torstai 9. tammikuuta 2020

Uutta ajatusta paikallisyhdistysten muodossa...

Siitä on jo kauan, kun keskustelin erään hyvin tuntemani keskustalaisen kanssa kuntavaalien alla eri kaupunginosiin kohdistettavasta vaalipanostuksesta. Lähinnä itse toin avomesti esiin kaupungin etäällä olevat alueet muun muassa Hepola, Rytikari ja Ajos.
Miksi?
Siksi että olin katsellut virallisia äänestystuloksia ja havainnut, että Keskustan kannatus oli niissä siihen aikaan suhteettoman vaatimatonta.

"Ei niihin kannata ajatuksia uhrata, ne ovat vasemmiston maaperää, ei niille voi mitään!" hän ykselitteisesti minua valisti.
Taisinpa mainita:"Ei kai se näin pakko ole olla ihan maailman sivu. Kyllähän siellä asuu ihmisiä ihan joka lähtöön."

Edellä mainittu keskustelu oli ajatuksissani tehdessäni Kemin kunnallisjärjestön hallitukselle esityksen, että Kemiin perustettaisiin kolme uutta paikallisyhdistystä.
Miksi? 
Siksi että se toisi lisää näkyvyyttä toimintaan ja ilmeisesti sitä kautta toimijoita, tulevaisuuden tähtiä...

Keskustan Kemin kunnallisjärjestön tämänhetkiset paikallisyhditykset ovat Sauvosaaren, Syväkankaan, Karihaaran ja Ristikankaan paikallisyhdistys. Lisäksi Keskustanaiset ja Keskustanuoret.

Aivan kuin keskustalaisuus muka loppuu Kemissä Syväkankaan kulmille...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme käväisemään kauppareissulla Kemin keskustassa. Väkeä oli paljon liikenteessä.
Pois lähtiessämme ajelimme Hahtisaaren, sisäsataman ja Lumilinnan kautta.
Merenjää oli edessämme kauttaaltaan kiiltävänä, ilmeisesti paikkapaikoin vettä oli jään pinnalla.
Lumilinna-alueella oli työt käynnissä navakasta tuulesta huolimatta. Siitä se taas tykkilumesta nousee. 
Onneksi vieressä on myös viime vuonna valmistunut ympärivuotinen Lumilinna, puhumattakaan rannalla olevista lasirakennelmista ja muista palveluista tänne Perämeren pohjukkaan saapuvien turistien iloksi...

keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Facebook-käyttäytymiseni kertauksena...

Olen mukana Facebook-foorumilla Muistojeni Kemi-ryhmässä, Kemijoki-seura-ryhmässä ja Keskustan kenttä - jäsenten ryhmässä..
Niinkuin olen aikaisemmin kirjoittanut, minä en tykkää enkä käytä erilaisia symboleja.
Miksi?
Koska minun tyylini on vain ja ainoastaan kommentoida. En myöskään käytä kuvia muutoin kuin äärimmäisessä tarpeessa.

Toki voi olla, että jossakin vaiheessa intoudun aivan uusista toimintamalleista, aika näyttää...

Niinkuin olen aikaisemmin kirjoittanut, olen pariin kertaan aika reippaasti uusinut kaverikuntaani.
Olen todennut, että moniin kaveripyyntöihini ei ole vastattu, siksi toivon, että poistatte esitykseni - kiitos...

Keskustan Peräpohjolan piirin kotisivut ja vähän muutakin...

Käväisin hetki sitten Keskustan Peräpohjolan piirin kotisivuilla. Erinomaiset kotisivut, joilla kannattaa uteliaisuuttaan käydä, vaikka ei välttämättä Keskustaa fanitakaan. Lähinnä vertailin Kemin Keskustaa Tornioon, Keminmaahan, Tervolaan ja Simoon.

Kunnalisjärjestön sisällä on paikallisyhdistyksiä:
Kemissä tällä hetkellä neljä
Torniossa seitsemäntoista
Keminmaassa seitsemän
Tervolassa kahdeksan
Simossa kahdeksan

Jos lähestytään asiaa eräänlaisena aktiivisuuskorrelaationa eli olettamuksena: 
Mitä enemmän paikallisyhdistyksiä, sitä aktiivisempaa toimintaa ja vahva kannatus niin Tornio on aivan ylivoimainen. Täysin suvereeni lukujen valossa. 
Tuntematta asiaa tarkemmin, ilmeisesti se on juuri näin myös käytännön tasolla...

Olen Kemissä esittänyt kunnallisjärjestön hallitukselle, että Kemiin perustettaisiin kolme uutta paikallisyhdistystä.
Miksi? Siksi että se toisi lisää näkyvyyttä toimintaan ja ilmeisesti sitä kautta toimijoita, tulevaisuuden tähtiä...
Kemin tämänhetkiset paikallisyhditykset ovat Sauvosaaren, Syväkankaan, Karihaaran ja Ristikankaan paikallisyhdistys. Lisäksi Keskustanaiset ja Keskustanuoret.

Asiasta toiseen olen käynyt tutustumassa myös Kemin pääpuolueiden vastaaviin kotisivuihin. Ihan asiallisia...

tiistai 7. tammikuuta 2020

Brexit - temppu ja miten se tehtiin

Totta tosiaan mielenkiintoinen elokuva/dokumentti...



Brexit - temppu ja miten se tehtiin 

  • 1 h 32 min
  • 2 kk 29 pv
  • 6624 katselua
Britannia äänesti EU-erosta heinäkuussa 2016. Tiedämme toki kuka voitti, mutta emme ehkä tiedä miten. Kampanjaa Brexitin puolesta ja vastaan käytiin veren maku suussa, ja sen tiimellyksessä surmansa sai yksi ihminen. Brexit jakaa edelleen Britannian kansaa ja poliittista järjestelmää. Jälkiviisaana voi vain kysyä, oliko kampanjointi sen arvoinen? N: Benedict Cumberbatch.

Mielenkiintoinen pankkireissu tänään...

Kyllä - käväisin pankkitiskillä pitkästä aikaa. Tiesin etukäteen, että päivällä pankin odotussali on täpötäynnä meitä eläkeläisiä, mutta heittäydyin rohkeasti mukaan.
Kemissä tämän tason pankkipalveluja saa nykyään tasan yhdessä pankissa eli OP Kemin Seutu.

Odotustilan tuolit olivat jotakuinkin täynnä ja aikamoinen puheensorina, joten menin sivummalle arvellen, että minulla ei ole asiaa tiskille ainakaan puolen tunnin sisällä.

Tuskin olin istunut aloilleni, kun minua tuli jututtamaan kiireisen ja kärsimättömän oloinen iäkäs naishenkilö. Olin nähnyt hänen istuskelevan rollaattorinsa tasolla pankkisalin puolella.

Hän aloitti huonosti hiekoitetuista jalkakäytävistä. Totesin hänelle, että ainakin pankin edusta näytti olevan asiallisesti hiekoitettu.
Tuskin olin se todennut, kun naishenkilö totesi:"Tuskin tuosta Lumilinnastakaan tulee tällaisilla ilmoilla mitään!" 
Keroin hänelle, että kyllä siellä on vähäisiä pakkasilmoja hydynnetty ja lunta tykitetty kasoihin. Taisinpa mainita, että onhan meillä tuo ympärivuotinen Lumilinna jo käytössä.

"Ei kaupungilla ole rahaa mihinkään. Kaikki menee päin mäntyä." nainen lisäsi ja lähti odotussalin puolelle. Onneksi. Näin hänen antavan jonotuslappunsa eräälle naishenkilölle, itse hän lähti pois...

Kohta kuului odotustilassa reipas huuto: BINGO! Numerolla 89 oleva pipopäinen, aika kevyen vaatetuksen omaava iäkäs mieshekilö hoiperteli pankkitiskille asioimaan. Hän viipyi aika tovin tiskillä, jotain epäselvyyttä taisi olla, koska hän kohta tupisten näytti lähtevän ulos.

Mielestäni oma asiointini sujui moitteettomasti. Säilytin jonotuslappuni - numero 93 - taidan siinä esiintyvillä luvuilla irrotella Veikkauksen Live-peleillä. Kukaties kerron, miten peleissäni kävi...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen hoidimme tutut kuviot tontilla. Minä kävelin lumikolan perässä hetken aikaa solskeisella pihamaalla ja vaimoni meni valmistelemaan Pikkupuolen kompostoivan kuorikäymälän asioita/tyhjennystä viikon aktiivikäytön jälkeen...

Vein kaksi ahkiollista koivuklapeja Pikkupuolelle kuivumaan ja siirsin kompostipussin tontin kulmalle isoon kompostiastiaan.

Seisoskellessani lähes lumettoman perunamaamme vieressä kävi mielessä viime kesän ponnistelut kunnon perunasadon saamiseksi. 
Tunnustan, että emme onnistuneet riittävän hyvin, vaikka teimme lähes kaiken tarpeellisen. Ainakin ensi kesänä vaihdamme perunalajiketta. Raparperiryhmittymät ja salaattipenkit onneksi toimivat erinomaisesti. 

Taidan alkaa valmistella lähtöä Karjalahdelle: Muovit ja pullot kierrätykseen ja vähän muutakin... 

maanantai 6. tammikuuta 2020

Judi Dench ja puiden neljä vuodenaikaa

Katsoin sen taas uudelleen. Toisin sanoen TV 1:stä alla olevan dokumenttiohjelman. On se erinomainen kertakaikkiaan...

Judi Dench ja puiden neljä vuodenaikaa



Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme varustautua käväisemään ensimmäistä kertaa tälle talvelle Selkäsaaressa. Olimme aiemmin päättäneet, että menemme käymään siellä heti kun sopiva tilaisuus ja ilma antaa myötä - se on nyt.

Hahtisaaresta on ollut moottorikelkkaliikennettä jo jonkin aikaa. Todennäköisesti niitä uria myöten pääsemme hyvin etenemään jalan.

Kyllä Selkäsaaressa käytiin, mutta eihän siellä jäällä ollut mitään moottorikelkkauria vaan enemmän ja vähemmän epätasaista jäätä jota lumi on "laikuttanut". 
Emme ole koskaan näin vähien lumien aikana käyneet saaressa. Poikkeuksellista oli myös se, että Kojukallion kohdalla oli Selkäsaaren pohjoisrantaan päin noussut jäätelejä ja syntynyt railoja. Moottorikelkkailijat saavat olla kyllä siinä kohdassa varuillaan.
Emme olisi päässeet omaan rantaan jalkojamme kastelematta, joten katsoimme viisaammaksi kiertää rajanaapurin tontin kautta. 

Mökilla kaikki kunnossa. Joimme murukahvit kynttilänvalossa fiilistellen, pohdiskelimme vähin ensi kesää ja lähdimme paluumatkalle.

Oli mukava köpötellä myötätuuleen auringonpaisteessa ihaillen kaikkia näkökentässä olevia talousalueemme tärkeitä, suorastaan elintärkeiä kohteita: Kaukana Röyttän Outokummun jaloterästehdas, vasemmalla Metsä Groupin teollisuuslaitokset, oikealla etäällä Stora Enson teollisuuslaitokset ja takaoikealla Ajoksen satama...

Niin ja tietysti edessä avautui kotikaupunkimme Kemi. 

Jäällä emme nähneet kuin yhden pariskunnan kävelemässä, pari pilkkijää sisäsataman kupeessa ja yhden moottorikelkkailijan.  

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Mahdollinen holding-yhtiö Kemiin...

Lounais-Lappi-lehdessä 04.01.2020 oli mielenkiintoinen yleisönosastokirjoitus mahdollisen holding-yhtiön perustamisesta Kemiin. 
Valtuustoaloitteen alkuperäinen esittäjä, valtuutettu Juha Puro näkemykseni perusteella ymmärtää lukujen, rahan ja verosuunnittelun päälle .
Asiaa jatkotutkitaan. Mikäli ehdotus osoittautuu toteuttamiskelpoiseksi ja toteutuu, se on merkittävä avaus, jossa kuntataloudessa säästetään riihikuivaa rahaa - hyvä niin.

perjantai 3. tammikuuta 2020

Pekka Juntin kolumni: Keskustan kannatus sakkaa, koska tilannekuva maaseudusta on väärä

Hmmmmm - vai niin - Pekalla taas mopo keulii! Aivan liian inhoasenteellista paatosta...

Suora nettilainaus Yle-Uutiset-sivuilta sellaisenaan:


Pekka Juntin kolumni: Keskustan kannatus sakkaa, koska tilannekuva maaseudusta on väärä

Sana ekosysteemi on ollut keskustalle viholliskieltä, jolla on vastustettu hakkuita, kaivoksia ja vesivoimaa. 20-luvulle tultaessa tuo sana voisi pelastaa sen, kirjoittaa Pekka Juntti.
Ekosysteemit


Kolumnisti Pekka Juntti
Pekka Tynell / YLE



Keskustan gallupsyöksyn aiheuttamaa kohellusta ja kansanedustajien paniikinomaisia ulostuloja katsoessani, mieleeni on tullu yhä useammin sana ekosysteemi.
Kun kansanedustaja jää yhden miehen lakkoon siksi, ettei vieraille tarjota tilaisuudessa lihaa tai kun jättäytyy linnan juhlista pois siksi, ettei kutsujan vaimon eläinsuojelumielipide miellyttänyt, tunnen surua ja myötähäpeää. Eikö siellä pitänyt juhlia itsenäisyyttä eikä tapella elukoista?
Jos todella on niin, että puolueen jäärät suhmuroivat(siirryt toiseen palveluun) pääministerin nurin muun muassa kostoksi Anneli Jäätteenmäen kohtalosta, minua ahdistaa. On kulunut vasta puoli vuotta vaaleista ja vaalikamppailua vaan käydään, vaikka piti maailma pelastaa.
Eikö kukaan kepussa osaa laskea, että alkutuottajia on aivan liian vähän nostamaan keskustaa turpeesta identiteettipolitiikan halpamaisin keinoin? Siksi kannattaisi kokeilla asialinjaa.
Wikipedian määritelmän mukaan ekosysteemi tarkoittaa ”luonnoltaan verraten yhtenäisen alueen eliöiden ja elottomien ympäristötekijöiden muodostamaa toiminnallista kokonaisuutta.” Kotikonnuillani Lapissa, jossa vallitsee keskustalainen yksipuoluejärjestelmä sivistyslautakunnista maakuntahallintoon ja kansanedustajiin, tuo sana on ollut koko lailla vieras. Ekosysteemi on ollut viholliskieltä, jolla on vastustettu hakkuita, kaivoksia, vesivoimaa ja muita keskustan lempilapsia.
Keskustalla ekosysteemiä rakkaampia sanoja ovat olleet esimerkiksi säätövoima, suurinvestointi, sellutehdas, satatonnari, kirjolohi ja työllistäminen.
Torniolaisen Katri Kulmunin keskusta ei poikkea linjasta, päinvastoin.
Kulmunin uran alussa haastattelin häntä Pohjolan Sanomiin. Reilu parikymppinen nouseva paikallispoliitikko oli ensi kertaa ehdolla isommissa vaaleissa ja hän lateli koko haastattelun poliittisia korulauseita ilman konkretiaa. Lopulta tuskastuin vastauksiin ja kysyin eikö noin nuorella poliitikolla ole oikeasti mitään uutta sanottavaa.
Olisihan siinä ollut paikka paaluttaa vähän, pöyhäistä pohjasedimenttejä, iskeä luutuneisiin asenteisiin kuin naarashauki laitostuneeseen siianpoikaseen.
Ei ollut sanottavaa, ei ole tullut sanottavaa. Se johtuu siitä, että Kulmuni on raikkaasta ja kansainvälisestä olemuksestaan huolimatta alkiolais-kekkoslainen konservatiivi, jonka ihanteet nojaavat menneisyyteen.
Kuvaavaa on, että kun Metsä Group ilmoitti Kemin sellutehtaan hankesuunnittelun aloittamisesta, Kulmuni vaati oitis valtiolta satojen miljoonien investointia(siirryt toiseen palveluun) infraan – satamaan, teihin ja raiteisiin.
Kyllä puuta riittää(siirryt toiseen palveluun)”, vastasi Kulmuni hallituskaverilleen Krista Mikkoselle (vihr.), kun tämä lausui ääneen tutkijoiden ja teollisuuden itsensäkin toteaman asian, että kaikki sellutehdashankkeet eivät voi toteutua, koska puu ei riitä.
Suomalainen metsäala on ylpeillyt kestävyydellään, mutta on tärkeää huomata, että kyse on ollut puuntuotannollisesti kestävästä toiminnasta. Luonnon kannalta tilanne on ollut koko ajan huono. Luonto köyhtyy.
Kun hakkuut kasvavat niin paljon, että joudutaan miettimään riittääkö puu vai ei, ollaan jo kaukana yli sen rajan, että ekosysteemit voisivat hyvin – saati pääsisivät elpymään.
Keskustan puheenjohtaja ei tunnu tätä näkevän. Kulmuni ei puhu ekosysteemeistä juuri muuta kuin bisnesympäristönä(siirryt toiseen palveluun). Hän puhuu mieluummin toivon politiikasta, joka tarkoittaa työpaikkoja, jotka taas tarkoittavat yhä suurempia megainvestointeja maakuntiin. Jättihankkeet puolestaan tasoittavat hänelle tien eduskuntaan tulevissakin vaaleissa. Hänestä tulee Meän Katri, instituutio, jota paikallinen media kritisoi nykyistäkin vähemmän.
Millainen on maakunnan ihmisen ihanteellinen ekosysteemi?
Keskusta ja ekosysteemi. Siinä on sanapari, jossa olisi takkuisasta historiasta huolimatta potentiaalia. Jos paha sana tuntuu keskustalaisista vaikealta sanoa metsän ja vesien yhteydessä, kannattaisi ajatella sanaa ihmisen kautta. Millainen on maakunnan ihmisen ihanteellinen ekosysteemi?
Onko se tämä nykyinen, josta kiihtyvällä vauhdilla raahataan luonnonvaroja jalostamatta ulos kuin siirtomaista ikään, vai niin kuin vaikkapa Inari, jossa metsät vielä laajalti huojuvat, järvet kimaltelevat kirkkaina ja vedet antavat jalokalaa? Eikö keskusta muka ole huomannut, että Inarissa on asuntopula? Eikö juolahda mieleen, ettei Inarin väkiluku lisäänny siksi, että motot laulavat metsissä vaan siksi, että ne ovat hiljaa.
1960-luvulla Suomi havahtui, että metsien puuvarat hupenevat. Koska teollisuuden puuntarvetta ei haluttu jarruttaa(siirryt toiseen palveluun), aloitettiin massiiviset soiden ojitukset, joilla tuottavaa metsämaata saatiin lisää. Maa- ja metsätalouden päästöt pilasivat vesiä kiihtyvällä tahdilla. Riista väheni, arvokalat katosivat, marjamaat heikkenivät. Vaelluskalat yrittivät turhaan padottuihin kutujokiinsa. Samoihin aikoihin alkoi ennennäkemätön maastapako Ruotsiin.
Olen näkevinäni tässä vähintäänkin ohuen yhteyden. Kasvavat ihmisjoukot ikuisen kasvun ihanteineen olivat kalunneet ekosysteemit rikki. Sittemmin niitä on rikottu vain lisää. On vaikea uskoa, että megalomaanisinkaan sellutehdas voisi niitä korjata.
Pekka Juntti
Kirjoittaja on Ruotsin Haaparannalla asuva, Lapissa työskentelevä vapaa toimittaja ja tietokirjailija.
Aiheesta voi keskustella 3.1. klo 16.00 asti.

Lue myös:

Pekka Juntin kolumni: Helsingin pimeydestä
Reetta Rädyn kolumni: Elämää on muuallakin kuin Helsingissä, Turussa ja Tampereella
Jari Ehrnroothin kolumni: Turha pyhittää luontoa

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä pienelle sightseeing- ja vuodenalkamistoivottamisreissulle Karjalahdelle. Kyllä - tein siksak-lenkin Syväkankaalla ja ajelin Jungon kautta Karjalahdelle.
Kiistatta tuo kuplahallin alhaallaolo on murheelinen näky. Toivottavasti se kuitenkin tälle alkuvuodelle saadaan käyttökuntoon - tarvetta on...

Ajelin Kemin Wetterille toivottamaan hyvää alkanutta vuotta tutulle autokauppiaalle, Markku Oinaalle. Hän ei ollut entisellä paikalla Volvo-kulmauksessa. Kävelin autorivistön ohi katsellen hyvännäköisiä käytettyjä autoja.
Pysähdyin katselemaan Audi-maasturia. Paikalle tuli - minulle aikaisemmin tuntematon automyyjä - todeten, että siinä olisi hyvä auto. Taisipa mainita, että hänellä on ollut kuusi Audia -niinpä...
Kerroin hänelle, että haeskelen Oinaksen Markkua. Hän osoitti Mersu-nurkkaukseen ja totesi, että Markku on nykyisin siellä.
Kerroin myös käytännön kokemukseni Audi-miehistä/-naisista ajellessani kesäautollamme väliä Haukkari-Kemin keskusta/Hahtisaari. Aina niiden on päästävä ohi renkaat vonkuen...
Enpä malttanut olla mainitsematta, että olemme kolmen auton loukussa - myönteisesti.

Siinä jutellessamme tuli paikalle ennestään tuntemani automyyjä. Hän tuntee meidän kolmen auton tarinan. Kerroin hänelle, että tilanteemme on entisellään.

Toivotin heille hyvää alkuvuotta nähdessäni Markun liikkuvan kauempana. Hänen kanssaan tuttuakin tutummat kuviot. Markku kertoi siirtyneensä Mersu-nurkkaukseen, mutta luonnollisesti hän myy kaikkia liikkeessä edustettuina olevia automerkkejä ja käytettyjä autoja. 
Toivotin hänelle myös hyvää alkanutta vuotta. Muistutin, että tuota meidän Helmeämme, Mersua voi myön tarvittaessa kaupitella...

Käväisin myös Prima-Raudassa Kamppisen Ristoa jututtamassa ja toivottamassa koko porukalle hyvää alkanutta vuotta. Asiat ovat vielä niin sanotusti vaiheessa. 
Risto kertoi - karttaplotteriesta puhuttuamme - poikansa olevan innokas kalamies. He uistelevat. 
Hän kertoi Hahtisaaresta lähdettäessä rannan tuntumassa olevan aina isoja ahvenia heidän ajellessaan Laitakarin suuntaan.
Kerroin Ristolle, että itse en uistele, mutta kukapa tietää, vaikka siihenkin vielä innostuu. Kerroin hänelle, että muista kaupata veneeseen vapapidikkeet alkukesällä hakiessamme veneen huollettuna taas kesäkäyttöön. 
Hän sanoi, että ei muuta kuin nelikymppinen tyhjäkäynnille ja uistin veteen ensi kesänä...

Ajelin Hahtisaaren ja sisäsataman kautta kotiin. Kyllä monessa paikassa maastoauton luistonesto "sirahteli" eli liukasti oli...







torstai 2. tammikuuta 2020

Kuntavaalit 2017 Kemin vaalitulos muistin virkistämiseksi...

Eipä ole kovin pitkää aikaa siitä, kun minulta kysyttiin, minkälainen vaaltulos oli edellisissä kuntavaaleissa Kemissä.
Taisinpa todeta, että nehän löytyvät monestakin paikasta, mutta tässäpä ne ovat muistin virkistämiseksi...

Kemi on kulkenut vasemmiston (Vasemmistoliitto ja SDP) johdossa vuosikymmeniä.



Mikäli oikein kuulin, muutama lukijoista jupisi:"Ja se kyllä näkyy kuntataloudessa."

Puolueiden kannatus - Kemi

Puolueiden kannatus - Prosenttia
PUOLUEPROSENTTIA
VAS
33,7 % (+1,4)
SDP
28,4 % (+4,8)
KESK
15,4 % (-1,3)
KOK*
10,7 % (-2,6)
PS
6,1 % (-2,6)
VIHR
3,3 % (+1,0)
SKP
1,4 % (+0,1)
KD*
0,9 % (+0,1)

Puolueiden kannatus - Paikkoja
PAIKKOJA
15
13
7
5
2
1
0
0
* Vaaliliitot tässä kunnassa: KOK+KD

Suruviesti...

Kyllä se nyt koettelee. Kerroin viime vuoden loppupuolella ammattijärjestöystäväni rankoista hetkistä. Kaikki alkoi hänen osaltaan vajaa kaksi vuotta sitten mittavilla leikkausoperaatioilla. Kaikki näytti oleven menossa hyvään suuntaan. 
Tapasin hänet viimeksi joulukuussa Kemin Lumilinnassa yhdistyksemme kokouksessa.

Lähetin hänelle viime vuoden viimeisenä päivänä sähköpostiviestin, jossa tiedustelin hänen vointejaan.

Sain hetki sitten puhelinsoiton hänen aviovaimoltaan. Vuosikymmenien aikainen ammattijärjestöystäväni on siirtynyt ajasta iäisyyteen alkuviikosta. Perheelle jaksamista...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen eilisen, kohtalaisen hyvin onnistuneen päärakennuksen takkalämmityksen jälkeen latasin uuden annoksen koivuklapeja takkaan. 
Tälläkin kerralla päältäsytyttämistä varten mahdollisesti ylihuomenna. Todennäköisesti jatkan savukanavien esilämmitystä aikanaan. Hain puukatoksesta sisälle korillisen koivuklapeja "lämpenemään".

Vaimoni lähtee Veeran kanssa kaupungille asioille. Taidanpa siirtyä katselemaan Kemin asuntomarkkinoita - uteliaisuuttani...

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Missä olen/olemme asuneet tähänastisen elämäni/elämämme aikana...

Näin vuoden ensimmäisenä päivänä kävi mielessä muistella, missä olen kaiken kaikkiaan tähän asti asunut...

Synnyin Kemissä 20.09.1944. Olin vanhempieni kolmas lapsi, kuopus. He asuivat siihen aikaan "Lemmenlaaksossa" Kivikolla ostamassaan pienessä talossa, joka on vieläkin tuunattuna paikoillaan.
Sieltä muutimme isäni kotitaloon Etu-Ritikkaan vuonna 1946. Asuin vanhassa kotitalossamme ajanjakson 1946-1968.

Menimme - minä ja vaimoni Tuula - naimisiin heinäkuussa vuonna 1968 ja muutimme Tampereelle. 
Onnistuimme saamaan vuokralle juuri valmistuneesta kerrostalosta/opiskelija-asuntolasta soluasunnon Peltolammilta, Tampereen keskustasta rapiat kymmen kilometriä etelään. Siinä asuimme vuosina 1968-1970.

Saimme vuokratuksi "tutunkauppaa" Tampereen keskustasta tilavan, hyvintoimivan yksiön, jossa asuimme vuosina 1971-1972. 

Tommi syntyi Tampereella keväällä 1971. 

Kesän 1972 asuimme osittain Euran Kauttualla pienessä omakotitalossa, työsuhdeasunnossa.

Muutimme loppukesällä 1972 Kemiin. Asuimme väliaikaisesti Haukkarissa ja Maksniemessä. Saimme vuokratuksi kaksion Kemin keskustasta Sauvosaarenkadulta.

Muutimme syksyllä 1973 Imatralle. Minä meni "etujoukoissa" ja tavarat tulivat junakuljetuksena perässä. Sain vuokratuksi tilavan asunnon Imatrankoskelta. Se ei osoittautunut toimivaksi, oli kalliskin. 
Onneksi sain vuokratuksi Imatran keskustasta, juuri valmistumisvaiheessa olevasta kerrostalosta kaksion. Siihen muuttaminen oli rankka.

Perheeni - vaimoni ja poikamme Tommi - saapuivat Imatralle pari, kolme viikkoa myöhemmin - hyvä niin.

Timo syntyi Imatralla joulukuussa 1973.

Ostimme Imatralta tontin aikeissa rakentaa omakotitalo. Suunnitelmat muuttuivat. 

Ostimme ensimmäisen oman asunnon, arava-asunnon - 3h+k - Imatran uudelta asuinalueelta Mansikkalasta juuri valmistuvasta kerrostalosta.

Muutimme Lappeenrantaan syksyllä 1979 tai oikeastaan Taipalsaaren Saimaanharjulle, josta olimme ostaneet persoonallisen omakotitalon. 
Sen saimme myydyksi seuraajalleni Lappeenrannan ammattikoulussa muuttaessamme Kemiin loppukesällä 1981.

Asetuimme asumaan vanhaan kotitalooni. Vanhempani olivat kuolleet vuosina 1974-75. Kotitalo oli tyhjillään. 
Aloimme suunnitella uuden talon rakentamista. Se valmistui vuonna 1982, omakotitalo, jossa tälläkin hetkellä asumme. Samalle tontille on sittemmin rakennettu varastorakennus ja Pikkupuoli...

Niin - asumme siis edelleen alueella, jossa isoisäni viljeli maata...

tiistai 31. joulukuuta 2019

Vuoden 2019 henkilökohtainen "tilinpäätös"...

Kirjoitin vuosi sitten vuoden 2018 henkilökohtaisessa "tilinpäätöksessä" monista sellaisista asioista, jotka olivat jääneet mieltä askarruttamaan ja joita päätin myöhäisemmässä vaiheessa analysoida.

Kuntapolitiikassa olen ollut Kemissä kahden tärkeän lautakunnan - omasta mielestäni tärkeimpien lautakuntien - varsinainen jäsen eli sosiaali- ja terveyslautakunnan sekä tarkastuslautakunnan jäsen tällä vaalikaudella. Siinä on kyllä luottamustyösarkaa ihan riittämiin eläkepäivillä ollessani.
Mielestäni molemmissa lautakunnissa on ollut eiittäin hyvä yhteishenki. Kaikkia meitä on huolestuttanut Kemin murheellinen taloudellinen tilanne. Orastavaa toivoa on antanut Metsä Groupin suunniteltu biotuotetehdas Kemiin. Toivottavasti lopullinen rakentamispäätös tulee alkukesällä 2020.

Kävin ensimmäistä kertaa Keskustan Peräpohjolan piirin syyskokouksessa Keminmaassa, ihan myönteinen kokemus. 
Samoin pitkästä aikaa Keskustan Kemin kunnallisjärjestön kokouksessa pitkästä aikaa. Luovutin ison puheenjohtajan nuijan kuultuani, että "toimisto" siirtyy Valtakadulla katutasoon...

Päätin Pyhäinpäivänä 02.11.2019, että lähden kuntavaaliehdokkaaksi seuraavissa kuntavaaleissa. Luonnollisesti toivon, että - aidosti mukaan lähtevät - ilmoittavat aikeistaan riittävän ajoissa. Tosin kuntavaalithan ovat vasta huhtikuussa 2021.
Luonnollisesti kaikki riippuu siitä, missä ruumiin ja sielun voimissa sitten aikanaan on, tällä hetkellä ei ole hätä päivää...

Olen ollut mukana Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n toiminnassa, hallituksessa. Siinä jatkoin vielä vuoden 2019. Jatkoin myös Insinööriliiton järjestövaliokunnan varajäsenenä vuoden 2019. Olen ollut Insinööriliiton kuvioissa mukana 1970-luvun alkupuolelta lähtien. Eiköhän nuo tehtävät ala olla sitten niin sanotusti pulkassa.
Voi olla, että ensi vuonna vielä jollakin tavalla olen mukana em. yhdistyksen toiminnassa, mikäli siihen tarvetta ilmenee

Tätä vuotta ovat hallinneet veljeni kuolemaan liittyneet kuolinpesä- ja testamenttivelvoitteet. Rivitaloasunnon myynti alkusyksyllä suoritetun remontin jälkeen oli pettymys. Kiinteistövälittäjän vaihto oli virhe, huoneisto myytiin loppujen lopuksi alehintaan. Toisaalta kaikki em. velvoitteet on hoidettu - hyvä niin... 

Vuosi 2019 on merkinnyt Kemille paljon, vaikka talouden osalta kaupunki ei pääse henkseleitä paukuttelemaan, oikeastaan päinvastoin.
Kaidin odotus Kemin Ajokseen on rehellisesti sanottuna hiipunut, vaikka lopullista rakentamispäätöstä ei toki ole haudattukaan.

Matkailu vetää, on voimissaan - hyvä niin, vaikka edelleenkin Kemin kaupungin panostusta ihmetellään. Ympärivuotinen Lumilinna on valmistunut  Mansikkanokalle ja kesämatkailulle haetaan uusia kuvioita.  

Meri-Lapin kuntien taannoiset sotepäätökset ovat kuohuttaneet yhä mieliä koko vuoden eikä loppua ole näköpiirissä.

Ei tuo kulunut vuosi 2019 ole oikeastaan hassumpi ollut perhetasolla. Olen vaimoni kanssa päässyt toteuttamaan monia uusia asioita Haukkarissa omakotitontillamme ja Selkäsaaressa mökkitontillamme. 
Vähänlaisesti tuli kalasteltua. Voi olla, että ensi kesänä hiukan enemmän, kun saamme pulpettiveneeseen uuden karttaplotterin...

Molemmissa - saaressa ja asuintontilla - töitä riittää niin paljon kuin viitsii ja jaksaa tehdä/teetättää. Arvelen, että vuonna 2020 niidenkin osalta tapahtuu edelleen myönteistä kehitystä.

Turhan raskas vuosi kuitenkin kaiken kaikkiaan. 

Pojat perheineen touhuavat tahoillaan omia aktiviteettejaan, elävät omaa elämäänsä...

maanantai 30. joulukuuta 2019

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Olen katsellut Ylen Areenasta Ihmisten puolue-sarjaa ja ykköskanavalta Koivisto-sarjaa. Molemmat erittäin mielenkiintoisia ja palauttavat mieliin monia takavuosien asioita Suomen politiikasta.
Niinkuin olen aikaisemminkin kirjoittanut, itselläni ei ollut aikanaan erityistä kiinnostusta politiikkaan.
Lähdin kuitenkin mukaan kuntapolitikkaan sitoutumattomana Kemin Keskustan ryhmään vuoden 2000 kuntavaaleissa.

Ensimmäisen vaalikauden loppupuolella kävi vakavasti ajatuksissa, että Kemissä olisi tarpeellista olla oma sitoutumaton ryhmä - Kemin parhaaksi. 
Miksi?
Siksi että siitä olisi saattanut muodostua jonkinlainen vastapaino vasemmiston "ylivallalle". Vähin tutkinkin asiaa, mutta totesin sen perustamisen - opetustyön ohessa - aivan liian raskaaksi, työlääksi.

Todettakoon, että Keminmaassa vastaavan tyyppinen ryhmä - Keminmaan parhaaksi -perustettiin vuoden 2004 kuntavaalien yhteydessä oletettavasti Keskustan vastapainoksi. Ryhmä toimii edelleen ja on kohtalaisesti voimissaan.

Sittemmin en ole asialla päätäni vaivannut, mutta erilaiset tekniset vaaliliitot saattaisivat Kemissäkin toimia...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloin viritellä päärakennuksen "kivikasan" eli massiivisen varaavan takan lämmittämistä viimeksi kokeilluin konstein. Siihen liittyy olennaisena osana savukanavien "tohotus" kaasulämmittimellä = esilämmitys.

Taitaa olla sen verran lämmintä, että siirrän sen huomiseksi - näin tein. Sen sijaan lähdin pihalle jääpintojen hiekoitustöihin.
Kyllä - otin betonikärryyn kesällä katkaistuun muovitynnyriin varaamastani kuivasta hiekasta sopivan annoksen ja suoritin hiekoituksen.

Kesken hiekoituksen takaraivoon iski ajatus eletyn elämän kummallisuudesta: Mikään tekemäsi ei riitä. Vaikka olet tehnyt ja teet edelleenkin parhaasi, se ei riitä. Saat siitä ulkopuolelta muistutuksen aina silloin tällöin. Olen yrittänyt ymmärtää, että sekin kuuluu normaaliin elämään. Onneksi em. tyyppiset ajatukset poistuvat takavasemmalle aika nopeasti.

Asiasta toiseen: Nyt ovat niin jäätyneet tienpinnat, että vaimoni lähti potkurilla lähikauppaan, toivottavasti pyöräteitä ei ole vielä ehditty kauttaaltaan hiekottaa...