tiistai 25. heinäkuuta 2017

Leipäjono kiemurteli Helsingissä yli kilometrin matkan Myllypurosta Kurkimäkeen...

Olen viime vuosikymmenien aikana kirjoittanut monesti Suomen leipäjonoista. Kohta kyllästymiseen saakka.
Alla olevan - hyvin pintapuolisen artikkelin luettuani - kävi mielessä ainakin seuraavia ajatuksia asiaan liittyvänä:
+ näyttää siltä, että poliittinen tilanne ei juurikaan vaikuta asiaan > oli mikä hallituskoostumus tahansa, leipäjonojen määrä pysyy ennallaan, kukaties kasvaakin
+ näyttää siltä, että taloudellinen tilannekaan maassamme ei vaikuta leipäjonojen määrään
+ saattaa olla, että kynnys lähteä leipäjonoon on vuosien saatossa madaltunut
varmaan pääosa jonoissa olevista on aidosti avun tarpeessa, mutta onko em. asiaan liittynyt myös perisuomalainen tapa, ominaisuus/"omituisuus" > kun ilmaiseksi jotakin saa, sitä kannattaa jonottaa, vaikka ei aivan välttämättä tarvitsekaan

Viimeinen ajatus kävi mielessä muistellessani vastikään lehdessä ollutta artikkelia ilmaisten muoviämpäreiden jakamisesta mm. supermarkettien avajaisten yhteydessä - mene ja tiedä...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Kaupunki

Leipäjono kiemurteli Helsingissä yli kilometrin matkan Myllypurosta Kurkimäkeen

Jonossa ollut freelance-valokuvaaja Ensio Kempe jonotti ruokaa 2,5 tuntia.



Myllypuron metroaseman liepeiltä lähtenyt leipäjono oli tiistaina aamulla yli kilometrin pitkä.
70-VUOTIAS Ensio Kempe jonotti tiistaina noin 2,5 tuntia Helsingin Myllypuron leipäjonossa saadakseen ruokaa. Kempe otti paikalta kuvia, joista näkyy, että jono ulottui yli kilometrin matkan Myllypuron metroaseman liepeiltä Kurkimäkeen asti.

”Tulimme paikalle heti kahdeksalta aamulla siskoni kanssa, jolla on tekonivelet molemmissa jaloissa. Ilmeisesti ihmiset tulevat paikalle jo kuuden maissa aamulla, koska jono oli jo kahdeksalta todella pitkä.”

Kempe kertoo, että kun hän viimeksi kävi leipäjonossa 2000-luvun alussa, jonot olivat huomattavasti lyhyemmät. Hän ei ole koskaan nähnyt niin pitkiä leipäjonoja kuin nyt.

”Ennen jonottajille annettiin myös vuoronumerot.”

KEMPE kertoo olevansa freelance-valokuvaaja, joka on ollut alalla noin 45 vuotta. Hän sanoo ansainneensa vielä muutama vuosi sitten noin 250 euroa kuussa kiertämällä kaupunkia pyörällä ja ottamalla kuvia, joita julkaistiin eri lehdissä. Viime vuonna tulot kuitenkin putosivat roimasti, sillä kuvia ei ostettu niin paljon.

Leipäjono ulottui Kurkimäkeen asti.

1 kommentti:

  1. Perustulo varmaankin helpottaisi tätä ongelmaa jossain määrin. Asuminen isoissa kaupunkikeskuksissa vie liian suuren osuuden käytettävistä tuloista.

    VastaaPoista