Miksi et pistä kuvaa esiin projektiveneestä - minulta kysytään...

Miksi et pistä kuvaa esiin projektiveneestä - minulta kysytään...

Väitetään, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, olen eri mieltä.

Miksi?

Siksi, että luettuaan alla olevan tekstini projektiveneestämme - aidosti asiasta kiinnostunut -ottaa yhteyttä ja tulee paikan päälle käymään...

Kertaukseksi:

Hallussamme on ollut pitkästi toistakymmentä vuotta niin sanottu projektivene. Vene on alun perin ehkä 1950-60-luvulla rakennettu, hytillinen puuvene, joka oli kuidutettu. Veneessä oli 2-sylinterin klassikkomoottori Wickström. Joku arveli taannoin, että vene olisi Marosen Pekan tekemä, mene ja tiedä.

Hytti on purettu, vanha lasikuitu poistettu, köli ja peräpää uusittu sekä kone poistettu täydellistä läpikäyntiä varten. Vene on siis tällä hetkellä avomoottorivene, erittäin hyvänmallinen ja merikelpoinen. Täällä Perämeren pohjukassa puhutaan ”kalastajamallisesta” veneestä.

Vene on vajaan 7 metrin pituinen ja 2,7 metrin levyinen. Se on ajettu puhtaalle puupinnalle ja uudelleen kuidutettu ammattitaitoisesti Keminmaassa Laurilan Asennus Oy:n/Ahti Söyrinki toimesta.

Lasikuitumattoa, hartsia ja kiihdyttimiä meni saamieni tietojen mukaan 175 kg. Veneeseen on uusittu vesivanerista teljut ja pari penkkiä. Tavoitteena oli tehdä vielä etupäähän yksi penkki. Vannasputkelle on porattu reikä

Veneeseen täytyy suunnitella/valmistaa/asentaa rosterista uusi kalarauta, peräsin, kaiteita sekä ohjausjärjestelmä.

Klassikkomoottori on tällä hetkellä osina meidän varastorakennuksen autotallissa. Se on täydellisesti läpi käyty, tarkistettu ja varmuuden vuoksi laakeroitu. Venttiilien hionnan jälkeen se kasataan. Ulkokuoret on suolapuhallettu ja ne tietyltä osin maalataan vihreällä vasaralakalla. Ymmärtääkseni kone on sen jälkeen kuin uusi…

Alun perin tavoitteena oli saada avomoottorivene vesille kesällä 2011. Se ei toteutunut, sillä olimme alustavasti sopineet pulpettivene+perämoottori+traileri-kaupasta. Se toteutui.

Rakennettuamme Selkäsaaren pohjoispäätyyn merihenkisen torpan ja varastorakennuksen pääasiassa vuosina 2011-2013 em. veneprojekti on todellakin edelleen vaneprojekti...

Mikäli Sinua em. projektivene ja klassikkomoottori kiinnostaa, ilmoita siitä sähköpostin välityksellä tai soita.

Tule keskustelemaan asiasta Kemin Haukkarin Kaiunuunkadulle. Näytän Sinulle pienen albumillisen valokuvia projektin eri vaiheista. Mikäli asia senkin jälkeen kiinnostaa, niin neuvotellaan projektiveneellemme + klassikkomoottorillemme molempia osapuolia tyydyttävä hinta. Se ei ole "hinnankiroissa".

Vene on tällä hetkellä Paavonkarin venesatamassa siististi sinisen pressun alla.

Sähköpostini on aki.pyykko@netti.fi ja puhelinnumeroni on 040 723 0692

Kemin Selkäsaaressa tänään...

Olemme viimeksi käyneet Selkäsaaressa torstaina 01.08.2019. Olimme eilen päättäneet lähteä käymään saaressa tänään, näin teimme. Perinteisten aamutoimien jälkeen ajelimme kesäautollamme Hahtisaareen. 

Aurinkoinen ja kevyttuulinen aamu, vesi aika alhaalla, mutta rantautuminen sujui asiallisesti.

Tänään ei ollut työtavoitteita ollenkaan mutta...

Vaimoni lähti tekemään perinteisen alkusyksyn maastolenkin eli marjatarkastuksen.

Minä kastelin kivi-istutuksia. Otin kirveet esiin ja kopsin klapeiksi muutaman ison kuusipökäleen vain neljään osaan, fiilistelen niiden kanssa myöhemmin. 

Hajotin ja siirsin entisen - omatekemän - "piharuokailuryhmän" hyvälle hollille myöhemmin tapahtuvaa moottorisahauspätkimistä varten. 
Vaikka jykevät, kuoritut kuusitukit olivat irti maasta kivien päällä, se ei ollut juurikaan auttanut. Vuodet olivat tehneet tehtävänsä, aika pehmeitä ne olivat, toki polttopuuksi paikan päällä kelpaa. Siirsin pari kiveäkin joutessani uusiin asemiin.

Superloukussa oli pieni myyrä täynnä muurahaisia. Se oli jo kolmas myyrä. Kannoin "saaliin" kompostikasaan käsin koskematta ja pistin loukun uudestaan pyytämään. 


Saaren pohjoispäässä oli hiljaista. Ohi kulkevat moottoriveneet pitivät omaa ääntänsä konetyypistä ja vauhdista riippuen. Olihan muutama hurja kyyditettävineen liikkeellä vesiskootterillakin. Muutama purjevene lipui uljaasti - äänettömästi - ohi näkökentän.

Vaimoni saapui maastolenkiltään. Totesi, että tänä syksynä ei tarvitse mennä saaressa marjaan, ei juuri mitään.

Kahvittelun yhteydessä pohdiskelimme henkilökohtaista maailmanmenoa. Tuntuu siltä, että tällä hetkellä on turhan paljon asioita mielenpäällä. Kai se jossakin vaiheessa hellittää...

Teimme lähtöä. Vesi oli vielä matalammalla kuin kuin tullessamme. Oli taas pakko soutamalla lähteä rannasta. Kävimme ajelemassa Selkäsaaren länsirannan tuntumassa, vähänlaisesti oli väkeä mökeillään. Takaisin tullessamme ajoimme Kojukallion ohi menevää väylää täysillä. 

Oli mukava saaressakäynti taas kerran.

Iltapäiväongella tänään...

Viime aikoina on ollut niin paljon ylimääräistä ajateltavaa - lähinnä edesmennen veljeni rivitaloasuntoon tehtävä pintaremontti - että piti lähteä vesille rauhoittumaan.

Päätin lähteä poikkeuksellisesti iltapäiväongelle. Vaikka oli taas "huonosuuntainen" tuuli > kevyt pohjoistuuli. Muutoin ilma oli siedettävä.
Pistin haalarin alle villahousut ja villapaidan, hain ostomatopurkin kellarista, ajoin Hahtisaaren venesatamaan. Vesi oli edelleen matalalla.

Ajelin Kojukallion väylälle ja annoin Kiikelin suunnasta puhaltavan tuulen viedä minua Selkäsaaren pohjoisrantaa päin. Pistin kaksi jigionkea veteen. Tuli pari ahventa. Ajelin rannasta varovaisesti takaisin väylälle, uppopuita oli taas näkyvissä.

Annoin tuulen viedä vielä toisen kerran. Tuli pieni, ihan syötävänkokoinen hauki. Matalassa vedessä alkoi olla syöntiä. Ankkuroiduin ja keskityin onkimaan. En ole koskaan ollut onkimassa näin matalassa vedessä, se kannatti.
Otin jigionkien lisäksi särkipilkinkin esiin ja siihen hyvä madon. Ei tullut särkiä mutta ahvenia - useitakin ja samalla madolla. 
Ahvenet olivat syönnillään. Olisivat vaan saaneet olla astetta suurempia.

Pieniä ahveni päästin takaisin mereen ja osittain yritin syöttää neljää lokkia, jotka olivat tulleet - taas - katselemaan touhujani. 

Sisäsatamasta kuului musisointia. Laila-laiva näytti menevän Laitakariin.

Ajelin tyytyväisenä takaisin Hahtisaareen ihaillen samalla Kemin lookkia mereltä katsottuna. 

Autoon noustessani sain ajatuksen, että soitanpa Tervaharjun Puukeisarille, josko tuore kala kelpaa. Kyllä kelpasi, joten koukkasin Tervaharjun kautta. Kyllä siinä pienelle perheelle oli aterian jopa kahdenkin tarpeet.

Ihan hyvä iltapäivän onkireissu. 

Mitä tänään tähän asti...

Kirjoitin eilen Facebook-sivulleni lyhyesti: Että mitäkö mietin? No sitä että huomenna olen mukana demo-esityksessä. 

Siitä lisää sitten aikanaan. Pitää pistää kännykän hälytys aamuksi päälle, että olen ajoissa paikanpäällä...

Kyllä - nyt eletään perjantaita 09.08.2019 ja tulin hetki sitten Kemin keskustasta, tarkemmin Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkiltä. 
Olin sähköpostiviestinnässä sopinut lehtori Tiina Mattilan kanssa, että tulen malliksi hänelle, kun hän tekee demo-esityksen klassisesta miesten hiusten leikkauksesta ja parranajosta/- siistimisestä.
Näin on tapahtunut aikaisemminkin. Todettakoon, että oppilaille olen ollut mallina - elävänä harjoituspäänä - aika monta kertaa myös ammattinäyttöjen osa-alueella. Varmaan jatkossakin...

Olin ajanjakson 09.00 - 11.00 käsiteltävänä. Demonstraatioesityksessä oli monta vaihetta. 
Aluksi hiusten pesu hoitoainekäsittelyineen. 
Kyllä oli mukava kuunnella asiakkaana Tiinan kommunikointia viiden oppisopimusoppilaansa kanssa. Koko ajan vallitsi asiallisen rento opetustilanne, jossa kysymyksiä sateli sekä hiustenleikkuun että parranajon/-siistimisen aikana. Ymmärtääkseni kaikkiin kysymyksiin tuli erittäin asialliset, asiaa hyvin valaisevat, monipuoliset vastaukset. 
Mielestäni poikkeuksellisen keskusteleva oppilasryhmä - hyvä niin. Olimme kaikki lopputulokseen tyytyväisiä. 
Tosin on taas kirjoitettava, että tämä lookki on minulle aivan liian siisti mutta menköön. Ilmeisesti syyskuussa "käsky käy" uuteen käsittelyyn... 

Tässä taas eräs "väärin sammutettu" tekstini...

Kyllä minä tiedän, että saatan ärsyttää toteamalla edesmenneen pilapiirtäjän Kari Suomalaisen toteamuksella:" Olen aina oikeassa ja kaksikymmentä vuotta aikaani edellä."

Olen aika usein ollut oikeassa ja monesti kymmeniä vuosia aikaani edellä. Tosin alla olevassa vain vajaa kymmenen vuotta mutta siltikin...

Tunnustan, että minua välillä tympii, kun hyvätkään ideat eivät läpäise "päättäjämuuria". Ne ovat niitä "väärin sammutettu" asioita = esittäjä on väärä - valitettavasti...

Aki Pyykkö

Kainuunkatu 3
94700 Kemi                                                                               Kemi 03.01.2011

Kemin kaupunginhallitus

ASIA: KEMIIN UUDEN KÄVELYKADUN JA/TAI SISÄSATAMAN YHTEYTEEN SIJOITETTAVASTA ”IHMISEN KOKOISESTA VALOKUVAUSKEHYKSESTÄ”

_____________________________________________________________________

Ihmisen henkilökohtainen vetovoimaprofiili - ne osatekijät, jotka ratkaisevat esim. paikkakunnalla/talousalueella viihtyvyyden, vaikuttamisen ja aktivaatiotason - rakentuu mm. seuraavista tekijöistä:

+ monipuolisista työnsaantimahdollisuuksista
+ hyvistä koulutusmahdollisuuksista
+ liikenneyhteyksistä
+ toimivista julkisista palveluista
+ kulttuuri- ja muista vapaa-ajan palveluista
+ liikuntapalveluista
+ henkisestä ilmapiiristä
+ kansainvälisistä yhteyksistä

Vetovoimaprofiiliin liittyy myös olennaisesti elinympäristöön liittyvien mahdollisuuksien hyödyntäminen ja nimenomaan erilaisten virikkeiden, jopa ”pikkuhoukuttimien” tarjoaminen sekä talousalueemme asukkaille että nimenomaan kaupungissamme vieraileville, toivottavasti yhä runsaslukuisammalle turistimäärälle.

Usein väitetään, että kaikki on jo keksitty, toistamme vaan jo muualla käytössä olevia asiakokonaisuuksia. Näin varmaan osittain onkin, mutta se ei yleensä himmennä paikallisesti uutuutena esiin otettavan ja markkinoitavan asian arvoa…

Kemiin on rakennettu uusi kävelykatu, oikeastaan pätkä katua, jonka yleisilmettä varmaan mm. ensi kesänä viimeistellään.

Jo aikaisemmin Kemin sisäsatama on saanut uuden, upean rantailmeen.

Ihminen haluaa ikuistaa itsensä, itsensä ystävänsä kanssa ja/tai ryhmänsä mitä erilaisimmissa olosuhteissa. Varsinkin erilaisia vierailupaikkakuntaan liittyviä kohteita; puistoja, rakennuksia, merta, tms. käytetään mielellään henkilökuvauksissa taustoina ja luonnollisesti varsinaisina kuvauskohteina. Sellaisina kuvauskohteina, joita on helppo muistella jälkikäteen...

Ehdotus:

Ehdotan, että Kemin kaupunginhallitus tekee ensi tilassa periaatepäätöksen, että uuden Kemin kävelykadun ja/tai uudistetun sisäsataman yhteyteen suunnitellaan ja rakennetaan ”Ihmisen kokoinen valokuvauskehys”. Kehyksen, raamin täytyy olla koristeellinen = vanhanaikainen, lujarakenteinen, helposti puhdistettava ja lisäksi riittävän informatiivinen.

Ihminen/ryhmä voi mennä kehyksen, raamin taakse objektiksi ja kuvauttaa itsensä informatiiviseen kehykseen. Turhamaistako?

On tai ei mutta em. tyyppiset kehykset ovat todennäköisesti suosittuja varsinkin erilaisissa juhlatilaisuuksissa; Uudenvuoden juhlat, Vappujuhlat, Juhannusjuhlat, Polttarijuhlat, jne. jolloin välttämättä jokainen tapahtuma ei piirry juhlivan ihmisen muistiin selkeänä, kristallinkirkkaana kokonaisuutena…

Ehdotusterveisin

Aki Pyykkö

kaupunginvaltuuston varajäsen

kulttuurilautakunnan jäsen

Eräs Facebook-tekstini eilen...

Kirjoitin eilen Facebook-foorumilla:

Että mitäkö mietin? Itse en peukuta, enkä käytä muitakaan nettisymboleita vaan aina kommentoin, mikäli on aiheellista kommentoida.
Siksi totean, että peukuttaminen/tykkääminen ja eri nettisymboleiden käyttö on mitä suurimmassa määrin vallankäyttöä ei pelkästään kevyttä, harmitonta nettitouhuilua...

Sain asiaan liittyvänä aiheellisen kysymyksen: Miksi näet asian noin?

Tämä on tätä minun henkilökohtaista veispuukkipohdiskelua, mutta tuo vallankäyttöteema on laaja, vakava kysymys varsinkin nuorten, lasten osalta...
Minä kirjoitan kohtalaisen paljon, pääasiassa kevyttä tekstiä omista päivittäisistä touhuistani ja minulla näyttää olevan muutama "vakipeukuttaja/-tykkääjä". Arvelen tietäväni, että tekstejäni kuitenkin lukee huomattavasti useampi kavereistani, mutta he eivät koskaan ilmaise näkemystään kommentoimalla, eivät edes "kevytpeukuttamalla/-tykkäämällä".
Luonnollisesti se on heidän valintansa.
Minä tulkitsen asian niin, että he viestittävät minulle, että tekstini/kommenttini/näkemykseni/lainaukseni ovat niin turhanpäiväisiä, että niihin ei kannata vaivautua reagoida millään tavalla. Se on mielestäni vallankäyttöä mitä suurimmassa määrin...

Minullakin on oikeus näkemykseeni...

Tuo edellä mainittu on pikku juttu siihen verrattuna, mitä todellisessa somemaailmassa näyttää tapahtuvan. 
Siitä oli mm. eilen huolestuttavanhyvä dokumentti televisiossa. Kilpaillaan rajusti mm. kaverimäärillä ja peukutuksilla/tykkäyksillä. 
Nuoriin ihmisiin jopa lapsiin näillä saattaa olla arvaamattoman murheelliset vaikutukset.

Olet auttamattomasti mitäänsanomaton luuseri, sivuraiteilla oleva/joutuva, mikäli sinulla ei ole n-kapplaletta kavereita ja mikäli sanomisiasi/kirjoittamisiasi ei juuri koskaan kommentoida ja/tai peukuteta/tykätä. Olet ihmisenä turhis, nolla...

Tämä on hyvin raadollista myös mm. yritysmaailmassa. Kosiskellaan peukuttamaan/tykkäämään aggressiivisesti tyyliin, mikäli tietty raja saavutetaan, taphtuu sitä sun tätä ja yhtä ja toista. Aivan kuin yrityksen arvon mittari on houkutuspeukutusten/-tykkäysten määrä...

Edellä hiukan sitä henkilökohtaista pohdiskeluani, jota olen käynyt koko Facebook-historiani ajan eli vuoden 2017 alusta alkaen. Olen pari kertaa uusinut kaveriporukkani. Voi olla, että uusimisen aika on taas edessä - ken elää, hän näkee...

Hmmmmm - niinpä - kyllä briteillä on kestämistä/sietämistä...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista sellaisenaan:

Mielipide    |   Kolumni

Britannian pää­ministerin paljastuminen hilpeäksi tapa­valehtelijaksi on brittien ongelma

Ranskalaislehden toimittaja Jean Quatremer kertoo, että Boris Johnson loi kokonaisen journalistisen suuntauksen, euromyytin.

Pekka Hakala

Julkaistu: 5.8. 2:00 , Päivitetty: 5.8. 8:38

 

(KUVA: OUTI PYHÄRANTA / HS)

VASEMMALLE kallistuvan ranskalais­lehden Libérationin Brysselin-kirjeen­vaihtaja Jean Quatremer muistelee artikkelissaan – joka julkaistiin heinäkuussa Libérationin lisäksi brittiläisessä The Guardian -lehdessä – Britannian uuden pääministerin Boris Johnsonin toimittajavuosia 1989–1994 brittilehti Daily Telegraphin Brysselin-kirjeenvaihtajana.

Quatremer kertoo, että Johnson suorastaan loi kokonaisen journalistisen suuntauksen, euromyytin. Ranskalaiskollegan mukaan Johnson kirjoitti muun muassa, että EU suunnittelee hedelmien muotoa valvovan ”banaanipoliisin” perustamista, ruumisarkkujen standardisointia ja katkarapusipsien kieltämistä. Nämä ”uutiset” Johnson keksi omasta, pörröisestä päästään.

VASTAAVIA uutisia EU-pöhlöilystä riittää Suomessakin. EU-määrää nakkien värit, EU pakottaa taksikuskit turhille ammattikursseille, EU kieltää ahvenen perkauksen rannassa, EU kieltää hyljetuotteiden myynnin ja niin edelleen.

Ongelma on, ettei kukaan tunnu tietävän, milloin kyse on pelkästä myytistä. Pohjoisessa kerrottiin takavuosina varmana asiana, että EU on kieltänyt poron kuivalihan myynnin, kunnes selvisi, että Suomen 2004 ja 2005 jättämien notifikaatioiden ansiosta ei kieltänytkään.

Joskus paljastuu, että suomalainen viranomainen on tekaissut jotkin ammattikuljettajien kurssitukset ja vetoaa sitten EU-päätöksiin, vaikkei niissä hullutuksista mitään määrätäkään. Tai sitten löytyy direktiivi, joka jostain tuntemattomasta syystä kieltää hyljetuotteiden myynnin.

JOS nuori Boris Johnson olisi väittänyt, että maapallo on litteä ja pääministeri Tony Blair avaruusolento, hänet olisi erotettu ja ohjattu mielenterveyspalveluiden piiriin. Ruumisarkkustandardi ja vaaralliset katkarapusipsit sen sijaan kuulostavat aivan uskottavilta jutuilta.

Unioni todella puuhastelee sellaisten asioiden parissa, jotka ilman muuta kuuluvat kansalliseen päätöksentekoon, jos sinnekään. Samaan aikaan unionille päivänselvästi kuuluvat asiat, kuten vastuunjako siirtolaisista ja pakolaisista, ovat retuperällä. Puhumattakaan asioista, joissa ilman unioniakin pärjätään mutta unionin kanssa pärjättäisiin paremmin. Kuten Syyrian ja Irakin pakolaisleireille ahdettujen, ulkomaalaisten Isis-taistelijoiden perheenjäsenten kohtalon ratkaisu.

Britannian pääministerin paljastuminen hilpeäksi tapavalehtelijaksi on brittien ongelma. Euroopan unionin rakenteelliset ongelmat taas koskevat suomalaisia kovastikin.

Kirjoittaja on HS:n ulkomaantoimittaja.

• Vanhat kollegat muistavat Boris Johnsonin ”hemmoteltuna lapsena”, joka valehteli mennen tullen – Britannian pääministeri käyttää yhä samoja temppuja

  31.7. 2:00

Seuraa uutisia tästä aiheesta

• KolumnitSeuraa 
• Boris JohnsonSeuraa 
• Euroopan unioniSeuraa 
• EurooppaSeuraa 
• Pekka HakalaSeuraa 

Päärakennuksen takan tuunausta...

Olen taannoin kirjoittanut, että vuonna 1982 rakennetussa päärakennuksessamme on massiivinen, varaava takka, todellinen "kivikasa". Se on ollut ahkerassa käytössä.

Siinä on esiintynyt veto-ongelmia - alusta alkaen - varsinkin sytytysvaiheessa. Aikanaan poskikanaviin meneviä tiilenkulmia on pyöristetty ja piippuun pistettiin hiukan pituutta lisää. Ne auttoivat. 

Toista vuotta sitten keväällä alkoi ilmaantua poikkeuksellisen huonoa vetoa. Lopetimme takan käytön.

Heti kohta kävi nuohooja, joka totesi, että suuluukun yläpuolella kolme neljästä tiilestä on ”kaatunut”. Totta, minäkin katsoin valolampun ja peilin avulla, kolme tiiltä on toisessa asennossa.

Aiemman yhteydenottoni perusteella muurari tutki asian ja hänellä oli valmis ratkaisu asiaan. Neljä tulitiiltä korvattiin valetulla, tulenkestävällä palkilla. Se toteutetiin ja olemme lämmittäneet takkaa sittemmin jo viikon ajan - kyllä toimii mutta kuinka ollakaan palkki irtosi...

Vaikka olemme lämmittäneet kyseistä takkaa 36 vuotta, oli pakko opetella uusi lämmitystapa. Aloitin päältäsytyttämisestä, luovuin siitä ja siirryin perinteiseen, mutta pistän takkaan aiempaan verrattuna vähemmän puita > rapiat kolmanneksen aiemmasta. Se merkitsee luonnollisesti tieheämpiä lämmityskertoja. Käytän lisäksi sytytyspusseja sytytysvaiheessa.

Toistaiseksi näyttää hyvältä. Nyt koputan maalaamatonta puuta - varmuuden vuoksi...

Kuitenkin viime keväänä alkoi olla taas veto-ongelmia. Otin muutama päivä sitten yhteyttä sähköpostin välityksellä edellä mainittuun muurariin. Hän käväisi paikan päällä ja totesi tilanteen.
Nyt tehdään sellainen operaatio, että poskikanaviin asennetaan erilliset tuhkaluukut puhdistuksen helpottamiseksi. Samassa yhteydessä tutkitaan mahdollisuutta em. tulenkestävän palkin muuraamista uudestaan kiinni.

Tätä kirjoittaessani poskikanaviin aukot on piikattu auki, tavaraa kannettu muutama ämpärillinen tontin kulmalle, samoin kuin tuhkaimuroinnin jäänteet > poskikanavat olivat tukossa.
Tuhkaluukut on asennettu paikoilleen ja tulipesän saumakohtia täytetty. Arvelenpa, että nyt on vuonna 1982 rakennettu takka vihdoinkin sille kuuluvassa iskussa. Eiköhän nuo vedot parane, kun poskikanavat saadaan kunnolla puhdistetuiksi myöhäisemmässäkin vaiheessa.

Lomamatka 20.-27.07.2019 - Kemi-Helsinki-Lontoo-Pariisi-Helsinki-Kemi - loppupohdiskelua...

Toteutimme lomamatkan 20.-27.07.2019: Kemi-Helsinki-Lontoo-Pariisi-Helsinki-Kemi.

Nyt on vielä kevyen loppupohdiskelun hetki:
Olimme pääsääntöisesti tyytyväisiä matkaamme, koska olimme jo vuosia aikaisemmin juuri vastaavantyyppistä matkaa suunnitelleet. Euroopan levottomuudet siirsivät matkamme toteutuksen.
Olimme erittäin tyytyväisiä siihen, että mitään ikäviä tapahtumia emme joutuneet kokemaan. 
Ainoastaan tuo Pariisissa tapahtunut lievä "kuurokusetus" ja tuo mitätön 20 euron menetys olisi saanut jäädä tapahtumatta. Mutta otetaan opiksi...

Luonnollisesti murheellisena jouduimme toteamaan, miten kurjissa olosuhteissa kadulla olevat/asuvat ihmiset joutuvat elämään. Se on asia, johon satunnainen matkailija ei voi luonnollisestikaan vaikuttaa, muutamat kolikot kuppiin ei asiaa juurikaan edistä. Se on vain ja ainoastaan symbolinen myötätuntoele.
Toisaalta äärimmäinen vauraus ja loisto pistävät mietityttämään maailmassa vallistsevaa epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoa.  

Niin kuin matkamuisteluistani on aistittavissa nuo tympeännöyryyttävät lentokenttätapahtumat = matkustajien kävelyttäminen "karjalaumamaisesti" siksakkia, todennäköisesti aiheuttavat sen, että siirrymme takaisin Inter Rail-matkailijoiksi hiukan aiempaa kevyemmällä varustuksella ja kevyemmällä ohjelmalla.

Toinen vaihtoehto on se, että odotamme sitä - epätodennäköistä vaihtoehtoa - että pääsemme Kemistä lentämään suoraan lomakohteeseen.

Kolmas vaihtoehto voi olla se, että emme lähde enää yleensäkään ulkomaanmatkoille, kotimaanmatkatkin taitavat jäädä vähille. 


Todennäköisesti emme ainakaan lähde enää nyt toteutetun tyyppiselle ryhmämatkalle. Jos lähdemme ryhmämatkalle, ryhmän täytyy olla meille tutuista henkilöistä koostunut.

Kemissä on hyvä elää/asua ja Selkäsaari ja lähivedet ovat matkakohteina ihan nokko. Toki käymme edelleen muutaman kerran vuodessa Ruotsin Haaparannalla...

Olimme tyytyväisiä siihen, että selvisimme matkasta - lievää iltaväsymystä lukuunottamatta - kohtalaisen hyvin. 
Tuo mukana aika-ajoin raahattu suuri matkalaukku oli virheratkaisu, se ei enää toistu, jos olemme matkalla. Turhaa, käyttämätöntä tavaraa oli matkalla taas kerran mukana.


Täytyy miettiä noita kännykkäratkaisuja. Höyryälykännykät eivät toimineet matkallamme.
Itse menen jututtamaan kännykkäkauppiaita seuraavan aktiviteettipyräykseni yhteydessä.

Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että sauvakävelykepit herättivät jonkin verran kiinnostusta. 
Todettakoon, että emme Lontoossa emmekä Pariisissa nähneet vastaavia eipä noita tosin näkynyt Helsingissäkään. Erilaisilla muilla kepeillä ihmisiä toki oli liikkeellä.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen oli pakko lähteä pihalle kastelu- ja tynnyreiden täyttöhommiin.
Kyllä - on ollut niin kuivaa, että aiemmin "mainostamani" pieni perunapeltomme alkoi kaalien osalta näyttää osittain hiukan nuupahtaneen näköiseltä.

Tontin kulmalle seisoskellessani kävi mielessä, että oliko se kesä sitten tässä - toivottavasti ei aivan niin.

Vaimoni oli eilen ottanut yhden kaalen. Istuttamamme yhden perunan asemesta oli selvästikin useampia perunoita. Maa antaa antejaan, kohta ilmeisesti aloitamme uusien perunoiden syönnin suoraa omasta pellosta...

Perunapeltoa ja ryytimaata kastellessani tuli pikkulinnunpoikanen ihmettelemään vesisuihkuani. Istahti ns. matopeltoon iskemäni lapion kahvalle ja plöräytti sille pienen tortun. Oli siinä kahvassa aikaisempiakin sotkuja, joten huuhtelin ne vesisuihkulla pois.

Käväisin hetki sitten keskustassa kaupoilla. Kriittisen kohta näyttää edelleen olevan kassajono. Maksettuani ostokset tulee aina tunne, että nyt äkkiä pois alta. Tuntuu siltä ihmiset kassajonossakin ovat kuin "tuli perseessä" - on kiire, kiire, kiire...

Joka tapauksessa tein hyviä, edullisia ostoksia.

Ajoin uteliaisuuttani Hahtisaaren ja sisäsataman kautta. Meripuistokadulta Valtakadulle kääntyessäni kännykkäni soi. Ajoin parkkiin kadunvarteen. Outo numero mutta siitä huolimatta vastasin. 
Mieshenkilö kertoi naapuriltani kuulleensa, että minulla on "jonkilainen auto" tallissa. Sanoin hänelle, että minulla ei ole jonkilainen auto vaan...


En ehtinyt pitemmälle, kun hän totesi: "Niin Mersu!" Kerroin hänelle, että en ole autoa viime aikoina kaupitellut, mutta jos joku haluaa ostaa sen niin mikä ettei. Hän tuntui tietävän auton historian ja lupasi tulla katsomaan sitä ensi viikon maanantaina aamulla - hyvä niin...

Vielä tältä illalta:

Kävimme Satama Open Air-lauantain taphtumassa illansuussa. Tai oikeastaan puolen tunnin autoajelun Hahtisaaren satama-alueella. Näytti siellä olevan muitakin. Ilma oli varsin siedettävä - hyvä niin...

Helsinki 27.07.2019 > takaisin Kokkolan kautta kotiin Kemiin...

Viimeinen matkamuisteluteksti:

Kirjoitin eilen mm. seuraavaa: Mukava lento Helsinkiin keskikokoisella Finnairin koneella. Lentokentältä Finnairin bussilla keskustaan ja hotellille. 

Olimme varanneet kotimaan matkat ja hotellin Travellinkin kautta. Hotellimme oli Scandik Simonkenttä.

Vastaanotossa nuorimies totesi: "Hotelli on aivan täynnä, joduimme majoittamaan teidät sviittiin. Toivottavasti se kelpaa teille."

Seitsemännen kerroksen hotellihuoneeseen, sviittiin päästyämme totesimme, että nyt kyllä kelpaa. Ei paha...

Seuraavalle päivälle ei ollut muuta tavoitetta kuin uusi kirjastorakennus Oodi. Pojanpoikamme Lauri oli Kemissä käydessään luvannut meitä siellä kierrättää/opastaa.

Taas uni maistui.

_____________

Nousimme ylös virkeinä. Menimme aamupalalle, joka oli aivan toista laatuluokkaa kuin viime päivinä kokemamme. Kertakaikkiaan erinomaisen monipuolinen kattaus.kyllä havaitsi, että hotelli oli täynnä...

Reppu selkään, laukku olkapäälle ja vastaanoton kautta aurinkoiselle pihalle. Kävelimme rauhallisesti Oodia kohti.
Helsinki tuntui varsin rauhalliselta Pariisiin ja Lontooseen verrattuna. Turisteja näytti olevan paljon liikkeellä.
Menimme Oodin tuloaulaan odottelemaan Lauria. Hän tuli vauhdikkaasti sisään. Kiertelimme eri kerrokset läpi. Kahvittelimme valtavan suuren, sydämenmuotoisen korvapuustin ryydittämänä. Mehu myös maistui oppaallemme. 

Kyllä kyseinen rakennus on mielenkiintoinen, rauhallinen ja toimivan tuntuinen. Kannatti ehdottomasti pistäytyä. 

Lauri lähti paluumatkalle Vuosaaren Aurinkolahteen ja me Finnairin bussilla lentokentälle. Tutut turvatarkastuskuviot. Saimme valita jonon, sillä tarkastukseen ei ollut menossa muita koko alueella, olimme ajoissa paikalla.

Kävelimme ostosparatiisialueen ohi lähtöportille. Lento Kokkolan kautta Kemiin sujui erinomaisesti.
Totesimme, että lämmintä riittää sinä päivänä Kemissäkin.

Kotiin tultuamme oli mukava istahtaa päärakennuksen terassille. Kyllä kotona on hyvä olla, ei kahta sanaa...