Alla oleva artikkeli on keskiviikon 11.10.2017 Lounais-Lapissa. Jos se jäi Sinulta huomaamatta niin lue tästä - kiitos.
ÄRSYTTÄVÄÄ SOMEMAAILMAN
YKSISILMÄISTÄ ÖYKKÄRÖINTIÄ...
Muistutettakoon
mieliin, että elämme maailmanlaajuisesti verkottuneessa, globaalisessa
markkinataloudessa neljännesvuosirytmissä, kvartaaleissa, jossa ihannoidaan
pääasiassa yksilöllisyyttä yli kaiken. ”Jokainen on oman onnensa seppä!” meille
opettavaisesti saarnataan.
Se
on osittain pelkistettynä: ”Minulle/meille kaikki nyt heti!” Tähän liittyy myös
upouusi käsite, elintasorasite, joka rassaa mielenrauhaa.
Pitääkö
elintason aina vaan kasvaa, kasvaa, kasvaa? Tänään eivät riitä enää eilisen
romppeet ja huomenna täytyy olla meno kiihkeämpää kuin tänään: tilavampi
asunto, etelän aurinkoon/tunturinkupeeseen useammin, kelohonkamökki ja
vähintäänkin viikko-osaketta siellä sun täällä, uudenkarhee ja entistä
tilavampi auto alle yhä tiheämmin, puhumattakaan monista vapaa-ajan
vekottimista, jne. ...
Tuttu
oravanpyörä, joka on aika kaukana tavallisesta, ihmisen perustarpeet
kohtuullisesti turvaavasta peruselämästä.
Missään
ei ole rajoja näkyvissä eikä kukaan tunnu muistavan, että viimeisessä
palttoossa ei ole taskuja! Onko syytä aloittaa vihdoinkin vakava keskustelu
elämisen tasosta, elämisen laadusta?
Onko
syytä keskustella aidosti yhä enemmän mm. ympäristöasioista, jokapäiväisestä
turvallisuudesta, todellisesta säästämisestä, ekologisesta jalanjälkiasiasta,
jne. eikä lörpötellä lämpimikseen aivan turhanpäiväistä tarinaa.
Yleisesti
on todettu ahneuden vallanneen myös osan suomalaisista pörssiyrityksistä,
vaikka suomalaisen yhteiskunnan menestystekijät ovat edelleenkin osaamisessa,
työnteossa ja siitä syntyvässä tuloksessa. Valitettavasti usein käytännössä
heikennetään yrityksen pitkän aikajänteen tulevaisuuden mahdollisuuksia.
Ahneuden huumassa yrityksiltä imetään se varanto, jolla pitäisi kasvattaa
tutkimus- ja tuotekehityksen osuutta sekä myös se puskuriraha, jolla selvittäisiin
vaikeista ajoista.
Palkansaajat
ovat lähteneet viime vuosina taloustalkoisiin hyväksymällä maltilliset
tuloratkaisut. Tarkoituksena on ollut turvata yritysten tulevaisuus, mutta
omistajien, yleensä kasvottomien kansainvälisten suursijoittajien ahneudella ei
ole näkyvissä mitään rajaa, kohtuutta. Ikävät ratkaisut joutuu yrityksissä
viime kädessä tekemään paikallinen yritysjohtaja, joka hänkin on yleensä
palkollinen – tulos tai ulos – hengessä, mutta hänen oloaan rauhoittaa kummasti
muhkea optio- ja irtisanomissopimus...
Kuinka
kauan tällainen jatkuu/saa jatkua?
Edellä
oleviin asiakokonaisuuksiin ovat mm. paikalliset hyvinkoulutetut populistiset
kellokkaat yrittäneet ottaa somessa - lähinnä Facebook-sivustolla – kantaa,
hyvä niin mutta...
Kannanotto
on pääasiassa ärsyttävää somemaailman yksisilmäistä öykkäröintiä. Miksi? Siksi,
että monilla on jäänyt ”levy niin sanotusti päälle”. He katsovat asioita
äärimmäisen yksipuolisesti ja sekoittavat, suorastaan sotkevat asioita.
Mielestäni
kuitenkin pahinta on se, että he mm. Kemissä pistävät armottomasti vastakkain
asioita, jotka loppujen lopuksi tukevat toisiaan.
Viimeisin
edellä mainituista on mm. Kemin liikuntapalvelujen kehittäminen/vanhustenhoito.
Lietsotaan suorastaan vihaa eri ryhmittymien välille.
Kommenttiterveisin
Aki
Pyykkö
Kemi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti