Kyllä - perinteisten aamutoimien jälkeen käväisin Keskustan Peräpohjolan piirin uudella katutason toimistolla Kemin Valtakadulla tänään. Töitä oli paiskittu ja tavaroita siirrelty ihan kiitettävästi.
Arvelen toimistotilan yleisilmeen vielä selkiintyvän, kunhan tavarat löytävät uuden tilansa ja seinäpintoihin löytyy uutta katseltavaa. Isä ja poika Puro lienevät olleet paikallisina "pääarkkitehteina". Saamani tiedon mukaan torniolaista osaamista on ollut myös aktiivisesti mukana - hyvä niin.
Torstaiaamuna 16.01.2020 tila saa "tulikasteensa" klo 09.00 aamukahvin merkeissä. Paikalla ovat piirin puheenjohtaja ja Keskustan varapuheenjohtaja...
Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin Pikkupuolle pistämään takkaan tulet. Se takka on aivan toisesta maailmasta verrattuna päärakennuksemme kivikasaan eli massiiviseen, varaavaan takkaan.
Tulet sytytettyäni istuskelin hetken aikaa takan edessä nojatuolissa. Ihailin takkuluukkujen lasien läpi tulen loimua ja katselin ympärilleni - taas kerran. Näkökentässäni oli kymmeniä mielenkiintoisia kohteita, esineitä. Tuli sellainen "isoisänolkihattu"-olotila. Kiinnitin tällä kerralla huomiota leivinuuni-takka-rakennelman, ylhäällä sivulla olevaan vaskooli-kelloon. Vaskooli-kello oli Teemu Ypyän ja Pekka Muhosen perustaman Lapin Paja Oy:n kukaties tunnetuin tuote. Niitä tehtiin paljon. Elettiin 1960-luvun loppupuolta ja 1970-luvun alkupuolta. Meidän Vaskooli-kellomme on pysähtynyt aikaan 05.12 tai 17.12 aivan miten vaan. Viisareita ei ole siirrelty kesä- ja talviajan mukaan. Miksi? Lähinnä siksi, että kello on pienen, Kainuunkadullesuuntautuvan ikkunan päällä korkealla eli aika hankalassa paikassa...
Perinteisten aamutoimien jälkeen aloitin tutun taistelun eli päärakennuksen kivikasan, massiivisen takan lämmittämisen. Olin toissapäivänä latonut puut taas hiukan eri tavalla mutta... Kyllä se oli taas yhtä perkeleellistä taistelua. Väliin tuntuu, että alkaa usko pettämään. Ainakin tämänkertainen säheltäminen aiheutui todennäköisesti siitä, että kipinäritilät ovat nokeutuneet/tukkeutuneet, jolloin polttoilman saanti oli heikkoa. Jouduin pari kertaa uusimaan sytytsoperaation, vaikka olin tehnyt kaikki vaadittavat "ennakkotemput". Niinhän siinä myös kävi, että oikeanpuoleisen takkaluukun yläreunasta taas tuprutteli savua. Huoneiston ajoittaista tehotuuletusta täytyi toteuttaa. Päätin lähteä hakemaan em. luukkuun tulenkestävää, ohutta tiivistettä, jos sellaista löytyy. Ei ainakaan heti löytynyt. Kaupunkimatkalla tapasin Pudaksen Markun Prisman kulmilla ja Iläläisen Jukan Hahtisaaren Nesteellä. Markun kanssa jutut kääntyivät luontevasti Kemin Keskustan kuntapolitiikkaan. Yritin psyykata Markkua ilmoittautumaan ehdokkaaksi ensi tilassa. Tuntui olevan vähän empivällä mielellä. Jukan kanssa juttelimme tavanomaisesta vakioveikkauksesta. Arvelen, että Jukalta olisi voinut saada hyviä vinkkejä mm. Enlannin peleihin. Hän on asiantuntija. Jukan kanssa olisi voinut myös jutella Kemin kuntapolitiikasta, olemmehan me nykyisin "kuin yhtä perhettä" ajatellen maamme hallituspohjaa... Ajelin kotiin sisäsataman kautta. Pilkkijäporukka oli lähellä rantaa, osa punaisen suojateltan uumenissa. Kaukana jäällä viilletti retkiluistelija ja "jääkiitäjä"=purjeen kuljettama rakennelma, se meni lujaa totta tosiaan...
Ukraina heinäkuu 2014: Malesialainen lento MH17 pudotettiin Ukrainan ilmatilassa, 283 ihmistä kuoli, joista 193 oli hollantilaisia. Hollanti vastasi tutkinnasta, jonka johtopäätös oli se, että koneen pudotti venäläinen Buk-ilmatorjuntaohjus. Se ammuttiin Itä-Ukrainan separatistialueelta venäläisen it-yksikön toimesta.
Iran tammikuu 2020: Ukrainalaisen International Airlines -yhtiön matkustajakone syöksyi maahan varhain keskiviikkona 08.01.2020 pian nousun jälkeen. Kone oli matkalla Iranin pääkaupungista Teheranista Kiovaan. Kaikki koneessa olleet 176 ihmistä kuolivat.
Uhreista 82 oli iranilaisia, 63 kanadalaisia, 11 ukrainalaisia, 10 ruotsalaisia, neljä afganistanilaisia, kolme saksalaisia ja kolme brittejä.
Mediatietojen mukaan iranilaiset ampuivat lentokoneen alas tarkoituksella/vahingossa venäläisvalmisteisella Tor-M1-ilmatorjuntaohjuksella. Tänään lauantaina 11.01.2020 Iran on virallisesti tunnustanut ampuneensa em. matkustajakoneen alas, syy: Inhimillenen virhe... Tehokkaita nuo vanhatkin venäläiset ilmaturjuntaohjukset. Kaksi matkustakonetta ammuttu alas muutaman vuoden aikana. Mediatietoja en ole havainnut, että niillä olisi ammattu alas sotilaskoneita...
Hmmmmm - vai niin - tuntuu siltä, että kaikki mahdollinen tehdään tällä hetkellä ilmanstonmuutoksen varjolla, jotta Suomeen, nimenomaan Pohjois-Suomeen estetään tekemästä järkeviä teollisuushankketita. On tämä kummaa aikaa...
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta sellaisenaan:
Pohjoisen selluhankkeita varjostavat isot ympäristöriskit – tutkimus varoittaa uusista ilmasto- ja vesistöpäästöistä nykyhakkuilla
Uudet sellutehtaat tarvitsevat lisää puita myös suometsistä. Oikeilla hakkuutavoilla päästöjä voidaan hillitä, kokonaan niitä ei voi silti estää.
Metsäyhtiöiden mahdolliset uudet investoinit voivat pilata rantavesiä ja vaikeuttaa ilmastotavoitteita.
Metsäteollisuudella on vireillä useita isoja investointihankkeita turve-Suomen ytimessä Pohjois-Suomessa. Samaan aikaan vuosikymmeniä sitten ojitetut suot ovat vauhdilla tuottamassa hakkuukypsää puuta teollisuuden tarpeisiin.
Suot ovat valtava hiilivarasto. Soita lähdettiin ojittamaan sotien jälkeen teollisuuden tarpeisiin ja niistä vapautuu ojituksen vuoksi hiiltä. Ensimmäisen suometsien hakkuiden vaikutuksia selvittäneen tutkimuksen(siirryt toiseen palveluun) mukaan ilmastoa lämmittävää hiiltä voi vapautua huomattavasti enemmän kuin nyt.
Tutkimus tehtiin rehevällä ojitetulla suolla Tammelassa, Kanta-Hämeessä. Karkeasti puolet Suomen metsäojitetuista soista on reheviä.
– Vaikutukset voivat olla aika isoja. Sekä ilmasto- että vesistöpäästöjä muodostuu avohakkuun jälkeen huomattavia määriä, kertoo apulaisprofessori Annalea Lohila Ilmatieteen laitokselta.
Ilmatieteen laitoksen, Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen Tammelan tutkimus tehtiin juuri siitä syystä, että paine käyttää suometsien puita on kasvamassa ja tutkimusta hakkuiden vaikutuksista ei ole ollut.
Tammelan tutkimus vahvistaa myös sen, että suometsien hakkuut vapauttavat aikaisempaa enemmän ravinteita ja humusta vesistöihin.
Teollisuus on investoimassa suo-Suomeen
Soiden ojitukset aloitettiin laajemmin 60-luvulta alkaen ja kuivatuilla soilla puut kasvavat tällä hetkellä kohisten. Suometsien puusto on kasvanut ja kasvamassa nopeasti niin sanottuun päätehakkuuikään osittain myös sen takia, että alueita on vältelty vaikeampien hakkuuolosuhteiden takia.
Metsätalouden kannalta soiden ojitus on ollut onnistunut urakka. Merkittävä osa koko maan puuston kasvun lisäyksestä on saatu aikaan metsitetyillä soilla. Ojitettuja soita on vajaa neljännes koko metsäpinta-alasta, mutta Luonnonvarakeskuksen (Luke) arvion mukaan hakkuukypsien puiden osuus on tätä suurempi.
Metsävaratietojen mukaan ojitetuilla soilla kasvaa lähivuosina selvästi enemmän puuta, jota voidaan hakata. Turvemetsiä on hakattu myös vähemmän kuin on ollut mahdollista. Joonas Haverinen / Yle
Hakkuupotentiaalin tietävät myös metsäyhtiöt. Etenkin Kemiin ja Kemijärvelle kaavaillut sellutehdasinvestoinnit ovat suo-Suomen sydämessä. Investoinnit kääntäisivät metsäteollisuuden puunkäytön vuosikymmeniksi pohjoisen suometsiin.
Metsä Gropupin Kemin tehdaslaajennus käyttäisi suunnitelmien mukaan noin puolet raakapuusta päätehakkuiden yhteydessä saatavasta puusta. Päätehakkuiden yhteydessä riskit ilmasto- ja vesistöpäästöille ovat paljon suuremmat kuin harvennushakkuiden yhteydessä.
Metsäjohtaja Juha Mäntylä Metsä Groupista pitää suometsien hakkuita mahdollisena sekä teollisuuden että ympäristön kannalta. Kyse on hänen mukaansa taitolajista. Antti Lähteenmäki / Yle
Metsäjohtaja Juha Mäntylän mukaan Metsä Groupissa lähdetään siitä, että metsissä käytetään kaikkia hakkuu- ja hoitomenetelmiä, kuten avohakkuita, maan muokkausta ja kunnostusojituksia lohkokohtaisen tarpeen mukaan.
Suometsät menettävät varastoitunutta hiiltä lopullisesti
Helsingin yliopiston tutkija Paavo Ojasen mukaan vuosikausia jatkuvat hakkuut suometsissä vievät uskottavuutta metsäteollisuuden ilmasto- ja ympäristökestävyydeltä. Suometsistä voidaan harvennushakkuilla saada paljon teollisuuspuuta, mutta imago-ongelmat tulevat Ojasen mukaan vastaan metsien päätehakkuu- ja uudistamisvaiheessa.
Kun puut kaadetaan, maasta vapautuu suuresta hiilivarastosta hiilidioksisidia, joka vapautuu lopullisesti ilmaan. Hakkuista vapautuu myös puista hiiltä, mutta sen voi korvata pidemmän päälle uusilla puilla ja pitkäikäisillä puutuotteilla.
Ojitettujen soiden päästöjä voidaan vähentää ennallistamalla rehevät alueet takaisin suoksi.
Turvemetsistä tulevat ilmastopäästöt vastaavat nyt suhteutettuna Suomen päästöihin yli kymmentä prosenttia ja vastaavat lähes henkilöautoliikenteen päästöjä. Suometsien hakkuut voivat kasvattaa päästöjä merkittävästi, samalla myös vesistöpäästöt lisääntyvät.
Pohjois-Suomessa kestävyysongelmat korostuvat, kun metsät uudistuvat muutenkin hitaammin kuin eteläisissä osissa maata.
Saksalaiset suotutkijat(siirryt toiseen palveluun) menevät niin pitkälle, että he ennallistaisivat ja palauttaisivat ilmastoriskien takia soita. Siitä tosin seuraisi voimakkaan kasvihuonekaasu metaanin hetkellinen päästöpiikki, mutta lyhytaikainen piikki kannattaa ottaa, jotta vältytään jatkuvilta isoilta hiilidioksidipäästöiltä.
Tutkija Ojasen arvion mukaan ennallistaminen on liian hidas keino tilanteessa, jossa kaikkia ilmastopäästöjä pitää saada vähennettyä. Ennallistaminen voisi Ojasen mukaan sopia myöhemmin päätehakkuun jälkeen, jolloin riskialttiit kunnostusojitukset ja muokkaukset jäisivät pois.
Ojanen vertaa soiden hiilen käyttöä kivihiilen tai turpeen käytön lopettamiseen. Jälkimmäisiä ollaan lopettamassa, mutta soiden hiilivarasto jatkaa hupenemistaan mahdollisesti kiihtyvään tahtiin uusien isojen investointien myötä.
Päästöjä voi pienentää hakkaamalla vähemmän kerrallaan
Teollisuuden tavoite on myös jatkossakin kasvattaa puita suometsissä.
– Kyllä me ajatellaan niin, että ne alueet, jotka on ojitettu ja hyvin kasvavat sekä tulevat uudistusikään, sitten jatkossakin metsää kasvaisivat. Pyrimme tekemään uudistusketjun sillä tavalla, että mahdollisimman hyvin huomioidaan tasapaino veden korkeudessa ja muissa toimissa, sanoo metsäjohtaja Mäntylä.
Tammelan tutkimuksessa avohakkuun vaikutuksia verrattiin viereiseen lohkoon, jonne tehtiin niin sanottu poimintahakkuu jatkuvan kasvatuksen menetelmällä. Siinä poistettiin vain isoimmat puut. Erot hakkuutapojen välillä olivat selviä. Muun muassa ilmastopäästöt jäivät yli puolta pienemmiksi.
– Jatkuvan kasvatuksen menetelmä mahdollistaa sen, että kunnostusojitusta ei tarvitse tehdä, jolloin vältytään isoimmilta ilmasto- ja vesistöpäästöiltä, apulaisprofessori Lohila summaa selviä eroja.
Tutkija Annalea Lohilan vetämä tutkimus suometsien hakkuista on ensimmäinen laatuaan niin Suomessa ja mahdollisesti maailmassa. Antti Lähteenmäki / Yle
Metsäjohtaja Juha Mäntylän mukaan metsänomistajat päättävät hakkuutavoista ja menetelmistä. Pienimuotoiset jatkuvan kasvatuksen aukkohakkuut ovat olleet yhtiön tarjonnassa muutaman vuoden.
– Joillekin lohkoille se sopii, joillekin ei. Mietimme jokaiselle lohkolle sopivan keinon ja suosittelemme sitä metsänomistajalle.
Jatkuvan kasvatuksen hakkuu voi tarkoittaa isommilla alueilla muun muassa sitä, että puuta pitää hankkia tehtaalle laajemmilta alueilta. Isot alueet lisäävät korjuukustannuksia. Eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatustavan muuttamisessa menee myös pitkä aika.
Puuta käyttävän tehtaan puunhankinnasta syntyvät ilmasto- ja vesistöpäästöt eivät vaikuta tehtaan ympäristölupaan. Luvassa käydään läpi itse tehtaan vaikutukset ympäristöön.
Kuopioon kaavailtu sellutehdas kaatui oikeudessa sen mahdollisten Kallaveteen aiheutuvien pitkäaikaisten vesistövaikutusten takia. Suunnitteilla olevien kolmen muun tehdashankkeen lupahakemukset ovat käynnissä.
Turvemetsien päästöt vaikuttavat ensi vuodesta alkaen Suomen tavoitteeseen päästä EU:n asettamaan maankäyttösektorin päästötavoitteeseen. Suometsien päästöt pienentävät tällä hetkellä paljon puhuttua metsien nettohiilinielu(siirryt toiseen palveluun) noin neljänneksellä.
Siitä on jo kauan, kun keskustelin erään hyvin tuntemani keskustalaisen kanssa kuntavaalien alla eri kaupunginosiin kohdistettavasta vaalipanostuksesta. Lähinnä itse toin avomesti esiin kaupungin etäällä olevat alueet muun muassa Hepola, Rytikari ja Ajos. Miksi? Siksi että olin katsellut virallisia äänestystuloksia ja havainnut, että Keskustan kannatus oli niissä siihen aikaan suhteettoman vaatimatonta. "Ei niihin kannata ajatuksia uhrata, ne ovat vasemmiston maaperää, ei niille voi mitään!" hän ykselitteisesti minua valisti. Taisinpa mainita:"Ei kai se näin pakko ole olla ihan maailman sivu. Kyllähän siellä asuu ihmisiä ihan joka lähtöön." Edellä mainittu keskustelu oli ajatuksissani tehdessäni Kemin kunnallisjärjestön hallitukselle esityksen, että Kemiin perustettaisiin kolme uutta paikallisyhdistystä. Miksi? Siksi että se toisi lisää näkyvyyttä toimintaan ja ilmeisesti sitä kautta toimijoita, tulevaisuuden tähtiä... Keskustan Kemin kunnallisjärjestön tämänhetkiset paikallisyhditykset ovat Sauvosaaren, Syväkankaan, Karihaaran ja Ristikankaan paikallisyhdistys. Lisäksi Keskustanaiset ja Keskustanuoret. Aivan kuin keskustalaisuus muka loppuu Kemissä Syväkankaan kulmille...
Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme käväisemään kauppareissulla Kemin keskustassa. Väkeä oli paljon liikenteessä. Pois lähtiessämme ajelimme Hahtisaaren, sisäsataman ja Lumilinnan kautta. Merenjää oli edessämme kauttaaltaan kiiltävänä, ilmeisesti paikkapaikoin vettä oli jään pinnalla. Lumilinna-alueella oli työt käynnissä navakasta tuulesta huolimatta. Siitä se taas tykkilumesta nousee. Onneksi vieressä on myös viime vuonna valmistunut ympärivuotinen Lumilinna, puhumattakaan rannalla olevista lasirakennelmista ja muista palveluista tänne Perämeren pohjukkaan saapuvien turistien iloksi...
Olen mukana Facebook-foorumilla Muistojeni Kemi-ryhmässä, Kemijoki-seura-ryhmässä ja Keskustan kenttä - jäsenten ryhmässä.. Niinkuin olen aikaisemmin kirjoittanut, minä en tykkää enkä käytä erilaisia symboleja. Miksi? Koska minun tyylini on vain ja ainoastaan kommentoida. En myöskään käytä kuvia muutoin kuin äärimmäisessä tarpeessa. Toki voi olla, että jossakin vaiheessa intoudun aivan uusista toimintamalleista, aika näyttää... Niinkuin olen aikaisemmin kirjoittanut, olen pariin kertaan aika reippaasti uusinut kaverikuntaani. Olen todennut, että moniin kaveripyyntöihini ei ole vastattu, siksi toivon, että poistatte esitykseni - kiitos...
Käväisin hetki sitten Keskustan Peräpohjolan piirin kotisivuilla. Erinomaiset kotisivut, joilla kannattaa uteliaisuuttaan käydä, vaikka ei välttämättä Keskustaa fanitakaan. Lähinnä vertailin Kemin Keskustaa Tornioon, Keminmaahan, Tervolaan ja Simoon. Kunnalisjärjestön sisällä on paikallisyhdistyksiä: Kemissä tällä hetkellä neljä Torniossa seitsemäntoista Keminmaassa seitsemän Tervolassa kahdeksan Simossa kahdeksan Jos lähestytään asiaa eräänlaisena aktiivisuuskorrelaationa eli olettamuksena: Mitä enemmän paikallisyhdistyksiä, sitä aktiivisempaa toimintaa ja vahva kannatus niin Tornio on aivan ylivoimainen. Täysin suvereeni lukujen valossa. Tuntematta asiaa tarkemmin, ilmeisesti se on juuri näin myös käytännön tasolla... Olen Kemissä esittänyt kunnallisjärjestön hallitukselle, että Kemiin perustettaisiin kolme uutta paikallisyhdistystä. Miksi? Siksi että se toisi lisää näkyvyyttä toimintaan ja ilmeisesti sitä kautta toimijoita, tulevaisuuden tähtiä... Kemin tämänhetkiset paikallisyhditykset ovat Sauvosaaren, Syväkankaan, Karihaaran ja Ristikankaan paikallisyhdistys. Lisäksi Keskustanaiset ja Keskustanuoret. Asiasta toiseen olen käynyt tutustumassa myös Kemin pääpuolueiden vastaaviin kotisivuihin. Ihan asiallisia...
Britannia äänesti EU-erosta heinäkuussa 2016. Tiedämme toki kuka voitti, mutta emme ehkä tiedä miten. Kampanjaa Brexitin puolesta ja vastaan käytiin veren maku suussa, ja sen tiimellyksessä surmansa sai yksi ihminen. Brexit jakaa edelleen Britannian kansaa ja poliittista järjestelmää. Jälkiviisaana voi vain kysyä, oliko kampanjointi sen arvoinen? N: Benedict Cumberbatch.
Kyllä - käväisin pankkitiskillä pitkästä aikaa. Tiesin etukäteen, että päivällä pankin odotussali on täpötäynnä meitä eläkeläisiä, mutta heittäydyin rohkeasti mukaan. Kemissä tämän tason pankkipalveluja saa nykyään tasan yhdessä pankissa eli OP Kemin Seutu. Odotustilan tuolit olivat jotakuinkin täynnä ja aikamoinen puheensorina, joten menin sivummalle arvellen, että minulla ei ole asiaa tiskille ainakaan puolen tunnin sisällä. Tuskin olin istunut aloilleni, kun minua tuli jututtamaan kiireisen ja kärsimättömän oloinen iäkäs naishenkilö. Olin nähnyt hänen istuskelevan rollaattorinsa tasolla pankkisalin puolella. Hän aloitti huonosti hiekoitetuista jalkakäytävistä. Totesin hänelle, että ainakin pankin edusta näytti olevan asiallisesti hiekoitettu. Tuskin olin se todennut, kun naishenkilö totesi:"Tuskin tuosta Lumilinnastakaan tulee tällaisilla ilmoilla mitään!" Keroin hänelle, että kyllä siellä on vähäisiä pakkasilmoja hydynnetty ja lunta tykitetty kasoihin. Taisinpa mainita, että onhan meillä tuo ympärivuotinen Lumilinna jo käytössä. "Ei kaupungilla ole rahaa mihinkään. Kaikki menee päin mäntyä." nainen lisäsi ja lähti odotussalin puolelle. Onneksi. Näin hänen antavan jonotuslappunsa eräälle naishenkilölle, itse hän lähti pois... Kohta kuului odotustilassa reipas huuto: BINGO! Numerolla 89 oleva pipopäinen, aika kevyen vaatetuksen omaava iäkäs mieshekilö hoiperteli pankkitiskille asioimaan. Hän viipyi aika tovin tiskillä, jotain epäselvyyttä taisi olla, koska hän kohta tupisten näytti lähtevän ulos. Mielestäni oma asiointini sujui moitteettomasti. Säilytin jonotuslappuni - numero 93 - taidan siinä esiintyvillä luvuilla irrotella Veikkauksen Live-peleillä. Kukaties kerron, miten peleissäni kävi...
Perinteisten aamutoimien jälkeen hoidimme tutut kuviot tontilla. Minä kävelin lumikolan perässä hetken aikaa solskeisella pihamaalla ja vaimoni meni valmistelemaan Pikkupuolen kompostoivan kuorikäymälän asioita/tyhjennystä viikon aktiivikäytön jälkeen... Vein kaksi ahkiollista koivuklapeja Pikkupuolelle kuivumaan ja siirsin kompostipussin tontin kulmalle isoon kompostiastiaan. Seisoskellessani lähes lumettoman perunamaamme vieressä kävi mielessä viime kesän ponnistelut kunnon perunasadon saamiseksi. Tunnustan, että emme onnistuneet riittävän hyvin, vaikka teimme lähes kaiken tarpeellisen. Ainakin ensi kesänä vaihdamme perunalajiketta. Raparperiryhmittymät ja salaattipenkit onneksi toimivat erinomaisesti. Taidan alkaa valmistella lähtöä Karjalahdelle: Muovit ja pullot kierrätykseen ja vähän muutakin...
Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme varustautua käväisemään ensimmäistä kertaa tälle talvelle Selkäsaaressa. Olimme aiemmin päättäneet, että menemme käymään siellä heti kun sopiva tilaisuus ja ilma antaa myötä - se on nyt. Hahtisaaresta on ollut moottorikelkkaliikennettä jo jonkin aikaa. Todennäköisesti niitä uria myöten pääsemme hyvin etenemään jalan. Kyllä Selkäsaaressa käytiin, mutta eihän siellä jäällä ollut mitään moottorikelkkauria vaan enemmän ja vähemmän epätasaista jäätä jota lumi on "laikuttanut". Emme ole koskaan näin vähien lumien aikana käyneet saaressa. Poikkeuksellista oli myös se, että Kojukallion kohdalla oli Selkäsaaren pohjoisrantaan päin noussut jäätelejä ja syntynyt railoja. Moottorikelkkailijat saavat olla kyllä siinä kohdassa varuillaan. Emme olisi päässeet omaan rantaan jalkojamme kastelematta, joten katsoimme viisaammaksi kiertää rajanaapurin tontin kautta. Mökilla kaikki kunnossa. Joimme murukahvit kynttilänvalossa fiilistellen, pohdiskelimme vähin ensi kesää ja lähdimme paluumatkalle. Oli mukava köpötellä myötätuuleen auringonpaisteessa ihaillen kaikkia näkökentässä olevia talousalueemme tärkeitä, suorastaan elintärkeiä kohteita: Kaukana Röyttän Outokummun jaloterästehdas, vasemmalla Metsä Groupin teollisuuslaitokset, oikealla etäällä Stora Enson teollisuuslaitokset ja takaoikealla Ajoksen satama... Niin ja tietysti edessä avautui kotikaupunkimme Kemi. Jäällä emme nähneet kuin yhden pariskunnan kävelemässä, pari pilkkijää sisäsataman kupeessa ja yhden moottorikelkkailijan.
Lounais-Lappi-lehdessä 04.01.2020 oli mielenkiintoinen yleisönosastokirjoitus mahdollisen holding-yhtiön perustamisesta Kemiin. Valtuustoaloitteen alkuperäinen esittäjä, valtuutettu Juha Puro näkemykseni perusteella ymmärtää lukujen, rahan ja verosuunnittelun päälle . Asiaa jatkotutkitaan. Mikäli ehdotus osoittautuu toteuttamiskelpoiseksi ja toteutuu, se on merkittävä avaus, jossa kuntataloudessa säästetään riihikuivaa rahaa - hyvä niin.
Hmmmmm - vai niin - Pekalla taas mopo keulii! Aivan liian inhoasenteellista paatosta...
Suora nettilainaus Yle-Uutiset-sivuilta sellaisenaan:
Pekka Juntin kolumni: Keskustan kannatus sakkaa, koska tilannekuva maaseudusta on väärä
Sana ekosysteemi on ollut keskustalle viholliskieltä, jolla on vastustettu hakkuita, kaivoksia ja vesivoimaa. 20-luvulle tultaessa tuo sana voisi pelastaa sen, kirjoittaa Pekka Juntti.
Keskustan gallupsyöksyn aiheuttamaa kohellusta ja kansanedustajien paniikinomaisia ulostuloja katsoessani, mieleeni on tullu yhä useammin sana ekosysteemi.
Kun kansanedustaja jää yhden miehen lakkoon siksi, ettei vieraille tarjota tilaisuudessa lihaa tai kun jättäytyy linnan juhlista pois siksi, ettei kutsujan vaimon eläinsuojelumielipide miellyttänyt, tunnen surua ja myötähäpeää. Eikö siellä pitänyt juhlia itsenäisyyttä eikä tapella elukoista?
Jos todella on niin, että puolueen jäärät suhmuroivat(siirryt toiseen palveluun) pääministerin nurin muun muassa kostoksi Anneli Jäätteenmäen kohtalosta, minua ahdistaa. On kulunut vasta puoli vuotta vaaleista ja vaalikamppailua vaan käydään, vaikka piti maailma pelastaa.
Eikö kukaan kepussa osaa laskea, että alkutuottajia on aivan liian vähän nostamaan keskustaa turpeesta identiteettipolitiikan halpamaisin keinoin? Siksi kannattaisi kokeilla asialinjaa.
Wikipedian määritelmän mukaan ekosysteemi tarkoittaa ”luonnoltaan verraten yhtenäisen alueen eliöiden ja elottomien ympäristötekijöiden muodostamaa toiminnallista kokonaisuutta.” Kotikonnuillani Lapissa, jossa vallitsee keskustalainen yksipuoluejärjestelmä sivistyslautakunnista maakuntahallintoon ja kansanedustajiin, tuo sana on ollut koko lailla vieras. Ekosysteemi on ollut viholliskieltä, jolla on vastustettu hakkuita, kaivoksia, vesivoimaa ja muita keskustan lempilapsia.
Keskustalla ekosysteemiä rakkaampia sanoja ovat olleet esimerkiksi säätövoima, suurinvestointi, sellutehdas, satatonnari, kirjolohi ja työllistäminen.
Torniolaisen Katri Kulmunin keskusta ei poikkea linjasta, päinvastoin.
Kulmunin uran alussa haastattelin häntä Pohjolan Sanomiin. Reilu parikymppinen nouseva paikallispoliitikko oli ensi kertaa ehdolla isommissa vaaleissa ja hän lateli koko haastattelun poliittisia korulauseita ilman konkretiaa. Lopulta tuskastuin vastauksiin ja kysyin eikö noin nuorella poliitikolla ole oikeasti mitään uutta sanottavaa.
Olisihan siinä ollut paikka paaluttaa vähän, pöyhäistä pohjasedimenttejä, iskeä luutuneisiin asenteisiin kuin naarashauki laitostuneeseen siianpoikaseen.
Ei ollut sanottavaa, ei ole tullut sanottavaa. Se johtuu siitä, että Kulmuni on raikkaasta ja kansainvälisestä olemuksestaan huolimatta alkiolais-kekkoslainen konservatiivi, jonka ihanteet nojaavat menneisyyteen.
”Kyllä puuta riittää(siirryt toiseen palveluun)”, vastasi Kulmuni hallituskaverilleen Krista Mikkoselle (vihr.), kun tämä lausui ääneen tutkijoiden ja teollisuuden itsensäkin toteaman asian, että kaikki sellutehdashankkeet eivät voi toteutua, koska puu ei riitä.
Suomalainen metsäala on ylpeillyt kestävyydellään, mutta on tärkeää huomata, että kyse on ollut puuntuotannollisesti kestävästä toiminnasta. Luonnon kannalta tilanne on ollut koko ajan huono. Luonto köyhtyy.
Kun hakkuut kasvavat niin paljon, että joudutaan miettimään riittääkö puu vai ei, ollaan jo kaukana yli sen rajan, että ekosysteemit voisivat hyvin – saati pääsisivät elpymään.
Keskustan puheenjohtaja ei tunnu tätä näkevän. Kulmuni ei puhu ekosysteemeistä juuri muuta kuin bisnesympäristönä(siirryt toiseen palveluun). Hän puhuu mieluummin toivon politiikasta, joka tarkoittaa työpaikkoja, jotka taas tarkoittavat yhä suurempia megainvestointeja maakuntiin. Jättihankkeet puolestaan tasoittavat hänelle tien eduskuntaan tulevissakin vaaleissa. Hänestä tulee Meän Katri, instituutio, jota paikallinen media kritisoi nykyistäkin vähemmän.
Millainen on maakunnan ihmisen ihanteellinen ekosysteemi?
Keskusta ja ekosysteemi. Siinä on sanapari, jossa olisi takkuisasta historiasta huolimatta potentiaalia. Jos paha sana tuntuu keskustalaisista vaikealta sanoa metsän ja vesien yhteydessä, kannattaisi ajatella sanaa ihmisen kautta. Millainen on maakunnan ihmisen ihanteellinen ekosysteemi?
Onko se tämä nykyinen, josta kiihtyvällä vauhdilla raahataan luonnonvaroja jalostamatta ulos kuin siirtomaista ikään, vai niin kuin vaikkapa Inari, jossa metsät vielä laajalti huojuvat, järvet kimaltelevat kirkkaina ja vedet antavat jalokalaa? Eikö keskusta muka ole huomannut, että Inarissa on asuntopula? Eikö juolahda mieleen, ettei Inarin väkiluku lisäänny siksi, että motot laulavat metsissä vaan siksi, että ne ovat hiljaa.
1960-luvulla Suomi havahtui, että metsien puuvarat hupenevat. Koska teollisuuden puuntarvetta ei haluttu jarruttaa(siirryt toiseen palveluun), aloitettiin massiiviset soiden ojitukset, joilla tuottavaa metsämaata saatiin lisää. Maa- ja metsätalouden päästöt pilasivat vesiä kiihtyvällä tahdilla. Riista väheni, arvokalat katosivat, marjamaat heikkenivät. Vaelluskalat yrittivät turhaan padottuihin kutujokiinsa. Samoihin aikoihin alkoi ennennäkemätön maastapako Ruotsiin.
Olen näkevinäni tässä vähintäänkin ohuen yhteyden. Kasvavat ihmisjoukot ikuisen kasvun ihanteineen olivat kalunneet ekosysteemit rikki. Sittemmin niitä on rikottu vain lisää. On vaikea uskoa, että megalomaanisinkaan sellutehdas voisi niitä korjata.
Pekka Juntti
Kirjoittaja on Ruotsin Haaparannalla asuva, Lapissa työskentelevä vapaa toimittaja ja tietokirjailija.
Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä pienelle sightseeing- ja vuodenalkamistoivottamisreissulle Karjalahdelle. Kyllä - tein siksak-lenkin Syväkankaalla ja ajelin Jungon kautta Karjalahdelle. Kiistatta tuo kuplahallin alhaallaolo on murheelinen näky. Toivottavasti se kuitenkin tälle alkuvuodelle saadaan käyttökuntoon - tarvetta on... Ajelin Kemin Wetterille toivottamaan hyvää alkanutta vuotta tutulle autokauppiaalle, Markku Oinaalle. Hän ei ollut entisellä paikalla Volvo-kulmauksessa. Kävelin autorivistön ohi katsellen hyvännäköisiä käytettyjä autoja. Pysähdyin katselemaan Audi-maasturia. Paikalle tuli - minulle aikaisemmin tuntematon automyyjä - todeten, että siinä olisi hyvä auto. Taisipa mainita, että hänellä on ollut kuusi Audia -niinpä... Kerroin hänelle, että haeskelen Oinaksen Markkua. Hän osoitti Mersu-nurkkaukseen ja totesi, että Markku on nykyisin siellä. Kerroin myös käytännön kokemukseni Audi-miehistä/-naisista ajellessani kesäautollamme väliä Haukkari-Kemin keskusta/Hahtisaari. Aina niiden on päästävä ohi renkaat vonkuen... Enpä malttanut olla mainitsematta, että olemme kolmen auton loukussa - myönteisesti. Siinä jutellessamme tuli paikalle ennestään tuntemani automyyjä. Hän tuntee meidän kolmen auton tarinan. Kerroin hänelle, että tilanteemme on entisellään. Toivotin heille hyvää alkuvuotta nähdessäni Markun liikkuvan kauempana. Hänen kanssaan tuttuakin tutummat kuviot. Markku kertoi siirtyneensä Mersu-nurkkaukseen, mutta luonnollisesti hän myy kaikkia liikkeessä edustettuina olevia automerkkejä ja käytettyjä autoja. Toivotin hänelle myös hyvää alkanutta vuotta. Muistutin, että tuota meidän Helmeämme, Mersua voi myön tarvittaessa kaupitella... Käväisin myös Prima-Raudassa Kamppisen Ristoa jututtamassa ja toivottamassa koko porukalle hyvää alkanutta vuotta. Asiat ovat vielä niin sanotusti vaiheessa. Risto kertoi - karttaplotteriesta puhuttuamme - poikansa olevan innokas kalamies. He uistelevat. Hän kertoi Hahtisaaresta lähdettäessä rannan tuntumassa olevan aina isoja ahvenia heidän ajellessaan Laitakarin suuntaan. Kerroin Ristolle, että itse en uistele, mutta kukapa tietää, vaikka siihenkin vielä innostuu. Kerroin hänelle, että muista kaupata veneeseen vapapidikkeet alkukesällä hakiessamme veneen huollettuna taas kesäkäyttöön. Hän sanoi, että ei muuta kuin nelikymppinen tyhjäkäynnille ja uistin veteen ensi kesänä... Ajelin Hahtisaaren ja sisäsataman kautta kotiin. Kyllä monessa paikassa maastoauton luistonesto "sirahteli" eli liukasti oli...
Eipä ole kovin pitkää aikaa siitä, kun minulta kysyttiin, minkälainen vaaltulos oli edellisissä kuntavaaleissa Kemissä. Taisinpa todeta, että nehän löytyvät monestakin paikasta, mutta tässäpä ne ovat muistin virkistämiseksi... Kemi on kulkenut vasemmiston (Vasemmistoliitto ja SDP) johdossa vuosikymmeniä.
Mikäli oikein kuulin, muutama lukijoista jupisi:"Ja se kyllä näkyy kuntataloudessa."
