Näin rehvakkaasti pyrki Natsionalnaja informatsionnaja gruppan verkkosivusto 12.10. murskaamaan maassa hellittyä valheellista myyttiä, jonka mukaan Venäjä ei ole koskaan hyökännyt ensimmäisenä.
Arkangelissa hiljan pidetty Barentsin euroarktisen neuvoston kokous oli Venäjällä huomattavasti suurempi uutistapahtuma kuin Suomessa. Ehkä siksi, että kokousta isännöineen Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin vieraina olivat myös Suomen, Ruotsin ja Norjan ulkoministerit, mikä on venäläisille harvinaista herkkua näinä ankeina aikoina.
Kokous antoi tilaisuuden terävöittää Venäjän ulkopolitiikkaa EU:n ja erityisesti Suomen suuntaan. Suomen osalta alustan tarjosi laatulehti Kommersantin 19.10. julkaisema ulkoministeri Timo Soinin laaja haastattelu.
SUOMALAISELLE lukijalle Soinin antamat vastaukset eivät tarjonneet yllätyksiä. Ne olivat tiukasti virallisen ulkopoliittisen linjan mukaisia. Turvallisuuspolitiikkaa koskeneeseen kysymykseen vastatessaan Soini tosin pani toimittajaa paikalleen reippaan puoleisesti sanomalla, ettei ”Suomi ole hyökkäämässä kenenkään kimppuun, eikä pelkää ketään”.
Jos ei vastauksissa ollutkaan uutta, sitä enemmän paljastivat kysymykset. Ovatko Suomen ja Venäjän suhteet niin auvoiset kuin väitetään? Jos ovat, niin miksi Suomi ei EU:ssa ole ryhtynyt aktiivisesti ajamaan Venäjän vastaisten pakotteiden poistamista? Eikö Suomen nyt olisi syytä ryhtyä välittäjäksi Venäjän ja lännen välillä?
Soini teki selväksi, ettei lähde spekuloimaan pakotteiden purkamisella, koska EU:n ulkoministerit ovat useaan otteeseen yksimielisesti ne vahvistaneet. Hän halusi kuitenkin lieventää kantaansa toteamalla asian, joka sinänsä on itsestään selvä: ”Venäjän aloite rauhanturvaajien sijoittamisesta Itä-Ukrainaan on herättänyt tiettyä kiinnostusta EU:ssa.”
Uutistoimisto Novostissa lausuma tulkittiin näin: ”Eurooppalaiset ovat jo kauan tiedostaneet pakotepolitiikkansa hedelmättömyyden ja sen, että Yhdysvaltain tyrkyttämät pakotteet ovat haitaksi Euroopan unionin ja Venäjän keskinäisille suhteille ja kärsijöinä ovat etupäässä eurooppalaiset.”
TÄMÄ ei kuitenkaan ollut se haastattelun kohta, joka Venäjän mediassa pahiten hiersi. Haastattelua lainattiin yli kolmessakymmenessä muussa uutisjutussa ja joka kolmannessa otsikkoon oli Kommersantin tavoin nostettu Soinin kanta: ”Suomen ei pidä sulkea pois Nato-jäsenyyttä.”
Kenellekään ei ole uutinen, että Venäjä vastustaa Suomen liittymistä Natoon. Monin eri tavoin, ja usein suomalaisten omalla myötävaikutuksellä, on tehty selväksi, että Venäjällä jäsenyyden hakemista pidettäisiin ”poliittisena provokaationa”, johon on jo etukäteen uhattu vastata ”asianmukaisin toimenpitein”.
Ollaanko tätä ruuvia nyt kiristämässä? Voidaanko provokaatioksi tulkita pelkkä Nato-optiokin, kun sen pelkkä olemassaolokin kuulemma saattaa vaakalaudalle koko Itämeren alueen vakauden?
MITÄ Venäjällä oikeasti ajatellaan, se käy ilmi verkkolehti Svobodnaja pressan 19.10 julkaisemasta Ljudmila Nikolajevan artikkelista. Se käsitteli Helsinkiin perustettua Euroopan hybridiuhkien tutkimuskeskusta. Tämä seitsemän hengen tutkimuslaitos on kirjoittajan mukaan ”vakoilijoiden pesäke Venäjän kyljessä”.
Näin Nikolajeva kirjoitti: ”Nato sitoo Suomen kädet ja jalat, ja tämä (toistaiseksi!) neutraali maa kulkee yhä useammin sotaisan liittouman talutusnuorassa. Vaikka suurin osa suomalaisista on ehdottomasti Nato-jäsenyyttä vastaan, länsimieliset voimat ajavat omaa asiaansa ja luovat tilannetta, jossa loppujen lopuksi ei auta kuin vahvistaa jäsenyys virallisesti.”
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva ulkomaantoimittaja, joka on työskennellyt Moskovassa, Washingtonissa ja Brysselissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti