perjantai 2. elokuuta 2019

Mitä tänään tähän asti> mm. päiväongella...

Kirjoitin eilen muun muassa seuraavaa: Huomenna perjantaina illansuussa lähden kuuntelemaan Satama Open Air musiikkia illansuussa Selkäsaaren pohjoispään merialueelle - kaksi jigionkea ja kesäpilkki on vedessä. Toivottavasti saan ns. särkipilkillä sen särjen, jotta pääsen isoja ahvenia nostamaan...

Suunnitelmat muuttuivat.

Kuultuani, että kalakaverillani on tänään lapsenlapsipäivä eikä hänellä ole mahdollisuutta lähteä kököttämään veneeseen, päätin lähteä poikkeuksellisesti päiväongelle. Päiväongelle vaikka oli kylmä ilma, kova tuuli ja sekin aivan väärästä suunnasta.

Pistin haalarin alle villahousut ja villapaidan, hain ostomatopurkin kellarista, ajoin Hahtisaaren Nesteen kautta hahtisaaren venesatamaan. Vesi oli tosi matalalla.

Ajelin Kojukallion väylälle ja annoin Kiikelin suunnasta puhaltavan tuulen viedä minua Selkäsaaren pohjoisrantaa päin. Pistin kaksi jigionkea veteen. Tuli pieniä ahvenia. Ajelin rannasta varovaisesti takaisin väylälle, sillä tämän tästä vilahteli uppopuita aika korkean aallokon keskellä. 
Annoin tuulen viedä vielä toisen kerran. Sitten ajoin taas "keskelle ei mitään", ankkuroiduin ja keskityin onkimaan.

Kieltämättä välillä alkuvaiheessa kävi mielessä, onko tässä loppujen mitään järkeä eli olla kalassa tällaisella ilmalla, ven humpasi tuulella aikalailla.
Pientä ahventa tuli, päästin ne takaisin mereen ja osalla yritin syöttää viittä lokkia, jotka olivat tulleet katselemaan touhujani. Ei tullut ns. särkipilkillä särkeä mutta pieniä ahvenia. Uhrasin yhden pienimmistä syötiksi - toiveissa isot ahvenet.

Se toimi, vaikka ihan ennätyskaloja ei tullutkaan. Kyllä meriahventa tuli sen verran, että pieni perhe voi syödä niitä savustettuna vaikka "yli kylkiensä"...

Sisäsatamassa viriteltiin musiikkitouhuja.

Ajelin suhtkoht tyytyväisenä takaisin Hahtisaareen. Huomasin, että jotkut ovat intoutuneet syöttämään maissa sämpylänpalasilla, lokkeja, tiiroja ja variksia - huvinsa kullakin. Tätä kirjoittaessani ahvenet ovat jo pakastimessa.

Ihan hyvä päiväonkireissu. 

Pariisi 26.07.2019 > illalla Helsinkiin...

Matkamuistelua: Pariisi 26.07.2019 > illalla Helsinkiin...
Kirjoitin eilen mm. seuraavaa: Laskeuduimme rauhallisesti alas, kysyimme kahdelta pysähdyksissä olleelta "polkupyöräpoliisilta" bussilippujen ostopaikkaa. Niinpä ostimme Pigalle-metroasemalta päivän bussiliput. 
Kävelimme puistokäytävää pitkin - ohi Moulin Rougen - hotellille päin välillä istuskellen/vettä juoden. Kävimme pienessä supermarketissa täydentämässä ruoka- ja juomavarastoa ja menimme hotellille lepäämään hetkeksi. Televisioruudussa vilahti ennätyslämpötila Pariisissa 43,6 astetta Celsiusta...
Iltapäivällä ja illansuussa ajelimme busseilla siksakkia ja jalkaannuimme käydäksemme suuressa Haussmann-tavaratalossa. Tavarataloa oltiin juuri sulkemassa, joten se jäi kokematta.
Siispä kävimme siemaisemassa - happy hour - oluet tavarataloa lähellä olevassa baarissa. Iltahelteessä maistui hyvältä.
Hetken harhailtuamme iltapimeässä, ajoimme tutulla bussilla hotellille. Superhelteisen päivän jälkeen uni maistui.

Viimeisenä Pariisi-päivänä päätimme rauhoittua tutustumalla hotellin vieressä olevaan Cimetiere de Montmartre-hautausmaahan.
Miksi?
Siksi, että olimme matkamme aikana tavanneet/ohittaneet kymmeniätuhansia, satojatuhansia, kukaties miljoonia eläviä ihmisiä, joten oli paikallaan käydä paikanpäällä katselemassa todellisia korvaamattomia, joista ei ole kuin nimet/muistot jäljellä.
Otimme edellisenä iltana ostamamme edullisen punaviinipullon/uuden korkinavaajan ja mukit reppuun ja siirryimme hautausmaalle. Ilma oli edelleen hiostavan lämmin, ei toki eilisen kaltainen - onneksi...

Hautausmaalla ei ollut meidän lisäksemme kuin muutama ihminen, lähinnä turistiperheita. Istahdimme puiden siimeksessä olevalle puistonpenkille. 
Otimme mukillisen, toisenkin punaviintä ja yhtäkkiä alkoi kova, lämmin vesisade, jota säesti ukkosen jyrähdys. Menimme suojaan katokseen. Kaikki oli ohi varttitunnissa, jatkoimme matkaa...

Menimme hotellille, pakkasimme ison matkalaukkumme ja reppumme ja veimme ne tilapäissäilytykseen odottamaan iltapäivän lentokentälle lähtöä. Samalla luovutimme huoneemme.

Katselimme hotellin tuntumassa olevaa arkielämää "aikaa tappaen" odotellessamme lähtöä Charles de Gaulle-lentokentälle.
Istuimme lähiterassilla ja siirryimme lähiravintolaan/avoravintolaan syömään hiukan hiukopalaa

Tapasimmeko matkamme aikana yhtään tuttu? Emme, tosin em. avoravintolassa jututimme yhtä ryhmään kuuluvaa periskuntaa niin löytyi yhteisiä tuttuja Kemin Veitsiluodon saarelta. Maailma on pieni...

Ryhmä kokoontui hotellin ala-aulaan, matkaopas ja bussi saapuivat. Opas kertoili kentälle mennessämme vielä Pariisiin liittyviä asioita ja ohjeisti lentokenttäkäyttäytymistä. Toteutui sama, tyypillinen, nöyryyttävä siksak-kävely, jonka jälkeen siirryimme lentokentän "ostosparatiisiin". Vähäiset olivat ostoksemme...

Mukava lento Helsinkiin keskikokoisella Finnairin koneella. Lentokentältä Finnairin bussilla keskustaan ja hotellille. 
Olimme varanneet kotimaan matkat ja hotellin Travellinkin kautta. Hotellimme oli Scandik Simonkenttä.

Vastaanotossa nuorimies totesi: "Hotelli on aivan täynnä, joduimme majoittamaan teidät sviittiin. Toivottavasti se kelpaa teille."

Seitsemännen kerroksen hotellihuoneeseen, sviittiin päästyämme totesimme, että nyt kyllä kelpaa. Ei paha...

Seuraavalle päivälle ei ollut muuta tavoitetta kuin uusi kirjastorakennus Oodi. Pojanpoikamme Lauri oli Kemissä käydessään luvannut meitä siellä kierrättää/opastaa.

Taas uni maistui.










torstai 1. elokuuta 2019

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En sen kummempia, mutta kävi mielessä sanonta: Ei kannata mennä merta edemmäksi kalaan...
Olen vuosikymmeniä kalastellut Siikalahti-Kraaseli-Juurakko-Laitakari-alueella entisen puunuittoväylän varrella. Mutta oikeastaan vuodesta 2011 lähtien Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueella ja vähin Lehmikiven karikon tuntumassa.
Miksi?
Siksi, että Hahtisaaresta alueelle on muutaman minuutin ajomatka.
Onko alueella ollut tungosta. Ei, en ole nähnyt kahdeksan vuoden aikana ensimmäistäkään onkijaa, paitsi mukaani veneeseeni pyytämät henkilöt. Tosin tämän kesän aikana olen itsekin vähentänyt jigiongintaa ja kesäpilkkimistä. Katiskatkin ovat olleet maissa jo pitkään.
Minulla on tunne, että ihmiset epäilevät, että alueelta ei tule kalaa.
Toki ei aina, mutta aina silloin tällöin sen verran ja sen kokoisia, että voi hyvällä syyllä todeta: Keittää, paistaa ja vähän suolaan.
Olen varmasti kirjoittanut aika monta kertaa, että minun mielestäni meriahven on paras savustuskala. Niitä minä pyydän. Jos hauki tulee niin tulkoon...
Huomenna perjantaina illansuussa lähden kuuntelemaan Satama Open Air musiikkia illansuussa Selkäsaaren pohjoispään merialueelle - kaksi jigionkea ja kesäpilkki on vedessä. Toivottavasti saan ns. särkipilkillä sen särjen, jotta pääsen isoja ahvenia nostamaan...

Kemin Selkäsaaressa tänään...

Olemme viimeksi käyneet Selkäsaaressa tiistaina 16.07.2019. Olimme eilen päättäneet lähteä käymään saaressa, näin teimme. 
Perinteisten aamutoimien jälkeen ajelimme Hahtisaareen. Näytti Tomminkin pakettiauto olevan parkissa.

Aurinkoinen ja kevyttuulinen aamu, vesi aika alhaalla, mutta rantautuminen sujui asiallisesti.

Lammasfarmari oli varoitellut karkuun päässeestä katraastaan. Kyllä - ranta oli myllätty ja paskoja siellä täällä. Heittelin niitä lehtiharjalla sivuun polulta.Mökille päästyämme istahdimme pihaterassilla hetken aikaa. Tänään ei ollut työtavoitteita ollenkaan mutta...

Vaimoni pisti tulen tuvan uuniin ja kasteli kivi-istutuksia. Minä otin kirveet esiin ja kopsin klapeiksi muutaman ison kuusipökäleen vain neljään osaan, fiilistelen niiden kanssa myöhemmin.

Superloukussa oli pieni myyrä täynnä muurahaisia. Kannoin "saaliin" kompostikasaan käsin koskematta ja pistin loukun uudestaan pyytämään. 


Saaren pohjoispäässä oli hiljaista. Linnunpöntöillä oli hiljaista. Kahvittelun jälkeen, vaimoni kävi rannasta hakemassa pari mielenkiintoista kiveä vesikärryllä ja minä menin lähimaastoon sauvakävelemään.
Mustikat alkavat olla kypsiä, mutta niitä on vähänlaisesti. Metsämansikoita kypsyy taas pitkän ajanjakson aikana.
Metsässä kävellessäni tein havainnon, että lampaat olivat ilmeisesti kulkeneet - paskoista päätellen - hirvien kulkureittejä.
Ajatuksissani taas halailin niitä "kahen kuution puita", kyllä ne ovat komeita. 

Teimme lähtöä. Vesi oli vielä matalammalla kuin kuin tullessamme. Oli taas pakko soutamalla lähteä rannasta.

Oli mukava saaressakäynti taas kerran.


Parisi 25.07.2019...

Matkamuistelua > Pariisi 25.07.2019:

Kirjoitin eilen mm. seuraavaa: Pariisissa ykköstavoitteemme oli käydä Place du Tertren-aukiolla sijaitsevassa kirkossa ja sieltä ylhäällä kukkulalla sijatsevassa, upeassa Sacré-Coeur-kirkossa.
Miksi? 
Siksi, että haltuumme on joutunut vanha öljyvärimaalaus, jossa on em. aukio ja takana kyseiset kirkot. Kyseinen öljyvärimaalaus on päärakennuksemme eteisaulassa...

Alunperin tosin tavoitteena oli myös käydä - viimeinkin - Louvren taidemuseossa ja Eiffel-tornissa.
Olimme pyytäneet matkatoimistoa varaamaan liput. Emme saaneet asiaan vastausta emmekä ohjeistusta. Netin kautta liput olisi voinut ostaa. Paikalla jonottamiseen ennätyshelteellä emme lähteneet...

Hiukan katseltuamme hotellin lähiympäristöä kävimme pienessä lähikaupassa ostamassa pientä purtavaa ja juomaa - oikeastaan juomia "kivakan kulun kunniaksi"...

Kyllä uni taas maistui,
_________________

Herättyämme laskeuduimme hotellin ensimmäiseen kerrokseen aamupalalle. Olimme oppaalta saaneet ohjeistuksen, että ryhmämatkalaiset menevät oikealle ja yksityismatkalaiset, liikemiehet, jne. vasemmalle...

Paikalla ollessamme välittömästi ajatukset ottivat kierroksia: Eihän nyt näin sentään voi olla nykymaailman Ranskassa/Pariisissa. Maassa, jossa Vapaus, Veljeys, Tasa-arvoisuus käsitteet väitetään olevan kunniassa.
Annoin matkan jälkeen matkatoimistolle palautetta tästä "kahden kerroksen väkeä"-kohtelusta - hengessä > vaihtakaa hotellia... 

Aamupala nautittiin rahvas-osastolla, noustiin huoneeseen, rauhoituttiin ja valmistauduttiin lähtöön ykköstavoitteeseemme. Oli tulossa kuuma, hiostava päivä.

Hotellilta lähtiessämme pohdiskelimme reittivalintoja. Etenimme koko ajan oikeaan suuntaan välillä hiukan sivuunkin mennen, mutta jotakuinkin vaivattomasti  löysimme Place du Tertren-aukion ja sen reunalla olevan vanhan kirkon, jonka sisälle menimme vilvoittelemaan.

Aukiolla liikuskeli paljon taiteilijoita, jotka olisivat kohtuuhinnasta ikuistaneet piirtämällä olemuksemme.

Sieltä siirryimme istuskelemaan aukion reunalla olevaan "avoravintolaan" - varjoon nautiskelemaan virvokkeita. Kysyin tarjoilijanuorukaiselta, onko hän käynyt Suomessa, Helsingissä. Ei kuulemma ollut. Samalla sain tilaisuuden mainostaa Kemiä, sillä pikkurepussa on vanha > Maailman Suurin Lumilinna-logo englanninkielellä ommeltuna.

Tovin istuskeltuamme ja ihmisvilinää katseltuamme lähdimme ylhäällä kukkulalla sijatsevaa, upeaa Sacré-Coeur-kirkkoa kohti. Loppujen lopuksi se oli kivenheiton päässä aukiolta.

Väkeä - pääosa turisteja - oli liikkeellä todella paljon helteestä huolimatta. Oli mukava mennä sisälle viileään. Istuimme siellä tovin...
Sacré-Coeur on upea ja nimenomaan upealla paikalla. Ylhäältä näkee aikamoisen osan Pariisia.

Laskeutuessamme alaspäin eräällä varjoisella tasanteella näimme nuoria, pieniä, laihoja, meitä tummempi-ihoisia naisia, jotka "iskivät" meidän kylkeemme - pysähdyimme varjoon. Meille molemmille työnnettiin nimenkeräyslista eteen. Naiset, joita taisi olla kaikkiaan viisi,  eivät puhuneet mitään, vaan viittilöivät eräänlaista kuurokieltä.

Meille molemmille syntyi mielikuva, että he keräsivät nimiä jotain kannaottoa varten. Meille molemmille syntyi myös mielikuva myötätuntoisesta asennoitumisesta asiaan, olimmehan mm. Lontoossa jaelleet kolikkoja kadunvarressa makailleille/istuville vähäosasille reppanoille.

Kyseinen naisporukka vaati - viittilöivät - nimenkirjoittamisesta rahaa. Siinä vaiheessa kellot kilisivät meillä molemmilla. Otin parikymmpisen esiin päästäksemme porukasta eroon, mutta meille näytettiin listan kääntöpuolta, että minimi on 20 euroa/henkilö!

Taisinpa kirota reilusti suomenkielellä, että perkele, nyt riittää. 

Kävi mielessä jopa, että nappaan ojentamani parikymppisen takaisin. Lähdimme niiltä jalansijoilta laskeutumaan portaita alaspäin.
Kuulimme takaa aikamoista - miesäänistä älämölöä - ilmeisesti kuuroporukka tai "kuuroporukka" sai pikapalautetta, kun eivät saaneet lypsettyä meiltä vaadittua summaa.

Meitä kusetettiin!

Näin jälkikäteen ajatellen/muistellen meille esitetyt kaavakkeet olivat hiukan epäselviä, äpöstyksiä. Todennäköisesti porukka touhusi turvakameroiden katvealueella. Taktisesti paikka valittu superhelteellä puiden varjoon, johon mielellään - mekin - valitut uhrit pysähtyvät. Ilmeisesti nuo älämölömiehet seisoivat vielä syrjemmällä, kukatis piilossa...

Päätimme siltä seisomalta, että enää koskaan emme pysähdy vastaavassa tilaneessa, vaan kävelemme kylmästi aina ohi - aina!

Todettakoon, että olemme mm. kolme kertaa olleet Inter Rail-matkalla: Vuonna 2000 Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa, vuonna 2001 Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä mutta pääosin Ranskassa ja vuonna 2003 Italiassa. Koskaan meitä ei ole edellä kerrotun tavalla yllätetty.

Laskeuduimme rauhallisesti alas, kysyimme kahdelta pysähdyksissä olleelta "polkupyöräpoliisilta" bussilippujen ostopaikkaa. Niinpä ostimme Pigalle-metroasemalta päivän bussiliput. 
Kävelimme puistokäytävää pitkin - ohi Moulin Rougen - hotellille päin välillä istuskellen/vettä juoden. Kävimme pienessä supermarketissa täydentämässä ruoka- ja juomavarastoa ja menimme hotellille lepäämään hetkeksi. Televisioruudussa vilahti ennätyslämpötila Pariisissa 43,6 astetta Celsiusta...

Iltapäivällä ja illansuussa ajelimme busseilla siksakkia ja jalkaannuimme käydäksemme suuressa Haussmann-tavaratalossa. Tavarataloa oltiin juuri sulkemassa, joten se jäi kokematta.
Siispä kävimme siemaisemassa - happy hour - oluet tavarataloa lähellä olevassa baarissa. Iltahelteessä maistui hyvältä.

Hetken harhailtuamme iltapimeässä, ajoimme tutulla bussilla hotellille. Superhelteisen päivän jälkeen uni maistui.









keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Lontoo-Pariisi 24.07.2019...

Matkamuistelua > Lontoo-Pariisi 24.07.2019:

Kirjoitin eilen mm. seuraavaa: Seuraavana aamuna oli aikainen herätys Pariisiin lähtöä varten. Varmistimme herätyksen vastaanotosta. 
Pakkasimme matkalaukkumme aamun linja-autokuljetusta St. Pancras-rautaieasemalle menoa varten. 
Em. asemalta lähtee Englannin kanaalin alittava Eurostar-juna Ranskaan, Pariisiin. Junaliput oli matkaoppaamme jakanut ryhmän jäsenille aikaisemmin...

Kaikesta - lähinnä lievästä väsymyksestä huolimatta - mukava päivä ja uni maistui.

Kyllä - aikaisen herätyksen ja aikaisen/pikaisen "hätäaamupalan" jälkeen ryhmämme kokoontui hotellin aulaan ja siitä edelleen bussiin matkaoppaan ohjeistamana. Hotellin ja rautatieaseman välisen matkan aikana oppaamme kertoi vielä täydennyksenä Lontoon keskustasta sekä kyseli kaupunkiloman kokemuksia. Hän ohjeisti alustavasti myös rautatieasemakäyttäytymistä...

Jos Lontooseen tullessamme Heahtrow-lentokentälle oli nöyryyttävää siksak-matkustajakävelyttämistä, se oli kahta pahempaa - mielestämme - St. Pancras-rautatieasemalla.
Nyt ymmärsin myös, miksi matkatoimiston ennen matkaa lähettämässä informaatiossa puhuttiin kevyistä matkalaukuista. 
Matkalaukkuja, reppuja, takkeja, vöitä, kännyköitä, tms. lastattiin muovikaukaloihin ja niitä syynättiin viimeisen päälle tarkkaan.
Nimenomaan raskaan matkalaukun siirtely "korkeuksiin" oli ärsyttävän tympeää, raskasta. Muun muassa mustat - kaksmetriset bodarityypit, virkailijat vain huutelivat:"Sir! Put it here! Put it here!" Eivät tehneet pienintäkään elettä auttaakseen - ketään. 
Kyllä monet meitä iäkkäämmät henkilöt olivat tuskaisen näköisiä. Itse sain ison matkalaukkumme hätnäppää muovikaukaloon ja hihnalle. Se oli taatusti viimeinen kerta tätä lajia...

Tiukan turvatarkastuksen ja kahden passintarkastuksen jälkeen pääsimme vihdoin viimein lähtöaulaan - rauhoittumaan.
Olimme ilmeisesti em. hässäkän sekoittamia, että ihmisvirran mukana menimme seuraavassa tasossa olevalle lähtölaiturille ja olimme jo menossa Brysseliin lähtevään Eurostar-junaan.
Onneksi huomasimme erehdyksemme ja palasimme "lähtöruutuun" eli lähtöaulaan...

Jouduimme odottelemaan junan lähtöä aika tovin, joten takaraivoon iski oikeutettu ajatus>aamupalan olisi voinut nauttia loppujen lopuksi kaikessa rauhassa hotellilla...

Eurostar-juna Pariisiin lähti ajallaan. Se oli pitkä juna. Kulkee parhaimmillaan noin 300 km/h, kanaalia alittaessaan puolet siitä. 
Englannin kanaalin alituksessa ei loppujen lopuksi ollut mitään ihmeellistä, vajaaseen puoleen tuntiin ei näkynyt maisemia - se oli siinä. Ranskan rannikolta ihan Pariisin lähettyville oli maaseutua, upeita, puituja viljapeltoja joiden keskellä oli tämän tästä tuulimyllyryppäitä. 
Matka Lontoosta Pariisiin kesti noin 2,5 tuntia. Saavuimme Pariisin Care Du Nord-rautatieasemalle aikataulun mukaisesti...

Valtava rautatieasema, Euroopan suurimpia, joka oli tullut meille tutuksi aikaisemmilta Ranskan/Pariisin matkoiltamme. Olimme jopa majoittuneet vuoden 2001 Inter Rail-matkallamme aseman lähellä - näköetäisyydellä.
Otin erittäin vaatimattomasta huotellihuoneestamme aikanaan valokuvan sähkökatkaisemista. Näytin sitä meidän oppilaitoksemme sähköalan ammattilaisille. 
Muistaakseni "tuomio" oli > ei läpäise suomalaisia standardeja. Kuva on varmaan vaimoni valokuva-arkistossa vieläkin tallella. 
Kuvista puheenollen ajattelin ottaa hyvän digikameran mukaan matkallemme. Luovuin kuitenkin ajatuksesta, siitä olisi tullut ylimääräinen riesa ja huolenaihe. Käytännössä en ottanut koko viikon matkalla yhtään valokuvaa. No toki muutaman älypuhelimelle, joka on osoittautunut "höyryälypuhelimeksi"...

Oppaamme otti meidät vastaan ja ohjasi bussille. Ensimmäinen päivä Pariisissa käynnistyi ilmastoidussa turistibussissa, edessä oli kattava kiertoajelu lähinnä kaupungin keskusta-alueella. Liikenneruuhkat olivat silmiinpistäviä. Tuntui välillä, että kävellen olisi päässyt nopeampaa liikkeelle. 
Opas kertoi useimpien Pariisin tärkeimpien turistinähtävyyksien historiaa. Opastus/kerronta oli seikkaperäistä ja asiallista.

Erityisen vaikuttavaa oli ajaa Pariisin kuuluisin bulevardi - Champs Elysees - hitaasti päästä päähän. Siellä ns. keltaliivien porukat, sekoporukat olivat tehneet tuhoja. Oppaan mukaan käytännössä kaikkien liikkeiden ikkunat molemmin puolin bulevardia oli ollut säpäleinä ja eräs kuuluisa ravintola oli poltettu. Kaikki oli korjattu eli lasimiehille/-naisille oli ollut työntynkää...

Saavuimme Montmartren-alueella sijaitsevaan hotelliin illansuussa. Siistin tuntuinen hotelli, jossa ilmastointi toimi asiallisesti. 
Jonkin aikaa rauhoituttuamme hotellihuoneessa, lähdimme pistäytymään ulkona, ainoastaan hotellin lähituntumassa. Meillä oli tuttu varustus: Minulla kävelysauvat, pikkureppu ja vaimollani laukku. Niin ja tietysti vesipullot mukana...

Ajattelimme mennä hotellin vieressä olevalle Cimetiere de Montmartre-hautausmaalle, mutta se oli kiinni. Sen sijaan käveleskelimme Moulin Rouge-kabareerakennuksen kulmille ihmettelemään maailman menoa.

Pariisissa ykköstavoitteemme oli käydä Place du Tertren-aukiolla sijaitsevassa kirkossa ja sieltä ylhäällä kukkulalla sijatsevassa, upeassa Sacré-Coeur-kirkossa.
Miksi? 
Siksi, että haltuumme on joutunut vanha öljyvärimaalaus, jossa on em. aukio ja takana kyseiset kirkot. Kyseinen öljyvärimaalaus on päärakennuksemme eteisaulassa...

Alunperin tosin tavoitteena oli myös käydä - viimeinkin - Louvren taidemuseossa ja Eiffel-tornissa.
Olimme pyytäneet matkatoimistoa varaamaan liput. Emme saaneet asiaan vastausta emmekä ohjeistusta. Netin kautta liput olisi voinut ostaa. Paikalla jonottamiseen ennätyshelteellä emme lähteneet...

Hiukan katseltuamme hotellin lähiympäristöä kävimme pienessä lähikaupassa ostamassa pientä purtavaa ja juomaa - oikeastaan juomia "kivakan kulun kunniaksi"...

Kyllä uni taas maistui,












tiistai 30. heinäkuuta 2019

Lontoo 23.07.2019...

Matkamuistelua > Lontoo 23.07.2019:

Kirjoitin eilen mm. seuraavaa: Seurasimme televisiosta Englannin konservatiivipuolueen johtajavalintaan liittyviä kuvioita.
Niinhän siinä loppujen lopuksi kävi, että Boris Johnson tuli valituksi ja myöhemmin Englannin pääministeriksi.
Kyseisestä henkilöstä mm. Der Spiegel-lehti kirjoitti aiemmin: Mad in England!
No näitä hulluja riittää joka lähtöön suurvaltojen päämiehinä...
Ihan mukava päivä, johon luonnollisesti sisältyi lukuisa joukko perinteisten turistikohteiden ohituksia, yksi niistä Hyde Park.

Niin - rauhallisen aamupalan jälkeen lähdimme - minä ja vaimoni - liikenteeseen kävellen - minä sauvakävellen - lähimmälle metroasemalle ostamaan busseihin tutut kertaliput. Ja sitten menoksi Lontoon aivan ydinkeskustaan tuttua reittiä ja tietysti tutulla bussilla. 

Kyllä oli kulkuneuvoja liikenteessä. Bussin ohi sujahteli mitä kummallisempia pienkulkuneuvoja perinteisten autojen lisäksi. Oli moottoripyörää, moottoripyörää, jossa oli kaksi eturatasta, skootteria, polkupyörää, sähköpolkupyörää, sähköpotkulautaa, jne. näkyipä jossakin viilettävän yksipyöräinen "tasapainovempain", todella hurjaa menoa. Niin ja tietysti jalkakäytävät tupaten täynnä väkeä, suurin osa turisteja.
Kävimme - minäkin käväisin - eräässä superedullisessa Primark-tavaratalossa Oxford Steetillä, jossa vaimoni teki pieniä heräteostoksia...

Olin keronut vaimolleni, että tavoitteeni on pitää puhe Hyde Park-puiston Speakers`Cornerissa. 

Ennen puistoon menoa päätimme ostaa jotain pientä purtavaa, jotta puistopiknikillä ei ala hiukoomaan. Näin teimme.
Menimme Hyde Park-puistoon. Ilma oli hautovan lämmin ja laajassa puistossa oli paljon väkeä liikkeellä. Oli kuitenkin rauhallista, rentoa meininkiä, joka pohjusti mukavasti puhettani. 
Asetuimme ison puun varjoon levittämäni takkini päälle. Nousin ylös pitääkseni puheen...

Että kenelle pidin puheen ja millä kielellä? Pidin puheen vaimolleni ja suomenkielellä.

Kiitin häntä yli viidenkymmen vuoden yhteiselosta, johon on sisältynyt monenlaisia mielenkiintoisia, pääasiassa myönteisiä käänteitä. Taisinpa mainita, että onneksi olemme edelleen jotakuinkin kopillamme toteuttaaksemme mm. tämäntyyppisen lomamatkan.
Meillä on kaksi aikuista poikaa ja kolme lastenlasta. Vaimoni vastasi puheeseeni samoin ajatuksin - hyvä niin.

Istuskelimme ja napostelimme kaikessa rauhassa vähäisiä ostoksiamme. Hyde Parkin yksi amppari oli kiinnostunut keksini päällä olevasta hillosta yrittäen tunkeutua suuhuni. Sylkäisin mokoman pois...

Oli mukava ja rauhallinen hetki puiston nurmikolla. Kävelimme puiston itäpään poikki hissun kissun, oli aika kuuma ilma. Kävimme myös puistolammen reunalla. Emme suostuneet maksamaan puutarhatuolissa istumisesta, vaan jatkoimme matkaa lähimmälle bussipysäkille. 

Illansuussa hotellille mennessämme toteutimme yhden tavoitteemme tiedusteltuamme kohdetta eräältä kukkakauppiaalta.
Kävimme pubissa ja söimme englantilaisen perinneaterian eli Fish and chips ison oluen kera. Maistui hyvältä.

Hyppäsimme hotellin ohi kulkevaan bussiin ja ...

Huomasimme hetken päästä ajaneemme hotellin ohi pimeässä. Päätimme jatkaa matkaa tämän bussin päätepysäkille ja tulimme takaisin. Tulipahan Lontoon länsikulman etäalueita vilkaistua. Nuorta väkeä oli liikkeellä, oli aika rauhattoman tuntuista.

Niin kuin aikaisemmin olen kirjoittanut, olemme käyneet Lontoossa useita kertoja, ensimmäisen kerran vuonna 1989 poikien ja heidän kahden kaverin kanssa. Olemme aina päättäneet ajaa tyypillisellä Lontoon taxilla, mustalla sellaisella, johon voi melkein hattu päässä kävellä sisään. Niin se jäi tälläkin kertaa tekemättä. 

Seuraavana aamuna oli aikainen herätys Pariisiin lähtöä varten. Varmistimme herätyksen vastaanotosta. 
Pakkasimme matkalaukkumme aamun linja-autokuljetusta St. Pancras-rautaieasemalle menoa varten. 
Em. asemalta lähtee Englannin kanaalin alittava Eurostar-juna Ranskaan, Pariisiin. Junaliput oli matkaoppaamme jakanut ryhmän jäsenille aikaisemmin...

Kaikesta - lähinnä lievästä väsymyksestä huolimatta - mukava päivä ja uni maistui.







maanantai 29. heinäkuuta 2019

Lontoo 22.07.2019...

Matkamuistelua: 

Kirjoitin eilen mm. seuraavaa: Majoitumme Park International-hotelliin South Kensington-alueelle. Meidän hotellihuoneemme oli kellarikerroksessa, näkymä ikkunasta "sisäpihalle">muutaman neliömetrin ruohikkoalue ja kolme seinää, taivaan saattoi kuvitella olevan jossakin ylhäällä...

Perinteisten aamutoimien jälkeen menimme samassa tasossa olevaan aamupalatilaan. Olihan siellä jo muitakin - myös ryhmämme jäseniä. 
Ihan asiallinen, siisti tila ja ystävällinen palvelu. Itse aamupala - suomalaisiin huippuhotelleihin verrattuna - vaatimaton mutta maittava/riittävä.

Lähdimme liikkeelle. Otin mukaan Hedegrenin irrotettavan pikkurepun, jossa on vanha Kemin Lumilinnalogo ja Lekin säädettävät kävelysauvat. Vaimollani oli mukana Marimekon reppu. Molemmat reput erinomaisia valintavaihtoehtoja, sen totesimme heti aluksi...

Varasimme vesipullot mukaan, sillä päivästä näytti tulevan kohtalaisen lämmin.

Ensimäinen tehtävä oli päivälippujen ostaminen busseihin. Olimme päättäneet, että Lontoossa emme tällä kerralla aja metrolla. Portaikkoruuhkat ovat rankanpuoleisia varsinkin helteellä.
Kysyvä ei tieltä eksy, sanotaan. Kysyimme/varmistimme vielä lipunostopaikan kadun varrella työskentelevältä rakennus-/huoltomieheltä. Se oli lähin metroasema. 

Keskustelussa kävi ilmi, että kyseinen mies oli syntyisin Belfastista. Kerroimme Inter Rail-matkastamme vuonna 2001 Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa. Kerroimme, että emme lähteneet Belfastiin, koska siihen aikaan siellä oli rauhatonta, levottomuuksia.
Mies kertoi, että jos matkustamme vielä Irlantiin, on aivan ehdottomasti käytävä Belfastissa, siellä on edullista verrattuna esim Dubliniin. Taisimme todeta, että tavataan sitten siellä...

Ostimme busseihin päiväliput ja hyppäsimme bussiin - hetken kuluttua totesimme, että menemme väärään suuntaan. Ajelimme mm. Chelsea-alueen läpi yli Thames-joen kyseisen bussin päätepysäkille. Ihan mukava pistäytyminen "väärässä suunnassa".

Sittemmin menimme menimme Covent Cardeniin - varsinaiseen turistirysään. 

Siellä olimme muutaman tunnin. Vaimoni teki muutamia pikkuostoksia. Nautimme virvokkeita ulkoilmabaarissa...

Päätimme käväistä tämän päivän aikana suurimmissa tavarataloissa, näin teimme. Selfridges, Marks and Spencer ja sokerina pohjalla Harrods. Totesimme yhdestä suusta, että olipa Harrods "rahvaanomaistunut" sitten viime näkemän. Siellä oli ihan tavallisia mattijamaijameikäläisiä(kin) - tosin asu- ja ihokirjo - äärimmäisen monimuotoinen.

Olimme siis päättäneet nauttia/aistia suurkaupungin ihmisvilinästä. Väkeä riitti totta tosiaan.

Hotellille palatessamme kävimme saman kadun - Cromwell Road - varrella olevassa lähikaupassa iltapalaa ja vähän juotavaa ostamassa.

Seurasimme televisiosta Englannin konservatiivipuolueen johtajavalintaan liittyviä kuvioita.
Niinhän siinä loppujen lopuksi kävi, että Boris Johnson tuli valituksi ja myöhemmin Englannin pääministeriksi.
Kyseisestä henkilöstä mm. Der Spiegel-lehti kirjoitti aiemmin: Mad in England! No näitä hulluja riittää joka lähtöön suurvaltojen päämiehinä...

Ihan mukava päivä, johon luonnollisesti sisältyi lukuisa joukko perinteisten turistikohteiden ohituksia, yksi niistä Hyde Park.









sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Helsinki-Lontoo 21.07.2019...

Hiukan matkamuistelua:

Olimme lentäneet Kemistä Helsinkiin Finnairin pienimmällä lentokoneella lauantaina 20.07.2019 ja jatkoimme matkaa sunnuntaiaamuna 21.07.2019 Helsingistä Lontooseen Finnairin suurimmalla lentokoneella - uusi kokemus...

On kai se ihan mainitsemisen arvoinen asia, että 21.07. oli meidän 51. vuotishääpäivämme, porukoissa olemme olleet yli 55 vuotta - tähän asti.

Olihan se hässäkkää Lontoon Heathrow-lentokentällä. Meitä oli lähtiessämme kävelytetty kuin karjalaumaa vähin jo Helsinki-Vantaa-lentoasemalla, mutta nyt meno oli kahta kauhiampaa. Matkustajia kävelytettiin satoja metrejä siksakkia, totta, turvallisuus ennen kaikkea mutta...

Olen aivan varma, että jokainen matkustaja oli tarkkaan profiloitu ja nykytekniikalla kyllä selvittäisiin vähemmällä. On erittäin nöyryyttävää kävelytystä, ei voi muuta sanoa/kirjoittaa!
Turvatarkastukset molemmilla em. lentokentillä olivat tarkat.

Ikaalisten Matkatoimiston opas sai ryhmän kasatuksi ja menimme odottelemaan meille varattua bussia. Bussi tuli aikanaan ja lähdimme ajelemaan aamuruuhkaiseen Lontoon keskustaan.
Teimme mielenkiintoisen kiertoajelun Lontoon keskustassa, oppaamme selosti näkemäämme erittäin värikkäästi mutta asiallisesti.

Majoitumme Park International-hotelliin South Kensington-alueelle. Meidän hotellihuoneemme oli kellarikerroksessa, näkymä ikkunasta "sisäpihalle">muutaman neliömetrin ruohikkoalue ja kolme seinää, taivaan saattoi kuvitella olevan jossakin ylhäällä...

Tutustuimme illansuussa hotellin lähialueeseen eli käveleskelimme - minä ja vaimoni - samalla kadulla. Otin heti ensimmäisellä reissulla mukaan Hedegrenin irrotettavan pikkurepun, jossa on vanha Kemin Lumilinnalogo ja Lekin säädettävät kävelysauvat. Herättivät jonkin verran kiinnostusta...


Kyllä ei tarvinnut illalla unta odotella.

Käännös vasempaan päin


Hmmmmm - niinpä - muutoin hyvää, tuttua ja turvallista Unto Hämäläisen tekstiä lukuunottamatta sanaa: Kätyri > Liittyvät sanat sanalle kätyri > rikoskumppaniosasyyllinenrikokseen osallinenavunantajapetturi

Toki tuo avustajakin on luettelossa mainittu mutta kuitenkin...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Käännös vasempaan päin

Rinne haluaa vääntää rattia vasemmalle, mutta ilman virkakoneistoa valtio ei käänny. Ennustan, että hallitus tekee jo ensi syksynä ensimmäisen painavan nimityspaketin, kirjoittaa kolumnissaan Unto Hämäläinen.

Unto Hämäläinen




MUISTI­TEHTÄVÄ onnistui. Pystyin luettele­maan ilman luntti­lappua kaikki 19 uutta ministeriä, heidän puolue­kantansa ja tittelinsä tyyliin: Krista Kiuru, sosiaali­demokraatti, perhe- ja peruspalvelu­ministeri. Kokeilkaapa!

Osasin takavuosina luetella myös ministerien avustajat. Muistaminen oli helppoa, sillä jokaisella riviministerillä oli vain yksi avustaja ja pääministerillä kolme. Uusien kätyrien nimet eivät painu mieleen, koska heitä on peräti 82, enemmän kuin koskaan ennen.

Antti Rinteen (sd) hallituksen avustajakunnassa on kahden kerroksen väkeä. Ylemmässä kerroksessa on 15 valtiosihteeriä, joiden joukossa on kokeneita poliitikkoja, kuten entinen ministeri ja entisiä kansanedustajia sekä etujärjestöjen lobbareita. Alemmilla paikoilla ahkeroi 67 avustajaa, etupäässä nuoria puolueaktivisteja.

Palkka on suomalaisessa työelämässä arvostuksen mittari. Valtiosihteerille maksetaan 9 500 euroa ja avustajalle kokemuksesta riippuen 4 500–7 100 euroa kuukaudessa. Arvostuksesta kertoo, että ministerin valtiosihteerin palkka on huomattavasti parempi kuin kansanedustajan palkka.

OIKEISTO-OPPOSITIO ja muut hallitukseen nyrpeästi suhtautuvat ovat paheksuneet avustajien suurta määrää. En halua liittyä paheksujien joukkoon, sillä luulen ymmärtäväni, mihin hallitus tarvitsee näin paljon apuväkeä.

Takavuosina ministeriöiden virkakunnassa oli vahva poliittinen kaksoismiehitys. Hallituspuolueet istuttivat 1960-luvulta 1990-luvulle asti omia nimikkovirkamiehiään ministeriöiden keskeisille paikoille sulle–mulle-periaatteen mukaisesti. Jos kansliapäällikkö oli demari, tärkeimmän osastopäällikön oli oltava kepulainen, jotta tasapaino säilyi.

Kun uusi ministeri aloitti, hän saattoi luottaa siihen, että ”omat” virkamiehet olivat kärppänä auttamassa ministeriä. He osasivat valmistella merkittävät lakiesitykset ministerin tahdon mukaisesti. Naapuripuolueen virkamiehet saivat tyytyä vähäarvoisempiin hallinnollisiin tehtäviin.

Puolueiden ote virkakunnasta on nyttemmin kirvonnut. On tapahtunut sukupolvenvaihdos. Poliittiset virkamiehet ovat jääneet eläkkeelle, ja heidän seuraajansa ovat valtaosin sitoutumattomia. Puoluejäsenyys ei enää kiinnosta virkauralle pyrkiviä. Tästä on kärsinyt varsinkin vasemmisto.

Ministeriöiden kansliapäälliköitä on 11. Heistä vain kahdella tai kolmella on poliittista taustaa. Suurin osa kansliapäälliköistä ja muista johtavista virkamiehistä on sitoutumattomia. Vielä parikymmentä vuotta sitten sitoutumaton virkamies päällikkötehtävissä oli harvinaisuus. Sitoutumattomat virkamiehet ovat toki kulloisenkin hallituksen lojaaleja työjuhtia.

Ministerit ovat ainakin aluksi epäluuloisia ja epävarmoja asemastaan. He haluavat ympäröidä itsensä tutuilla ja uskollisilla tovereilla. 
Avustajia tarvitaan paitsi auttamaan ministeriä myös valvomaan ministeriön työtä. Varsinkin kokeneet valtiosihteerit ovat kullanarvoisia. He pystyvät pistämään virkamiehet kuriin. Hallituksen kielenkäytössä tätä kutsutaan nätillä sanaparilla: poliittinen ohjaus.

UUDEN hallituksen ohjelma toimii poliittisessa ohjauksessa oivana apuna. Ohjelma on kirjoitettu yksityiskohtaiseksi, jotta valtiosihteerit voivat käskyttää virkakuntaa sen perusteella. Pelkkä ohjaus ei silti riitä. Hallituksen pitää alkaa nimittää omia ihmisiä avautuville virkapaikoille.

Ennustan, että hallitus tekee jo ensi syksynä ensimmäisen painavan nimityspaketin. Sellainen voisi syntyä esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolen korkeista viroista ja Kansaneläkelaitoksen pääjohtajan paikasta, joka on tulossa sopivasti auki.

Hallitus kaavailee myös puoluetukeen kunnon korotusta ja aikoo perustaa erilaisia komiteoita suunnittelemaan suuria uudistuksia. Nämäkin hankkeet ovat tuttuja takavuosilta.

Kun hyvinvointivaltiota rakennettiin, tarvittiin vahvoja puolueita ja poliittista yhteisymmärrystä, joka usein löytyi komiteoiden valmistelutyössä. Tosin niissä tehtiin myös karmeita virheitä, jotka tulivat kalliiksi. Mietintöön kirjoitettu toimi käytännössä toisin kuin komiteassa oli kuviteltu.

Ei ole sattumaa, että Rinteen hallitus kaivaa esiin menneisyyden työkaluja. Kysymys on politiikan ennallistamisesta, paluusta hyvinvointivaltion rakentamisen kultaisiin päiviin.

Rinteen kunnianhimoinen – joskin julkilausumaton – tavoite on murtaa Suomessa pitkään vallinnut porvarillinen hegemonia. Hän haluaa vääntää rattia vasemmalle, mutta ilman virkakoneistoa valtio ei käänny. Niinpä koneistoa on pakko kovistella, jotta politiikkaa pystytään muuttamaan.

Kabinetin työ on vasta niin alussa, että on mahdotonta arvioida, kykeneekö se kääntämään politiikan suuntaa. Hallituksen punavihreä enemmistö lienee melko yksimielinen suurimmista uudistuksista. Keskusta joutuu kysymys kysymykseltä ratkaisemaan, mukautuuko puolue enemmistön tahtoon vai ryhtyykö panemaan vastaan.

Hallituksen ensimmäinen kesä on ministerien ja heidän avustajiensa elämässä parasta aikaa, vallan maistelua. Pitkästä raatamisesta on tullut palkinto. Voi luvata ja suunnitella tulevia suurtekoja. Äänestäjät ovat vielä armollisia. Tiedotusvälineet ovat tai ovat olevinaan ymmärtäväisiä.

Tästä kesästä kannattaa nauttia täysillä, jotta sen lempeyttä voi seuraavina vuosina muistella. Hallituskauden jatkuessa vallan ihanuus muuttuu vastuun kantamisen taakaksi. Vallan makuun tulee lisää karvautta.

Alustavaa matkaselvitystä Lontoo-Pariisi...

Minulta kysyttiin, mistä "keksimme" viime viikolla toteuttamamme lomamatkan. Pieni selvitys on siten paikallaan.

Takavuosina meistä jomman kumman täyttäessä ns. pyöreitä vuosikymmeniä suunnittelimme matkaa kahteen Euroopan suurkaupunkiin, Lontooseen ja Pariisiin, joissa molemmissa olimme jo aikaisemmin käyneet useita kertoja mm. Inter Rail matkojemme yhteydessä. Erityisesti meitä kiinnosti mennä Eurostar-junalla nopeasti/tehokkaasti Englannin kanaalin alitse.

Tiedustelin asiaa mm. Ikaalisten Matkatoimiston kautta. Sain vastauksen siihen aikaan, että heillä ei ole valitettavasti toivomaamme matkustusvaihtoehtoa. Jätimme silloin asian sikseen, varsinkin kun molemmissa suurkaupungeissa oli levotonta>pommiräjähdyksiä ja jatkuvia terroristiuhkia.

Vuosi sitten selailtuani em. matkatoimiston sivuja, huomasin, että toivomamme matkapalvelu oli ilmestynyt toteutukseen. 
Pari kuukautta sitten päätimme lähteä matkalle. Seuramatkalla tässä tapauksessa ei ollut erilaisia hotellivaihtoehtoja, mutta netistä saamamme informaatio muutoin vastasi pääsääntöisesti toiveitamme.

Niinpä varasimme matkan, matkareitti: Kemi-Helsinki-Lontoo- Pariisi-Helsinki- Kemi ...

Ikaalisten Matkatoimiston osuus oli tuo Helsinki-Lontoo-Pariisi ja Kemi-Helsinki-Kemi yhden yön hotellimajoituksineen varasimme Travellinkiltä netissä...

lauantai 27. heinäkuuta 2019

Eräs Facebook-tekstini tänään lauantaina 27.07.2019...

Kirjoitin noin viikko sitten: Kaikesta huolimatta nyt on Suomesskin kesä ja siitä toivottavasti osaamme nauttia, emmekä narise:" Kun nyt on niin kuumaa!"
Minä pistän nyt kirjoittamiseen liittyvän aivoni osa-alueen "narikkaan". Ajankohtana 21.-27.07.2019 en kirjoita, kommentoi, lainaa, tms. yhtään mitään, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole...

No niin ja hiukan lisäselvitystä edelliseen. Olin vaimoni kanssa lomamatkalla, matkareitti: Kemi-Helsinki-Lontoo- Pariisi-Helsinki- Kemi ...

Saattaa olla, että puran mielenkiintoista matkaamme pala palalta aina, kun siihen löytyy jokin sopiva sanallinen/asiallinen yhtymakohta.
Kun tuota kuumuutta meillä valitellaan päntiönään, totean, että Pariisissa oli torstaina 25.07.2019 televisioinformaation mukaan korkein lämpötila 43,6 astetta Celsiusta. Olimme koko päivän liikkeellä. Ilma oli samantasoista kuin huonosti lämmitetyssä saunassa. Hyvin selvisimme. Totesimme, että ei meillä aivan rapakunto sentään ole...