Vähempikin olisi riittänyt...

Luin muutama vuosi sitten mielenkiintoisen lehtiartikkelin, jossa oli haastateltu tärkeään virkaan valittua henkilöä.

Artikkelin luettuuani kävi mielessä, että vähempikin olisi riittänyt ensihaastatteluksi. 

Sovellettuna artikkelitasolle kuuluisa ns. neljän sekunnin sääntö ei näyttänyt oikein hyvältä...

Haastateltava latasi pöytään mittavan repertuaarin harrastuksistaan, lähes erinomaisuuksistaan.

Toisaalta on tunnustettava, että kyseinen henkilö ei ainakaan turhan vaatimaton ole, eikä pidä ainakaan harrastuskynttilöitään vakan alla.

Toivottavasti en loukkaa kenenkään lukijan herkkiä tunteita omista harrastuksistaan toteamalla toistamiseen, että vähempikin olisi alkumetreillä riittänyt ja että kaikella on toki rajansa…

Jos ihminen on rättärifani,harrikkafani, karavaanari, vanhojen autojen kunnostaja, avantouimari, purjelentäjä, maratoonari/puolimaratoonari, golfaaja, aktiivilenkkeilijä ja -hiihtäjä, veneilijä, intohimoinen matkailija, rotary- ja lions-ihminen, aktiivi reserviläinen, viiniasiantuntija, perhokalastaja, lintubongari, ja mitä vielä, niin vanha sanonta ”ei mopolla mahottomia” lienee paikallaan.

Saattaa olla, että em. luettelossa on vain noin puolet lukemastani. Lisään niitä myöhäisemmässä vaiheessa em. luetteloon, mikäli niitä tulee mieleeni.

Toki hän lukemassani artikkelissa totesi, että harrastuksiensa lomassa hän ideoi ja prosessoi työasioita, joten nekin ajatuksissa onneksi vilahtavat - ainakin siteeksi.

Ikuisena optimistina haluan ajatella, että toivottavasti harrastuskylläisyydestä huolimatta kyseinen henkilö on ajankäytön/delegoinnin supermestari ja hoitaa hommansa vähintäänkin tyydyttävästi... 

Perkeleen Pekka...

Otsikon tavoin saattaa moni mediaa seurannut ajatella. Lisäksi vielä niin, että aivan oikein, että mies - Talvivaaran nykyinen toimitusjohtaja ja suuromistaja Pekka Perä - joutuu kolmen muun Talvivaaran johtohenkilön kanssa oikeuteen ympäristörikoksesta.

Asianomaiset kiistävät syyllistyneensä ympäristörikokseen. No oikeudessa asia aikanaan ratkaistaan.

Varmaan Talvivaaran käynnistysprosessissa on virhearvioita, kukaties suoranaisia virheitäkin tehty, mutta ovatko ne sen laatuisia, että vastuuhenkilöitä pistetään tiilenpäitä lukemaan, on asia erikseen.

Tällä hetkellä toimitusjohtaja nauttii Talvivaaran hallituksen luottamusta ja jatkaa tehtävässään...

Edelliseen liittyvänä kaivoin taas esiin vanhan tekstin, joka on sarjasta Jutustelua marketin kassajonossa.

JUTUSTELUA MARKETIN KASSAJONOSSA...

En voinut olla kerta kaikkiaan kuulematta jutustelua marketin kassajonossa, jossa kaksi jämäkän oloista, keski-ikäistä – ilmeisesti aktiivisesti työssäkäyviä ammattimiehiä – keskusteli äänekkäästi Suomen taloustilanteesta. Esillä tuntuivat olevan paikalliset yt-väännöt ja erityisesti Kainuun Talvivaaran tilanne.

Asioiden hoito – niin yrityksen kuin päättäjienkään – ei saanut kummoista kouluarvosanaa ammattimiesten puheissa. Jutustelun aikana vilahtelivat nimittäin sanat: yhteiskunnan saamattomuus, kyvytön johto, nikkelin maailmanmarkkinahinnan romahtaminen, allasongelmat, ympäristön saastuttaminen, prosessin tehottomuus, jyrääminen, kusetus,  kassan tyhjeneminen, jne. …

Asia, mikä nimenomaan minun kiinnostukseni, oikeastaan uteliaisuuteni herätti, oli toisen, varmuudella Talvivaaran pienosakkaan, osakkeenomistajan puolustelut: ”Onhan siinä kuule paljon hyviäkin puolia! Kerrannaisvaikutuksiltaan yli 5000 työpaikkaa ja yli miljardin euron edestä ehtaa tavaraa, metallia jo valmiina kasassa! Uusilla kasoilla prosessi toimii erinomaisesti.”

”Mitä sinä höpiset Kalle? Mistä sinä sellaista olet saanut päähäsi?” toinen jutustelijoista kysäisi ja lisäsi: ”Älä sinä kuule usko kaikkea, mitä media suoltaa!”

”Perkeleen Pekka! On pistänyt koko jutun aivan sekaisin ja kinuaa vaan lisää rahaa, jotta yritys selviäsi edes velkasaneeraukseen. Nyt muka pitäisi löytyä vielä 40 miljoonaa euroa.” totesi epäuskoinen tuomas, joka osoittautui Uuno nimiseksi.

” Sinä Uuno et kuule taida olla perillä mm. viimeaikaisista tapahtumista. Toki onhan tuo pörssikurssi syöksynyt alas kuin kivi taivaalta. Muutamassa vuodessa 7 eurosta alle 10 senttiin. Taisipa käydä viime viikon lopulla alle 5 sentin. Entä sitten, tuo yrityksen pörssikurssiarvo on sellaista henkimaailman asiaa. Se ei kuvaa koskaan yrityksen todellista tilaa. Välillä siinä on reippaasti ilmaa, pörssikurssi taivaissa ja kohta sietämättömän alhaalla!” totesi Kalle, tuo ilmeinen piensijoittaja…

”Kyllä osaat olla sinisilmäinen. Et taida uskoa itsekään, mitä poriset. Niin, niin, niinhän siitä puhutaan mutta kyllä yhtiö on tällä hetkellä niin suuressa kuopassa, oikeastaan montussa, että siitä se ei selviä!” Uuno valisti.

”Meillä suomalaisilla ei yksinkertaisesti ole varaa ajatuttaa Talvivaarasta alas. Se on liian suuri ruumis! Jos eduskuntavaalit olisivat nyt edessä, Talvivaaralle löytyisi ruuhkaksi saakka myötätuntoa, paitsi ehkä viherpiipertäjiltä!” totesi Kalle hiukan jo tuohtuneena.

”Missä ne ymmärtäjät ja tukijoukot sitten luuraavat? Nyt olisi aika toimia, jos tuon yrityksen pystyssä pitäminen niin tärkeä asia on.” Uuno hiukan jo ymmärtäväisemmin jupisi.

”Kyllä niitä löytyy, kyllä niitä löytyy, voit olla varma, että niitä vielä tässä kuussa löytyy! Jaaha, eiköhän sitten mennä tuonne taas tuonne varsinaiseen pelimaailmaan, eläkeläisten joukkoon, siihen joukkoonhan mekin olemme vääjäämättä menossa!” sanoi Kalle keinotekoisen rehvakkaasti.

”Niin, jospa sieltä sitten saisi vähän leivän päälle jotakin!” Uuno sanoi hyväntahtoisesti hymyillen. Niin he poistuivat kassalta hedelmäpelien suuntaan, joilla näytti olevan vielä iltamyöhäänkin tungosta.

Kassajonoterveisin

Aki Pyykkö

Kemi

Suomessa neljä vuodenaikaa-onneksi näin...

Syksy on tullut. Se tuli meidän pihallemme Kemin Haukkariin tänä vuonna viime sunnuntaina 21.09.2014. Ainakin tuntuu siltä, sillä silloin tuuli puuskittain pohjoisesta navakasti ja lämpötilan lasku oli selkeä...

Ei auta muuta kuin sietää lähestyvä syksy, syysmyrskyt ja lumentulo. Lumi saattaa tulla ainakin tilapäisesti tällä viikolla - kukaties jo tänään tai viimeistään huomenna, mikäli sääennusteet pitävät paikkansa. Sen jälkeen talven odottelua...

Itselleni kevät on ehdottomasti paras vuodenajoista. Talven jälkeen luonto herää keväällä taas kerran eloon, se on tuntunut joka kevät ihmeelliseltä, osittain käsittämättömältä.

Kesä meneekin taas sitten omalla painollaan... 

Lyhyt nettilainaus Wikipediasta:

Termiset vuodenajat on meteorologiassa käytetty tapa määritellä vuodenajat lämpötilojen mukaan. Vuodenaika vaihtuu, kun vuorokauden keskilämpötila pysyväisluonteisesti ylittää sovitun raja-arvon: yksittäistä kylmää päivää ei lasketa talveksi. Joskus vuodenajan vaihtuminen voidaan todeta vasta jälkeenpäin.

Vuodenaikojen järkevä määrä riippuu alueen ilmastosta: esimerkiksi Suomessa on käytössä neljä termistä vuodenaikaa (talvi, kevät, kesä ja syksy), Puolassa kuusi (edellä mainittujen lisäksi alkukevät ja alkutalvi). Ruotsissa on samat lämpötilarajat, mutta jokaiselle vaihtumiselle on määritelty rajat, kuinka pitkään on "pysyvästi" (kevät tulee, kun lämpötila on ainakin 7 päivää nollan ja asteen välillä, ja kesän tuloon tarvitaan 5 peräkkäistä päivää yli 10 asteen keskilämpötilassa.

Termiset vuodenajat Suomessa:

Terminen kesä: Vuorokauden keskilämpötila pysyy +10 asteen yläpuolella. Kestää etelässä 4 kuukautta, Pohjois-Lapissa vain kaksi.

Terminen syksy: Vuorokauden keskilämpötila pysyy +10 ja 0 asteen välillä. Kestää keskimäärin 2-2,5 kuukautta.

Terminen talvi: Vuorokauden keskilämpötila pysyy 0 asteen alapuolella. Kestää pohjoisimmassa Lapissa yli puoli vuotta, etelässä alle neljä kuukautta.

Terminen kevät: Vuorokauden keskilämpötila pysyy 0 ja +10 asteen välillä. Kestää keskimäärin 1,5-2 kuukautta.

Liitu ja ikenet vs. älytaulut...

Kaivoin taas esiin vanhan tekstin muutaman vuoden takaa. Teksti on sikäli ajankohtainen, että tietotekniikan voittokulku näyttää edelleen jatkuvan koulumaailmassakin.

Yhä monipuolisempia välineitä otetaan käyttöön. Varmaan iäkkäillä opettajilla takaraivoon on alkanut hiipiä ajatus, että nyt riittää tietotekniikkavouhotus! Tietotekniikka on hyvä renki mutta huono isäntä.

Tietotekniikka ei saa syrjäyttää perinteistä opettajan ja oppilaan välistä kanssakäymistä kontaktituntien muodossa. Ei edes kovien säästöpäätösten, ja -paineiden puserruksessa.

Ei uuden tietotekniikan käyttöönotto ole ilmaista sekään, vaikka laitteiden tehot/nopeudet kasvavat ja hinnat laskevat. Hintalappu niillekin löytyy, varsinkin kun tuo uudistamisvauhti tuntuu yhä vain kiihtyvän...

____________________________________________________________________

LIITU JA IKENET VS. ÄLYTAULUT…

Googlasin eli hain netistä Googlen sivuilta joutessani tietoa hakusanalla älytaulut. Tietoa asiasta sillä hetkellä löytyi 0,11 sekunnissa 1240 sivulta suomenkielellä.

Lainaus Tekniikka&Talous-lehden artikkelista hiukan muunneltuna:

Otsikko: Liitutaulu väistyy kouluissa älytaulun tieltä

Eräs kanadalainen yritys on myynyt jo yli miljoona interaktiivista valkotaulua. Seinälle ripustettava iso tietokoneen kosketusnäyttö, johon voi piirtää liidulla tai sormella, tuli markkinoille jo 1990-luvun alussa. Lentoon kyseisen älytaulun myynti lähti kuitenkin vasta 2000-luvulla. Britanniassa 70 prosenttia kouluista on jo hankkinut inter-aktiivisen valkotaulun, ja parin kolmen vuoden kuluttua kaikki brittikoulut on varustettu älytaululla.

Suomessa ensimmäiset älytaulut nähtiin seitsemisen vuotta sitten. Nyt niitä on jo noin 4 000 koululuokassa, mutta se on vasta 5–7 prosenttia kaikista koululuokista. Eräässä ruuhka-Suomen kunnan kouluissa älytauluja on tällä hetkellä noin puolessa luokista. Yhden älytaulun hinta laitteineen ja asennuksineen on noin 5 000 euroa…

Sovelluksia on sadoittain luonnontieteen, matemaattisten aineiden, kielten ja muiden aineiden opetukseen. Valkotaululle saa kaikki ohjelmat ja materiaalit opettajan tietokoneelta ja internetistä. Dokumenttikameralla voi kuvata esineitä, oppilaiden vihkoja, kasveja, hyönteisiä. Kuvat voi tallentaa ja niitä voi muokata eteenpäin. Oppilaat voivat vastata kokeisiin pienen langattoman päätteen avulla.

Tiedot sujahtavat valkotaululta oppilaitten tietokoneiden näytölle ja päinvastoin.

Tutkimukset tietotekniikan vaikutuksista oppimistuloksiin ovat ristiriitaisia. Oppilaat kuitenkin pitävät älynäytöistä, ja ainakin tietotekniikkaan positiivisesti suuntautuvien oppilaiden oppimistulokset ovat parantuneet.

Koulutaulujen lisäksi isoja, interaktiivisia näyttöjä ja infotauluja on markkinoitu yrityksille ja julkishallinnolle. 

Uusin tuote on värikäs älynäyttö taaperoille. Sen ääressä 4–5 tarhaikäistä mahtuu tekemään tehtäviä kuten leikkimään kirjaimilla ja kokoamaan palapelejä virtuaalisesti.

__________________________________________________

Ennen todettiin, että opettaja kyllä pärjää, kun on liitu ja ikenet.

Niillä ja perinteisellä liitutaululla, oppikirjoilla ja sinikantisilla ruutuvihkoilla pärjättiin pitkään. Sitten opetusta häkellyttävällä tavalla mullistivat piirtoheittimet, diaprojektorit ja muut audiovisuaaliset vempaimet. Samassa rytäkässä sprii- ja vahakopiokoneet saivat siirtyä erilaisten kehittyneempien kopiokoneiden tieltä…

Tietotekniikan kehittyminen mahdollisti seuraavan vaiheen: luokkiin tulivat vähintäänkin opettajan tietokone + lerput, korput, romput, tikut, mokkulat, jne., printteri ja videotykki, samalla luokkahuoneisiin asennettiin ns. muovitauluja, joihin poishinkattavilla tusseilla kirjoiteltiin ja piirreltiin. Perustettiin myös erillisiä tietokoneluokkia. Nyt sitten ovat tulollaan voimallisesti älytaulut…

Usein sanotaan, että mikä tahansa pienikin muutos vaatii kunnolla toteutuakseen yhden sukupolven. Tietotekniikan voimakas, hengästyttävän voimakas kehittyminen vaatii paljon opettajilta ja nimenomaan opettajakoulutukselta.

Alta kolmikymppiset, opetustehtäviin vastikään tulleet, ns. opetussektorin tulevaisuuden tähdet oletettavasti ottavat nopeasti haltuunsa kaikki uudet vempaimet mutta miten on laita ns. vanhoilla pieruilla…

Asiasta kolmanteen: Töissä ollessani yllätin noin kaksikymmentä vuotta sitten oppilaani erään syysloman jälkeen sanomalla: ”Kävin muuten vasta Virossa ja ostin kaksi tietokonetta.” ”Mitä? Virosta tietokoneita? Ei voi olla totta. Siellähän ollaan vielä helmitauluasteella.” parahtivat silloiset ammattikouluoppilaani.

”Kyllä! Hyvä! Oikein! Ostin kaksi helmitaulua.” totesin.

Entisen opettajakollegani käydessä vaimonsa kanssa viime viikolla kyläilemässä tutkiskelimme kyseisiä helmitauluja. Pohdiskelimme niiden käyttöä eli oppisikohan niillä laskemaan. Todennäköisesti jos kyseisellä taidolla olisi tarvetta briljeerata…

Lupasin katso netistä, jospa sieltä löytyvät helmitaulun käyttöohjeet. Jos ne löytyvät, viitsiikö tuota taitoa hankkia, jos viitsii, niin mihin sitä taitoa hyödyntäisi. Olisikohan siitä apua johonkin älytaulusovellutukseen – no se onkin asia erikseen…

Pohdiskeluterveisin

Aki Pyykkö

Opetusalan eläkeläinen Kemistä 

Itä-Ukrainan jäätynyt konflikti ja "vihreät miehet"...

HS-ANALYYSI

Itä-Ukraina jäämässä "vihreille miehille"

ULKOMAAT 21.9.2014 17:29

Suvi Turtiainen

HELSINGIN SANOMAT

• 
  
• 
  

Valko-Venäjän Minskissä sovittiin lauantain vastaisena yönä taisteluiden lopettamisesta Ukrainan itäosassa.

Sen myötä Venäjän rajalle ollaan luomassa jälleen uutta jäätynyttä konfliktia, jota ohjaillaan Moskovasta käsin.

Minskin sopimuksen osapuolina ovat Ukrainan länsimielistä hallintoa edustanut ex-presidentti Leonid Kutšma ja Itä-Ukrainassa "kansantasavaltojen pääministereiksi" julistautuneet Aleksandr Zahartšenko ja Igor Plotnitski.

Käytännössä neuvottelut on käyty Moskovan ja Kiovan välillä, sillä kapinallispääministerit eivät edes saaneet titteleitä aiempaan Minskin sopimukseen allekirjoitusten rinnalle.Muita osapuolia olivat Venäjän Kiovan-lähettiläs Mihail Zubarovja Etyjin edustajat.

Kiovalle on vaikea tunnustaa, että se sopii Itä-Ukrainan kohtalosta Venäjän tukemien kapinallisten kanssa, joita se sotaretoriikassaan kutsuu terroristeiksi. Venäjä ei myönnä olevansa sodan osapuoli, joten välikäsiä tarvitaan.

Kapinallisjohtajien asema on kieltämättä kyseenalainen. Zahartšenkoa ja Plotnitskia ei ole valittu Donetskin ja Luhanskin "kansantasavaltojen" johtoon minkäänlaisella kansan tuella. Zahartšenko nostettiin kesällä venäläisen kapinallisjohtajan tilalle, kun Moskova ilmeisesti halusi ukrainalaistaa Donetskin nukkehallintoa.

Nyt asemansa sementoineiden kapinallisjohtajien valta perustuu Venäjän tukemien asejoukkojen, eräänlaisten "vihreiden miesten", ja Venäjän armeijan joukkojen tukeen. Alun perin vihreiksi miehiksi kutsuttiin Krimin vallanneita asemiehiä, jotka paljastuivat Venäjän sotilaiksi.

Jo viime viikolla Kiovan parlamentti joutui lupaamaan heille kolmen vuoden väliaikaisen itsehallinnon osana Minskissä 5. syyskuuta julistettua tulitaukoa.

Uusi Minskin sopimus lähinnä vahvistaa aiempaa tulitaukosopimusta, jota on rikottu liki päivittäin.

Pääehtoina ovat taisteluiden lopettaminen, raskaan kaluston vetäminen asutusalueilta ja ulkomaalaisten joukkojen poistuminen Ukrainasta.

Lisäksi luodaan 30 kilometrin "turva-alue" Ukrainan hallinnon joukkojen ja kapinallisten väliselle rintamalinjalle.

Alueella kielletään kaliiperiltaan yli satamilliset aseet ja sotakoneiden ylilento. Vyöhykettä ei voi kutsua demilitarisoiduksi, sillä peruskalašnikovien lisäksi monenlaiset kevyet tykit ovat kokonsa puolesta edelleen sallittuja.

Ukrainalaisen tutkijan Arseniy Svynarenkon mukaan sopimuksen suurin ongelma on sen epämääräisyys.

Kun puhutaan ulkomaalaisista sotilaista, määritelmä voidaan hyvinkin tulkita Itä-Ukrainan kapinallisten leirissä ukrainalaisiksi sotilaiksi. Samalla kapinalliset saattavat pitää Itä-Ukrainassa taistelevia venäläiskasakoita ja Venäjän armeijan sotilaita maamiehinään – kannattavathan he Vladimir Putinin ajatuksia historiallisesta Novorossijasta, joka kattaa isoja osia Itä-Ukrainasta.

Lisäksi Svynarenkon mielestä on epäselvää, mihin Moskova pyrkii Minskin sopimuksilla.

Paremmassa tapauksessa – joka sekin on tappio Kiovalle – Putin tyytyy Itä-Ukrainan saamaan laajaan itsehallintoon ja rauhoittaa tilanteen Moskovan ohjailemaksi jäätyneeksi konfliktiksi. Vastaavia ovat Moldovan Transnistria ja Georgian Abhasia sekä Etelä-Ossetia.

"Edessä saattaa olla ukrainalaisten massamuutto pois Donetskin ja Luhanskin alueilta", Svynarenko sanoo.

Pahimmassa tapauksessa Venäjä valmistautuu uuteen hyökkäykseen, jossa pyritään valtaamaan Asovanmeren rannalla sijaitseva Mariupol. Tämä avaisi maayhteyden Venäjän alkuvuodesta valtaamalta Krimiltä Venäjälle.

Svynarenkon mukaan Venäjä voisi löytää hyökkäykseen perustelut siitä, jos Ukrainan armeija ei noudata Minskin uuden sopimuksen ehtoja. Joukkojen vetämiselle "turva-alueen" rajoille annettiin aikaa sunnuntain aamuyöhön asti.

Puolustusministeri Sergei Šoigu ilmoitti aiemmin tällä viikolla, että Venäjä vahvistaa sotilaallista läsnäoloa Krimillä.

_____________________________________________________

Joku tämän artikkelin lukijoista saattaa ihmetellä, miksi niin paljon lainaan Helsingin Sanomien tekstejä.
Miksi en lainaisi, koska ne ovat pääsääntöisesti erittäin ammattitaitoisesti toimitettu, niin kuin edelläkin oleva artikkeli.

Se antaa erittäin selkeän kuvan, mitä Itä-Ukrainassa juuri tällä hetkellä tapahtuu.
Tuntuu siltä, että huomisesta ei kukaan tiedä varmuudella mitään - valitettavasti.

70 v 20.09.2014...

Täytin eilen 70 vuotta. Pidimme syntymäpäiväjuhlan, kahvitilaisuuden lähisukulaisten ja muutamien ystävin kesken Pikkupuolellamme Kemin Haukkarissa. Joitakin henkilöitä on luvannut tulla "jälkijunassa" pistäytymään vielä kahvilla...

Mukava tapahtuma, jossa muisteltiin menneitä ja pohdiskeltiin tulevia. Pikkupuolemme vanha esineistö suorastaan pakottaa tarinointiin. Jokaisella esineellä on oma, mielenkiintoinen historiansa.

Minulla oli lisärekvisiittana isoisäni, Aukusti Pyykön, kävelykeppi, jonka hän oli saanut 70-vuotislahjaksi 24.10.1940. 

Lämpimät kiitokset läsnä olleille ja 70-vuotispäiviäni muistaneille, erityiskiitokset vaimolleni Tuulalle syntymäpäivien käytännön järjestelyistä...

Ammattiopetuksen kontaktitunnit 40 > 26...

Luin hetki sitten mielenkiintoisen lehtiartikkelin Lounais-Lappi-lehdestä, jossa ammattiopetuksen opettajat esittävät huolensa opiskelijoiden kontaktituntien pienenemisestä.

Artikkelin otsikko oli: Koulutuskuntayhtymä Lappian hallituksen jäsen - tiesitkö, mitä päätit?

Minulla on ollut tapana viime aikoina muistella menneitä hyviä aikoja. Muun muassa niitä aikoja, jolloin itse lähdin ammattikouluun ammattiaineiden opettajaksi. Silloin elettiin 1970-luvun alkupuolta...

Mikäli oikein muistan 2-vuotisilla opintolinjoilla opiskelijoilla oli 40 tuntia viikossa kontaktiopetusta.
Käytännössä ensimmäisellä luokalla kolme teoriapäivää ja kaksi työpajapäivää viikossa. Toisella luokalla kaksi teoriapäivää ja kolme työpajapäivää viikossa. Järjestelmä tuntui toimivan. Siihen aikaan oli erikseen tekniikan opintolinjoilla ammattiaineiden opettajat ja työnopettajat. Lisäksi ns. yleisaineiden opettajat...

Nykyisin on toisin. Kaikki tuntuu välillä olevan yhtä mössöä ja äkkinäistä kohellusta.

Toki edellä mainitut piirteet ovat muotoutuneet pikkuhilja vuosikymmenien saatossa.

Itse olen taannoin opettajana ollessani asiasta - nimenomaan opiskelijoiden kontaktituntien vähentymisestä - useaankin kertaan kirjoittanut.

Ne ovat vähentyneet tuosta aiemmin mainitsemastani 40 tunnista > lehtiartikkelissa mainittuun 26 tuntiin viikossa.

Lehtiartikkelissa todetaan: Kykeneekö 16-18-vuotias alaikäinen nuori opiskelemaan itseohjautuvasti? Opettajien kokemuksen perusteella ei kykene.

Olen OAJ:n Lappian opettajien paikallisyhdistyksen kanssa samaa mieltä...

Vaikka opiskelijoilla on nykyään käytössään viimeisimmät tietotekniikan vempaimet ja teoriassa mahdollisuudet suorastaan ahmia tietoa, ammattitietoakin, niin opettajan merkitys on erittäin ratkaiseva. Opiskelija/opettaja - face to face - on supertärkeää.

Yritän toki ymmärtää myös talouden realiteetteja mutta olisiko koulutuskuntayhtymä Lappiassa kuitenkin löydettävissä "parempia säästökohteita" talouden tasapainottamiseksi.

Itse olen myös ohuella säikeellä mukana em. koulutuskuntayhtymässä. Olen Kaivosalan ammatillisen neuvottelukunnan jäsen, puheenjohtaja kuluvan vaalikauden eli toistaiseksi vuoteen 2016...

Voi tätä onnen päivää...

"Ystäväni Google" onnitteli minua tänään syntymäpäiväni johdosta!.

Toisaalta samoin teki heti aamutuimaan "Ystäväni Veikkaus"...

Mitä vielä ehtii tapahtua tämän päivän aikana?

On tämä tietotekniikka ihmeellistä...

Tekniikka&Talous-lehti...

Harmittaa, että taannoinen Uusi Insinööriliitto UIL ry lähti hakemaan Talentumin Tekniikka&Talous-lehdelle uutta kilpailijaa Sanoma Osakeyhtiön uutuuden eli 3T-lehden myötä. Tällä hetkellä 3T-lehti on historiaa samoin kuin Uusi Insinööriliitto UIL ry.

Insinööriliitto IL ry on tehnyt paluun mutta järjestölehti jäi matkan varrelle.

Itselleni on tullut Tekniikka&Talous-lehti Tekniikan Opettajat TOP ry:n kautta, vaikka olen ollut opetustyöstä eläkkeellä jo kuusi vuotta. Olen kyseisen yhdistyksen eläkeläisjäsen.

Avoimesti totean, että Tekniikka&Talous-lehti on hyvä tekniikan alan ammattilehti, sitä ei sovi moittia...

Toki tiettyä rentoutta siinä voisi olla enemmän. Onhan siinä Perusinsinööri Veijo Miettinen, mutta itse kaipaan pilapiirtäjä Timo Mikaman huikeita irtiottoja eri insinöörihahmojen muodossa.


  ,

Perussuomalaisten europarlamentaarikko Jussi Halla-aho - mielenkiintoista...

Jussi Halla-ahosta voi olla ainakin kahta mieltä. Ainakin sen olen konkreettisesti huomannut, että hän sanoo kohtalaisen suoraan sen, mitä hän ajattelee ja varmasti pysyy sanojensan takana.

Testasin Helsingin Sanomien sivuilla, kuinka paljon olen samaa mieltä kuin Jussi Halla-aho.
Vastaus oli Jussi Halla-ahoa/minua mairitteleva, olen hänen kanssaan 68%:sti samaa mieltä.

Olen testannut itseni myös Stubbin ja Tuomiojan kanssa. Stubbin kanssa lukemat olivat samaa suuruusluokkaa kuin edellä mutta Tuomiojan kanssa olimme huomattavasti vähemmän samaa mieltä, joka oli minusta aika yllättävää...

Otin alla olevan Helsingin Sanomien tekstin blogikirjoitukseeni sen vuoksi, että em. henkilö on kohtalaisen ahkera blogikirjoittaja. Hänen kirjoitusaktiviteettiin minulla on vielä hiukan petrattavaa.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomien sivuilta:

Venäjä pyrkii kohti neuvostoaikojen menetettyä suuruutta. Suomen olisi parasta suojautua liittymällä Natoon, rajoittamalla venäläisten kiinteistöomistuksia Suomessa ja pyrkimällä tiukentamaan EU:n pakotteita Venäjää kohtaan.

Tällaiset madonluvut latelee perussuomalaisten europarlamentaarikko Jussi Halla-aho HS:n Studio Kulmapöydän haastattelussa.

"En sano, että meitä olisi välitön sotilaallinen uhka vaanimassa. Ei pidä toisaalta kuvitella, että lepyttelevä linja tekisi minkäänlaista vaikutusta venäläisiin. Ei siellä arvosteta mielistelijöitä", Halla-aho sanoo.

"Suomessa uskotaan, että Suomi on rautainen Venäjä-osaaja. Kun eletään niin kuin aina on eletty, tullaan hyvin toimeen eikä meitä uhkaa mikään. Samoin ajateltiin Ukrainassa."Hän syyttää Suomea "naiivista" suhtautumisesta venäläisiin.

Ukrainalaisten luottavaisen suhtautumisen venäläisiin Halla-aho muistaa 1990-luvulta, jolloin hän asui Kiovassa vuoden verran. Hän työskenteli Ukrainan pääkaupungissa Suomen lähetystössä viisumivirkailijana.

Hän on myös toimittanut suomi-ukraina-sanakirjaa.

Keväällä Euroopan parlamenttin valittu Halla-aho on EU:n ja Venäjän parlamentaarisen yhteistyövaliokunnan jäsen.

Hänen mielestään Venäjän toiminta Ukrainassa heijastaa sen "tietynlaisia imperialistisia, suurvaltapoliittisia toimintatapoja". Venäjä liitti keväällä itseensä Ukrainaan kuuluneen Krimin niemimaan vastoin kansainvälistä oikeutta. Sen jälkeen länsi on sanonut sen lähettäneen sotilaitaan Itä-Ukrainaan, vaikka Venäjä itse kiistää tämän.

"Venäjä kokeilee kepillä jäätä. Se katsoo, mitä kaikkea se voi tehdä", Halla-aho arvioi.

Hän vertaa tilannetta 1930-lukuun, jolloin Saksan diktaattorille Adolf Hitlerille annettiin myönnytys toisensa perään kunnes toinen maailmansota roihahti liekkeihin.

Halla-aho muistuttaa, että Venäjän neljästä liittoutumattomasta rajanaapurista se on hyökännyt kahden kimppuun. Hänestä Baltian maiden Nato-jäsenyys esti sen, että Venäjän sotilaita, "vihreitä miehiä" ei nähty Baltiassakin.

Niinpä myös Suomen olisi hänestä järkevää liittyä Natoon. Hän on kannattanut Nato-jäsenyyttä jo vuosia.

Liittoutumattomuuden lisäksi Halla-aho pitää myös Suomessa asuvia venäläisiä mahdollisena pitkän aikavälin vaaratekijänä. Siksi heidän kiinteistöomistuksiaan olisi hänestä syytä rajoittaa.

Pelkona on, että Venäjän presidentti Vladimir Putin päättäisi Suomen venäläisten tarvitsevan Venäjän suojelusta. Sinänsä Halla-aho ei usko, että Suomen venäläiset tällaista toivoisivat.

"Venäjä saattaa käyttää venäläisvähemmistöjä tahattomana viidentenä kolonnana ja vipuvartena, kun sisäpoliittinen tilanne vaatii, että on kehitettävä kriisejä."

Putin on Halla-ahon mielestä tekemässä itsestään "elinikäistä tsaaria". Asemansa sementoimiseen hän tarvitsee kuitenkin keskiluokan tukea. Tässä Halla-aho näkee Putinin heikon kohdan, johon EU:n pitäisi iskeä pakotteillaan. Jos keskiluokan elintaso heikkenee, mahdollisesti myös tuki Putinille laimenee.

"Keskiluokan elintaso on se, mihin pakotteilla pitäisi iskeä. Ja ne iskevätkin", hän arvioi.

Halla-aho vaatiikin voimakkaampien pakotteiden ottamista käyttöön.

Niitä pohtiessa pitäisi lopettaa hänen mielestään lyhytnäköinen huolehtiminen siitä, mitä vaikeuksia pakotteet aiheuttavat Suomen ja muiden EU-maiden taloudelle.

"Pitää kysyä se kysymys, onko meillä vaihtoehtoa?"

Fennovoimaa pukkaa vai pukkaako sittenkään...

Niin - ei se Fennovoima aivan läpihuutojuttu olekaan! Hallitus äänesti 10-7 ja hajosi. Miten käy aikanaan eduskunnassa. Jan Vapaavuorella alkaa olla hätää myytäväksi saakka, on pakko luvata Olkiluoto 4-laitoksen "uusioharkintaa"...

Kyllä Itä-Ukrainassa käytävä sota (aikaisempi Ukrainan kriisi) ja nimenomaan Venäjän arvaamattomuus näkyy ratkaisuissa, on syytä näkyäkin...

Tuoretta meriahventa savustettuna...

Kävimme tänään aamupäivällä kalassa Kemin Selkäsaaren länsirannan Lehmikiven karikon reunassa ja saaren pohjoispäädyssä.

Kalaa, meriahventa tuli sen verran - pilkillä ja jigiongilla perinteiset madot syötteinä, että pääsimme savustamaan.
En saanut tällä kerralla minua "härnännyttä" särkeä ylös. Jos olisin, niin olen varma, että isoja ahvenia olisi alkanut nousta särkipalasyöttien siivittämän veneeseen...

Onko upeampaa hetkeä, kun päästä syömään, nauttimaan hyvin maustettuja, vasta savustettuja meriahvenia - sormin?

Minä en tiedä parempaa mutta tämä onkin puhtaasi makuasia.

Kaupunkilehdet mielipidemuokkaajina...

Olen viime vuosina lukenut kohtalaisen tarkasti postilaatikkoomme jaettuja kaupunkilehtiä. 

Käytännössä niitä Meri-Lapissa on kaksi: Lounais-Lappi (Pohjolan Sanomien jatke) ja KEMI-TORNIO (entinen Torniolainen). Satunnaisesti jaetaan myös muita ns. ilmaisjakelulehtiä, jotka tulevat koteihin yleensä jonkin teeman siivittämänä.

Mielestäni em. kaupunkilehdet eivät ole turhanpäiväisiä, mainostäytteitä vaan hyvin toteutettuina aitoja mielipidemuokkaajia. Siksipä niihin on pakko suhtautua vakavasti.

Erityisesti KEMI-TORNIO-kaupunkilehti on merkittävässä asemassa, koska Torniossa ilmestyvänä lehtenä siinä painottuu Tornion kaupungin aktiivinen yhteistyö rajanaapurin, Haaparannan kanssa.

Tänään ilmestyneessä lehdessä oli Team Botnian Oy:n uuden vetäjän, toimitusjohtaja Jari Kujalan kolumni.

Jari oli muutaman vuoden Meri-Lapin kehittämiskeskus ry:n (entinen Kemi-Tornion alueen kehittämiskeskus) palveluksessa.
Toivon kemiläisenä Jarin myötä Team Botnian kuvioihin aivan uusia, raikkaita tuulia, jonka vuoksi luin tämän viikon KEMI-TORNIO-lehdestä hänen artikkelinsa suurennuslasin kanssa.

Kyllähän artikkelissa mainittiin torniolaisten yhteistyöstä Meri-Lapin muiden kuntien kanssa mutta...

Ei kai tuo nyt niin paha asia olisi ollut, jos nuo muut kunnat, lähinaapurit olisi löytynyt ihan julkipainettuna tekstissä.

Haaparanta kyllä tuli esiin asiallisesti (sulkujen sisällä).

Tunnustan, että minäkin saatan kukaties joskus lukea tekstejä kemiläisväritteisten lasien läpi. Se minulle suotakoon...

Mukavan tuntuista autonjyrinää...

Autoliikenteen melu saattaa olla epämielyttävää, mikäli sille altistuu jatkuvasti. Kuitenkin joissakin tapauksissa se saattaa olla mukavan tuntuista autonjyrinää, kun siihen on liitettävissä positiivisia, myönteisisä ajatuksia ja asiakokonaisuuksia.

Kävin tänään iltapäivällä vaimoni kanssa puolukassa Kemin Ajoksessa. Marjastuksen yhteydessä minulla alkoi ajatus harhailla sivuun itse pääasiasta eli marjastuksesta.

Kuuntelin kaukaa kuuluvaa autonjyrinää - jatkuvaa, edestakaista autonjyrinää, mikä luonnollisesti merkitsee toimeliaisuutta, teollista toimintaa, rakentamista, jne. ... .

Pääosa liikenteestä liittyi luonnollisesti Ajoksen satamaan. Ääniä kuunnellessani tuli mieleen, että kyllä se saisi olla monipuolisempaakin. Siitä puuttui rautatieliikenteen äänimaailma.

Kemi on investoinut rajusti Ajoksen satamaan varautuen malmikuljetuksiin. Niitä vielä odotellaan.

Toisaalta tuo Biodieseltehdas odottaa myös liikkeelle lähtöä. Vapolla on ratkaisevan tärkeä rooli asiassa.

Todettakoon, että MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila otti myös ansiokkaasti esiin nuo biotekniikka-asiat Keminmaan perhemetsäpäivillä viime viikonvaihteessa - hyvä niin...

Täyttä huijausta!

Kerroin syyskuun alussa erään tekstini yhteydessä:

Todettakoon lisäksi, että sain liitetiedostona toistamiseen eräänlaisen palkintoaineiston peräti Googlelta. 

Liitetiedosto on niin aidon tuntuinen, että sitä on kyllä aivan pakko tarkistaa. Kerron aikanaan, oliko sekin supertaitavasti hahmoteltua huijausta vai totta ainakin toinen puoli...

Tässä tarkistukseni ja saamani vastaus:

Hei

Kyseessä on huijaus, eikä Googlella ole asian kanssa mitään tekemistä. Tällaisiin viesteihin ei missään nimessä tule vastata.

yt

Anni Ronkainen

1. syyskuuta 2014 11.39 Aki Pyykkö <aki.pyykko@netti.fi> kirjoitti:

Hyvää alkanutta syyskuuta ja google-maailman iloja/jaksamista!
Tämä on puhtaasti hakuammuntaa. Arvelen, että Googlen Suomen maajohtajalla on sähköposti  luonnollisesti em. muotoa. Minua on pommitettu liitetiedoston asialla. Epäilyksen kellot alkavat aina kilkattaa, kun suurista rahasumista mainitaan, vaikka aineisto näyttää erittäin aidolta.
Siksi ajattelin ottaa Sinuun Anni yhteyttä, jotta selkokielellä suomeksi kerrot, mistä tässä on kysymys ja onko se yleensäkään virallista Google-asiaa - kiitos.
Tiedustelu- ja yhteistyöterveisin
Aki Pyykkö
Kemi
_________________________________________


-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä: Google [mailto:walid.sakka@edunet.tn]
Lähetetty: 1. syyskuuta 2014 8:22
Vastaanottaja: undisclosed-recipients:
Aihe: Powered By Google

Dear Google User,

You have been selected as a winner for using Google services. Find attached email with more details.

Congratulations,

Matt Brittin.
CEO Google UK.

©2014 Google - Terms & Privacy

Jääkiekkoyhteistyö Meri-Lapissa

Tunnustan pitäväni jääkiekosta. Se on yksinkertainen, suoraviivainen, selkeä ja fyysinen joukkuepeli, jota usein pelataan mielestäni kuitenkin turhan monimutkaisesti.

Jääkiekkokausi 2014-15 käynnistyy pohjoisessakin. Kemiläinen Kemi Lämärit, torniolainen TIHC ja ylitorniolainen Et-Po aloittavat II-divisioonapelit.

Kukaties jollakin em. joukkueella on selkeä tavoite sarjatason nousussa - Suomi-sarja siintää jo alkuvaiheessa ajatuksissa...

Olen vuosikymmenien aikana kirjoittanut useasti Meri-Lapin alueella käynnistettävästä jääkiekkoyhteistyöstä.

Muistaakseni vajaa pari vuotta sitten lähetin em. jääkiekkoseurojen puheenjohtajille sähköpostiviestin, jossa toivoin heidän käynnistävän yhteistyön uuden, eräänlaisen keihäänkärkiseuran perustamiseksi.

Uusi jääkiekkoseura, jonka tavoitteena on nousta viime kädessä vähintäänkin Mestistasolle kohtuullisella aikajänteellä.

Selkeästi uusi jääkiekkoasetelma olisi tervetullut elementti Meri-Lappiin. Nykyiset jääkiekkoseurat toimisivat ns. kasvattajaseuroina.

Toistaiseksi junnataan edelleen tutuissa ja turvallisissa ympyröissä, ei uskalleta menestyä.

Vapaavuori osui naulan kantaan...

Osaako joku lukijoista selvittää, miten on mahdollista, että vuonna 2005 aloitettu Olkiluoto 3-ydinvoimalan rakentamishanke, jonka piti olla valmis vuonna 2009, valmistunee näillä näkymin vuonna 2018?

Tämän hetkisten tietojen mukaan hanke on noin yhdeksän vuotta myöhässä, mikäli pysytään nykyisessä, luvatussa aikataulussa...

Kyllä kyseessä on varmasti Suomen teollisuushistorian surkein hanke, niin kuin Vapaavuori toteaa...

Kovin on kivinen tie myös tuon Fennovoiman hankkeen alkumetreillä. Mahtaako tuosta tulla mitään?

Suoraa nettilainausta Helsingin Sanomista:

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) totesi maanantaina Ylen A-studiossa, että pahasti myöhässä oleva Olkiluoto 3 -ydinvoimala on Suomen teollisuushistorian surkein hanke.

Teollisuuden Voiman (TVO) hallituksen varapuheenjohtaja Lauri Virkkunen, miltä ministerin kommentti kuulostaa?

"Olkiluoto 3 -projekti on myöhässä laitostoimittajasta johtuvista syistä. Se on tietysti ikävää ja aiheuttaa omistajilleen kustannuksia."

Elinkeinoministerin mukaan TVO:lla on peiliin katsomisen paikka. Vapaavuori päätti maanantaina olla esittämättä TVO:n toivomaa jatkoaikaa Olkiluoto 4 -hankkeelle.

Priorisointi on vaikea laji...

Priorisointi on kaikessa yksinkertaisuudessaan asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen. 

Yksinkertainen asia mutta vaikea, monille ihmisille täysin ylivoimainen laji...

Usein lienee avainkysymys se, millä asialla on myönteisin vaikutus henkilökohtaiseen elämänmenoon.
Ne asiat pääsääntöisesti priorisoidaan korkealle ja tehdään ensi tilassa. 
Elämä on kaiken kaikkiaan aika raadollista, jossa itsekkyys tulee pakostakin esiin priorisoinnissa.

Aika on rajallista ja yleensä ihmisillä on koko ajan menossa yllin kyllin erilaisia aktiviteetteja. On pakko priorisoida, pistää asiat tärkeysjärjestykseen.

Itse olen ollut kuusi vuotta eläkkeellä opetustehtävistä. Usein väitetään, että eläkeläisillä on aina kiire. 

Varmaan sellaisiakin eläkeläisiä on, itse en ole koskaan kokenut olevani kiireinen. En työssä ollessanikaan, vaikka olin työhön liittyvänä ja työn työn ulkopuolellakin aika monessa kuviossa mukana.

Tälle aamupäivälle priorisoin ojanpenkan ja nurmikon leikkauksen. Arvelen, että tälle syksylle sitä ei enää tarvitse välttämättä tehdä. Nyt se on tehty, enkä suunnittele tälle päivälle mitään muuta.

Turhat asiat pitäisi jo tässä iässä osata jättää tekemättä.

Tiedän kokemuksesta, että näin kirjoitettuani kohta tulee jotain yllättävää, ennakolta arvaamatonta tehtävää, joten se siitä priorisoinnista...
_______________________________

No niin kuin arvasin, aktiviteettia tuli vielä illaksi - tosin omasta ehdotuksestani. Kävin vaimoni kanssa ajelemassa niin sanotusti huvia Kemin Ajoksessa. Uteliaisuuttamme kävimme katsomassa Koroistennokalla, mitä Laukkasen Sakari puuhaa - olihan komea pytinki nousemassa rannalle. Lisäksi käväisimme Murhaniemessa puolukoita katselemassa. Tullessa vielä vilkaisimme tuttuja puolukkapaikkoja muualtakin...