Uusi marraskuun viikko käynnistyi - kyllä...

Uusi marraskuun viikko käynnistyi - kyllä... Lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen ja tyvenen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -9 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa eli haen korillisen klapeja puu- ja varastokatoksesta sisälle lämpenemään. Tänään ei ole oikeastaan mitään tärkeää tekemistä. Muuta kuin seurata, mitä maailmalla tapahtuu. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Gallupit johtavat harhaan – pian meno muuttuu, näin kirjoitettavan...

Gallupit johtavat harhaan – pian meno muuttuu, näin kirjoitettavan... Kyllä. Sdp:n nimettyä Jutta Urpilaisen presidentinvaaliehdokkaakseen tähänastiset gallupit saa unohtaa ja meno muuttuu. Kuvioihin tuli aitoa punavihreyttä. Minulla on lisäksi aavistus, että kohta lentää pyyhkeitä kehään. Yksi ehdokas ei saa riittävästi kerättyä pätäkkää, vaalirahaa varteenotettavan kampanjan toteuttamiseksi ja toinen ehdokas ei saa kerättyä riittävää määrää ehdokaskortteja määräaikaan mennessä. Voi olla, että lisäksi tähänastisten mielipidemittausten 0-kerholaiset luopuvat myös jatkosta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tammikuun 2024 ensimmäisen kierroksen neljä varteenotettavinta ehdokasta ovat aakkosjärjestyksessä: Haavisto, Rehn, Stubb ja Urpilainen. Arvelen, että prosenttiluvut ovat tasaisia noin 20 tuntumassa ja toiselle kierrokselle menevät - myös aakkosjärjestyksessä - Rehn ja Stubb. Se on sitten kovaa vääntöä. Eiköhän tuo Olli tämän kisan voita, on hän niin kova...

Sunnuntai 19.11.2023 ja kaikki hyvin - ainakin toistaiseksi - kyllä...

Sunnuntai 19.11.2023 ja kaikki hyvin - ainakin toistaiseksi - kyllä... Ulos keittiön ikkunasta katsellessani aistin mukavan tuntuisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -12 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään tulet. Tänään ei oikeastaan ole mitään kummempaa tekemistä. Taidanpa seurata SDP:n presidenttiehdokaskuvioita, tosin siinä ei mitään yllättävää ilmeisesti tapahdu, Jutta Urpilainen "huudetaan" yksimielisesti tehtävään. Silloin todellinen presidenttipeli vasta alkaa. Mielenkiintoista. Varmaan muutakin kotimaan ja maailmanmenoakin tulee tänään seuratuksi. Katsotaan, miten tämäkin päivä etenee. Uteliaisuuttani käänsin seuraavan viikon esiin pöytäkalenteristani. Yksi kokous keskiviikkona alkuillasta, ei muuta ja hyvä niin...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Vaalikoneita pukkaa. Olen aika monien vallien yhteydessä uteliaisuuttani täyttänyt niitä. Itsekin olen vuoden 2000 jälkeen kuntavaalien yhteydessä omien näkemyksieni osalta täyttänyt erilaisia vaalikoneita. Lähestyviin presidentinvaaleihin liittyvänä en näe minkäänlaista tarvetta tutkiskella ehdokkaiden näkemyksiä. Jätän ne väliin. Miksi? Siksi, että näissä vaaleissa on mielestäni yksi ylitse muiden, vaikka ennakkokannatusluvut eivät vielä sitä osoitakaan. Tällä hetkellä keskustalaisten ei ole syytä painaa paniikkinappulaa. Presidenttipeli ei ole vielä edes alkanut. Tämä on takakentän kevyttä lämmittelyä. Kun huomenna sunnuntaina 19.11.2023 oletettavasti SDP nimeää virallisesti Jutta Urpilaisen omaksi ehdokkaakseen, ennakkoasetelma muuttuu olennaisesti. Se merkitsee em. henkilön kannatuslukujen nousu, mutta erityisesti Olli Rehnin kannatuslukujen voimakasta nousua. Näin arvelen tapahtuvan. Lähestyvän joulukuun kannatusmittausluvut alkavat näyttää presidentinvaalien todellisen asetelman. Oletettavasti siellä on neljän tasainen kärki. Katsotaan, miten asia etenee. Ken elää, hän näkee...

Lauantai 18.11.2023 - kyllä...

Lauantai 18.11.2023 - kyllä... Lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin pilvisen ja tyvenen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -14 astetta pakkasta. Eilen kauppareissulla keskustelimme, että menneenä syksynä ei oluut kunnon syysmyrskyjä Perämeren pohjukassa. Ennen oli aina puhetta kolmesta syysmyrskystä ennen kuin ilmanala talveksi muuttui, rauhoittui. Onko tämä sitä ilmastomuutosta, mene ja tiedä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään. Tänään ei oikeastaan ole muuta kuin pitkästä aikaa kulttuuria teatterin muodossa myöhäisiltana. Katsotaan, miten muutoin tämä päivä etenee...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin valoisan ja tyvenen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -9 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään. Käymme päivällä hakemassa Kivikankaalta Ammattiopisto Lappian Ravintola Auringosta tilaamamme ruoat. Hyvä palvelu niin kuin aikaisemminkin. Illansuussa on Keskustan Kemin kuntayhdistyksen syyskokous. Olen aikeissa mennä paikan päälle pitkästä aikaa, jos ei mitään pakottavaa estettä ilmaannu. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... "Jos sinun ei ole pakko juosta - kävele. Jos sinun ei ole pakko kävellä - istu. Jos sinun ei ole pakko istua - makaa." totesi 1960-luvun puolen välin jälkeen suuresti kunnioittamani, silloisen Kemin teknillisen koulun rehtori Olli Ingman hänen opettaessa fysiikan tunnilla energian kulutusta ja nimenomaan energian säästämistä. Edellä mainittu asia kävi hetki sitten mielessäni pohtiessani, milloin olen viimeksi juossut. Siitä on on jo tovi. Ilmeisesti pystyisin/osaisin vielä juosta, jos olisi pakko. Niin - todettakoon lisäksi, että Olli Ingman ja hänen seuraajansa Valdemar Rantonen vaikuttivat olennaisesti siihen, että minusta tuli opettaja. Miten? Se on tarina erikseen...

Torstai 16.11.2023 ja toistaiseksi kaikki hyvin - kyllä...

Torstai 16.11.2023 ja toistaiseksi kaikki hyvin - kyllä... Lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kauniin talviaamun läsnäolon. Mittarissa -13 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen sytytin päärakennuksen takkapesä klapit. Saamme "massiiviseen kivikasaan" varastoiduksi hiukan lämpöä. Tänään ei taida olla mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Presidentinvaalit lähestyvät - oletko valmis...

Presidentinvaalit lähestyvät - oletko valmis... Olen vähin seurannut median kautta lähestyviin presidentinvaaleihin liittyviä uutisointeja ja kommentoinutkin niitä. Tähän saakka olen yksiselitteisesti todennut, että peli, tosi peli ei ole vielä alkanut, vaikka monet ehdokkaat on nimetty ja kampanjat ovat osittain käynnissä. Mielestäni todellinen asetelma paljastuu vasta siinä vaiheessa, kun SDP - tällä hetkellä puolueiden kannatusmittauksissa paalupaikailla oleva - nimeää presidentinvaaliin oman ehdokkaansa eli Jutta Urpilaisen. On mielenkiinoista nähdä, kuinka korkealle hänen kannatuslukunsa nousee. Joka tapauksessa hän "syö" Stubbin ja Haaviston kannatuslukuja. Kolmen kärki asettunee rapiat kahdenkymmenen prosentin tuntumaan ensimmäisellä äänestyskierroksella tammikuussa 2024. Keskustan ehdokkaalla Olli Rehnillä on edelleen hyvät mahdollisuudet nousta kahden joukkoon. Se on minimitavoite. Sen jälkeen se tosi peli vasta alkaa. Kyllä Olli on silloin vahvoilla...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin ihan mukavan tuntuisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -7 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoiminen jälkeen päivemmällä teen tutut kuviot: Pistän klapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa. Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Todennäköisesti makustelen uusia, Suomen vuoden 2024 presidentinvaaleihin liittyviä kyselyjä ja seuraan tuota Suomen ja Venäjän välisen maarajan tapahtumia. Maailmalla jotain myönteistä: Yhdysvaltain ja Kiinan presidentit tapaavat/neuvottelevat. Lähi-Idässä Gazan tilanne edelleen räjähdyspisteessä. Ukrainan sotatilanne lähes ennallaan - murheellista. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Olen katsellut televisiosta uusseelantilaisia Grand Designs - rakentamisohjelmia ja ruotsalaisia Unelmakoti-ohjelmia. Ohjelmia, joissa rakennetaan mielenkiintoisia, tasokkaita ja kalliita rakennuksia ja joissa kustannusarviot paukkuvat monista eri syistä. Kävi mielessä paluumuuttomme Kemiin vuonna 1981... Olimme myyneet Lappeenrannan pohjoispuolelta Taipalsaaren kuntaan kuuluvalta Saimaanharjulta omakotitalomme ja asetuimme täällä asumaan vanhaan kotitaloomme, jonka pihapiiristä oli pitkä varastorakennus sisareni aviomiehen toimesta purettu. Entisen perunapellon alue/tontti oli myyty kahdelle Veitsiluodon metsäosaston metsänhoitajalle. He olivat suunnitelleet ja rakennuttaneet tontille kytketyn paritalon Monikko-elementeistä. Varastoksi ja puuseeksi toimme mukanamme muuttokuormassa pienen kevythirsimökin, jonka pystytimme tontillemme. Aloimme suunnitella omakotitaloa, joka pääosin rakennutettiin/rakennettiin vuonna 1982. Niin - edellä mainituissa ohjelmissa kiinteistöjen kustannusarviot liikkuvat miljoonissa euroissa/punnissa. Meidän omakotitalomme kustannusarvio oli muutaman satatuhatta - markkaa. Toki jonkin verran täytyi neuvotella pankkilainaa, korkotaso taisi siihen maailman aikaan olla 12-15%. Näin jälkikäteen ajatellen aivan liian vähän sitä lainaa tuli otetuksi. Perusrakenteet ja ratkaisut tässä rakennuttamassamme/rakentamassamme omakotitalossa ovat asialliset ja hyvät, oikeastaan erinomaiset. Pröystäilyyn ei ole ollut tarvetta. Myöhemmin tontille on rakennettu varastorakennus, puu- ja varastokatos sekä poikkeusluvalla Pikkupuoli (entinen Ekoateljee) tontin kulmalle. Niin pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että kemiläisten pankkien kierroksella eräs edesmennyt pankinjohtaja edesmenneestä pankkikonsernista rakentamislainaa hakiessani kaatoi niskaani maailman taloudelliset vaikeudet, maailmankaupan ongelmat ja maailman muutoinkin epävakaiset olosuhteet. Tunsin itseni lähes kaikkiin niihin syypääksi, syylliseksi. Mikä mahtaisi olla tilanne tällä hetkellä lainaa hakiessani. Maailman ongelmat ovat moninkertaiset silloiseen verrattuna. Onneksi lainaa ei ainakaan tällä hetkellä ole tarvetta hakea...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin mukavan tuntuisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -10 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, miten tämä päivä loppujen lopuksi etenee...

Uusi marraskuun viikko käynnistyi - kyllä...

Uusi marraskuun viikko käynnistyi - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin talviaamun läsnäolon. Mittarissa -7 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen tutut kuviot: Klapit päärakennuksen takkapesään odottamaan sytyttämistä - kukaties vasta huomenna. Aamukahvittelun yhteydessä lehteä - Lapin Kansa - lukiessani havaitsin taas, että tuttuja yleisönosastokirjoittajia oli oikein kasapäin liikkeellä - minun arvomaailmani perusteella oikeita teksti-inhokkeja. Olen aikaisemminkin havainnut, että tässä kyseisessä lehdessä on kohtuuttoman paljon vanhaa hapatusta esillä. Takaraivoon alkaa hiipiä taas ajatus pistää lehti "jäähylle" toistaiseksi. Onhan tuo jo pari-kolme vuotta tullutkin aamuluettavaksi. Sitä ilmankin kyllä selviää. Katsotaan nyt... Niin - tiedustelin asiaa Lapin Kansan asiakaspalvelusta sähköpostin välityksellä. Sain välittömästi vastauksen, että tilaus on jatkuva tilaus ja että olen/olemme maksaneet lehden 22.12.2023 saakka. Ainakin siihen saakka noita "juoksuhautoihin jääneitä" yleisönosastokirjoittajia on pakko vielä sietää. Tänään ei ilmeisesti ole mitään tärkeää tekemistä. Antaapa ajan kulua ja seurataan, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Olen käynyt elämääni läpi Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- osa-alueella vuosien 1994-2014 aikana. Olen osittain päivittämässä noin kaksikymmentä sivuista aineistoa lukuisista erillisistä tapahtumista, matkoista, tapaamisista, jne. pääasiassa ne liittyvät taidenäyttelyihin Kemissä, Oulussa, Virroilla, Tampereella, Hämeenlinnassa ja Helsingissä.... Näin jälkikäteen tulee miettineeksi, miten ihmeessä olen pystynyt kaikki hoitamaan, kun kuitenkin kuvioissa on ollut tärkeimpänä opetustyö ja siihen liittyvä ammattiyhdistystoiminta. Niin ja vielä yhdistystoiminta insinöörikuvioissa. Eikä minulla ole ollut koskaan kiirettä. Ei nykyäänkään... Näin isänpäivänä luonnollisesti takaraivoon hiipii ajatus, kuinka paljon perheeni on on tästä kaikesta "sauhuamisesta" kärsinyt. Ehkä ei kuitenkaan kohtuuttomasti, sillä onnittelut isänpäivästä ovat tulleet perille...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Selailen silloin tällöin vanhoja tekstejäni vuosien varrelta. Niitä on paljon. Tässä yksi, jossa on kaksi hyvin tuntemaani henkilöä... Hyvä Seppo! Osuit taas kerran asian ytimeen. Harmi, että en ole päässyt toteuttamaan taiteilija Seppo Mikkasen kanssa vuosikymmeniä hahmottelemaamme kuvataidekokonaisuutta työnimeltään Elämä paketissa - toistaiseksi... Kemin taidemuseon uudessa Kabinetti-teoksessa kuukkeli on kuuntelija. Kemin taidemuseo sai uuden Kabinetti-teoksen lahjoituksena taiteilija Seppo Mikkaselta. Seppo Mikkanen käytti "Kuukkeli on onnenlintu" -teoksensa materiaaleina pronssia, kuparia ja puuta.Seppo Mikkasen uunituore “Kuukkeli on onnenlintu”, jossa kohtaavat kaksi varsin lappilaista aihetta: kuukkeli ja kullankaivuu. Kabinetti on Kemin taidemuseon ja kirjaston yhteinen yhden tai useamman teoksen vaihtuva näyttely. Mikkanen lahjoitti teoksensa Kemin taidemuseon kokoelmaan ja se on esillä kulttuurikeskuksen aulassa kuukauden verran. Mikkanen kertoo halunneensa teoksellaan pohtia nykyajan yksinäisyyttä. – Kuukkeli on sosiaalinen lintu, kullankaivajan kaveri. Karu ukkokin saattaa nuotiolla kertoa kuukkelille ihan mitä vaan. – Tänä päivänä taas ihmisillä ei tahdo olla juttukaveria. Moni on yksinäinen, kun muilla ei ole aikaa kuunnella. Kuukkeleita ja kullankaivajia yhdistävät myös monet tarinat ja uskomukset, joita Kemin sarjakuvakeskuksen tuottaja Petri Kittilä muisteli julkistustilaisuuden puheenvuorossaan. Kuukkelia on perinteisesti pidetty onnenlintuna. Joskus niiden on jopa kerrottu johdattaneen ihmisiä kultaesiintymien luo. Myös henkevämpiä uskomuksia kuukkeliin liitetään. – Usein on sanottu, että kun poromies kuolee, hän muuttuu poroksi. Metsämiesten sielun taas uskotaan siirtyvän kuukkeliin. Niin - mene ja tiedä.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsottuani aistin kirkkaan ja tyvenen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -12 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Vaimoni valmistautuu leivonnaisten - torttujen - tekoon. Niin - kalenterissa lukee Isänpäivä. Oikeastaan tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Ollaan nyt sitten vaan ja katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan. Käänsin uteliaisuuttani työhuoneeni pöytäkalenterista uuden viikon esiin. Ainoastaan loppuviikosta on hiukan aktiviteettia...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Muun muassa sitä, että katselimme illansuussa Ylen Areenalta alla olevan 2-osaisen tuoreen dokumentin: Katya Adler tours the borderlands of Russia in Living Next Door to Putin on BBC1 — review In a two-part documentary, the journalist investigates how neighbouring nations have reacted to troops invading Ukraine Katya Adler is a restrained reporter in ‘Living Next Door to Putin’ © BBC/Séamas McCracken Suosittelemme!

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Närän Merja muisteli 1980-luvun puolen välin jälkeistä - kemiläiseen jalkapalloiluun liittyvää - asiaa. Kannustusvälinepurkin tekstiä. Vastasinkin hänen muisteluunsa/muistamattomuuteensa, mutta lisäänpä asiaan vielä hiukan tekstiä. Totta - siihen maailman aikaan Innon Mimmit ja KePS pelasivat mestaruussarjassa. Olin opettajatyön ohessa kehitellyt AITAKI-laatutuotteen, jolle toivoin hiukan näkyvyyttä. Ehdotin em. jalkapalloseuroille yhteistyötä. Ehdotus hyväksyttiin ja sain SYP/Ahti Salmelan mukaan yhteistyökuvioon. Mikkasen Seppo suunnitteli ja toteutti tuon yhteisen mainostekstin. Muun muassa Innon Mimmit olivat mukana "mannekiineina" Kemin ammattikoulun piha-alueella toteutetussa Messutapahtumassa. Itse sain tapahtumaan aikamoisen määrän sponsoreita, joiden logot liimattiin höylättyihin, noin 1,5 metrin lautoihin, jotka ripustettiin päällekkäin erääseen Messu-nurkkaukseen. Se mainoskokonaisuus on minulla päärakennuksen autotallissa peltisessä varastokaapissa pystyssä. En ole raskinut sitä hävittää. Kiistatta sillä on tunnearvoa. Taisipa sitä mainosrahaa tulla sen verran, että silloinen Innon Mimmien valmentaja Ahon Pekka luovutti yhteistyön merkeissä minulle Innon Mimmien standaarin. Se on tuossa työhuoneeni kirjahyllyssä näköetäisyydellä tälläkin hetkellä. Pistänpä vielä tuosta kannustusvälienpurkista kolme kuvaa varmemmaksi vakuudeksi...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani aistin kirkkaan ja tyvenen talvisen pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -8 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan myöhemmin puuhuoltoa. Tänään ei minulla ole mitään erityistä tekemistä. Vaimoni sanoi lähtevänsä kaupungille asioille. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Se on perjantai - kyllä...

Se on perjantai - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pivisen, tyvenen ja kevytlumisateisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa 0 astetta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Selkäsaaresta kesällä tuodut kuusipuut iloisesti räiskyvät. Tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä. Ollaan vaan, katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan. Voi olla, että Martti Ahtisaaren hautajaisseremoniaa Helsingistä tulee pätkittäin seurattua...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen ja puolipilvisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -2 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties laitan päärakennuksen takkapesään tulet tai vasta illansuussa. Tänään ei oikeastaan ole mitään kummempaa tekemistä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan. Seurailen kukaties hiukan entistä tarkempaa maailmanmenoa netistä...

Työkansan Sanomat otsikkotasolla - kyllä...

Työkansan Sanomat otsikkotasolla - kyllä... Selailin kyseistä lehteä, joka postilaatikkoomme jaetaan. Tärkeimmät otsikot N:o 12 3.11.2023 lehdestä: + Kapitalistinen taantuma pahenee - työttömien määrä kasvussa + Suomen äänestyskäyttäytyminen YK:ssa on häpeä + Palestiinalaisten kansanmurha on hirvittävä sotarikos + Suurlakko vuonna 1905 + Työtaisteluvapauden rajoittamisessa on ongelmia + Miksi Palestiinassa taistellaan + Ollaan hiljaa... + Itä-Karjalan miehitys ja suomalaisten perustamat keskitysleirit 1941-44 (Osa 6) + Opiskelijat valtasivat oppitiloja ja osoittivat mieltään + Hallituksen ajamia leikkauksia vastaan Helsingissä + Ktp:n tiedotus uudistuu - tarvitaan lisää tukea + Mielenosoituksia Palestiinan puolesta - solidaarisuuden aalto ympäri maailmaa + Ammattiyhdistysaktiivi pidätettiin Palestiinan tukemisesta + Italian ammattiliitot järjestävät marraskuussa lakkoja + Yhdysvaltojen autotyöläiset lakossa + Maailma tuomitsee Israelin tekemän kansanmurhan + KKE lisäsi kannatustaan Kreikan alue-kuntavaaleissa + Olin lentää selälleni + Pekka Haavisto pohjustamassa rasismille tietä + Hallitus heikentämässä eläkejärjestelmää + Kommunististen tunnusten kieltäminen on estettävä Kattava kooste maailmanmenosta, josta voinee olla ainakin kahta mieltä...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kevytlumisateisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa +1 aste lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän päärakennuksen takapesään kuusiklapit ja käyn Pikkupuolella tarkistamassa lattialämmityksen tilanteen. Tavoitteena noin 17 asteen peruslämpötila. Loppu noin 20 asteeseen hoidetaan takkalämmöllä mahdollisen yövieraan ilmaantuessa paikalle. Aamun lehdessä oli artikkeli eilisestä rivitalon palamisesta/tuhoutumisesta Kemin Haukkarissa. Murheellinen tapaus. Artikkelin mukaan palon syttymissyytä selvitetään. Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Hyvä keskustalaiset! Ei tuskailla tämän päivän kannatuslukuja eikä ripotella tuhkaa päällemme, vaan keskitytään olennaiseen - kyllä...

Hyvät keskustalaiset! Ei tuskailla tämän päivän kannatuslukuja eikä ripotella tuhkaa päällemme, vaan keskitytään olennaiseen - kyllä... Tuo perinteinen kysymys: "Mitä puoluetta äänestäisit, jos eduskuntavaalit olisivat nyt, on loppujen lopuksi aika lailla epäolennainen ja turhanpäiväinen. Eduskuntavaalit tulevat sitten aikanaan. Presidentinvaalit sen sijaan ovat kohtapuolin. Nyt on tärkeää vääntää Olli tammikuun 2024 ensimmäisellä äänestyskierroksella kahden joukkoon. Näin yksinkertaista se on - kyllä... Toivottavasti ja oletettavasti Ollin nousujohteinen kannatusprosentti voimistuu. Hyvää kannattaa odottaa.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen talviaamun läsnäolon. Mittarissa +1 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Aamupäivän aikana käväisen Pikkupuolella lisäämässä hiukan lattialämpöä. Tänään ei ole mitään kummempaa tekemistä. Katsotaan, miten päivä etenee... Niin - postilaatikkoon oli taas ilmestynyt Työkansan Sanomat eli Kommunistisen työväenpuolueen äänenkannattaja. Täytyy jossakin vaiheessa ainakin otsikkotasolla lehti selailla.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen ja sadetihkuisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa +2 astetta lämmintä. Nyt on liukasta teillä ja pihallakin. Jos ei ole aivan pakollista tarvetta liikkua, kannattaa pysyä kotosalla. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut päärakennuksen takkapesään ja hoidan myöhemmin puuhuoltoa eli haen korillisen klapeja puu- ja varastokatoksesta sisälle lämpenemään. Tänään ei ole erityisempää tekemistä. Todennäköisesti seuraan netistä illalla klo 18 alkaen Kemin kaupunginvaltuuston kokouksen Youtube-kanavalta. Aamukahvittelun yhteydessä lueskelin Lapin Kansa-lehden yleisönosastokirjoituksia. Tunsin taas suurta myötähäpeää, miten typerää tekstiä lehdessä julkaistaan. Katsotaan, miten tämä päivä loppujen lopuksi etenee...

"Miten Kemille on näin päässyt käymään?" ihmetteli minulle taannoin tuttu Ruuhka-Suomen asukas - kyllä...

"Miten Kemille on näin päässyt käymään?" ihmetteli minulle taannoin tuttu Ruuhka-Suomen asukas - kyllä... Sanoin hänelle, että tämän päivän murheellinen taloustilanne on monien tekijöiden summa. Vuosikymmenien kuntapolitiikan tulosta. Tämä ei ole tullut yllätyksenä, mutta onneksi aivan viime vuosina asia on ymmärretty yli puoluerajojen. Kerroin hänelle, että ihmettelin 2000-luvun alkupuolella - päästyäni "vilttiketjusta" varamiehenä valtuustokokoukseen - keskustelujen luonnetta. Valtuutetuilla oli täysin poikkeavia näkemyksiä taloudenhoidosta. Myytiin kaupungin omaisuutta surutta, otettiin lisää velkaa/"syömävelkaa", vaikka maksumiehien osuus vuosi vuodelta väheni. Säästämiseen ja tiukkaan taloudenpitoon liittyvät puheet kaikuivat valtuustosalissa kuuroille korville. Tiukan talouden pidon kukaties äänekkäin äänitorvi oli Pasasen Aarne. Arvelen Aarnen usein turhautuneen, kun hänen talousnäkemyksensä eivät menneet perille, vaikka hän taivutteli niistä lähes rautalankamalleja. Oli niin tai näin, katsotaan, mitä seuraavat kunta- ja aluevaalit tuovat vuonna 2025 tullessaan. Kannattaa katsoa muistin virkistämiseksi vuoden 2021 kuntavaalitulokset Kemistä...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja sadetihkuisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa +2 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Tyypillinen pirttipäivä. Itse seurailen netistä maailmanmenoa. Käänsin työhuoneeni pöytäkalenterista seuraavan viikon esiin. Ainoa tähänastinen merkintä: Maanantaina 06.11.2023 klo 18 alkaen Kemin kaupunginvaltuuston kokous. Sitä ilmeisesti katselen/seurailen netistä, tuskin tarvitsee paikan päälle lähteä... Katsotaan, miten tämä sunnuntaipäivä etenee...

Pyhäinpäivä vuonna 2019 - silloinen päätökseni...

Pyhäinpäivä vuonna 2019 - silloinen päätökseni... Päätin vuoden 2019 Pyhäinpäivänä, että lähden kuntavaaliehdokkaaksi vuoden 2021 kuntavaaleissa. Kyllä. Niin kuin oletettavasti muistatte, kyseiset vaalit siirrettiin muutamalla kuukaudella alkukesään kirotun Korona-viruksen riehuessa Suomessakin. Tälläkin hetkellä tuo Korona-virus taas nostaa päätään... Kyseisten 2021 kuntavaalien yhteydessä tein myös ensimmäistä kertaa henkilökohtaista - tosin vaatimatonta - lehtimainontaa. Valomainostauluille en heittäytynyt. Luonnollisesti olin mukana Keskustan Kemin kuntayhdistyksen yhteismainonnassa. Tänään Pyhäinpäivänä en tee kauaskantoista henkilökohtaista päätöstä liittyen vuoden 2025 kunta- ja aluevaaleihin. Tosin on pakko todeta, että olen tällä hetkellä kuntapoliittisen urani huipulla. Toki petrattavaa vielä löytyy. Annetaan ajan kulua. Ken elää, hän näkee.

On Pyhäinpäivä - kyllä...

On Pyhäinpäivä - kyllä... Wikipediateksti: Pyhäinpäivä, vanhemmalta nimeltään pyhäinmiestenpäivä, on kristillinen pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Alun perin pyhäinpäivää on vietetty 1. marraskuuta, kuten monissa maissa edelleenkin, mutta Suomessa sitä vietetään välille 31.10.–6.11. osuvana lauantaina. Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin tuulisen pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -4 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Aamukahvittelun yhteydessä vaimoni kysyi Lapin Kansa-lehteä lukiessaan:" Sekö aiotaan purkaa?" Entinen tyttölyseo. "Siltä se nyt tuon artikkelin mukaan näyttää. Itse en ymmärrä, että remontti maksaa 15 miljoonaa ja uudisrakennus 14 miljoonaa." totesin. Eikö tuo vanha, perinteinen ja Kemin kaupunkikuvaan olennaisesti kuuluva rakennus kannattaisi - vielä kerran - käydä huolellisesti läpi ja tehdä ainoastaan aivan välttämättömät korjaustoimenpiteet. Säästyisi iso tukku riihikuivaa rahaa. OLi niin tai näin, tänään ei ole mitää erityistä tekemistä. katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Illansuupohdiskelua Facebook-foorumista, kansanomaisesti veispuukista... Aloitin tämä tyyppisen sometouhun tällä foorumilla vuonna 2017. Olin sitä kokeillut aikaisemminkin, mutta totesin sen ei-minulle-kuuluvaksi. Lähdin siis kuitenkin mukaan ja hankin muutamia kymmeniä kavereita. Kaverimäärä lähti sittemmin paisumaan ollen parhaimmillaan/pahimmillaan jo noin 750 . Tällä hetkellä se on rapiat 350 henkilöä. Kysyn aina silloin tällöin itseltäni:" Onko tässä loppujen lopuksi mitään järkeä? Pitää henkilökohtaista, julkista päiväkirjaa, jota harvat lukevat, muutamat tykkäävät/peukuttavat ja erittäin harvat kommentoivat." Tällaisen kysymykset esitin itselleni muun muassa hetki sitten ja sen perusteella käyn viikonvaihteessa kaverilistani läpi suurennuslasin kanssa erittäin kriittisesti. Todennäköisesti listalta lentää bittitaivaaseen aikamoinen joukko kavereita... Omasta Blogisivustani en luovu. Sen aloitin aikanaan 01.07.2014.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen kevytpakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -7 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa. Aamupäivän aikana pistän talvityöasun päälle ja käväisen vähäisiä lumia kolailemassa etupihalta, kukaties pääreitit myös takapihalta. Aamukahvittelun aikana ovikello kilahti. Paikalle oli tullut Kainuunkadun saneerausurakoinnista vastaavan yrityksen nuori kaivinkoneenkuljettaja. Kadulla seisoi kaivinkone ja perässä iso peräkärry, jossa oli sepeliä. Meidän puu- ja varastokatoksen sekä pensasaidan välinen alue saa uuden sepelipinnan - hyvä niin. Sillä alueella olemme aikanaan pitäneet venetraileria ja peräkärryä. Poistetun orapihlaja-aidan istutus jää ensi alkukesään. Tänään täytynee käydä kaupoilla lähestyvän Pyhäinpäivän varalta. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Katselin päivällä televisio-ohjelmien välillä olevia kuvia. Niissä vilisi kuvaa Helsingin Nyky-Pasilasta. Upeista aseman läheisyydessä olevista tornitaloista sekä asema-alueesta. Kävi mielessä menneet ajat 1970-luvun puolen välin seutuvilta. Tässä muistelua lyhyen kaavan mukaan eli taannoin kirjoittamani Blogiteksti: Luin erinomaisen artikkelin Helsingin Pasilasta Helsingin Sanomista hetki sitten - suosittelen. Pasilasta kävi mielessä tositarina, jonka kerroin pojalleni Timolle ja pojanpojalleni Laurille mennessämme kokousreissullani katsomaan jääkiekko-ottelua Hartwall-Areenalle. Kerroin heille ystävällisestä pasilalaismiehestä. He tykkäsivät tarinasta. Tosiaan 1970-luvun puolessa välissä jäin aikaisin aamulla Imatralta saapuneesta junasta Pasilan asemalle mennäkseni Insinööriliiton toimistolle kokoukseen. Asema oli aikalailla toisenlainen kuin nykyään. Pari raideparia ja vanha asemarakennus sekä tietysti asemalaituri. Asemalaiturilla näin kaukaa tulevan nuorenmiehen horjuvin askelin nakkisämpylä vasemmassa kädessä. Yritin väistää häntä mutta... Kohtasimme asemalaiturilla ja hän totesi:"Haluatko sä jätkä nakin naamaas?" Sanoin rauhallisesti:"En erityisesti, sillä olen menossa kokoukseen, saattaisivat ihmetellä naamatauluani." Nuorimies huomasi, että en lähde juttuun mukaan ja sanoi:"Annatko sä tupakan?" Siihen maailman aikaan polttelin vielä piippua, joten sekään ei onnistunut... "Hyvä jätkä, hyvä jätkä!" nuorimies totesi aä läpsäytti oikealla kädellä olkapäähäni. Onneksi oikealla, sillä vasemmassa oli se nakkisämpylä... Sen jälkeen olen aika monta kertaa ollut Pasilan asemalla ja nähnyt sen muutokset. Niin ja tämä on taivahan tosi...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin vinkkaisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -6 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Iloisesti saarikuusiklapit räiskyvät. Tänään ei ole ainakaan ennalta mitään tärkeää tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta hetki sitten keskustelin iäkkään katunaapuripariskunnan kanssa Lähi-Idän tilanteesta - lähinnä Gazasta. Keskustelussamme kävi ilmi, että emme kerta kaikkiaan ymmärrä, miten maailmassa voi tapahtua tällaista. "Eikö maailmassa löydy mitään tahoa, joka saisi tuollaisen järjettömyyden loppumaan?" totesi naispuoleinen keskustelukumppani. "Ennen oli YK. Kun jossakin oli konflikti aluillaan/meneillään, sinne lähetettiin YK:n rauhanturvaajia. Tilanne rauhoittui." totesin. Nyt se ei toimi. Miksi? Siksi, että on kirottu, kirottu, kirottu turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden veto-oikeus, joka vesittää hyvätkin YK:n päätökset... Muuten olen sitä mieltä, että Hamas-terroristien hyökkäys Israeliin kuuluu Venäjän ja Iranin pelisuunnitelmaan maailmanjärjestyksen uudelleen hahmottamisesta. Samalla Venäjän torstaina 22.02.2022 aloittama raaka hyökkäys Ukrainaan jää hiukan vähemmälle huomiolle. Toivottavasti sivistynyt maailma ei mene niin sanotusti halpaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -5 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään. Tänään ei oli oikeastaan mitään erityistä tekemistä. Ollaan nyt sitten vaan. Katsotaan, mitä loppujen lopuksi muutoin päivä tuo tullessaan... No ainakin sen verran, että olen saanut seurata työhuoneeni ikkunasta kahden metsäalan ammattilaisen toimintaa heidän kaataessa vastapaisen katunaapurimme vanhan, monihaaraisen koivun. Käytössä näytti olevan oksasaha, köysi ja tukipönkkä moottorisahan lisäksi. Miesten varusteet näyttivät olevan asialliset. Pari tuntia edellisen jälkeen toinen metsureista tuli kouralla ja isolla peräkärryllä varustetulla metsätraktorilla paikalle. Risut/oksat ja puut siirtyivät peräkärryyn. Siisti homma. Iso 2-osainen kanto kukaties murskataan aikanaan... Ei roskaa tuo koivu enää naapurin piha-aluetta...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut, joku sana saa minut kirjoittamaan menneitä muistellen. Tällä kerralla näkökentässäni vilahtanut sana - mämmirove. Olen taitellut monena vuonna pikkupoikana 1950-luvulla aikamoisen määrän valmiista aihioista mämmiroveita. Missä? Kemissä, Etu-Ritikassa (nykyisin Haukkarissa) sen aikaisessa Suhosen leipomossa. Leipomossa tehtiin Suhosen kauppoihin ja ilmeisesti sen aikaisiin muihinkin kauppoihin mämmiä Pääsiäisen aikaan paljon, todella paljon ja se oli hyvää. Miksi ja kenen kanssa? August ja Anna Suhosen tyttärenpoika, Keijo oli isovanhempiensa hoidossa. Keijo, joka oli minua muutaman vuoden vanhempi, pyysi kaveriksi useana vuonna "mämmiroveurakkaan". Kylläpä siitä taisi saada mukavasti taskurahojakin. Miksi minä olin urakassa mukana? Osittain siksi, että äitini, Aino Pyykkö, oli Suhosen leipomossa töissä, leipurina ja leipomo sijaitsi kotimme lähellä, näköetäisyydellä. Se oli tuttu minulle. Siellä tuli usein käytyä tullessani Ritikan kansakoulusta kotiin... Suhosen leipomo ja Suhosen kaupat olivat erittäin tunnettuja Kemissä 1950-60-luvulla, osittain vielä 1970-luvullakin. Valitettavasti aika ajoi niistä armottomasti ohi. Etu-Ritikan uuden kaupan rakentamisen myötä purettiin vanha kauppurakennus. Leipomo- ja kauppatoiminnan loputtua Möylyntiehen, Kurikankatuun ja Nällinkatuun rajoittuvalta tontilta purettiin lisäksi yksi asuinrakennus ja pieni varasto. Jäljelle jäi leipomorakennus, jota oli aikanaan laajennettu ja vintille oli rakennettu asuinhuoneita. Jäljelle jäi myös iso varastorakennus ja kellari. Mitä niille tapahtui? Suhosen perikunta päätti myydä em. kiinteistön. Miten minä liityn asiaan? Minä ostin em. kiinteistön 1980-luvun puolessa välissä. Miksi ihmeessä? Ajattelin antaa sen hetken aikaa olla ja mietin sen tulevaisuutta. Kuinka ollakaan ilmaantui kolme henkilöä, jotka halusivat rakentaa tontille tasokkaan rivitalon. Lähdin mukaan neljänneksi ja perustimme Avoin osakeyhtiö Miljöörakentajat. Niin tontilla on tällä hetkellä Asunto Oy August ja Anna. Annoin nimen August ja Anna Suhosen muistoa kunnioittaen. Arvelen asukkaiden olevan tyytyväisiä huoneistoihinsa. Tosin alkuperäisiä asukkaita ei tällä hetkellä ole kuin yksi aviopari - hekään eivät aivan alusta alkaen. Niin tuo kyseinen rivitalo näkyy työhuoneeni ikkunaan. Olen kulkenut sen ohi tähänastisen elämäni aikana kymmeniätuhansia kertoja. Tutuksi se on tullut ulkoasultaan. Todettakoon, että purin em. leipomorakennuksen ja ison varastorakennuksen ennen em. rakentamisprojektin toteuttamista. Kyseisen rivitalon suunnitteli arkkitehti Jussi Leppälä. Olin jonkin verran mukana rakenuksen luonnosteluvaiheessa. Mämmiroveesta kehkeytyi tällainen juttu lyhyen kaavan mukaan. Tätä voisi jatkaa pitkään, ehkä jossakin vaiheessa kirjoitankin asiasta lisää...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen ja selkän pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -14 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin klapit päärakennuksen takkapesään ja saman tien tulet sinne. Hoidan päivemmällä puuhuoltoa eli haen puu- ja varastokatoksesta korillisen klapeja sisälle lämpenemään. Tänään hahmottelemme pihalla pienimuotoista talvivalaistusta ja kulkureittejä, lähinnä selviämmekö vähemmillä lumenkolauksilla/lumilinkoajeluilla. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Myönteisiä ajatuksia/kirjoituksia - kyllä...

Myönteisiä ajatuksia/kirjoituksia - kyllä... Olen päättänyt globaalisynkkyyden keskellä kirjoittaa tekstejä kokemistani myönteisistä asioista. Tässä eräs sellainen. Olen käyttänyt Kemin ammattikoulun, sittemmin Kemin ammattioppilaitoksen, sittemmin Kemi-Tornion ammattiopiston, sittemmin Ammattiopisto Lappian parturipalveluja jonkin verran. Erityisesti viimeksi mainitun Hiuspysäkkiä sen jälkeen, kun minua lievästi moitiskeltiin/ihmeteltiin: Miksi ihmeessä et käytä näitä palveluja? Jäin em. ammattiopistosta eläkkeelle Kivikankaan toimipisteestä lokakuussa 2008. Olen sen jälkeen ollut aika monta kertaa mallina opiskelijoille - pääasiassa heidän tehdessä näyttöjä klassisessa miesten hiustenleikkauksessa. Samalla on yleensä kokopartakin siistitty. Olen seurannut vuosikymmenien saatossa monien parturipuolen opettajien toimintaa. Mainitsen muutaman nimen: Veijo Sykkö, Anne Tuovinen, Tiina Mattila, Irma Kopola, Marjo Appelgren, Jaana Ollikainen ja viime aikoina erityisesti Leena Leskio... Kaikilla on ollut homma niin sanotusti hanskassa. Olen saanut erinomaista palvelua. Kyllä. Kuulin aivan hetki sitten jonkun lukijoista mutisevan: Tietysti, kun sinun ei tarvitse näyttömallina olemisesta maksaa parturimaksua. Totta - mutta toisaalta en ole myöskään vaatinut korvausta livepäänä olemisesta... Muun muassa tänään orientoiduin Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille lähtöön. Päivällä oli hiustenleikkausta ja kokoparran siistimistä. Tuttu juttu. Kyllä - homma hoidettu. Tyytyväisiä olimme kaikki: Leena opettajana, Anna ja Susanna opiskelijoina sekä erityisesti minä asiakkaana - livepäänä. Tapahtuma lähti liikkkeelle Leenan infolla koko luokalle, oppilasryhmälle. Sitten olin em. opiskelijoiden tuunattavana ja he olivat Leenan ohjeistamina. Leena ohjeisti "kädestä pitäen" ja ohjeet menivät perille mielestäni kiitettävästi. Kyllä taas kelpaa... Sovimme alustavasti, että saavun paikalle runsaan kuukauden kuluttua.

Uusi viikko käynnistyi ja keskiviikkona jo marraskuu - kyllä...

Uusi viikko käynnistyi ja keskiviikkona jo marraskuu - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tvenen pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -8 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen alan orientoitua Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille lähtöön. Päivällä hiustenleikkausta ja kokoparran siistimistä. Tuttu juttu. Kyllä - homma hoidettu. Tyytyväisiä olimme kaikki: Leena opettajana, Anna ja Susanna opiskelijoina sekä erityisesti minä asiakkaana - livepäänä. Tapahtuma lähti liikkkeelle Leenan infolla koko luokalle, oppilasryhmälle. Sitten olin em. opiskelijoiden tuunattavana ja he olivat Leenan ohjeistamina. Leena ohjeisti "kädestä pitäen" ja ohjeet menivät perille mielestäni kiitettävästi. Kyllä taas kelpaa... Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta kirjoitanpa pienenä kevennyksen - synkkien globaaliuutisten väliin - äskettäisen kahvipöytäkeskusteluni vaimoni kanssa. Täytämme kohtalaisen paljon sanaristikoita. Vaimoni myös tavutettuja ristikoita. Hän kysyi hetki sitten: "Mikä on Messin ampuma? Kolme tavua." Sanoin ensin vapaapotku, jonka muutin tavutukseen sopivaksi vapari-sanaksi. Kerroin vaimolleni Messin erinomaisen vapaapotkutekniikan hiukan rangaistusalueen ulkopuolelta. Vaikka kaikki maailman huippumaalivahdit tietävät Messin vapaapotkun vaarallisuuden, hän kaikesta huolimatta usein onnistuu laukauksessaan. Kukaties hän on katsellut aikanaan Kai Kaitsu Pahlmannin kuuluisaa "banaanipotkua" - kyllä sekin oli hyvä, ei kahta sanaa...

Kesäaika on sitten virallisesti ohi ja kellot taas siirrelty - kyllä...

Kesäaika on sitten virallisesti ohi ja kellot taas siirrelty - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsoessani aistin pilvisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -6 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään tulet. Tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä, jos ei nyt sitten intouduta vähiä lumia pihalla kolaamaan. Voi toki olla, että pitkästä aikaa teen tutun sightseeing-ajelun kaupungin laitamilla. Uteliaisuuttani käänsin työhuoneeni pöytäkalenterista seuraavan viikon esiin. Ainoastaan yksi merkintä: Menen maanantaina Kemin keskustaan Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille. Saan uuden lookin hiusten ja kokoparran osalta. Hyvä niin...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Lähdin kuntapolitiikkaan mukaan vuoden 2000 vaaleissa poliittisesti sitoutumattomana ehdokkaana. Silloista tunnettua kuntapoliitikkoa, edesmennyttä Pekka Ahoa minun sit.-lyhenne hiukan hymyilytti. Sanoikin minulle:"Kuule Aki, minä olen kommari ja sina olet kepulainen. Näin se vaan on." Olin tullut Pekan tuntemaan jo 1980-luvun loppupuolella tehdessäni AITAKI-Laatutuotteen mukana Innon Mimmien kanssa yhteistyötä. Pekka oli sittemmin Kemin ammattikoulussa vahtimestarina. Tulin Pekan kanssa hyvin toimeen niin kuin ymmärtääkseni moni muukin... Ensimmäisen valtuustokauden jälkeen mietiskelin, mahtaako tämä kuitenkaan olla minun juttuni. Olin valtuuston varajäsen ja kulttuurilautakunnan varsinainen jäsen. Uuden tulokkaan rooli vanhassa organisaatiossa oli mitä oli, mietin vakavasti jopa oman ryhmän - Kemin parhaaksi perustamista. Raaka vaalimatematiikka palautti minut nopeasti maan pinnalle. Lähestyvissä kunta- ja aluevaaleissa keväällä 2025 kukaties - Kemin parhaaksi-ryhmittymällä saattaisi olla tilausta. Kulunut valtuustokausi on ollut monessa suhteessa poikkeuksellinen ja erilaisia repeämiä on ollut yllättävän paljon. Erityisesti tuo Paavo Väyrysen Kemiin tulo ja Kemistä lähtö on sekoittanut poliittista pakkaa - saihan hän Kemissä vuoden 2021 kuntavaaleissa 566 ääntä. Yli puoluerajojen. Muun muassa nämä äänestäjät joutuvat hakemaan uutta äänestyskohdetta. Arvelen lisäksi, että moni nykyisistä Kemin valtuutetuista "lyö hanskat naulaan" tyyliin - nyt riittää. Miksi? Niin - miksi ihmeessä, kun monet suuret, vaikeat päätökset on tehty tällä valtuustokaudella, saattaa moni ajatella. Se ei riitä, vaan seuraavakin valtuustokausi on edelleen tiukkaa taloudellista vääntöä. Nyt olisi varsinaisille talouteen orientoituneille ammatti-ihmisille tilausta...

"Niin kuin raittiusseuran kokouksessa, mutta sielläkin saa sentään hiukopalaa!" tupisi taidenäyttelyn avajaisissa kutsuvieras...

"Niin kuin raittiusseuran kokouksessa, mutta sielläkin saa sentään hiukopalaa!" tupisi taidenäyttelyn avajaisissa kutsuvieras... Sanoin hänelle, että en ole hänen mainitsemassa kokouksessa koskaan käynyt, mutta kyllä paikallispankilta olisi odottanut hiukan parempaa avajaistapahtuman tarjoilua. Tervetulijaismalja ja karkit olivat monelle kutsutuista taidenäyttelyn avajaisiin osallistuneista selväasti pettymys. Se oli selkeästi aistittavissa. Osa tulijoista pyörähti ovansuussa takaisin käytävälle. Jos ovansuussa on kyltti "yksityistilaisuus", se velvoittaa asiallista, perinteistä tarjoilua. Kyllä lisäksi lasi-kaksi viintä löysyttää sen verran kielenkannattimia, että taideporinat irtoavat. Niin - kysymyksessä oli Jälkiä historiassa-näyttelyn avajaiset Kemin taidemuseolla tänään lauantaina 28.10.2023 klo 13 jälkeen. Näyttely on koottu OP Ryhmän Taidesäätiön kokoelmista, ja se on osa OP Kemin Seudun 100-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa. Olimme - minä ja vaimoni - tilaisuudessa lasnä. Ennen taidemuseoon menoa, meillä oli mukava juttutuokio Kemppisen Kaukon kanssa entisistä hyvistä ajoista. Niistä ajoista, jolloin Kemiä kehtasi sanoa kulttuurikaupungiksi. Keskustelussamme pohdiskelimme, miksi kaupungin johtoa näkee varsin harvakseltaan muun muassa taidenäyttelyiden avaijaisissa...

Mitä tänään tähän asti ...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin tyvenen ja pilvisen pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -2 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään. Aamukahvittelun yhteydessä pohdiskelimme tämän päivän tapahtumia lähinnä Kemin kulttuurikeskuksessa. Taiteiden yön aloitusta, Laitakari-näyttelyn avaamista sekä Jälkiä historiassa-näyttelyn avajaiset Kemin taidemuseolla tänään lauantaina 28.10.2023 klo 13–15. Näyttely on koottu OP Ryhmän Taidesäätiön kokoelmista, ja se on osa OP Kemin Seudun 100-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta hetki sitten olimme - minä ja vaimoni - paihalla valmistellen talven tuloa. Ensimmäisten lumenkolauksien yhteydessä mietiskelin hiukan maailmanmenoa: Ukrainassa on käynnissä Venäjän nykyhallinnon toteuttama raaka hyökkäyssota, jota ainakin Pohjois-Korean diktaattori tukee ase- ja ammustoimituksin, Iran asetoimituksin, Kiina tasapainoilee asiassa, jne. , Gazan räjähdysherkkä tilanne Hamas/Israel, Lähi-Idässä kaiken kaikkiaan täysin totaaliarvaamaton tilanne, kaasuputkia ja tietoliikennekaapeleita katkotaan meidänkin lähialueilla. Niistä raaka totuus paljastuu pikapuolin, joka saattaa merkitä Itämeren osittaisia rajoituksia ja aivan varmasti valvonnan tehostumista. Onneksi Lapin hyvinvointialueen aluevaltuuston päätökset Meri-Lapin kannalta olivat myönteisiä, mutta tilanne jatkuu. Kemin taloustilannetta yritetään aktiivisesti edelleen helpottaa. Toki muutakin myönteistä: Metsä Fibren biotuotetehdas on käynnistynyt, kouluverkkoasia on saatu ainakin välivaihepäätökseen, uusi, uljas monitoimihalli nousee Sauvosaareen, jne. ... Tunnustan, että eivät aivan kaikki edellä mainitut asiat pyörineet päässä ensimmäisiä lumia kolatessani, osa kuitenkin...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin lumisen alkutalven aamun läsnäolon. Mittarissa 0 astetta lämmintä. Otin jo lumilapion esiin puu- ja varastokatoksen "orrelta". Perinteisten aamutoimien jälkeen teemme päärakennuksen aulassa olevan ilmalämpöpumpun suotimien puhdistuksen. Tänään ei taida olla mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan... Vilkaisin sähköpostejani. Sieltä löytyi tällainen: Hei, lämpimästi tervetuloa Jälkiä historiassa -näyttelyn avajaisiin Kemin taidemuseoon lauantaina 28.10.2023 klo 13–15. Näyttely on koottu OP Ryhmän Taidesäätiön kokoelmista, ja se on osa OP Kemin Seudun 100-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa. OP Ryhmän Taidesäätiön noin 3000 teoksen kokoelma on Suomen suurin yksityinen taidekokoelma, jonka vanhimmat teokset ajoittuvat 1800-luvun puoliväliin, mutta painopiste on suomalaisessa 1990–2000-lukujen nykytaiteessa. Kemin taidemuseon näyttelyssä suomalaisen kultakauden taiteilijat kohtaavat nykytaiteen luoden vuoropuhelua eri aikakausien teosten välille. Näyttelyn avaa toimitusjohtaja Heikki Palosaari, OP Kemin Seutu. Kemin taidemuseo Marina Takalon katu 3 94100 Kemi 016 258 247

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

"Nyt pääsin palkoille!" sanoin valtuustokokouksen sihteerille, Jukka Vilenille kokouksesta pois lähtiessäni. En viitsi irrotella, miten hyville palkoille, mutta sen sijaan muistelen hiukan menneitä. Kemissä oli Rasvaa rattaisiin ideakilpailu 1980-luvun alussa, taisi olla vuonna 1983. Minäkin otin kilpailuun osaa kymmenellä idealla. Niistä kaksi palkittiin ja joista toinen Puuaitayritys toteutettiin sittemmin AITAKI-Laatutuote nimellä. Tuo toinen > Ideaporukka olisi vieläkin syytä toteuttaa. Kerroin ammattikouluoppilailleni, että en ole koskaan saanut työlleni niin hyvää tuntipalkkaa kuin silloin. Elettiin markka-aikaa. Laskin tuntipalkakseni 32 000 markkaa/tunti eli rapiat 3300 euroa/tunti nykyrahassa. Ei huono.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen alkutalven aamun läsnäolon. Mittarissa 0 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut päärakennuksen takkapesään ja suoritan puuhuoltoa. Ajattelin alunperin seurata Kemin kaupunginvaltuuston tämän loppuiltapäivän kokouksen netistä. Paavo Väyrysen tehtyä eroilmoituksen kaupunginvaltuuston jäsenyydestä - tosin hänen nimensä näyttää olevan vielä tämän päivän esityslistalla - Antti Pasanen oli menossa paikalle. Antille on tullut este. Viesti tuli Messengerin kautta. Varajäsenenä oleminen on eräänlaista "palokuntahommaa". Menen paikalle, mikäli maailmankirjat eivät aivan loppuiltapäivällä sekaisin mene/ole... Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan.

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Kertausta: Olen ollut Kemissä kuntavaaliehdokkaana vuosina 2000, 2004, 2008, 2012, 2017 ja 2021. Muistaakseni 2017 vaalien yhteydessä intouduin tekemään A4-kokoisen vaalimainoksen 1-puolisena, jossa kerroin itsestäni ja vaalitavoitteistani. Kerroin eräälle henkilölle jakavani sitä - oman ryhmittymäni mainoksen ohessa - omalle asuinalueelleni - lähinnä Haukkariin (entinen Etu-Ritikka) ja osittain Syväkankaalle (osittain entinen Taka-Ritikka). "Turhaa jaat mainoksia. Eihän täällä asu muita kuin kommareita ja sosdemeita. Eivät he sinua äänestä." hän minua valisti. "Asuthan täällä sinäkin. Et muuten sinäkään ole minua viime kuntavaaleissa äänestänyt." totesin hänelle. "Miten niin en ole sinua äänestänyt. Mistä sinä sen tiedät?" hän ihmetteli... Keroin hänelle, että kuntavaaleista on aika tarkkoja tilastotietoja vaalialueittain. Kun niitä oppii lukemaan, on kohtalaisen tarkkaan selvitettävissä oma äänestäjäkunta. Edellisissä kuntavaaleissa olin saanut vain muutaman äänen omalta äänestysalueeltani. Niin sanotut varmat äänestäjät oli helppo hahmottaa. Niin - kyllä em. henkilön ensimmäinen kommentti osui aika lailla oikeaan. Olen aikaisemminkin kirjoittanut usein saamastani palautteesta: " Sinäkin olet viimeisellä neljänneksellä ja sinulla on viimeinen väri hiuksissasi. Sinun äänestäjäsi ovat pääosin siirtyneet ajasta iäisyyteen." Olen todennut, että kyllä asia on juuri näin, mutta kuntavaaleissa ei ole yläikärajaa. Alaikäraja toki löytyy eli 18 vuotta...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen ja pilvisen alkutalven pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -5 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Vaimoni kävi pistämässä tulet Pikkupuolen takkapesään, saamme sinne iltapäivällä yövieraan, Veeran pitkästä aikaa. Lattialämpö on siellä peruslämpönä. Alkuillasta minulla on kokous eipä tänään oikeastaan muuta. Katsotaan, miten päivä etenee.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen ja kirkkaan alkutalven pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -10 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään. Aamun lehteä lukiessani tarkistin eilisen Lapin hyvinvointialueen aluevaltuuston 30-29 lopputuloksen Mehiläis-sopimuksen jatkosta - kuka mitäkin oli äänestänyt. Äänestystuloksella on taatusti vaikutusta myös aikanaan Kemissä kunta- ja aluevaaleissa keväällä 2025. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Lokakuun viimeinen täysi viikko - kyllä...

Lokakuun viimeinen täysi viikko - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen ja kirkkaan pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -2 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään - mitäpä muuta. Oletan, että tänään maanantaina 23.10.2023 moni Meri-Lapin aikaansa seuraava asukas seuraa Rovaniemeltä Lapin aluevaltuuston kokousta. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan.

Rantalaituri Selkäsaaren pohjoispäätyyn - alustavaa pohdiskelua - kyllä...

Rantalaituri Selkäsaaren pohjoispäätyyn - alustavaa pohdiskelua - kyllä... Olen puhunut ja kirjoittanut yli kymmenen vuotta, että Kemin Selkäsaaren pohjoispäätyyn, jos kevämatkailua on tarkoitus tosissaan kehittää, on rakennettava asiallinen rantautumislaituri. Asemakaavassa on sille merkattu alue Pohjoislaituri. Koska näyttää siltä, että sitä ei lähivuosina rakenneta, olemme pistäneet myssyn alle mietintään oman rantalaiturin rakentamisen Kemin kaupungin omistaman RT-tontin venepoukamaan. Venepoukamaan, jonka olemme kahteen kertaan ruopatun väylänpätkän yhteydessä teetättäneet ja tontin rantaa/tonttia muokkauttaneet. Jos Sinulla on hyviä vinkkejä asiaan liittyvänä - kerro. Mietinnässämme on kevytrakenteinen mutta tukeva laituri, joka on talveksi tarkoitus vetää maalle. Netissä näyttää olevan moniakin ihan toteuttamiskelpoisia ratkaisuja, mutta mielellään käyttäisimme paikallista osaamista. Pistän Facebook-foorumille muutaman kuvan asiasta...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen herättyäni ja ulos katsellessani aistin kauniin ja aurinkoisen alkutalven pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -3 astetta suojaisessa auringonpaisteessa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa eli haen korillisen puita puu- ja varastokatoksesta sisälle lämpenemään. Kukaties teemme päivemmällä pienen sauvakävelylenkin. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan... Uteliaisuuttani käänsin lokakuun viimeisen täyden viikon esiin pöytäkalenteristani. Tiistaina yksi kokous illansuussa, torstaina Kemin kaupunginvaltuusto illansuussa, johon tuskin tarvitsee osallistua ja lauantaina Kemin taidemuseossa taidenäyttelyn avajaiset klo 13-15. Jälkiä historiassa - taidenäyttely on koottu OP Ryhmän Taidesäätiön kokoelmista ja se on osa OP Kemin Seudun 100-vuotisjuhlan ohjelmaa. Mielenkiintoista.

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Alla olevan tekstin kirjoitin omalle Blogisivulleni 29.06.2017 muistellessani näkemyksiäni kunta- ja kuntayhtymäpolitiikasta. Palaan omalle työsaralleni eli Kemin Karjalahdelle, ammattikouluun, jota oltiin osittain alas ajamassa. Paine tuli Tornion suunnalta, johon kemiläiset kuntapäättäjät, osittain virkamiehetkin lähtivät mukaan. 1990-luvun loppupuoli oli Kemin ammattioppilaitoksessa mielenkiintoista aikaa. Ensin syntyi KEMI-TORNION AMMATTIOPISTO. Kemin ammattioppilaitos muuttui Tekniikan ja liikenteen Tervaharjun yksiköksi. Tervaharjun yksikkö tuntui monista hyvin oudolta, keksityltä. Erään paikallisen opettajakellokkaan mielestä Karjalahti ei ollut vetovoimainen, se oli vanha, rahvaanomainen ja "maalaismainen". Tervaharju iskee nuorten tajuntaan, hän junantuomana uhosi... No jaa - tuo ei ollut pienin murhe. Ammattioppilaitoksen silloinen rehtori oli kovassa puristuksessa muutosprosessin ollessa kiivaimmillaan, stressi iski aika-ajoin päälle. Luottamuspula päättäjien ja johtavien virkamiesten taholta oli ilmeinen. Kemissä koulutustoimenjohtajana oli Pekka Pasanen. Varsinainen päällepäsmäri. Viime vaiheissa rehtorin tehtäviä hoitivat silloinen apulaisrehtori Toivo Tapio ja sittemmin "velvollisuudesta" lehtori Urpo Selkälä. Siirtymävaiheessa rehtorin tehtävä siirrettiin tekun toimialajohtajan Matti Uusimäen peukalon alle, hän delegoi käytännön työn tekun lehtorille Heikki Salmelalle - myös Oulun miehiä. Heikki yritti parhaansa mutta... Monien välivaiheiden päätteeksi yksikölle haettiin koulutusalajohtajaa. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kuntayhtymän hallitus päätti pistää viran julkiseen hakuun. Silloin elettiin jo kevättä 2000. Se kiinnosti myös minua. Miksi? Siksi, että minulla oli kohtalaisen hyvät opintopaperit, pedagoginen pätevyys, aikuiskasvatuksen approbatur-tutkinto, ammattikasvatushallinnon tutkinto ja kohtalaisen hyvä, monipuolinen työkokemus. Niin ja olihan minulla vuodesta 1981 kertynyt paikallista kokemusta eli melkein 20 vuotta. Yhteydet paikalliseen teollisuuteen olivat erinomaiset ja oltiin Kemian osastolla tehty merkittävää opetuksen kehittämistyötä: Jatkolinjatoteutukset, 2+1- kokeilut ja menestys TAT:n Kunnon Kumppanuus Kiikarissa-tapahtumassa, parhaiten hoidetuista työelämäsuhteista paikalliseen teollisuuteen, jne. ... Viimeksi mainittuun liittyvä kunniakirja käytiin pokkaamassa Helsingin Yliopiston juhlasalissa. Paikalla olivat apulaisrehtori Toivo Tapio, lehtori Urpo Selkälä ja minä. Kyseinen kunniakirja lienee edelleen Ammattiopisto Lappian tekniikan puolen aulatilassa Kivikankaalla raamitettuna. Panin hakemukset sisään koulutusalajohtajan virkaan, olin mukana haastatteluprosessissa ja jäin odottamaan päättäjien ratkaisua. Haluan erityisesti painottaa, että olin siinä vaiheessa yksikkömme koulutusalajohtajan virkaan ainoa pedagogisesti pätevä hakija. Mitä tapahtui? Virka jätettiin täyttämättä, Matti Uusimäki määrättiin vasemmalla kädellä hoitamaan hommaa. Hän delegoi tehtävän edelleen Heikki Salmelalle. Viran hakuaikaa jatkettiin. Mitä se käytännössä merkitsi? Poliittiset päättäjät hakivat "oikeaa=sopivaa" hakijaa! SDP oli saanut Kemissä niskalenkin Vasemmistoliitosta. Toisin sanoen nyt haettiin kunnon pesunkestävää demaria... Ja kas kummaa löytyihän sellainen, tällä kerralla pesunkestävä demari, Ammattiopiston rehtoriksi valitun Arja-Leena Jokisen ilmeisesti opiskelukaveri, tyttökaveri/-toveri Anna Maria Jääskeläinen. Kemin ammatillisen koulutuksen alasajo kiihtyi. Kysymys kuuluu: Vahvistuiko uskoni kuntapoliittiseen/kuntayhtymäpoliittiseen päätöksentekoon? Todettakoon, että edellisessäkin valintaprosessissa toteutui tuttu kaava eli valittiin henkilö mahdollisimman kaukaa... Minua oli kyselty 1990-luvun loppupuolella kuntavaaliehdokkaaksi. Taisi olla vuoden 1996 kuntavaalit tulossa. Silloinen Kemin Keskustan ykkösnyrkki, Pentti Ilvesluoto tiedusteli asiaa, kävin hänen luonaan tehtaalla tutkimuslaboratoriossa juttelemassakin. Ilmeisesti Pentti oli lämmennyt asialle huomatessaan jäähalliprojektin etenemisen. Olimmehan sitä käyneet porukalla esittelemässä Kemin kaupunginhallituksellekin. Kohteliaasti kieltäydyin kuitenkin ehdokkuudesta. Täytyy myöntää avoimesti, että em. koulutusalajohtajan valintaprosessikohellus kypsytti minuakin. Silloin kävi käytännössä ensimmäistä kertaa mielessäni, että olisiko sittenkin parasta lähteä hiukan lähempää seuraamaan, vaikuttamaan kuntapoliittiseen päätöksentekoon. Seuraavat kuntavaalithan olivat vuonna 2000. Lisätään nyt tuohon vielä se, että vuonna 2000 jäin osa-aikaeläkkeelle tehden keskimäärin 3-päiväistä työviikkoa. Väheneviä kontaktitunteja riitti useammalle opettajakollegalle, Siihen maailman aikaan olin vielä opettaja- ja insinöörijärjestökuvioissa mukana. Vuoden 2000 kuntavaaleissa lähdin mukaan Kemin Keskustan ryhmään sitoutumattomana ehdokkaana. Sitä on jatkunut näihin päiviin saakka. Tosin nykyään olen Keskustan jäsenmaksun maksava jäsen...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun mutta poikkeuksellisen aikaisin herätyn yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin mukavantuntuisen alkutalven aamun läsnäolon. Taivaalla mielenkiintoinen valoilmiö: Lentokone oli laskeutumassa Kemiin. Mittarissa -9 astetta pakkasta. Tosiaan - heräsin näkemääni monipolviseen eläkkeellejäämisuneen enkä sen jälkeen saanut enää unenpäästä kiinni. Nousin aamukahvin tiputukseen ja paahtoleipien tekoon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Tänäänkään ei ilmeisesti ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, miten päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

"Lähdetkö ehdokkaaksi seuraaviin kuntavaaleihin?" minulta kysyttiin - taas kerran... Kysyjän ilmeestä ja kehonkielestä olin aistivinani, että oikeastaan hänen kysymyksensä kuului:" Et kai sinä enää lähde ehdokkaaksi kuntavaaleihin?" Olen ollut aiemmin aistivinani myös, että hän tuskin koskaan on minua äänestänyt. Hän on niitä kemiläisiä perusänkyröitä, jotka jaksavat urputtaa ja arvostella jatkuvasti päätetäänpä täällä mitä tahansa. Muun muassa hänelle olen useaan kertaan sanonut:" Lähde ihmeessä ehdolle kuntavaaleihin, kun sinulla tuntuu olevan sanottavaa asiasta kuin asiasta." Toistaiseksi häntä ei ole ehdokaslistoilla näkynyt. Kerroin hänelle, että vuoden 2021 kuntavaaleihin osallistumisesta tein päätöksen noin puolitoista vuotta aikaisemmin vuonna 2019 Py häinpäivänä. Jos saman tyyppistä ratkaisua ajattelisin, minun pitäisi asia päättää parin viikon sisällä. Niin - kerroin kysyjälle, että Kemiin kyllä tarvitaan potentiaalisia ehdokkaita, jotka yhdessä tuumin päätöksillään pistävät Kemin talousasiat kuntoon. Hiukan faktatietoa kuntavaaliaikataulusta... Aikataulut vuoden 2025 kuntavaaleissa Seuraavat kuntavaalit toimitetaan sunnuntaina 13.4.2025. Muut tärkeät ajankohdat ovat seuraavat: äänioikeusrekisterin tietojen poimintapäivä (missä kunnassa kukin on äänioikeutettu): 21.2.2025 ehdokashakemusten jättöpäivä: 4.3.2025 ehdokasasettelun (ml. ehdokasnumerot) vahvistaminen: 13.3.2025 äänioikeusrekisteri lainvoimainen 1.4.2025 kotiäänestykseen ilmoittautuminen päättyy 1.4.2025 klo 16 ennakkoäänestys kotimaassa: 2. - 8.4.2025 ennakkoäänestys ulkomailla: 2. - 5.4.2025 tulosten vahvistaminen: 16.4.2025

Tuttu juttu - se on taas perjantai - kyllä...

Tuttu juttu - se on taas perjantai - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen ja kirkkaan alkutalven aamun läsnäolon. Mittarissa -7 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole oikeastaan mitään tärkeää tekemistä. Niin - toki sen verran, että vaimoni kävi kaupoilla ja minä kävin Karjalahdella ABC-asemalla tankkaamassa. Edellinen kerta 14.09.2023, joten harvakseltaan näillä ajoilla tankilla joutuu käymään - onneksi. Katsotaan, mitä päivä tuo muuta vielä tullessaan. Täytynee seurata, mitä Kemissä, Meri-Lapissa, Lapissa, Suomessa ja maailmalla on tapahtunut. Onko mitään erityisen myönteistä...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin mukavantuntuisen alkutalven pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa 15 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Oikeastaan tänään ei ole mitään kummempaa tekemistä. Katsotaan, miten päivä tästä etenee...

Joka vanhoja muistelee, sitä...jne. ...

Joka vanhoja muistelee, sitä...jne. ... Olen muistaakseni alla olevasta kirjoittanut aikaiseminkin. Elämäntyöni liittyi opiskelun jälkeen opettajana olemiseen. Olin lehtori, ammattiaineiden opettaja ammattikoulussa ja vähin tuntiopettaja teknillisessä oppilaitoksessa, työväenopistossakin - Kemissä. Ammattiaineiden opettaja joutui/pääsi opettamaan varsinaisten ammattiaineiden lisäksi yhtä sun toista. Muun muassa ammattitaloutta, sittemmin taloustietoa. Luonnollisesti em. osa-alueen käytännön perustietoja. Rahasta, varallisuudesta intouduin melkein joka vuosi puhumaan ajan/iän funktiona. Havainnollistin sanomaani sen aikaisella - lähes koko luokan levyisellä - liitutaululla. Väriliiduin. Puhuin oppilailleni itse omalla työllä hankitusta varallisuudesta/omaisuudesta - en esimerkiksi mahdollisesti perintönä saadusta varallisuudesta. Jokainen ihminen on syntymähetkenä nollilla. Muistaakseni kerroin, että mielestäni ihanteellisessa tilanteessa varallisuus/omaisuus myös kuoleman hetkellä tulisi olla nollilla. Toisin sanoen kukin oman elämänkaarensa aikana olisi pystynyt elämään täysipainoista henkilökohtaista elämää - lähimmäisiään elämänsä aikana taloudellisesti tukien - niin, että kalkkiviivoilla ei ole enää enemmälti jaettavaa/yhteiskunnan verotettavaa... Näinhän se tosielämässä hyvin harvoin toteutuu. Henkilölle, joka on saanut olla työelämässä ja elänyt tavallista/säästeliästä elämää, tahtoo pakostakin jäädä jonkin verran "vanhuuden varalle". Toisaalta hyvä niin. Niin - tuo mainitsemani liitutaulu on puu- ja varastokatoksessamme kahdessa osassa "välikattona". Sain sen siirretyksi - luvan saatuani - Karjalahdelta Kainuunkadulle siinä vaiheessa, kun työpajarakennusta aletiin purkamaan nykyisen Kemin Prisman tieltä. Opetus siirtyi Kivikankaalle. Jäin sieltä - mielestäni täysin ansaitsemalleni - eläkkeelle lokakuussa vuonna 2008.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen, kirkkaan ja aurinkoisen alkutalven pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -5 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään. Tänään(kään) ei ole juuri mitään tärkeää tekmistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta hetki sitten - käsin tiskatessani - kävi mielessä väittämä, että matkailu avartaa. Ajatus liittyi joidenkin maailman tämänhetkisten ykköspäättäjien matkustussuunnitelmiin, joista osa on jo toteutunut. Itäisen naapurimme Venäjän diktaattori on matkustanut toisen diktaattorin luo Kiinaan. Väitetään, että edellä mainittu on jälkimmäisen sylikoira. Mene ja tiedä. Kiinaan on myös matkustanut Euroopasta ainoastaan Unkarin EU-änkyrä. Hänen väitetään olevan itäisen naapurimme diktaattorin sylikoira - todistettavasti. Mahtaako tuolla Kiinassa olla myös Pohjois-Korean diktaattori, jos, niin se on mennyt ohi silmieni... Yhdysvaltain ulkoministeri on ollut liikkeellä Lähi-Idässä. Lähinnä tuo Gasan-Hamasin/Israelin konflikti on ykkösasiana. Mediatietojen mukaan Yhdysvaltain presidenttikin on niillä nurkilla huomenna. Ilmeisesti hiukan rauhoittelemassa Israelin ykköstykin sota-aikeita. Jossakin vilahti uutinen, että Ukrainan presidenttikin käväisee sodidaarisuussyistä Israelissa. Mene ja tiedä. Kukaties olisi parasta olla kotinurkilla Ukrainassa. Täällä Suomen Meri-Lapin Kemin Haukkarin Kainuunkadulla on rauhallista - ainakin toistaiseksi...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kirkkaan ja tyvenen alkutalven pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -1 aste pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Voi olla, että päivemmällä hoidan Pikkupuolen puuhuoltoa viemällä ainakin yhden betonikärryllisen klapeja - sekä koivu- että kuusiklapeja - "lämpenemään". Tänään ei taida juuri muuta tärkeää tekemistä olla, ollaan nyt sitten vaan. Sen verran nyt ainakin, että vaimoni lähti hetki sitten asioille ja minä päätin loihtia päärakennukseemme huumaavan pullantuoksun. Esipaistettuja Pirkka-vehnäpullia (14 kpl) paistettu - puolet kanelipulliksi ja toinen puoli tavallisiksi pulliksi... Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan...

Lokakuun kolmas viikko - kyllä...

Lokakuun kolmas viikko - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen ja lähes tyvenen alkutalven aamun läsnäolon. Mittarissa +3 astetta lämmintä ja vähän lumet sulaneet. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään. Hiukan päivemmällä lähden käväisemään kaupoilla. Pikainen kauppareissu tehty Karjalahdella ja Kemin keskustassa. Ensimmäistä kertaa tavallisessa ruokakaupassa/marketissa ostoksiani maksaessani antamani kymmenen euron seteli tarkistettiin. Kuulemma uusi - kyseisen ketjun - ohjeistus vaatii setelirahojen tarkistuksen - hyvä niin. Tähän saakka 50 euron setelit ovat olleet tarkistuksen kohteena. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee... Mediatietojen mukaan maailmalla konfliktit lisääntyvät, kärjistyvät. Murheellista.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsottuani aistin pilvisen ja sadetihkuisen/räntäisen aamun läsnäolon. Mittarissa +3 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole oikeastaan mitään erityistä tekemistä, joten ollan vaan kaikessa rauhassa. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee. Pöytäkalenteristani käänsin uuden sivun esiin. Ensi viikolla ei ole ainuttakaan ennakkomerkintää, mutta eiköhän sinne jotain aikanaan siunaannu...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Tässä tietokoneen ääressä istuskellessani muun muassa sitä, että olen pitänyt eräänlaista suomalaisten poliitikkojen "inhokkilistaa" sekä ulkomaisten korkean tason päättäjien vastaavaa... Toistaiseksi vain ajatuksissani. Listat ovat pysyneet viime kuukausina jotakuinkin samoina - kolmen kärkinimen osalta - paitsi suomalaisten poliitikkojen kärkipaikalle kiilasi eräs tuore kansanedustajamme äärimmäisen typerillä ja populistisilla lausunnoillaan... Totean, että kyllä kannattaisi pitää mölyt mahassaan.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin pilvisen ja sadetihkuisen alkutalven aamun läsnäolon. Mittarissa +2 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa. Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Perjantai 13. lokakuuta 2023 - kevyttä raskaampaa iltapohdiskelua, muistelua - kyllä...

Perjantai 13. lokakuuta 2023 - kevyttä raskaampaa iltapohdiskelua, muistelua - kyllä... Tapaus Paavo Väyrynen kemiläisestä näkökulmasta. Hiukan kertausta: Olimme Keskustan Kemin kuntayhdistyksessä otettuja, kun meillekin monille tuttu Paavo Väyrynen halusi tulla taannoin kuntavaaliehdokkaaksi vuonna 2021. Paavon kuntavaalikampanjan pääteema oli Sauvotalon, entisen Kemin työväentalon pelastaminen ja uuskäyttö. Paavo valittiin Kemin kaupunginvaltuustoon äänikuninkaana. Hän jättäytyi rivivaltuutetun rooliin, joka oli monille - myös minulle - suuri pettymys. Hänen laajaa, erinomaista poliittista kokemusta ei päästy Kemissä hyödyntämään. Toki hänen äänimäärällään Kemin Keskusta välttyi kuntavaalitappiolta. Sittemmin Paavo valittiin myös Lapin aluevaltuustoon. Eduskuntavaaliehdokkaaksi Paavo valittiin yksimielisesti Keskustan Kemin kuntayhdistyksen vuosikokouksessa. Päätös aiheutti monenlaista "parranpärinää" Lapissa. Paavo ja Mikko Kärnä eivät sopineet samalle ehdokaslistalle. Paavon eduskuntavaaliehdokkuus siunattiin Keskustan Peräpohjolan piirin kokouksessa myöhemmin. Kemin keskustalaisten selkeä tavoite oli saada vihdoinkin kaupunkiin kansanedustaja sitten kansanedustaja, opetusministeri Maija Raskin jälkeen vuodelta 2007. Paavo oli potentiaalisin vaihtoehto. Toisin kävi. Käydyt eduskuntavaalit olivat lievästi sanottuna kummalliset. Presidentinvaalit/ehdokasasettelut alkoivat lähestyä. Niihin liittyvänä Paavo teki omat ratkaisunsa. Hän on yllätysten mestari ja nopea ratkaisuissaan. Hän erosi Kemin kaupunginvaltuustosta ja Lapin aluevaltuustosta ja muutti kirjansa Helsinkiin ymmärtääkseni 01.10.2023. Tänään julkaistuissa mielipidekyselyissä Paavon kannatus on yhden prosentin luokkaa. Monissa vaaleissa hänen kirinsä on ollut erittäin myönteinen, yllättävä. Tällä kerralla se ei toteudu. Mutta ken elää, hän näkee.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin puolipilvisen pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -1 aste pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme tekemään lähtöä Tornioon ja Haaparannalle. Passi- ja kauppa-asioita. Niin - homma hoidettu. Mukava Torniossa ja Haaparannalla käynti. Passiasiat hoidettiin Tornion poliisilaitoksella etusormenjälkineen kaikkineen. Kuvista se verran, että kyllä nykyiset passikuvakamerat ottavat surkeita kuvia. Tuskin itseään niistä tunnistaa, mutta kyllä ne passiin kelpaavat. Passit tulevat aikanaan postin tuomana Kemiin. Kukaties niitä vielä tarvitaan. Tuttu kuvio Haaparannalla: ICA-Market, Systembolaget ja Ikea. Kaikista ostettiin tuttua ja turvallista. Kieltämättä kävi mielessä, että näillä kruunun kurssiarvoilla olisi syytä käydä Haaparannalla useamminkin. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Yöllä on satanut ensilumi. Kyllä. Pysyykö vai sulaako vielä, aika näyttää. Lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin talvisen myöhäissyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +1 aste lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen taitaa olla taas pirttipäivä. Aamun lehtiä lukiessani totesin taas sellaisen henkilön poistuneen ajasta iäisyyteen, jonka kanssa olen tehnyt taannoin paljonkin yhteistyötä. Murheellista. Loppuiltapäivästä alan orientoitua Kemin seurakunnan kirkkovaltuuston kokoukseen varajäsenen ominaisuudessa. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Kirjoita asioista, johon voit oikeasti vaikuttaa, psyykkaan jatkuvasti itseäni - huonolla menestyksellä...

Kirjoita asioista, joihon voit oikeasti vaikuttaa, psyykkaan jatkuvasti itseäni - huonolla menestyksellä... Kyllä minä yritän, mutta huomaan otteeni välillä herpaantuvan. Miksi? Siksi, että tuolla maailmalla liikkuu/tapahtuu niin mielenkiintoisia asioita, että niihin on lähes pakko ottaa kantaa, kommentoida. Kirjoitan niistä myös siksi, että arvelen monien artikkeleiden menevän ohi silmien monilta tuttaviltani/kavereiltani. Yritän taas henkilökohtaista ryhtiliikettä ja kirjoittaa vain ja ainoastaan asioista, joihin voin oikeasti vaikuttaa. Niitä on loppujen lopuksi vähän niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut. Perhepiirin ulkopuolella arvelen voivani vaikuttaa - jonkin verran - luottamushenkilönä Kemin kaupungin asioihin. Kokouskäyttäytymisellä, kommenteillani ja kannanotoillani kulloisiinkin asiakokonaisuuksiin. Kuluneella valtuustokaudella on Kemissä tehty useita kauaskantoisia päätöksiä - hyvä niin. Kuitenkin edessä on vielä vuosikausiksi rajua taloudellista vääntämistä, että emme joudu valtion holhouksen alle... Tämän valtuustokauden aikana mielestäni aivan liian monet lautakuntajäsenet ja valtuutetut ovat luopuneet luottamuspaikoistaan. Syitä on varmaan monia. Onko lähdetty liikkeelle liian optimistisin tavoittein ja petytty henkilökohtaisista vaikuttamismahdollisuuksista. Luonnollisesti muutokset elämäntilanteessa ovat merkittäviä syitä tehtävistä luopumiseen. Mene ja tiedä.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen, pilvisen ja sateisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +2 astetta lämmintä. Sääennusteiden mukaan tänään pitäisi ensilumen sataa tänne Perämeren pohjukkaan. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Todennäköisesti seuraan päivän mittaan entistä tiiviimmin maailmanmenoa eri tietolähteistä. Erityisesti tuo Suomeen ja Viroon liittyvä kaasuputken sabotointi kiinnostaa. Kyllä meitä nyt koetellaan. Katsotaan, miten päivä muuten etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen ja aurinkoisen syksyisen kevytpakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -2 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa. Tänään olemme sopineet Tommin kanssa talvirenkaiden vaihdosta. Se toteutetaan Karihaarassa puolenpäivän aikoihin. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Työelämän jalanjälki...

Silmiini osui vanha tekstini, josta lainaan osan uudelleen julkaistavaksi. Asia on mielestäni "kestoajankohtainen"... Henkilökohtaisesti olen pohdiskellut viime aikoina ihmisen työelämään liittyvästä jalanjäljestä... Kunnioitan suuresti niitä, osittain jo haudan lepoon saatettuja ns. vanhan kansan ihmisiä, tervaskantoja, jotka minullekin ovat kertoneet omasta työelämän jalanjäljestään jotakuinkin tyyliin: ” Kuulehan, minä olen käynyt vain viisi luokkaa kiertokoulua ja senkin vastapäivään, mutta katso, mitä olen saanut aikaan! Minulla on oma, itse alusta alkaen – sokkelista vesikattoon viimeistä listaa myöten – rakennettu koti, perhe, lapset, lastenlapset ja nyt jo lastenlastenlapset! Minä olen omalla työlläni ja uutteruudella saavuttanut sen, mitä ihminen voi ikinä toivoa! Ei ole kuule tarvinnut sossun luukulla norkoilla ja avustuksia anella!” jo edesmennyt tuttavani usein sanoi vauhtiin päästyään. "Minun onneni on se, että minulla on olut aina työtä! Kovaa, mielekästä työtä, jonka olen aina hoitanut niin hyvin kuin olen kyennyt. Työstä olen ollut aina kiitollinen.” hän totesi aina vakavana... "Tiedätkö, että minä kouluja käymätön etenin peräti kympiksi, pomoksi työpaikallani, niin minuun luotettiin! No, nyt eläkepäivillä näitä on mukava muistella.” hän usein totesi lievästi kehaistuaan omaa työelämäkaartaan, työelämän jalanjälkeään. Muun muassa kyseinen henkilö teki todella pitkän työrupeaman, laskelmieni mukaan palkkatyötä noin 15-vuotiaasta 65 vuoteen miinus armeija ja sotavuodet.Hänen työelämän jalanjälki oli erittäin mittava ja kunnioitusta herättävä. Hän oli myös monessa muussa mukana. Hän oli aikansa vaikuttajia... Kuinka moni meistä mahtaa yltää vastaavaan?Toisaalta taas valitettavan monilla aloilla työssä olevien jalanjälki on todella syvä, pelottavan syvä, lähestulkoon pieni monttu mm. jatkuvana kiireenä työssä, riittämättömyyden tunteena työsuorituksestaan, runsaine ylitöineen, epämukavien työaikoineen, työuupumisineen, jne. ... Toivottavasti monelle meistä, oikeastaan teistä – nimenomaan nuorille koulutetuille henkilöille annetaan arvokkaaseen, täysipainoiseen työelämän jalanjälkeen mahdollisuus ja jäädä aikanaan – sitten joskus – ansaitsemallenne eläkkeelle.

Lokakuun toinen täysi viikko alkoi - kyllä...

Lokakuun toinen täysi viikko alkoi - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen ja pilvisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa 0 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen katselen eri tietolähteistä, mitä Lähi-Idässä on nyt menossa. Räjähtääkö ruutitynnyri lopullisesti... Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta kerronpahan/kirjoitanpahan taas kerran, että minä soitan puhelimellani erittäin vähän ja minulle soitetaan tosi harvoin. Loppuiltapäivästä kuitenkin sain puhelinsoiton tutulta henkilöltä, jonka kanssa keskustelimme tovin kuntapolitiikasta ja siihen liittyvistä esityksistä sekä päätöksentekoprosessista. Mielestäni asiallista ja rentoa pohdiskelua. Olimme samaa mieltä, että Kemin umpisurkeaa taloudellista tilannetta eivät vieläkään kaikki päättäjät ota riittävän vakavasti. Toisaalta olimme huolissamme, että aina eivät hyvätkään esitykset mene asiallisesti ja riittävän ripeästi eteenpäin. Ei paikallis-, alue- eikä valtakunnantasollakaan. Onko osittain kysymyksessä niin sanottu "väärin sammutettu ilmiö" eli asian esittäjä on väärä. Mene ja tiedä. Keskustelussa vilahti lähestyvät presidentinvaalit alkuvuodesta 2024 siis muutaman kuukauden kuluttua. Keskustelussa tuli esiin myös lähestyvät kunta- ja aluevaalit keväällä 2025 siis noin puolentoista vuoden kuluttua. Toivottavasti molemmat jaksavat suomalaisia kiinnostaa nykyisessä, hektisessä maailmanmenossa...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin tyvenen ja kirkkaan syysaamun läsnäolon. Mittarissa -1 aste pakkasta. Maa ja katot kuurassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen siirryn seuraamaan maailmanmenoa eri tietolähteistä. Käänsin työhuoneeni pöytäkalenterista lokakuun toisen viikon esiin. Ainoastaan yksi merkintä: Kemin seurakunnan kirkkovaltuuston kokous tiistaina loppuiltapäivästä. Menen kutsuttuna varajäsenenä paikalle. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen, tyvenen ja sadetihkuisen syysaamun läsnäolon. Lähes räntää sataa. Mittarissa +2 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään ja hoidan myöhemmin puuhuoltoa. Tänään taitaa olla niin sanottu pirttipäivä. Ollaan vaan kaikessa rauhassa. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen, kirkkaan ja aurinkoisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa -1 astetta pakkasta. Päivällä toki lämpenee, mutta nytkö se sitten alkaa vääntyä talveksi... Perinteisten aamutoimien jälkeen - päivällä - rapsuttelemme hiukan pihaa ja siirrämme pääasiassa lehtirapsutukset pienen perunapeltomme päälle tasaiseksi kerrokseksi ensimmäistä kertaa. Keväällä käännetään ne sitten peltoon mullan joukkoon. Katsotaan, miten asia sitten muutoin etenee. Mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan... Päivällä pihanrapsutusta ja nyt illalla esipaistettujen Pirkka-vehnäpullien (14 kpl) paistamista. Päärakennuksessa on juuri nyt taivaallinen pullan tuoksu...

Pohdiskelua asioihin suhtautumisesta - kyllä...

Pohdiskelua asioihin suhtautumisesta - kyllä... Asioihin voi suhtautua myönteisesti tai kielteisesti ja siltä väliltä - epämääräisesti ottamatta kantaa asiaan käytännössä ollenkaan. Hiukan samalla tavalla kuin äänestää kokouksessa jaa tai ei - tyhjää. Oma suhtautumiseni on lähtökohtaisesti järkeviin asioihin myönteinen. Toki voi olla, että minäkin olen joskus saattanut änkyröidä ja asettua vastahankaan, en vaan äkkiseltään muista milloin ja mihin asiakokonaisuuteen... Some-käyttäytyminen on joskus raakaa, yllättävää ja arvaamatonta. Tapahtuu helposti niin sanottuja ylilyöntejä, joita arvelen tunnekuohussa asiaa esittäneen henkilön katuvan. "Pyydän anteeksi." on suomaliselle lähes mahdoton sanapari. Onneksi omia tekstejään voi muokata ja/tai poistaa. Myös äkkivääriä - muiden henkilöiden esittämiä - tekstejä/kommentteja voi poistaa. Olen tähänastisen elämäni aikana kirjoittanut aika monta tekstiä. Julkisen kirjoittamisen olen aloittanut 1960-luvun puolessa välissä. Tuntuu, että tekstien suoltaminen on kiihtymään päin. Minua on aina "moitittu", että kirjoitan liian kiltisti. Pitäisi kuulemma kirjoittaa, että sanoma kolahtaa kunnolla että tuntuu. Olen sanonut, että senkin kyllä osaisin ja voi olla, että sekin päivä vielä koittaa. Itse arvelen, että silloin on tosi vakavasta asiasta kysymys ja/tai minun persoonaani on salakavalasti hiipinyt muutoksia. Ken elää, hän näkee.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin aurinkoisen, tyvenen ja viileän syysaamun läsnäolon. Mittarissa +1 astetta lämmintä. Alkutalvi lähestyy. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään. Käväisemme asioilla keskustassa. Kukaties pihalla hiukan valmistelemme talven tuloa päivemmällä. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan.

"Kemin lähivuodet ovat taloudellisesti vaikeaakin vaikeampaa!" totesi minulle tuttu talousasiantuntija - kyllä...

"Kemin lähivuodet ovat taloudellisesti vaikeaakin vaikeampia!" totesi minulle tuttu talousasiantuntija - kyllä... Hän on ollut pitkään kuntapolitiikassa mukana ja tuntee mielestäni kohtalaisen hyvin raha-asiat. Itsehän olen rahaan liittyvänä todennut useinkin, että raha ei ole erityisen tärkeä, kunhan sitä on kulloiseenkin tarpeeseen riittävästi. Kemillä ei näin ole, sillä olemme kohtuuttoman suuren velkataakan alla. Keskustelussamme rivien välistä - hänen sanomana - oli aistittavissa, että vuoden 2025 kunta- ja aluevaaleihin ehdokkaaksi lähtevä on kertakaikkisen kovan paikan edessä. Viime valtuustokausien työskentely on ollut "lasten laikkiä", lähes puuhastelua. Itselläni on aika lailla samansuuntaisia ajatuksia - ollut jo pitkään. Kemin talousahdinkoon on monia syitä: Teollisten työpaikkojen väheneminen, sen seurauksena vuosittainen asukasmäärän väheneminen=muuttotappio, ikääntyminen, terveysongelmat, aivan liian löysä, välinpitämätön talouspolitiikka, jne. mutta... On toki myönteistäkin kehitystä: Metsä Fibren biotuotetehtaan rakentaminen ja käynnistyminen Kemissä. Samalle alueelle - kunhan vanha sellutehdas on purettu - tulee aivan varmasti muutakin teollista toimintaa. Veitsiluodon saari täyttynee uusista toimijoista, yrityksistä. Kaavoitettu Kemintullin odottaa kunnon lähtölaukausta, onko se rakennettava poliisitalo - mene ja tiedä. Jatko-opiskelupaikkojen säilyminen on tärkeää. Viime aikoina paljon puhuttu ja kirjoitettu kouluverkkoasia ohjautuu omiin uomiinsa. Ympärivuotinen matkailu kehittyy. Lähivuodet on elettävä "suu säkkiä myöten", muuta mahdollisuutta ei ole, mutta tästäkin selvitään.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta hetki sitten hahmottelin työasussa pihalla romppeita uuteen järjestykseen odottamaan talvea. Trailerin päällä olevaa pulpettivenettä täytyy vielä siistiä. Olen kirjoittanut useaankin kertaan Kainuunkadun saneerauksesta, joka on loppusuoralla, kalkkiviivoilla. Seurasin eilen, kun J&J Kinnusen iskuryhmä - neljä nuorta neitoa viimeisteli - taas kerran - ojanpenkkoja, joihin kaivinkoneenkuljettaja oli tuonut peräkärryllä multaa. Penkat tasoitettiin ja siemennettiin - hyvää työtä, ei kahta sanaa. Työ näyttää jatkuvan tänäänkin etäämmällä. Hetki sitten totesin, että pojankoltiaiset olivat tehneet maastopyöräilyiskuja juuri kunnostettuun alueeseen meidänkin tontin kohdalla. Oikeastaan eilen näinkin heidän liikkuvan silmieni edessä, mutta enpä arvannut, että heille ei riittänyt vasta asfaltoitu katualue ja sepelöity, tasainen suikale molemmin puolin, vaan heidän piti kokeilla vielä mullattua, tasoitettua ja siemennettyä aluetta. Jos satun vielä heidät näkemään, menen jututtamaan/ohjeistamaan heitä... Tällä kerralla en viitsinyt kuvia ottaa tapahtuneesta.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sumuisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +8 astetta lämmintä. Se kyllä riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän työasun päälle ja lähden pihalle valmistetelmaan talven tuloa. Samalla käyn korjaamassa meidän tontin ja kerrostalon välistä raja-aitaa. Ilmeisesti sitä on onnistuttu autolla peruuttamaan hiukan vinksalleen. Onneksi se on helppo oikoa ja kiinnittää elementtipätkä kiinni. Oikeastaan tänää ei ole mitään erityistä muuta tehtävää. Katsotaan, miten tämä päivä muutoin etenee...

Takavuosikymmenien kulttuuriyhteistyötä Luoteis-Venäjälle Severomorskiin ja Murmanskiin - kyllä...

Takavuosikymmenien kulttuuriyhteistyötä Luoteis-Venäjälle Severomorskiin ja Murmanskiin - kyllä... Olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin. Vuodesta 1994 lähtien olen tehnyt kulttuuriyhteistyötä Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- puitteissa Luoteis-Venäjälle Severomorskiin ja Murmanskiin. Tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat olleet ammattikuvataiteilijat Anatoly Sergienko ja Ivan Voron. Myös musiikki on ollut kuviossa mukana: Teriberka-kuoro/tanssiryhmä ja Barents Band-nuorisokuoro. Yhteistyön takuumiehenä/-naisena on ollut silloinen Severomorskin kulttuuriosaston johtaja Olga Katsaran. Hän kuoli Moskovassa Korona-viruksen jälkiseurauksiin vajaa kaksi vuotta sitten. Kaikki edellä mainitut henkilöt perheineen ovat olleet meidän - minun ja vaimoni Tuulan - ystäviä, ovat tälläkin hetkellä. Olemme viikonvaihteessa olleet sähköpostiviestinnässä. Pyysin edellä mainittuja ammattikuvataiteilojoita lähettämään minulle kirjallisen todistuksen/varmistuksen liittyen heidän Suomeen taidenmyyntinäyttelyihin tuotuihin tauluihin. Heidän omistamia tauluja on meidän hallussamme varastossa sekä kahdessa kemiläisessä toimistotilassa. Miksi todistus? Siksi, että seuraavan vuoden aikana tavoitteeni on aktivoitua niiden myynnissä, vuokraamisessa ja lahjoittamisessa. Totean, että minäkin täytän seuraavan kerran 80 vuotta, mikäli elonpäiviä riittää. En halua jättää jälkipolvilleni huolehdittavaksi suurta kuvataidemassaa. Em. kuvataiteilijat ovat pitäneet avustuksellani taidenäyttelyitä Suomessa muun muassa Kemissä, Oulussa, Virroilla Tampereella, Hämeenlinnassa ja Helsingissä. Viimeksi Kemissä Pohjolan Sanomien tiloissa syksyllä 2006. Minulla on eilen maanantaina 02.10.2023 päivätty todistus, jonka perusteella minulla on täydet valtuudet myydä, vuokrata tai lahjoittaa heidän Kemissä olevia tauluja. Lisäksi yhteinen toiveemme on, että meillä olisi mahdollisuus tavata Kemissä perheidemme kanssa. Viimeksi tällainen tapahtuma oli huhtikuussa 2012. Ken elää, hän näkee...

"Mikä ihmeen kaupunginosavaltuutettu?" minulta kysyttiin kauan sitten...

"Mikä ihmeen kaupunginosavaltuutettu?" minulta kysyttiin kauan sitten... Olen ollut kuntavaaliehdokkaana Kemissä vuosina 2000, 2004, 2008, 2012, 2014, 2017 ja 2021 - kyllä. Olen tällä hetkellä kuntapäättäjänä "urani huipulla" eli Kemin Keskustan ensimmäinen varajäsen. Tällä valtuustokaudella olen päässyt/joutunut tuuraamaan lähinnä Väyrysen Paaavoa. Paavo päätti pyyhkiä Kemin pölyt kengistään ja otti ja lähti pääkaupunkiseudulle. Pasasen Antti siirtyi Paavon paikalle valtuutetuksi. Kemin Keskustassa on ollut kuluvalla valtuustokaudella turbulenssia. Toivottavasti ei enää, sillä vähempikin kyllä riittää. Seurattuani eilistä valtuustokokousta netissä kävi takaraivossa ajatus eräästä vanhasta ehdotuksestani, ainakin julkisesta pohdiskelustani kaupunginosavaltuutetusta. Ihanteellinen tilanne olisi, että jokaisesta kaupunginosasta olisi vähintään yksi kaupunginvaltuuston jäsen. Kyseistä asiaa on syytä taas painottaa ainakin eri poliittisten ryhmien ehdokasasettelussa vuoden 2015 kunta- ja aluevaaleissa. Kuitenkin - olipa kaupunginvaltuutettu mistä kaupunginosasta tahansa, on pakko ajatella kokonaisuutta > koko Kemiä ja sen selviytymismahdollisuutta lähivuosina. Selkeää taloudellista helpotusta ei ole näköpiirissä, vaan "tarkaneuronaika" jatkuu. Nyt pitää jaksaa ja uskoa parempaan tulevaisuuteen. Vuonna 2015 valitut kaupunginvaltuutetut ovat edelleen kovan paikan edessä...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin puolipilvisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +8 astetta lämmintä. Se kyllä saa riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään ja suoritan puuhuoltoa eli haen korillisen puita sisään puu- ja varastokatoksesta - kuusta ja koivua. Seurasin eilen Kemin kaupunginvaltuuston kokousta netistä. Tärkein asiakokonaisuus oli lähitulevaisuuteen liittyvä kouluverkkoasia. Asiaa on pohdittu ja valmisteltu yli kymmenen vuotta. Asia nytkähti eteenpäin äänestystuloksen myötä selvin numeroin. Salissa oli aistittavissa eräänlaista taktista äänestämistä useankin valtuutetun osalta. Asia on vaikea, mutta eteenpäin on mentävä. Tänään ei ole mitään erityistä tehtävää. Kukaties hiukan siistin eilen tuomaamme pulpettivenettä trailerin päällä. Senkin toki ehtii myöhemmin...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Katselin hetki sitten Kemin kaupunginvaltuuston kokouksen viimeistä asiakohtaa & 92 Omaisuuden myynti lukuun ottamatta. Se ei ollut siinä vaiheessa julkinen. Huomenna saamme lehdestä asian lukea. Toki entuudestaan tiedän, mistä päätetään/päätettiin... Niin - ihan asiallisen tuntuinen kokous. Vaikein päätettävä asia oli paljon puhetta ja kommentteja aiheuttanut lähes "ikuisuusasia" eli & 83 Vahaiskasvatuksen ja perusopetuksen palveluverkkokouluverkko. Äänestystuloksen myötä kaupunginhallituksen esitys tuli päätökseksi. Asia etenee. Niin - meitä nettiseuraajia oli parhaimmillaan noin 180. Lehtereilläkin taisi olla porukkaa runsaslukuisasti - hyvä niin.

Lokakuun ensimmäinen viikko - kyllä...

Lokakuun ensimmäinen viikko - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani totesin lähes tyvenen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +8 astetta lämmintä. Se kyllä riittää. Kainuunkadulla näyttää olevan J&J Kinnusen työryhmä viimeistelemässä tienpenkkoja - hyvä niin. Perinteisten aamutoimien jälkeen tavoitteemme on lähteä hakemaan pulpettiveneemme Hahtisaaresta talviteloille päärakennuksemme päätyyn. Katsotaan, miten tuttu, jokasyksyinen siirto tapahtuu/etenee. Kyllä - pulpettivene+perämoottori on haettu trailerin päällä kotipihalle päärakennuksen päätyyn. Siinäpä se kohtapuolin laitetaan talviteloille. Tänään on Kemin kaupunginvaltuuston kokous. Todennäköisesti seuraan sen netistä illansuussa.

Minä pidän tarinoista - kyllä, mielellään niitä itsekin kerron/kirjoitan - tässä yksi niistä...

Minä pidän tarinoista - kyllä, mielellään niitä itsekin kerron/kirjoitan - tässä yksi niistä... "Sinä se varsinainen kuninkaantekijä olet!" sanoin vapaasti muisteltuna ystävälleni Pentti Korpelalle erään kuntavaalin tuloksen selvittyä. Pentti oli lievästi sanottuna yllättynyt - minäkö? Selityksenä toin esiin Pentin tekemän erittäin mukavan henkilöartikkelin ison kuvan kera paikalliseen ilmaisjakelulehteen. Kyllä - silloinen Kemin kaupunginteatterin näyttelijä Kimmo Hirvenmäki meni heittämällä Vihreiden edustajana Kemin kaupunginvaltuustoon. Sittemmin olen Penttiä - ainakin pari kertaa - pyytänyt kuntavaaliehdokkaaksi Kemin Keskustan listalle. Todettakoon, että olen vuosikymmenien aikana pyytänyt useita kymmeniä potentiaalisia kemiläisiä kuntavaaliehdokkaaksi- Niin - Pentti on kohteliaasti kiittänyt ehdotuksestani ja todennut, että hän ei ole oikein kokousihmisiä. Ei välttämättä niin, mutta hän on aikaansaava monipuolinen puurtaja. Pentti on niin paljon viime vuosina ollut esillä - melkein päivittäin, ainakin viikottain, että kyllä hänet on saatava mukaan kuntapolitiikkaan. Kerroin asiasta Kemin valtuustosalissa ennen erästä kokousta vieruskaverilleni Vihreiden Tuula Mäkiselle tuuratessani Paavo Väyrystä. Totta - annoin Tuulalle hyvän vinkin, sillä Pentti ehkä ajatusmaailmaltaan on mielestäni lähellä Vihreitä. Ymmärtääkseni hänessä löytyy myös eräänlaista järkivihreyttäkin, joka lähestyy Keskustan arvomaailmaa. Oli niin tai näin, Pentillä on ystäviä, joita tarvitaan äänestyskopissa. Pentin ystäviä viimeisimmän artikkelin mukaan ovat myös Kemin viskin ystävät, joita hän kävi opastamassa Tervolan Kätkävaarasa.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen, syksyisen lokakuun ensimmäisen sunnuntain aamun läsnäolon. Mittarissa +9 astetta lämmintä. Sekin kyllä saa riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän työasun päälle ja lähden pihalle valmistelemaan alkuviikon veneen siirtoa Hahtisaaresta päärakennukemme päätyyn - talviteloilleen. Katsotaan, mitä tämä päivä loppujen lopuksi tuo tullessaan... Käänsin lokakuun ensimmäisen viikon kalenteristani esiin. Ainoa merkintä on maanantaina 02.10.2023 klo 18 Kemin kaupunginvaltuuston kokous, jonka todennäköisesti seuraan netistä. Tärkeä kokous, joka todennäköisesti kiinnostaa monia kemiläisiä.

Mielenkiintoista aamuluettavaa - kyllä...

Mielenkiintoista aamuluettavaa - kyllä. Kertausta... Euroopan on tuettava Ukrainaa entistä vahvemmin Lännessä on nähty ikäviä esimerkkejä siitä, että poliittiset suhdanteet voivat vaikuttaa Ukrainan tukemiseen. Euroopassa Ukrainan asia saa kuitenkin yhä laajaa tukea kansalaisilta. Helsingin Sanomat 29.9. 2:00 Kun Venäjä aloitti puolitoista vuotta sitten suurhyökkäyksen Ukrainaan, lännessä ymmärrettiin nopeasti, että ukrainalaiset taistelevat oman itsenäisyytensä ja olemassaolonsa ohella kaikkien länsimaiden puolesta. Jos Venäjää ei saada pysäytettyä Ukrainassa, Venäjä vain kiihdyttää aggressiivista toimintaansa. Lännen taloudellinen ja aseellinen apu ovat olleet Ukrainalle tärkeitä, vaikka avulla on ollut ehtoja ja rajoitteita. Läntiset johtajat ovat toistuvasti vannoneet tämän avun jatkuvan, mikä onkin tärkeää. Viime päivinä on kuitenkin saatu ikäviä muistutuksia siitä, että demokratioissa lupaukset eivät välttämättä sido seuraavia johtajia, poliittiset tuulet voivat kääntyä ja Ukrainan auttamisesta saattaa tulla sisäpoliittinen kiistakysymys. Selvemmin asia on näkynyt Yhdysvalloissa, jossa Ukrainalle myönnettävästä lisäavusta tuli keskeinen osa budjettiriitaa. Edustajainhuoneessa pieni Ukrainan tukemista vastustava republikaaniryhmä on saanut kokoaan vahvemman aseman. On olemassa selvä vaara, että Ukrainan avustamisesta tulee Yhdysvalloissa puoluepoliittinen kysymys, mikä voi alkaa vaikuttaa myös maltillisempiin republikaaniedustajiin. Entisen presidentin Donald Trumpin voitto seuraavissa presidentinvaaleissa lisäisi epävarmuutta, sillä hänen linjansa Ukrainan-politiikassa on ollut epäselvä ja ristiriitainen. Euroopassa taas seurataan viikonloppuna Slovakiassa järjestettäviä parlamenttivaaleja, joissa valtaan saattaa nousta Ukrainan avustamista vastustava entinen pääministeri Robert Fico. Myös Puolassa on käynnissä vaalikampanja, jonka tuiskeessa populistinen pääministeri Mateusz Morawiecki ilmoitti Puolan lopettavan asetoimitukset Ukrainalle. Myöhemmin tosin tarkennettiin, ettei kyse ole täydellisestä lopettamisesta. Tällaiset puheet ovat olleet jo pidempään Venäjän johtajan Vladimir Putinin tavoite. Kun Putinin yltiöpäinen suunnitelma nujertaa Ukraina muutamassa päivässä ei toiminut, hän otti käyttöön vanhan keinonsa eli näännytyssodan. Sen yhtenä tavoitteena on saada länsimaiden kansalaiset kyllästymään Ukrainaan. Lisäksi hän näyttää päättäneen odottaa Yhdysvaltojen presidentinvaaleja, joissa toivoo Trumpin voittavan. On varauduttava siihen, että sota jatkuu pitkään. Tämän toteaminen ei tarkoita, että Putin olisi väistämättä saamassa tahtonsa läpi. Eikä myöskään hänen tavoitteensa Ukrainan nopeasta nujertamisesta toteutunut, vaan se paljasti Venäjän asevoimien ongelmat ja heikensi Venäjän vaikutusvaltaa. Euroopassa Ukrainan tukemisella on laaja tuki kansalaisten parissa. Se on tärkeää ja sen pysyvyydestä on huolehdittava. Etenkin kun Euroopassa pitää varautua siihen, että Yhdysvaltojen tuki Ukrainalle vähenee. Euroopan roolin kasvattaminen on välttämätöntä muttei helppoa, sillä eurooppalaisten pitäisi samalla ottaa enemmän vastuuta myös omasta puolustuksestaan. Poliittinen tahto ei kuitenkaan yksin riitä. Ukrainalaiset tarvitsevat tulivoimaa, joten avussa keskeistä on lännen kyky varustaa Ukrainaa aseilla ja ammuksilla. Lännessä saatiin kuitenkin uutta asetuotantoa käyntiin hitaasti. Venäjä sen sijaan siirtyi ripeästi sotatalouteen. Nyt lännessä on merkkejä tuotannon kiihtymisestä, mutta paljon on vielä tehtävää – myös Suomessa. Lisäksi Ukrainaa on tuettava muutenkin, niin uusien sotimisen tapojen kehittämisessä, talouden vahvistamisessa kuin korruption kitkennässäkin. Ennen kaikkea on varauduttava siihen, että sota jatkuu pitkään, vaikka Ukrainan läpimurto vastahyökkäyksessään olisikin toivottava käänne. Ukraina tarvitsee tukea vielä pitkään. On tärkeää muistaa, etteivät alkuperäiset syyt Ukrainan tukemiseen ole muuttuneet. Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani aistin tyvenen ja pilvisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +12 astetta lämmintä. Kyllä se riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa. Sen verran on kosteaa, että nurmikkojen ruohonleikkuu jää myöhäisempään ajankohtaan. Ensilumen tulo siirtäisi asian pois mielen päältä. Ensi viikon alkupuolella haemme veneen Hahtisaaresta päärakennuksemme päätyyn talviteloille. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

"Kirjoita sellaisesta, johon itse voi oikeasti vaikuttaa." muistutan aina silloin tällöin itseäni - kyllä...

"Kirjoita sellaisesta, johon itse voi oikeasti vaikuttaa." muistutan aina silloin tällöin itseäni - kyllä... Kyllä minä sitä yritän, vaikka "sorrun" välillä kirjoittelemaan niitä näitä. Asioista, joihin itselläni ei ole minkäänlaisia vaikutusmahdollisuuksia. Loppujen lopuksi tavallisella takarivin Taavilla, jollaiseksi itseni lähinnä koen, ovat hyvin vähäiset vaikuttamismahdollisuudet. Toki haluan uskoa ja luottaa, että voin vaikuttaa omaan elämäämme tällä paikalla, jossa isoisäni Aukusti Pyykkö viljeli maata ja jossa vanhempani Aino ja Lauri Pyykkö kolmen lapsensa kanssa elivät. Havahdun aina välillä toteamaan, että me - minä ja vaimoni Tuula sekä poikamme Tommi ja Timo osanaikaa - olemme tällä paikalla asuneet pisimpään ja muokanneet tätä ympäristöä. Haluan uskoa ja luottaa myös siihen, että Selkäsaaren pohjoispäätyyn jätämme oman "Eskon puumerkkimme". Selkäsaarella kaiken kaikkiaan on mielestäni potentiaalia, jota valitettavasti monetkaan eivät hahmota ja/tai halua ymmärtää. Aika näyttää, miten Selkäsaaren ympärivuotisen matkailun kehittäminen etenee. Joka tapauksessa se vaatii ehdottomasti saaren pohjoispäätyyn kunnon rantautumispaikan - Pohjoislaiturin. Tässä asiassa olen iskenyt rapiat kymmenen vuotta päätä seinään... Haluan uskoa ja luottaa myös siihen, että Kemin kaupunki - syntymä- ja nykyinen kotikaupunkini - selviää lähitulevaisuudessa velkakurjuudestaan. Jälkiviisaana on helppo todeta, että niin moni asia olisi pitänyt tehdä aikaisemmin. Toisaalta moni asia olisi pitänyt jättää tekemättä. Enemmän kuntapoliitikkojen olisi pitänyt kuunnella taloudesta jotain ymmärtäviä. Nyt olemme pakon edessä, mutta tästäkin on pakko selvitä, koska muuta mahdollisuutta ei yksinkertaisesti ole eikä tule. Edellä olevat asiakokonaisuudet ovat niitä, joihin edelleen arvelen voivani vaikuttaa. Tällä kerralla, tässä tekstissä jätän maailmanpolitiikan omaan arvoonsa. Ne ovat asia erikseen, joihin täältä Suomen Meri-Lapin Kemin Haukkarin Kainuunkadulta on aika vaikea vaikuttaa. Seurata ja kommentoida niitä kuitenkin kannattaa...

Niin - se on taas perjantai - kyllä...

Niin - se on taas perjantai - kyllä... Tämäkin viikko on sujunut nopeasti. Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin, pilvisen ja sadetihkuisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +12 astetta lämmintä. Sen on riitettävä. Perinteisten aamutoimien jälkeen taidamme olla vaan. Pidämme "pirttipäivää" niin kuin usein on ollut tapana. Itse käyn läpi maanantain 02.10.2023 Kemin valtuustokokouksen aineiston, joka näyttää olevan Kemin kaupungin kotisivuillakin kenen tahansa tutkistavissa. Varmaan tällaisena päivänä tulee selailtua eri medialähteistä maailmanmenoa. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...

"Se oli Väyrynen sitten Kemissä sellainen tähdenlento!" minulle sanottiin...

"Se oli Väyrynen sitten Kemissä sellainen tähdenlento!" minulle sanottiin. Asian esittäjän äänenpainosta saattoi lukea: "Mitä minä sanoin." Asian esittäjä viittasi Väyrysen taannoin perustamaan Seitsemän tähden liikkeeseen, jota hän on aikeissa elvyttää lähestyviin persidentinvaaleihin. "Näin siinä valitettavasti kävi. Paavo on sellainen oman tien kulkija, jonka perässä ei tahdo pysyä." totesin ja lisäsin:"Kyllä Kemin Keskusta olisi kuntavaalien 2021 Kemin äänikuninkaan - 566 ääntä - mielellään pitänyt ryhmässään. Hänen vaaliteemansa - Kemin entisen työväentalon pelastaminen - on edelleenkin ajankohtainen." Keskustelussa pohdiskelimme edellä olevaa äänimäärää, joka oli yli kaksi kertaa enemmän kuin seuraavaksi "paras". Ääniä on tullut yli puoluerajojen. "Miten niiden äänten nyt käynee?" asian esittäjä totesi. "Mielestäni ei mitenkään. Vuoden 2025 kunta- ja aluevaalit ovat oma lukunsa. Tilanne on aivan uusi." totesin. Ken elää, hän näkee.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kesäkausi Selkäsaaressa on nyt sitten ohi. Kyllä. Paljon tehtiin töitä - lähinnä puuhommia, mutta jäi vielä ensi kesäksikin töitä... Ainakin tavoitteena on loppukeväästä kaataa perunapellon kupeesta, peltoa varjostava kaksihaarainen iso kuusi ja polttaa oksat hankien aikaan kannon päällä. Alkukesästä pellon lannoitus toteutetaan kunnolla ja käytetään entisaikaisesti idätettyjä isoja perunansiemeniä. Jos ensi kesänä ei tule kunnon perunasatoa, siirrymme markettiperunoihin. Tämä kesä sujui ilmojen, tuulien ja vedenpinnan osalta hyvin. Vene toimi erinomaisesti. Se haetaan kohtapuolin Kainuunkadulle päärakennuksemme päätyyn niin kuin viime talvenakin...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun mutta poikkeuksellisen aikaisin herätyn yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin puolipilvisen ja lähes tyvenen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +11 astetta lämmintä. Se kyllä riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen olemme päättäneet lähteä Selkäsaareen pistämään mökki ympäristöineen - viimeinkin - talvikuntoon. Todennäköisesti kevytfiilistelyn yhteydessä polttelen risuja tulistelupaikalla. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...