Olemme käyneet Lontoossa muutaman kerran. Viimeisestä käynnistä on aivan liian pitkä aika. Kyllä sinne on vielä päästävä.
Pienenä huvittavana yksityiskohtana on pakko kirjoittaa: Ensimmäisellä kerralla - 1980-luvun loppupuolella - emme meinanneet löytää Lontoosta ensimmäistäkään pubia. Se on taivahan tosi. Siihen maailman aikaan niitä oli ainakin yli 6000 kpl - muistaakseni.
Myöhemmi kyllä löytyi helpostikin. Kyllä oli ihailtavaa se rentous, joka vallitsi pubeissa. Toivottavasti pubien alasajo on tilapäistä.
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Britanniassa pelätään pubikulttuurin puolesta – yli 20 pubia viikossa kääntää hanat kiinni
Pubikulttuuristaan tunnettu Britannia on muutoksen kourissa, sillä 23 pubia sulkee ovensa viikottain. Britannian päättäjät ovat kuitenkin heränneet suojelemaan kansakunnan olohuoneita.
“Pelastakaa Duke!” anelee liitutaulun teksti Duke of Wellington -pubin seinällä.
Janoiset lontoolaiset ovat tavanneet historiallisessa pubissa jo 1800-luvun puolivälistä alkaen. Kiinteistökehitysyrityksen napattua rakennuksen haltuunsa pubin tarina voi kuitenkin olla lopussa.
25 vuotta pubin sohvia kuluttanut kanta-asiakas Richard Jarvis on vihainen.
– Pubilla on yhteisöllistä arvoa, mutta se on viimeinen asia, josta kiinteistöyhtiöt välittävät. Ne ovat nopeiden voittojen perässä.
Itä-Lontoon Spitalfieldsissä sijaitsevan pubin ostanut yhtiö haluaa muuttaa sen hotelliksi. Samalla vuokralaisena toiminut pubiyrittäjä saisi lähtöpassit. Tarina on nyky-Lontoossa tyypillinen. Guinness-tuoppiaan siemaileva Marty Hewitt katsoo, että koko Britannian pubikulttuuri on uhattuna.
– Tälläinen pubi oli Britannian sielu 10–20 vuotta sitten. Se mistä koko maassa oli kyse. Nyt näitä on koko ajan vähemmän.
Brittipubin ydin on sosiaalisuus
Pubikadon syynä on ennen kaikkea se, että pubirakennuksia haalivat yhtiöt tekevät nopean tilin pilkkoessaan ne asunnoiksi. Asiakkaitakin on vähemmän, sillä reaalitulojen laskusta kärsivät britit juovat entistä enemmän kotona.
Markkinalogiikka on selvä, mutta kampanjoijien mielestä brittipubi ei ole vain yritys muiden joukossa.
– Pubit ovat monille heidän sosiaalisen elämänsä keskipiste. Ne lisäävät ihmisten ja koko yhteiskunnan hyvinvointia, maalailee Campaign for Real Ale -yhdistyksen johtaja Tim Page.
Uhattuja pubiyrittäjiä työkseen auttava Dale Ingram katsoo, että pubit ovat ainutlaatuinen sosiaalinen ilmiö.
– Britit ovat pidättyväisiä. Pubit ovat ainoa paikka, missä on sallittua ja suositeltavaa ryhtyä keskusteluun ventovieraan kanssa.
Päättäjät heräsivät pubien suojeluun
Pubikadon ankaruus on saanut Britannian päättäjät heräämään. Itälontoolainen Chesham Arms avattiin uudelleen naapuruston kampanjan päätteeksi uuteen lakiin vedoten. Lähialueen asukkaat taistelivat pubille puolittain suojatun aseman yhteisöllisen arvon tuottajana.
Aseman nojalla pubi täytyy pitää alkuperäisessä käytössään, jos sille löytyy uskottava yrittäjä.
Andy Birdistä tuli naapuruston sankari, hänen ryhdyttyään luotsaamaan 150-vuotiasta pubia, jonka kiinteistökehitysyhtiö oli jo ehtinyt sulkea.
Andy Birdistä tuli naapuruston sankari, hänen ryhdyttyään luotsaamaan 150-vuotiasta pubia, jonka kiinteistökehitysyhtiö oli jo ehtinyt sulkea.
– Tuntuu hyvältä, että minut toivotettiin tervetulleeksi paikalliseen yhteisöön. Jotkin asiat ovat säilyttämisen arvoisia ja paikallinen hallinto ymmärsi tämän, Bird kiittelee.
Britannian päättäjien tuki saa uhattua Duke of Wellington -pubia konsultoivan Dale Ingramin toiveikkaaksi.
– Lakimuutokset ovat alkaneet kantaa hedelmää. Niiden tuoma suoja saa kiinteistöyritykset miettimään kaksi kertaa kannattaako pubien muuttamista muuhun käyttöön yrittää.
Murros tuo myös mahdollisuuksia
Andy Bird näkee Britannian pubimyllerryksessä myös mahdollisuuksia. Uudelleen avaamisensa jälkeen palkintoja keränneen Chesham Armsin luotsi toivoo, että suurien panimoyhtiöiden kuristusote Britannian pubeista alkaa hellittää.
– Haluan tarjota hyviä pientuottajien oluita. Perinteiset pubiyrittäjät perheet ovat usein suurten panimoyhtiöiden vuokralaisia ja saavat tarjota vain massatuotettuja surkeita oluita.
Moni Duke of Wellingtonin kaltainen historiallinen pubi on edelleen akuutin uhan alla, mutta sulkemistahti näyttäisi olevan hidastumaan päin. Bird uskoo, että Britannian pubikulttuurilla on elinvoimaa.
– Ihmiset haluavat jatkossakin hyvää ruokaa ja oluensa. Uskon, että brittiläinen pubielämä on turvattu ainakin lähivuosikymmeniksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti