Kaikkea sitä sattuu kuulemaan...

Katselin pitkästä aikaa vanhoja tekstejäni.Suomi on monenkirjavan lupamenettelyn suurvalta.

Joskus kuitenkin oikaistaan reippaan puoleisesti...


Vanha tekstini takavuosilta:

SUOMI(KO) OIKEUSVALTIO? JA PASKAT! JUTUSTELUA MARKETIN KASSAJONOSSA...

En voinut olla kerta kaikkiaan kuulematta jutustelua marketin kassajonossa, jossa kaksi mieshenkilöä, toinen elämänsä kevättä elävä vajaa nelikymppinen ja toinen virkeän oloinen harmaahapsi - taisivat olla jutuista päätellen poika ja isä - keskusteli jokseenkin äänekkäästi tontilla tapahtuneesta luvattomasta pihakoivun kaatamisesta ja siihen liittyvästä prosessista. Koko tapahtumasarja oli kestänyt kaiken kaikkiaan toista vuotta…

Osa 1. 

”Olenko kertonut Sinulle Matti, että tontiltamme kaadettiin luvatta komea, haaroittunut yli kolmekymmentä vuotta vanha pihakoivu? Minun ja äitisi silmäterä, jota olemme nimenomaan seuranneet viime vuosina kevään kääntyessä kesäksi. Fotosynteesi jyrähti aina keväällä komeasti käyntiin ykköspuussamme, juuri siinä pihakoivussamme!” vanhempi miehistä, Kalleisä totesi.

”No eipähän tuosta ole ollut aikaisemmin puhetta, miten niin luvatta? Kuka sen kaatoi?” nuorempi miehistä, Matti kysyi. Hänen äänestään oli aistittavissa hienoinen epäilys, eihän tontilta luvatta pihakoivuja sentään nyky-Suomessa kaadeta…

”Taidat epäillä Matti? Se on kuule taivahan tosi, että tontillemme tunkeuduttiin nostamalla raja-aitaelementti pois, pihakoivu kaadettiin moottorisahalla kumoon, koivu pätkittiin ja vietiin pois! Pihakoivumme varastettiin! Jäljelle ei jäänyt muuta kuin muutama vaaksan mittainen, kuivunut oksa.” Kalle-isä äänekkäästi valisti poikaansa.

”Kuka sen teki ja millä luvalla, jos ei Sinun?” Kalle edelleen penäsi vastausta...

”Juttelin naapurissa olevan kerrostalon niin sanotun talonmiehen ja piha-aktiivisen naisasukkaan kanssa edellisen vuoden Vapun jälkeen rajan läheisyydessä olevan/olleen pihakoivun oksien katkaisemisesta. Oksat kasvaessaan olisivat saattaneet vaurioittaa lipputangossa silloin tällöin liehuvaa Suomen lippua. Koska minulla ei ollut riittävän pitkiä tikkaita eikä näillä lukemilla enää puissa kiipeillä kuin poikasena, pyysin heitä hankkimaan palokunnan tikasauton.

Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja on siellä päätyönään aikaa kuluttamassa. Tikasauton avustuksella oksat on näppärästi katkaistavissa. Annoin siis luvan parin kolmen koivunoksan katkaisemiseen sekä rajan läheisyydessä olevan männynoksan katkaisemiseen, koska se krahnasi pihalampun kuupaa. Krahnaa muuten edelleenkin!” 

Kalle perusteellisesti selvitti asiaa pojalleen hiukan poskenpäät jo punoittaen. ”Muutama päivä keskustelun jälkeen pihakoivumme oli poissa! Voit uskoa, että olin kuin puulla päähän lyötynä. Oli ilta mutta otin välittömästi yhteyttä puhelimitse ja sähköpostin välityksellä taloyhtiön hallituksen puheenjohtajaan, isännöitsijään ja kyseiseen niin sanottuun talonmieheen.

Tapasin myös vaimoni kanssa edellä mainitun piha-aktiivien naisasukkaan, joka sopersi kauhuissaan, että eihän näin ollut puhetta. Oksien karsimisesta hänenkin mielestä – siinä vaiheessa – oli vain ollut puhetta aikaisemmissa keskusteluissamme.” Kalle selosti asiaa… 

”Mutta kuka sen teki? Eikö hän edes tullut kyselemään asiaa ennen puun kaatamista? Eihän edes omalta tontilta, puhumatta rajan pinnasta saa ilman rakennusviranomaisten lupaa puita kaadella! Täytyyhän isännöitsijäänkin asiasta tietää!” Matti edelleen totesi.

”Ei voi olla totta! Ei todellakaan voi olla totta! Ei kai kukaan vieras voi tulla pihakoivuja luvatta ja kyselemättä kaatamaan? Onhan Suomi sentään oikeusvaltio, jossa lait ja asetukset toimivat ja niitä kunnioitetaan! Kai Sinä teit asiasta rikosilmoituksen, vähintäänkin korvausvaatimuksen?” Matti sanoi selvästi kiihtyen tilanteesta.

”Ja paskat!” Kalle-pappa tuhahti. ”Täällä näyttää saavan huseerata miten ja mitä tahansa! 

En tehnyt – ainakaan vielä rikosilmoitusta – korvausvaatimuksen kylläkin tarkistettuani ammattijärjestöstäni oikeusturvavakuutuksen ja keskusteltuani asiasta asianajajan kanssa. Asianajaja teki miniarvion puun kaatamisen korvauksista.”

”Ison, yli kolmekymmentä vuotta vanhan pihakoivun hinta on minun arvioni mukaan noin kymppitonni. Toinen vaihtoehto olisi ollut uuden puun paikalleen istuttaminen, josta selviää huomattavasti halvemmalla. Tähän viime mainittuun perustui asianajajan hinta-arvio. Tein asiasta korvauskanteen, koska niin sanottu talonmies väitti, että olin antanut hänelle luvan puun kaatamiseen.” Kalle totesi.

”Entä sitten, olihan keskusteluissa paikalla mainitsemasi piha-aktiivinen naisihminen, kai hän pysyi alkuperäisessä näkemyksessään?” tiedusteli Matti…

”Niinpä! Vaikka hän oli asianajajalleni kahteen kertaan puhelimessa todennut, että vain pihakoivun oksien katkaisemisesta on ollut puhetta eikä hän ole kuullut tarkoin minun ja niin sanotun talonmiehen keskusteluja tarkkaan. Häntä on todennäköisesti uhkailtu, vähintäänkin ankarasti painostettu ilmeisesti em. niin sanotun talonmiehen taholta. Hän saattaisi käräjäsalissa väärän valan uhallakin kertoa aivan mitä tahansa. Tällaisen tiedon sain asianajajaltani.” Kalle totesi hiukan alakuloisena…

Osa 2.

”Miten on mahdollista, että henkilö on kaksi kertaa puhelimessa sanonut, että lupaa koivun kaatamiseen ei ole ollut, niin nyt on toinen ääni kellossa? Olihan hän ilmaissut asian myös talossa asuvalle toiselle naisasukkaalle ja äidille heti puun kaatamisen paljastuttua, että et ole antanut lupaa puun kaatamiseen vaan oksien katkaisemiseen.” Matti ihmetteli.

”Kuule kaikki on nykymaailmassa mahdollista. Oikeudessakin saa kuulemma estottomasti valehdella! Näin minua on viime aikoina asianajajani valistanut. Näytöillä ja vain näytöillä on merkitystä. Jos niin sanottu päätodistaja on muuttanut mielensä, tullut toisiin ajatuksiin uhkailun ja painostuksen myötä, niin kyllä on epävarmaa lähteä käräjäsaliin.

Siellä voi tapahtua aivan mitä tahansa selvässäkin tapauksessa. Vastapuolen asianajaja on ehdottanut sovintoa: maksavat puolet vaaditusta, minimaalisesta korvaussummasta ja asianajajakulut kumpikin osapuoli hoitaa itse.” selosti Kalle.

”Vai että sovintoa! Et kai aio siihen suostua? Sehän merkitsee sitä, myönnät antaneesi luvan pihakoivunne kaatamiseen!” Matti ihmetteli.

”Niin, itse menisin tämän prosessin kyllä loppuun saakka, mutta niin kuin sanoin, päätodistaja eli paikalla ollut piha-aktiivinen naishenkilö saattaa puhua oikeudessa mitä tahansa = myös estottomasti valehdella! Silloin on kuule vitsit vähissä ja tämä juttu alkaa maksaa maltaita! Perkele! Meidän pihakoivumme on kuule luvatta kaadettu ja me joutuisimme siitä maksamaan! Saatana! Sitä en kuule enää sulattaisi!” Kalle suorastaan huusi kassajonossa…

”Saapa nähdä, mitä tämä lysti loppujen lopuksi vielä maksaa, kun saan asianajajan lasku…”
Kalle vielä lisäsi.

”No mennään hakemaan ainakin taskurahoja pelitötteröiltä! Saadaan vähän taskunpohjalle kolikoita, etteivät koirat kuseskele ulkona kintuille!” ehdotti Matti katsellen hedelmäpelin suuntaan.
"Mennään, niin saadaan muuta järjellistä ajattelemista!” sanoi Kalle hiukan rauhoittuen ja he poistuivat kassalta hedelmäpelien suuntaan, joilla näytti olevan vielä iltamyöhälläkin tungosta.

Kuunteluterveisin
Aki Pyykkö
Kemi

Todellinen säästöaamupäivä tänään maanataina 27.07.2015...

Tuskin moniakaan lukijoistani kiinnostaa, mitä olen mm. tänään aamupäivän aikana tehnyt, mutta kirjoittelenpa ne taas tähän tekstiini osittain itselleni muistiin, jos tekemisiään tulee myöhäisemmässä vaiheessa tarkastelleeksi.

Toisaalta oletan, että joku lukijoistani saattaa saada aidosti säästövinkin tekstistäni...

Mahdollisesti olen kertonut, että takkahuoneemme ovesta > sisäovesta katkesi, oikeastaan murtui juuresta ovenkahva vajaa pari viikkoa sitten.
Kyseinen ovi on ollut vaihtolistalla useaan otteeseen varmaan jo viidentoista vuoden aikana.
Miksi?
Siksi, että siitä on kuljettu aika monta kertaa vuodesta 1982 alkaen, käyttö luonnollisesti näkyy. Se on kertaalleen osittain maalattu tumman ruskeaksi. Kyseinen väri ei kieltämättä ole aivan nykyaikaa.
Kysymyksessä on siis ovityyppi, jossa on sisäovi ja ulko-ovi > niin sanottu parvekeovi.

Kahvan katkeaminen oli minulle kimmoke käydä kyselemässä uuden, nykyaikaisen oven hintoja rautakaupasta asennuksineen. 
Hintahaarukka tuntui olevan 600-1.200 euron välillä - halvimmillaan. Jätin asian "hautumaan", toki olin jo aiemminkin asiaa alustavasti tutkiskellut.

Vaimoni totesi suunnilleen viikko sitten: " Minä voin kyllä oven maalata, sillä ihan käyttökelpoinen ovihan se muutoin on."

Se ratkaisi koko oviasian. 

Minä lupasin hänelle leikillisesti 200 euro "stipendin" maalausurakasta ja lupasin hankkia uuden ja/tai käytetyn ovenkahvan.

Kerroin eilen, että lähden tänään aamusella käymään Monitarmon "myymälässä" Ritikassa.
Niinhän siinä loppujen lopuksi kävi, että lastasin varastorakennuksemme autotallista  - vaimoni toivomuksesta - siellä pitkään lojuneet kaksi polkupyörää ja lähdin kaupanhierontaan Monitarmon nuortenmiesten kanssa.
Ajoin portista sisään ja minut otti kohteliaasti vastaan kaksi nuortamiestä. Kerroin asiasiani.

Minulla oli malliksi entinen ovenkahva - teimme vaihtokaupan: Annoin kaksi polkupyörää ja sain vastikkeeksi kaksi ovenkahvaa - ei paha. Todellista "oravannahkakauppaa"!

"Seppäsin" ovenkahvan paikoilleen sahattuani ensin terästapista noin 7 mm pätkän pois.

Homma toimii eli sisäoven saa taas kiinni molemmin puolin. Suojaläpysköjen ruuvit uusin sitten joskus. Kävin ne aamulla ostamassa Kemin Lukkopalvelusta, eivät olleet hinnankiroissa > yhteensä 2 euroa 40 senttiä. 

Vaimoni esitteli jo päivällä mahdollisia värivaihtoehtoja. Varmaan ovi listoineen saa uuden värin/värit lähiviikkojen aikana - hyvä niin. 

Minulla oli siis todellinen säästöaamupäivä...

Kevyttä, tosi kevyttä auto vs. asuntopohdiskelua...

Niin kuin viime viikolla kirjoittelin, kävin nuoremman poikamme kanssa spontaanisti auton koeajolla ja minuun pääsi iskemään lievä autokuume. Koeajamamme auto oli asiallinen, hyvä mutta hiukan kalliin sorttinen. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kuume tuli ja meni...
Yritän kuumeisesti löytää jotain järkeä mahdolliseen autonvaihtoomme. Olen tullut siihen lopputulokseen, että ainoa järkevä tapa on siirtyä yhden auton käyttöön.
Siinä tapauksessa minun/meidän pitäisi poisoppia, unohtaa, hävittää tuo kesäautomme ja se on kyllä tuskallista.

Otin perjantaina Land Rover Freelanderin liikenteeseen. Samana päivänä on VW Doppel TD dieselammattilaisen toimesta ”sepätty” syöttöpumpun osalta ja juttu tuntuu toimivan. 
Tässä alkavat nämä meidän automme tuntua taas niin hyviltä, käyttökelpoisilta pienine puutteineenkin.
Toisaalta meille auto on vain tapa liikkua paikasta A paikkaan B - ei oikeastaan muuta.

Alla olevassa artikkelissa sijoituskirjailija Henri Elo pohdiskelee autoa ja asunnontoa sijoituskohteena.
Vaaka näyttää kallistuvan selvästi asunnon puolelle...

Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:

Kannattaako ostaa auto vai asunto? Sijoituskirjailija vastaa!

26.7.2015 13:44

AutoAsuminenAsuntolainan korkoAutoveroLifestyleMatkailu

Kuva ei liity juttuun. Siinä BMW-autoja odottaa lastausta laivaan Bremenhavenin satamassa.KUVA: GETTY IMAGES

Kun kysyy sijoituskirjailija Henri Elolta, kannattaako sijoittaa autoon vai asuntoon, hän punnitsee ensisijaisesti auton ja asunnon arvojen säilymistä pitkällä aikavälillä.

”Jos asuu kaupungissa, kannattaa harkita asunnon ostamista. Jos taas asuu maaseudulla, auto saattaa olla tärkeämpi sijoitus kuin kaupungissa, missä julkisia kulkuyhteyksiä on enemmän”, Elo vertaa.

Jos kaupungissa ostaa asunnon hyvien yhteyksien ääreltä eikä tarvitse työmatkaansa autoa, autoa ei Elon mukaan välttämättä kannata ostaa.

”Asunto on hyvä sijoitus, jos sen tekee fiksusti. Hyvä sijainti puoltaa asunnon hankintaa. Jos tietää tarvitsevansa asunnon pitkän aikaa, se puoltaa asunnon hankintaa. Jos taas vaihtaa tiheästi asuntoa, se tulee kalliiksi.”

Asunnon vaihtaminen ei ole kovin halpaa. Elo toteaa, että asuntokaupoista menevät välityspalkkio ja varainsiirtovero.

”Asunnon oston puoltamista heikentää se, että asuntolainan koron verovähennysoikeuksia ollaan rajoittamassa.”

Elo kertoo tarinan iäkkäästä osakesijoittajasta, joka oli luopunut autosta ja käyttää pääsääntöisesti taksia.

”Jos iäkäs herra asuu kaupungissa ja käyttää paljon taksia, sillä pystyy huristelemaan aika paljon siihen hintaan kuin maksaisi omasta autostaan”, Elo toteaa.

”Voi ajatella niin, että ostaako auton esimerkiksi 10 000 eurolla vai käyttääkö taksia 2500 eurolla vuodessa ja sijoittaa 7500 euroa osakkeisiin. Seuraavana vuonna jälleen taksin käyttö vie tietyn määrän euroja. Paljonko vastaavasti auton käyttö ja ylläpito maksaa?”, Elo pohtii.

Asunnon arvo laskee vähemmän kuin auton

Kun Elo vertaa asuntoa ja autoa, hän toteaa näkevänsä asunnon enemmän sijoituksena tulevaisuuteen. Hänen mukaansa auto ei oikeastaan edes ole sijoitus, vaan siihen liittyy ennemmin käyttöarvo.

”Kun ostaa asunnon, rahan pystyy saamaan jopa tuoton kera takaisin. Jos ostaa itselleen asunnon, ei tietenkään saa vuokratuottoa, mutta saa arvonnousun tuoton, joka on helposti isompi kuin matala inflaatio.”

"Jos iäkäs herra asuu kaupungissa ja käyttää paljon taksia, sillä pystyy huristelemaan aika paljon siihen hintaan kuin maksaisi omasta autostaan."

Asuntojen arvot voivat väliaikaisesti laskea, mutta Elon mukaan ne ovat viime aikoina pääsääntöisesti nousseet. Sijoitusasunnon tuotto tulee puolestaan vuokratuotosta ja asunnon arvon kehittymisestä. Vuokratuotot ovat lähiaikoina olleet Elon mukaan 3–6 prosenttia.

”Jos taas on kyse omasta asunnosta, ei tarvitse maksaa vuokraa ulkopuoliselle. Sillä rahalla voi käyttää julkisia liikennevälineitä, taksia tai vuokra-autoa.”

"Autoon tulee kaiken maailman vikoja"

Auton arvo puolestaan laskee vuodesta toiseen kilometrimäärän mukaan. Elon mukaan auton tapauksessa kannattaa huomata myös moninaiset kulut.

”Auto ei säilytä arvoaan niin kuin asunto. Autoon tulee ajan myötä lisää kaiken maailman vikoja – ja sitä myöten kuluja vain lisää. Jos on ammatiltaan autokorjaaja ja tykkää harrastaa korjausta, sitten kuluja ei tule niin paljon.”

Kun hankkii auton tai asunnon, pitää Elon mukaan huomioida rahoituskulut, ellei hankintaa pysty tekemään omilla säästöillä.

Elo listaa, että auton kuluissa kannattaa huomioida ajoneuvovero, suuret vakuutusmaksut, auton tulevat huollot ja korjaukset, jokavuotinen katsastus sekä polttoaineet.

”Kannattaa peilata elämänsä kokonaisuutta. Pärjääkö ilman autoa? Minkälaisen auton hankkii: jos hankkii edullisen auton, yllättäviä korjauskuluja tulee todennäköisesti enemmän. Jos hankkii uuden ja ison, vakuutukset ovat kalliita. Tarvitseeko autotalliosaketta vai mihin aikoo parkkeerata?”

Sunnuntain 25.07.2015 aamuaskareita...

Kerroin aiemmin viime viikolla, että valmistelin päärakennuksemme kahden ison ikkunan sisäpuolen tuunauslistoitusta, vaimoni maalaili uusiin irtolistoihin uuden värimaailman.

Edelliseen liittyvänä intouduin yltiöpäisyydessäni ostamaan rautakaupassa käydessäni pikkupussillisen (1,75 x 32 valk. 50 kpl) listanauloja, vaikka tiesin = muistin niitä olevan varastorakennuksen autotallin "aarrepakissa".

Miksi sitten ostin? Pussi maksoi 2,50 euroa eli 5 senttiä/kpl. Kilohinta em. listanauloille on tähtitieteellisen suuri...

Niin, miksi siis ostin naulapussin? Siksi, että kyseiset naulat oli maalattu valkoiseksi - myös kannat.
Ajattelin rautakaupassa asiaa muka loogisesti eteenpäin eli listoitusvaiheeseen tai oikeastaan sen jälkeiseen hetkeen...

Koska listat ovat valkeita, ajattelin välttyväni naulankantojen maalaukselta, koska listanaulatkin ovat valkoisia.

Tänään aamutuimaan listat on sahattu ja kiinnitetty paikoilleen.

Kysymys kuuluu, joudunko maalaamaan listanaulankantoja? 

Jatkuvaa sähköpostihumpuukia(ko)...

Varmaan tuhannet, kukaties kymmenettuhannet suomalaiset saavat jatkuvasti alla olevan 

tyyppisiä tarjouksia. Itsekin olen poistunut/pyytänyt poistamaan sähköpostiosoitteeni kymmeniltä listoilta, mutta aina vain sähköpostiosoitteeseeni tulee toinen toistaan houkuttelevampia tarjouksia.

En lunasta alla olevaa tablettia. Miksi? Siksi, että - I have already one - joten se siitä...

En tällä kerralla vaivaudu edes poistumaan listalta, sillä ei ilmeisesti ole minkäänlaista vaikutusta... 

En myöskään klikannut yhtäkään alla olevista klikkausmahdollisuuksista, sillä todennäköisesti se tulkittaisiin viestin lähettäjän ajatuksissa jonkinasteiseksi kiinnostuksen osoitukseksi...

Jos viesti näyttää oudolta, klikkaa tästä.

Hei Aki, Android-tabletin 1 euron toimitusmaksulla voivat lunastaa: minna.k@luukku.com ja aki.pyykko@netti.fi. - Lue lisää - Tabletilla voit surfata, kuunnella musiikkia tai tehdä töitä. Tilaa tästä Mikäli ette lunasta tablettia, lähetetään se toiselle henkillölle!

Poistu listalta Phenix Ltd, 60/2, MELITA STREET, Valletta, Malta | Rekisteriseloste

Kultaa - mikä ettei...

Väittävät, että raharikkaat eivät pistä kaikkia munia samaan koriin. Mikäli olen ymmärtänyt he hajasijoittavat kertynyttä omaisuuttaan/vaurauttaan eri muotoihin: Kiinteistöihin, pörssiosakkeisiin, jalometalleihin, jne. ja tietysti lompakossa täytyy olla riihikuivaa täpäkkää heräteostojen varalle...

Kun alla olevaa kullan hintakehitystä tarkastelee niin tulee helposti ajatus, että mikä ettei, jos irtorahaa olisi sijoitettavaksi.

Tosin alla olevassa artikkelissa asiantuntijat arvelevat, että ehkä kannattaa vielä hetken aikaa odottaa. Syksyllä kullan hinta saattaa olla vieläkin alhaisempi kuin tänään. 

Vanhat toteamukset oikeasta osto- ja/tai myyntihetkestä pitänevät tässäkin tapauksessa paikkansa: Oikea hetki on varmaan päivää ennen kuolemaa. Silloin hinta on kohdallaan, tosin itselle siitä on valitettavan vähän niin sanotusti hyötyä...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Kulta on ennätyshalpaa ja ajat epävarmat – kannattaako nyt ostaa?

Yhdysvaltain odotettu koronnosto pitää arvometallin hinnan alhaalla

TALOUS 25.7.2015 20:35

Minna Nalbantoglu

HELSINGIN SANOMAT

ERKKI LAINE

Epävakaina aikoina kullan hinta lähtee nousuun. Nyt kulta on halvimmillaan viiteen vuoteen.

Kulta halpeni kuluneella viikolla alimmilleen yli viiteen vuoteen. Perjantaina hinta vajosi 1 077 dollariin troy-unssilta. Viikon aikana se halpeni kaikkiaan neljä prosenttia.

Kultaa on perinteisesti himoittu, kun ajat ovat epävakaat. Taloustilanne ainakin Suomessa on epävarma.

Kannattaako siis nyt ostaa kultaa, kun halvalla saa?

Ei välttämättä, arvioivat analyytikot ja salkunhoitajat.

"En näe kullalle isoa nousupotentiaalia lähiaikoina", sanoo OP-ryhmän analyytikko Juha Lounesto.

"Kullan trendi on alaspäin. Voi olla, että syksyn aikana hinta edelleen laskee", uskoo Danske Bankin salkunhoitajaTeemu Liikanen.

Kullan halpenemiseen on monia syitä, joiden voi ennustaa vaikuttavan vielä lähikuukausinakin. Keskeisiä tekijöitä on ainakin neljä.

Ensinnäkin markkinoilla odotetaan, että Yhdysvaltain keskuspankki nostaisi korkojaan. Koska kullasta ei saa korkoa, se on ollut houkuttelevampi sijoituskohde, kun korot ovat olleet muutenkin nollassa. Jos ja kun ne nousevat, kullan houkutus vähenee.

Kolme tapaa ostaa kultaa

Inhorealisti ostaa kultaharkon

Kultaan voi sijoittaa kolmella tavalla:

1. Ostamalla kaivosyhtiöiden osakkeita.

2. Ostamalla pankkien kultajohdannaisiin sijoittavia rahastoja.

3. Ostamalla fyysistä kultaa kuten harkkoja tai kultakolikoita. Niitä myyvät Suomessa esimerkiksi K. A. Rasmussen, Tavex ja Kultataaleri.

Fyysisen kullan haittapuolena on se, että sen säilyttäminen turvallisesti maksaa. Hyvätkin puolensa siinä on.

"Jos nyt on ihan inhorealistisissa maailmanlopun tunnelmissa, toki kultaharkko on se varmin sijoitustuote", kuvaa salkunhoitaja Teemu Liikanen Danske Bankista.

Toiseksi kulta kiinnostaa sijoittajia silloin, kun he pelkäävät kiihtyvää inflaatiota. Nyt tällaisia riskejä ei ole. Euroalueella inflaatio on poikkeuksellisen hidasta.

Kolmanneksi kullan hinnan laskuun on vaikuttanut Kiinan talouskasvun hiipuminen. Kiina ostaa paljon raaka-aineita ja kultaa, ja kasvun hidastuminen vähentää myös niiden kysyntää.

Neljänneksi osa maailman kriiseistä on ollut viime aikoina rauhoittumaan päin. Finanssikriisi ja euroalueen velkakriisi vaikuttivat osaltaan siihen, että kullan hinta nousi huippuunsa vuosina 2011–12.

Viime päivinä kullan hintaa on laskenut Louneston ja Liikasen mukaan etenkin se, että eurovaltiot saivat alustavasti sovittua uudesta lainaohjelmasta Kreikalle. Euro ei siis ainakaan välittömästi ole hajoamassa.

Maailmanpolitiikassa tunnelmia rauhoitti myös Iranin ydinohjelmaan liittyvä sopu, joka mahdollistaa Iranin vastaisten talouspakotteiden purkamisen.

"Kun Yhdysvaltain keskuspankki aloittaa koronnostot ja dollari vahvistuu, kaikki isot tekijät ovat kultaa vastaan", Liikanen uskoo.

"Geopoliittisestikaan ei ole mitään hirveän dramaattista tapahtumassa."

Liikasen mukaan kulta alkaa kallistua vasta, kun maailmantalous saa vauhtia ja inflaatio kiihtyy.

Vaikka kultajohdannaisia välittävien pankkien asiantuntijat eivät hinnan pikaiseen kallistumiseen uskokaan, ihan oikeaa kouriintuntuvaa kultaa ostavalle ja myyvälle K. A. Rasmussenille arvometallin halpeneminen on tarkoittanut vilkkaampaa kauppaa.

Sijoitusmielessä kultaa hankkivien tavanomaisin ostos on sadan gramman kultaharkko, kertoo toimitusjohtaja Niklas Sundman. Se maksoi perjantaina 3 334 euroa.

"Ennätysalhaiset hinnat antavat pienen kimmokkeen sijoittaa kultaan", Sundman sanoo.

"Se on positiivista meille."

Sundmanin mukaan tosin myös päinvastainen hintakehitys kiihdyttää kauppaa: jos kullan hinta kallistuu, osa sijoittajista innostuu ostamaan sitä hinnannousun jatkumisen toivossa.

"Hinnan liikehdintä on parasta meille."

Talvivaara - louhinta käynnistynee uudelleen...

Toimin tiedonantajana/tiedonjakajana/välikätenä.

Suora nettilainaus Kauppalehdestä:  

MTV: Valtio salaa Talvivaara-tietoja - ei paljasta konsulttia

25.7.2015 10:39

TeollisuusKansantalousPolitiikkaKaivokset

MTV:n mukaan TEM salaa Talvivaara-konsultin. KUVA: ANNINA MANNILA/AL

MTV Uutisten mukaan ministeriön salaama konsulttitoimisto kehotti selvityksessään käynnistämään louhinnan uudelleen.

Työ- ja elinkeinoministeriö salaa tiedot konsulttitoimistosta, joka on tehnyt selvityksen Talvivaaran bioliuotusprosessin ongelmien ratkaisemisesta. Näin kertoo MTV Uutiset.

Konsulttitoimisto kehotti selvityksessään käynnistämään louhinnan uudelleen ympäristövahinkojen ehkäisemiseksi. Eduskunta on myöntänyt konkurssipesälle rahoituksen tätä varten.

Jos louhintaa ei aloiteta, on ministeriöiden Talvivaara-toimiston mukaan mahdollista, että myrkylliset liuokset voivat karata luontoon. Taustalla on bioliuotuskasojen lämmöntuotannon hiipuminen, minkä vuoksi liuoskierrosta ei haihdu vettä entiseen tapaan.

MTV Uutiset kertoo saaneensa harkinnan jälkeen käsiinsä ministeriöiden yhteisen Talvivaara-toimiston puoltavan lausunnon louhintaan tähtäävistä valmisteluista.

Uutisen mukaan asiakirjassa on peitetty selvityksen tehneen konsulttitoimiston nimi sekä arviot louhinnan valmistelun kestosta ja kuluista.

MTV:n mukaan ministeriö perustelee asiaa sillä, että on kuullut asiasta konkurssipesää ja että salaaminen liittyy liikesalaisuuksiin.

Hallitusneuvos Matti Hietanen vastasi MTV:n kysymykseen siitä, eikö veronmaksajien olisi syytä tietää, kenen asiantuntemukseen nojataan taloudellisesti merkittävissä päätöksissä. Hänen vastauksensa oli seuraava:

"Ei tämä ole yhden konsultin näkemyksen varassa. On myös hyväksyttävä se, että asiassa on erilaisia, vastakkaisiakin näkemyksiä ja objektiivisia totuuksia on vaikea löytää. Vasta jälkikäteen voidaan lopulta tarkastella lopputulosta", Hietanen kommentoi MTV:lle.

Perjantai 24.07.2015 - olipa päivä...

Sanotaan, että eläkeläiset ovat kiireisiä. Minä mielestäni en ole sellainen, mutta joskus yhteen ja samaan päivään mahtuu monia aktiviteettaja.
Tuskin moniakaan lukijoistani kiinnostaa, mitä olen mm. tämän päivä aikana tehnyt, mutta kirjoittelenpa ne tähän tekstiini osittain itselleni muistiin, jos tekemisiään tulee myöhäisemmässä vaiheessa tarkastelleeksi.

Tässä muutamia tapahtumia:

Kesäautomme kylmäkäynnistys on ollut sen verran takkuista, että otin varmuuden vuoksi aamulla talviautomme ainakin väliaikaisesti liikenteeseen. Asia hoituu vaivattomasti Trafin sivuilta, eikä maksa paljon, ainoastaan 4 euroa. Meille tulee ensi viikolla "etelänvieraita", joten em. autolla on vaivatonta porukalla liikkua paikasta toiseen. Kukaties käydään ihan ulkomaillakin - Ruotsin Haaparannalla.

Aamulla valmistelin päärakennuksemme kahden ison ikkunan tuunauslistoitusta, vaimoni maalaili uusiin irtolistoihin uuden värimaailman.

Niin palaan vielä tuohon kesäautoomme.Kylmäkäynnistysngelma johtuu/johtui naftan syöttöpumpun vuodosta - yksinkertasisesti polttoaineen saannista käynnistystilanteessa. 

Johtui uskallan kirjoittaa, sillä kävin Kemin Diesel Oy:n asiantuntijan juttusilla päivällä. Hän "seppäsi" syöttöpumppua vaihtamalla mm. yhden tiivisteen ja pari letkua. Hän kuulosteli dieselkoneen käyntiä ja kertoi useista vanhan koneen käyntiin vaikuttavista tekijöistä, mikäli nyt suoritetut toimenpiteet eivät tuoneet pysyvää muutosta kylmäkäynnistykseen.  

Totesin iltapäivällä vaimolleni: "Mitäpä jos huomenna savustetaan ahvenia, jos lähden käväisemään merellä ja jos ahvenia on tullakseen." Näin päätimme tehdä. Matoja tosin en löytänyt kuin muutaman. Niitä on merellä pakko käyttää säästeliäästi.

Ajelin Hahtisaaresta Selkäsaaren pohjoispäätyyn ja annoin aluksi veneen vapaasti liikkua rantaa kohti. Minulla oli kaksi jigionkea ja yksi pilkki yhtä aikaa vedessä. Edellä mainitulla tavalla tuli muutama ahven. Ajauduin aika matalalle, vettä ei ollut kuin 1,5 m...

Päätin siirtyä "keskelle ei mitään" ja hiukan syvemmälle eli noin 2, 5 m syvyyteen lähemmäksi Kojukalliolta Ajoksen suuntaan menevää väylää. Ankkuroin veneen.
Tuskin olin saanut onget ja pilkin veteen, kun alkoi tapahtua. Hetkessä sain muutamia ihan hyvänkokoisia ahvenia ja...

Tämä saattaa tuntua Sinusta kalavaleelta, mutta tämä on taivahan tosi niin kuin eräs opettajakollega tapasi sanoa hiukan epäillessämme hänen tarinoitaan...
Pilkkiin jysähti tosi iso ahven. Kuinka iso, sitä en voi sanoa, sillä se pääsi veneen reunalta irti. Se pääsi irti, koska pilkissä käyttämäni iso jigikoukku oikesi. Oikesi sen verran, että ote irtosi ahvenen leuasta. Ehkä vetoni oli liian raju...

Kuulen aivan selkeästi muutaman lukijan jupisevan, että tunaroin koukun veneen reunaan, jossa se oikesi. Ei se niin käynyt...

Väänsin koukun entiseen muotoonsa mukana olleilla pihdeillä ja koukku uuden mahdo kera äkkiä veteen. Edellä olevaa kalaa ei sen koommin näkynyt, mutta savustuskalat sain kasaan ja mikä tärkeintä - kaikilla pyyntivälinelllä sain jotakin. 

Rantaan takaisin tultuani kesäautomme käynnistyi kertalaakista, toivottavasti näin jatkossakin.

Kerroin vaimolleni em. jigikoukun oikeamisen. "Olikohan se hauki?" hän kysyi. "Ei ollut, koska näin vilauksen ahveneesta veneen reunalla ennen irtoamista." totesin hänelle.

Huomenna savustamme ahvenia, se on varma. Varma on myös se, että Selkäsaaren pohjoispäätyyn "keskelle ei mitään" menen uudemmankin kerran kokeilemaan kalaonnea...




  

Ollin oppivuodet...

Suomen elinkeinoministeri Olli Rehnillä on hätää myydä saakka. Sotkamon Talvivaara pitäisi saada kunnialliseen, kaikkia osapuolia tyydyttävään - siedettävään - ratkaisuun.

Hän joutuu lisäksi pakostakin olemaan  Fennovoiman eräänlainen liikkeelle potkija. No Ollilta se toki onnistuu, sillä potkupallomiehiä hän on henkeen ja vereen. Eiköhän tuon Moskovan reissun seurauksena Olli kohta vakavailmeisenä medialoisteessa ilmoita, että Fortum on saanut neuvottelut venäläisten kanssa myönteiseen päätökseen ja tulee mukaan Fennovoimaan.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Olli Rehn saapui Moskovaan keskelle energiajättien sotaa

Rehn keskusteli Moskovassa muun muassa Fennovoiman ydinvoimalan kohtalosta torstaina

TALOUS 23.7.2015 21:21

Pekka Hakala

HELSINGIN SANOMAT

RONI REKOMAA / LEHTIKUVA

Olli Rehn

MOSKOVA. Suomen elinkeinoministeri Olli Rehn vieraili torstaina Moskovassa keskustelemassa muun muassa Fennovoiman ydinvoimalan kohtalosta. Vierailu osui mielenkiintoiseen hetkeen, sillä Fennovoiman voimalahanke näyttää joutuneen pelikortiksi venäläisten energiajättien sodassa.

Rehn neuvotteli torstai-iltana energia-asioista vastaavan ensimmäisen varapääministerin Arkadi Dvorkovitšin kanssa. Lisäksi hän tapasi entisen valtiovarainministerin Aleksei Kudrinin.

Venäjän ydinvoimayhtiö Rosatom omistaa Fennovoimasta kolmanneksen ja Pyhäjoen voimalan rakentaminen on sille tärkeä miljardiprojekti. Suomen viranomaiset vaativat kuitenkin, että ydinvoimayhtiöstä 60 prosenttia on EU:sta tai Euroopan talousalueelta kotoisin olevan omistajan hallussa. Nykyinen kotimainen omistus ei riitä.

Fortum on asettanut osallistumisensa ehdoksi Luoteis-Venäjän vesivoimavarat: aiesopimuksen mukaan Fortum ja Rosatom ostaisivat venäläisen kaasujätin Gazpromin ulos pietarilaisesta vesivoimayhtiöstä TGK-1:stä. Neuvottelut asiasta ovat venyneet, sillä Gazprom ei ilmeisesti halua luopua sähkömyllyistä aivan ilmaiseksi.

Fennovoiman yllätysomistajaksi hankkima kroatialaisyhtiö Migrit Solarna Energija ei Rehnille kelvannut, joten katseet ovat kääntyneet Fortumiin: voisiko sähköfirma lähteä sittenkin mukaan Fennovoimaan?

Vastakkain näyttävät siis olevan Rosatom ja Gazprom – Fortumin pääkonttorissa tuskin itketään, vaikka Fennovoiman voimala jäisi haaveeksi.

Viimeksi lusikkansa soppaan on työntänyt Venäjän valtiollinen öljy-yhtiö Rosneft. Uutistoimisto Ria Novosti nimittäin kertoi keskiviikkoiltana Rosneftin hallituksen varapuheenjohtajan Larisa Kalandan kirjeestä energiaministeriölle. Siinä ehdotetaan Gazpromin kaasunvienti- ja kaasuputkimonopolin purkamista ja yhtiön pilkkomista.

Dvorkovitš joutui torstaina toppuuttelemaan Gazpromin pilkkomisvaatimuksia. Lausunnosta on luettavissa, että ministeri on paitsi ammattipoliitikko myös Venäjän šakkiliiton varapuheenjohtaja.

"Minun tai valtiojohdon käsitys ei ole muuttunut", Dvorkovitš sanoi uutistoimisto Interfaxille. "Jo aiemmin on tehty päätös, että Gazpromin nykyinen rakenne on säilytettävä. Ottaen huomioon, että samalla on otettava riittävästi askelia Gazpromin sisäisen tehtävänjaon taloudellisen läpinäkyvyyden lisäämiseksi."

Gazprom näyttää siis vaihteeksi joutuneen puolustuskannalle Rosneftin hyökätessä ja Rosatomin häiritessä. Tähän taisteluun Rosneft lähti kuitenkin alakynnestä.

Läntisen lainahanojen sulkeuduttua viime vuonna Rosneft pyysi lainaa Venäjän hyvinvointirahastosta, muttei saanut. Toisin kuin Rosatom, jolle kyllä heltisi 2,4 miljardia euroa Pyhäjoen voimalan rahoittamiseen.

Tämän jälkeen Rosneftin hallituksen puheenjohtaja ja entinen Kremlin harmaa eminenssi Igor Setšin junaili venäläispankeilta lainaohjelman, jota pidettiin pääsyyllisenä ruplan kurssin romahdukseen viime joulukuussa.

Setšin pääsi syntipukiksi. Huhtikuun lopussa Venäjän television ykköskanava esitti presidentti Vladimir Putinin valtakaudesta 2000–2015 kertovan dokumentin tai pikemminkin ylistyslaulun nimeltään "Presidentti". Lukuisat Putinin lähimmät kumppanit todistivat kameran edessä, kuinka mainio kaveri Putin on.

Moni jäi Moskovassa ohjelman ensiesityksen päätyttyä pohtimaan, mitä siitä puuttui. Ai niin, Setšiniä ei näkynyt missään.