Olen usein ajatellut, miten elämä menneinä vuosikymmeninä, nimenomaan lapsuudessani oli yksinkertaista.
Ajatuksissani ovat käyneet entisaikaiset pihapiiriasiat. Samassa pihapiirissä saattoi asua usean sukupolven edustajia ainakin näennäisesti kaikki sulassa sovussa keskenään toisiaan auttaen, tukien ja ymmärtäen. Voi olla, että aika kultaa muistot mutta sittenkin...
Kertauksena kirjoitan, että asun/asumme tällä hetkellä paikassa, jossa isoisäni Aukusti Pyykkö viljeli aikanaan 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa maata. Heillä oli kukaties pari-kolme lehmää, hevonen, kaksikin ja ehkä lampaitakin. Meilläkin oli vielä 1940-ja 1950-lukujen vaihteessa sika ja lampaita.
Ei ollut vesijohtoa eikä viemäriä, oli puusee ja tunkio. Oli maakellari. Se onkin niistä ajoista ainoa, mikä pihapiirissämme on jäljellä, tosin sekin tuunattuna. Pihalla kaivo, mutta myöhemmin vesi haettiin Möylyntien ja Haukkarinkadun risteyksessä olevasta vesipostista.
Olen joskus optimistisesti pohdiskellut, josko tässäkin pihapiirissä olisi hetkellisesti edes kahden sukupolven edustajia.
Me olemme tämän sukuhaaran kolmannen sukupolven edustajia tällä paikalla.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että kummallakaan pojistamme ei ole tarvetta/kiinnostusta asumaan pysyvästi tälle paikalle. Heillä on oma elämänsä muualla.
Toki tilapäisesti tälläkin tontilla - rakennuksissa - oleskelee välillä kolmenkin sukupolven edustajia - hyyryläisinä.
Me - minä ja vaimoni - olemme päättäneet, että asumme Haukkarin Kainuunkadun kiinteistössä niin kauan kuin pystymme kiinteistöä hoitamaan ja selviämme päivittäisistä askareista - toivottavasti vielä pitkään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti