Perinteisten aamutoimien jälkeen päätimme lähteä käymään Selkäsaaressa. Reppuun termospullollinen kuumaa vettä ja pari leipää koteloon. Itse otin sukset mukaan, sillä jäälle oli ajettu hyvät jääladut.
Sisäsatamaan tultuamme ja auton parkkiin ajettuamme, tuttumme Ville Torvinen pysähtyi meitä jututtamaan. Sanoin hänelle ensimmäistä kertaa kokeilevani tälle talvelle suksia. Hänellä oli kuulemma ollut samoja ajatuksia. Tosin hän totesi:"Taitaa olla parasta pimeällä mennä harjoittelemaan."
Hyviä olivat ladut, ei moitteen sijaa. Tosin oikaisimme moottorikelkkauria pitkin saaren pohjoispäätyyn. Kova sivuvastainen vinkka oli menomatkalla.
Rantaan päästyämme rinteeseen nousi moottorikelkkaura. Olisiko Tommi ja Katariina porukkansa kanssa koukannut mökkimme kupeesta. Jäljet tulivat/menivät Kiikelin suuntaan.
Mökille päästyämme kaikki ok.
Lapioin ns. sinisen eli itään suuntautuvan päätyterassin lumesta. Lunta lapioidessani kävi mielessä eläkkeellä olevan Kemin kaupungin entisen rakennusvalvojan Martti Pitkäsen sanat mökin lupapapereita hahmottaessamme.
"Siinä voi ohi hiihtelevä matkailija/retkeilijä halutessaan evästellä." hän aikanaan totesi. Kyllä - näin se on...
Pikakauravellit syötyämme ja kahvit juotuamme teimme lähtöä. Nyt oli takamyötäinen, yhä voimistuva tuuli.
Tuulta näytti käyttävän hyväksi suksilla liikkuva jääpurjehtija. Meni muuten aika haipakkaa.
Liikkeellä ei meidän lisäksemme ollut kuin yksi "läskikumipolkupyöräilija", pari hiihtäjää ja turistipariskunta toisistaa kuvia näpsien.
Mukava saarikäynti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti