Mitä tänään tähän asti...

Televisiossa uutistenlukija totesi, että Jouluun on enää neljä yötä - kyllä näin se valitettavasti/onneksi on kaikessa yksinkertaisuudessa. Joululiikenne on alkanut Etelä-Suomessa huonossa säässä. Toivottavasti matkaajilla ei ole kiirettä...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätimme lähteä kinkun ostoon. Pieni, perinteinen suomalainen kinkku, jonka aikanaan itse leipäkuoreen paistamme.

Että mitäkö mietin? No sitä että olipa mukava, rauhallinen kauppareissu päivällä. Kinkku on ostettu ja lisukkeeksi kyytipoikaa - tuskin ainakaan vielä ei tarvitse kirjoittaa - kyytihenkilöä.

Totta - mukava käynti Kemin Prismassa, varsinkin kun vastaan marketin käytävällä asteli tutun näköinen, jotakuinkin minun ikäinen mies.
Hän kysyi:"Totteleeko tämä mies nimeä Aki Pyykkö?" "Kyllä!" sanoin ja tunnistin kyllä sanojan. Hän varmuuden vuoksi esitteli vielä itsensä - Veitsiluoto Oy:n miehiä. Totesin hänelle, että olet näemmä Sinäkin harmaantunut.

Toivottelimme Hyvät Joulut. Sanoin vaimolleni, että en ole varmaan tavannut kyseistä henkilöä yli kahteenkymmeneen vuoteen.
Lidlin kautta ajoimme sisäsataamaan. On erittäin todennäköistä, että Joulupyhien aikana lähdemme käväisemään Selkäsaaressa. Pilkkijät olivat taas rannan tuntumassa.

Ajoimme Kemin kaupungintalon eteen. Kävin juhlakirjaostoksilla Info-pisteessä ja omalta osaltani tarkastin tarkastuslautakunnan tämän vuoden viimeisen kokouksen pöytäkirjan.
Sitä tehdessäni tapasin tutun naishenkilön. Kysyin häneltä, millä asialla hän on täällä. Hän on kuulemma ollut töissä jo neljä vuotta. Vai niin taisin todeta, emme ole sitten ainakaan neljään vuoteen tavanneet...

Kotiin tultuamme aloitin takan "kuivattamisen" saatuani paikalla käyneen ammattilaiskaksikon ohjeistukset ja varmistuksen piipun ja savukanavien asiallisesta kunnosta...