Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloin orientoitua sunnuntain 20.09.2020 viettoon. Kyllä - aluksi pistin päärakennuksen takkaan tulet. Kyllähän tuon kivikasan lämpö on mukavan miellyttävää. Roskapussin viemisreissulla kävelin päärakennuksen ympäri ja huomasin Pikkupuolen nurkkauksessa, sinne viemäni tyhjän vesitynnyrin myrskytuulen vieneen sivummalle. Menin sitä siirtämään oikeaan paikkaan. Sitä tehdessäni päädyin oikeastaan ihailemaan taannoin muuraamaani seinää. Kyllä tässä iässä saa oikeutetusti olla jostain tekemisestään ylpeä. Totta - sain edesmenneeltä kirvesmieheltämme Unto Postiselta noin kahden tunnin demonstraatioesityksen sienämuurauksesta. Muurasin vaimoni avustuksella Pikkupuolemme punatiiliosuuden. Tiilet pelastin Kemin ammattikoulun vanhan työpajarakennuksen yhden seinän uusimisprosessista. Yhteensä noin 3600 kpl hyvin poltettuja punatiiliä. Ne ovat lähes ikuisia. Punatiiliosuuden yläpuolella on kerrostaloon päin em. kirvesmiehemme muuraama Kahitiiliosuus. On käynyt useinkin mielessä, että siihen olisi mukava tehdä asiallinen, tyylikäs muraali. Se saattaa jäädä tekemättä...