Lähdin välittömästi sen jälkeen kesäautollamme Hahtisaareen. Mennessä täytin Hahtisaaren Nesteellä pariin viiden litran kanisteriin ysikasi-bensiiniä. Ensimmäistä kanisteria täyttäessäni auton takaosan ohitti nuorimies polkupyörällä. Hän huikkasi minulle:"Onhan äijällä kova peli!" Ilmeisesti hän tarkoitti teräksenharmaata lava-autoamme. Sitä mielellään monet "puhuttelevat", niitä on vähän liikenteessä...
Viime viikon lopulla olin ilmoittanut Kemin kaupungintalon infoon, että venepaikkamme kaiteen musta suojamuovi on irti. En saanut sitä syyskylmillä kiinnitettyä takaisin. Pyöräytin sen metallirakennelmaan ”solmuun” > kiinni. Sain ohjeistuksen ottaa puhelimitse yhteyttä sataman kunnossapitoon. Näin tein maanantaina ja asia luvattiin hoitaa.
Laiturin päähän päästyäni näin välittömästi, että homma oli hoidettu ja viimeisen päälle asiallisesti. Suojamuovin päät oli varmuuden vuoksi vielä nippusiteillä varmistettu - hyvä niin.
Kävin kokemassa katiskat - kummassakin yksi ahven, otin mukaani, sillä toinen oli tämän kesän ennätysahven noin 650 grammainen - myöhemmin punnittuna. Siirsi katiskat hiukan eri paikkaan.
Oli aivan tyven ilma, kävi takaraivossa mielessä vanha loru/hokema: On tyyni nyt, ei tuule nyt ja tuulikin on tyyntynyt, Oli suuri houkutus lähteä ajelemaan huvia, mutta maltoin mieleni. Ajelin jotakuinkin tyhjäkäynnilla takaisin Hahtisaareen.
Kotiin tultuani perkasin kalat. Enpä muista koskaan perkanneeni vain kahta ahventa kalareissun päätteeksi...
Mitä vielä aamulla?
Ruohonleikkuri käyntiin ja kadunpuolen toisen ojanpenkan heinikko kukkineen sileäksi.
Revimme vaimoni kanssa tontin toiselta reunalta aika paljon koiranputkia, veimme ne tontin kulmalle matopellon päälle ja murskasin ne saman tien ajelemalla edestakaisin ruohonleikkurilla. Edellä mainittu "jyrääminen" on aikaisemminkin osoittautunut tehokkaaksi toimenpiteeksi - niin nytkin.
Nyt tämä alkaa haiskahtaa jo "laiska töitään luettelee", joten lopetan "hyvän sään aikana".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti