Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Alla olevan tekstin kirjoitin omalle Blogisivulleni 29.06.2017 muistellessani näkemyksiäni kunta- ja kuntayhtymäpolitiikasta. Palaan omalle työsaralleni eli Kemin Karjalahdelle, ammattikouluun, jota oltiin osittain alas ajamassa. Paine tuli Tornion suunnalta, johon kemiläiset kuntapäättäjät, osittain virkamiehetkin lähtivät mukaan. 1990-luvun loppupuoli oli Kemin ammattioppilaitoksessa mielenkiintoista aikaa. Ensin syntyi KEMI-TORNION AMMATTIOPISTO. Kemin ammattioppilaitos muuttui Tekniikan ja liikenteen Tervaharjun yksiköksi. Tervaharjun yksikkö tuntui monista hyvin oudolta, keksityltä. Erään paikallisen opettajakellokkaan mielestä Karjalahti ei ollut vetovoimainen, se oli vanha, rahvaanomainen ja "maalaismainen". Tervaharju iskee nuorten tajuntaan, hän junantuomana uhosi... No jaa - tuo ei ollut pienin murhe. Ammattioppilaitoksen silloinen rehtori oli kovassa puristuksessa muutosprosessin ollessa kiivaimmillaan, stressi iski aika-ajoin päälle. Luottamuspula päättäjien ja johtavien virkamiesten taholta oli ilmeinen. Kemissä koulutustoimenjohtajana oli Pekka Pasanen. Varsinainen päällepäsmäri. Viime vaiheissa rehtorin tehtäviä hoitivat silloinen apulaisrehtori Toivo Tapio ja sittemmin "velvollisuudesta" lehtori Urpo Selkälä. Siirtymävaiheessa rehtorin tehtävä siirrettiin tekun toimialajohtajan Matti Uusimäen peukalon alle, hän delegoi käytännön työn tekun lehtorille Heikki Salmelalle - myös Oulun miehiä. Heikki yritti parhaansa mutta... Monien välivaiheiden päätteeksi yksikölle haettiin koulutusalajohtajaa. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kuntayhtymän hallitus päätti pistää viran julkiseen hakuun. Silloin elettiin jo kevättä 2000. Se kiinnosti myös minua. Miksi? Siksi, että minulla oli kohtalaisen hyvät opintopaperit, pedagoginen pätevyys, aikuiskasvatuksen approbatur-tutkinto, ammattikasvatushallinnon tutkinto ja kohtalaisen hyvä, monipuolinen työkokemus. Niin ja olihan minulla vuodesta 1981 kertynyt paikallista kokemusta eli melkein 20 vuotta. Yhteydet paikalliseen teollisuuteen olivat erinomaiset ja oltiin Kemian osastolla tehty merkittävää opetuksen kehittämistyötä: Jatkolinjatoteutukset, 2+1- kokeilut ja menestys TAT:n Kunnon Kumppanuus Kiikarissa-tapahtumassa, parhaiten hoidetuista työelämäsuhteista paikalliseen teollisuuteen, jne. ... Viimeksi mainittuun liittyvä kunniakirja käytiin pokkaamassa Helsingin Yliopiston juhlasalissa. Paikalla olivat apulaisrehtori Toivo Tapio, lehtori Urpo Selkälä ja minä. Kyseinen kunniakirja lienee edelleen Ammattiopisto Lappian tekniikan puolen aulatilassa Kivikankaalla raamitettuna. Panin hakemukset sisään koulutusalajohtajan virkaan, olin mukana haastatteluprosessissa ja jäin odottamaan päättäjien ratkaisua. Haluan erityisesti painottaa, että olin siinä vaiheessa yksikkömme koulutusalajohtajan virkaan ainoa pedagogisesti pätevä hakija. Mitä tapahtui? Virka jätettiin täyttämättä, Matti Uusimäki määrättiin vasemmalla kädellä hoitamaan hommaa. Hän delegoi tehtävän edelleen Heikki Salmelalle. Viran hakuaikaa jatkettiin. Mitä se käytännössä merkitsi? Poliittiset päättäjät hakivat "oikeaa=sopivaa" hakijaa! SDP oli saanut Kemissä niskalenkin Vasemmistoliitosta. Toisin sanoen nyt haettiin kunnon pesunkestävää demaria... Ja kas kummaa löytyihän sellainen, tällä kerralla pesunkestävä demari, Ammattiopiston rehtoriksi valitun Arja-Leena Jokisen ilmeisesti opiskelukaveri, tyttökaveri/-toveri Anna Maria Jääskeläinen. Kemin ammatillisen koulutuksen alasajo kiihtyi. Kysymys kuuluu: Vahvistuiko uskoni kuntapoliittiseen/kuntayhtymäpoliittiseen päätöksentekoon? Todettakoon, että edellisessäkin valintaprosessissa toteutui tuttu kaava eli valittiin henkilö mahdollisimman kaukaa... Minua oli kyselty 1990-luvun loppupuolella kuntavaaliehdokkaaksi. Taisi olla vuoden 1996 kuntavaalit tulossa. Silloinen Kemin Keskustan ykkösnyrkki, Pentti Ilvesluoto tiedusteli asiaa, kävin hänen luonaan tehtaalla tutkimuslaboratoriossa juttelemassakin. Ilmeisesti Pentti oli lämmennyt asialle huomatessaan jäähalliprojektin etenemisen. Olimmehan sitä käyneet porukalla esittelemässä Kemin kaupunginhallituksellekin. Kohteliaasti kieltäydyin kuitenkin ehdokkuudesta. Täytyy myöntää avoimesti, että em. koulutusalajohtajan valintaprosessikohellus kypsytti minuakin. Silloin kävi käytännössä ensimmäistä kertaa mielessäni, että olisiko sittenkin parasta lähteä hiukan lähempää seuraamaan, vaikuttamaan kuntapoliittiseen päätöksentekoon. Seuraavat kuntavaalithan olivat vuonna 2000. Lisätään nyt tuohon vielä se, että vuonna 2000 jäin osa-aikaeläkkeelle tehden keskimäärin 3-päiväistä työviikkoa. Väheneviä kontaktitunteja riitti useammalle opettajakollegalle, Siihen maailman aikaan olin vielä opettaja- ja insinöörijärjestökuvioissa mukana. Vuoden 2000 kuntavaaleissa lähdin mukaan Kemin Keskustan ryhmään sitoutumattomana ehdokkaana. Sitä on jatkunut näihin päiviin saakka. Tosin nykyään olen Keskustan jäsenmaksun maksava jäsen...