitiikan enemmälti häiritä toimintaani, sillä edessä oli taas uusi opetussarka. Olin ensimmäistä kertaa ammattikoulussa opettajana. Opetin sekä teoriaa että työtä > laboraatioita.
Olin myös samassa rakennuksessa sijainneen Imatran teknillisen koulun tuntiopettajana, taisinpa olla Imatran työväenopistossakin tuntiopettajana - virtaa oli...
Oikeastaan ensimmäisen kerran työurani aikana havahduin, oikeastaan törmäsin konkreettisesti ammattiyhdistyspolitiikkaan Imatralla vuonna 1974.
Siitä käynnistyi minun henkilökohtainen herääminen ammatilliseen edunvalvontapolitiikkaan. Kuntapolitiikasta ei näkynyt vielä merkkejä.
Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti