Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätimme lähteä käymään Selkäsaaressa. Reppuun termospullollinen kuumaa vettä ja pari leipää koteloon. Itse otin sukset mukaan, sillä jäälle oli ajettu hyvät jääladut.
Sisäsatamaan tultuamme ja auton parkkiin ajettuamme, tuttumme Ville Torvinen pysähtyi meitä jututtamaan. Sanoin hänelle ensimmäistä kertaa kokeilevani tälle talvelle suksia. Hänellä oli kuulemma ollut samoja ajatuksia. Tosin hän totesi:"Taitaa olla parasta pimeällä mennä harjoittelemaan."

Hyviä olivat ladut, ei moitteen sijaa. Tosin oikaisimme moottorikelkkauria pitkin saaren pohjoispäätyyn. Kova sivuvastainen vinkka oli menomatkalla.
Rantaan päästyämme rinteeseen nousi moottorikelkkaura. Olisiko Tommi ja Katariina porukkansa kanssa koukannut mökkimme kupeesta. Jäljet tulivat/menivät Kiikelin suuntaan.

Mökille päästyämme kaikki ok.

Lapioin ns. sinisen eli itään suuntautuvan päätyterassin lumesta. Lunta lapioidessani kävi mielessä eläkkeellä olevan Kemin kaupungin entisen rakennusvalvojan Martti Pitkäsen sanat mökin lupapapereita hahmottaessamme.
"Siinä voi ohi hiihtelevä matkailija/retkeilijä halutessaan evästellä." hän aikanaan totesi. Kyllä - näin se on...
Pikakauravellit syötyämme ja kahvit juotuamme teimme lähtöä. Nyt oli takamyötäinen, yhä voimistuva tuuli.

Tuulta näytti käyttävän hyväksi suksilla liikkuva jääpurjehtija. Meni muuten aika haipakkaa.

Liikkeellä ei meidän lisäksemme ollut kuin yksi "läskikumipolkupyöräilija", pari hiihtäjää ja turistipariskunta toisistaa kuvia näpsien.

Mukava saarikäynti.

Menneiden vuosikymmenien pohdintoja ja vähän lähitulevaakin...

Olen usein ajatellut, miten elämä menneinä vuosikymmeninä, nimenomaan lapsuudessani oli yksinkertaista.
Ajatuksissani ovat käyneet entisaikaiset pihapiiriasiat. Samassa pihapiirissä saattoi asua usean sukupolven edustajia ainakin näennäisesti kaikki sulassa sovussa keskenään toisiaan auttaen, tukien ja ymmärtäen. Voi olla, että aika kultaa muistot mutta sittenkin...

Kertauksena kirjoitan, että asun/asumme tällä hetkellä paikassa, jossa isoisäni Aukusti Pyykkö viljeli aikanaan 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa maata. Heillä oli kukaties pari-kolme lehmää, hevonen, kaksikin ja ehkä lampaitakin. Meilläkin oli vielä 1940-ja 1950-lukujen vaihteessa sika ja lampaita. 
Ei ollut vesijohtoa eikä viemäriä, oli puusee ja tunkio. Oli maakellari. Se onkin niistä ajoista ainoa, mikä pihapiirissämme on jäljellä, tosin sekin tuunattuna. Pihalla kaivo, mutta myöhemmin vesi haettiin Möylyntien ja Haukkarinkadun risteyksessä olevasta vesipostista.

Olen joskus optimistisesti pohdiskellut, josko tässäkin pihapiirissä olisi hetkellisesti edes kahden sukupolven edustajia. 

Me olemme tämän sukuhaaran kolmannen sukupolven edustajia tällä paikalla. 

Tällä hetkellä näyttää siltä, että kummallakaan pojistamme ei ole tarvetta/kiinnostusta asumaan pysyvästi tälle paikalle. Heillä on oma elämänsä muualla.
Toki tilapäisesti tälläkin tontilla - rakennuksissa - oleskelee välillä kolmenkin sukupolven edustajia - hyyryläisinä.

Me - minä ja vaimoni - olemme päättäneet, että asumme Haukkarin Kainuunkadun kiinteistössä niin kauan kuin pystymme kiinteistöä hoitamaan ja selviämme päivittäisistä askareista - toivottavasti vielä pitkään...

Kansanedustajat "sorvin ääreen" tänään ja vähän muutakin...

Perinteisten aamutoimien jälkeen käväisin Karjalahdella viemässä kotitalousjätteitä kierrätykseen: Muovia ja pahveja sekä pulloja/tölkejä Prisman kierrätyspisteeseen. 
Käväisin samalla vilkaisemassa, oliko viime vuoden myydyintä viintä Alkon hyllyillä - kyllä oli... 

Juuri tällä hetkellä on menossa Suomen eduskunnan valtiopäivien avaus. Presidentti puhui ja eduskunnan puhemies vastasi puheeseen. Sitten kahvitellaan ja vaihdetaan viime päivien kuulumisia..

Vilkaisin Kauppalehden nettisivuilta viime hetken pörssiuutisia. Kyllä nyt on Outokummun ja Valmetin osakkeenomistajilla hymy herkässä - hyvä niin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin Mersun lämmitykseen eli piuhan nokkaan. Lasit jäistä ravattuani ajelin myöhemmin Hahtisaaren Nesteen suoritetun tankkauksen kautta Karjalahdelle K1-katsastusasemalle. Auto on taas katsastettu, 
Se on erinomaisessa käyttökunossa. Sain lievät moitteet katsastusmieheltä tai ainakin suosituksen ajaa autolla vähän enemmän. Hän sanoi edellisen katsastuksen jälkeen autolla ajetun 100 km.

Lupasin näin tehdä. Jätän auton talvikäyttöön ainakin joksikin aikaa. Kävin jututtamassa Wetterillä Markku Oinasta, joka on nykyisin "Mersu-myyntitykkinä". Markku tietää tarkkaan meidän autotilanteemme. 
Olen luvannut ostaa häneltä vaihtoauton heti, kun saamme nykyisen kaluston myydyksi...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen menin fiilistelemään pihalle = ajamaan lumilingolla kulkureittejä hiukan väljemmiksi.

Lähdin käväisemään Karjalahdella ja keskustassa. Käväisin jututtamassa Prima-Raudassa Kamppisen Ristoa. Veneasia etenee sovitun mukaisesti.

Ajelin uteliaisuuttani Wetterille, sillä siellä oli BMW-esittelykiertueen tapahtuma menossa. 

Parkkeerasin auton niin kuin aikaisemminkin. Lähtiessäni kävelemään vaihtoautoja katselemaan, nuori BMW-myyntitykki alkoi ohjeistaa minua parkkeeraamisesta. Ihan ystävällisesti hän totesi:"Voitteko parkkeerata autonne tuonne kauemmaksi? Meille on varattu näitä paikkoja."
"Minne?" kysyin. "Tuonne, vaikka tuon punaisen auton taakse." hän viittilöi. Menin autooni, ajoin lenkin punaisen auton ohi ja lähdin samantien alueelta. Ajattelin, että eipä nuo BMW-autot minua sytytä ja vaihtoautoja voin käydä katselemassa myöhemminkin - paremmalla ajalla.
Menen kukaties huomenna käväisemään alueella "paremmalla parkkeerausonnella"...

Ajelin sisäsatamaan. Kyllä - merenjäälle on jo latuja avattu.

Kävin myös Keskustan Peräpohjolan piirin toiminnanjohtajaa, Kai Puroa jututtamassa, kun näin hänen autonsa olevan parkissa.
Mukava jutusteluhetki, pohdiskelimme lähestyvien kuntavaalien lisäksi luonnollisesti päivän kotimaan "ykkösuutista" eli Paavo Väyrysen kirjanjulkistamisen yhteydessä suunnittelemaa paluumuuttoaietta Keskustaan. Mielenkiintoista.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien yhteydessä kahvitellessani lueskelin viimeisintä Lounais-Lappi-lehteä, jossa oli mielenkiintoisia artikkeleita. 
Erityisesti artikkeli Sari Moisasen valinta Meri-Lapin kehittämiskeskuksen seutupääliköksi pisti ajatuksia myönteisesti liikkeelle.
Miksi?
Siksi, että insinöörikoulutuksella voi edetä tämänkin tyyppiseen, vaativaan tehtävään. Toki Sarin politiikkatausta ja hankinttu monipuolinen kokemus painoivat vaakakupissa todennäköisesti paljon. Tiukille valinta meni 6-6 ja arpa ratkaisi. Onnittelut Sarille mutta...

Palautan lukijoiden mieliin, että Sari oli Kemissä viimeisten kuntavaalien ääniharava. Hän sai vuonna 2017 pidetyissä vaaleissa 281 ääntä. 
Arvelen Sarin saaneen ääniä yli puoluerajojen. Vajaa kolmesataa kemiläistä joutuu lähestyvissä kuntavaaleissa huhtikuussa 2021 hakemaan uuden äänestyskohteen. Mielenkiintoista...

Mutta nyt pohdiskelut sikseen ja pihalle lumitöihin!

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En sen kummempaa mutta oli pakko lähteä lumipyryyn pihalle lumenkolaustöihin. Juuri kun olin etuovesta astunut rappusille, kuuluin talon länsipäädystä aikamoinen humaus.
Muutama kuutiometri tuulenpyörittämää, "roikkuvaa lunta" rojahti talon päädyssä menevälle lumikolan levyiselle polulle.

Olipa onni, että lumikuorma ei tipahtanut kolmea varttia aikaisemmin, kun Veera meni päädystä Pikkupuolle tullessaan yökylään.

Eipä aikaakaan kun näin nelikon saapuvan Kainuunkadulla meille päin. Kyllä - Veeralle oli tulossa iltavieraita, yksi nuori neitonen ja kolme nuortamiestä. Paiskasimme kättä apuliittymän kohdalla ja vaihdoimme muutaman sanan. Fiksun oloisia nuoria, ei kahta sanaa.

Enpähän huomannut mainostaa Blogisivuani ja Facebook- kirjoittamista. Arvelen Veeran kertovan asiasta, kukaties jo aiemminkin kertonut...

Kävin jututtamassa myös naapurin nuortamiestä, joka oli tullut Oulusta viikovaihteen viettoon. Lumihommissa hänkin. Valmistuu konepuolen diplomi-insinööriksi. Sanoin, että teitä kyllä tarvitaan.
Vaihdoimme muutaman sanan näköetäisyydellä olevasta Mersusta...

Mitä tänään tähän asti...

Heräsin poikkeuksellisen aikaisin. Perinteisten aamutoimien jälkeen menin pihalle kevytlumitöihin ja irrottelemaan Mersu peiton alta.
Molemmat onnistuivat hyvin, varsinkin tuo viimeksi mainittu. Täytynee varata autolle katsastusaika ja viedä se Hahtisaaren Nesteen = tankkauksen kautta sinne. Tuskinpa tuossa mitään moitittavaa löytyy, jos löytyy niin pannaan kuntoon...

Olipa mukanvanmielenkiintoinen kauppareissu Prismassa ja Lidlissä. Nimenomaan Prismassa jäätyäni pitkälle käytävälle seuraamaan maailmanmenoa/vaimoni mennessä kärryn kanssa kierrokselle, syntyi tilanne, että tuskin koskaan olen jututtanut niin monta tuttua samalla reissulla.

Mennessäni infopisteeseen Jokeri- ja Lottoriviä merkkaamaan näin jo etäältä entisen oppilaani seisoskelevan pikkupoikansa kanssa. Menin heitä jututtamaan. Oppilaani kertoi olevansa nuorimmaisen kanssa liikkeellä., vanhempi lapsista on jo 15-vuotias. 
"Kuka sinä olet?"kysyi pikkupoika napakasti silmiini katsoen. Isä selosti, että Aki Pyykkö on hänen entinen opettajansa ja siksi hänkin on päässyt vakituiseen työhön yli 20 vuotta sitten.
Pikkupoika kertoi olevansa 7-vuotias ja ensimmäisellä luokalla koulussa. Sanoin hänelle, että olen viime aikoina muistellut omaa koulun aloittamista. Oli mukava olla nimenomaan ensimmäisellä luokalla. 

Juttelin myös erään tuttavamme kanssa tovin moottoripyöristä, autoista ja veneistä. Tuttavallamme oli vesipullopaketti kainalossa. Hän totesi:"Mahtaako tässä olla mitään järkeä, kun Kemissä saa hyvälaatuista vettä hanasta?"
"Olipa hyvä, kun sinä sen sanoit." totesin. "Ei tosiaankaan. Sinä varmaan tiedät, että limukkatehtailija on pannut sekaan ainetta, joka koukuttaa." lisäsin. Hän tunnusti joutuneensa koukkuun.
 "Lopeta veden kantaminen kaupasta hyvän sään aikana." yritin häntä hymyssä suin psyykata...

Miten minua pitäisi nimiteltävän...

Aamulla lunta kolatessani ja katsellessani ohi kulkevia/näkökentässäni olevia ihmisiä kävi mielessä, miten he minut näkevän, miten minua pitäisi nimiteltävän...
Olenko: Kiinteistönomistaja, talonomistaja, mökkiläinen, eläkeläinen, kuntapoliitikko, seniori, ikäihminen, vanhus, harmaahapsi, kalkkis, ukko, äijä, äijänkäppänä, ukkorahja, köpöttelijä, äijäparka, turhanvärkkääjä, ärisijä, ärjyjä, päällepäsmäri, tupisija, turhanjupisija, haihattelija, puurtaja, jne. luetteloa voinee tuostakin vielä laajentaa. Varmaan noista - lukijasta riippuen - useakin käsite saattaa osua kohdalleen.

Edellisessä elämässäni eli opetustyössä ollessani ja tekstejä lehtiin kirjoitellessani tituleerasin itseäni Pedagogi Suomen Kemistä. Hiukan kalskahtavahan tuo oli, mutta sille oli vissit perustelunsa... 

Aamun hyötyliikunta tehty, hyvä niin...

Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ollut epäselvää mitä seuraavaksi. Kyllä pihalle lumitöihin, sillä lumiaurakin oli käynyt yöllä tekemässä kunnon palteet kahteen liittymään. 

Minä lumikolan kanssa ja vaimoni lapion kassa takapihalle kevyturaa tekemään Pikkupuolelle. 
Hän sanoi pistävänsä takkaan/leivinuuniin tulet, joten ahkiolla on pari kuormaa koivuklapeja syytä viedä takankupeeseen lämpenemään...

Iltapäivällä todennäköisesti pistän Mersun akun paikoilleen. Aamulla lataustila oli 12.7 V...

Kyllä akku on paikoillaan, auto käynnistetty, kaikki ok...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tarkistin pesuhuoneen lattialla olevan akun varaustilan ja pistin sen uudestaan jatkolataukseen. Yöllä en sitä ladannut kahdeksaan tuntiin. Tällä hetkellä jännite on noin 12,4 V, antaapa olla latauksessa niin kauan kuin alkaa näyttää täyttä.

Lunta on sen verran satanut ja juuri tälläkin hetkellä sataa, että käväisin pihalla kevytkolailemassa.

Kävin toisen kerran pihalla lumitöissä. Sisälle tultuani mittasin lautauksessa olevan akun jännitteen, se on tällä hetkellä 12,8 V eikä vieläkään täynnä...

Viimeisin mittaus yli 13 V, lopetin latauksen, katson aamulla tilanteen kehittymisen...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin jatkaa autonakun herättelyä. Se on ollut pesuhuoneen lämpimällä lattialla yön yli ja on siellä edelleenkin.
Hain autotallista laturin ja jännitemittarin. Aamulla jännite oli noin 8 V, hetki sitten käväisin mittaamassa, jännite noin 11 V, akku on lautauksessa, seuraan tilannetta, josko tuo vielä tuosta virkoaa täyteen iskuun...

Viimeinen mittaus 11,85 V - ei paha. Eloa taitaa sittenkin löytyvän jatkossa.

Elämä menee turhan värkätessä, sanoi edesmennyt kimppakyytikaverini...

Kyllä - perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin kevytlumitöihin ja ottamaan Mersun peiton alta aikomuksena jossakin vaiheessa katsastaa se.

Lumityöt ok mutta...

Lunta ja jäätä poistaessani kokeilin "nappiavaimella" avata auton ovet. Ei minkäänlaista eloa. Sain tavallisella avaimella kuskinpuolen etuoven auki.
Selvä akku tyhjä, konepelti auki ja ei muuta kuin akku lataukseen.
Perinteisesti se on onnistunut, mutta tällä kerralla akku ei suostunut ottamaan virtaa vastaan lainkaan. 
Selvä akku tyhjä ja kohmeessa/jäässä.

Soitin asintuntijalta neuvoja. Tommi itse tuli illansuussa paikan päälle Harrikkaa seppäämään varastorakennuksemme autotalliin.

Olin ottanut takapenkin irti, Tommi mittasi jännitteen akusta > puhdas 0 ja otti sen irti. 
Olisiko ollut pientä "pullistumaa", mene ja tiedä. 
Pohdiskelimme ns. huoltovapaiden akkujen todellisuutta. Ovatko ne loppujen lopuksi kertakäyttöakkuja.
Akku on nyt päärakennuksen pesuhuoneessa sulamassa/lämpenemässä. Huomenna tai viimeistään ylihuomenna yritän ladata sitä, katsotaan miten käy...

Pahimmassa tapauksessa joutuu akkukaupoille. Tämä akku ei ole kuin 4 vuotta vanha.

Niin - tänään kävi mielessä edesmenneen kimppakyytikaverini toteamus ajellessamme Veitsiluotoon hänen 1950-luvun alkupuolen Volkkarilla 1960-luvun alkupuolella: Elämä menee turhan värkätessä... 

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen, ulkolämpätilan todettuani kävi mielessä, että tänään ei taida kannattaa tehdä muuta kuin olla sisätiloissa lämpimässä.

Käväisin hetki sitten uteliaisuuttani vilkaisemassa Kauppalehden pörssiuutisia. Kovin olivat osakkeiden kurssit pääsääntöisesti punaisella.

Lakkoja käynnistynyt. Lakkoja, johin Suomella ei kertakaikkiaan olisi varaa, mutta näillä nyt sitten mennään ja isketään päätä seinään...

No tälle päivälle on pakko lisätä, että kaupungilla ollessamme päätimme spontaanisti mennä tutustumaan ja syömään Kemin sisäsatamaan Sataman Krouwiin.
Yritykseksi jäi, kotiin tultuamme ja nettiin mentyämme totesimme, että kyseinen ravintola on auki viikonloppuisin. Tosin 15.02. alkaen jo viikollakin...

Hiukan kuntavaalien ehdokasasettelusta...

Kirjoitin eilen iltapäivällä muun muassa seuraavaa: 

Valtiovarainministeri, Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni on Kemissä tänään sunnuntaina 26.01.2020 klo 15.30-16.30 piiritoimistolla, Valtakatu 25.
Sinne vielä ehtii. Meri-Lappi-kierroksesta on varmaan infoa eri medialähteissä...

Kyllä - mediassa, varsinkin Facebook-foorumilla on esiintynyt aineistoa eri tapahtumista.

Suomen Keskusta r.p. on lähtenyt rivakasti liikkeelle seuraavien kuntavaalien suhteen. Aivan virallisestikin on patisteltu nykyisiä valtuutettuja, varavaltuutettuja ja edellisissä kuntavaaleissa ehdokkaina olleita ilmaisemaan kantansa ehdokkaaksi asettumisesta - hyvä niin.

Mielestäni on erittäin tärkeää, että varsinkin hyvin kuntavaaleissa menestyneet henkilöt ilmoittautuisivat hyvissä ajoin ehdokkaiksi. 
Miksi? 
Siksi, että se merkitsisi eräänlaista "lumipalloefektiä" ja katu-uskottavuutta asiaan.

Varmaan kaikissa ryhmittymissä pohdiskellaan jo nyt ehdokasasetteluun liittyviä toimintamuotoja, vaikka kuntavaalit ovat vasta huhtikuussa 2021...

Mitä tänään tähän asti...

Kirjoitin eilen muun muassa: Ajelimme sisäsataman kautta. Jalokivigallerian lähettyviltä pääsee hyvin merenjäälle ja moottorikelkkauria pitkin Selkäsaareenkin niin halutessaan...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätimme lähteä käväisemään Selkäsaaressa, vaikka lämpömittari näytti - 15 astetta Celsiusta. Otimme reppuun termospullollisen kumaa vettä ja vähän kahvileipää, jos intoudumme mökillä murukahvittelemaan.

Sisäsatamaan tultuamme totesimme pohjoisvinkan olevan ottava, no sen huomaa vasta takaisin tullessamme. 
Totesimme myös sankat savut nousevan Selkäsaaren pohjoispäädystä. Rajanaapuri oli todennäköisesti uutta mökinpaikkaa raivaamassa ja risuja polttelemassa..

Hyvä oli kävellä moottorikelkkauria pitkin. Nousimme omasta rannasta mökille. Kaikki kunnossa. 
Kavittelimme ja teimme lähtöä takaisin. Käväisimme naapuritontilla jututtamassa rajanaapuria. Hän oli työn touhussa kolmen risunpolttonuotion kanssa - hyvä niin.

Tulimme sisäsatammaan samoja jälkiä, sisäsataman kupeessa turistiryhmä oli tutustumassa pilkkijöihin, kukaties kokeilivat itsekin.

Ajelimme Valtakadun kautta. Ei ollut vielä tungosta Keskustan Peräpohjolan piirin toimiston tuntumassa.

Valtiovarainministeri, Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni on Kemissä tänään sunnuntaina 26.01.2020 klo 15.30-16.30 piiritoimistolla, Valtakatu 25.

Sinne vielä ehtii. Meri-Lappi-kierroksesta on varmaan infoa eri medialähteissä...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen oli tunne, että tänään ei ole kyllä mitään tekemistä. 
No sen verran kuitenkin, että lähdimme käymään Kemin kulttuurikeskuksessa lähinnä kirjastossa. 
Vaimoni meni valitsemaan uutta luettavaa, minä menin lehtilukusalin puolelle lukemaan pitkästä aikaa Lapin Kansa - lehteä paperiversiona.
Aika lailla pintapuolisesti sen selailin. Joistakin artikkeleista tuli sellainen tunne, että Keskustaa ja Perussuomalaisia löydään kuin vierasta sikaa. Joku lukijoista voi todeta, että se aivan oikein niille - mene ja tiedä...

Toki oli lehdessä Kemiin liittyvä myönteinen artikkeli: Uimahalli on otettu remontin jälkeen käyttöön - hyvä niin.

Ajelimme sisäsataman kautta. Jalokivigallerian lähettyviltä pääsee hyvin merenjäälle ja moottorikelkkauria pitkin Selkäsaareenkin niin halutessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin pihalle kevyeen hyötyliikuntaan = vähien lumien kolaukseen. Muutaman senttimetrin pakkaslumen alla pääosin peilikirkas jää, jota olen vähin hiekottanut. Varovaista köpöttelyliikkumista.
Yön yli pihalla ollutta autoa puhdistellessani pääsin jututtamaan kahta tuttua liikkujaa. Samat tutut jutut olivat ilmassa ilmeisesti meillä kaikilla - minullakin. Kävi mielessä vanha sanonta: Ken härjillä ajaa, hän härjistä puhuu...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin pikapikaa tekemään kauppareissun keskustassa. Jostain syystä päädyin ajelemaan Junkohallin kautta. 
On se murheellisen näköinen tuo kuplahalli maassa, osittain lumen peitossa rötköttäessään. "Talousjalkapallo" on vaikea laji, sen olen todennut/kirjoittanut aikaisemminkin useaan kertaan...

Kävin City-Marketissa. Mennessäni kahvitarjousta realisoimaan jututin Telia-kännykkäasiantuntijaa.
Näytin hänelle takavuosien huippukännykkää: LUMIA 800 ja tiedustelin, mitä olisi tehtävissä. Kyseisen puhelimen käyttöjärjestelmää ei enää päivitetä, joten netin käyttö ei onnistu, ei ole onnistunut vähään aikaan. Nykyään akkuakin täytyy ladata melkein päivittäin.

Olen aikaisemminkin ilmoittanut/kirjoittanut, että minulle puhelin on puhelin. 

Netti on käytössä tietokoneissani. Voi olla, että sinnittelen tällä puhelimella vielä jonkin aikaa. 
Pohdiskelimme Telia-asiantuntijan kanssa vaihtoehtoja. Eiväthän nuo nykyaikaiset peruspuhelimet ole hinnankiroissa, mutta katsotaan...

Ajelin sisäsataman kautta. Yksi kävelijä oli merenjäällä.

Mitä tänään tähän asti...

Tänään oli iltapäivällä Kemin tarkastuslautakunnan kokous poikkeuksellisesti kaupungintalon kolmannen kerroksen kokoushuoneessa. Olimme saaneet pikahäädön toisen kerroksen kokoushuoneesta. 
Miksi? 
Siksi että liikenneministeri Timo Harakka oli kaupunginjohdon informoitavana talousalueemme hankkeista - hyvä niin.

Meillä oli poikkeuksellisen pitkä kokous. Tärkeitä, painavia asioita, jotka osittain näkyvät tarkastuskertomuksen sivuilla sitten aikanaan...

Hmmmmm - niinpä - ja testattu on. Kyllä - ihan hyvä tuote kohtuukäytettynä...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Ruoka

Suomen myydyin punaviini vaihtui vuosien jälkeen – Sen hyvä hinta-laatusuhde yllätti asiantuntijankin

Portugalilainen 2u Duas Uvas -viini on mainio yleisviini ruokapöytään arkisten ruokien kumppaniksi.

Chileläiset punaviiinit on vuosia hallinneet myydyimpien listaa. (KUVA: HANNES HEIKURA / HS)

Jouko Mykkänen

Julkaistu: 21.1. 11:25

PORTUGALILAINEN 2u Duas Uvas nousi Suomen myydyimmäksi punaviiniksi viime vuonna. Se ohitti vuosia kärkipaikkaa pitäneet chileläispunaviinit.

Vuonna 2017 2u Duas Uvas -viini oli myyntitilastossa sijalla 11 ja vuonna 2018 jo kolmanneksi myydyin. Viime vuonna se kaksinkertaisti myyntinsä 880 tuhanteen litraan ja kiilasi punaviinien ykköseksi.

Neljän edellisen vuoden ajan kärkipaikkaa pitäneiden chileläisten cabernet sauvignon -viinien Gato Negron ja Viña Maipon myynti sen sijaan väheni.

Duas Uvas myös nosti portugalilaisten viinien kokonaisosuutta Suomen markkinoilla reilusti. Osuus lähes kaksinkertaistui, 5,4 prosentista 9,2 prosenttiin. Portugalilaisia viinejä myydään nyt reippaasti enemmän kuin esimerkiksi ranskalaisia viinejä. Kaikki tämä lähes yksinomaan yhden viinin ansiosta: Duas Uvas -viinin myynti kattaa 44 prosenttia koko Portugalin osuudesta.

2u Duas Uvas -viiniä myydään sekä pullossa (hinta 7,98 e) että 3 litran hanapakkauksena (29,98 e).

Tältä Suomen suosituin punaviini tuoksuu ja maistuu:

Keskisyvän punaisessa viinissä on selkeä ja melko runsas tuoksu, jota hallitsee monipuolinen marjaisuus. Siinä pääosan valtaavat punainen kirsikka ja mustaherukka, mutta muitakin marjoja on aistittavissa. Tuoksusta erottuu myös vaniljaa sekä mustapippurimaista mausteisuutta.

Keskipitkän maun hallitseva aromi on hyvin puhdaspiirteinen ja maukas marjaisuus, jota tukee hyvä hapokkuus. Mausteisemmat aromit sekoittuvat viinin notkeisiin, mutta viinin luonteeseen nähden sopiviin tanniinien karvaisiin makuihin. Viini ei ole aivan kuiva. Sokeri maistuu hieman maun lopussa. Se on siedettävää, sillä se myös nostaa aromikkuutta ja taittaa hiukan karvautta. Nämä ovat tärkeitä maun soljuvuuden kannalta.

Kun muistellaan Suomen suosituimpia punaviinejä kymmenen viime vuoden ajalta, Duas Uvas on siinä sarjassa yllättävän monipuolinen ja maukkaasti puhdaspiirteinen viini. Tämä oikeuttaa sille juuri ja juuri kolmen tähteä, kun arviointiskaala on 1–5 tähteä. Kolme tähteä on hintaan nähden oikein hyvä arvio.

Viinin mukava hapokkuus ja kohtuullinen karvaus tekevät siitä mainion yleisviinin ruokapöytään niille arkisille ruoille, joissa ei ole kovin voimakkaita makuja.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

• ViinitSeuraa 
• JuomatSeuraa 
• PortugaliSeuraa 
• RuokaSeuraa 

Hörönlörö-viestejä riittää...

Kuinkahan monta kertaa tämäkin hörönlörö-viesti on sähköpostiini tullut. Olen ollut säästöpankin asiakas noin 40 vuotta sitten...


Hei!

Hyvä asiakaamme,

Verkkopankin käyttäjiä koskeva PSD2-direktiivin astui voimaan 13.01.2020 tästä johtuen verkkopalveluiden käyttäjien
on tehtävä järjestelmäpäivitys ja päivittää yhteystiedot ajantasalle.

Päivitä tietosi ja tehkää järjestelmäpäivitys tästä.

Kaikkien asiakkaidemme tiedot ovat pankkisalaisuuden,vakuutussalaisuuden tai salassapitovelvoitteen alaisia tietoja riippumatta siitä,
onko kyse henkilö- vai yritysasiakkaasta.

Tietojen luovuttaminen on mahdollista vain asiakkaan antaman suostumuksen tai lain perusteella.

Yhteys on salattu SSL-salaustekniikalla ja tiedot latautuvat meidän palvelimelle ilman kolmansia osapuolia.

Ilman päivitystä pankkipalveluita voidaan joutua rajoittamaan.

Rajoitukset koskevat maksukortteja ja verkkopankkia tai muuta tilin käyttöä.

Terveisin
Asiakaspalvelu
Säästöpankki

Katselimme hetki sitten alla olevan dokumentin Ylen Areenalta, mielenkiintoinen.

Edellisessä elämässäni eli opetustyössä ammatillisella koulutussektorilla käytin paljon Davosin foorumin aineistoja Ammattitalouden, myöhemmin Taloustiedon oppitunneilla. Siihen maailman aikaan intouduin piirtelemään/kirjoittelemaan värikalvoja tärkeistä talousasioista, joita kukaties on jossakin vielä tallella...

Ulkolinja: Davosin foorumin kulisseissa 

• 1 h 31 min
• ti 21.1.2020
• 1 v 11 kk
• 691 katselua

Joka vuosi talouselämän ja politiikan eliitti kokoontuu Maailman talousfoorumiin. Foorumi on Klaus Schwabin luomus, jonka piti parantaa maailmaa dialogin avulla. Mikä houkuttelee maailman mahdit lumiseen Davosiin ja mitä foorumin kulisseissa todella tapahtuu?

LINKIT JA ARTIKKELIT

• Ulkolinja: Davosin foorumin kulisseissa – eettistä diplomatiaa vai talouseliitin tapahtuma?

Näytä lisätiedot

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen jäin hetkeksi pohdiskelemaan viimeisiä päiviä: Toissapäivänä pihalla kevyttä pakkaslunta, eilen kevyttä nuoskalunta ja tänään näyttää olevan hiekoitustarvetta. Kovin nuo ilmat "sahaavat" ja kuitenkin eletään tammikuun loppupuolta...
No tämä on nyt sitten tätä. Tälle ei löydy mistään valitusosoitetta - onneksi näin.

Tulin hetki sitten pihalta, hiekoitus hoidettu. Siitä huolimatta täytyy olla liikkeissään varovainen, oikeastaan ylivarovainen...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tein tutut mediahavainnot. Maailmalla ei näytä - ainakaan toistaiseksi - tapahtuneen tänään juuri mitään merkittävää. 
Vilkaistuani pöytäkalenteriani sekin on tämän viikon osalta lähes tyhjä, toistaiseksi yksi merkintä: Kemin tarkastuslautakunnan kokous keskiviikkona kaupungintalolla. 

Se on todennäköisesti mielenkiintoinen kokous niin kuin aina. Erityisen mielenkiintoiseksi sen tekee se, että kaupunginjohtaja Tero Nissinen on paikalla kertomassa viime- ja lähiaikojen tärkeimpiä tapahtumia...

Nyt on kaunis, talvinen ilma, taidan lähteä pihalle fiilistelemaan lumilapiolla...

Niin tein ja niinhän siinä kävi, että otin lumikolankin käyttöön ja intouduin vähän suurempaan lumihommaan.
Katselin naapurissa nuorenmiehen nelivetomönkijän + lumiauran touhuja. Hyvin sujui, mutta pari-kolme kertaa yhdistelmä oli lumihangessa kiinni, taisipa ahnehtia liian suuria siivuja. No perinteinen lapio avuksi ja homma jatkui.

Niin pihalla ollessani intouduin päärakennuksemme päädyssä peiton alla olevan Mersun ympäriltä lumet poistamaan. Josko se kuuluisa "Renkaapotkija" ilmaantuu paikalle ja joudun/pääsen auton lopullisesti kaivamaan hangesta esiin... 

Yhden "muka-totuuden Suomi" - on tämä kummaa aikaa...

Yhden "muka-totuuden Suomi" - on tämä kummaa aikaa. Suomessa on toitotettu jo muutaman vuoden globaali-ilmiöstä ilmastonmuutos ja vauhti kiihtyy.

Totta - ilmastonmuutos on vakava asia ja siihen on suhtauduttava sille kuuluvalla vakavuudella mutta vältettäköön ylireagoimista niin kuin meillä suomalaisilla on usein pahana tapana. Samoin pyrimme olemaan maailman mallioppilaina pilaten, vähintäänkin hidastaen normaalit teollisuuden tuotekehitys- ja tuotantomahdollisuudet.

Viime aikoina on puhuttu maamme puuraaka-ainevaroista. Tuskin missään maailmassa on hoidettu metsänomistajien toimesta kansallisomaisuuttamme niin hyvin kuin Suomessa. Kyllä puuraaka-ainetta riittää.
Toisaalta on voimakkaasti tuotu esiin, että tuotteemme ovat kehittymättömiä, liian alhaisen innovaatiotason omaavia. Väitetään jopa, että Suomessa ei ole viime aikoina hoidettu asiallisesti puusta peräisin olevien tuotteiden tuotekehitystä. Se ei pidä paikkaansa. Suomi on silläkin sektorilla maailman kärkimaita...

Suunnitteilla olevista biotuotetehtaista annetaan jatkuvasti erheellistä, aliarvioivaa mielikuvaa ikäänkuin ne ovat alhaisen innovaatiotason raaka-ainetuottajia. Usein puhutaan vain ja ainoastaan sellusta. Biotuotetehdas on aivan muuta.

Edellisessä elämässäni - työelämässäni koulutin prosessinhoitajia Imatralla, Lappeenrannassa ja pääosin Kemissä.

Olin lisäksi 1960-70-luvun vaihteessa A.Ahlströmin Kauttuan hienopaperitehtaalla opiskeluaikanani ja valmistuttuani paperi-insinööriksi tekemisissä erittäin pitkälle jalostettujen paperilajien valmistuksessa. 
Jo siihen maailman aikaan hämmästelin, ihailin ko. tehtaan innovatiivisuutta. Olen jälkikäteenkin mietiskellyt, miten on mahdollista, että niissä olosuhteissa syntyi huipputuotteita asiakkaiden arkikäyttöön - niin puusta, suomalaisesta puusta ja/tai sellusta...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin lunta kolaamaan. Sitä olikin tullut ihan sopivasti. Etupihalla ollessani totesin usean naapurin ottaneen lumilingon käyttöön. Itse jätin väliin, sillä etenin rauhallisesti enkä rehkinyt kaikkia väyliä auki.
Vaimoni otti lapionleveyden takapihan kulkureiteistä auki. Lupasin olla kolaamatta leveämmäksi.

Mielenkiintoinen kauppareissukeskustelu...

Juttelin taannoin kauppareissulla erään henkilön kanssa, jota en ollut tavannut pitkiin aikoihin. Hän tuntui tietävän minun olevan kuntapolitiikassa mukana.
Tovin keskusteltuamme niitä näitä ja kun kuntavaalit tulivat puheeksi, hän yhtäkkiä totesi:"Voisin äänestää sinua, mutta olet väärässä puolueessa. Ei Keskustalla ole tulevaisuutta Kemissä!"
Olin hiukan yllättynyt hänen sanomisestaan, mutta totesin:"Miten niin ei ole tulevaisuutta? Kuntavaalit ovat pitkälti kuitenkin henkilövaalit."

"Muuten sinä olisit erinomainen kuntavaaliehdokas. Minä kyllä voisin äänestää Sinua, vaikka en edes tiedä poliittista kantaasi, olet hyvä tyyppi. Voin toimittaa ehdokkaaksi ilmoittautumislomakkeen." sanoin hänelle.

"Minä en koske politiikkaan pitkällä kepilläkään." hän totesi. "No sittenhän sinä olet ajatuksinesi samanlainen kuin minä ennen vuotta 2000." sanoin hänelle ja kerroin oman lähtemiseni kuntapolitiikkaan lyhyen kaavan mukaan...

Niin - niitä hyviä tyyppejä varmaan Kemissäkin kohtapuolin eri ryhmittymät hakevat kuntavaaliehdokkaikseen listoja täydentäessään.

Otsikko Helsingin Sanomissa...

Luin hetki sitten otsikon Helsingin Sanomista...

Ulkomaat

Lähes jokaisella meistä on toden­näköisesti laite, jossa on kongolaista kobolttia – lapset kaivavat metallia onkaloissa, jotka voivat olla kymmeniä metriä syviä

Akkumetallien kysyntä räjähtää lähivuosina, eivätkä sitä ratkaise Pohjois-Suomeen suunnitellut kaivokset tai akkujen kierrätys.

Kyllä Terrafamen tehdas Sotkamossa vähintäänkin lievittää vallitsevaa ongelmaa - onneksi.

Netistä lainattua:

Maan suurin kobolttiesiintymä etsii työntekijöitä – rekrytoinnit Terrafamen akkukemikaalitehtaalle alkavat lähiaikoina

Tehtaalle tarvitaan 120–150 työntekijää. Valmistuessaan tehdas on yksi maailman suurimmista akkukemikaalien valmistajista.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin pitkästä aikaa harrastamaan hyötyliikuntaa eli kolaamaan vähiä lumia tontille. Tällä hetkellä lunta tulee lisää, joten viimeistään huomenna on tapahtuma toistettava.

Lunta kolatessani muistelin eilisiltaista Kemin taidemuseolla käyntiä. Eräs keskusteluistani oli entisen kemiläisen kuntapäättäjän kanssa. Yleensä aina keskustelemme Kemin asioista. Arvelen hänen edelleen tarkkaan seuraavan kuntapäätösprosessia.
Keskustelussa oli esillä Kemin Matkailun ja Kemin Sataman asiat. Sovimme, että emme keskustele ilmastonmuutosasioista.
Ymmärtääkseni yhteinen näkemyksemme oli, että em. tahoilla jäämurtaja Sammon myynnin myötä tilanne alkaa rauhoittua. Jääviysasioita ja omistajaohjaustakin sivuttiin. Poikkeukselisen hankalan talven myötä Lumilinnarakentaminenkin tuli puheeksi, kovin on vielä keskeneräisen näköinen. Onneksi on tuo ympärivuotinen Lumilinna jo täydessä käytössä... 

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pohdiskelin päivän kulkua. Eipä aikaakaan kun puhelimeni soi, tuttu katunaapuri, joka tiedusteli tarvitsenko varastoon polttopuuta, kuusta. Pyörätien tuntumasta oli kaksihaaraisesta kuusesta toinen haara noin kolmesta metristä räsähtänyt poikki. Hän oli soittanut kaupungin metsävastaavalle ja saanut luvan puun pilkkomiseen.

Kyllähän tuo oli tarjous, josta ei voinut kieltäytyä, joten lähdin Land Roverilla takapenkit kaadettuina paikan päälle työasussa. 
Kolme reissua tein ja puut ovat katoksessa noin metrin pätkinä. Aikanaan ne pistetään vielä kolmeen osaan.
Totesin, että kuusi oli noin viisikymmentä vuotta vanha. Ihastelimme moottorisahamiehen kanssa pihkan lähes taivaallista tuoksua...

Illalla lähden vaimoni kanssa Kemin taidemuseoon taidenäyttelyn avajaisiin - mielenkiintoista.

Tekstinpätkä Keskustan jäsenkirjeestä 09.10.2019...

Tekstinpätkä Keskustan jäsenkirjeestä 09.10.2019:

Kuntavaalien osalta puoluejohto on asettanut tavoitteeksi, että Keskustalla on vuoden loppuun mennessä kasassa vähintään 2800 ehdokasta eli saman verran kuin meillä on nyt istuvia valtuutettuja. Tähän tavoitteeseen päästään helposti, kun kysytään istuvien valtuutettujen lisäksi viime kerralla ehdolla olleet ehdokkaiksi. Keskustalle on tärkeää saada aktiivinen liikkeellelähtö vaaleihin. Lähtemällä etunojassa ehdokashankintatyöhön tuo aktiivinen lähtö on mahdollista saavuttaa.

Keskusta on aina ollut paikallisesti vahva puolue. Tätä näkyvyyttä on kuitenkin tarpeen kohentaa. On tärkeää, että keskustalaisten kuntapäättäjien, paikallisten järjestöaktiivien ja maakunnallisten luottamushenkilöiden kirjoituksia paikallislehdissä ja sosiaalisessa mediassa olisi usein. Ihmiset arvostavat paikallista päätöksentekoa ja seuraavat sitä koskevaa uutisointia tarkasti. Mielikuva Keskustasta syntyy myös paikallisen politiikan kautta

Edellä oleva kävi mielessä luettuani tänään Facebook-foorumilta, miten aktiivisesti Keski-Suomessa on lähdetty liikkeelle.
Mikäli olen oikein ymmärtänyt Meri-Lapissa Peräpohjolan piirin alueella lähtö on ollut verkkaisempaa...

Mitä tänään tähän asti...

Kirjoitin muutama päivä sitten käynnistäni Keskustan Peräpohjolan piirin uudessa, katutason toimipaikasta Kemin Valtakadulla.

Kirjoitin, että torstaiaamuna 16.01.2020 tila saa "tulikasteensa" klo 09.00 aamukahvin merkeissä. Paikalla ovat piirin puheenjohtaja ja Keskustan varapuheenjohtaja. Takuuvarmasti myös piirin toiminnanjohtaja ja oletettavasti asiasta kiinnostuneita kahvittelijoita.

Kyllä - tänään perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin pikapikaa pistäytymään paikan päällä.
Paikalla oli Suomen Keskusta r.p:n varapuheenjohtaja Juha Rehula, Peräpohjolan piirin puheenjohtaja Tanja Joona, Keskustan Kemin paikallisyhdistyksen uusi puheenjohtaja Tiina Loukola, Peräpohjolan piirin toiminnanjohtaja Kai Puro, paikallisia Keskustavaikuttajia ja meitä asiasta kiinnostuneita.
Käydyt keskustelut liittyivät talousalueen paikallisiin asioihin, painotus luonnollisesti Kemin tulevaisuudennäkymistä.

Uusi toimitila todettiin viihtyisäksi. Yleisilmettä todennäköisesti vielä tuunataan seinäpintojen osalta. Toivottavasti toimitila  "löydetään" laajemminkin seuraavien kuntavaalien lähestyessä...

Kuntavaalipohdiskelua...

Mikä vaikuttaa kuntavaalissa?
Eri poliittiset puolueet, ryhmittyvät hahmottavat taas kerran, mitkä tekijät vaikuttavat lähestyvissä kuntavaaleissa, jotta viimeistään ensi syksynä kampanjat käynnistyvät tehokkaasti ja oikeansuuntaisesti...

Alla oleva on pääasiassa kevyt lyhytkooste eri henkilöiden näkemyksistä, saattaapa siinä olla mukana jotain omaakin.

Sanoman pitää olla selkeä ja kansalaisten saavutettavissa, jos aiotaan menestyä.

Suhtautuminen ilmastohömppään ja maahanmuuttoon on edelleen kansaa - meitä suomalaisia - jakava linja. Niillä tehdään populistisesti politiikkaa jos millä ja se heijastuu valitettavasti myös kuntapolitiikkaankin, lähipolitiikkankin, vaikka ei pitäisi. Sitä tulee joka tuutista ja siihen pitäisi osata niin sanotusti suhtautua.

Kuntavaaleissa äänestetään naapuria, hyvää kaveria, sukulaista tai muuten kaunista/komeaa ehdokasta, joka on itsensä jollakin tavalla saanut mediassa ja/tai jokapäiväisessä elämässä esille.
Väitetään, että kuntavaaleissa eivät nykyään aatteet/ideologiat kovinkaan paljon paina. Voivat olla jopa haitaksi, jos niitä liikaa tuputetaan, mene ja tiedä. Ken elää, hän näkee.

Kuntapäättämisen järkeistämistä ja tehostamista...

Kuntapäättämisen järkeistämistä ja tehostamista - kyllä. Olen seurannut Kemin kuntapolitiikkaa myöhäissyntyisenä vuodesta 2000 lähtien.
Varsinkin tarkastuslautakunnan jäsenenä olen seurannut entistä tarkempaan käytännön päätöksentekoprosessia.

Olen tullut viime vuosina yhä vakuuttunemmaksi siitä, että henkilöt, jotka ovat kaupunginhallituksen kokouksissa: Puheenjohtaja, kolme varapuheenjohtajaa, jäsenet, valtuuston puheenjohtaja ja kolme valtuuston varapuheenjohtajaa, pitäisi vapauttaa kaikista muista tehtävistä.

Toisin sanoen edellä mainittujen henkilöiden ei mielestäni pitäisi olla missään muussa kaupungin luottamustehtävässä.
Miksi?
Siksi että kaupunginhallituksen työ on niin vaativaa, että se aivan ehdottomasti vaatii keneltä tahansa täydellistä keskittymistä/paneutumista. Ylimääräisiä rönsyjä näille henkilöille ei kannata sälyttää...