Aluksi varoituksen sana: Tämä tuskin juurikaan ketään kiinnostaa, mutta kirjoitan siitä huolimatta:
Teimme pienen sauvakävelylenkin tänään. Itse pistin jopa vanhat lenkkikengät jalkaani, joissa on kiinnitettävät "piikkilisukkeet". Mukavasti rapisivat...
Kävelimme Kainuunkadun päähän ja käännyimme Erkikadulle ja siitä Haukkarinkadun loppupään yli metsään. Metsässä oli selkeästi havaittavissa polkuja, lähdimme seuraamaan yhtä Lammenmetsän suuntaan. Sankassa metsässä, osittain ryteikössä tulee helposti vanhat muistot mieleen.
Yhden niistä kerroin vaimolleni. Varmuuden vuoksi totesin, että olen saattanut kertoa asian aikaisemminkin.
Pikkupoikana pelailimme jalkapalloa itse raivaamallamme "jalkapallokentällä" Lammenmetsän rantapusikon välissä. Meren suunnasta, etelästä meidät kerran yllätti raju ukonilma. Lähdimme juoksemaan pakoon/suojaan silloisen Ilolan talon suuntaan Haukkarinkadulle. Pienen ojan ylitettyäni salama iski lähistölle, jolloin lensin polvilleni maahan. Siitä noustuani juoksuvauhti sen kuin kiihtyi. Myöhemmin totesimme yhden ison kuusen repeytyneen poikki, ilmeisesti em. salaman iskusta. Sain vaimoltani kuulla, että en ole aikaisemmin asiasta kertonut...
Lammenmetsässä kävellessämme keskustelimme, että alueesta saisi upean, monikäyttöisen virkistysmetsän, kunhan sitä kunnolla harvennettaisiin.
Tiedän, että monet lähellä asuvat eivät pidä ajatuksesta, sillä puusto osittain suojaa lähistöllä kulkevan moottoritien ääniä.
Puut ovat kuitenkin kasvaneet niin pitkiksi, että ääntä ottavat kasvustot ovat taivaissa, pelkät ohuet rungot eivät paljoakaan ole hyödyksi.
Onneksi moottoritien ja asutuksen väliin on rakennettu suojavalleja. Muistaakseni Haukkarinkadun nykyiset asukkaat ovat pitäneet moottoritien aiheuttamaa melusaastetta aktiivisesti esillä takavuosina.
Pitää ottaa seuraavalla kerralla NOKIA 800 Sports Tracker käyttöön hahmottaakseni tekemämme lenkin. No ilman sitäkin se lienee noin 1,5 km...
Teimme pienen sauvakävelylenkin tänään. Itse pistin jopa vanhat lenkkikengät jalkaani, joissa on kiinnitettävät "piikkilisukkeet". Mukavasti rapisivat...
Kävelimme Kainuunkadun päähän ja käännyimme Erkikadulle ja siitä Haukkarinkadun loppupään yli metsään. Metsässä oli selkeästi havaittavissa polkuja, lähdimme seuraamaan yhtä Lammenmetsän suuntaan. Sankassa metsässä, osittain ryteikössä tulee helposti vanhat muistot mieleen.
Yhden niistä kerroin vaimolleni. Varmuuden vuoksi totesin, että olen saattanut kertoa asian aikaisemminkin.
Pikkupoikana pelailimme jalkapalloa itse raivaamallamme "jalkapallokentällä" Lammenmetsän rantapusikon välissä. Meren suunnasta, etelästä meidät kerran yllätti raju ukonilma. Lähdimme juoksemaan pakoon/suojaan silloisen Ilolan talon suuntaan Haukkarinkadulle. Pienen ojan ylitettyäni salama iski lähistölle, jolloin lensin polvilleni maahan. Siitä noustuani juoksuvauhti sen kuin kiihtyi. Myöhemmin totesimme yhden ison kuusen repeytyneen poikki, ilmeisesti em. salaman iskusta. Sain vaimoltani kuulla, että en ole aikaisemmin asiasta kertonut...
Lammenmetsässä kävellessämme keskustelimme, että alueesta saisi upean, monikäyttöisen virkistysmetsän, kunhan sitä kunnolla harvennettaisiin.
Tiedän, että monet lähellä asuvat eivät pidä ajatuksesta, sillä puusto osittain suojaa lähistöllä kulkevan moottoritien ääniä.
Puut ovat kuitenkin kasvaneet niin pitkiksi, että ääntä ottavat kasvustot ovat taivaissa, pelkät ohuet rungot eivät paljoakaan ole hyödyksi.
Onneksi moottoritien ja asutuksen väliin on rakennettu suojavalleja. Muistaakseni Haukkarinkadun nykyiset asukkaat ovat pitäneet moottoritien aiheuttamaa melusaastetta aktiivisesti esillä takavuosina.
Pitää ottaa seuraavalla kerralla NOKIA 800 Sports Tracker käyttöön hahmottaakseni tekemämme lenkin. No ilman sitäkin se lienee noin 1,5 km...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti