Perinteisten aamutoimien aikana sain latauksessa olevaan kännykkääni puhelun poikkeuksellisen aikaisin.
Soitto liittyi jo tiedossani olleeseen, vakavaan sairastumisprosessiin. Sain asiaan liittyvää lisäinformaatiota, jonka johdosta lähden iltapäivällä käymään Sauvosaaren sairaalassa pitkäaikaista ystävääni tapaamaan.
Nyt on pakko lähteä pihalle eilen Kainuunkadulla liikkuneen lumiauran palteita kolaamaan ainakin liittymien kohdalta...
Käväisin hetki sitten Sauvosaaren sairaalassa. Ystäväni luona olivat hänen vaimonsa ja tyttärensä. En ole aivan varma, tiesikö/aistiko hän läsnäoloni. Kyllähän siinä tunteet nousivat pintaan, pala kurkkuun ja kyyneleet silmiin...
Olimme vajaa kuukausi sitten samassa kokouksessa, hän toi minut sieltä Haukkarin Kainuunkadulle. Hän oli vielä käynyt Helsingissä kokouksessa yli viikkoa myöhemmin.
Olen aika monen ystävän/tuttavan luona käynyt Sauvosaaren sairaalassa. Tunnustan avoimesti, että tämä käynti oli yksi lohduttomimmista...
Mutta tämäkin on elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti