sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Käsittämätöntä itseriittoista typeryyttä ja uhoa...



Kreikan katastrofaalisesta taloudellisesta tilanteesta on neuvoteltu pitkään - vähintäänkin viisi vuotta ja viimeiset puoli vuotta superintensiivisesti. Viimeiset päivät lähentelevät totaalista farssia.


En halua olla ns. pahanilman lintu mutta jos ratkaisua ei kohta löydy, Kreikassa kansa nousee barrikaadeille ja sotilasvallankaappauksen uhka on totaalinen. Se ei ole Kreikassa ensimmäinen eikä todennäköisesti viimeinenkään kerta.

Tällä kerralla asian tekee ongelmalliseksi se tosiasia, että Kreikka on Naton jäsen. Siksi olisi enemmän kuin toivottavaa, että edes jonkinlainen ratkaisu kyetään vielä toteuttamaan.

Kaikki ratkaisut ovat  tästä eteenpäin huonoja kaikkien osapuolten kannalta...


Suora nettilainaus Ilta-Sanomista hiukan tuunattuna:

Kreikan pääministerin hämmentävä twiitti: ”Tällä saamme paremmat neuvotteluasemat”



Alexis Tsipraksen twiitti on herättänyt hämmennystä sosiaalisessa mediassa.

KREIKAN KRIISI
Kreikan pääministeri Alexis Tsipras kirjoitti lauantain ja sunnuntaina välisenä yönä laajalti hämmästystä herättäneen viestin yhteisöpalvelu Twitteriin.
Tsipras kommentoi yhden aikaan yöllä, että Kreikassa järjestetään viikon päästä sunnuntaina kansanäänestys, jatkaako Kreikka lainaohjelmaansa vai ei. Kreikan entinen pääministeri Antonio Samaras kommentoi äänestyksen tarkoittavan sitä, jatkaako Kreikka eurossa vai ei.

Tsipras kirjoittikin kommentoinsa jälkeen viestin yhteisöpalvelu Twitteriin, joka paljastaan paljon motiiveista, miksi hän haluaa kansanäänestyksen,

– Many are asking: what happens after the referendum? With a clear ”NO”, we will have a much stronger negoatiating position, hän twiittasi.

Suomennettuna Tsipras twiittasi, monen kysyneen, mitä tapahtuu kansanäänestyksen jälkeen.

– Selvällä ei-tuloksella saamme paremman neuvotteluasemman, twiitti jatkui. 

Kyllä! Kunhan ei mennä länsinaapurimme tavoin jonninjoutavan diskuteeraamisen puolelle...

Hyvä teksti niin kuin päätoimittajan tekstin kuuluukin olla. Mitähän vielä löytyy jatkoa toteamukselle: Onko maallamme malttia...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Onko maallamme malttia keskustella?

PÄÄKIRJOITUS  
Kaius Niemi HELSINGIN SANOMAT
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja.
"Onko maallamme malttia uudistua?" kysyi tasavallan presidentti Sauli Niinistö kesäkuun puolivälissä Kultarannassa järjestetyssä ulkopoliittisessa keskustelutilaisuudessa. Hän muotoili kysymyksessään Urho Kekkosen pamfletin otsikkoa uusiksi. Niinistön mukaan talouden kehitys ja yhteiskunnan eheys seisovat myös Suomen ulkopoliittisen aseman kivijalkoina. "Sisäisesti heikko Suomi olisi sitä myös ulkoisesti", Niinistö totesi.
Vaikeina aikoina pienen maan ei kannata hukata voimavarojaan riitelyyn. Kansakunnan eheyden määrittely on kuitenkin vaikeaa.
Toisinaan se voi tarkoittaa nostalgista kaipuuta yhtenäiskulttuurin aikaan, jolloin uutisia saattoi katsoa kahdelta television pääkanavalta yhtä aikaa. Tällaisissa kuvitelmissa menneisyyden Suomi näyttäytyy eheänä ja samanmielisenä yhteisönä. Vaikka sodanjälkeinen talouskasvu mahdollisti suomalaisen hyvinvointivaltion, ei sitä rakennettu ilman syviä riistiriitoja ja toisaalta kiperiä sovitteluratkaisuja.
Kuplissa on siis taidettu elää aina. Kylmän sodan jälkeen vallitsi epäpolitisoituneempi vaihe, jolloin puolueita oli jopa vaikeaa erottaa toisistaan. Kuplaton ei sekään aika ollut. Moninaisista ristiriidoista muistuttaa sekin, että Pitkääsiltaa ylitettiin seremoniallisesti vielä 1960-luvulla.
Työpaikoilla puoluerajat saattoivat olla niin ehdottomia, että vain samalla jäsenkirjalla varustettuna mahtui istumaan lounasruokalan pöydän kuplakuntaan. Kuplille oli omat urheiluseuransa ja päivittäistavaraliikkeensä. Kuplien välissä ei ollut helppo löytää tilaa.
Tälle vuosikymmenelle tultaessa yhteiskunnallinen keskustelu ja näkökulmat ovat taas alkaneet kärjistyä. 
Kun kyky sietää erilaisia ajatuksia ja maailmankuvia heikentyy, keskustelujen sisällöt ohentuvat, vaikka niiden määrä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa lisääntyykin. Sosiaalinen media yhdistää aikaisempaa enemmän samanmielisiä, mutta altistaako se erilaisuudelle?
Moniäänisyyttä ja sen sietokykyä tarvitaan yhä enemmän. Viestimillä on siksi suuri vastuu tarjota monenlaisia näkökulmia. Riippumattoman median perustehtäviin kuuluu ympäröivän maailman peilaaminen – ei pelkästään lukijansa vaan myös hänen naapurinsa näkökulmasta.
Kovin suuria ennustajanlahjoja ei tarvita sen päättelemiseen, että meneillään olevan hallituskauden vaikeat ajat ovat tuloillaan.
Leikkauslistat ovat vasta muuttumassa todellisuudeksi. On itsestään selvää, että kansalaiskeskustelu muuttuu yhä terävämmäksi ja avoimemmin poliittiseksi. Aktiivinen osallistuminen meneillään olevien muutosten kommentointiin on kansalaisyhteiskunnalle elintärkeää.
Siksi Suomen uusi "johtoryhmä" toivottavasti muistaa, että demokraattisen maan ja firman johtamisen välillä on myös perustavanlaatuisia eroja.
Mallia ei kannata hakea Matti Vanhasen pääministeriajoista, jolloin Vanhanen kehotti ministereitään olemaan puhumatta keskeneräisistä asioista julkisuudessa. Valmistelun avoimuus ja sen altistaminen laajalle keskustelulle edustaa yhtä lailla vahvaa johtajuutta kuin tehokas kyky tehdä päätöksiä ja toimeenpanna niitä.
Keskusteleva ja debatoiva Suomi ei siis ole heikko, pikemminkin päinvastoin. Mutta yhteiskunnan eheys vaatii sekä päättäjiltä että kansalaisilta vastuullisuutta kyetä kuuntelemaan myös eri lailla ajattelevien mielipiteitä.
Perinteisesti Suomessa yksimielisyys on merkinnyt sitä, että ennalta määritetään yhteinen hyvä, johon kaikki mielipiteet sovitetaan.
Polarisoitumisen välttämiseksi parempi malli olisi tunnustaa erilaisten poliittisten ja muiden intressiryhmien eriävät mielipiteet. Yhteisen suunnan luominen niiden pohjalta on tehokas tapa pitää kansalaiset samalla aallonpituudella, kun ajat muuttuvat vaikeammiksi.
"Agree to disagree", muotoili jo brittiläinen teologi John Wesley 1700-luvun puolivälissä kuvatessaan silloisia opillisia erimielisyyksiä ja niiden yli pääsemistä. 
Erimielisyyksien tunnustamiseen voi sisältyä juuri se tarvittava varoventtiili, jota Suomi näinä aikoina tarvitsee.
Kaius Niemi kaius.niemi@hs.fi
Twitter: kaiusniemi
Kirjoittaja on HS:n vastaava
päätoimittaja.

Ajantasaa Selkäsaaresta...

Tänään oli hyvä, suorastaan erinomainen saaripäivä. Rakennusten maalaus onnistui edelleen asiallisesti upeassa lintukonsertissa.
Lintukonserttia hivenen häiritsi lokkiparven rähinöinti rannan tuntumassa. Taisivat ennakoida sään muuttumista.
Naapuritontilla tuntui olevan myös täysi työpäivä, sillä säännöllinen vasaran naputus oli aistittavissa pitkin päivää...

Eihän tuo maalaaminen aivan lasten leikkiä ole, sillä olemme tähän saakka jo rapiat viikon ajan maalanneet lähes normaaleja työpäiviä. 
Meille piti tulla talkoomieheksi nuorimies, saapa nähdä ehtiikö hän maalaustouhuun mukaan. Toki saaritontilla on muutakin työtä tarjolla. Maalaamatta on enää raäystäänaluset...

Sanoin tänään vaimolleni terassilla kahvitellessamme: "Mikäli vielä rakennutamme yhden rakennuksen, arvaapa, ovatko ulkovuori- ja räystäänaluslaudat valmiiksi maalatut?" Hän antoi oikean vastauksen. Olen hänelle luvannut, että minä en rakenna enää yhtään rakennusta, rakennuttaminen on asia erikseen. Tosin sekin on erittäin epätodennäköistä... 

Vaimoni keräsi ensimmäistä kertaa pari ämpärillistä kuusenkerkkää lähiympäristöstä. Hänellä on aikomus tehdä kuusenkerkkäsiirappia nettiohjeiden perusteella. On kuulemma erinomaisen hyvää - huomenna se nähdään/koetaan. Ainakin alkutuntuma on mielenkiintoinen, hyvää on...

Niin tuo edellä mainittu lokkiparven rähinöinti - pois lähtiessämme mereltä nousi niin sanottu hernerokkasumu. Sumurintama oli kuin harmaa seinä, sellaista harvoin näkee. Kylmää hohkasi mereltä...  

Pieni info kuusenkerkkäasiata:


Terveysruokaa suoraan kuusesta

Alkukevään lämpimät säät ovat saaneet kuusen nuoret versot eli kuusenkerkät hyvälle alulle. Ennusteiden mukaan niiden pitäisi olla ensi viikolla keräilykokoisia Keski-Suomessa. Kerkistä voi valmistaa monenlaista terveellistä syötävää ja juotavaa.

Kuva: YLE Keski-Suomi
Kuusenkerkät sisältävät runsaasti hivenaineita, A- ja C-vitamiineja sekä antioksidantteja. Kerkistä voi valmistaa esimerkiksi salaattia, teetä, siirappia, mehua tai vaikkapa hyytelöä. Vanha kansa myös torjui erinäisiä sairauksia ja vaivoja kuusenkerkkien avulla.
- Ennen vanhat ihmiset keräsivät suuhun paljon kuusenkerkkiä ja pureskelivat niitä. He torjuivat hammassärkyä, suutulehdusta ja keuhkoputkentulehdusta tällä keinoin. Ainoastaan tietysti keväisin, jolloin kerkät olivat tuoreita, kertoo eläkkeellä oleva metsänhoitaja Matti Eerola.
Hänen mukaansa kuusi ei kärsi, vaikka siitä keräisi kerkkiä talteen. Kuusenkerkkien keräämiseen ei kuitenkaan riitä pelkkä jokamiehenoikeus, vaan keräämistä varten pitää olla metsänomistajan lupa.
Siirappia ja yskänlääkettä
Kuusenkerkkäharrastaja Hilja Kaunikkila kertoo, että hän aikoo nyt kokeilla kuivattaa kerkkiä talven varalle. Aiemmin hän on pakastanut kerkkiä ja tehnyt niistä siirappia sekä teeaineksia.
- Kuusenkerkkiä voi käyttää yskänlääkkeenä. Pureskelee niitä sitten. Kerkät ovat jo aika hyviä, että kyllä nyt jo käy kerääminen, Kaunikkila vinkkaa.
Eerola puolestaan tekee kuusenkerkistä siirappia, jota hän nauttii aamupuuron kanssa. Kuusenkerkkäsiirappi säilyy hyvin. Eerolan mukaan kesällä tehty siirappi säilyy hyvin jääkaapissa ainakin jouluun saakka.
- Kuusenkerkkäsiirappi on ihan hyvää aamupuuron ja teen kanssa. Vanhan leivänkin kanssa se menee mukavasti. Säännöllisessä käytössä ei oteta kovin paljon kerralla, mutta joka päivä vähän, Eerola sanoo.
Lähteet:
 
YLE Keski-Suomi


lauantai 27. kesäkuuta 2015

Keittiön pöydälle tabletti tänään...

Olen vaimoni kanssa siirtynyt tänään lauantaina 27.06.2015 uuteen aikakauteen, sillä jo muutaman kuukauden kirjahyllyssä - lähes käyttämättömänä ollut - tabletti, taulutietokone siirrettiin keittiön pöydälle/viereiselle tasolle.

Miksi?

Siksi, että lopetimme paikallislehden paperiversion tilaamisen toista viikkoa sitten toistaiseksi ja kokeilemme lähitulevaisuudessa riittääkö meille tabletin informaatio aamukahvittelun yhteydessä. Toisin sanoen totummeko sitä käytännössä hiplaamaan. Käyttöä täytyy luonnollisesti harjoitella...

Onneksi tässä tablettiversiossa on myös perinteinen näppäimistö ja toisaalta siihen saa myös liitetyksi tarvittaessa niin sanotun hiiren, minikokoisen sellaisen.
Varmaan aamukahvittelun yhteydessä selailemme paikallislehtien lisäksi myös esimerkiksi Helsingin Sanomia, Yle Uutiset-nettisivuja ja Kemin kaupungin kotisivuja, jne. ...
Television kautta saamme perinteiset uutistiedot, niitähän tulee aamusella jo puolen tunnin välein...

Varmaan jossakin vaiheessa kokeilemme em. laitteen käyttöä Selkäsaaressa älypuhelimen kautta...


Tekstinpätkä Wikipediasta:

Taulutietokone


Taulutietokone eli tabletti on yksiosainen, usein kosketusnäytöllinen kannettava tietokone, jota ohjataan joko sormin tai osoitinkynällä. Taulutietokoneissa perinteinen fyysinen näppäimistö on usein korvattu virtuaalisella, tai on integroitu esimerkiksi taulutietokoneen suojukseen. Taulutietokoneita on useaa eri kokoluokkaa, mutta tavallisia kannettavia tietokoneita pienikokoisempina niihin yhdistyy myös älypuhelimen ominaisuuksia.

Näyttö

Näyttö on taulutietokoneen osa jossa kuva näkyy. Näytön pinnalla on taulutietokoneissa aina kosketukset tunnistava elektroniikka, jonka vuoksi sitä kutsutaan kosketusnäytöksi. Näytön pinta on yleensä kiiltävää lasia ja siinä on usein likaa ja sormenjälkiä hylkivä pinnoite.
Kosketuksen tunnistava elektroniikka on nykyisin yleensä toimintaperiaatteeltaan kapasitiivinen. Näytöt pystyvät lähes poikkeuksetta tunnistamaan useamman yhtäaikaisen kosketuksen. Tämä tarjoaa mahdollisuuden muunmuassa nipistyszoomaukseen.
Näyttötarkkuus kertoo kuinka monen kuvapisteen avulla näytöllä oleva kuva esitetään.
Näytön koko ilmoitetaan yleensä näytön lävistäjän pituutena ja yksikkönä käytetään tuumaa. Esimerkiksi kymmenen tuuman tabletin näytön koko ristikkäisestä nurkasta toiseen on nimellisesti kymmenen tuumaa. Tarkemmissa teknisissä tiedoissa ilmoitetaan yleensä myös näytön tarkat todelliset mitat millimetreinä.
Kuvapisteiden tiheys vaikuttaa kuvan visuaaliseen laatuun. Kun kuvapisteitä on riittävän tiheästi ihmisen silmä ei enää kykene erottamaan kuvapisteitä toisistaan, minkä ansiosta kuva näyttää miellyttävältä ja myöskin pienet yksityiskohdat erottuvat selkeästi.

Sovellukset

Tabletteja käytetään yleisesti pelaamiseen, liikkuvan kuvan katseluun, musiikin kuunteluun ja lukemiseen. Tabletteihin saa myös kartta- ja navigointisovelluksia. Myös toimistosovelluksia on tarjolla.

Tietoliikenneyhteydet

Käytännössä kaikissa tableteissa on mahdollisuus käyttää WLAN- ja Bluetooth yhteyksiä. Tämän lisäksi tietoliikenne saattaa olla mahdollista myös matkapuhelinverkon kautta.

Vanha mutta niin ajankohtainen teksti Kreikasta...

Kaivoin noin viisi vuotta vanhan tekstini esiin Kreikasta. Kreikassa ovat uudet valtaapitävät mutta sama meno tuntuu jatkuvan.

Alla olevaa - viiden vuoden takaista tekstiäni lukiessani - on pakko todeta, että viidessä vuodessa Kreikan suhteen ei ilmeisesti ole tapahtunut myönteistä edistymistä, sillä tilanne tuntuu olevan entisestäänki pahempi.

Velkojien pinna lienee äärimmilleen kiristetty. Nyt on keksitty vielä vetää kansanäänestys velkakatastrofin vakuudeksi.
Saapa nähdä, miten siinäkin loppujen lopuksi käy, Kreikka saattaa lentää ulos EU-/eurokytkennästä kuin leppäkeihäs, velkojien kärsivällisyys loppuu. Joka tapauksessa jo nyt ns. suunnitelma B:stä on tullut suunnitelma A - ei näytä hyvältä...


Vanha tekstini vuodelta 2010, joka muistaakseni julkaistiin ainakin paikallislehdissä:

HYVINVOINTI-SUOMEN KREIKAN KEIKKA…

Euromaiden valtiovarainministerit kokoontuvat tänään sunnuntaina 02.05.2010 Brysseliin sopimaan Kreikan laina-avusta. Kreikalle annettavien apulainojen kokonaissumma saattaa kohota kolmen vuoden aikana 120 miljardiin euroon. Suomen osuus tästä olisi lähes 1,5 miljardia.

Sitä saa, mitä tilaa, sanotaan usein sattuvasti. 

Taannoin Kreikka keplotteli itsensä EU-kuntoon mittavilla tilikikkailuilla, jotka todennäköisesti tiedettiin nopeasti paljastuvan.

Niinhän siinä sitten kävikin ja Kreikka, tuhansien vuosien takainen sivistyksen kehto, on taloudellisesti tosi pahasti kuralla ja muita EU-maita ja kansainvälistä IMF-rahoitusta huudetaan apuun.
Kreikan hallitus kokoontuu aamutuimaan pääministeri George Papandreoun johdolla sopimaan keinoista maan talouskriisin suitsimiseksi, päättämään tiukasta säästökuurista ja kansa on barrikadeilla...

Miksi kirjoitan tästä jälleen kerran? Siksi, että EU-kriittisyys on jälleen kerran ajankohtaisempi kuin koskaan, nimittäin EU:ssa alkaa kohta todella tapahtua.

Tapahtua asioita, joista toivottavasti meille suomalaisille, täällä susirajalla eläville, puoletkaan kerrotaan avoimesti tai edes monien mutkien ja jälkipyykkien säestyksellä niin sanotusti vuodatetaan.

Meille edelleen vakuutetaan, että Kreikka on pelastettava, koska muutoin korttipakka totaalisesti sekoaa.
Jos Kreikkaa ei pelasteta, kohta on pelastettava, kukaties pelastettava siitä huolimatta, Espanja, Portugali, Italia, jne. …

Saako Hyvinvointi-Suomi itse lainaamansa 1,5 miljardia euroa koskaan takaisin Kreikalta? Kyllä saa ja korkojen kanssa, meille vakuutetaan. Ken elää, hän näkee… 

Pohdiskeluterveisin
Aki Pyykkö
Opetusalan eläkeläinen Kemistä

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Yrjö Rautio! Soppii eppäillä!

Arvostan kolumnisti Yrjö Raution mielipiteitä. Pääsääntöisesti niihin on helppo yhtyä. Tällä kerralla hän kyllä mielestäni iskee kirveensä kiveen kirjoittaessaan, että Suomen Keskustalle on odotettavissa vaalitappio seuraavissa eduskuntavaaleissa. Syyksi hän mainitsee yhteistyön Kokoomuksen kanssa - ainakin osasyyn...

Tämänhetkinen Suomen taloudellinen ja kansainvälinen tilanne on poikkeuksellisen tukala. Se vaatii uudentyyppistä poliittista latausta ja uudentyyppisiä politiikantekijöitä. Pääministeri Juha Sipilä ja valtionvarainministeri Alexander Stubb ovat erilaisesta puusta veistetyt kuin alla olevan artikkelin perinteellisvanhoilliset poliitikot.

Mielestäni Juha Sipilä hakkaa 100-0 Ahti Karjalaisen, Esko Ahon, Matti Vanhasen, Mari Kiviniemen, vaikka on lähes noviisi edelleenkin politiikan taistelukentällä. Santeri Alkiosta saattaa löytyä nykyiselle pääministerillemme "tasavertaista miehen vastusta"...

Olen valmis lyömään Yrjö Raution kanssa pienen veikan seuraavien eduskuntavaalien tuloksesta Keskustan osalta.

Keskusta porskuttaa edelleen paalupaikalla, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole. Näin se menee.
Tosin Kokoomus saattaa hengittää vaarallisen lähellä kakkosena.  


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Keskustan yhteistyö kokoomuksen kanssa on aina päättynyt karvaaseen tappioon

POLITIIKKA  
Yrjö Rautio 
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.
Suomen Keskustalle on käynyt aina huonosti, kun se on hallinnut maata kokoomuksen kanssa.
Niin käynee nytkin. Tietoisuus tästä lisää hallituksen sisäisiä paineita, joita on aivan riittämiin jo kansaa kurittavan hallitusohjelmankin vuoksi.
Keskustan kärkipoliitikoista on muiden muassa vanha viisas Seppo Kääriäinen muistutellut – ainakin aiemmin – kokoomusyhteistyön huonoista seuraamuksista. Sama pelko on useimmilla keskustalaisilla selkäytimessään. Tämän vuoksi nytkin ennen hallituksen muodostamista suurin osa keskustalaisista olisi valinnut mieluummin yhteistyön Sdp:n kanssa.
Keskusta ja kokoomus ovat jakaneet hallitusvastuun sotien jälkeen vain neljästi: Ahti Karjalaisen ensimmäisessä hallituksessa vuosina 1962–1963, Esko Ahon hallituksessa 1991–1995, Matti Vanhasen toisessa hallituksessa 2007–2010 ja Mari Kiviniemen hallituksessa 2010–2011.
Karjalaisen ensimmäinen hallitus oli lyhytaikainen, ja seuraavat vaalit tulivat vasta vuonna 1966. Niissäkin keskusta hävisi, mutta sitä ei voi laskea kokoomusyhteistyön syyksi. Keskusta sai kuulun veret seisauttaneen vaalivoittonsa vuoden 1991 vaaleissa, 24,8 prosenttia. Ahon hallituskauden jälkeen vuoden 1995 vaaleissa kannatus romahti 19,8 prosenttiin. Vuoden 2007 vaaleissa keskusta sai 23,1 prosentin ääniosuuden, vuoden 2011 vaaleissa enää 15,8 prosentin.
On tietenkin vaikea todistaa, että keskustan tappiot olisivat johtuneet nimenomaan yhteistyöstä kokoomuksen kanssa. Vielä vaikeampaa on todistaa, että tappioiden syy oli yksistään siinä. Ahon hallitus osui pahimpaan lama-aikaan, ja hallitus joutui tekemään äänestäjien kannalta yksinomaan ikäviä ratkaisuja – ja riehumaan kuin vapaapalokunta estääkseen koko maata palamasta poroksi.
Vanhasen ja Kiviniemen hallitusten kauteen osui vuonna 2008 alkanut kansainvälinen finanssikriisi ja sitä seurannut Suomenkin talouden romahdus, josta ei ole selvitty vieläkään. Keskustalla oli myös aivan omat syynsä historiallisen kehnoon vaalitulokseensa vuonna 2011. Vaalirahoitusskandaali koski eniten sitä.
Vanhanen oli ainakin ensimmäisessä hallituksessaan kelpo pääministeri, mutta ei koskaan oikein saanut puoluettaan haltuunsa. Kiviniemi ei kyennyt – tai ehtinyt – saavuttaa uskottavuutta oman väkensä keskuudessa. Keskusta oli puolueena hajanainen. Sen hallinnasta taistelivat Paavo Väyrysen ympärille ryhmittyneet maalaisliittolaiset ja liberaalit kaupunkikeskustalaiset, joihin Vanhanen ja Kiviniemikin olivat lähinnä luettavissa.
Puolueen nykyinen puheenjohtaja Juha Sipilä on yhtenäistänyt keskustan.
On kuitenkin mahdollista, että repeämiä syntyy uudelleen, kun hallitus alkaa toteuttaa rankkaa ohjelmaansa. Merkkejä siitä on jo nähty. Keskustanuorissa on moitittu hallitusohjelmaa oikeistolaiseksi ja kokoomuksen sanelemaksi. Monet vilkuttavat hyvästejä Santeri Alkion aatteelle, jonka yhtenä kulmakivenä on köyhän asia.
On myös köyhän etu, että maa pelastetaan taloudelliselta katastrofilta.

Tässä suhteessa Sipilän hallituksen tilanne ja tehtävä ovat samantapaiset kuin ne olivat Ahonkin hallituksella. Eri asia on, vaatiiko pelastaminen juuri sellaista köyhän kurittamista, jota Ahon hallitus teki ja jota Sipilän hallitus aikoo tehdä. Se varsinkin on eri asia, ymmärtääkö köyhä, että häntä kuritetaan vain hänen omaksi parhaakseen.
Sipilä tietänee hyvin, että keskustan tappio on seuraavissa vaaleissa monin verroin todennäköisempi kuin voitto. Hän tekee siitä huolimatta sivuilleen vilkuilematta kaiken sen, mitä pitää välttämättömänä. Sitä on pakko kunnioittaa, oltakoon hänen hallituksensa ohjelmasta mitä mieltä tahansa. 
Tämä maa olisi ollut ajat sitten hukassa, ellei aina tiukan paikan tullen ohjaimiin tarttuisi poliitikkoja, joille maan etu on tärkeämpi kuin oma tai puolueen etu.
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.

torstai 25. kesäkuuta 2015

Yli 30.000 sivun katselua - ei paha...

Olen tehnyt 01.07.2014 lähtien tähän mennessä 1151 viestiä/lainausta ja sivujani on katseltu yli 30.000 kertaa. 

Toki tunnustan, että aika suuri osa sivujen katseluista on hakukoneiden ja palvelimien "haistelua" mutta siltikin...

Edelleenkin minulla on vahva tunne, että ystävä/tuttava-piirissä ei monikaan ole heittäytynyt Blogitekstieni vakituisiksi lukijoiksi. Tiedustellessani asiaa saan yleensä syyn katselemattomuuteen yksiselitteisesti - kiire, kiire ja kiire.

Hiukan tilastotietoa suurimmista kävijämaista - ole hyvä:

Kohde          Sivun katselut

Ranska         13582
Suomi             6608
Yhdysvallat     4215 
Saksa               689
Ukraina             619
Puola                342
Venäjä              342
Valko-Venäjä      60
Ruotsi                 51
Iso-Britannia       26