Kävimme viimeksi Selkäsaaressa lauantaina 19.08.2017. Tänään aamulla oli mukava ajella Hahtisaaresta lähes tyvenessä.
Menomatkalla kysyin vaimoltani:"Ajetaanko hetki hiukan kovempaa vauhtia kuin perinteisesti?" Niin teimme, tosin ei sen kovempaa kuin 20 solmun nopeutta, vene liukui mukavasti...
Rantautuminen onnistui hyvin, vaikka vesi ei ollut erityisen korkealla. Totesimme, että rantahietikolla oli poikkeuksellisen paljon hirvensorkanjälkiä.
Valmistauduimme "olemaan vaan". Otin Haaparannalta Systambolagetista ostamani punaviinipullon esiin. Kuinka ollakaan siinä oli oikea korkkikorkki. Se ei tuottanut ongelmia, sillä vaimoni haki korkinaukaisinpaketin esiin.
Kumma kyllä, aivan käyttämätön paketti, josta tuli nostalgisia muistoja mieleen. Kyseisen paketin sain Pohjolan Sanomien päätoimittajalta, myöhemmin vastuupäätoimittajalta Heikki Lääkkölältä joululahjaksi kauan sitten hänen työhuoneessaan käydessäni. Kauan sitten tarkoittaa niitä aikoja, kun toimitin Heikille osittain myös paperiversiona tekstejä yleisönosastolle julkaistaviksi. Mikäli oikein vielä muistan, meillä oli monia mielenkiintoisia keskusteluja lähinnä paikallisista asioista ja sain silloin tällöin tekstini kyseiseen lehteen.
No - maistelimme lasin punaviintä ja pohdiskelimme, että "mukava olla vaan" keskellä hiljaisuutta...
Eipä mennyt kovinkaan kauan, kun vaimoni sanoi käväisensä lähimaastossa puolukoita ja sieniä katsomassa.
Minä aloin kaivella etupihalta "kohtuudella ylös kaivettavia kiviä". Pari niitä löytyi välittömästi. Toinen jäi vielä puolitiehen monttuun.
Vaimoni tultua takaisin metsästä vyörytimme aika ison kiven ohi kulkevalta aukolta kangen ja lapion avustuksella tontillemme uuteen "kivenjärkälemetsään".
Kaivoin muutaman madon mökkikompostipellosta.
Kahvittelimme ja myöhemmin oli makkarahetki. Lähdimme paluumatkalle aikeissa istahtaa Selkäsaaren pohjoispäädyssä ongella. Niin teimme, mutta ei ollut kala syönnillään. Ongella istuessamme näimme kaksi kurkea aivan saaren rannan tuntumassa. Yleensä siellä liikkuu joutsenia - lähinnä joutsenpari tai kaksi.
Kovasti oli merellä liikennettä, Jähtikin oli juuri lähdössä sisäsatamasta, purjeita reivattiin ylös. Mukava saarikäynti taas kerran. Oli mukava tulla kotiin levähtämään...
Niin - hetki sitten vaimoni sienet ja puolukat saivat uuden olomuodon - kertakaikkiaan maistuivat hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti