Miksi? Siksi, että olin lukenut Ylen sivuilta artikkelin pihlajanmarjoista. Artikkelissa kehuttiin niitä "superfoodiksi". Vaimoni tiesi asian entuudestaan ja oli aikonut tehdä pihlajanmarjoista hyytelöä. Lupasin rapsia hänelle koe-erän marjoja saaresta rannan tuntumasta...
Menomatkalla oli lähes peilityven. Oli aivan pakko ajaa hetken aikaa lähes täysillä veneen liukuessa mukavantuntuisesti.
Rantautuminen onnistui hyvin, vesi oli sopivan korkealla. Tällä kerralla rantahietikolla ei ollut hirvenjälkiä.
Rauhoiduttuamme terassille kuuntelimme taas saaren hiljaisuutta. Tovin päästä minä lähdin "pihlajanmarjametsään" ja vaimoni lähietäisyydelle puolukkaan.
Palasin terassille ja aloin "perata" = "riipiä" pihlajanmarjoja ensimmäistä kertaa elämässäni.. Vaimoni palasi lähimaastosta > muutama litra puolukoita. Aikoi mennä toisenkin reissun...
Kahvittelimme ja söimme jugurtit.
Montussa oleva iso kivi muistutti edellisen käynnin touhuista. Tällä kerralla annoin kiven olla "rauhassa". Siihen se vielä jäi, vaikka minulla oli hyvät vipuviritelmät. No seuraavalla kerralla sitten tai sitä seuraavalla kerralla tai ...
Lähdimme paluumatkalle. Oli muuten hieno ilma.
Merellä oli liikennettä, Mukava saarikäynti taas kerran...
Mainitsemani artikkeli osittain lainattuna:
Pihlajanmarja on ”superfoodia” – ja sitä on nyt paljon
Pihlajat notkuvat hyvänlaatuisten marjojen painosta, mutta ne eivät kelpaa juuri muille kuin linnuille. Miljoonia kiloja terveysruokaa, superfoodia menee ihmisiltä parempiin suihin.
Muodikas markkinointitermi sopii mainiosti pihlajanmarjan yhteyteen. Marjassa on C-vitamiinia kolme kertaa enemmän kuin appelsiinissa. Marjasta löytyy myös runsaasti polyfenoleita, jotka ovat luontaisia antioksidantteja. Lisäksi niissä on A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia, pektiiniä ja eteerisiä öljyjä.
Ikävä puoli on se, että pihlajanmarjaa hyödynnetään kovin vähän. Syynä on marjan hapokkuus ja karvaus.
Pakkanen vähentää happamuuden tuntua
Pihlajanmarjan hapokkuus tulee omenahaposta ja sorbiinihaposta.
Sorbiinihappo on ruokapöydissä tuttu aine, sillä sitä löytyy lisättynä monista elintarvikkeista. Se on erittäin tehokas estämään homeen kasvua ruoka-aineissa ja niinpä se on maailman eniten käytetty säilöntäaine (E200).
Omenahappo on hyvin terävä ja sorbiinihappo karvas. Karvautta vahvistaa vielä tanniini, jota myös parkkihapoksi nimitetään. Yhdistelmä on juuri sellainen sylkirauhasia kipristävän ärhäkkä, jonka kokee kun maistaa pihlajanmarjaa ennen pakkasia.
Jos haluaa hyödyntää pihlajanmarjaa ravintolisänä, ei välttämättä kannata odottaa pakkasöitä. Marjat kannattaa poimia pian kun ne ovat kypsyneet, ennen tilhien ja räkättirastaiden hyökkäystä. Vuorokausi kotipakastimessa riittää pakkaskäsittelyksi.
Mutta pakastinkäsittelyynkään ei kannata noukkia marjoja ihan mistä tahansa pihlajasta.
Katso tästä pihlajanmarjasmoothien resepti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti