Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä käväisemään katiskaa kokemassa ja ongella.
Hahtisaareen saavuttuani totesin, että meri oli peilityyni. Ajelin hiljalleen katiskan kupeeseen. Ajatukseni oli kokea katiska ja viedä se samantien rantaan, pois käytöstä. Suunnitelmat muuttuivat, sillä katiskaa ylös nostaessani totesin siellä olevan minulle entuudestaan oudon kalan. Ensin tosin kävi mielessä, että katiskassa oli hauki, sitten iso ahven vaan ei kumpikaan...
Ensimmäistä kertaa sain kuhan, ilmeisesti se oli mennyt pienen ahvenen perässä katiskaan, kun ahven oli hiukan rispaantunut. Kyllä - komea kuha, jonka punnitustulos kotipihalla osoitti 1,5 kg eli noin kaksi kiloa pyöristettynä...
Jätin katiskan vielä pyytämään. Tuuli hiljalleen virisi, joten annoin sen viedä venettä tuttuun tyyliin ja tutut pyyntivälineet olivat vedessä. Tuli pientä ahventa, jotka päästin takaisin mereen, tuli toki pari isompaakin. Ostomadot toimivat.
Näin jälkikäteen ajateltuna minulta irtipäässeissä, isoissa kaloissa on saattanut olla joskus kuhankin, mene ja tiedä.
Kalat ovat tätä kirjoittaessani pakastimessa ja perkeet matopellossa. Vaimoni luki kuhaan liittyviä asioita älypuhelimestaan. Kuha tuntuu olevan arvokas ja hyvänmakuinen kala. Ahvenen sukulaiskaloja, täällä ilmeisen harvinainen ainakin toistaiseksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti