Sanoin vaimolleni päivällä: "Jos löydän matopellolta riittävästi matoja, lähden ongelle." Kyllä niitä löytyi, joten onkireissu oli edessä.
Ajoin veneellä Hahtisaaresta hissun kissun Laitakarin kaupunginpuoleiseen päätyyn merimerkin kohdalle aivan rannan tuntumaan. Liian lähelle, mikä selviää myöhemmin.
Tuskin olin saanut tavallisen pikkukoukkuisen/pikkukorkkisen ongen veteen, siihen iski iso ahven. Hyvä avaus - laitoin pyyntiin vielä pilkin ja jigiongen. Kaikilla tuli jotakin mutta pientä kalaa. Tällä kerralla sain myös - aina ongella ollessani toivomani - yhden pienen särjen.
Särjen tainutus, pää pois, maha auki, sisämykset pois, suomut pois, viipaloiksi leikkaaminen kohtisuoraan selkärankaa kohti ja vielä viipaleiden puolitus. Niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut, isot ahvenet pitävät särjen lihasta. Valitettavasti niitä ei tästä paikasta löytynyt kuin kaksi.
Olin siis liian lähellä rantaa > jigionki jäi niin tiukkaan pohjarimoirin kiinni, että irrotusyrityksessäni menetin yhden jigikoukun ja perukkeen...
Vaihdoin paikkaa Laitakarin etelänpuoleisen rannan läheisyyteen. Ei nypyn nyppyä. Päätin lähteä entisille Selkäsaaren pohjoispäädyn vesille.
Sinne ajellessani aistin aktiivista menoa. Vesitaso lennätti asiakkaita, Vesibussi Leila oli liikkeellä, Jähti lähti hiukan myöhemmin liikkeelle, laskuvarjohyppääjiä tuli hallitusti taivaalta sisäsataman tuntumaan, vuorokone laskeutui Kemin lentokentälle, veneitä ja vesiskoottereita oli poikkeuksellisen paljon liikkeellä, jne. toisin sanoen mukavaa pöhinää.
Jaaha - oli ihan unohtua: Kyllä Mansikkanokalle rakennetut lasihuvilat näkyvät merelle upeasti. Toivottavasti niille löytyy ympärivuotista matkailijavirtaa.
Rauhotuin = keskityin onkimaan. Pientä ahventa tuli jonkin verran, mutta ne joutuivat lokkien ruuaksi. Paitsi että...
Lokit tappelivat keskenään, jonka seurauksena kukaan ei saanut mitään! Näin on käynyt monta kertaa aikaisemminkin. Eivät näytä oppivan yhteistyön = vuorottelun merkitystä. Yritin heitellä kaloja hiukan suunnatusti eri linnuille. Asiaa se ei auttanut, tappelivat ja rähisivär keskenään edelleen. Lokkeja oli kaiken kaikkiaan viisi.
Pikkuahvenet olivat "viallisia" varsinkin pilkillä saamani. Vaihdan ensi tilassa 3-piikkisen koukun tavalliseen koukkuun tai jigikoukkuun.
Kärsivällisyyteni palkittiin. Keltaiseen jigikoukkuun iski iso ahven ja pysyi kiinni. Pari "isoa" oli hiukan aikaisemmin karannut. Särjenlihasuikaleet osoittivat taas tehonsa - hyvä niin...
Kyllä taas kävi mielessä yli kaksikymmentä vuotta sitten alustavasti pohdiskelevani Super Fish Hook-ajatus ja sen sovellutus > katsella koukun läheisyydessä olevan mikrokameran ja veneessä olevan näytön kautta ahventen touhuamista. Niin ja ajoittaa reipas veto oikea-aikaisesti...
Ahvenet ovat tätä kirjoittaessani jo pakastimessa.
Ihan hyvä kalareissu. Nyt ulos katsoessani - vaihteeksi sataa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti