tiistai 20. elokuuta 2019

Donald Trumpin arvo­maailma haisee, ja hän on Euroopalle vakavampi ongelma kuin Venäjä...

Hmmmmm - niinpä -hyvää tekstiä taas kerran Sixten Korkmannilta...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista sellaisenaan:
Mielipide    |   Sixten Korkmanin kolumni

Donald Trumpin arvo­maailma haisee, ja hän on Euroopalle vakavampi ongelma kuin Venäjä

Vladimir Putinin Venäjä on autoritaarinen maa, jossa historiaa vääristetään ja media myötäilee vallanpitäjiä. Siitä ei ole kenellekään esikuvaksi.

Keski­kesällä ilmestyi ensimmäinen Venäjän presidentin Vladimir Putinin kansain­väliselle laatu­lehdelle antama haastattelu 16 vuoteen (Financial Times 5.7.). Pu­tinin viesti oli, että liberalismi on aikansa elänyt ja romukoppaan joutava aate. Samoin ajattelevat populistit niin Italiassa ja Ranskassa kuin Puolassa ja Suomessa.

Putinin puheenvuoro herätti aatepoliittisesti kiinnostavan keskustelun. Yhtenä teemana oli sen toteaminen, että liberaalisen demokra­tian omaksuneet maat ovat pärjänneet hyvin. Vertailussa kansalaisten elintaso on sitä korkeampi, mitä paremmin kotimaan politiikka täyttää liberalismin vaatimuksia.

Liberalismin lähtökohtana on, että kukin meistä voi itse parhaiten arvioida valintojaan. Sen mahdollistamiseksi tarvitaan suvaitsevaisia asenteita ja ihmisoikeuksien kun­nioitusta sekä oikeusvaltiota, markkinataloutta ja demokratiaa. Vapaalla medialla on olennainen rooli.

Venäjän talouden kehitys on pitkään ollut muihin Itä-Euroopan maihin verrattuna surkeaa. Elintaso on matala, ja kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot ovat alentuneet viisi vuotta peräkkäin. Kansalaisten tyytymättömyys on kasvussa. Moskovassa mielenosoitukset jatkuvat, vaikka niihin osallistuvia kohdellaan kaltoin.

PUTININ Venäjä on autoritaarinen maa, jossa historiaa vääristetään ja media myötäilee vallanpitäjiä. Oppositiota tukahdutetaan väkivaltaisesti, oikeusvaltiosta on vain kulissit ja korruptio rehottaa. Ongelmien juuret ovat syvällä.

Liberaalisen demokratian mailla on toki pulmia, joita ei tule vähätellä. Niitä ovat finanssikriisien aiheuttama talouden epävakaisuus ja kasvava eriarvoisuus. Teknisen kehityksen hedelmät eivät jakaudu tasaisesti. Edelleen olisi kansainvälisen yhteistyön avulla kyettävä rajoittamaan muuttoliikkeiden kielteisiä seurauksia ja puuttumaan niiden syihin. Toinen keskustelun teema onkin, että liberaalisen demokratian omaksuneiden maiden on politiikassa pystyttävä parempaan.

Ihmisen vapautta puolustava liberalismi on kuitenkin aatteellisesti yhä vahvoilla, sillä totalitaristiset ideologiat kärsivät viime vuosisadalla haaksirikon. Samalla on tiedostettava, että liberalismilla on monet kasvot. Yhtäältä on markkinaliberalismi, joka korostaa markkinataloutta ja yksilön ”negatiivista” vapautta eli vapautta muiden asettamista rajoituksista. Pitkälle vietynä se minimoi julkisen vallan roolia sekä sulkee silmänsä ihmisten hädälle ja sosiaalisille ongelmille. Markkinafundamentalismin suosio on syystä hiipumassa.

Toisaalta on monimuotoinen sosiaaliliberalismi, joka vaatii politiikkaa yksilön ”positiivisen” vapauden lisäämiseksi. Tämä tarkoittaa perhe- ja koulutuspolitiikkaa kansalaisten yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseksi. Roolinsa on myös sosiaaliturvalla ja terveydenhuollolla sekä tulonjakopolitiikalla. Etenkin pohjoismainen malli tai yhteiskuntajärjestelmä ilmentää tätä ajatusmaailmaa. Pulmistaan huolimatta se on kilpailukykyinen.

GLOBALISAATIO asettaa politiikalle uusia vaatimuksia. Ilmaston­muutoksen torjunta onnistuu vain kansainvälisellä yhteistyöllä. Populismi on korostetun kansallismielistä. Siksi on ymmärrettävää, että populistit ovat ilmastoskeptikkoja: ei voi tunnustaa ihmisen vastuuta ilmaston lämpenemisestä ja silti vähätellä globaalin yhteistyön tarvetta.

Putinin Venäjä on aktiivisesti pyrkinyt Euroopan yhtenäisyyden murentamiseen tukemalla populistipuolueita. Hänen mahdollisuutensa Euroopan unionin horjuttamiseen ovat kuitenkin vähäisiä. Venäjästä ei ole kenellekään esikuvaksi. Kansalaisten luottamus liberaaliin demo­kratiaan ja EU:hun on kohtuullisen vankkaa, ja se on viime aikoina vahvistunut.

VAKAVAMPI ongelma on maailman mahtavimman maan populistipresidentti Donald Trump. Hän ei kaihda kauppasotia ja lietsoo kansainvälisiä kriisejä. Trump vastustaa toimia kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi. Hän pyrkii tieten tahtoen kärjistämään eri väestöryhmien välisiä vastakkainasetteluja. Hänen arvomaailmansa haisee.

Yhteiskunnallinen kehitys on sidoksissa kulttuuriin eli arvoihin ja uskomuksiin. Suurimmat ongelmamme eivät ole teknologisia tai taloudellisia vaan yhteiskuntapoliittisia ja kulttuurisia. Siksi myös aatepoliittinen pohdiskelu ja keskustelu ovat tuiki tarpeen.

Kirjoittaja on taloustieteen emeritusprofessori ja pitkän linjan talousvaikuttaja.

maanantai 19. elokuuta 2019

Ajatuksia suomalaisesta rakentamisesta...

Ajatuksia suomalaisesta rakentamisesta - mitä siitä? 

En ole rakennusalan asiantuntija. Olen kuitenkin ollut mukana kahden omakotitalokiinteistön rakentamisessa - toisessa niistä olemme asuneet vuodesta 1982 lähtien - yhden rivitalon rakentamisessa sekä yhden talviasuttavan saarimökin rakentamisessa. On onni, että meillä on ollut kuvioissa mukana monitaitoinen ammattilainen, todellinen rakentaja/kirvesmies, joka siirtyi ajasta iäisyyteen työmatkalla kesällä 2012.

Olen seurannut rakentamiseen liittyviä asiakokonaisuuksia helmikuussa 2018 edesmenneen veljeni rivitalohuoneiston pintaremontin yhteydessä. Kyseinen rakennus on rakennettu 1990-luvun alkupuolella.
Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että ns. kosteat tilat, pääasiassa kylpy-/suihkutila ja kodinhoitohuone ovat yleisesti ottaen rakentamisen kipupisteitä. Ymmärtääkseni niissä jos missä rakentamiskulttuuri on muuttunut voimakkaasti. 
Vajaa kolmekymmentä vuotta sitten vaatimukset olivat aika lailla toisenlaiset kuin nykyisin...

Meillä on tälläkin kerralla ammattitaitoinen remonttimies, joka on tehnyt useita, vaativia huoneistoremontteja. Pintaremontti on edennyt suunnitelmien mukaan lukuunottamatta noita perkeleen, perkeleen, perkeleen kopolaattoja.

Muutaman kopolaatan kiinnitysyritys on aiheuttanut laajan ongelmavyyhdin, johon tähän asti  on liittynyt mm.: Asbestikartoitus - asia ok, rakenteissa ei asbestia, kosteuskartoitus - asia ok, rakenteissa ei kosteutta, on tehty vakuutusyhtiölle asiasta ilmoitus ja toimitettu em. kartoitusaineistoa - asia siltä osin avoin. Lattia- ja seinälaattojen purkamislaajuus on vielä lopullisesti määrittämättä.

Väliaikaisen osaomistajan ominaisuudessa olen ollut välillä helisemässä: Mikä on omistajan vastuu, taloyhtiön vastuu, kiinteistövälittäjän vastuu, vakuutusyhtiön vastuu, mikä on remonttimiehen vastuu, jne. rivitalon alkuperäistä rakentajaa ja/tai silloista rakennusvalvontaa vastuut eivät luonnollisestikaan enää kosketa. 

Olen esittänyt, että isännöitsijän vastaavat mestarit, remonttimies ja minä tapaamme face to face ensi tilassa. Se tapahtunee tällä viikolla. Siinä katsotaan, miten edetään lattia- ja seinälaatoituksen osalta.
Tehdään niin kuin hyvä tulee ja pannaan rivitaloasunto pintaremontoituna taas myyntiin...

Niin - jos kuulet puhuttavan kopolaatoista, älä koske niihin pitkällä kepilläkään, jos ei ole pakko.

Mitä tänään tähän asti...

Mitä tänään tähän asti...

Niin - perinteisten aamutoimien jälkeen on pakko orientoitua uuteen, sateiseen aamuun uudella tavalla.
Muutama asia jää pakostakin hoitamatta tänään sääolosuhteiden vuoksi ainakin aamutuimaan, mutta nyt kaikesta huolimatta saatava asioita liikkeelle. Niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut niin meistä johtumattomista syistä jotkut asiat junnaavat paikoillaan. 

Siihen liittyy myös se, että en saa lähettämiini sähköpostiviesteihin vastauksia.

Kyllä minä ymmärrän, että työssä olevat saattavat tuskailla valtavan sähköpostimäärän kanssa ja valittavat kiireitään. 
Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että yrittäjät eivät vastaa sähköposteihin, varsinkaan sellaisiin, joissa heiltä selkeästi pyydetään maksullista palvelua ja/tai ehdotusta/tarjousta asian hoitamiseksi.

Minulle riittäisi aluksi vastaukseksi:"Otan yhteyttä myöhemmin." Mikä on sitten myöhemmin? Vuorokausi, viikko, kuukausi, jne. ...
Tällä hetkelläkin odotan ainakin kolmeen sähköpostiviestiini jonkinlaista reagointia...

Mutta eiköhän tämänkin päivä tästä kuitenkin vähitellen käynnisty. 

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Kevyttä sunnuntaipohdiskelua hiuksista ja partakarvoista...

Kevyttä sunnuntaipohdiskelua hiuksista ja partakarvoista...

Kävin Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä Kemissä perjantaina 09.08.2019 klo 9-11 välisenä aikana.
Lehtori Tiina Mattila toteutti demoesityksen viidelle oppisopimusoppilaalle leikkaamalla hiukseni ja siistimällä täyspartani. Erinomaisen mielenkiintoinen tapahtuma, jossa koko ajan oli erittän vuorovaikutteinen ote opettajan ja oppilaiden välillä, johon luonnollisesti minäkin vähin osallistuin.
Tapahtuman jälkeen olin viimeisen päälle hiusten ja täysparran osalta huolitellun näköinen. Tuntui siltä, että jokainen hiussuortuva ja partakarva oli oikeanmittainen ja ojennuksessa.
Kysymyksessä oli klassinen miesten hiustenleikkuu ja siihen kuuluva täysparran siistiminen.

Katsoin hetki sitten netistä, että ihmisellä on keskimäärin 100.000 hiusta ja kukaties partakarvojakin lukumääräisesti kolmannes-puolet edellisistä luvuista. Ne kasvavat sentin-puolitoista kuukaudessa.

Niin edellinen oletuksella, jolla päässä hiuksia ja yleensä partakarvoja kasvaa, se on kovin yksilöllistä. Molemmilla on puolensa.

Edellisestä huolitteluoperaatiosta on kohta puolitoista viikkoa aikaa, joten hiuksiini ja kokopartaani on tullut muutama millimetri lisää kasvua. Tasaisestiko? Ei - kaukana siitä.
Ja haituvat ovat luonnollisesti eri kasvuvaiheissa - osa syntymässä ja osa kuolemassa eli irtoavat kokonaan pois aikanaan.

Totta! Aamulla katsellessani naamavärkkiäni peilistä totesin, että jo nyt on havaittavissa hyvin eripituista kasvua. 
Yllätyin itsekin, koska rapiat viikko sitten jokainen hiussuortuva ja partakarva oli jotakuinkin tasamittainen > "tasapäinen"...

No eipä siinä muu auta, kuin ottaa Fiskarsit käteen ja vähän tasoitella, jos epätasaisuus alkaa häiritä...

Havainnekuva, mitä ihon alla tapahtuu:

Eräs Facebook-tekstini tänään...

Että mitäkö mietin? Oikeastaan en sen kummempia mutta aamulla pistin tämän päivän suunnitelmat uusiksi. Eilen illalla kerroin vaimolleni, että pistä hälyksen aamuksi soimaan ja lähden aamuongelle.
Aamuongelle vaikka olen pari kuukautta sitten kirjoittanut, että aamulla ei kannata ongelle lähteä.
Kännykän hälytys oli päällä, heräsin ja katselin terassin ovenraosta aamuilmoja. Ei paha > hiukan puuskittainen etelätuuli mutta...
Tuli tunne, kun ei ole pakko niin kömmin takaisin vuoteeseen ja hyvä niin...
Perinteisten aamutoimien jälkeen terassilla kahvitellessamme totesin vaimolleni:"En kyllä muista, milloin olisin näin pitkään nukkunut."
Totesimme kuin yhdestä suusta, kunhan saadaan lähiviikkojen "hommarytäkkä" suoritetuksi, pidetään lomaa.
Tällä hetkellä on aivan liikaa hoidettavia asioita mielenpäällä. Pääosin ei meistä johtuvista syistä. Ne on pakko purkaa, mitä nopeammin sitä parempi...

lauantai 17. elokuuta 2019

Juttutuokio Ahon Pekan kanssa Kauppakadun R-Kioskilla ja vähän muutakin...

Juttutuokio Ahon Pekan kanssa Kauppakadun R-Kioskilla ja vähän muutakin...

Tosiaan kuluneella viikolla vaihdoin muutaman sanan Pekan kanssa hänen olleessa liikkeellä Kauppakadun tuntumassa tuttuun nykytyyliinsä.
Olin tullut Pekan tuntemaan mm. Innon Mimmien jalkapalloyhteistyöstä, Pekan TB-yrittäjänä ollessa ja sittemmin Kemin ammattioppilaitoksen avuliaana vahtimestarina.

Pekan ollessa Eteläntien TB-yrittäjänä pyysin häntä mukaan tukemaan Severomorskin ammattikuvataiteilijoiden taidenäyttelyä syksyllä 1994 Pohjolan Sanomien ala-aulassa.
Hän oli mukana hankkeessa, jonka pääsponsorina oli Kemin TT-Keskus silloisen toimitusjohtajan Markku Toivosen avustuksella. Olihan se tapahtuma.

Ehkä mielenkiintoisin asia toteutui silloisessa Paattion kartanossa, joka oli Kemin kuvataiteilijoiden taidetilana.
Severomorskilaiskuvataitelija Anatoly Sergienko maalasi suuren öljyvärityön alastonmallista.
Tapahtumaa oli mahdollisuus seurata livenä.
Mikäli oikein muistan, minäkin vein Kemin ammattioppilaitoksesta oman oppilasryhmäni seuraamaan tapahtumaa, olivat aidosti kiinnostuneita asiasta...

Syntyi upea öljyvärityö, taideteos, joka annettiin pääsponsorille muistoksi. Mahdollisesti kyseinen taideteos on vielä nykyäänkin Oulussa.

Severomoskilaisryhmän johtajana oli Severomorskin kulttuuriosaston johtaja Olga Katsaran. Olga asuneen nykyään Moskovassa.

Mukavia tuttavuuksia, mukavia, mieleenpainuneita aikoja...

Vastaa sähköpostiviestiini - kiitos...

Vastaa sähköpostiviestiini - kiitos...

Olen kirjoittanut useinkin, että minun työkaluni on sähköposti, ollut kymmeniä vuosia. En puhu/lörpöttele puhelimessa juuri ollenkaan.
Miksi? 
Siksi, että puhelinkeskustelusta ei jää jälkiä, "täpliä", mikäli puheluita ei nauhoiteta. Tosin epäilen, että tarvittaessa - tiukan paikan tullen - kaikki puheet löytyvät jostakin...

Olen myös kirjoittanut, että odotan saavani sähköpostiviesteihini vastauksen, kommentit, varsinkin jos olen esittänyt vartavasten jonkin ehdotuksen ja/tai kysymyksen.

Valitettavan usein olen joutunut toteamaan, että vastausta ei tule koskaan. Se on mielestäni täydellistä piittaamattomuutta.

perjantai 16. elokuuta 2019

Tänään aamulla Selkäsaareen...

Perinteisten aamutoimien jälkeen olimme tekemässä lähtöä Kemin edustalla olevaan Selkäsaareen. Toisin sanoen kesäautolla Hahtisaareen ja sieltä vajaan puolentoista kilometrin merimatka saaren pohjoisosan poukamaan. Rannasta vajaa sata metriä ylös rinnettä mökkitontille, se on siinä...
Kyllä - sinne mentiin. Oli lähes tyven ilma ja oli mielenpäällä ajaa täysillä, mutta maltoin mieleni. Ajelin mennen tullen lähes tyhjäkäynnillä, kun ei ollut kiirettä minnekään. Maailma pelastuu!

Meillä ei ollut minkäänlaisia työsuunitelmia eikä me tehtykään mitään mertkittävää. No toki sen verran, että vaimoni pisti tuvan uuniin tulet ja minä pitkästä aikaa tulistelupaikalle tulet, kun tuo metsäpalovaroitus on toistaiseksi ohi.

Niin ja päätimme lämmittää ensimmäistä kertaa tälle kesälle saunan, kun tynnyreihin oli saatu vihdoinkin sadevettä. 

Kahvittelun jälkeen menin sauvakävelemääm lähimaastoon ihailemaan upeaa puustoa, muun muassa niitä "kahen kuution puita", joita taas ajatuksissani halailin. Samalla tutkailin mahdollisia mustikoita - ei mitään, ei yhtään mitään tai no oikeastaan jotakin > minimustikoita, sellaisia en ole oikeastaan nähnyt aikaisemmin...

Alueella oli hiljaista. Pois lähtiessämme hiirihaukka liihoitteli ohitsemme. Niin hiiren-/myyränloukussa ei tällä kerralla ollut saalista.

Ihan mukava saaripistäytyminen taas kerran... 

torstai 15. elokuuta 2019

Ilman sarvia ja hampaita...

Suomalaisilla - oletettavasti myös muilla kansakunnilla - on lukuisa joukko eri tilanteisiin soveltuvia "kansanviisauksia", sanontoja.
Yksi niistä on sanonta: Ilman sarvia ja hampaita. Mistä lie alkujaan lähtenyt kansan "karttuisassa suussa" kiertämään, mutta erittäin kuvaava se on... 

Ainakin yksi näkemys asiasta on se, että puhuu tai kirjoittaa rehellisesti, avoimesti mitään kiertelemättä.
Itse kirjoitan paljon, todella paljon. Olen todennäköisesti keskimääräisen suomalaisen kirjoituskiintiön ylittänyt jo tähänastisen elämäni aikana useaan kertaan. Kirjoituksistani tulee vähän - mielestäni aivan liian vähän palautetta.

Tänään tuli. 

Sähköpostiviestinnästäni sain aamulla face to face tiukkaa palautetta - hyvä niin, sillä pääsin saman tien oikomaan kyseiselle lukijalle muodostunutta - minun mielestäni - väärää näkemystä. Hetken aikaan keskusteltuamme asiasta päädyimme samaan lopputulokseen.

Toki myönnän, että kirjoittaessani jollekin asianosaiselle sähköpostiviestin, siinä on tietty, kukaties erittäin selektiivinen/valikoitunut sanoma.
Kun kyseisen sanoman lukee henkilö, jolle se ei alunperin ollut tarkoitettu, väärinkäsityksen mahdollisuus on olemassa. Se on ymmärrettävää.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen käväisin uteliaisuuttani katsomassa veneiden säilyttämistä Kemin Mansikkanokalla.
Sekä laitureissa olevia että satama-alueella eli Ympärivuotisen Lumilinnan edessä olevia veneitä/veneraatoja ja erilaisia traileriviritelmiä. Hiukan aluetta oli saatu siistityksi kaupungin toimenpitein...

Olemme aamupäivän odotelleet Selkäsaareen lähtemistä, mutta emme viitsi lähteä itseämme kastelemaan, kun ei ole pakko.
"Elämässä täytyy olla vaihtoehtoja!" sanoi taannoin 1960-70-lukujen vaihteessa Oy A. Ahlström Ab:n Kauttuan hienopaperitehtaan ylimestari keskustellessamme sen aikaisen elämän kiemuroista ollessani opiskeluaikana tehtaalla vuoromestareita lomittamassa. Hänen sanomisensa liittyivät tosin syvällisiin pohdiskeluihin.

Tuo vaihtoehto-käsite kävi mielessä, kun hetki sitten teimme "eläkeläispäätöksen" lähteä saarikäynnin asemesta käymään ruokakaupassa...

Sitä odotellessa kävin Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n kotisivuilla ja ilmoittauduin/ilmoitin meidät lauantaina 07.09.2019 toteutettavaan Jähti-risteilyyn Sarveen. Kyseessä on perinteinen yhdistyksen avec-tilaisuus. Toivottavasti ilmat suosivat meitä aikanaan...

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Ensimmäisiä syksyn merkkejä...

Perinteisten aamutoimien jälkeen istuessani työhuoneessa tekstiä kirjoittamassa - tätä tekstiä - havahduin tuttuun näkymään.
Vastapäisen talon tontin kulmassa oleva koivu alkaa pudottaa asfaltille lehtiään. Ensimmäisiä syksyn merkkejä - pakko todeta...

Toisaalta: Onneksi meillä Suomessa ovat selkeät vuodenajat - ainakin toistaiseksi.

Aamulla käymme asioimassa Kemin kaupungintalolla. Iltapäivän osalta suunnitelmat ovat avoimia. Mahdollisuuksien rajoissa on Selkäsaaressa käynti ja/tai iltapäivän onkireissu. Katsotaan. 

tiistai 13. elokuuta 2019

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen käväisin viemässä ajokortin uusintaan liittyvän lääkärintodistuksen Paattion Autokatsastukseen, täytin anomuskaavekkeen ja maksoin ajokortin uusinnan. Vanha valokuva oli kuulemma ihan kelvollinen. 

Olihan se outoa, että poliisilaitoksella ei enää saanut asioida ajokortin uusintaa liittyvänä. Mahtaako sieltä viikon, parin sisällä edes oikeaa ajokorttia tulla postin kuljettamana, ken elää, hän näkee...
Paattiosta tullessani kävin Land Roverin tankkaamassa Hahtisaaren Nesteellä. Tuttua = vakioporukkaa oli kahvittelemassa.
Seita Stonen Urpusen Kaille totesin, että olisin tullut pistäytymään, jos pakettiauto olisi ollut Paattiossa yrityksen edessä. Pyysi tulemaan myöhemmin...

Kotiin tultuani vaihdan työhaalarin päälle ja menen vähän pihahommiin.

Iltapäivällä käväisen OP Pohjola-vakuutusvirkailijaa, Palsan Tarjaa jututtamassa.  

maanantai 12. elokuuta 2019

Ruotsin Haaparannalla tänään...

Olemme viimeksi käyneet Haaparannalla maanantaina 17.06.2019. Eilen päätimme lähteä käväisemään Haaparannalla alkusyksyostoksilla...
Tänään ajelimme aika vauhdikkaasti tihkusateessa/kunnon sateessa mennen tullen. Liikennettä oli jonkin verran. Vain muutamat kiireisimmät autoilijat ajoivat ohitsemme.
Tie oli erittäin hyvässä kunnossa, ilman ja tiepinnan lämpötila +13 ja +16 Celsiusasteen välillä.

Ankean näköinen tuo "Barents Center"-monttu, vesilammikko!

Jälleen Haaparannalla perinteinen ICA MAXI- käynti. Hyllyssä oli taas "kaksipistekasi" tummaa janojuomaolutta. Sitä oli ostettava, se on edullista, vaikkakin hinta oli edellisestä kerrasta noussut yli 30 kruunun (kuusi kpl 0,5l tölkkiä). Myös muut perinteiset ostoksemme tehtiin ja vähän uutta heräteostosta "makeannälkään". 


Lähtiessämme, autoon tavaroita takakonttiin lastatessamme kuulimme tutun äänen. Tuttavamme - kova kalamies Kaakamosta kertoili kuulumisia. Oli alustavasti puhetta, että hän tulisi vaimonsa kanssa kyläilemään Haukkarin Kainuunkadulla jossakin vaiheessa syksymmällä.

Käynti Systembolagetissa - sielläkin tuttuakin tutummat ostokset. Vähän oli tihkusateessa  väkeä liikkeellä!

Tuttu käynti IKEA:ssa, vaimoni teki lenkin ostoskärryn kanssa ja minä istuskelin tuloaulan sohvalla. 
Olin saanut ICA MAXiin puhelisoiton Kemin kaupungingeodeetiltä Paulus Rantajärveltä. Kerroin soittavani myöhemmin.
Nyt oli havillista aikaa vaimoani odotellessa. Sovimme erään tapaamisen ajankohdan tämän viikon keskiviikkoaamulle.

En nähnyt tällä kerralla kuin yhden tutun pariskunnan. Teimme tutun heräteostoksen eli IKEA:n tuttuja ja turvallisia lihapullia.

Juuri sillä hetkellä sain puhelimeni soi. Tuttu naishenkilö - väärän koivun takaa sukulainen Raumalta - kertoi olevansa miehensä kanssa Kemissä. Aikovat huomenna käväistä Haaparannalla. Sovimme alustavasti, että he tulevat pistäytymään iltapäivällä meillä Haukkarissa... 

Ajelimme "vihreässä aallossa" suoraan moottoritielle. Moottoritiellä olimme havaitsevinamme, että kromirekkoja oli aika tiheään liikkeellä - hyvä niin. Oli aika kova vesisade, jopa niin että ns. vesiliiro oli aika-ajoin lähellä toteutua.

Ihan mukava pistäytyminen Haaparannalla taas kerran, mutta ilmeisesti lähitulevaisuudessa harvennamme entisestään siellä käyntejämme....

lauantai 10. elokuuta 2019

Miksi et pistä kuvaa esiin projektiveneestä - minulta kysytään...

Miksi et pistä kuvaa esiin projektiveneestä - minulta kysytään...

Väitetään, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, olen eri mieltä.
Miksi?
Siksi, että luettuaan alla olevan tekstini projektiveneestämme - aidosti asiasta kiinnostunut -ottaa yhteyttä ja tulee paikan päälle käymään...

Kertaukseksi:

Hallussamme on ollut pitkästi toistakymmentä vuotta niin sanottu projektivene. Vene on alun perin ehkä 1950-60-luvulla rakennettu, hytillinen puuvene, joka oli kuidutettu. Veneessä oli 2-sylinterin klassikkomoottori Wickström. Joku arveli taannoin, että vene olisi Marosen Pekan tekemä, mene ja tiedä.
Hytti on purettu, vanha lasikuitu poistettu, köli ja peräpää uusittu sekä kone poistettu täydellistä läpikäyntiä varten. Vene on siis tällä hetkellä avomoottorivene, erittäin hyvänmallinen ja merikelpoinen. Täällä Perämeren pohjukassa puhutaan ”kalastajamallisesta” veneestä.

Vene on vajaan 7 metrin pituinen ja 2,7 metrin levyinen. Se on ajettu puhtaalle puupinnalle ja uudelleen kuidutettu ammattitaitoisesti Keminmaassa Laurilan Asennus Oy:n/Ahti Söyrinki toimesta.
Lasikuitumattoa, hartsia ja kiihdyttimiä meni saamieni tietojen mukaan 175 kg. Veneeseen on uusittu vesivanerista teljut ja pari penkkiä. Tavoitteena oli tehdä vielä etupäähän yksi penkki. Vannasputkelle on porattu reikä

Veneeseen täytyy suunnitella/valmistaa/asentaa rosterista uusi kalarauta, peräsin, kaiteita sekä ohjausjärjestelmä.

Klassikkomoottori on tällä hetkellä osina meidän varastorakennuksen autotallissa. Se on täydellisesti läpi käyty, tarkistettu ja varmuuden vuoksi laakeroitu. Venttiilien hionnan jälkeen se kasataan. Ulkokuoret on suolapuhallettu ja ne tietyltä osin maalataan vihreällä vasaralakalla. Ymmärtääkseni kone on sen jälkeen kuin uusi…

Alun perin tavoitteena oli saada avomoottorivene vesille kesällä 2011. Se ei toteutunut, sillä olimme alustavasti sopineet pulpettivene+perämoottori+traileri-kaupasta. Se toteutui.

Rakennettuamme Selkäsaaren pohjoispäätyyn merihenkisen torpan ja varastorakennuksen pääasiassa vuosina 2011-2013 em. veneprojekti on todellakin edelleen vaneprojekti...

Mikäli Sinua em. projektivene ja klassikkomoottori kiinnostaa, ilmoita siitä sähköpostin välityksellä tai soita.

Tule keskustelemaan asiasta Kemin Haukkarin Kaiunuunkadulle. Näytän Sinulle pienen albumillisen valokuvia projektin eri vaiheista. Mikäli asia senkin jälkeen kiinnostaa, niin neuvotellaan projektiveneellemme + klassikkomoottorillemme molempia osapuolia tyydyttävä hinta. Se ei ole "hinnankiroissa".

Vene on tällä hetkellä Paavonkarin venesatamassa siististi sinisen pressun alla.

Sähköpostini on aki.pyykko@netti.fi ja puhelinnumeroni on 040 723 0692

Kemin Selkäsaaressa tänään...

Olemme viimeksi käyneet Selkäsaaressa torstaina 01.08.2019. Olimme eilen päättäneet lähteä käymään saaressa tänään, näin teimme. Perinteisten aamutoimien jälkeen ajelimme kesäautollamme Hahtisaareen. 

Aurinkoinen ja kevyttuulinen aamu, vesi aika alhaalla, mutta rantautuminen sujui asiallisesti.

Tänään ei ollut työtavoitteita ollenkaan mutta...

Vaimoni lähti tekemään perinteisen alkusyksyn maastolenkin eli marjatarkastuksen.

Minä kastelin kivi-istutuksia. Otin kirveet esiin ja kopsin klapeiksi muutaman ison kuusipökäleen vain neljään osaan, fiilistelen niiden kanssa myöhemmin. 

Hajotin ja siirsin entisen - omatekemän - "piharuokailuryhmän" hyvälle hollille myöhemmin tapahtuvaa moottorisahauspätkimistä varten. 
Vaikka jykevät, kuoritut kuusitukit olivat irti maasta kivien päällä, se ei ollut juurikaan auttanut. Vuodet olivat tehneet tehtävänsä, aika pehmeitä ne olivat, toki polttopuuksi paikan päällä kelpaa. Siirsin pari kiveäkin joutessani uusiin asemiin.

Superloukussa oli pieni myyrä täynnä muurahaisia. Se oli jo kolmas myyrä. Kannoin "saaliin" kompostikasaan käsin koskematta ja pistin loukun uudestaan pyytämään. 


Saaren pohjoispäässä oli hiljaista. Ohi kulkevat moottoriveneet pitivät omaa ääntänsä konetyypistä ja vauhdista riippuen. Olihan muutama hurja kyyditettävineen liikkeellä vesiskootterillakin. Muutama purjevene lipui uljaasti - äänettömästi - ohi näkökentän.

Vaimoni saapui maastolenkiltään. Totesi, että tänä syksynä ei tarvitse mennä saaressa marjaan, ei juuri mitään.

Kahvittelun yhteydessä pohdiskelimme henkilökohtaista maailmanmenoa. Tuntuu siltä, että tällä hetkellä on turhan paljon asioita mielenpäällä. Kai se jossakin vaiheessa hellittää...

Teimme lähtöä. Vesi oli vielä matalammalla kuin kuin tullessamme. Oli taas pakko soutamalla lähteä rannasta. Kävimme ajelemassa Selkäsaaren länsirannan tuntumassa, vähänlaisesti oli väkeä mökeillään. Takaisin tullessamme ajoimme Kojukallion ohi menevää väylää täysillä. 

Oli mukava saaressakäynti taas kerran.

perjantai 9. elokuuta 2019

Iltapäiväongella tänään...

Viime aikoina on ollut niin paljon ylimääräistä ajateltavaa - lähinnä edesmennen veljeni rivitaloasuntoon tehtävä pintaremontti - että piti lähteä vesille rauhoittumaan.

Päätin lähteä poikkeuksellisesti iltapäiväongelle. Vaikka oli taas "huonosuuntainen" tuuli > kevyt pohjoistuuli. Muutoin ilma oli siedettävä.
Pistin haalarin alle villahousut ja villapaidan, hain ostomatopurkin kellarista, ajoin Hahtisaaren venesatamaan. Vesi oli edelleen matalalla.

Ajelin Kojukallion väylälle ja annoin Kiikelin suunnasta puhaltavan tuulen viedä minua Selkäsaaren pohjoisrantaa päin. Pistin kaksi jigionkea veteen. Tuli pari ahventa. Ajelin rannasta varovaisesti takaisin väylälle, uppopuita oli taas näkyvissä.

Annoin tuulen viedä vielä toisen kerran. Tuli pieni, ihan syötävänkokoinen hauki. Matalassa vedessä alkoi olla syöntiä. Ankkuroiduin ja keskityin onkimaan. En ole koskaan ollut onkimassa näin matalassa vedessä, se kannatti.
Otin jigionkien lisäksi särkipilkinkin esiin ja siihen hyvä madon. Ei tullut särkiä mutta ahvenia - useitakin ja samalla madolla. 
Ahvenet olivat syönnillään. Olisivat vaan saaneet olla astetta suurempia.

Pieniä ahveni päästin takaisin mereen ja osittain yritin syöttää neljää lokkia, jotka olivat tulleet - taas - katselemaan touhujani. 

Sisäsatamasta kuului musisointia. Laila-laiva näytti menevän Laitakariin.

Ajelin tyytyväisenä takaisin Hahtisaareen ihaillen samalla Kemin lookkia mereltä katsottuna. 

Autoon noustessani sain ajatuksen, että soitanpa Tervaharjun Puukeisarille, josko tuore kala kelpaa. Kyllä kelpasi, joten koukkasin Tervaharjun kautta. Kyllä siinä pienelle perheelle oli aterian jopa kahdenkin tarpeet.

Ihan hyvä iltapäivän onkireissu. 

Mitä tänään tähän asti...

Kirjoitin eilen Facebook-sivulleni lyhyesti: Että mitäkö mietin? No sitä että huomenna olen mukana demo-esityksessä. 
Siitä lisää sitten aikanaan. Pitää pistää kännykän hälytys aamuksi päälle, että olen ajoissa paikanpäällä...

Kyllä - nyt eletään perjantaita 09.08.2019 ja tulin hetki sitten Kemin keskustasta, tarkemmin Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkiltä. 
Olin sähköpostiviestinnässä sopinut lehtori Tiina Mattilan kanssa, että tulen malliksi hänelle, kun hän tekee demo-esityksen klassisesta miesten hiusten leikkauksesta ja parranajosta/- siistimisestä.
Näin on tapahtunut aikaisemminkin. Todettakoon, että oppilaille olen ollut mallina - elävänä harjoituspäänä - aika monta kertaa myös ammattinäyttöjen osa-alueella. Varmaan jatkossakin...

Olin ajanjakson 09.00 - 11.00 käsiteltävänä. Demonstraatioesityksessä oli monta vaihetta. 
Aluksi hiusten pesu hoitoainekäsittelyineen. 
Kyllä oli mukava kuunnella asiakkaana Tiinan kommunikointia viiden oppisopimusoppilaansa kanssa. Koko ajan vallitsi asiallisen rento opetustilanne, jossa kysymyksiä sateli sekä hiustenleikkuun että parranajon/-siistimisen aikana. Ymmärtääkseni kaikkiin kysymyksiin tuli erittäin asialliset, asiaa hyvin valaisevat, monipuoliset vastaukset. 
Mielestäni poikkeuksellisen keskusteleva oppilasryhmä - hyvä niin. Olimme kaikki lopputulokseen tyytyväisiä. 
Tosin on taas kirjoitettava, että tämä lookki on minulle aivan liian siisti mutta menköön. Ilmeisesti syyskuussa "käsky käy" uuteen käsittelyyn... 

tiistai 6. elokuuta 2019

Tässä taas eräs "väärin sammutettu" tekstini...


Kyllä minä tiedän, että saatan ärsyttää toteamalla edesmenneen pilapiirtäjän Kari Suomalaisen toteamuksella:" Olen aina oikeassa ja kaksikymmentä vuotta aikaani edellä."

Olen aika usein ollut oikeassa ja monesti kymmeniä vuosia aikaani edellä. Tosin alla olevassa vain vajaa kymmenen vuotta mutta siltikin...

Tunnustan, että minua välillä tympii, kun hyvätkään ideat eivät läpäise "päättäjämuuria". Ne ovat niitä "väärin sammutettu" asioita = esittäjä on väärä - valitettavasti...



Aki Pyykkö
Kainuunkatu 3
94700 Kemi                                                                               Kemi 03.01.2011



Kemin kaupunginhallitus



ASIA: KEMIIN UUDEN KÄVELYKADUN JA/TAI SISÄSATAMAN YHTEYTEEN SIJOITETTAVASTA ”IHMISEN KOKOISESTA VALOKUVAUSKEHYKSESTÄ”
_____________________________________________________________________

Ihmisen henkilökohtainen vetovoimaprofiili - ne osatekijät, jotka ratkaisevat esim. paikkakunnalla/talousalueella viihtyvyyden, vaikuttamisen ja aktivaatiotason - rakentuu mm. seuraavista tekijöistä:

+ monipuolisista työnsaantimahdollisuuksista
+ hyvistä koulutusmahdollisuuksista
+ liikenneyhteyksistä
+ toimivista julkisista palveluista
+ kulttuuri- ja muista vapaa-ajan palveluista
+ liikuntapalveluista
+ henkisestä ilmapiiristä
+ kansainvälisistä yhteyksistä
Vetovoimaprofiiliin liittyy myös olennaisesti elinympäristöön liittyvien mahdollisuuksien hyödyntäminen ja nimenomaan erilaisten virikkeiden, jopa ”pikkuhoukuttimien” tarjoaminen sekä talousalueemme asukkaille että nimenomaan kaupungissamme vieraileville, toivottavasti yhä runsaslukuisammalle turistimäärälle.

Usein väitetään, että kaikki on jo keksitty, toistamme vaan jo muualla käytössä olevia asiakokonaisuuksia. Näin varmaan osittain onkin, mutta se ei yleensä himmennä paikallisesti uutuutena esiin otettavan ja markkinoitavan asian arvoa…

Kemiin on rakennettu uusi kävelykatu, oikeastaan pätkä katua, jonka yleisilmettä varmaan mm. ensi kesänä viimeistellään.
Jo aikaisemmin Kemin sisäsatama on saanut uuden, upean rantailmeen.

Ihminen haluaa ikuistaa itsensä, itsensä ystävänsä kanssa ja/tai ryhmänsä mitä erilaisimmissa olosuhteissa. Varsinkin erilaisia vierailupaikkakuntaan liittyviä kohteita; puistoja, rakennuksia, merta, tms. käytetään mielellään henkilökuvauksissa taustoina ja luonnollisesti varsinaisina kuvauskohteina. Sellaisina kuvauskohteina, joita on helppo muistella jälkikäteen...

Ehdotus:
Ehdotan, että Kemin kaupunginhallitus tekee ensi tilassa periaatepäätöksen, että uuden Kemin kävelykadun ja/tai uudistetun sisäsataman yhteyteen suunnitellaan ja rakennetaan ”Ihmisen kokoinen valokuvauskehys”. Kehyksen, raamin täytyy olla koristeellinen = vanhanaikainen, lujarakenteinen, helposti puhdistettava ja lisäksi riittävän informatiivinen.

Ihminen/ryhmä voi mennä kehyksen, raamin taakse objektiksi ja kuvauttaa itsensä informatiiviseen kehykseen. Turhamaistako?

On tai ei mutta em. tyyppiset kehykset ovat todennäköisesti suosittuja varsinkin erilaisissa juhlatilaisuuksissa; Uudenvuoden juhlat, Vappujuhlat, Juhannusjuhlat, Polttarijuhlat, jne. jolloin välttämättä jokainen tapahtuma ei piirry juhlivan ihmisen muistiin selkeänä, kristallinkirkkaana kokonaisuutena…

Ehdotusterveisin

Aki Pyykkö
kaupunginvaltuuston varajäsen
kulttuurilautakunnan jäsen

Eräs Facebook-tekstini eilen...

Kirjoitin eilen Facebook-foorumilla:

Että mitäkö mietin? Itse en peukuta, enkä käytä muitakaan nettisymboleita vaan aina kommentoin, mikäli on aiheellista kommentoida.
Siksi totean, että peukuttaminen/tykkääminen ja eri nettisymboleiden käyttö on mitä suurimmassa määrin vallankäyttöä ei pelkästään kevyttä, harmitonta nettitouhuilua...


Sain asiaan liittyvänä aiheellisen kysymyksen: Miksi näet asian noin?

Tämä on tätä minun henkilökohtaista veispuukkipohdiskelua, mutta tuo vallankäyttöteema on laaja, vakava kysymys varsinkin nuorten, lasten osalta...
Minä kirjoitan kohtalaisen paljon, pääasiassa kevyttä tekstiä omista päivittäisistä touhuistani ja minulla näyttää olevan muutama "vakipeukuttaja/-tykkääjä". Arvelen tietäväni, että tekstejäni kuitenkin lukee huomattavasti useampi kavereistani, mutta he eivät koskaan ilmaise näkemystään kommentoimalla, eivät edes "kevytpeukuttamalla/-tykkäämällä".
Luonnollisesti se on heidän valintansa.
Minä tulkitsen asian niin, että he viestittävät minulle, että tekstini/kommenttini/näkemykseni/lainaukseni ovat niin turhanpäiväisiä, että niihin ei kannata vaivautua reagoida millään tavalla. Se on mielestäni vallankäyttöä mitä suurimmassa määrin...

Minullakin on oikeus näkemykseeni...

Tuo edellä mainittu on pikku juttu siihen verrattuna, mitä todellisessa somemaailmassa näyttää tapahtuvan. 
Siitä oli mm. eilen huolestuttavanhyvä dokumentti televisiossa. Kilpaillaan rajusti mm. kaverimäärillä ja peukutuksilla/tykkäyksillä. 
Nuoriin ihmisiin jopa lapsiin näillä saattaa olla arvaamattoman murheelliset vaikutukset.

Olet auttamattomasti mitäänsanomaton luuseri, sivuraiteilla oleva/joutuva, mikäli sinulla ei ole n-kapplaletta kavereita ja mikäli sanomisiasi/kirjoittamisiasi ei juuri koskaan kommentoida ja/tai peukuteta/tykätä. Olet ihmisenä turhis, nolla...

Tämä on hyvin raadollista myös mm. yritysmaailmassa. Kosiskellaan peukuttamaan/tykkäämään aggressiivisesti tyyliin, mikäli tietty raja saavutetaan, taphtuu sitä sun tätä ja yhtä ja toista. Aivan kuin yrityksen arvon mittari on houkutuspeukutusten/-tykkäysten määrä...

Edellä hiukan sitä henkilökohtaista pohdiskeluani, jota olen käynyt koko Facebook-historiani ajan eli vuoden 2017 alusta alkaen. Olen pari kertaa uusinut kaveriporukkani. Voi olla, että uusimisen aika on taas edessä - ken elää, hän näkee...