torstai 17. syyskuuta 2020

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen odottelimme nuohoojan saapumista. Kyllä Eero Tyni saapui nuohousvälineineen paikalle ja hoiti ammattitaitoisesti hommat. Pääsimme kertomaan, että olemme - ainakin toistaiseksi pitkän aikaa - onnistuneet kivikasamme = massiivisen, varaavan takana lämmittämisessä...

Sen jälkeen lähdin viemään tölkkejä ja pulloja Karjalahdelle Prisman kierrätyspisteeseen. Samalla kävelin rakennuksen toiseen päähän tutkimaan juomauutuuksia, olihan niitä, mutta päädyin loppujen lopuksi tuttuihin ja turvallisiin tuotteisiin - viineihin...

Karjalahdelta ajelin sisäsatamaan. Kyllä vedenpinta oli alhaalla, pohjoistuuli työntää vesimassoja pois rannalta. Meidänkin kotipoukamamme Selkäsaaren pohjoispäädyssä näytti olevan ihan kuivillaan.

Kotiin tultuani pistin työhaalarin päälle ja lähdin pihalle valmistetelemaan talven tuloa, johon liittyy myös venetrailerin tarkistus. Todennäköisesti kahden-kolmen viikon sisällä haemme veneen Hahtisaaresta kotipihalle...

Vaimoni näytti olevan täydessä touhussa, mattojen pesu oli menossa Pikkupuolen terassilla - hyvä niin.

Aktiviteettipuuskassa kärräsin kaksi kuormaa hopeakuusiklapeja Pikkupuolelle kuivumaan. Samalla saamme sinne havupuun pihkan tuoksun.

Pistin päärakennuksen autotallissa olevan Mersun akun lataukseen - varmuuden vuoksi.

Huomenna aamulla ajelen Auto Patuun. Vaihdatan kesäautomme Doppelin vaihteistoöljyt ja samalla tarkistutan lievän öljyvuodon syyn. Olen alustavasti sopinut paikallisen peltiseppä/automaalarin kanssa, että kesäautomme vähäiset pintaruosteet "otetaan kiinni" ja paikkomaalataan. Sen jälkeen auto ajetaan tuttuun paikkaan päärakennuksemme päätyyn ja poistetaan liikenteestä...

Land Roverin vien maanantaina iltapäivällä Karjalahden K1-asemalle katsastukseen.

Tulipa taas autoasiaa ihan nokko. No - "joka härjillä ajaa, hän härjistä puhuu" tai kirjoittaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti