tiistai 13. lokakuuta 2015

Murheellista luettavaa...

Murheellista luettavaa...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:


Raportti: Venäläinen ohjus pudotti MH17-koneen Ukrainassa – animaatio näyttää, miten taistelukärki osui koneeseen

ULKOMAAT  


Malesialainen MH17-lentokone ammuttiin alas venäläisellä Buk-ilmatorjuntaohjuksella, kansainvälinen lento-onnettomuustutkintalautakunta sanoo loppuraportissaan. Raportin mukaan ammus räjähti ohjaamon vasemmalla puolella. Lentäjät kuolivat heti.Raportti etsi vastausta siihen, miksi lentokone lensi konfliktialueen yli. Raportin mukaan 61 lentoyhtiötä lensi samoilla seuduilla, ja samana päivänä alueen yli lensi 161 lentoa. Yksikään yhtiö ei ottanut huomioon, että siviilikoneella olisi vaaraa joutua ammutuksi.

Raportin mukaan Ukraina tiesi, että siviilikoneen matkakorkeuteen on mahdollista osua ohjuksella. Se ei kuitenkaan sulkenut ilmatilaansa, mistä raportti arvosteli Ukrainaa.

Onnettomuustutkintalautakunnan mukaan konfliktissa olevien maiden pitäisikin huomioida ilmailualan turvallisuus nykyistä enemmän. Lisäksi avoimuutta lentoreiteistä pitäisi lisätä kansainvälisesti.
Onnettomuustutkintalautakunnan mukaan Venäjä on erimielinen koneeseen osuneen taistelukärjen ja ohjuksen tyypistä.
Näin lohduttomalta näyttää palasista koottu Ukrainan turmakone
Ennen kansainvälisen lento-onnettomuustutkintalautakunnan tiedotustilaisuutta Hollannin turvallisuuslautakunta esitteli paloista kootun Ukrainan turmakoneen median edustajille ja muille paikalla olleille. Vailinaisenakin koneen osista koottu palapeli osoittaa, kuinka totaalinen koneen tuho oli. Kuva: Reuters, editointi: Jukka Hiiro
Malesialainen MH17-lentokone putosi Ukrainan yllä heinäkuun 17. päivänä 2014. Kaikki koneessa olleet 298 ihmistä kuolivat.

Tutkijat eivät voineet arvioida tarkkaan, missä vaiheessa matkustajat kuolivat. Raportti ei voinut poissulkea sitä mahdollisuutta, että osa matkustajista olisi pysynyt hetken aikaa tajuissaan. Koneen putoamisessa maahan kesti puolitoista minuuttia.

Britannian yleisradioyhtiö BBC:n mukaan tutkinnan tulokset esiteltiin ensin lentokoneessa kuolleiden omaisille. Uutistoimisto Reutersin mukaan monet tilaisuudesta poistuneet omaiset olivat silminnähden liikuttuneita.

"He näyttivät meille palasia koneen sisältä", sanoi yksi omaisista Robby Oehlers Reutersille. "Oli niin hiljaista, että olisi voinut kuulla neulan putoavan."

Onnettomuustutkijat olivat koonneet onnettomuuslentokoneen kappaleista mallin, jota esiteltiin tiistain tiedotustilaisuudessa.

Erillinen hollantilainen rikostutkinta kertoi jo elokuussa, että se tutki onnettomuuspaikalta löytyneitä kappaleita, jotka todennäköisesti olivat Buk-ohjusten osia.
MAXIM ZMEYEV / REUTERS
Koneen putoamisessa heinäkuun 17. päivänä 2014 kuolivat kaikki koneessa olleet 298 ihmistä. Hätätilaministeriön työntekijöitä turmapaikalla pian putoamisen jälkeen.
Koneen putoamisessa heinäkuun 17. päivänä 2014 kuolivat kaikki koneessa olleet 298 ihmistä. Hätätilaministeriön työntekijöitä turmapaikalla pian putoamisen jälkeen.
Syyllistä tänään julkaistava raportti ei nimeä. Sen estävät kansainväliset lento-onnettomuustutkintoja ohjaavat säännöt.
Heinäkuussa Venäjä esti veto-oikeudellaan riippumattoman tutkimuslautakunnan nimittämisen.

Länsimaiden ja Ukrainan mielestä koneen pudottivat Ukrainan venäläismieliset kapinalliset, jotka olivat saaneet ilmatorjuntaohjuksen käyttöönsä Venäjältä.

Venäjän mukaan koneen pudotti Ukrainan asevoimat joko hävittäjäkoneesta tai maasta ammutulla ohjuksella. Ukrainan hallitus kiistää väitteen.

Tutkinta on keskittynyt selvittämään neljää seikkaa: Mikä aiheutti koneen hajoamisen ilmassa, miksi kone lensi konfliktialueen yläpuolella, miksi jotkut omaiset joutuivat odottamaan jopa neljä päivää vahvistusta sille, että heidän omaisiaan oli koneessa, ja missä määrin matkustajat ja miehistö tiesivät, mitä oli tapahtumassa.
Myös Buk-ohjuksia valmistaja asevalmistaja Almaz-Antey aikoo julkisti tänään oman raporttinsa turmasta.
Lähes 300 kuoli Itä-Ukrainan pelloille
Malesian lentoyhtiön vuoro Amsterdamista Kuala Lumpuriin tuhoutui Itä-Ukrainan ilmatilassa kesällä 2014. Länsimaat kiistelevevät yhä Venäjän kanssa turman syystä. Kuva Reuters
Lentokone voi kadota vuosikymmeniksi – 10 ilmailun suurta katoamismysteeriä
Vuosikymmenten varrella kymmeniä koneita on kadonnut jäljettömiin, ja niiden kohtalo on paljastunut vasta vuosien jälkeen. HS esittelee ilmailun 10 suurta katoamismysteeriä. Toimittajat: Esa Mäkinen ja Jukka Happonen, grafiikka: Sini Tiainen.

Jo se helpon lykkäs...

Öljynvaihto onnistuu 90 sekunnissa, kun perinteisellä tavalla aikaa kuluu vähintään 20 minuuttia, alla olevassa artikkelissa todetaan.
Mihin mahtaa tulevaisuuden autoilija käyttää tuon säästyneen 18 minuuttia 30 sekuntia?

Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:


Mullistava keksintö: öljynvaihto käy puolessatoista minuutissa

Mullistava keksintö: öljynvaihto käy puolessatoista minuutissa
Castrol on kehittänyt mullistavan laitteen autojen öljynvaihtoon. Homma hoituu sillä puolessatoista minuutissa, ja täysin puhtaasti.
BP:n omistama voiteluöljyjä valmistava Castrol on suunnitellut Nexcel-öljynvaihtolaitteen, joka muistuttaa printtereiden mustepatruunaa. Työ sujuu yhtä kätevästi ja nopeasti.
Öljynvaihto onnistuu 90 sekunnissa, kun perinteisellä tavalla aikaa kuluu vähintään 20 minuuttia.

Castrolin kehitysjohtaja Oliver Taylor kertoo saksalaisessa Handelsblatt-talouslehdessä, että laite on myös erittäin ympäristöystävällinen. Käytetty öljy saadaan sataprosenttisesti talteen, samoin tuore öljy tilalle.
”Jos kaikki maailman autot varustettaisiin Nexcelillä, säästettäisiin vuosittain 200 000 tankkiautollista öljyä. Sen verran valuu hukkaan nykyään öljyjen vaihdoissa”, Taylor sanoo.
Öljyn lisäksi Nexcel vaihtaa luvatussa ajassa öljysuodattimen. Edelleen laite mittaa prikulleen öljyn laadun ja tarvittavan määrän.
Castrol on testannut laitetta kolme vuotta useilla moottorityypeillä kolmisylinterisistä kilpakoneisiin. Ensimmäisenä laitteen sai sisuksiinsa Aston Martin Vulcan.
Taylorin mukaan normaalin akun kokoinen Nexcel voidaan asentaa uusiin autoihin aikaisintaan viiden vuoden päästä. Sitä ei voi jälkiasentaa vanhoihin moottoreihin.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Mikä ihmeen koodaus?

Otin netistä aivan "summanmutikassa" yhden vanhan aineiston koodauksesta, joka olkoon esimerkkinä.

Kyllä tekee mieli nostaa varoittava sormi pystyyn: Ei kaikkien suomalaisten tarvitse osata eikä opetella koodausta = ohjelmointia, ei puolenkaan! 

Luonnollisesti on hyvä, että uuden teknologian lapset ottavat saamansa koulutuksen myötä omakseen. Heidän omaksumiskyvyn väitetään olevan erinomainen, mutta asiaan täytyy löytyä aitoa kiinnostusta ja motivaatiota. Ei heistäkään kaikista tarvitse tulla koodaajia, koodareita = ohjelmoijia...

Enpä malta olla muistelematta vanhoja: Olen aina tuonut esiin, että itse en ole saanut tietotekniikkaan oikeastaan muuta koulutusta kuin opiskeluaikana Tampereen Teknillisessa Oppilaitoksessa vuosina 1968-1972. Nimenomaan silloin koulutus liittyi ohjelmoinntiin. Opiskelimme erilaisia ohjelmointikieliä, joista en muista muuta kuin Fortran IV, joka oli olevinaan mullistava ja aikanaan erinomainen - tiedä häntä.


Lyhyt pätkä WikiPediatekstiä:

Fortran

Fortran
Paradigmaproseduraalinen
Tyypitysvahva, staattinen
Muistinhallintadynaaminen
Julkaistu1954
KehittäjäJohn W. Backus
Vakaa versioF77, F90, F95, HPF
Verkkosivuhttp://www.fortran.com/
Uutisryhmäcomp.lang.fortran
FORTRAN (engl. FORmula TRANslator) oli ensimmäinen todellinen korkean tason ohjelmointikieli. Iästään huolimatta sitä käytetään edelleen runsaasti erityisesti raskasta tieteellistä laskentaa vaativissa tehtävissä. Rakenteeltaan se on tyypillinenproseduraalinen ohjelmointikieli.



En ole kyllä mokomaa käytännössä tarvinut missään. Että se siitä minun koodaamisesta = ohjelmoinnista...


8 teesiä koodauksesta koulussa

Tieto- ja viestintätekniikka (TVT, ICT) ja koodaus tulevat suomalaisiin peruskouluihin. Aiheesta on jo julkaistu fiksuja kirjoituksia, joten tiivistän omat ajatukseni kahdeksaan teesiin. Lopussa kolme vinkkiä, joilla opettaja kuin opettaja pääsee kärryille. 

TVT ja koodaus ovat kaksi eri asiaa. TVT:n käyttö opetuksessa tarkoittaa opetuksen välineistön modernisointia. Se on tarpeen (kunhan se tehdään järkevästi), mutta se ei vielä riitä. Koodaustakin tarvitaan.
Kuluttajaksi kasvattaminen ei riitä.
Seuraavasta sukupolvesta ei saa kasvattaa pelkkää kuluttajien massaa. TVT:n käyttöön tottuminen on toki tärkeää, jotta yksilö pärjää nyky-yhteiskunnassa. Mutta ei Suomi pärjää vain kuluttamalla. Meidän on kasvatettava sukupolvi tekijöitä, tuottajia ja yrittäjiä. Ei riitä, että osaa käyttää muiden tekemiä palveluita ja välineitä, on osattava tehdä tarpeen tullen omansa.
Koodaus ei ole vieras kieli. Koodaus on matematiikkaa ja taidetta. Jotkut virheellisesti ajattelevat ohjelmointikieliä kuten vieraita kieliä. Tämä on väärin. Ohjelmointia ei opita samalla tavalla kuin kieliä, vaikka molemmissa onkin sanasto, lauseoppi ja kielioppi. Koodaus on ongelmanratkaisua ja loogista ajattelua, mutta myös luovaa ilmaisua.
Koodaus on nykyajan maanviljelystaito. Koodaus on ympäristössä selviämisen taito. Aivan kuten 100 vuotta sitten lähes jokaisen lapsen tuli oppia ymmärtämään ja muokkamaan ympäröivää luontoa, sekä saada siinä kasvamaan jotain arvokasta (vaikkapa perunaa), on nykyisin lähes joka lapsen opittava ymmärtämään ja muokkaamaan ympäröivää digitaalista maisemaa, sekä saada siinä kasvamaan jotain arvokasta (vaikkapa uusi avointa dataa hyödyntävä palvelu).
Teknologia ei ole tulevaisuutta, vaan totta jo nyt. Ihmiskunta on ollut jo pari vuosikymmentä symbioottisessa suhteessa teknologiaan ja tietojärjestelmiin. Jos tietojärjestelmät lakkaavat toimimasta, valtaosa ihmiskunnasta (etenkin länsimaissa) kuolee janoon varsin pian. Eivät ne banaanit ja kaurahiutaleet ilmesty lähikaupan hyllylle itsestään, takana on valtava määrä logistiikkaa ja Cobol-koodia (jota Koodi2016:ssa ei jostain syystä suositeltu :).
Kaikkien ei tarvitse koodata, mutta ohjelmallinen ajattelu on perustaito. Kaikista ei tule koodareita, kuten ei kaikista koulun suorittaneista tule muusikkoja, biologeja tai kielitieteilijöitä. Koodariksi päättyminen on omavalintaista erikoistumista. Mutta jokaisen tulee ymmärtää ympäröivästä teknologisesta maastostaan sen verran, että he tietävät, koska jokin edessä oleva tehtävä on parempi antaa koneen tehtäväksi ihmisen sijaan. Kenelläkään ei ole syytä käyttää ihmisiä työhön, jonka kone tekisi käytännössä ilmaiseksi. Ohjelmallinen ajattelu eli computational thinking on joka kansalaisen perustaito.
Avatkaa kaikki konepellit. Paras tapa oppia on tutkia. On se sitten kukkapenkissä tonkimista tai iPadin purkamista komponentteihinsa, tai ohjelmiston lähdekoodiin tutustumista. iPadiin liittyen on hyvä muistaa, että kaikkia laitteita ja ohjelmistoja ei voi avata, eli niiden sisään ei ole helppo kurkistaa. Kouluissa tulisi suosia sekä laitteitä että ohjelmistoja, jotka saa auki, ja joita voisi jopa muokata toimimaan eri tavalla. Kiiltävää täppäriä sivelemällä oppii kyllä katsomaan videoita ja mainoksia, mutta ei tekemään niitä itse. Kun sen hienon laitteen voi paloitella ja rakentaa taas uudella tavalla tekemään jotain muuta, tarjotaan aivan erilaisia luovan tuottamisen oppimismahdollisuuksia. iPadien lisäksi tarvitaan siis RaspberryPi, Arduino ja muita tee-se-itse-paketteja.
Opettajan ei tarvitse koodata. Ei sen enempää kuin alakoululaisenkaan. Puheet siitä, että peruskouluun tarvitaan ICT-alan ammattilaisia opettamaan koodausta ovat typeryyttä. Peruskoulussa tavoitteena ei ole tietojärjestelmien tuottaminen (software engineering), vaan ongelmanratkaisutaitojen oppiminen tutkimalla, muokkaamalla ja koodaamalla. Tämän opettamiseen ei tarvita kokenutta projektipäällikköä Nokialta. Opettajan tulisi muutenkin olla vain valmentaja tai luotsi, eikä tiedon ja osaamisen ylin haltija. Tämän harhaluulon luulin karisseen opetussektorilta jo 15 vuotta sitten. Valmentaja voi hyvin pistää joukkueensa harjoittelemaan asioita, joita hän itse ei osaa. Lisäys 23.6.: FB:ssä käydyn keskustelun pohjalta tarkennan hieman. Oppilaiden on saatava kätensä saveen, mieluummin alemmillakin luokilla. Mutta opettajan ei ole pakko sitä tehdä, jos ei halua. Hän voi vain ohjata oppilaat sopivien resurssien äärelle ja katsoa, mitä tuloksia syntyy. Mutta samalla opettaja kyllä voisi itsekin tehdä ne harjoitteet ja kokea omakohtaisesti, miltä se koodaaminen tuntuu. Hänen ei kuitenkaan pidä olla koodauksen ammattilainen tai esikuva oppilaille.
Kolme vinkkiä opettajalle (päivitetty lokakuussa 2015).
  1. Tutustu Koodiaapiseen.
  2. Jos koodaus edelleen tuntuu pelottavalta, varaa yksi tunti aikaa ja käy pelaamassa/koodaamassa läpi Hour of Code. Minun 3-vuotias poikani osasi tämän, joten uskon, että jokainen suomalainen opettajakin sen osaa. Tämän jälkeen olet jo kokenut, mistä koodauksessa on kyse, perustasolla. Onnittelut, kykenet nyt valmentamaan oppilaitasi koodauksessa!
  3. Lue Koodi2016. Se on oikeasti hyvä opas, maksuton, suomeksi. Ota se vaikka kesälomalle laiturin nokkaan lukemisiksi.
About Tarmo Toikkanen
Design-researcher, entrepreneur, author. Psychology of learning, engagement design, educational technology, prototyping, participatory design, copyright and Creative Commons.

Perusruokaa - kyllä maistui...

Käväisin iltapäivällä etsimässä matoja tontin kulmalla olevasta pienestä miniperunapellosta. Eipä juuri matoja löytynyt - ainoastaan kaksi - mutta löytyi kuusi keskikokoista perunaa.

Madot saivat jäädä odottamaan ensi kesää mutta perunat otin talteen, sillä päätin tehdä itselleni perusruokaa, pelkistettyä perusruokaa.

Yleensä en ruokia kovikaan paljon valmista, mutta vaimoni on tämän viikon Helsingissä "syyslomalastenlikkana", joten on tultava toimeen omin, vaatimattomin konstein.

Pesin huolellisesti em. perunat ja keitin ne. Söin ne voin, ruisleivän ja maidon ryydittäminä.

Tuli tunne, että olisin syönyt uusia perunoita! Oikeastaan uusiahan ne olivatkin. Kyllä perusruoka on hyvää.

Niin miksi vielä matoja etsin? Ajattelin vielä käväistä merellä jigiongella/syyspilkillä. Jos sinne menen, onneksi on yksi perattu särki pakastimessa... 

Keväällä 2015 valittu eduskunta jatkaa tehtävässään,..

Mitä virkaa galluprumballa?

 | Julkaistu 12. 10. 2015 11:13
Kiitän kaikkia viime viikon keskusteluihin osallistuneita kommentaattoreita. Jostain syystä, en tiedä mistä, olimme keskusteluissa hieman etuajassa. Timo Soinista ja perussuomalaisista puhuttiin meillä jo maanantaina 5.10. ja tiistaina 6.10. aloitimme keskustelun Antti Rinteestä ja demareista.
Onnittelut kommentaattoreillemme, jotka näin osoittivat haistavansa politiikan tuulet etukäteen.

Sillä  kappas vain: torstaina 8.10. julkistettiin Ylen/Taloustutkimuksen gallup, joka näytti perussuomalaisille suurta laskua ja yhtä suurta nousua demareille.  Siitä tuli loppuviikon kansallinen puheenaihe.

Mutta tällä viikolla palaamme arkeen. Gallupit ovat gallupeja, kuten Soini pitää tapanaan sanoa, oli tulos perussuomalaisille sitten huono tai hyvä.

Näinhän se on. Politiikan rakenteet saattavat hetkeksi horjahtaa mielipidemittauksista, mutta tokenevat yleensä nopeasti. Keväällä valittu eduskunta jatkaa tehtävässään, ja eduskunnan luottamusta nauttiva hallitus uurastaa yhteisen hyvän eteen niin kuin ennenkin.

Onko niin, että me innostumme gallupeista vähän turhan helposti? Kun uudet mielipidemittausnumerot jysähtävät ruudulle, tuntuu muutaman päivän ajan, että nyt vuoret järkkyvät. Sitten kaikki palaa ennalleen. Seuraaviin vaaleihin on vielä 1,5 vuotta, sillä huhtikuun alussa 2017 pidetään kuntavaalit.

Sysäyksen tähän itsekriittiseen pohdiskeluun sain Eija Sahan tämän aamun kirjoituksesta HS:n mielipidesivulla. Saha kysyy: Hoitavatko gallupprosentit Suomen taloutta ja miten? Millä tavoitteilla galluprumbaa pyöritetään?

Otetaan tämä aihe pohdittavaksi. Päivän Hyvä Kysymys kuuluu: Mitä virkaa galluprumballa?

Päivän lukuvinkki:
”Muutama päivä sitten saimme galluptuloksen puolueiden kannatusprosenteista. Nyt puolueiden johtajat miettivät syitä kannatuksensa muutokseen sen sijaan, että he miettisivät, miten Suomi saataisiin vientikelpoiseksi. Nämä gallupit tuodaan kuukausittain esiin.
Eduskuntavaaleissa päätimme, ketkä voisivat hoitaa asioita seuraavien neljän vuoden aikana. Mitä asiaa ajaa tieto, että esimerkiksi voittaneen keskustapuolueen kannatusprosentti on tänään 23, ensi kuussa 21, seuraavassa kuussa 22, vuoden päästä 18 ja seuraavana vuonna 24? Ainakaan minua se ei kiinnosta, koska en voi vaikuttaa hallitukseen ennen kuin seuraavissa vaaleissa.

Hoitavatko gallupprosentit Suomen taloutta ja miten? Millä tavoitteilla galluprumbaa pyöritetään?

Eija Saha
Helsinki”
Helsingin Sanomat Mielipidesivu 12.10. 2015

Ja hevonpaskat, keskitytään olennaiseen > maapallon pelastamiseen...



Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Tiede 

Nasa: Marsia aletaan asuttaa 2030-luvulla kuin Amerikkaa aikoinaan

Nasan suunnitelmissa on lähettää asukkaita ensin johonkin Marsin kuista ja sitten itse punaiselle planeetalle. Muutamien vuosien päästä perustamisestaan siirtokunta on omavarainen, Nasa uskoo.


Yksityiskohtainen kuva Marsin punertavasta pinnasta. Kuvassa näkyvät jopa yksittäiset hiekkajyväset.
Tällaiselle planeetalle ihmisten on määrä pystyttää uudisasutusta parin vuosikymmenen päästä. Nasan maanantaina julkaisemassa kuvassa on eroosion ja tuulen kuluttamia hiekkadyynejä. Kuva: Nasa / JLP - Caltech /University of Arizona / EPA

Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa on julkistanut suunnitelman Mars-planeetan ensimmäisestä ihmisasutuksesta, joka on määrä pystyttää 2030-luvulla. Nasan Journey to Mars  -raportissa hanketta verrataan eurooppalaisten uudisasukkaiden saapumiseen Pohjois-Amerikkaan.
Nasan johtajan Charles Boldenin mukaan Nasa on lähempänä miehitettyä Mars-matkaa kuin koskaan ennen. Jo 25 vuoden päästä Marsissa pitäisi olla ihmisasutusta, Nasa kaavailee.
Suunnitelman mukaan Marsiin lennätetään ensin tarpeellinen varustus – muun muassa asumusten moduulit – ja sitten ihmisiä. Ennen asettumista punaiselle planeetalla elämää kokeillaan aluksessa kiertoradalla ja sitten jollakin Marsin kuista, Nasa kaavailee.
Tavoitteena on, että joidenkin vuosien kuluttua perustamisestaan Marsin siirtokunta kykenee elämään täysin Maan rahtialuksista riippumatta. Siirtokunnan pitää silloin pystyä tuottamaan kaikki tarvitsemansa vedestä ja hapesta alkaen. 3D-printtereistä puolestaan kaavaillaan ratkaisua tarvikkeiden tuottamiseen.

Asumista harjoitellaan tulivuorella

Hankettaan varten Nasa kertoo tarvitsevansa eri alojen asiantuntijoita, jotka kestävät pitkäaikaisen oleskelun muualla kuin kotiplaneetalla.
Kansainvälisellä avaruusasemalla ISS:llä on jo aloitettu kokeet, joilla tulevaisuuden Mars-astronautteja autetaan selviämään tehtävästään. Elämää Marsissa on puolestaan harjoiteltu Mauna Loan tulivuorella Havaijilla
Painottomuudessa oleskelun ongelmana on muun muassa näköhermojen vahingoittuminen, minkä takia monet astronautit ovat ISS:ltä palattuaan saaneet silmälasit.
Pitkäaikaisen altistumisen avaruussäteilylle puolestaan pelätään kostautuvan syöpänä, hedelmättömyytenä ja dementiana, mihin tutkijoiden on yritettävä löytää ratkaisu ennen kuin ihminen lähtee vuosiksi tai jopa koko iäkseen pois maapallolta. 

Asiallista ja asiantuntavaa autonosto-opastusta...

Minulla on ystävä, joka jokseenkin hyvin tuntee autokauppaan liittyvät asiakokonaisuudet ja seuraa aktiivisesti autokauppaan, lainsäädäntöön ja verotukseen liittyviä asioita. Minulle on muodostunut mielikuva, että hän ei taatusti "osta sikaa säkissä".

Kun kyseessä on käytetyn auton ostaminen, hänen ohjeistuksensa on yksiselitteinen ja selkeä. Täytyy myöntää, että niin kristallinkirkkaasti en ole välttämättä itsekään asiaa ajatellut.

Että miten...

Mikäli oikein käymäämme keskustelua ymmärsin, hän ei välttämättä ostaisi vähän ajettua, hyvällä pidolla ollutta vanhaa autoa.
Vanha auto tässä tapauksessa olisi noin kaksikymmentä vuotta ja ylikin vanha auto. Miksi? Koska kuluvien osien vikarypäs on takuuvarmasti edessä.

Sitävastoin huomattavasti uudempi - viisi-kymmenen vuotta vanha,  käytetty auto, jolla on jo mahdollisesti ajettu esim. 300.000 km painii aivan eri sarjassa. Ystäväni mukaan em. tyyppiseen autoon on vaihdettu aikamoinen määrä kuluvaa osaa - erittäin suurella todennäköisyydellä. Pientä pintafiksaamista toki saattaa olla, jotka yleensä ammattitaitoinen fiksaaja hoitaa kuntoon kohtuullista korvausta vastaan.

Sen hinta ei suhteessa edellä mainittuun vähän ajettuun autoon verrattuna ei ole suhteettoman korkea.

Toisaalta myös jälleenmyntiarvo on huomattavasti korkeampi. Käytettyjen autojen kaupassa vuosimallilla on erittäin suuri merkitys - ehkä liiankin suuri...

Lisäksi ystäväni painotti sitä tosiasiaa, että uudemmissa autoissa erilaisia lisäomnaisuuksia, joita vanhoissa autoissa ei välttämättä ole - hän puhuu mielellään käsitteestä "kaikilla mausteilla"...

Mielenkiintoista!






sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Turhanpäiväinen matkustaminen...

Lueskelin aamulla Pentti Linkolan haastattelun, josta kirjoitin omat lyhyet kommenttini.

Artikkelissa Pentti Linkolalta kysyttiin mm.: Millaisia ajatuksia ilmastonmuutos teissä herättää?

Pentti Linkola vastasi: "Ilmastonmuutos on yksi tämän planeetan katastrofeista, mutta sitä suurempi ongelma on luonnonvarojen ehtyminen. Ihminen voi torjua luonnonvarojen ehtymistä vähentämällä kuormitustaan niin pitkälle kuin voi. Yksityisautoilu, ulkomaanmatkat ja lentäminen pitää jättää. Myös asuntojen energiankulutusta ja asuinpinta-alaa tulisi vähentää. Askeettinen elämä yhden ihmisen osalta antaa hiuksenhienosti lisäaikaa elämälle maapallolla."

Hiukan asiaan sivuavana totean, että olemme - minä ja vaimoni - suunnitelleet pitkään huhtikuussa 2016 viikon-kahden matkaa Eurooppaan. Lähinna tavoitteena oli tutustua hiukan tarkemmin tiettyihin kohteisiin Pariisissa ja Lontoossa, ajaa Eurostar- junalla Englannin kanaalin alitse, jne. ...
Molemmissa edellä mainituissa kaupungeisssa olemme käyneet useampaankin kertaan, mutta aina on jäänyt jotakin katsomatta. Syynä on lähinnä ollut lievä rahapula, sillä olemme olleet pienellä Inter Rail-budjetilla liikkeellä.

Kuitenkin pari viikkoa sitten keskustelimme - televisiouutisia pakolaisvirrasta/häiriköinneistä katsoessamme - suunnittelemamme lomamatkan järkevyyttä.

Lähinnä vaimoni ehdotti, että jätämme lomamatkan tekemättä. Näin päätimme tehdä. Ainakaan sitä matkaa emme siis enää suunnittele emmekä tee.

Aivan hetki sitten kävi mielessäni ajatus: " Mitä jos lopetamme kaiken matkustamisen, pysymme Kemissä kuin tatit.
Matka ulkomaille > Haaparannalle olisi ainoa "ulkomaanmatka" kerran parissa kuukaudessa Kemi-Tornio-moottoritietä pitkin."

Em. tyyppiset ratkaisut eivät maailmaa pelasta, mutta olisihan tuo pieni askel oikeaan suuntaan...