lauantai 26. toukokuuta 2018

Kemin Selkäsaaressa tänään...

Päätimme lähteä aamulla Selkäsaareen. Ajatuksissa oli pientä ulkomaalausta mökillä, joten käväisimme Kemin K-Raudassa. Ostimme kolmentyyppistä maalia. Tärkein niistä oli metallipintaan soveltuva maali. Sinkityt ikkunapellit odottivat puhdistusta ja maalausta.

Ajelimme Hahtisaaresta vanhan Rambo-katiskan kautta. Suurta mutkaa ei tullut, koska katiska oli Selkäsaaren pohjoispäädyssä. Sen verran oli "syötävänkokoisia" ahvenia, että päätimme ottaa niitä kymmenisen, loput päästimme takasin mereen kasvamaan.
Mökille noustuamme totesimme yhdestä suusta, että mäki tuntuu joskus raskaalta, vaikka kantamuksia ei ollut paljoakaan ja vesikärry oli apuna...

Hain terassituoleille varastosta pehmikkeet ja otin esiin aurinkovarjon. Sen avattuani tuuli oli ottaa siitä otteen, joten se oli pisteävä kasaan. Niin - aamupäivällä oli puuskittaista luoteen suunnasta tulevaa tuulta.

Oli mukava istahtaa, rauhoittua ja kuunneella lintujen monipuolista laulamista. Edelleenkään läheisyyden linnunpöntöissä (kuusi kpl) emme havainneet liikehdintää. Tosin lähistöllä kuului kirjosiepon laulua - koko päivän. Sillä oli "juttu-/laulukaveri" jossain kauempana. Katselimme itään tontin rajalle ja havaitsimme lehtipuumetsän - pääasiassa koivuja ja muutama pihlaja -alkavan hahmottua >0,5-1,0 m korkuisia. Täytyy muistaa harventaa "raaàlla kädellä.

Perkasin ahvenet ja laitoin ne varjoon kylmään veteen.

Maalaukset etenivät hyvin. Sinkityt ikkunapellit saivat tummanpunaisen maalin pintaan ja itään suuntautuva ns. Sininen terassi sai kaiteisiin tummansinisen maalipinnan. Maalaus jatkuu seuraavalla käynnillä. Samalla maalaamme kahden portaikon kaiteet tummanharmaiksi.

Vaimoni Tuula pistäytyi Katariinan ja Tommin luona. Olimme aiemmin nähneet heidän "pöristelevän" vanhalla palvelijalla länsirannalla olevalle mökilleen.

Vaimoni haudutti ahvenet - ensimmäistä kertaa - tuvan hellanuunissa. Emme usakaltaneet pistää tulistelupaikalle tulia, sillä tuuli oli edelleen kohtalaisen puuskaista. Niin ja taitaapa olla metsäpalovaroituskin päällä. Ilmat ovat olleet pitkään lämpimiä ja sateettomia - hyvä niin, vaikka saisihan tuo välistä jo sataakin. Varsin tarpeellista, jotta kaksi tynnyriä mökin nurkissa täyttyisi...

Niin - kyllä haudutetutkin ahvenet maistuivat.

Paluumatkalla koukkasimme uuden Rambon ja Weken kokemassa Lehmikiven karikon kupeessa. Muutama savustuskokoinen mutta pääasiassa pikkuahventa. Otimme jonkin verran. Kotona perkasin ne ja jätin perkeet tontin kulmalle. Alta aikayksikön ne häipyivät. Lähikuusien harakat popsivat ne suihinsa.
Vaimoni pisti peratuista ahvenista osan = savustuskokoiset pakastimeen ja osan = pienet odottamaan huomista kukkoahvenen tekoa.

Mikäli Lehmikiven karikon läheisyydestä ei ala isompaa ahventa löytyä, taidan siirtää katiskat Juurakon ja Kalkkinokan läheisyyden matalikolle, väylän varteen.

Oli taas kerta kaikkiaan mukava saaripäivä. 

Haluan huomauttaa, että näin pitkän kaavan mukaan en jatkossa Selkäsaarikäyntejä selosta. Tämä menköön tämän vuoden ensimmäisen katiskojen kokemisriemun piikkiin...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti