Perinteisten aamutoimien jälkeen aloin viritellä päärakennuksen "kivikasan" eli massiivisen varaavan takan lämmittämistä viimeksi kokeilluin konstein. Siihen liittyy olennaisena osana savukanavien "tohotus" kaasulämmittimellä = esilämmitys.
Taitaa olla sen verran lämmintä, että siirrän sen huomiseksi - näin tein. Sen sijaan lähdin pihalle jääpintojen hiekoitustöihin.
Kyllä - otin betonikärryyn kesällä katkaistuun muovitynnyriin varaamastani kuivasta hiekasta sopivan annoksen ja suoritin hiekoituksen.
Kesken hiekoituksen takaraivoon iski ajatus eletyn elämän kummallisuudesta: Mikään tekemäsi ei riitä. Vaikka olet tehnyt ja teet edelleenkin parhaasi, se ei riitä. Saat siitä ulkopuolelta muistutuksen aina silloin tällöin. Olen yrittänyt ymmärtää, että sekin kuuluu normaaliin elämään. Onneksi em. tyyppiset ajatukset poistuvat takavasemmalle aika nopeasti.
Asiasta toiseen: Nyt ovat niin jäätyneet tienpinnat, että vaimoni lähti potkurilla lähikauppaan, toivottavasti pyöräteitä ei ole vielä ehditty kauttaaltaan hiekottaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti