Se on sitten siinä...

Se on sitten siinä. Mikä? Viimeinen saaressa käynti tälle kesälle/syksylle... Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme tehdä lähtöä Selkäsaareen, vaikka sataa tihuutteli ja oli kohtalaisen kova, puuskittainen tuuli. Luotimme sääennusteisiin. Ajettuamme kesäautollamme Hahtisaareen totesimme heti, että menomatkalla olisimme kastuneet, mutta onneksi olimme varautuneet asiaan sadeasuilla. Oli helppoa rantautua - vesi korkealla ja tuuli lähes etelästä. Totesimme rannalla veden käyneen korkealla. Ylös vesikärryjen kanssa mökkitontille/mökille ja talvivalmistelut käyntiin. Saavuttuamme tontille aurinko tuli esiin. Pistin tulistelupaikalle tulet ja vaimoni tuvan hellaan. Savustimme kaksi pussillista ahvenia. Kyllähän ne taas maistuivat. Ahvenia jäi kotiinkin tuomisiksi. En ole turhaan kesällä kököttänyt ongella lähivesillä. Pois lähteminen onnistui tällä kerralla erinomaisesti, sillä vesi oli edelleenkin hiukan noussut. Tuuli oli myös yltynyt mutta suunta siedettävä - länsi-lounaasta. Ajattelimme hiukan fiilistellä ja käydä katsomassa saaren länsirantaa, mutta takaisin oli käännyttävä. Sen verran isoa aaltoa ja pärskeet alkoivat kastella meitä. Hahtisaareen oli mukava ajella myötäiseen. Välillä menimme mukavasti isojen aaltojen harjalla. Nyt ei ole muuta kuin hakea vene Hahtisaaresta ja tuoda trailerin päällä kotipihalle. Sen kyllä hyvin ehtii. Emme ole näin aikaisessa vaiheessa lopettaneet saaressakäyntiä edellisinä vuosina. Kaiken kaikkiaan mukava saarikesä takana, toivottavasti ensi kesänä tunnelmat ovat vähintäänkin samanlaiset.