Tavarasta luopumisen tuskaa...
Olen näistä asioista kirjoittanut aikaisemminkin. Henkilökohtaiset näkemykseni luopumisesta ei ole muuttunut.
Tunnustan, että kyllä on vaikeaa luopua jostakin esineestä, laitteesta, vaatekappaleesta, tms. mutta miksi ihmeessä...
Olen itse ajatuksissani päätynyt lopputulemaan, että kaikki on hankittu kovan työn kautta saaduilla palkkarahoilla.
Kaikesta on täytynyt maksaa, juuri mitään ei ole saanut ilmaiseksi...
Mekin olemme asuneet tällä erää tässä paikassa vuodesta 1981 lähtien. Tavaraa on kertynyt ja sitä on vähin "tallella" vanhempiemme ajoilta ja minimaalisesti isovanhempiemme ajoilta.
Joihinkin tavaroihin on erittäin voimakkaat tunnearvot, vaikka "niitä ei hautaan voi mukanaan viedä" niin kuin olen saanut vieraitten taholta silloin tällöin kuulla.
Kyllä minusta esineistä luopuminen on tuskallista. Varsinkin sellaisista esineistä, jotka on hankittu sellaisena aikana, jolloin rahaa, markkoja on ollut käytettävissä erittäin rajallisesti.
Olen kuitenkin tämän vuoden aikana saanut siivotuksi ja uudelleenjärjestellyksi päärakennuksen autotallin ja oman työhuoneeni.
Pienenä - ei kovin merkittävänä yksityiskohtana - totean, että tällä viikolla luovuin vihdoinkin eräästä vaatekappaleesta, "kalastuspuvusta".
Muistan hyvin, kun ostin sen aikanaan - viitisentoista vuotta sitten - Kemin Prismasta Karjalahdelta. Siellä oli ns. drytex-asuja alennusmyynnissä. Merellä tuulen- ja sateenpitävyydellä sekä hengittävyydellä on merkitystä...
Mielestäni asu toimi aluksi hyvin, mutta myöhemmin olen alkanut epäillä sen toimivuutta.
Ilmeisesti käyttö > hankautuminen, rispaantuminen ja vetoketjujen hajoaminen ovat aiheuttaneet ongelmia. Pientä sadettakaan se ei ole enää pitänyt...
Vuosi sitten heitin sen jo roskiin, mutta hain vielä takaisin.
Nyt se on roskalaatikossa. Otan uuden - vuosi sitten ostamani vastaavan asun - vihdoinkin käyttöön.
Kyllä entinen puku "on hintansa haukkunut" > se päällä on Perämeren pohjukassa, Kemin edustalta Siikalahti-Kraaseli-Juurakko-Laitakari-Selkäsaari-alueelta nostettu kymmeniä kiloja ahvenia ja haukia joka vuosi...
Tänä kesänä kalaveret eivät ole entiseen tapaan kiehuneet - ainakaan toistaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti