Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tämä päivä jatkunee perinteisesti: Tulet päärakennuksen takkaan ja sitten fiilistelemään lumikolalla pihalle vähien pakkaslumien kanssa. Voi olla, että lähden iltapäivällä käymään uteliaisuuttani Kemin Karjalahdella Wetterillä, jossa on Volvo-autojen näyttely. Kyllä - Wetterillä käväisin ja taas säästin ison nipun riihikuivaa rahaa, kun en heittäytynyt kenenkään automyyjän kanssa hieromaan tosissaan kauppoja. Se on kyllä pakko myöntää, että oli erinomaista autokalustoa nähtävillä - niin uutta kuin vanhaakin. Edelleen tuo auton leasing-vaihtoehtomietityttää...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin klapit päärakennuksen takkapesään. Ulos vilkaistuani taidan mennä takapihalle fiilistelemään lumikolan kanssa. Saattaapa olla, että aktiviteettipuuskassani vien Pikkupuolelle ahkiollinen uusia takkapuita lämpenemään. Median uutisointia katsellessani on pakko todeta, että tuo kirottu Koronavirus-ongelma ei ole Suomessakaan vielä voiton puolella. Nyt jos koskaan on oltava edelleen varovainen. Toivottavasti tuo käynnistynyt rokotuskampanja alkaa vähitellen purra... Iltapäivällä lähden käväisemään Keskustan toimistolla Kemin Valtakadun varrella. Kuntavaalitoimikunnan kokous, jossa käydään läpi lähestyvien kuntavaalien toimintoja. Ehdokasasettelu on ehdottomasti ykkkösasia, ei kahta sanaa...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Hiukan rauhaton yö oli, liekö syynä se, että aamupäivällä - kohtapuolin - tulee autotallioviasiantuntija paikalle mittomaan aukon ja tekemään tarjouksen. Kyllä - otin vuodenvaihteessa Kemin K-Raudasta Kuuselan Teuvolta Turner-esitteen. Asia on ollut meillä aikaisemminkin, vuosia sitten esillä, mutta tarjous ei silloin johtanut tilaukseen. Katsotaan, miten nyt asia etenee. Niin - pääsimme sopimukseen, päärakennuksen autotallinovi uusitaan, siirrymme siltä osin nykyaikaan - hyvä niin. Meillä on 1980-luvun alkupuolen erinomainen autotallinovi - TOJA-kippiovi - se on edelleen erittäin hyväkuntoinen ovi, mutta sillä on tiettyjä rajoituksia. Lähinnä sivupalkit ja ylhäällä olevat kiskorakenteet ottavat tilaa. Olisi hyvä, jos sille löytyisi aito jatkotarvitsija. Uuden oven asentaja purkaa sen ehjänä... Iltapäivällä on tarkastuslautakunnan kokous Kemin kaupungintalon valtuustosalissa - väljästi ja osa osallistujista todennäköisesti etänä.

Tammikuun viimeinen viikko käynnistyi - kyllä...

Tammikuun viimeinen viikko käynnistyi - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään klapit ja hain korillisen puita varasto- ja puukatoksesta sisään lämpenemään. Tästä eteenpäin pariksi vuodeksi ovat pari viikkoa sitten tuodut puut käytössä. Hyvin nuo näyttävät syttyvän/palavan. Printtasin huomisen iltapäivän tarkastuslautakunnan kokouksen esityslistan. Kokous pidetään viimeaikaisten käytäntöjen mukaisesti Kemin kaupungintalon valtuustosalissa - väljästi, osa ilmeisesti etänä... Netistä on havaittavissa, että selkäsaarelaiset virittelevät talvisaarikäyntejään - hyvä niin. Varmaan latu-urat ajellaan kohtapuolin hiihtäjien käyttöön merenjäälle ja saareen, mahdollisesti niitä on jo ajeltukin, eipä ole tullut rannassa käytyä. Kävimme keskustassa: Kulttuurikeskuksessa kirjastossa ja taidemuseolla. Ihan hyvä taidenäyttely esillä olevine taiteilijoiden selostuksineen. Mielenkiintoinen oli myös taideteosten myynti-/vuokrausnurkkaus. Ajelimme Hahtisaaren ja sisäsataman kautta Tokmannille ja Lidliin. Niin - ei ollut vielä merellä latu-uria... Tänään on havillista aikaa hahmotella alustavasti kuntavaalimainontaan liittyvää henkilökohtaista vaalimainontatekstiä.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Tätä kirjoittaessani ketselen työhuoneeni ikkunasta lumivalkoiselle etupihalle pääliittymän suuntaan. Saattaa olla, että menen kohtapuolin fiilistelemään lumikolalla pakkaslumia sivuun. Kyllä - olimme lumitöissä hetken aikaa. Yllätyimme parin kolmen päivän aikana sataneen lumen määrää. Kävi mielessä, että emme ole vieläkään saaneet aikaiseksi Selkäsaaressa käyntiin, mutta kyllähän sinne vielä tälle talvelle ehtii... Mediasta maailmantilannetta seuratessani on pakko todeta, että kyllä Venäjän tilanne on huolestuttavan räjähdysherkässä tilassa. Toivottavasti tilanne rauhoittuu - tavalla tai toisella - näin se ei voi pitkään jatkua.

Mitä tänään tähän asti...

Tuttuakin tutumpaa: Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan klapit valmiiksi. Totesin vaimolleni, että eipä tuonne pihalle ole mitään kiirettä lumihommiin. Voi olla, että käväisen vilkaisemassa varastorakennuksen autotallissa olevaa lumilinkoa... Pöytäkalenteria vilkaistuani totean, että ensi viikon tiistaina on tarkastuslautakunnan kokous Kemin kaupungintalolla valtuustosalissa - väljästi ja osa nykytyylin mukaisesti etänä.

Miten Keskustan nyt käy Kemissä, minulta kysyttiin toistamiseen...

Miten Keskustan nyt käy Kemissä, minulta kysyttiin toistamiseen... Sanoin yksiselitteisen suoraan - hyvin. Kysyjä ihmetteli vastaustani. Hän oli lukenut Lounais-Lappi-lehdestä monien Keskustan nykyvaltuutettujen ilmoittaneen jäävänsä pois kuntapolitiikasta. Eivät aio asettua kuntavaaliehdokkaaksi huhtikuun kuntavaaleissa. Totta kai minäkin toivon, että joku ilmoittaisi:"Josko minä nyt kuitenkin vielä yhden valtuustokauden." Olen katsellut lähestyvien kuntavaalien tämänhetkistä ehdokaslistaa. Ihan mielenkiintoisia uusia(kin) nimiä, kyllä tästä hyvä tulee. Ja aikaa toki vielä on runsaasti ehdokashankinnassa. Todettakoon, että Kemin Keskustalla oli vuoden 2017 kuntavaaleissa 23 ehdokasta, se on kaukana niin sanotusta täydestä listasta. Kyllä nyt on syytä pistää paremmaksi. Olen havaitsevinani, että eri ryhmittymien "vaalikoneistoja jo lämmitetään" - hyvä niin. Tuolla suuressa maailmassa valtameren takana on käynnistymässä myös uusi elämä, jonka ydinsana on yhteistyö. Yhteistyötä, aitoa ja aktiivista yhteistyötä kaivataan, odotetaan, vaaditaan Kemin poliittisilta ryhmittymiltä kuntavaalien jälkeen(kin), jotta kaupungin taloustilanne saadaan väännetyksi oikealla uralle...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tulet päärakennuksen takkaan ja siirtyminen pihalle lumenkolaukseen. Illalla ja yöllä on tuuli kasannut paikkapaikoin lunta ihan kunnolla. Ajattelin ottaa ensimmäistä kertaa lumilingon käyttöön kakkosliittymän ja takapihan kulkureittien aukaisuun. Tähän saakka se on tutuilla toimenpiteillä hörähtänyt käyntiin. Tähän saakka mutta ei nyt. Ilmeisesti "ryypytin" liikaa ja kastelin tulpan. Kyllä - näin siinä oli päässyt käymään. Tulpan poisäheltämisen ja kuivattelun/puhdistuksen jälkeen uusi yritys. Vähän hörähti. Veimme laitteen varastorakennuksen autotalliin sulamaan/lämpenemään. Eipä tässä lumien kanssa onneksi tarvitse kiirehtiä... Tänään ei taida olla muuta kuin tutustua entistä tarkemmin iltapäivällä uusvanhan tietokoneen ja uuden älypuhelimen "saloihin".

Vääntää mustankin valkoiseksi - kyllä...

Vääntää mustankin valkoiseksi - kyllä... Usein kuulee sanottavan edellä olevaa. Minäkin tapaan tämän tästä ihmisiä, joiden osalta joudun miettimään vakavasti käsitettä: Kuullun ymmärtäminen. Se tapahtuu yleensä tuossa tontin kulmalla ollessani lumikolahommissa, autoa päärakennuksen tallista ulos ajamassa, orapihlaja-aitaa leikkaamassa, jne. ... Vaihdoin pari päivää sitten muutaman sanan erään henkilön kanssa, jonka jälkeen jouduin miettimään: Kuulinko minä oikein ja/tai kuuliko keskustelukumppani asiani väärin. Oli niin tai näin, on kiusallista, että syntyy itselle epäilys keskustelukumppanin tarkoitusperistä... Keskustelukumppani sanoi:"Sinä sanoit niin. Kyllä sinä sanoit niin." Oli sen tyyppisestä asiasta kysymys, että en varmasti ollut sanonut esittäjän sanoilla asiaa. Totesin:"Meidän on turha asiasta keskustella enempää." Arvelen hänen kuulleen sanomani väärin tai hän halusi kuulla väärin eli vääntää mustankin valkoiseksi. Niin - tämä ei ollut kyseisen henkilön kohdalla ensimmäinen eikä todennäköisesti viimeinenkään kerta. Tällaista sattuu oletettavasti muillekin tämän tästä.

Mitä tänään tähän asti...

On tunne, että aamulla saattoi hengittää huomattavasti vapaammin kuin pitkiin aikoihin. Miksi? Seurattuamme eilisen päivän tapahtumia USA:sta kaikki näytti televisioruudun välityksellä sujuneen asiallisesti ja rauhallisesti. Hyvä niin ja uusi presidentti Joe Biden kääri heti hihat ja alkoi hommiin. Uusi aika koittaa - toivottavasti... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään klapiannoksen, hain korillisen puita sisälle ja työntelin kevyitä pakkaslumia pääväyliltä. Olen aamulla värkännyt näiden uusien tietotekniikkaviritysten kanssa. Yritin lähettää Lapin piirin toiminnanjohtajalle Lasse Kontiolalle vastaussähköpostin, mutta se taisi mennä bittitaivaaseen. Toinen uusi viesti ilmeisesti meni kuitenkin perille. Noita vanhan Outlook 2010 sähköpostin aineistoja täytyy siirrellä uusiin asemiin, kunhan tässä tilanne tasaantuu. Niin - alan orientoitumaan Kemin sosiaali- ja terveyslautakunnan kokoukseen. Se pidetään kaupungintalon 2. kerroksen neuvotteluhuoneessa turvavälein, ilmeisesti osa osallistujista on etänä.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Mietiskelen lähtöä pullo- ja purkkikierrätyspisteelle Karjalahdelle Kemin Prismaan. Samalla reissulla voisi pistäytyä katsomassa, onko toisessa päässä rakennusta uusia tuotteita tarjolla. Tänään on globaalinen juhlapäivä. Miksi? Siksi, että maailman vaikutusvaltaisimman valtion/liittovaltion USA:n presidentti ja varapresidentti vaihtuvat. Illalla televisiosta on aivan pakko seurata poikkeuksellinen ajankohdan seremonia... Tänään ei loppujen lopuksi mitään kummempaa - hyvä niin. No oikeastaan sen verran, että kävin tosiaan Karjalahdella Prismassa ja Wetterillä. Viimeksi mainitussa oli mukava jutella tutun automyyjän Markku Oinaan kanssa autoasioista - yleisellä tasolla. Käväisin myös keskustassa korjauttamassa - vanhan palvelijan eli veto-Citizenin metallirannekkeen Martimolla sekä tekemässä heräteostoksen Toinen-Linja vaatekaupassa. En ole eläissäni ostanut niin kallista paitaa, vaikka se oli alennuksella. Josko se on hintansa väärti...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta on aivan pakko kirjoittaa, että olin ensimmäistä kertaa Keskustan Kemin kunnallisjärjestön hallituskokouksessa. Kyllä - vuodesta 2000 alkaen mukana olleena ei minulla ole ollut erityistä pyrkyä em. tehtävään, on ollut paljon muuta(kin) aktiviteettia. Erään viimesyksyisen puhelinkeskustelun perusteella lupauduin lähteä hallituksen rivijäseneksi ja hyvä niin, vaikka tänäänkin illalla oli pakko todeta: Ken tietoa lisää, hän tuskaa lisää. Uusi 2021 hallitus kokoontui uuden puheenjohtajan ohjauksessa Keskustan Peräpohjolan Piirin ja Keskustan Kemin kunnallisjärjestön yhteisessä toimitilassa Valtakadun varrella Kemissä. Esityslista tuli läpikäydyksi. Jotkin asiakokonaisuudet puhututtivat reippaanpuoleisesti. Vähän särmiä hiottiin ja yhteinen näkemys kyllä löytyi... Kokouksessa oli läsnä myös Rovaniemeltä Keskustan Lapin piirin toiminnanjohtaja Lasse Kontiola. Ihan miellyttävä ensitapaaminen. Lasse ohjeisti erittäin asiantuntevasti hallitusjäseniä lähitulevaisuuden muutoksista. Totta kai lähestyvät kuntavaalit olivat esillä. Kemiläinen Suunta-julkaisu lähtee ensi viikolla painatukseen ja seuraavalla viikolla jakoon. Maltetaan odottaa... Ehdokashankinta on lähiviikkojen tärkein tehtävä, ei kahta sanaa.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään klapit valmiiksi. Seuraan hetken aikaa maailmanmenoa netistä: Trumpilla on viimeinen päivä presidentinpestissä. Toivottavasti ei kehittele mitään yllätyksiä kalkkiviivoilla. Putin on kesäasuntonsa bunkkerissa Koronavirusta paossa. MM-jääkiekkokisat peruttu Valko-Venäjän Minkistä, missä lie järjestetään vai jätetäänkö väliin. Kiinassa Koronavirustapaukset nousussa. Alan orientoitumaan Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille lähtöön. Kyllä - olen varannut ajan klo 12 alkaen hiustenleikkuuseen ja täysparran siistimiseen. Illalla Keskustan Kemin kunnallisjärjestön hallituskokous... Kyllä - hiukset on leikattu ja täysparta siistitty. Minähän olin - taas - loppujen lopuksi klassisen miesten hiustenleikkuun näytössä ja juhlakampauksen föönausnäytössä, vaikka viimeksi sen tarpeellisuutta kritisoinkin. En halunnut siitä kieltäytyä, koska opiskelijalla olivat lähes viimeiset näytöt menossa. Hän sanoi lähtevänsä Ouluun töihin parin-kolmen viikon kuluttua. Heidi leikkasi hiukset ja siisti täyspartani jo kerran syksyllä. Näyttöä valvoi kaksi opettajaa: Leena ja Marjo. Heidi sai hyvää ohjausta/palautetta ja asiakas eli minä olin tyytyväinen, vaikka taisin jupista, että tällaista minä en kaipaa. Marjo totesi, että nyt voisit mennä vaikka vaalikuvaukseen. Pienenä yksityiskohtana kirjoitettakoon: Ollessani parransiistimisen yhteydessä lähes makuuasennossa suojapumpulit silmillä, joku kosketti olkapäätäni ja ohi kulkiessaan totesi etten tuntenut häntä. Istumaan noustuani kysyin:"Mistä tuo mies tuli?" "Tuolta toiselta puolen, peilin takaa." Heidi totesi. "Enhän minä sentään kahden peilin läpi näe." totesin ja pyysin Heidiä katsomaan varauskalenterista, kuka tuo henkilö oli... Totta tosiaan tuttu henkilö, vasemman laidan kuntapäättäjiä.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Oli hetki sitten mielenkiintoinen puhelinkeskustelu. Asiaan liittyvänä totesin keskustelukumppanilleni, että minä puhun puhelimen välityksellä äärimmäisen vähän. Kerroin syynkin miksi näin. Siksi, että puhelusta ei jää "täpliä" = dokumenttia, johon voi tarvittaessa palata. Niin - mikäli puheluista ei nauhoiteta... Minun työkaluni on ollut vuosikymmeniä sähköposti. Nykyisin lisäksi Blogisivu, Facebook/Messenger, WhatsApp, jne. ... Oli puhetta muun muassa Selkäsaaresta. Asia tuli esiin sen vuoksi, että kerroin vaihtaneeni tietokoneen näytön taustakuvan. Siinä näkyy kesäinen näkymä meidän saaripoukamasta Kemin sisäsatamaan/Sauvosaareen. Kuva on sen verran vanha, että ns. Koirapuistossa ei ole vielä rakennuksia. Selkäsaaren mökeistä ja mökkitonteista keskustellessamme totesin, että Kemin erinomaisilta kotisivuilta - Karttapalvelut - löytyy erinomaista ja monipuolista karttamateriaalia rakennetuista ja rakentamattomista, kaavoitetuista tonteista myös Selkäsaaresta. Niin - kyllähän nuo lähestyvät kuntavaalitkin tulivat esiin. Kerroin, että nimenomaan tänään olen ollut havaitsevinani "kuntavaaliheräämistä" monilla eri tahoilla - hyvä niin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin klapit päärakennuksen takkaan. Ajoin Lantikan tallista ulos, vaimoni lähti pankki- ja kauppareissulle. Itse menin lumikolalla fiilistelemään kakkosliittymän lumien kanssa ajatuksella ennakoi tuleva tilanne. Tarkoittaa Mersun helmikuun katsastusta. Lumet kolattuani kävi mielessä, josko käytän hiukan kesäautoamme eli Volkkaria. Kyllä - kertalaakista käyntiin vm. 1989 "autovanhus" - on se hyvä, vaikka itse sanonkin. Pikku viilausta, sisäsiistimistä siinä toki on, mutta mikään ei käyttöä hidasta. Kesäauto otetaan oletettavasti käyttöön toukokuun alkupuolella - perinteisesti... Nyt täytyy vilkaista, mitä Venäjällä ja USA:ssa tapahtuu. Tosin ei ne juuri Suomen, Meri-Lapin, Kemin, Haukkarin Kainuunkadun asioidin taida vaikuttaa - toivottavasti.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Takkaa sytyttäessäni kävi mielessä eiliset keskustelut, milloin minua syytetään ilmanpilaamisesta. Nykypuilla ja polttotekniikalla ainakin piipusta tulevat savut ovat ihan siedettävän näköisiä. Toki olemmehan me jo vuosia miettineet massiivisen kivikasan/varaavan takan muuttamista sellaiseksi, että aurinkopaneeleista saatava sähkö lämmittää takassa olevia vastuksia/takkarakenteita. Senkin aika saattaa vielä toteutua. No polttopuita on ainakin taas kahdeksi vuodeksi... Tänään ei taida olla mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että käymme pienen sightseeing lenkin autolla pitkästä aikaa.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? No ainakin sitä, että siirryin hetki sitten aivan uuteen tietotekniikka-aikaan, tapahtui reipas digiloikka. Nyt on hymy herkässä... Totta - minun pitkäaikainen tietotekniikka-asinatuntijani - Kai Puro - kävi asentamassa työhuoneeni kirjoituspöydälle uuden käytetyn HP-tietokoneen. Tietokoneen Kai on läpikäynyt uusien kovalevyn ja lisäten muistia. Se on ns. telakointiasemalla ja tarvittaessa mukaan otettavissa. Kai siirsi vanhalta DELL-"höyrykoneelta" tiedostot uudelle. Kannan vanhan tietokoneeni päärakennuksen autotalliin odottamaan Monitarmoon vientiä. Se taisi palvella minua yli 15 vuotta... Arvelen löytäväni vanhan tietokoneeni aineistot. Luonnollisesti totuttelua tämä kuitenkin vaatii. Kain operoidessa tietokoneiden kanssa juttelimme - minä ja isä-Puro eli Juha - pörssikurssiasioista. Sain ainakin pari vinkkiä, täytyypä katso alkuviikosta, missä mennään...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takan tulipesään ja kohtapuolin haen taas klapeja - viikolla tuotuja klapeja - korillisen sisälle "lämpenemään". Veera tuli eilen Pikkupuolelle yökylään - hyvä niin. Tänään on taas sellainen päivä, että ei ainakaan näillä näkymin ole mitään kummoisempaa tekemistä. Yleensä sitä kuitenkin "siunaantuu" päivän mittaan. Ensi viikon kalenteriani vilkaistuani edessä on mielenkiintoinen viikko: Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä käynti, Keskustan Kemin kunnallisjärjestön hallituskokous ja sosiaali- ja terveyslautakunnan kokous - viimeksimainitussa osa todennäköisesti etänä. Mutta onhan ensin viikon keskiviikko 20.01.2021 mielenkiintoinen. Saamme seurata USA:sta presidentinvaalien loppuhuipentumaa illalla Suomen televisiosta. Joe Biden nimitetään virkaanastujaistilaisuudessa USA:n presidentiksi seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Varapresidentiksi nimitetään Kamala Harris. Samalla - toivttavasti - neljän vuoden kaaos poistuu taka-alalle. Turvajärjestelyt ovat oletettavasti tiukat. Varmaan ympäri USA:n tapahtuu mielenosoituksia asiaan liittyvänä puolesta ja vastaan...

Kaipaan asiallista ja ajankohtaista paikallista lehtiuutisointia - kyllä...

Kaipaan asiallista ja ajankohtaista paikallista lehtiuutisointia - kyllä... Tunnustan yhä edelleen kaipaavani todellista paikallislehteä, jota edusti kauan sitten Pohjolan Sanomat. Maailma on mennyt lievästi sanottuna kummalliseksi. Jopa paikallisuutisointi näyttää lehdissä vääntyvän tämän tästä sensaatiohakuiseksi niin sanotun keltaisen lehdistön, lööppilehtien tyyppiseksi irrotteluksi. Varsinkin kun on kysymys Kemiin liittyvästä uutisoinnista. Tilasin taannoin kolmen kuukauden jakson Lapin Kansan näköislehteä, josta seuraan, mitä lähinnä Lapissa tapahtuu. Joskus sieltä saa lukea jotain Kemistäkin. Viimeksi peräti etusivun juttu ryyditettynä upealla kaupungintalon kuvalla. Asia liittyi Kemin kaupungin arkistoitaviin materiaaleihin, lähinnä niiden julkisuuteen ja saatavuuteen. Olen toista peräkkäistä kautta Kemin tarkastuslautakunnan jäsen. Väitän, että muun muassa kuluvan valtuustokauden, tällä hetkellä "kalkkiviivoilla" oleva lautakunta on tehnyt hartiavoimin työtä Kemin kaupungin avoimuuden ja läpinäkyvyyden parantamiseksi muun muassa niin sanottujen tytäryritysten osalta. Lautakunnassa yhteistyö on mielestäni saumaton, erittäin hyvä. Avauksia on toteutunut, mutta työ on kesken. Toimintatapojen muuttaminen ei välttämättä ole niitä helpoimpia asiakokonaisuuksia. Minäkin Facebook-foorumilla olleeseen kommentointiketjuun osallistuin yhdellä kommentilla. Kun puhutaan avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä, olisi mukava joskus lukea lehtiartikkelissa em. tyyppisten asioiden yhteydessä: Kuka oli pyytänyt ja mitä aineistoja Kemin kaupungilta. Se olisi mielestäni reilua. Silloin olisi helppo niin sanotusti suhtautua...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

"Kyllä minä sinua saattaisin äänestääkin, mutta kun sinusta on tullut tuollainen porvarispoika!" sanoi tuttu, iäkkäänpuoleinen naishenkilö vaihtaessamme muutaman sanan lähestyvistä kuntavaaleista. "Mikä ihmeen porvarispoika?" ihmettelin "Sama poikahan minä olen, jonka olet tuntenut vuosikymmeniä." "No kun sinulla on piha täynnä autojakin." hän perusteli näkemystään. "Kuule nuo autot eivät minusta porvarispoikaa kyllä tee. Muutaman tonnin autoja, joista en ole päässyt eroon hyvistä yrityksistä huolimatta." totesin hänelle... Niin - edellä mainittu keskustelu käytiin viime yönä eräässä unessani. Ilmeisesti nuo kuntavaalit ja edellä mainitut autot ovat sen verran mielenpäällä - myönteisesti - että ne hiipivät välillä uniinkin...

Mitä tänään tähän asti...

Se on jo tammikuun puoliväli - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen on taas pakko ihmetellä kiivasta ajan kulua. Vasta oli vuodenvaihde. Kuluu, mikä kuluu, olkoon niin. Puut päärakennuksen takkapesään - kyllä. Kokeillaan ensimmäistä kertaa uusilla klapeilla. Hyvältä näyttää. Tänään oikeastaan ei ennakkoon ole tiedossa mitään kummempaa aktiviteettia. Melkein poikkeuksetta, kun näin kirjoitan, alkaa aktiviteettia ilmaantua. Katsotaan nyt sitten...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Heti aamulla tunsi, että ulkona on kunnon pakkaskeli. Kyllä -25 astetta Celsiusta. Tämän talven pakkasennätys. Olipa hyvä, että toissapäivänä pihaan tuotu puukuorma laitettiin eilen varasto- ja puukatokseen. Vaimoni lähti Pikkupuolle laittamaan takkaan myös tulet... Niin - tulet Pikkupuolen takkaan siksi, että lähdin hakemaan keskustasta meille vieraan, joka siellä ei ole aikaisemmin käynyt. Kerroin alustavasti hakumatkalla vieraallemme Pikkupuolemme (aikaisemmin Ekoateljee) syntyhistorian. Kahvittelun aikana oli mukava juttutuokio, jossa aiheet vaihtelivat reippaasti. Eipä me vältytty kuntapolitiikastakaan ja lähestyvistä kuntavaaleista... Vein vieraamme takaisin keskustaan. Ihan mukava tapaaminen, joka tuskin jää viimeiseksi.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme viritellä ajatusta eilen tuodun puukuorman - 6 p-km3 40 cm klapeja - pinoamiseksi varasto- ja puukatokseen. Tällä hetkellä on yli 20 astetta pakkasta, joten rittäävä - monikerrospukeutuminen - nousee arvoon arvaamattomaan. Tulee pakostakin miettineeksi, kuinka monta kertaa puuklapia eri ihmisten taholta käsitellään ennenkuin se on takan tulipesässä. Kertoja on monta, vaikka alkuvaiheessa prosessi on nykyään koneellistettu... No niin - puut ovat lähestulkoon kaikki katoksessa - huomenna torstaina pientä loppufiilistelyä ja paikkojen siistimistä. Vaimoni lähti kaupoille ja minä jatkamaan puuhommia. Kävi mielessä vanha sanonta: Minkä tänään voit tehdä, älä jätä sitä huomiseen. Näinhän se on, homma hoidettu...

Ei mopolla mahottomia - juuri näin...

Ei mopolla mahottomia - juuri näin... Iltapäivällä siirtelin tontille tuotua puukuormaa huomista varten osittain uuteen asentoon. Satoja puuklapeja ehdin heitellä, mutta kyllä armoton pakkasvinkka ajoi sisälle. Ulkona vielä kärvistellessäni kävi mielessä sanonta: Ei mopolla mahottomia. Ei kannata palelluttaa itseään. Asiaa voi hoitaa huomennakin. Mikäli oikein muistan kuulin sanonna ensimmäistä kertaa Matti Pitkäsen sanomana joskus 1990-luvun puolessa välissä. Matti oli siihen maailman aikaan Ammatillisten Oppilaitosten Opettajat AOO ry:n puheenjohtaja. Itse olin kyseisen yhdistyksen hallituksessa. Matti taisi esittää em. sanonnan jonkun opettajien edunvalvontatavoitteiden yhteydessä. Matilla oli kohtalaisen realistinen näkemys silloin vallitsevasta neuvottelutilanteesta työnantajan kanssa. Niinkuin kirjoitettu, edellä mainittu puukuorma - 6 p-km3 - on todennäköisesti huomenna iltapäivän aikana varasto- ja puukatoksessa siististi pinottuna. Niin - mikäli ilma ei aivan sietämättömäksi heittäänny...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan ja lähdin tontille lumenkolaukseen. Olihan tiukka vinkka, -12 astetta Celsiusta tuntui lähes tuplalta. Täyty välillä käydä vaihtamassa kaksinkertainen pipo päähän. Kyllä - vanha Pohjolan Sanomat/sulkakynä-maalitaulu-logolla varustettu pipo, jonka ostin kauan sitten eräältä oppilaaltani, hänellä sille ei ollut kuulemma käyttöä. Ostin sen siihen aikaan, kun tekstejäni oli silloin tällöin em. lehden yleisönosastolla ja kun pipo on tuttua HUSKY-laatua. Hyvin pipo on toiminut... Kävin jututtamassa katunaapuria. Onnittelin hänen täyttäessä tänään 87 vuotta. Esitin klassisen kysymyksen:"Miltä nyt tuntuu?" "Mikäs tässä, päivä kerrallaan pikkuremppojen kanssa." hän totesi... Hetki sitten tuttu puutoimittaja soitti ja kysyi, voiko polttopuukuorman tuoda tänään, kyllä voi. Lähden siirtelemään varasto-puukatoksesta ainakin toisen puolen täysin tyhjäksi. Vaimoni lähti Pikkupuolelle pistämään takkaan tulet. Tänään on Veera-päivä. Hänellä on kuulemma biologian koe tänään, jonka jälkeen vaimoni hakee hänet meille ja vie illalla musiikkihommiin - hyvä niin... Kyllä- komea puukuorma tuli talon kulmalle Erkki Mykkälältä Arpelasta. Asialla olivat poika ja pojanpoika - erinomaista palvelua. Tämän kirjoitettuani lähden heittelemään kauimmaisia lähemmäksi puuvajaa ja alan vähitellen latoa niitä pinoihin. Siinäpä sitä muutama tunti kuluukin vaimoni kanssa...

Miten Kemissä 18.04.2021 kuntavaaleissa pitäisi äänestää...

Miten Kemissä 18.04.2021 kuntavaaleissa pitäisi äänestää - niinpä... Jostain syystä edellä oleva ajatus paukahti mieleen hetki sitten lueskellessni Juha Itkosen - erinomaisen ajankohtaista kirjaa - Minun Amerikkani. Hän on kirjan toisessa puoliskossa tekemässä juttua APU-lehdelle poikamme Timon kanssa, joka hoiti matkan valokuvausosion. He olivat kirjassa hetki sitten USA:n Alabamassa, jossa rotuerottelu oli pitkään tosiasia eikä äänioikeuskaan ollut kaikille itsestäänselvyys... Meillä Suomessa jokainen 18 vuotta täyttänyt henkilö saa äänestää muun muassa lähestyvissä kuntavaaleissa. Tunnustan, olen kirjoittanut seuraavasta aikaisemminkin: Vuoteen 2000 mennessä en ajatellut koskea politikkaan pitkällä kepilläkään. Nimenomaan puoluepolitiikka ei minua erityisesti kiinnostanut. Toki kävin jotakuinkin aina äänestämässä, mutta äänestin pääsääntöisesti henkilön mukaan. Lähdin mukaan kuntapolitiikkaan vuonna 2000. Mikäli olisin ajatellut pitkällä tähtäyksellä "kuntapäättäjän uraa", minun olisi pitänyt valita ryhmittymä vasemmistosta. Mikäli olisin ottanut huomioon silloisen sosiaalisen asemani, Kokoomus olisi ollut myös varteenotettava vaihtoehto. Miksi sitten valitsin Keskustan? Siksi, että minua pyydettiin mukaan toistamiseen ja Keskusta oli silloin sopivan pieni - valtuutettuja 5 henkilöä - jossa kukaties näkemyksiäni kuunneltaisiin. Toisaalta ajatuksissani jylläsivät voimakkaasti tunneasiat. Asuimme ja asumme edelleenkin paikassa, jossa isoisäni Aukusti Pyykkö oli viljellyt maata ja pitänyt karjaa. Itsessäni olen havainnut paljon hyvin maanläheisiä piirteitä, tuntuu kaiken lisäksi, että ne vuosien saatossa voimistuvat. Puhutaan paljon puolueuskollisuudesta. Mielestäni nimenomaan näissä kuntavaaleissa kannattaa jättäa puolueuskollisuus taka-alalle ja äänestää henkilöä. Kyllä - sellaista henkilöä, joka sitoutuu seuraavan valtuustokauden aikana vääntämään Kemin talouden oikealle uralle. Yhteistyökyky on lisäksi erityisen tärkeä ominaisuus...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin totuttuun tapaani päärakennuksen takan tulipesään klapit valmiiksi. Maailman mediatarjontaa vilkaistessani suomalaisen tarjonnan kautta kävi mielessä, että ilmeisesti USA:n "trump-rähinät" olivat sitten siinä. Tuskin vastaavaa päästetään tapahtumaan toistamiseen. Jos näin onnettomasti pääsisi kuitenkin tapahtumaan, siinä olisi jo ainakin pienimuotoisen sisällissodan siemen sisällä. Onneksi täällä Suomessa Perämeren pohjukassa, Kemin Haukkarin Kainuunkadulla voi olla turvallisin mielin. Juttelimme - minä ja vaimoni - eilen keittiöpöydän ääressä maailmanmenosta oman - tähän saakka eletyn elämän kautta. Monenlaista menoa on meidänkin ja jälkikasvumme elämään liittynyt. Emme loppujen lopuksi löytäneet mitään kummempaa selitystä menneille tapahtumille kuin sen, että näin kai sen on sitteen kuulunutkin mennä. Yritetään elää aidosti tätä päivää ja vähän tulevaakin. Aivan lähitulevasta sen verran, että kukaties käväisemme tällä viikolla ensimmmäistä kertaa tälle vuodelle Selkäsaaressa. Ja vielä läheisemmästä lähitulevasta: Saatan lähteä hetken päästä fiilistelemään kevyen pakkaslumen kanssa pihalle, kevyttä hyötyliikuntaa parhaasta päästä...

Mitä tänään tähän asti...

Pitkään nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan tulet. On aivan pakko todeta, että sain eilen loppuillasta entiseltä oppilaaltani sykähdyttävän myönteisen viestin vuoden 1992 tapahtumista. Viesti nosti vahvasti tunteita pintaan. Vastasin hänelle lyhyen kaavan mukaan juuri hetki sitten. Tänään ei taida olla juuri mitään erikoista tehtävää. Seuraavan viikon pöytäkalenterikin näyttää olevan - toistaiseksi - aivan tyhjä, hyvä niin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin klapit päärakennuksen takkaan ja haen päivemmällä taas korillisen puita sisälle "lämpenemään/kuivamaan". Todennäköisesti haen kellarista viimeiset perunat sisälle. Sen jälkeen olemme ostoperunoiden varassa kesään saakka. Päätin lähteä käväisemään pitkästä aikaa keskustassa. Todennäköisesti käyn Hahtisaaressa ja sisäsatamassa katsomassa, joko moottorikelkat ovat liikkeellä merenjäällä. Kukaties pyörähdän myös Karjalahdella. Kyllä - Hahtisaaresta näytti pääsevän hyvin jäälle, moottorikelkkaliikenne on alkanut. Yksi pilkkijäkin näytti olevan sisäsataman edustalla. Karjalahdella Wetterin edustalla iso autonkuljetusrekka oli purkautumassa. Käytettyjä autoja rahdataan ilmeisesti Suomessa edestakaisin sinne sun tänne. Kotiin ajellessani tein tuttuja sightseeing-lenkkejä. Kyllä Kemissä on murheellisen paljon lähes päällekaatuvia röttelöitä, Haukkarissakin. Vaimoni oli pistänyt Pikkupuolelle takkaan tulet. Tuttu Pikkupuoli-vieraamme Veera on tulossa "yökylään". Vein ahkiollisen puita joutessani lämpenemään/kuivamaan. Kohta täytyy tilata klapikuorma...

Sain taas postia - kyllä - Työkansan Sanomat...

Sain taas postia - kyllä - Työkansan Sanomat... Hetki sitten ulos mennessäni näin postilaatikkomme kupeessa tutun pyöräilevän mieshenkilön. Toivotin hänelle Hyvää alkanutta vuotta 2021. Hän oli juuri tipauttanut postilaatikkoomme Kommunistisen Työväenpuolue - Rauhan ja Sosialismin puolesta äänenkannattajan eli Työkansan Sanomat. Etusivun otsikkoina näyttää olevan: Hallitus kansanterveyslain ja työttömien kimpussa, Kapitalismin joululahja työväelle - lopputilejä ja lomautuksia ja etusivun alareunassa tuttu teksti: Suomi irti EU:sta ja NATOSTA! Illalla tutustun lehteen tarkemmin. Kyllä - tuhtia luettavaa, josta otan muutamia pääotsikoita: + Porvarien ote mediasta lujittuu + Bolivian presidentinvaalit - Yhdysvaltojen imperialismin tappio + Kansallisesta yksimielisyydestä + Myyrä muistelee Hesarissa + Sosiaalidemokraatit kapitalismin hoitajapuolueena + Vain Venäjän lokakuun sosialistinen vallankumous mahdollisti Suomen itsenäisyyden + Suomen perustamat keskitysleirit Itä-Karjalassa - kansanmurhasta uusi tutkimus + Irti Euroopan Unionista + Työtä, toimeentuloa ja turvallisuutta! Alas kapitalismi - sosialismi nyt! + Pääoman diktatuurin todelliset kasvot + Siperian muinaiset aikakirjat jne. Otsikkotasolla tosiasiaakin kyllä löytyy, mutta kyllä lehden olemus henkii kaukaista menneisyyttä, menneisyyden kahleita - valitettavasti.

Mitä tänään tähän asti...

Poikkeuksellisen pitkälle aamuun nukutun yön jälkeen perinteisten aamutoimien päätteeksi - puuhuoltoa, kevytlumifiilistelyä ja tulet päärakennuksen takkaan. Vaimoni lähti kaupoille. Itse keskitys runsaaseen media-antiin, jota hallitsevat USA:n viimeaikaiset - käsittämättömät - tapahtumat. Runsasta kuvatarjontaa katsellessani kävi mielessä, että kiinalainen kasvontunnistustekniikka olisi elementissään löytäessään muutaman tuhat pahimpaa rähinöitsijää. On aivan selvää, että noista teoista tulee, on tultava rangaistukset. Pääpukarille - kalkkiviivoilla olevalle presidentille myös - häntä on ymmärtäväisesti "silitelty" jo lähes neljä vuotta...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään illansuussa...

Että mitäkö mietin? No sitä, että minulta silloin tällöin kysytään, miksi ihmeessä kirjoitan niin paljon eli käytännössä päivittäin monta tekstiä ja lisäksi kopiot mediajulkaisuista... Kertaan: Minä päätin aloittaa uudentyyppisen kuntavaalitaistelun Pyhäinpäivänä 01.11.2019 - kyllä. Miksi? Siksi, että yhä lisääntyvä Facebook-kaveriryhmäni pääsee tutustumaan kirjoituksiini/ajatuksiini pitkän ajan kuluessa ja siten muodostamaan oman käsityksensä kyvystäni olla päättämässä yhteisistä, kemiläisistä, osittain talousalueenkin asioista. En siis ole tyytynyt vaalien alla parin viikon "esilläolorypistykseen". Toisaalta tämä kirjoittaminen on henkilökohtaisen päiväkirjan pitämistä, loppujen lopuksi mielenkiintoista sellaista. Sen voin jo paljastaa, että aloitan poikkeuksellisesti lehtimainonnan Lounais-Lappi-lehdessä keskiviikkona 10.02.2021 - kyllä. Sitä jatkuu sitten kuntavaalien H-hetkeen saakka. Toki hyvin vaatimatonta, pienimuotoista mainontaa. Voi olla, että kyseiseen lehteen lähetän myös henkilökohtaisen kuntavaalikirjoituksen... Luonnollisesti olen mukana Keskustan Kemin kunnallisjärjestön yhteismainonnassa. Kemiläinen Suunta-julkaisu - toinen sellainen menee kohta painatukseen. Koronavirusongelman vuoksi nämä kuntavaalit ovat entisistä poikkeukselliset. Itse olen ollut huolestunut vuodesta 2000 alkaen kuntavaalien alhaisesta äänestysprosentista. Miksi ihmeessä jokaista kemiläistä lähellä olevat asiat eivät kiinnosta? Niin miksi?

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että joku sana ja/tai sanapari saa minut muistelemaan ja kirjoittamaan. Tällä kerralla - jonon ohi - asia liittyi kirotun Koronaviruksen rokotuksiin. Onko jollakin ryhmittymällä oikeutta mennä jono ohi, toisin sanoen etuilla... Edelliseen liittyvänä kävi mielessä keskustelu erään henkilön kanssa liittyen edesmenneen veljeni hoitotarkistukseen/-tarpeeseen. Kyseinen henkilö totesi minulle:"Kai sinä pystyt auttamaan veljesi jonon ohi, kun sinä olet sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen." Kerroin hänelle - hivenen närkästyneenä - todeten:"Ei se kuule näin mene. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset päättävät annettujen ohjeiden/suositusten/määräysten mukaisesti jokaisen meidän hoitotarpeen ja -ajankohdan. Minulla lautakunnan jäsenenä ei ole siihen minkäänlaista mahdollisuutta, tarvetta eikä kiinnostustakaan puuttua." En ole varma, menikö sanomani perille. Minulle jäi mielikuva, että kyseinen henkilö oli tottunut käyttämään "suhteita aktiivisesti hyväkseen" omassa elämässään. Oli niin tai näin, asiaan puuttumattomuuteni ei millään tavalla vaikuttanut veljeni viimeisten vuosien elämään - onneksi näin...

Mitä tänään tähän asti...

Hiukan lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen oli pakko avata "mediahanat" välittömästi aamulla. Kyllä USA:n tapahtumat ovat häpeällisen järkyttäviä, ei kahta sanaa. Mutta - loppujen lopuksi täysin odotettuja. Tämä vallanvaihto ei sujune jatkossakaan normaalisti. Katselin Trumpin viimeistä puhetta Washingtoniin saapuneelle kannattajajoukolleen. Vaikka siinä oli edelleen uhoa, niin kehokieli kyllä lahjomattomasti paljasti, että tämä on lopun alkua: Väsynyt, turhautunut, valetietoja toistava/lateleva, murheellinen diilimies oli esillä. Hän olisi voinut valita toisenkin tien: Sivistyneen vallanvaihtoprosessin. Mielenkiintoista seurata, todetaanko hänet kykenemättömäksi hoitamaan - edelleenkin maailman vaikutusvaltaisimman maan - presidentinvirkaa. Jos näin käy, varapresidentti saa kukaties muutaman päivän nauttia presidenttiydestä täysillä... No onneksi täällä Euroopassa, Suomessa, Kemissä Haukkarin Kainuunkadulla on tilanne rauhallinen ja selkeä. Itse olen parin päivän aikana - Keskustan Kemin kunnallisjärjestön aktiiviporukan kanssa hionut lähiaikoina julkaistavaa Kemiläinen Suunta-julkaisua - hyvä niin... Niin - kuntavaalit lähestyvät, oletko lähdössä kuntavaaliehdokkaaksi? Kemi tarvitsee kipeästi niin sanottuja "tulevaisuuden(kin) tähtiä" muun muassa talousongelmien ratkaisijoiksi.

Mitä juuri tällä hetkellä tapahtuu USA:ssa...

Niin - kyllä unet karisivat silmistä vilkaistuani netistä tapahtumia USA:sta. Kyllä hyökkäys kongressirakennukseen/istuntosaliin on äärimäisen vakava asia. Asia, jota vielä hetken aikaa istuva presidentti on lietsonut koko vaalitaistelun ajan. Kyllä demokratia on kovilla, oikeastaan hukassa tällä hetkellä. Toivottavasti tilanne rauhoittuu ja toivottavasti kahinoissa ei tule kuolonuhreja, jotka saattavat lisätä käsittämätöntä mellakointia. Vallanvaihdon arvokkuus on kaukana...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien aikana vilkaisin aamulla aikaisin, mikä nuorten MM-jääkiekossa on tilanne. Voitto-ottelusta näin suorana viimeisen viisiminuuttisen. Niinhän siinä kävi, että USA:n nuoret ottivat kahden maalin voiton ennakkosuosikista Kanadasta. Vauhdikasta peliä oli viimeinen viisiminuuttinen. Pistin aikaisin aamulla tulet päärakennuksen takkaan. Iltapäivällä tuli viestejä Facebook-foorumille Selkäsaarinaapurilta. Talvisaarikausi moottorikelkalla oli avattu - hyvä niin. Varmaan mekin - minä ja vaimoni Tuula - menemme lähimmän viikon sisällä käväisemään saaressa tutkiaksemme, että kaikki on talvikunnossa... Nyt sitten vietetään Loppiaista kaikessa rauhassa.

Nuorten MM-jääkiekkoa...

Että mitäkö mietin? No muun muassa sitä, että olen tavallisen tumpelo veikkaustouhuissa. Siitä huolimatta pistin hetki sitten Veikkauksen Tulosvetoon nuorten jääkiekkoon liittyvänä alla olevat lopputulokset: Suomi-Venäjä 5-3 Kanada-USA 3-5 Kuulin aivan selvästi ratkiriemukasta hörönaurua kantautuvan muutaman kaverin taholta korviini. No haitanneeko tuo mittään... Niin - molemmissa peleissä on odotettavissa nuoruuden innolla eräänlaista "hurlumhei-jääkiekkoa", joissa mennään päästä päähän vauhdilla ja joissa maalimäärät ovat reippaan puoleisia. No jaa - Suomi-Venäjä ensimmäinen erä 0-1, molemmilla tolppalaukauksia, joista voisi antaa 0,5 maalia. Siistiä, vauhdikasta jääkiekkoa, taitaa jäädä maalijuhlat kuitenkin näkemättä. Taidannpa lähteä tästä nukkumaan ja katselen tulokset molemmista otteluista aamulla tekstiteeveestä... No niin - hyvin nukutun yön jälkeen heräsin sen verran aikaisin, että katselin vielä Kanada-USA ottelusta viimeiset kymmenen minuuttia. Olihan vauhtia... Suomi-Venäjä 4-1 Kanada-USA 0-2 No voittajat osuivat kohdalleen, ei paha! Onnittelut voittajille ja reilu tunnustus häviäjille...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloin orientoitua Kemin keskustaan lähtöön. Keskustan Peräpohjolan piirin ja Keskustan Kemin kunnallisjärjestön toimistolla oli klo 12-13 palaveri, jossa käytiin läpi ensimmäistä sormiharjhoitelmaa Kemiläinen Suunta-julkaisusta. Tämä on toinen julkaisu ja kuntavaalien lähestyessä on tavoite julkaista vielä kolmaskin. Paikalla olleet antoivat uuden kunnallisjärjestön puheenjohtajan Anne Sipolan ohjauksessa kommentteja julkaisusta. Anne lupasi toimittaa muokatun version illansuussa läsnäoleville sähköpostin välityksellä. Jokainen antanee vielä omat tarkennetut näkemyksensä jakoon ja julkaisu lähtee painoon ja jakeluun. Hyvää kannattaa odottaa... Niin - ihan mukavanmyönteinen palaveri, jossa edellä mainitun lisäksi käytiin läpi aikataulukysymyksiä ja mainontakuvioita liittyen lähestyviin kuntavaaleihin. Reipastakin tekstiä/sanomista toki oli, mutta tuskin kenelläkään jäi mitään niin sanotusti hampaan koloon - hyvä niin...

Uusia tuulia Keskustan Kemin kunnallisjärjestössä - kyllä...

Uusia tuulia Keskustan Kemin kunnallisjärjestössä - kyllä... Vuoden 2020 Keskustan Kemi kunnallisjärjestön syyskokouksessa hallitus uusiutui aika reippaasti vuodelle 2021. Siitä oletettavasti tiedotetaan virallisesti muun muassa kotisivujen uudistamisen/päivittämisen yhteydessä. Omalta osaltani totean, että tulin valituksi kunnallisjärjestön hallitukseen ensimmäistä kertaa "kuntapäättäjäurani aikana". Huomenna tiistaina keskipäivällä on keskusta-aktiivien tapaaminen toimistolla Kemiläinen Suunta - kuntavaalijulkaisun merkeissä. En kuulu julkaisun valittuun toimikuntaan, mutta saamani tiedon mukaan toivotetaan tervetulleeksi. Julkaisu on "hyvällä mallilla", minulle kerrottiin...

Mitä tänään tähän asti...

Tämän vuoden ensimmäinen täysi viikko on alkamassa - kyllä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan ja hoidin puuhuoltoa. Jäin odottelemaan POWER Kemi ammattilaisen saapumista Haukkarin Kainuunkadulle. Asiaan liittyvänä sain jo aamulla puhelinsoiton liikkeestä. Miksi? Siksi että viime vuoden puolella joulukuussa tapahtuneen puhelimen uusinnan ja operaattorin vaihdon yhteydessä langaton yhteys reitittimeltä televisioon oli häivyksissä... Kyllä - nuorimies liikkeestänne kävi paikan päällä ja hetken näpytteli symboleita televisioruudulle. Ei yhteyttä mutta vika löytyi reitittimen kyljestä. Kuinka ollakaan, ilmeisesti itse olin reititintä kädessäni - SIM-korttia vaihtaessani - pyöritellessä vahingossa painanut yhteydet televisioon poikki. En ollut noita merkkivaloja reitittimessä sen kummemmin seuraillut, kun ne ovat piilossa tietokoneeni näyttöruudun takana. Asia tällä erää kunnossa. Kaukana ollaan tilanteesta, että kaikki toimisi "yhdellä napin painalluksella", mutta kukaties sellainenkin aika vielä koittaa. Ken elää, hän näkee.

Se on vuoden 2021 ensimmäinen sunnuntai - kyllä ...

Se on vuoden 2021 ensimmäinen sunnuntai - kyllä ... Poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen - katselin nuorten MM-kiekkoa > Suomi-Ruotsi 3-2 rapakon takaa - pistin puut päärakennuksen takkaan perinteisten aamutoimien jälkeen. Niin - kyllä häviäjan rooli on aina murheellinen - ihan sääliksi kävi nuorten ruotsalaiskiekkoilijoiden kehonkieltä/ilmeitä katsellessani... Lähdin pihalle fiilistelemään kevyen pakkaslumen kanssa kakkosliittymään. Kuinka ollakaan, intouduin suojapeiton alla olevan Mersun ympäriltä vähäiset lumet poistamaan. Miksi? Siksi, josko sen kävisi totuttuun tapaan katsastamassa helmikuussa. Kukaties sille löytyy vihdoinkin järkevää käyttöä. Kerroin asiasta vaimolleni hänen potkutellessa ohi lähikaupalla mennessään. "Tarviiko sitä katsastaa?" hän kysäisi ja lisäsi:"Jos jättää sen kesälle." "No niinkin voi tehdä, katsotaan nyt." totesin. Muistaaksen ainakin kerran olemme katsastusta myöhäistäneet, se hoituu helposti netissä Trafin sivuilla... Rauhallinen sunnuntai-iltapäivä ja -ilta edessä.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan tulet. Kukaties pientä lumikolan perässä kävelemistä päivemmällä eli kevyen pakkaslumen siirtelyä. Oikeastaan tänään ei taida olla muuta tekemistä. Niin - uutta pöytäkalenteria katsellessani jäin hetkeksi pohdiskelemaan, tottuuko tuohon yhden viikon esilläoloon kerralla. Tähän saakka minulla on ollut pöytäkalenterissani koko kuukausi näkökentässäni. Vilkaistuani uuden älypuhelimeni kalenterinäyttöä, siinä se kuukausi olisi "kertalaakista" näkysällä, jos siihen viitsii alkaa tarvittavia merkintöjä näpyttelemään... No niinhän siinä pääsi käymään, että näpyttelin nuo alkuvuoden sosiaali- ja terveyslautakunnan sekä tarkastuslautakunnan kokousajat kalenterin muistiin, eipä tuossa tullut hikikään. Siellä ne nyt sitten ovat varmuuden vuoksi... Niin - minulla on tunne, että joku kavereistani/lukijoistani ihmettelee, miten viitsin kirjoittaa noin mitättämästä pikkuasiasta kuin pöytäkalenterista - kalenterista yleensäkin. Minulle se ei ole pikkuasia. Miksi? Siksi, että olen vuosikymmeniä käyttänyt pöytäkalenteria ja taskukalenteria. Työssä ollessani käytin töissä pitkää, kapeaa pöytäkalenteria, jossa oli aina viikko näkyvissä. Jäätyäni eläkkeelle aloin käyttää pöytäkalenteria, jossa on ollut koko kuukausi näkyvillä. Niitä kalentereita tuli lehtitilauksien kylkiäisinä. En ole toistaiseksi käyttänyt aktiivisesti älypuhelimen kalenteria. Voi olla, että tässä rytäkässä siirryn siihen - ainakin koemielessä... Olen lisäksi käyttänyt vuosikymmeniä - niin töissä kuin kotona - A5-kokoista arkkinippua, johon päälimmäiseen olen kirjoittanut MUISTA-otsikon aivan ehdottomasti päivän/viikon tärkeimmät asiat. Tätä tapaa olen yrittänyt markkinoida muillekin...

Mitä vuoden 2021 ensimmäisnä päivänä tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme pihalle fiilistelemään kevyen kevytpakkaslumen kanssa. Minä lumikolan ja vaimoni harjan kanssa. Naapuri jo näytti ajelevan lumia kasaan lumilongon kanssa. Sen aika koittaa varmaan meilläkin jossakin vaiheessa. Pihalla ollessamme hoidimme samalla jäte- ja puuasiat. Ilmeisesti kohtapuolin otan yhteyttää viime vuosien puutoimittajaamme. Vuoden 2021 ensimmäinen loppupäivä ollaan sitten vaan.

Se on Uudenvuodenpäivä perjantai 01.01.2021 nyt - kyllä ...

Se on Uudenvuodenpäivä perjantai 01.01.2021 nyt - kyllä ... Hetki sitten keittiöpöydän ääressä totesin vaimolleni: "Tarvitseeko meidän muuta uudelle vuodelle luvata kuin pitää huolta toisistamme?" Niin ja auttaa lähimmäisiämme, jos apua tarvitsevat... Itse en ole vuosiin tehnyt niin sanottuja uudenvuodenlupauksia. Olen julkisesti ilmoittanut tekeväni parhaani, se täytyy jatkossakin riittää. Kyllä on mielenkiintoinen vuosi odotettavissa. Erityisen mielenkiintoiseksi sen tekee lähestyvät kuntavaalit, jotka pidetään sunnuntaina 18.04.2021. Kirotun Koronaviirusongelman vuoksi nämä ovat entisistä poikkeavat kuntavaalit. Lähes nettivaalit... Niinkuin olen useastikin kirjoittanut, olen ottanut henkilökohtaisesti yhteyttä - sähköpostin ja Facebookin Messengerin välityksellä kukaties noin kolmeenkymmeneen tuntemaani kemiläiseen, potentiaaliseen kuntavaaliehdokkaaseen yhteyttä. Vetoan Sinuun, joka et ole ehdottomasti kieltäytynyt lähtemästä ehdokkaaksi, lähde mukaan - nyt. Sinua tarvitaan. Itse olen vakuuttunut siitä, että kuntapäättäjänä oleminen on yhteisten asioiden hoitamista. Politiikan tekeminen kokemuksieni mukaan on aika vähäisessä roolissa käytännössä.

Se on vuoden viimeinen päivä - torstai 31.12.2020 - kyllä...

Se on vuoden viimeinen päivä - torstai 31.12.2020 - kyllä... Heräsin tänään jostain syystä poikkeuksellisen aikaisin aamulla. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin takkaan tulet ja aloin tutustua päivän media-antiin. Vilkaisin muun muassa Helsingin Sanomista mielenkiintoisen kuvakoosteen vuodelta 2020. Kyllä tuo kirottu Koronavirus-ongelma hallitsi kuvakoostetta. Selailin läpi myös oman pöytäkalenterini. Yllättäen havahduin tosiasiaan, että läheskään kaikki tapahtumat, jotka olin lyhyesti merkannut muistiin eivät olleet kristallinkirkkaina omissa ajatuksissa. Kai ne olivat sitten loppujen lopuksi osittain epäolennaisia merkintöjä... Mitä kuluneesta vuodesta 2020 on jäänyt niin sanotusti käteen? Kokousmerkintöjä oli aikalailla. Samoin kesään liittyviä merkintöjä: Selkäsaaressa käyntejä: Kalastusjuttuja ja puunkaatoa/katkomista/pilkkomista. Vaikka kalastelin vähemmän kuin aikaisempina kesinä, niin sain ennätyskokoisia ahvenia ja ensimmäistä kertaa kuhan katiskalla. Kotona tontilla puunkaatoja ja tontinkulmalla perunanviljely onnistui hyvin, ryytimaa kukoisti ja rapasperit kasvoivat... Ulkopuolelta omien aktiviteettiemme on todettava Veeran Voice of Finland-menestys. Se oli hänelle erinomaista esiintymiskokemusta, josta on varmaan hyötyä jatkossakin... Ei kai tässä sitten auta muuta kuin alkaa odotella vuoden vaihtumista.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen puuhuoltoa ja kevyttä lumikolailua. Sen verran on kevyttä pakkaslunta satanut, että pääsee/joutuu pihalle lumikolan perässä kävelemään hyötyliikuntana. Voi olla, että vien Pikkupuolellekin ahkiollisen klapeja. Olemme tähän saakka selvinneet lämmityksissä tontiltamme kaadettujen puiden - iso hopeakuusi ja monihaarainen koivu - pätkittyjen ja pilkottujen klapien voimin. Arvelen, että puuta riittää helmi-maaliskuun vaihteeseen. Silloin viimeistään on pakko tilata puukuorma eli perinteiseen tapaan ylivuotisia koivuklapeja. Ilmeisesti otamme silloin hiukan lyhyempää tavaraa kuin aikaisemmin. Todennäköisesti 40 cm klapeja... Miksi? Siksi, että olemme opetelleet varsinkin päärakennuksen takkaa lämmittämään lyhyemmillä puilla ja pienemmillä puumäärillä kuin aikaisemmin. Se on näyttänyt toimivan ilman ylimääräisiä "savuntuprauksia". Niin - olemme saaneet Pikkupuolelle tutun lomavieraan - Veeran - vuoden viimeisiksi päiviksi.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Meillä oli eilen rajanaapureidemme kanssa Pikkujoulu. Kyllä - olimme päättäneet aikoinaan kesäisen tapahtuman yhteydessä, että vietämme Pikkujoulun kaikille soveltuvana aikana. Se aika oli tiistaina 28.12.2020 klo 16-20... Olimme sopineet työnjaosta: Ruoka- ja juomapuolesta sekä jaettavista x-y euroa maksavista lahjoista. Erinomainen ateria, jälkiruoat ja palanpainikkeet. Erityisen jännittävä hetki oli Pikkujoululahjojen jakohetki, arvonta... Mistä ihmeestä se Pikkujoulujoulupukki oli tiennyt akuutit lahjatarpeet. Jokaiselle tapahtumaan osallistuvalle osui kuin nakutettu oikea/tarpeellinen hyötylahja. Päätimme tehdä tästä perinteen...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Vaimoni sanoi menevänsä Pikkupuolelle laittamaan takkaan tulet. Veera oli ilmoittanut tulevansa lomavieraaksemme - hyvä niin. Virittelen käyttöön uusia - vuoden 2021 - kalentereita, perinteisiä tasku- ja pöytäkalentereita. Jokohan ensi vuonna otan myös älypuhelimen kalenterin käyttöön...

Vuoden 2020 viimeinen viikko alkoi - kyllä...

Vuoden 2020 viimeinen viikko alkoi - kyllä... Herätykset olivat päällä poikkeuksellisen aikaisin tänään. Miksi? Siksi, että etelän Pikkupuoli-vieraamme - Timo ja Sami - olivat aikaisin lähdössä ajelemaan takaisin Ruuhka-Suomeen. Jotakuinkin 06.30 he lähtivät. Toivottelimme hyvää matkaa ja varovaista ajoa. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähden kohtapuolin pihalle lumitöihin. Todennäköisesti fiilistelen rauhallisesti lumilapiolla ja lumikolalla. Tuskin käynnistän vielä lumilinkoa...

Team teaching in the vocational education...

Tiimiopetus ammatillisessa koulutuksessa (Team teaching in the vocational education) - kyllä... Kansainvälinen opettajatyöryhmä oli kaksi ja puoli vuotta tutkinut tiimiopetusta ammatillisess koulutuksessa. Olin mukana em. ryhmässä. Oli loppuraportin julkaisemisen aika. Olin lupautunut esittelemään sen kuulijakunnalle. Suuressa luentosalissa oli osa tutkijoista ja suuri joukko opiskelijoita. Esittelin aineiston, loppuraportin perinteisen liitutaulun ja piirtoheittimen/piirtoheitinkalvojen avustuksella. Nykyajan tietotekniikkalaitteiden sovellutuksia ei ollut käytettävissä. Kaikki sujui alustavien suunnitelmien mukaisesti. Niin - tämä oli viimeöinen uneni, jonka herättyäni muistin erityisen selvästi. Kyllä tuossa unessa oli siteeksi asiaakin, totuuttakin. Tein tutkielman, oikeastaan opinnäytetyön Ammattikoulujen Hämeenlinnan Opettajaopistoon (AHO) 1970-luvun loppupuolella. Aiheena oli opetusjärjestelyihin liittyvää, nimenä Yhteistyö ja opettajajärjestelyt ammattikouluissa (käytännössä TEAM- Teaching/Tiimiopetus ammattikouluissa/ammatillisissa oppilaitoksissa). Elettiin pienimuotoisen "järjestösodan" aikaa ammatillisella koulutussektorilla ja opetusjärjestelyihin liittyvä aihe oli kohtalaisen arka asia. Minutkin yritettiin hakata henkisesti mustelmille asiassa. Päädyin em. tutkielma-aiheeseen ystäväni, silloisen Ammattioppilaitosten Insinöörit AOI ry:n puheenjohtajan Seppo Helakorven toivomuksesta. Hän oli "vihkiytynyt" tiimiopetusaiheesta. Todettakoon, että Rovaniemeltä lähtöisin ollut Seppo autoinsinööritukinnon lisäksi suoritti sittemmin DI-tukinnon, maisteritukinnon ja vieläpä väitteli tohtoriksikin... Niin tuo "järjestösota" päättyi OAJ:n ja IL:n sopimukseen 1990-luvun puolessa välissä, sopimuksen pääallekijoittajina edellä mainittujen yhdistysten silloiset puheenjohtajat Erkki Kangasniemi ja Matti Viljanen. Tosin sopimukseen liittyvät jälkiseurantatoimenpiteet eivät toteutuneet käytännössä mielestäni sopimustekstin mukaisesti.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olihan mielenkiintoinen puhelinkeskustelu iltapäivällä - kyllä... Kemiläinen liikemies Ilpo Tasala soitti minulle luettuaan erään Facebook-tekstini. Totta - kirjoitin: Aloitin eilen lukea Seeva Vuolteen muistiinpanojen pohjalta tehtyä kirjaa TIEDUSTELIJAN PÄIVÄKIRJA. Todennäköisesti luen sen pikavauhtia läpi. Luettu on ja mielenkiintoiseksi todettu. Monia minullekin tuttuja henkilönimiä on kyseisessä kirjassa. Vaimoni Tuula - aikanaan Veitsiluodossa asuneena - on tuntenut henkilökohtaisesti monia kirjassa esiintyneitä henkilöitä mukaan lukien päähenkilön Seeva Vuolteen. Niin - Ilpo kertoi saaneensa joululahjaksi kyseisen kirjan ja kertoi isänsä olleen toisen maailmansodan aikana samalla alueella/rintamalla, samoissa tehtävissä kuin Seeva Vuolle. Toisin sanoen kaukopartiomiehenä. Ilpo kertoi, että isänsä ei näistä asioista koskaan kertonut. Juuri näin, eivät kertoneet juuri muutkaan monivuotisista, rankoista kokemuksistaan...

Se on Apostoli Johanneksen päivä - kyllä...

Se on Apostoli Johanneksen päivä - kyllä... Niin - eilen loppuiltapäivästä nuoretmiehet - Timo ja Sami - saapuivat vieraaksemme Pikkupuolelle pääkaupunkiseudulta viimeksimainitun autolla. Kävivät illansuussa saunassa. Vaihdoimme vähin kuulumisia. Tänään perinteisen aamutoimien jälkeen klapit päärakennuksen takkaan ja korillinen puita varasto- ja puukatoksesta. Aloitin eilen lukea Seeva Vuolteen muistiinpanojen pohjalta tehtyä kirjaa TIEDUSTELIJA PÄIVÄKIRJA. Todennäköisesti luen sen pikavauhtia läpi... Ulkona näyttää sataneen sen verran lunta, että voisi harrastaa kuntokävelyä lumikolan perässä. Voi olla, että jätän kuitenkin väliin. Ehtiipä tuota huomennakin.

Se on Tapaninpäivä nyt - kyllä...

Se on Tapaninpäivä nyt - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän tulet päärakennuksen takkaan. Voi olla, että käymme autoajelun kaupungilla. Illalla saamme tuttuja vieraita - Timo ja Sami - Pikkupuolelle pääkaupunkiseudulta. Olemme sopineet riittävistä varotoimista tuon kirotun, kirorotun, kirotun Koronavirus-ongelman suhteen... No niin - kävin yksin "Tapaninpäiväajelulla" keskustassa. Hahtisaaren Nesteellä tankkasin Land Roverin ja ajelin uteliaisuuttani sisäsataman kautta. Jäätä on, mutta perinteiseen tyyliin odotan itse, että ensimmäiset moottorikelkanjäljet näkyvät jäällä ennen ensimmäistä Selkäsaareen menoa. Kotiin tultuani täydennän Pikkupuolen klapivarastoa. Vaimoni pistää paikkoja kuntoon vieraiden varalta ja lähtee kohtapuolin kaupoille.

Se on Joulupäivä nyt - kyllä...

Se on Joulupäivä nyt - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen iltapäivällä todennäköisesti katsomme Suomen television monijouluisen klassikon: Ihmeellinen on elämä. Se "kolahtaa" vuodesta toiseen... Mikä ihmeen Ihmeellinen on elämä? Ihmeellinen on elämä Jokajouluinen klassikko kertoo amerikkalaisesta pikkukaupungista ja itsemurhan partaalle ajautuneesta miehestä, joka saa tilaisuuden nähdä elämänsä uudessa valossa. O: Frank Capra. N: James Stewart, Donna Reed. (It's a Wonderful Life, USA 1946) Mutta sitä ennen talonmieshommia: Puuhuoltoa, Pikkupuolen takan lämmitystä ja kompostoivan puuseen kuorikepussitäydennystä, jne. ... Näitä touhutessani katselin pätkiä Veikko Huovisen kirjaan Konsta Pylkkänen perustuvasta televisioelokuvasta - erinomainen sekin.

Se on Jouluaatto nyt - kyllä...

Se on Jouluaatto nyt - kyllä... Nousin poikkeuksellisen aikaisin ylös ja pistin päärakennuksen takkaan tulet. Vaimoni pisti pienen, jääkaapissa sulamassa muutaman päivän olleen, kinkun leipäkuorutuksella tavalliseen sähköuuniin. Tähän saakka olemme paistaneet kinkun yöllä ja nauttineet aamulla "taivaallisesta" tuoksusta. Pienen kinkun paisto onnistuu varsin hyvin aattoaamunakin. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ole muuta mahdollisuutta kuin todeta, että se on Jouluaatto nyt ja ollaan vaan...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen selailin hiukan netistä, mitä maailmalla on tapahtunut. Aika lailla tutun oloista menoa, kukaties eri puolilla maapalloa olevat häiriöpesäkkeet ovat hiukan rauhoittuneet Jouluksi , mene ja tiedä. Samat populistit näyttävät olevan esillä mediatarjonnassa: Englannin pääministeri Brexitmurheineen, Venäjän presidentti armahduslainsäädäntöprosesseineen/myrkytysvalheineen ja USA:n presidentti vaalisyytösvalheineen/armahdusprosesseineen, jne. ... Jälkimmäisin vielä hetken aikaa - onneksi. Suomen Meri-Lapin, Kemin, Haukkarin Kainuunkadulle Joulu lähestyy totutulla tavalla erittäin rauhallisesti. Vaimoni lähtee käväisemään kaupoilla, minä yritän jatkaa orientoitumista työpöytäni ääressä hiukan entisestään uudentyyppiseen somemaailmaan. Joulupukki on jo lähtenyt liikkeelle Korvatunturilta. Saattaa olla, että Joulupukinkin työrupeama huomenna on näinä kirotun Koronavirus-ongelman aikana poikkeuksellinen. Ei taida aivan joka paikkaan olla asiaa ja hyvä niin. Homma hoitunee nykyajan tyylliin osittain - etänä... Kaikesta edellisestäkin huolimatta Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2021 - eletään ihmisiksi...

Postia pappi Jaakobille...

Postia pappi Jaakobille on Klaus Härön ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 2009. Pääosissa ovat Kaarina Hazard ja Heikki Nousiainen. Tarina Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta. 1970-luvun alun Suomeen sijoitettu elokuva kertoo sokeasta papista Jaakobista ja armahdetusta elinkautisvangista, Leilasta. Kun Leila pääsee vapaaksi, hänelle tarjotaan paikkaa Jaakobin henkilökohtaisena avustajana syrjäisestä pappilasta, jonne Leila vastentahtoisesti meneekin. Leilan tehtävä on lukea "seurakunnan" lähettämiä kirjeitä, joista useimmat ovat esirukouspyyntöjä tai hengellisen avun etsintää. Jaakobille kirjeliikenne on elämäntehtävä, mutta Leilaa se ei juuri kiinnosta. Niin - kyseinen televisioelokuva on esitetty aiemminkin, kukaties useita kertoja. Ensimmäistä kertaa keskityimme katsomaan se yhtäjaksoisesti kokonaan. Kyllä siinä on koskettavia elementtejä...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Tuossa aamupäivällä pohdiskelin, että tänään ei ole juuri mitään tekemistä, mutta iltapäivällä alkoi tapahtua... Katunaapurin kanssa olimme eilen sopineet tietystä pienasunnon tuunaamisesta. Homma tänään hoidettu nopeasti, asiallisesti ja ammattitaitoisesti. Olen käynyt sähköpostiviestintää Kemin kaupungingeodeetin kanssa Veitsiluodon/Rytikarin vanhan koulun opettajien asuntolarakennuksesta. Asia kiinnosti minua rapiat kaksikymmentä vuotta sitten, tein jopa rakennukseen liittyviä selvityksiä/suunnitelmia. Kyseinen rakennus on Museoviraston sr-1 - merkinnän, "rasitteen" alla. Tänään on meillä niin sanottu Veera-päivä, kyllä, vaimoni haki Veeran lukiolta meille. Sain häneltä alustavaa avustusta tuohon uudenkarheaan älypuhelimeen. Samalla hiukan auottiin uutta Gmail-tiliäkin. Käytännössä minulla on tällä hetkellä kolme sähköpostiosoitetta. Eiköhän jatkossa yksikin riitä, mutta olkoon nyt tässä muutosvaiheessa näin... Olen ottanut viikonvaihteessa yhteyttä älypuhelimen myyjäliikkeeseen. Tarvitsen apua hiukan langattomien palvelujen varmistamiseen reitittimen ja taulutelevision välillä. Arvelen sieltä otettavan kohtapuolin yhteyttä, viimeistään joulunpyhien jälkeen...

Suunnitellun vanhenemisen strategia...

Kaivoin vanhan - aina ajankohtaisen - tekstin esille, joka on taannoin julkaistu silloisessa paikallislehdessä. Sopii mielestäni erinomaisesti näin jouluviikon menoon. SUUNNITELLUN VANHENEMISEN STRATEGIA Jos otsikko tarkoittaisi Sinun tai minun – suunnitellun vanhenemisen strategiaa – asia olisi erittäin merkityksellinen ja herättäisi laajaa kiinnosta. Tuntisimme itsemme edelleen ikääntymisestämme, hapertumisestamme huolimatta tarpeellisiksi jopa hyödyllisiksi ns. hyvinvointiyhteiskunnan jäseniksi, jotka siirtävät elämänkaaren väistämättä kartuttamaa hiljaista tietoa seuraavalle, kukaties sitäkin seuraavalle sukupolvelle. Toivottavasti en tuota kenellekään pettymystä, mutta en kirjoita ihmisistä, vaan siirrän tuon otsikon kolme sanaa – suunnitellun vanhenemisen strategia – esineisiin, tuotteisiin. Toki tärkeää on sekin… Minunkin iässä muistellaan mielellään, miten entisinä hyvinä aikoina esineet, tuotteet kestivät. Mainoksissakin todettiin. ”Ne kestävät isältä pojalle!” Kuulen monen nuoremman sukupolven edustajan mutisevan: ”Nyt kyllä taitaa muisti pätkiä!” Ei pätki, vaan kyllähän ne kestivät ja kaiken lisäksi niitä kannatti korjata… ”Niin, niin mutta kuka nyt vanhaa roinaa nykyaikana nurkissaan pitää?” kysyvät dynaamiset, kertakäyttökulttuurin kyllästämät edustajat – nykynuoret. Nykyesineet, tuotteet on tehty särkymään. Niin se pelkistettynä on! Pätkä suoraa nettitekstilainausta: Ekologisesti orientoitunut ihminen haluaa käyttää tavaroitaan mahdollisimman pitkään. Hän pyrkii tietoisesti torjumaan muodin, uusien keksintöjen ja mainosten houkutukset ja käyttää samoja vanhoja esineitä vuodesta toiseen. Ennen pitkään ne kuitenkin särkyvät. Korjaaminen on usein kohtuuttoman kallista tai aikaa vievää. Monesti se ei ole edes mahdollista. Niinpä ympäristöstään vastuuta kantavan kuluttajankin on ostettava uusia vaatteita ja laitteita. Useimmat ihmiset suhtautunevat tavaroiden särkymiseen kuin luonnonilmiöön: sille ei voi mitään. Mutta entä jos tavaroiden rikkimeno tai toiminnan lakkaaminen onkin suunniteltu, jotta uusien tuotteiden myynti varmistuisi? Kanadalainen vapaa tutkija ja kirjoittaja Giles Slade esittää teoksessaan Made to Break: Technology and Obsolescence in America (Harvard University Press, Cambridge, Massachusetts 2006), että suunniteltu vanheneminen keksittiin 1930-luvun pula-aikana. Kun tavaroiden ostaminen väheni ratkaisevasti, tehtailijat keksivät uuden keinon lisätä kulutusta: tuotteisiin käytettiin tahallaan huonolaatuisia raaka-aineita ja komponentteja, jotta ne särkyisivät kyllin aikaisin. Tieteellisillä testeillä valittiin oikeaan aikaan rikkimeneviä materiaaleja ja osia. Muun muassa nykyisin on tavallista suunnitella elektronisten laitteiden akut vanhenemaan nopeasti. Tietokoneiden käyttöikä on saatu pudotettua muutamaan vuoteen ohjelmistosuunnittelijoiden ja tietokonevalmistajien yhteistyöllä. Tavaroiden lyhyt käyttöikä on monien ammattisuunnittelijoiden työn keskeinen lähtökohta. Eettinen kuluttaminen ei paljon auta, kun koko tuotantojärjestelmä on jo teknisellä tasolla suunniteltu tuhlauksen maksimoimiseen. Suunniteltu vanheneminen on hyvä esimerkki siitä, että yksityisen kuluttajan huonon omantunnon herättelyyn perustuva muutosstrategia on virheellinen. Sen sijaan, että koemme jatkuvasti syyllisyyttä kulutuskäyttäytymisestämme, olisi tärkeää huomata, että nykyinen talousjärjestelmämme perustuu pitkälti kuluttamiseen, ja ainoa mahdollisuus on järjestelmän muuttaminen. Monissa asioissa ihmisellä on mahdollisuus valita, olla ostamatta tai ostaa eettisesti valmistettuja tuotteita. Useimmiten todellista valintamahdollisuutta ei kuitenkaan ole, ja on välttämätöntä muuttaa ylikulutukseen perustuvaa talousjärjestelmäämme. Tavarat voisivat kestää moninkertaisesti sen ajan, mitä ne nyt kestävät. Tuotteiden elinikää on lyhennetty tieten tahtoen kuluttajien kysynnän varmistamiseksi. Nykyaikainen kulutusyhteiskunta nojaa siihen, että tuotannon, kulutuksen ja roskiin heittämisen kehä ei koskaan katkea. Ympäristönsuojelijat pitävät tätä mahdottomana pitkällä tähtäimellä, mutta mitä vaihtoehtoja kuluttajilla on? Omaa pohdintaa… Pääosalle kuluttajista riittää sellainen vaihtoehtomalli, että tuotteet olisivat nykyistä yksinkertaisempia – ”karvalakkimalleja”. Kaikkeen ei tarvitse väkisin ympätä mm. huipputekniikkaa, sillä sehän on usein se heikoin lenkki, ainakin nopeimmin vanhentuva lenkki. Pohdiskeluterveisin Aki Pyykkö Opetusalan eläkeläinen Kemistä

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan tulet. Vanhasta muistista käväisin vielä aamulla vilkaisemassa/varmistamassa, onko Kaleva-lehti loppunut tulemasta. Kyllä oli, lehdenjakajalle oli tieto mennyt perille. Sisään tultuani avasin Lapin Kansan näköislehden. Saapa nähdä siirrymmekö Helsingin Sanomien paperiversion lukijoiksi. Todennäköisesti emme ainakaan aivan heti, sillä poltettavan paperin määrä nykyiseen verrattuna moninkertaistuisi. Pihalle katsellessani totean murheellisena - melkein kaikki lumi on sulanut. Säätietojen mukaan sitä huomenna sataisi, joten "Valkea Joulu" on edelleen mahdollinen. Toivossa on hyvä elää. Tänään ei ole oikeastaan mitään erikoista tekemistä. Katsotaan, miten tässä edetään...

Vuoden viimeinen täysi viikko alkaa, se on talvipäivänseisaus nyt...

Vuoden viimeinen täysi viikko alkaa, se on talvipäivänseisaus nyt - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen tuttuja talonmieshommia - päärakennuksen takkaan puut valmiiksi odottamaan mahdollisesti huomista sytyttämistä ja korillinen puita sisään. Ulkona pääväyliltä lumet ovat sulaneet, tällaista talvea... Niin tuo talvipäivänseisaus. Pätkä WikiPediatekstiä: Talvipäivänseisaus on vuoden lyhin päivä. Pohjoisella pallonpuoliskolla se on ajankohta, jolloin Aurinko on suoraan Kauriin kääntöpiirin yläpuolella. Silloin Auringon deklinaatio on minimissään ja aurinko on alimmillaan taivaalla etelässä ollessaan. Päivät alkavat pidentyä - hyvä niin. Meidän neljä vuodenaikaa alkaa hiukan mietityttää. Säilyykö rytmi: Kevät, kesä, syksy ja talvi tulevaisuudessa Suomessa aidosti vai onko se jotain muuta. Oli niin tai näin, kuulin, että meille tulee Pikkupuolelle pari tuttua joulunpyhävierasta, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole...

Taas se sahaa...

Perinteisten aamutoimien aikana kävi mielessä, että taas se sahaa. Mikä? Ilmat, lämpötilat vaihtelevat. Juuri eilen totesin vaimolleni tultuani kevyttä pakkaslunta kolaamasta, että tänä syksynä, alkutalvena ilmat ovat vaihdelleet vähemmän kuin vuosi sitten. Mene ja tiedä, kun talvella en seuraile juuri ollenkaan sääennusteita netistä, ainoastaan televisiouutisista. Oli niin tai näin, tuo ilmojen sahaaminen tarkoittaa aina liukkautta ja harmillisia vahinkoja, vaikka alueille levitetään erilaisia rouheita, hiekkoja... Päärakennuksen takassa tulet, puut haettu varasto- ja puukatoksesta sekä perunoita maakellarista - ei huono sano.

Fennovoima - ydinvoimaa - mielenkiintoista...

Fennovoima ja sen omistajat vaikenevat rahoituksesta, vaikka ydinvoimassa on kiinni satoja miljoonia euroja jo ennen rakentamislupaa Fennovoima tavoittelee laitoslupaa vuoden kuluttua, mutta edullinen sähkö herättää kysymyksiä hankkeen kannattavuudesta. Fennovoima 19.12. 12:02 Pyhäjoen ydinvoimala-alueen rakennustöitä joulukuussa 2020 Pyhäjoella on rakennettu ydinvoimala-aluetta jo viiden vuoden ajan. Varsinaiselle voimalalle ei vielä ole rakentamislupaa.Fennovoima Jaa: Jaa artikkeli Facebookissa 283 Jaa artikkeli Twitterissä Miten Fennovoiman rahoitus oikein rakentuu? Tässä jutussa joudumme jossittelemaan ja esittämään kysymyksiä ilman vastauksia. Tähän on selkeä syy, sillä Fennovoima ja sen omistajat eivät halua kommentoida sijoituksiaan, kulujaan ja rahoitusjärjestelyjään julkisesti. Miksi rahoituksesta puhuminen on niin arka paikka, että Fennovoima on sisäisesti ja jopa suomalaisomistajiensa kanssa sopinut, että aiheesta ei haastatteluja anneta? Syitä voi vain arvailla, mutta liiallisia johtopäätöksiä ei kannata tehdä. Totuuden tietävät vain Fennovoima, venäläinen laitostoimittaja Rosatom tytäryhtiöineen ja Fennovoiman suomalaisomistajan Voimaosakeyhtiö SF:n osakkaat. Ydinvoima syö jo 100 miljoonaa euroa vuodessa Hanhikiven laitosaluetta on rakennettu Pyhäjoella jo viiden vuoden ajan. Rakennustöihin ja muuhun valmisteluun on käytetty Fennovoiman omistajien rahoja yli 600 miljoonaa euroa. Fennovoima on vuosina 2015–2018 kerännyt omistajiltaan rahastosijoituksia noin 100 miljoonaa euroa vuosittain. Lähes 100 miljoonaa olivat myös koko operaation kulut viime vuonna. Pelkästään osakkaiden rahoilla toiminta ei pyöri, sillä Fennovoimalla on jo lainaakin noin miljardi euroa. Kysyimme Fennovoimasta mihin ja miten omistajien sijoituksia ja yhtiön lainoja käytetään, mutta vastauksia emme saaneet. Ydinvoimayhtiö tarvitsee rahaa pelkästään juokseviin kuluihin vuosittain kymmeniä miljoonia euroja, kun esimerkiksi vuotuiset palkkakulut ovat jo noin 30 miljoonaa euroa. Energiamarkkinoiden murros haastaa ydinvoiman Fennovoiman ydinvoimahanke sai alkunsa vuonna 2007, jolloin energiamarkkinat ja maailma näyttivät kovin erilaiselta kuin nykyään. Fennovoiman omistajat Voimaosakeyhtiö SF omistaa 66 prosenttia ydinvoimasta. RAOS Voiman omistusosuus on 34 prosenttia. RAOS Voima on venäläisen Rusatom Energy Internationalin tytäryhtiö. Suurimmat suomalaisomistajat ovat pörssiyhtiöt Outokumpu ja Fortum sekä Vantaan Energia. Omistajina on myös kymmeniä pienempiä yhtiöitä ja kuntia. Osa alkuperäisistä suomalaisomistajista on luopunut hankkeesta ja on pitkään yrittänyt myydä omistusosuuttaan. Lähde: Fennovoima Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Liski on perehtynyt tarkasti energia-alan 2000-luvun kehitykseen. Yksi isoimmista muutoksista on ollut tuulivoiman kasvu, joka on syönyt rajusti muiden energiamuotojen voitto-osuuksia ja madaltanut sähkön hintaa. Nyt hän tutkii taas pohjoisen energiamarkkinoita, joilla on omat ominaispiirteensä uusiutuvine energiavaihtoehtoineen ja ydinvoimaloineen. Ydinvoima on jatkossa entistä tiukemmin uusiutuvan energian ja muuttuvan sähköntuotannon puristuksessa. – Haluaisin kuulla jonkin järkevän argumentin Fennovoiman hankkeen kannattavuudesta. Tällä hetkellä perustekijät viittaavat siihen, että sähkön hinta tulee ennemmin laskemaan kuin nousemaan, Liski toteaa. Fennovoiman hanketta on perusteltu vakaalla ja varmalla omalla tuotannolla ja hinnoittelulla. Liski kavahtaa perustelua, joka käytännössä voi myös tarkoittaa sitoutumista vuosikymmeniksi tappiolliseen toimintaan. – Jos tehdään hyvin pitkäaikainen ja iso investointi, josta ei voi pakittaa, silloin sitoutumisessa pitäisi olla erityisen varovainen. Aalto-yliopiston energiatekniikan ja -talouden professori Sanna Syri ei ole yhtä jyrkällä linjalla. – Sähköä saa todennäköisesti markkinoilta Fennovoimaa edullisempaan hintaan, mutta ennustettavuus niin sähköntuotannossa kuin hinnoittelussakin on tärkeä tekijä osakkaille. Ydinvoimaa tarvitaan tulevaisuudessakin Lappeenrannan yliopiston energiatekniikan professori Esa Vakkilainen on seurannut ja ollut osa energia-alan kehitystä jo 40 vuotta. Hän näkee edelleen vahvuuksia Fennovoiman ydinvoimahankkeessa. Nykyään uusiutuvan energian kanssa vahvasti toimivalta Vakkilaiselta pitääkin kysyä toistamiseen, että hän siis uskoo ydinvoimaan. – Yksikään ydinvoimala ei ole mennyt konkurssiin, kun se on tuotantoon saatu. Havainnekuva Pyhäjoen ydinvoimalasta vuodelta 2018 Fennovoiman tavoitteena on, että ydinvoimala olisi tuotannossa vuonna 2028. Aikataulun mukaan rakentamislupa pitäisi saada noin vuoden kuluttua. Fennovoima Ydinvoiman asemaa tukevat myös kasvava sähkönkulutus sekä kiristyneet ilmastotavoitteet ja vähähiilisyysvaateet. Ydinenergia ei välttämättä ole enää poliittinen punainen vaate vihreillekään (HS(siirryt toiseen palveluun)). Myös Sanna Syri arvioi, että ydinvoimaa tarvitaan jatkossa. – Sillä on asemansa tulevaisuudessakin, eikä Fennovoiman hanke välttämättä jää viimeiseksi ydinvoimalaksi Suomessa, jos se toteutuu. Syri epäilee kuitenkin isojen ydinvoimaloiden tulevaisuutta, sillä kansainvälisesti ja Suomessakin kiinnostus pienempiin niin sanottuihin modulaarisiin laitoksiin on kasvamassa. Sähköntuotantoon tarkoitetut pienydinvoimalat voisivat olla tehokkuudeltaan noin neljäsosa Hanhikiven laitoksesta. Lappeenrannan yliopistossa puolestaan tutkitaan vielä pienempiäkin laitosratkaisuja, joissa ydinenergiaa sovitellaan lämmöntuotantoon. Kuka sijoittaa Fennovoimaan? Fennovoiman suurin yksittäinen suomalaisomistaja on teräs- ja pörssiyhtiö Outokumpu, joka omistaa ydinvoimayhtiöstä noin 14 prosenttia. Sieltäkään ei haastattelua irtoa, mutta aiemmin saatujen vastausten ja yhtiön tilinpäätöstietojen perusteella rahaa on pian sijoitettu hankkeeseen 100 miljoonaa euroa, ja vuosittain sijoitukset ovat 15–20 miljoonaa euroa. Fennovoiman talousluvut 2019 Osakkaiden sijoitukset vuodesta 2007 alkaen 596 miljoonaa euroa. Muut vastuut 1,056 miljardia, joka on pääosin pitkäaikaista velkaa. Vuoden 2019 projektikulut 99,2 miljoonaa euroa. Omavaraisuusaste 32,2 ja maksuvalmius hyvä. Keskimääräinen henkilöstö 342. Palkkakulut 27,1 miljoonaa euroa. Lähde: Fennovoiman vuosikertomus 2019 Outokummun ja muiden mukana olevien pörssiyhtiöiden kautta myös iso joukko suomalaisia piensijoittajia omistaa välillisesti Fennovoimaa. Outokummun, Fortumin, SSAB:n ja SRV:n osuus ydinvoimasta on noin neljännes. Vaasan yliopiston rahoituksen ja laskentatoimen professorin Timo Rothoviuksen mukaan pörssiyhtiön omistajien kannattaa seurata tarkasti hankkeen etenemistä. Hän itse tarkkailee markkinoita myös Suomen osakesäästäjien puheenjohtajana. – Aina kun jokin hanke viivästyy, osakkaan pitää olla huolissaan. Toisaalta taas arvioisin, että Fennovoima-investoinneille ja -omistuksille ei enää osakasyhtiöissä arvoa anneta. Esimerkiksi Outokumpu onkin jo tehnyt tuntuvan alaskirjauksen Fennovoima-omistuksistaan, koska tuotto-odotukset ovat laskeneet. Rothovius muistuttaa, että käytännössä kaikki tuotantojärjestelmiin tehdyt pitkän ajan investoinnit ovat alkuvaiheessa epävarmoja. Varmoja tuottoja ei ole olemassakaan. Mutta sijoittaisiko professori itse Fennovoimaan? – Se on huono investointi tällä hetkellä. Kannattavuus on niin epävarma, että tuskin kukaan haluaa uutena lähteä mukaan. Rothovius arvioi, että jo mukana olevatkin miettisivät asiaa uudelleen, jos päätöksiä tehtäisiin nyt. Näkemykselle löytyy tukea esimerkiksi Kuopiosta, jonka energiayhtiö on jo seitsemän vuoden ajan pyrkinyt irtautumaan ja myymään pienen omistuksensa Fennovoimasta. Kaupaksi ei käy isompikaan osuus. Keskon kiinteistöyhtiö Kestra irtautui välimiesoikeuden päätöksellä Fennovoimasta kolmisen vuotta sitten. Se sai luvan myydä kaikkiaan noin 200 miljoonan euron omistuksensa, mutta ostorintamalla on yhtiön mukaan ollut hiljaista. Lainakorko ratkaisee kannattavuuden Jos Pyhäjoen ydinvoimala rakennetaan, se nousee pääosin lainarahalla. Noin 7 miljardin kustannuksista 75 prosenttia on tarkoitus kattaa lainoilla, jotka järjestelee laitostoimittaja Rosatomin tytäryhtiö. Suuret energiahankkeet perustuvat usein isoille lainoille, mutta mikä on venäläislainan korko ja takaisinmaksuehdot? Tämä on avainkysymys Fennovoiman ja sen omistajien kannalta. Kohtuullisella korolla hanke voi olla hyvinkin kannattava omistajilleen, arvioi energiatekniikan professori Esa Vakkilainen. Myös Timo Rothovius on kiinnostunut venäläislainan korosta. – Se ratkaisee kannattavuuden. Osakkaat maksavat ostamansa sähkön hinnassa myös lainakuluja, joten mitä pienempi korko, sitä edullisempaa sähkö on osakkaille. Miten käy pienten energiayhtiöiden? Fennovoima tuottaa sähköä niin sanotun Mankala-mallin mukaisesti. Osakkaat saavat ja sitoutuvat ostamaan sähköä omakustannehintaan, joka ei tiettävästi ylitä(siirryt toiseen palveluun) 50 euroa megawattitunnilta 12 ensimmäisen tuotantovuoden aikana. Järjestely on herättänyt huolen, että jumittavatko kunnalliset yhtiöt(siirryt toiseen palveluun) itsensä vuosikymmeniksi markkinahintoja kalliimpaan sähköön. Jo nyt megawattitunnin sähköä saa kymmenen vuoden päähän noin 30 euron hintaan. Rakennuksia ja rakennustöitä Pyhäjoen ydinvoimala-alueella joulukuussa 2020 Fennovoiman mukaan niin sanottuun infra- ja tukirakentamiseen sijoitetaan 400-500 miljoonaa euroa. Hanhikiven alueella työskentelee tänäkin talvena satoja rakentajia.Fennovoima Suomalaisomistus jakautuu isojen pörssiyhtiöiden taustalla kymmeniin pienempiin yhtiöihin ja edelleen kuntiin. Mukana on erilaisina omistajina ja osakkaina noin 40 kuntaa. Esimerkiksi Outokumpu hankkisi sähkön omaan käyttöönsä, mutta kunnallisten energiayhtiöiden pitäisi käydä kauppaa ydinsähköllä, joka voi olla paljon kalliimpaa kuin sen hetkinen pörssisähkö. Taloustieteen professorin Matti Liskin mukaan tilanne ei ole aivan ongelmaton. – Osa voi joutua maksumiehiksi, mutta tuskin kunnat tähän kuitenkaan kaatuvat. Täysin kunnallisten yhtiöiden mahdollisuuksia ei tyrmätä. Lappeenrannan yliopiston energiatekniikan professori Esa Vakkilainen luottaa ydinvoiman edullisiin tuotantokustannuksiin. – En olisi kovinkaan huolissani, jos kunnallisessa energiayhtiössä ja samalla Fennovoimassa mukana olisin. Mihin hintaan Fennovoima myy sähköä osakkailleen, kun 12 vuoden sovittu hintaraja päättyy? Sitä on mahdoton arvioida, mutta rakennuskustannuksia ja lainoja tuskin reilussa kymmenessä vuodessa kuitataan, mikä lisää sähkön hintapainetta. Kahden miljardin riski ennen lopullista lupaa Fennovoiman ydinvoimalan rakentaminen varmistuu aikaisintaan vuoden kuluttua. Todennäköisesti aikaa tarvitaan vielä enemmän ennen kuin valtio päättää lopullisesti Pyhäjoen ydinvoimalan rakentamisluvasta. Fennovoiman rakennus. Voimala-alueelle tulee kymmeniä rakennuksia. Ensimmäisiä rakennetaan pikkuhiljaa, vaikka itse voimalan rakentamislupa voidaan saada aikaisintaan parin vuoden päästä. Ydinvoimasijoitusten kannattavuus selviää vasta vuosikymmenten kuluttua, tai sitten jo lähivuosina, jos rakentamislupaa ei myönnetäkään.Paulus Markkula / Yle Pelissä ovat isot rahat. Viiden vuoden ajan hanketta on rahoitettu ja rakennettu luottaen siihen, että laitos saa rakentamisluvan. Timo Rothovius sanoo ääneen sen, mitä moni miettii eli johtavatko vuosia jatkuneet rakennustyöt ja isot sijoitukset myönteiseen lupapäätökseen. – Päätöksenteon paineet hankkeen etenemiselle ovat varmasti kovat, Rothovius arvioi. Myös Yle kysyi asiaa kansanedustajilta kolmisen vuotta sitten, jolloin osa arvioi, että pitkälle edenneet rakennustyöt ja investoinnit voivat vauhdittaa luvan hyväksymistä. Mutta entä jos? Venäläis- ja suomalaisomistajien sijoitukset nousevat yhä lähemmäs miljardia euroa, jonka verran on jo lainaakin. Voiko kahden miljardin euron riski langeta osakkaiden syliin vuonna 2022 kielteisen rakentamislupapäätöksen jälkeen? Käytännössä lupa voi kariutua puutteellisiin turvallisuusselvityksiin, joiden toimittamisessa Fennovoimalla on ollut vaikeuksia Säteilyturvakeskukselle. Myös Aalto-yliopiston energiatekniikan ja -talouden professori Sanna Syri nostaa lupa-asiat hankkeen suurimmaksi uhkakuvaksi. – Isoin huolenaihe liittyy lupa-aineiston toimittamiseen Säteilyturvakeskukselle, missä on ollut ongelmia ja huomattavia viivästyksiä. Aivan alkuperäisestä aikataulusta takapakkia on tullut jo kahdeksan vuotta, sillä ydinvoimalan pitäisi jo tuottaa sähköä Perämeren rannalla. Fennovoima pyrkii toimittamaan kevään kuluessa lupa-aineistot STUK:lle, joka tarvitsee käsittelyaikaa noin puoli vuotta. Fennovoimalla ja sen omistajilla on edessään ratkaisun ajat.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Mikä ihmeen KIPA VÄRISUORA PAPERILEHTIÖ A 4 Korkealuokkaista paperia kotiin ja toimistoon... Työpöydälläni on ollut paperinipun peitossa vajaa A4-lehtiö, joka herättää voimaakkaat, jopa tunteikkaat muistot - kaukaisuudesta... Edellisessä elämässäni eli opetustyössä ollessani näin monia asioita, jotka halusin omalla aktiviteetillani, ideoillani muuttaa. Yksi sellainen oli muun muassa silloisen Veitsiluoto Oy:n paperitehtaan suuri hykyrullien määrä/niiden pienimuotoinen hyödyntäminen. Otin yhteyttä silloiseen yritysasiamieheen Jorma Kankkuseen, tein avustusanomukset tietystä yritysideasta. Ajatukseni asiasta hyväksyttiin, sain tietyn rahallisen avustuspäätöksen, jonka puitteissa otin yhteyttä aiemmin AITAKI-tuoteidean yhteydessä tutuksi tulleeseen Savlak Oy:n toimitusjohtajaan Pertti Kariin. Pertti teki - muistaakseni laajan ja perinpohjaisen - uuden yrityksen toimintasuunnitelmatutkimukset ja -laskelmat. Kaikki näytti siinä vaiheessa ihan myönteiseltä. Oli kokeilujen aika... Olin ollut yhteydessä KIPA-ketjun paikallisvetäjään Pekka Tuokilaan ja silloisen Värisuoran paikallisvetäjään Jukka Halttuseen. Ajatuksena oli tehdä PAPAKI-projektin myötä hylkypaperista=ihan hyvälaatuisesta paperista pääasiassa A4- ja A5-kokoisia lehtiöitä. Ensimmäisen hylkyrullan leikkaamisessa oli tuttavani Jukka Kärkkäinen mukana. Hän leikkautti rullan arkeiksi Tornionjokivarren yrityksessä. Kyseinen toimenpide todettiin välittömästi vaivalloiseksi ja siitä päätettiin luopua... Ajatuksena oli ostaa hylkypaperi Veitsiluoto Oy:stä, teetättää lehtiöt Värisuoralla ja markkinoida ne KIPA-ketjun kautta. Erinomainen toimintaketju. Siinä oli kaksi haavoittuvaa elementtiä: Raaka-aineen eli hylkypaperin hinta ja perisuomalainen, kaiken mädäntävä kateus... Mikäli vielä oikein muistan, Pekka T ja Jukka H olivat tyytyväisiä yhteiseen rypistykseemme. Niin - tuo lehtiö näyttää vuosikymmenien jälkeenkin - vaikka sen itse sanon - erinomaiselta.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Kävipä tuossa hetki sitten välähdyksenomaisesti mielessä, että joku lukijoista saattaa ihmetellä, mitä ihmettä minä tuolla uudella älypuhelimella ja operaattorinvahtamisella mesoan... Niinkuin muistatte, tämä kirjoittamiseni on minun "päiväkirjani" eli aikajanalla suunnilleen pystyn myöhemminkin tarkistamaan, mitä on tapahtunut. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että puhun erittäin vähän puhelimessa ja minulle tulee erittäin vähän puheluita, joihin vastaan. Esimerkkinä mainittakoon, että 08.12. jälkeen uuteen älypuhelimeeni on tullut kolme (3) puhelua, joista yksi oletettavasti joltakin kauppamieheltä/-naiselta, yksi entiseltä operaattorilta ja yksi henkilöltä, johon olen viime viikkojen aikana tutustunut. Itse olen soittanut yhden (1) puhelun, juuri em. henkilölle... En siis lörpöttele puhelimessa päntiönään. Toki voi olla, että sallainenkin aika vielä koittaa.

Lauantaiaamupohdiskelua...

Perinteisten aamutoimien aikana - pistäessäni aamukahvit tippumaan - kävi mielessä, että aikaa voi määritellä monella tavalla. Yksi ajan määrittely liittyy kahvisuodatinpapereiden kulumiseen. Niin - vaimoni oli eilen ostanut uuden paketin kahvisuodatinpapereita, joista otin ensimmäisen käyttöön. Ennenkuin nippu "vetelee viimeisiään" ollaan jo reippaasti ensi vuoden puolella... Niin - olihan mukava lukea tämän aamun Kaleva-lehteä, jossa Metsä Fibren Kemin biojalostustehtaan ympäristölupapäätös oli ylittänyt uutiskynnyksen oikein kunnolla - hyvä niin. Artikkelissa todettiin, että tehtaan rakentaminen tuo työtä myös Ouluun saakka. Näinhän se varmaan asia onkin, rakentaminen säteilee laajalle ympäristöön. Nyt ei tarvitse tosiaan valoja sammuttaa Kemistä. Eiköhän tämä tästä mutta nyt alan itse valmistautumaan tähän ajankohtaa sopivaan askareeseen - lumenkolaukseen. Kevyttä pakkalunta on mukava siirrellä pois kulkuväyliltä. Yritän tänä talvena pitäytyä aivan vain pakollisissa kulkureiteissä, saa nähdä onnistunko siinä...

Oliko puhelimen uusinta loppujen lopuksi tarpeellinen...

Oliko puhelimen uusinta loppujen lopuksi tarpeellinen... Viikko siteen päätin hankkia "höyrypuhelimeni" NOKIA Lumia 800 tilalle SAMSUNG Galaxy XCover 4s puhelimen. Minulle puhelin on edelleenkin puhelin. Sen vuoksi minulle loppujen lopuksi olisi riittänyt tuo edellinen ja jopa sitä edellinenkin nokialainen mutta kun nuo päivitykset ja käyttöjärjestelmät alkoivat takerrella ... Lähdin kuitenkin mukaan tuohon "puhelinloikkaan". Palvelu liikkeen puolelta on ollut asiallista, mutta edelleen on auki muutamia asiakokonaisuuksia. Koko prosessissa vaihtui operaattori ja sähköpostiosoitteeni. Eilen ilmeni, että television AREENA ei toimi. Päivitin aamulla reitittimen, mutta edelleenkään langaton verkko ei toimi työhuoneeni vieressä olevaan olohuoneeseen. Kaipa se tässä vielä selviää. Minun uusi sähköpostiosoitteeni piti olla muotoa aki.pyykko44@gmail.com mutta lähettäessäni viestejä niissä lähettäjänä on aki.aarre.olavi.pyykko@gmail.com, joka on ollut iät ja ajat "google-osoitteeni". Minun vanha Outlook 2010 toimii siten, että siihen tulee edelleen viestejä vanhalla sähköpostiosoitteellaani eli aki.pyykko@netti.fi mutta siitä en pysyty lähettämään viestejä. Tuossa vanhassa "laatikossani" on edelleen paljon sellaista sähköpostitavaraa, joka mielestäni on tärkeää. Tuo silmieni edessä oleva näyttö täytyy saada jotakuinkin sähköpostiasioissa entiselleen. Ilmeisesti jonkilaisia viilauksia, synkronointejä pitäisi tehdä, on tehtävä. Se kukaties toteutuu vasta silloin, kun minun "höyrytietokoneeni", vanha, moneen kertaan tuunattu DELL päivitetään uusvanhaan tehokannettavaan alkuvuodesta. Samalla saan ns. telakointilaitteen työpöydälleni. Silloin toteutuu eräänlainen digiloikka. Niin tuo uusi älypuhelin - onhan se upea laite ja siinä on "vaikka mitä". Aikaisemmin olen todennut, että siinä on 95% minulle turhaa. Runsaan viikon kokemuksella totena, että siinä on ilmeisesti 99% minulle turhaa = käyttämätöntä ominaisuutta mutta... Enhän minä ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, toivottavasti en aivan viimeistäkään kertaa. Arvelen saavani muun muassa Veeralta hyviä vinkkejä tuohon uuteen komistukseen, kunhan hän tulee turvallisesti täällä Kainuunkadulla käymään. Kemin kaupungin luottamushenkilöille jaettu pieni tabletti toimii. Sitä en käytä muuhun kuin siihen mihin se on alunperin tarkoitettu.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin takkaan uuden puuannoksen ja alan tutkiskella eilen häipyneen langattoman verkon poistumista tv-sovellutuksesta. Ilmeisesti jokin yhteys sillä on näihin viime aikojen "uudistuksiin"... Eilen sain annettujen ohjeiden perusteella jo osittain sähköpostin - lähtevänkin sähköpostin - toimimaan uudessa ympäristössä. Kyllä tässä näyttää muutama päivä menevän ennenkuin palikat loksahtavat kohdalleen. Jos ei niin täytynee hälyyttää asiantuntemusta paikalle. Pöytäkalenteria tutkiskellessani havahduin tosiasiaa, että viikon päästä joulunvietto on parhaimmillaan, joulupukkikin on jo silloin käynyt... Niin - onhan tähän aivan pakko lisätä tämän aamun 18.12.2020 huippu-uutinen: Metsä Fibre on saanut ympäristöluvan Kemin biotuotetehtaalle. Rakentamispäätös tulee kukaties jo tämän vuoden puolella, viimeistään vuodenvaihteen jälkeen. Hetken päästä alkaa suora tiedotustilaisuus, sitä on syytä seurata.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päärakennuksen takkaan tulia sytytellessäni kävi mielessä ajatus selfie-kuvasta. Mitä siitä, no sitä, että milloinkahan jos ollenkaan otan itsestäni selfie-kuvan. Miksi? No kun nyt on uudessa älykamerassa etu-ja takakameraa... Tällä hetkellä eilinen operaattorivaihto onnistui ihan hyvin, ainoa, vielä tällä hetkellä oleva ongelma on se, että ainakaan eilen en saanut omalta höyrytietokoneeltani sähköpostia lähetyksi. Tietokoneelle kyllä tulee sähköpostia normaalisti. Roskapostin osuus näyttää vähentyneen. Takavuosien oma tietokoneasiantuntijani on luvannut päivittää tietokoneeni - kohtuuhinnalla - uusvanhalla tehokannettavalla/-läppärillä ja telakointivirityksillä alkuvuodesta. Tämän vuoden lautakuntakokoukset ovat ohi, joten niiden osalta voi hyvillä mielin alkaa orientoitua lähestyvään jouluviikkoon.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen vaihdoin vaimoni avustuksella reitittimeen uuden SIM-kortin. Kaikki tuntuu pelaavan normaalisti. Lumitöiden jälkeen alan orientoitua tarkastuslautakunnan kokoukseen. Menomatkalla iltapäivällä käväisen POWER Kemi liikkeessä, jolloin uuteen älypuhelimeen vaihdetaan myös uusi SIM-kortti.

Olenko minä kuitenkin kalkkis, vaikka muuta väitän...

Olenko minä kuitenkin kalkkis, vaikka muuta väitän... Miten niin, no kävin hetki sitten Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä hiusten laatikkoföönauksessa. Olen käynyt kyseisessä käsittelyssä muutaman kerran aikaisemminkin. Aikaisemmin marssijärjestys on ollut sellainen, että ensin hyvä hiustenpesu, hiusten siitiminen ja kevyt parrankin siistiminen - em. toimenpiteiden jälkeen edellä mainittu laatikkoföönaus eli eräänlainen miesten juhlakampaus. Nyt oli alkutilanne toinen. Voi olla, että toimittiin uusien ohjeiden mukaisesti. Aluksi nopea hiusten kevytpesu ja asiakas tuoliin. Opiskelijalla oli em. osa-alueesta näyttö. Föönauspuhallin suhisi korvanjuuressa aika pitkään, arvelen opiskelijan tavoitteena olleen mahdollisimman hyvä lopputulos. Minulla ei ollut tulokseen muuta kuin myönteistä sanomista. Minulta kyllä kysyttiin, siistitäänkö hiuksia ja partaa. Jätin sen osa-alueen väliin. Sain käteeni asiakaspalautelomakkeen, johon pyydettiin vastaamaan rehellisesti. Sen tein. Olin jo aiemmin opettajalle ja opiskelijalle todennut, että ensimmäistä kertaa minulle tuli tunne: Kuka tällaista laatikkoföönausta tarvitsee. Ymmärrän toki, että opetussuunnitelmissa on yhtä ja toista enemmän ja vähemmän tärkeää. Minua valistettiin, että erilaisiin juhlatilaisuuksiin nimenomaan nuoret - nuoretmiehet - haluavat "tälläytyä" viimeisen päälle. Taisinpa lähtiessäni todeta, että näissä merkeissä en taida enää tuoliin istua. Toki normaalin hiustenleikkuun ja parransiistimisen osalta varmaan jatkossakin - toivottavasti pitkään... Toivottelimme Hyvät Joulut toisillemme.

Aikainen lintu madon nappaa, väitetään...

Aikainen lintu madon nappaa, väitetään... Oli niin tai näin, perinteisten aamutoimien jälkeen käväisin Kemin keskustassa tarkastamassa omalta osaltani tämän vuoden viimeisen sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouspöytäkirjan. Kotiin tultuani pistin päärakennuksen takkaan tulet ja alan orientoitus Hiuspysäkille lähtöön näyttömalliksi. Menomatkalla käväisen kierrätyspisteellä: Muovia, lasia ja metallia... Pöytäkalenteriani katsellessani havahduin tosiasiaan, että huomenna on mielenkiintoinen päivä muun muassa siksi, että tietotekniikkaan liittyvänä operaattori vaihtuu uuden älypuhelinhankinnan myötä. Toivottavasti/oletettavasti siltä osin kaikki menee asiallisesti. Huomenna on tämän vuoden viimeinen tarkastuslautakunnan kokous kaupungintalon valtuustosalissa - väljästi. Osa jäsenistä osallistunee kokoukseen etänä nykykäytännön mukaisesti.

Mitä tänään tähän asti...

Onpahan ollut vilkas aamupäivä. Perinteisten aamutoimien jälkeen uuden sähkösopimuksen nettitoteutusta, uuden älykännykän välityksellä tekstiviestittelyä Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille. Maria-niminen opiskelija tekee huomenna iltapäivällä minulle, hiuskuontalolleni laatikkoföönausnäytön. Samalla ilmeisesti kyvyttä siistimistä hiuksille ja kokoparralle. Lisäksi alustavaa kuntavaaimainonnan tarkistuksia helmi-huhtikuulle Lounais-Lappi-lehteen Kalevamedian avustuksella, jne. ... Niin ja tietysti perinteiset talonmieshommat eli lähinnä puuhuoltoa. Vaimoni lähti kaupoille. Hänellä on iltapäivän ohjelmassa perinteiset laatikkopaistot. Tällä kerralla päärakennuksen leivinuunissa... Niin - olenhan minä toki seurannut koko ajan Kemin kaupunginvaltuuston etäkokousta netissä - mielenkiintoista.

Kemiin kuntavaaleihin "yrittäjäpuolue"...

Kemiin kuntavaaleihin "yrittäjäpuolue" - kyllä, sellainen on suunnitteilla, mikäli veispuukkimaailmaan ja huhutietoihin on uskominen... Kauan sitten eli 2000-luvun alkupuolella ensimmäisen valtuustokauteni aikana pohdiskelin itsekin eräänlaisen "Kemin parhaaksi"-ryhmittymän perustamista. Siihen maailman aikaan raaka vaalimatematiikka laimensi jatkosuunnitelmia - hyvä niin. Kemiläiset yrittäjät ovat aktivoitumassa lähestyviin kuntavaaleihin, joihin on aikaa rapiat neljä kuukautta. Itse olen pitänyt kuntavaaliasiaa esillä yli vuoden. Olen ottanut aika moneen - mielestäni mahdolliseen potentiaaliseen kuntavaaliehdokkaaseen yhteyttä - muutamaan yrittäjäänkin. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, käytettävissä olevan ajan puute on ollut esteenä pääosin ehdokkaaksi lähtemiseen. Periaatteessa kiinnostusta yhteisten asioiden hoitamiseen on kyllä ollut havaittavissa. Mikäli Kemin yrittäjät saavat kerätyksi hyvän ehdokaslistan ja tekevät räväkän kuntavaalikampanjan asiallisen kuntavaaliohjelman ryydittämänä, se olisi toteutuessaan tervetullut piristysruiske kemiläiseen päätöksentekoon. Tosin nykypuolueissakin - lähinnä Keskustassa ja Kokoomuksessa - on kyllä tilaa yrittäjäajatuksille jatkossakin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tuttu juttu - päärakennuksen takkaan tulet. Ulkona mukavan tuntuinen ilma, satanut kevyttä pakkaslunta, ei ihan kolattavaksi saakka. Voi olla, että intoudun päivällä viemään Pikkupuolelle ahkiollisen klapeja: Kaadetusta pihakoivusta ja hopeakuusesta... Oikeastaan tänään sunnuntaina 13.12.2020 voinee olla muutoin vaan kaikessa rauhassa. Katsotaan, onnistuuko se...

Mikä ihmeen resilienssi...

Perinteisten aamutoimien jälkeen keittiöpöydän ääressä aamulehteä lueskellessani pisti silmään eräässä mielenkiintoisessa artikkelissa käsite resilienssi... Kävin vielä varmuuden vuoksi vilkaisemassa asiaa WikiPediasta netistä: Resilienssi tarkoittaa psykologiassa psyykkistä palautumiskykyä. Se on psyykkinen ominaisuus, jota on toisilla ihmisillä tai yhteisöillä on enemmän kuin toisilla. Siinä missä yksi selviää monista vaikeista vastoinkäymisistä, toiselle pienikin koettelemus voi olla liikaa. Resilienssiin vaikuttavat + kasvatus + yksiön biologiset ominaisuudet + yksilön omat kokemukset + lähipiiristä ja ympäristöstä kumpuavat myönteiset ja haitalliset tekijät. Käsite resilienssi on vastaavassa, palautumiskykyä tarkoittavassa merkityksessä käytössä myös monilla muilla tieteenaloilla. Muun muassa eräällä taannoin tuntemallani henkilöllä edellä mainittu resilienssi oli ilmeisen korkealla tasolla. Muistan hänen sanansa vapaasti muisteltuna: "Vaikka tuntuu, että jossakin elämän vaiheessa taivas päälle putoaa niin aina on vaihtoehtoja - aina." Kyllä juuri näin se vaan on...

"Aiot kuulemma kuntavaaliehdokkaaksi!" minulle sanottiin...

"Aiot kuulemma kuntavaaliehdokkaaksi!" minulle sanottiin... "Kyllä näin on aikomus ja päätöksen olen tehnyt hyvissä ajoin." totesin. "Olet itse eläkeläinen, kai sinä ajat eläkeläisten asioita." kysyjä lisäsi. "Totta olen itse 70+ ikäryhmässä ja olen ollut eläkkeellä vuodesta 2008 alkaen. En aio profiloitua minkään ryhmän "asianajajaksi" vaan kaikkien kemiläisten." sanoin ja lisäsin:"Enkä lupaa muuta kuin tehdä parhaani. Sen olen tehnyt vuodesta 2000 alkaen lähtiessäni mukaan kuntapolitiikkaan. Sen täytyy riittää edelleenkin." Minulle jäi vahva tunne, että sanomiseni meni perille. Lopullisesti sen näkee sitten aikanaan sunnuntaina 18.04.2021 illalla ääntenlaskun edetessä...

Se on taas perjantai...

Se on taas perjantai - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme sovittuun tapaamiseen kaupungille. Asiamme hoidettuamme ajelimme Karjalahden Prismaan kaupoille. Istuskellessani käytäväpenkillä odottamassa vaimoni kaupppakierrosta totesin, että melkein kaikilla oli käytössä asiallinen kasvomaski paitsi... Tulihan sieltä viereiselle penkille istumaan tuttu yhtiöläinen kauppakassien kanssa. Hän ensi töikseen totesi:"Täälläkö se sinäkin istut rätit naamalla?" "Tätähän se nykyään on... ." totesin. "Nuo naamarit on yhtä tyhyjän kanssa, niillä ei oo mittään merkitystä!" tuttavani jatkoi uhoamistaan. Onneksi hän edes ymmärsi pysyä turvaetäisyydellä. Kävi mielessä vanha televisiojuttu niistä ajoista, kun turvavöiden käyttöä yritettiin opastaa suomalaisten autoilijoiden käytettäviksi. Vapaasti muisteltuna iäkkäältä autoilijailta kysyttiin:"Miksi te ette käytä turvavyötä, kun se tutkimusten mukaan kolaritilanteissa suojaa vakavilta vammoilta?" "Sitä saa markan rahalla vaikka minkälaisia tutkimustuloksia. Ja minä en aja kolaria." papparainen totesi... Niinpä

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tuttuakin tutummat kuviot: Klapit päärakennuksen takkapesään ja korillinen puita varasto- ja puukatoksesta sisään. Niitä touhutessani kävi taas mielessä toistamiseen, että olemme päättäneet asua näissä olosuhteissa niin kaun kuin se järkevältä tuntuu. Toivottavasti vielä pitkään. Pitkään samassa paikassa asumisessa - näissä olosuhteissa vuodesta 1981 lähtien - muodostuu tiettyjä työnjakorutiineja pakostakin. Minä olen luvannut pääsääntöisesti hoitaa nämä puu- ja takka-asiat niin kauan kuin ymmärrän, mitä olen tekemässä... Vaimoni lähti hetki sitten käväisemään kaupoilla ja asioilla, minä käyn vielä läpi sosiaali- ja terveyslautakunnan esityslistan. Kokous on iltapäivällä/illansuussa Kemin kaupungintalolla 2. kerroksen kokoushuoneessa - väljästi, osa osallistujista - virkamiehistä ja lautakunnanjäsenistä todennäköisesti etänä...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien aikana keittiöpöydän ääressä kahvitellessani kävi mielessä eilinen, aika hektinen päivä eli uuden älypuhelimen hankinta, johon liittyi monta vaihetta. Operaattorin vaihto ja viikon päästä sähköpostiosoitteen vaihtuminen. Niin - edelliselläkin puhelimella tietysti olisin voinut vielä sinnitellä. Sitä aikanaan hankkiessani kävi mielessä, että sillä perinjuurin tavallisella puhelimellakin olisin kyllä selvinnyt vallan mainiosti. Se oli työpuhelin, joka joutui eläkkeelle lähdettyäni haltuuni... No tuossa se uusi komistus sitten on kirjoituspöydälläni ja sitä on alettava opetella käyttämään. Minulla on tunne, että loppujen lopuksi käytän sen ominaisuuksista - aiankin aluksi - murto-osan = hyvin vähän. Onhan se onneksi kuitenkin vielä puhelin(kin). Toivottavasti nuo reititinasiat, sähköpostimuutokset, tms. ensi viikolla toteutuvat asiallisesti. Nyt päärakennuksen takkaan tulet ja korillinen klapeja sisään kuivumaan/lämpenemään. Siinäpä ne taitavat olla tämän päivän tärkeimmät tehtäväni...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? No sitä, että käväisin vielä uuden älypuhelinasian tiimoilta POWER Kemi - liikkeessä iltapäivällä Rytkösen Jannen opissa. Janne viritteli uutta laitetta iskuun, jolloin samalla sain hiukan tuntumaa asiaan. Jos edesmennyt kalakaverini olisi vempaimen nähnyt, hän olisi taatusti sanonut: "Eihän tuommosta ookkaan!" Läheltä piti etten itsekin heittäytynyt samoille ajatuksille, vaikka näitä laitteita on jo hiukan päässyt hipelöimään... Nyt ei auta muu kuin orientoitua uuden käyttäjäksi. Laite on ensimmäisessä latauksessa. Illansuussa alan sitä räpläämään. Ensi viikon keskiviikkona 16.12.2020 aamulla vaihdan reitittimeen SIM-kortin. Sen jälkee sähköpostini pitäisi olla muotoa aki.pyykko44@gmail.com ja iltapäivällä käväisen klo 13.00 liikkeessä vaihdattamassa kännykkään uuden SIM-kortin, puhelinnumeroni säilyy ennallaan eli 040 723 0692 Eiköhän tämä tästä... Työhuoneeni kirjahyllyn lasivitriini saa uuden tulokkaan Motorolan NMT:n ja Nokian taannoisen huippukännykän lisäksi...

Olihan aamupäivä - kyllä...

Olihan aamupäivä - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin kaupungille klo 09.00 jälkeen. Miksi? Siksi, että tavoitteeni oli mennä asiantuntijan luokse selvittämään, onko tuolla taannoin ostamallani huippukännykällä eli usein mainitsemallani nykyisellä "höyrykännykälläni" Nokia LUMIA 800-älypuhelimella enää käyttöä. Aikoinaan em. kännykän ostaessani ajattelin, että se on minun ensimmäinen ja viimeinen itse ostamani älypuhelin, mutta toisin taitaa käydä... Asia on tullut ajankohtaiseksi muun muassa siksi, että minua on jo vuosikausia psyykattu WhatsAppiin ja vähän muuhunkin. Menin POWER Kemi - liikkeeseen jututtamaan Rytkösen Jannea. Kyllä asia kävi aika nopeasti selväksi - jos aion pysyä aidosti ajan hermolla näissä vempainasioissa - on syytä ostaa uusi älypuhelin. Niinpä prosessi lähti liikkeelle: Valitsin uuden älypuhelimen Samsung Galaxy XCover 4s, samalla vaihtui operaattori ja sen myötä vaihtuu myös sähköpostini. Enpä olisi uskonut, miten monta näpyttelyä vaati Jannelta, jotta homma saatiin jotakuinkin kuntoon. Minulle jäi lisäksi hiukan kotitehtävääkin, jota kohtapuolin alan selvittämään. Asia liittyy Windows-juttuihin ja salasanoihin. Janne kirjoitti minulle kyllä hyvät ohjeet mukaan. Sanoin soittavani hänet paikan päälle hätiin, jos ongelmia esiintyy. Niin - viikon kuluttua eli 16.12.2020 sähköpostini pitäisi olla aki.pyykko44@gmail.com jos kaikki etenee suunnitellusti. Puhelinnumeroni pysyy ennallaan, se on 040 723 0692

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tuli taas tunne, että tänään ei taida olla mitään erikoista tekemistä. Se tunne on tullut monesti aikaisemminkin ja pääsääntöisesti aina on kuitenkin löytynyt paljon asiallistakin tehtävää... Kohtapa sen näkee. Juuri hetki sitten postiauto pysähtyi postilaatikon kohdalle. Ainakin tuomiset lähden välittömästi hakemaan. Kukaties seuraavaksi menen käväisemään nettipankissa...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En sen kummempaa, mutta kerrottakoon, että hetki sitten kerroin meidän tutulle Pikkupuoli-vieraallemme, Veeralle, että aion tehdä alkuvuodesta kuntavaalitietoiskun hänen kaveriporukalleen. Tässäkin viikonvaihteessa kahtena iltana Veeran luona kävi saamani tiedon mukaan kymmenen nuorta - pääosin 18-vuotiaita. Monet heistä ovat käyneet meidän Pikkupuolella aikaisemminkin, muutamaa olen jututtanutkin pihalla... Kerroin Veeralle kahvittelun yhteydessä lyhyen kaavan mukaan tähänastisen kuntavaalihistoriani lähestyviin kuntavaaleihin liittyvänä. Kerroin hänelle, että olen nimenomaan huolissani nuorten alhaisesta äänestysaktiivisuudesta. Yleisestikin äänestysaktiivisuus kuntavaalien yhteydessä on aivan liian alhainen. Lisäksi minulla on tunne, että minun äänestäjäkuntaani kuuluu valitettavan vähän nuoria, siihen on saatava muutos... Meillä oli ihan mukavanmielenkiintoinen keskustelu päärakennuksen keittiöpöydän ääressä - monista muistakin asioista.

Itsenäisyyspäivä 06.12.2020 - kyllä...

Itsenäisyyspäivä 06.12.2020 - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen ulos katsellessani pohdiskelin, eihän se näin pitänyt olla: Kulkuväylillä aivan jäistä = liukasta. Olin aiemmin kirjoitellut "oikeantyyppisen lumen" satamisesta. Oli niin tai näin, nyt on aivan pakko lähteä ainakin osittain heittelemään pahimpiin paikkoihin mursketta... Käväisen pikapuolin hakemassa varasto- ja puukatoksesta korillisen puita ja pistän päärakennuksen takkaan tulet. Sen jälkeen alamme todennäköisesti orientoitua hiukan toisenlaisen Itsenäisyyspäivän viettoon.

Suomen Itsenäisyyspäivä - kunnioitusta kiitos...

Suomen Itsenäisyyspäivä - kunnioitusta kiitos... Kyllä - en muistaakseni ole koskaan kirjoittanut Suomen Itsenäisyyspäivään erityisesti kohdistunutta tekstiä. Kirjoitan nytkin ainoastaan lyhyen kaavan mukaan asiasta. Elämme juuri nyt poikkeuksellisia aikoja, jolloin monet perinteiset - ennen arvostetut ja kunnioitetut asiat saattavat joutua ajetuiksi sivuraiteille. Riepoteltaviksi. Suomen itsenäisyyteen ja Itsenäisyyspäivään en saa millään ilveellä kiinnitettyä sanaa - nykyaikana paljon käytettyä ja kohta poiskulunutta termiä - uusnormaali. Mielestäni Itsenäisyyspäivän perinteiselle, arvokkaalle ja kunnioitusta herättävälle vietolle ei ole syytä hakea korvikkeita keinotekoisesti. En mielestäni ole tiukkapipoinen ilonpilaaja ja pilkunviilaaja, mutta jossakin menee aina raja mauttomuudelle.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisen aamutoimien aikana havahduin tosiasiaan, että tänään sataa oikentyyppistä lunta. Kyllä - se vahvistui käydessäni hakemassa lehden postilaatikosta. Lumi narskui sopivasti jalkojen alla ja sitä en ainakaan heti ole kulkuväyliltä pois kolaamassa - hyvä niin. Sopivaa liukkauden estoa. Aamulehtiä lukiessani - Kaleva paperiversiona ja Lapin Kansa näköislehtenä - huomasin itsessäni vahvistuneen piirteen: Itsenäisyyspäivän asiasisällöllä - ei edes poikkeusolosuhteissa - ole syytä leikitellä, irrotella. On se itsenäisyyspäivä niin vakava ja tärkeä asia. Ikävää, että lehtien toimittajillakin näyttää mopo karkaavan käsistä, ainakin keulii murheellisen lapsellisesti... No - päärakennuksen takassa on tulet.