maanantai 4. kesäkuuta 2018

Välitä ainoastaan asioista, joihin voit vaikuttaa ja unohda muiden odotukset: näin toimii maailmalla supersuosioon noussut ”ihmisten konmaritus”

Niinpä - itse olen alla olevan artikkelin luettuani ja tarkemmin ajateltuna - viis veisannut pääsääntöisesti koko tähanastisen elämäni. Ehkä sen vuoksi elämäni - ainakin omasta mielestäni  - on ollut ja on edelleenkin aika lailla yksinkertaista ja helppoa, kukaties monien mielestä yksioikoista/tylsää...  

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Elämä
Välitä ainoastaan asioista, joihin voit vaikuttaa ja unohda muiden odotukset: näin toimii maailmalla supersuosioon noussut ”ihmisten konmaritus”

Kaukaisen sukulaisen häät tai ikävä työtehtävä saattavat viedä energiaa, aikaa ja rahaa. Pahimmillaan ärsytyskynnys nousee ja asia tekisi mieli jättää huomiotta. Mutta voiko niin tehdä?







TEKISIKÖ mieli jättää kaverin kalliit polttarit väliin, skipata kaukana järjestettävät häät tai vähät välittää kaukaisen sukulaisen rippijuhlista?

Uutuuskirja Viis veisaamisen mullistava taika (Art House) kehottaa jättämään turhat huolenaiheet. Maailmalla huippusuosittu kirja on nyt suomennettu.

Teoksen tehnyt Sarah Knight kirjoittaa, kuinka ”lakkaat tuhlaamasta aikaa, jota sinulla ei ole, ihmisten kanssa, joista et pidä, asioihin, joita et halua tehdä”.

Knightin mukaan viis veisaamisen tarkoituksena on vapauttaa energiaa asioihin, joilla on todella merkitystä sekä säästää aikaa ja rahaa. Lopulta viis veisaamisen on tarkoitus johtaa omia arvoja vastaavaan elämään, Knight kirjoittaa.
MUTTA onko se niin yksinkertaista? Voiko sukulaisen häät jättää väliin, vai katkooko se ihmissuhteita? Loukkaako päätös tai käytös muita?

Knight kokeili viis veisaamista omassa elämässään: hän jätti osallistumatta tilaisuuksiin, jotka eivät tuntuneet mukavilta ja lakkasi tekemästä asioita, jotka eivät tuottaneet iloa.

”Pikkuhiljaa minulla alkoi olla parempi ja vähemmän kuormittunut olo. Olin rauhallisempi. Löin luurin korvaan puhelinmyyjille, kieltäydyin viikonloppureissusta, jonne oli tulossa mukaan taaperoikäisiä, lakkasin katsomasta True Detectiven kakkoskautta heti ensimmäisen jakson jälkeen.”

”Erota toisten ihmisten mielipiteet heidän tunteistaan.”
MEILLÄ kaikilla on elämässämme velvollisuuksia ja asioita, joita emme välttämättä haluaisi tehdä. Ne voivat aiheuttaa stressiä ja huolta, jotka vievät energiaa asioilta, joihin todella haluaisimme käyttää voimavarojamme.

Knightin mukaan asiaan on yksinkertaiselta tuntuva ratkaisu:

1. Knight kehottaa ensin päättämään, mistä huolenaiheista todella piittaat.

Huolenaiheet kannattaa jaotella sen mukaan, aiheuttavatko ne ärsytystä vai tuovatko ne iloa.

Esimerkiksi loman suunnitteleminen voi tuntua raskaalta, mutta tuo lopulta iloa. Lomasään murehtiminen etukäteen sen sijaan tuo vain ärsytystä. Samoin se, jos mietit jo etukäteen, loukkaantuuko tätisi, jos et osallistukaan suvun kesäjuhlille.

”Tärkeintä on muistaa, että sinun kannattaa välittää ainoastaan niistä asioista, joihin voit vaikuttaa, eikä ensinnäkään niistä joihin et voi vaikuttaa”, Knight kirjoittaa.

2. Kun olet päättänyt, mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä, voit vähät välittää muista asioista, Knight kirjoittaa. 

KYSE on siis priorisoinnista: siitä, mikä todella on merkityksellistä eikä lisää stressiä. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan olla ilkeä muille tai loukata ympärillä olevien ihmisten tunteita.

”Jos se vaikuttaa myös muihin, sinun on ihan ensimmäiseksi viis veisattava siitä mitä toiset ihmiset ajattelevat – vasta sen jälkeen voit toden teolla viis veisata käsillä olevasta asiasta. Jotta tämä onnistuisi, erota toisten ihmisten mielipiteet heidän tunteistaan”, Knight sanoo.

TÄSSÄ ristiriita usein piileekin, sanoo psykologi Satu Kaski:

Ihmisillä on tarve ottaa huomioon muiden mielipiteet ja ne vaikuttavat usein päätöksiimme – halusimme tai emme.

”Ihminen on yhteisöllinen eläin, joka toivoo olevansa pidetty ja hyväksytty yhteisössään. On inhimillistä, että miettii mitä muut sanovat teoistaan tai sanomisistaan”, Kaski sanoo.

Meillä on Suomessa tapana ottaa muiden mielipiteet vahvasti huomioon, Kaski sanoo.

”Vaikka yksilöä korostava kulttuuri onkin nostanut päätään, olemme lähtöisin hyvin yhteisöllisestä kulttuurista. Asioista, velvollisuuksista ja muiden mielipiteistä viis veisaaminen voi siksi olla vaikeaa”, Kaski huomauttaa.

”Huolehdimme liian usein asioista vailla minkäänlaista kaukokatseisuutta. Pysähdy. Laskelmoi.”
USEIN eniten harmitusta aiheuttavat tilaisuudet ja asiat, jotka nielevät sekä aikaamme, energiaamme että rahaamme.

Knight kehottaa miettimään tarkkaan, kannattaako suostua menoihin, jotka siintävät kaukana tulevaisuudessa. Syyskuussa vietettävät mökkitalkoot saattavat nyt kuulostaa asialta, joka kyllä hoituu kädenkäänteessä. Syksyllä talkoot saattavat tuntua uhraukselta, joka vie viikonlopun, bensarahat ja nostaa ärsytyskynnystä.

”Huolehdimme liian usein asioista vailla minkäänlaista kaukokatseisuutta. Pysähdy. Laskelmoi. Ja mieti tarkkaan, ennen kuin vastaat myöntävästi mihinkään”, Knight ohjeistaa.

Knight kehottaakin tarkkailemaan ärsytysbudjettia: Minkä arvoinen kyseinen asia on? Onko sinulla varaa olla piittaamatta kyseessä olevasta asiasta?

Jos jo nyt tunnistat, että mökkiviikonloppu tuo todennäköisesti enemmän stressiä kuin iloa, kieltäydy kohteliaasti.

Knightin mukaan viis veisaamista ei tarvitse pyydellä anteeksi, kun kieltäytymisen ilmoittaa kohteliaasti.

Sen jälkeen on viis veisattava reaktioista, joita mahdollinen kieltäytyminen aiheuttaa.

AINA se ei kuitenkaan ole niin helppoa, Kaski sanoo. Kieltäytyminen voi herättää erilaisia tuntemuksia, kuten syyllisyyttä tai ahdistusta. Tunteet voivat olla hyvinkin voimakkaita.

”Syyllisyys on tunne siinä missä mikä tahansa muukin tunne. Se herää usein, kun kokee tehneensä jotakin väärää. Silloin voi peilata, kuinka ’väärin’ oikeasti toimi ja onko syyllisyyden tunteminen todella aiheellista”, Kaski sanoo.

Hankalista ja itselle haitallisista velvollisuuksista voi kieltäytyä jämäkästi ja ilman suurempia selittelyitä, Kaski sanoo.

”Se voi tuntua radikaaliltakin vedolta, mutta joskus irrottautuminen vaatii sitä. Se on myös terveen itsekästä”, Kaski sanoo.

Totaalinen piittaamattomuus voi pahimmillaan loukata ja katkoa ihmissuhteita.
Kaski muistuttaa kuitenkin, että teoilla on myös seurauksia.

”Teoilla ei ole vain pelkkiä syitä, niillä on myös seurauksia. Seuraamuksena voikin olla, ettei sukulainen tai ystävä saavukaan juhliisi, jos olet aiemmin kieltäytynyt heidän juhlistaan,” Kaski sanoo.

TOTAALINEN piittaamattomuus voi pahimmillaan loukata ja katkoa ihmissuhteita. Knight toteaa, ettei se ole viis veisaamisen tarkoitus.

Knightin mukaan kyse on lopulta itsensä ja omien rajojen tunnistamisesta. Kun tiedät, mistä pidät, osaat myös erottaa, haluatko välittää käsillä olevasta asiasta tai ongelmasta.

”Pääset lopulta rytmiin, jossa sinun ei tarvitse arvuutella omia mielipiteitäsi – ja se taas huomattavasti vähentää päätöksentekoon tuhraantuvaa aikaa ja ahdistusta. Epäröinti (ja ahdistus) merkitsee aina turhia ärsytyksen aiheita.”

TURHISTA huolenaiheista viis veisaavat ihmiset eivät ole joustamattomia tai hankalia, vaan huolettomia ja voimaantuneita, Knight kirjoittaa.

Omat rajansa tunnistavia ihmisiä pidetäänkin usein positiivisina ja reiluina, lifecoach Heidi Alamikkelä totesi aiemmin Helsingin Sanomille.

”Heihin suhtaudutaan hyvin. Heillä on tahtotila ja hyvä asenne. On positiivista asettaa omia rajoja ja tällaisten ihmisten kanssa on kiva olla. Tulee tunne, että heillä hommat on hallussa”, Alamikkelä sanoi.

Myös Kaski kehottaa pitämään omat rajansa itselle tärkeissä asioissa.

”On hienoa, jos ihminen uskaltaa elää oman näköistään elämään, kunhan ei tietoisesti loukkaa toista”, Kaski sanoo.

Ruotsin Haaparannalla tänään maanantaina 04.06.2018...

Olemme viimeksi käyneet Haaparannalla tiistaina 10.04.2018. Emme käy siis siellä ihan päntiönään.

Ajelimme kovassa tuulessa > ilman lämpötila +9 ja tien lämpötila +22 astetta Celsiusta. Me ajelimme hissunkissun eli vasemmalta soljui ohitsemme koko ajan autoja.

Jälleen perinteinen ICA MAX- käynti tuttuine ostoksineen. Yksi jokakertainen pravuuriostos on "kaksipistekasi" tumma janojuomaolut. Nyt intouduin ostamaan yhden sixpackin uutta vaaleaa. Sitten Systembolaget ja muutama viinipullo.

Tällä kerralla vaimoni kävi pikakäynnin myös IKEA:ssa. Minä jäin istuskelemaan sohvaryhmään. Seurailin kahden somistajan työskentelyä tuloaulassa. Hyvän kokonaisuuden he saivat mielestäni aikaan katseenvangitsijaksi...

Kävin välillä ostamassa IKEA:n lihapullia ja makeannälän tyydyttäjiä. 

Ihmisiä tuli ja meni harvakseltaan. Sisään menijät tuntuivat olevan erttäin päättäväisen oloisia ja kiireisiä. Näin vilaukselta sisään menevän tutun kemiläispariskunnan. Vartin päästä he tulivat jo takaisin. Mieshenkilö totesi minut nähdessään: "Jaa sinä ootat täällä!" "Kyllä!" totesin arvaten, että he olivat jututtaneet vaimoani IKEA:n labyrintissa. Niin kuin olivatkin.

Tällä kerralla en nähnyt muita tuttuja.

Pois lähtiessämme emme viitsineet ajaa rajanpinnan Matkailukeskuksen/linja-autoaseman ohi, vaan käännyimme pääväydän liikennenympyrän suuntaan ja siitä yli valtakunnanrajan Kemiä kohti.

Haaparannan Barents Centerin rakentaminen ei ole vieläkään käynnistynyt. Samat murheellisen näköiset betonipaalut olivat pystyssa kuin viimeksi käydessämme. Monttu oli täynnä vettä. Kaupparakennuksen, monitoimiareenan ja Haaparannan lukion rakentajaksi aikoinaan valittu rakennusliike on ainakin kertaalleen vaihtunut ja aikataulut paukkuvat edellen oikein kunnolla...

Kromimalmirekat olivat liikenteessä niin kuin aina. Mukava pistäytyminen taas kerran.

Niin - todettakoon, että köröttelimme mennen tullen noin 80 km/h nopeutta - ei ole kiirettä.




lauantai 2. kesäkuuta 2018

Yön yli Kemin Selkäsaaressa...

Päätimme lähteä eilen illansuussa Selkäsaareen. Olin päivällä "matopellosta" kaivanut kymmenisen matoa, josko käväisisin myöhään illalla istumassa Lehmikiven karikonkupeessa ongellakin.
Hahtisaaresta ajelimme Kojukallion kupeeseen, jonne olin aiemmin jättänyt vanhan Rambon pyytämään. Sanoin vaimolleni, että katiska on tuon ison kivikasan/pikkukarikon takana mutta...

Mitä ihmettä, eihän sitä siellä näkynyt, vaan katsottuani taakse sisäsataman suuntaan näin katiskan kohon, olimme ajaneet siitä ohi...
Meidän katiskojen käyttäytyminen on tänä alkukesänä ollut outoa tai minulla muisti pätkii. Katiskassa ei ollut kuin yksi pieni ahven, joka luonnollisesti päästettiin takaisin mereen kasvamaan. Oliko joku käynyt "verottamassa" katiskaa, mene ja tiedä.

Ajelimme Selkäsaaren pohjoisrantaan ja kärräsimme vesikärryillä romppeet mäkeä ylös. Samalla jätimme em. katiskan rannalle.
Minä fiilistelin aiemmin aloittamallamme maalaustouhulla. Sen tehtyäni lähdin käväisemään iltaongella, vaimoni jäi lueskelemaan mökin tupaan. Oli upea ilma, etukäteen aistin, että ilma oli aivan liian hyvä kalastamiseen. 

Ankkuroin katiskojen kupeeseen. Pistin veteen pilkin ja kaksi jigionkea. Jokaisessa kävi vuoronperään - erittäin suurella todennäköisyydellä iso särki. Syötin sitä herkullisilla madoilla hetken aikaa. 
Minulla ei ollut tällä kerralla iskua kunnon kalastamiseen. Tarkistin katiskat: Uudessa Ahti-katiskassa oli aika paljon pieniä ahveniä, muutama savustuskokoinenkin ja yksi hauki, jätin ne sinne, sillä oli myöhäinen ilta. Wekessä ei - ihme ja kumma - ollut muutama pieni ahven. Rantaan tultuani kaadoin loput madoista kompostikasaamme. Kyllä uni maistui...

Aamulla aikaiset aamukahvit juotuamme intouduimme vielä pienistä lisämaalauksista. 

Lisämaalaukset sujuivat poikkeuksellisen ankarassa hyttyspilvessä. Onneksi oli hyttyskarkotteita mukana. Muistelimme, että mm. viime kesänä ei ollut juuri hyttysiä lainkaan, Linnut pitivät upeaa konserttia koko päivän...

Aterian jälkeen otimme iltapäivätorkut ja aloimme valmistautua kotiin lähtöön. Saimme ihailla puolenkymmenen "ökyveneen" kulkevan näköaukostamme länteen päin. Muutoinkin veneitä oli paljon liikenteessä, eipä ihme, kun ilma oli mitä parhain.
Ajoimme Lehmikiven karikon kupeessa olevat katiskat pois hakemaan. Ahti-katiskassa oli paljon ahvenia, valitsimme niistä toistakymmentä ja loput päästettiin takaisin mereen kasvamaan. Eilisiltainen hauki oli löytänyt pakoreitin. Weke-katiskassa ei ollut juuri mitään.

Veimme molemmat katiskat uusiin pyyntiasemiin Selkäsaaren pohjoisrannan tuntumaan.

Kalat on perkattu, perkkeet upotettu tontin kulmalle "matopeltoon". Huomenna kokeilemme ensi kertaa sähkösavustinta.

Tuli taas turhan pitkä irrottelu. Menköön ensimmäisen yön yli saaressa tälle kesälle - piikkiin...





torstai 31. toukokuuta 2018

Sähköpostiviesti Juha Sipilältä tänään...



juha emailer teemakuva (600 x 300)

Sain Suomen Keskusta rp:n puheenjohtajalta, Juha Sipilältä, sähköpostiviestin niin kuin monesti aikaisemminkin. Hän puhuttelee minua keskustalaiseksi, vaikka jäsenmaksua en maksakaan - toki tukimaksua - mikä on samansuuruinen jäsenmaksun kanssa. Keskustalaisuus on lähinnä minun arvomaailmaani...

Suomessa eletään mielenkiintoista aikaa tuon sotemaku-uudistuksen kanssa.

Ken elää, hän näkee...


Hyvä keskustalainen

Sote- ja maakuntauudistuksen maaliin saattamisessa eletään viimeisiä viikkoja. Uudistus on nyt eduskunnan käsissä. Eduskunta käyttää asian käsittelemiselle tarvitsemansa ajan. Perustuslakivaliokunnan huolellista ja riippumatonta työtä täytyy kaikissa oloissa kunnioittaa.

Maakunnissa ollaan jo pitkällä ja niissä eletään uutta aikaa. Hyvä niin, koska uudistuksessa toimeenpano ratkaisee paljon. Kun toimeenpano tehdään huolella, sen pohjalta saavutetaan muun muassa kustannusten hillintä. Meidän kannattaa kaikissa yhteyksissä korostaa, että kyse ei ole leikkauksista, vaan joka tapauksessa kasvavien kustannusten hillinnästä. Uudistuksen myötä kustannusten kasvu saadaan paremmin hallintaan. Tavoitteena on, että kustannuksia hillitään kolmen miljardin euron edestä seuraavan kymmenen vuoden aikana. Keskustalle tärkeintä koko uudistuksessa on tasa-arvoiset palvelut postinumerosta riippumatta.

Kun uudistus nyt on kalkkiviivoilla, vastustajien äänenpainot kovenevat. Tämän kestämme. Uudistuksesta on virkavastuulla tuotettu useita selvityksiä. Esimerkiksi 21 selvitystä maakuntien rahoituksesta ja satoja sivuja vaikutusarviointeja. Nämä kaikki löytyvät www.alueuudistus.fi. Riippumaton lainsäädännön arviointineuvosto on luonnehtinut esityksen sisältävän monipuolisia arvioita. Se on pitänyt maakuntalakia kokonaisuudessaan hyvin kirjoitettuna.

Eduskuntakäsittelyn viivästyttyä on jo ilmeistä, että maakuntavaalit siirtyvät lokakuulta. Vaalien ajankohta selviää lähiviikkoina.

Keskustassa olemme valmistautuneet hyvissä ajoin maakuntavaaleihin. Ehdokasasettelu on täydessä vauhdissa ja maakunnissa valmistellaan jo ohjelmia. Hyvä näin. Maakuntauudistuksen myötä demokratia kasvaa, kun moniportaisesta kuntayhtymähallinnosta päätökset siirtyvät maakuntavaltuutettujen käsiin.

Jatketaan vaalityötä täysillä, kun vaalien ajankohta vahvistuu. Olemme hyvässä tilanteessa ja etumatkalla suhteessa muihin puolueisiin. Pidetään siitä sinnikkäästi kiinni.

Viestimme tarkentuneesta aikataulusta ja muista jatkotoimista teille jäsenille heti ratkaisujen synnyttyä. Nyt tarvitaan malttia ja meiltä erityisesti viileää rauhallisuutta: Viedään uudistus rauhassa maaliin.


Juha Sipilä
puheenjohtaja





Viimeinen palvelus...

Veljeni Eero kuoli 09.02.2018, hänen siunaus- ja muistotilaisuutensa oli 23.02.2018 ja hänen tuhkauurnansa laskettiin Kemin Peurasaaren hautausmaalla hautaan tänään 31.05.2018 klo 12.

Peurasaaren hautausmaalla em. tilaisuudessa suntion, minun ja vaimoni lisäksi olivat sisareni, hänen aviomiehensä sekä veljeni viime vuosien naisystävä.
Saimme veljeni tuhkauurnan suntiolta kappelissa. Hän kysyi: "Kuka kantaa?" "Minä kannan." totesin yksiselitteisesti.
Kävelimme rauhallisesti kappelista kauniissa, aurinkoisessa säässä kappelinkellojen soidessa suntion ohjeistamana veljeni hautapaikalle.
Laskin uurnan havuilla pohjustettuun hautaan. Kukin vuorollamme lapioimme hautaa umpeen. Hautausmaan työntekijät viimeistelevät myöhemmin työmme jäljen. Veljeni on aiemmin edesmenneen vaimonsa Olgan vieressä - hyvä niin.

Eeron naisystävän pyynnöstä perinteiset rukoukset ja se oli siltä osin siinä...

Jäimme vaimoni kanssa vielä hetkeksi hautausmaalle kastelemaan vanhempiemme haudalla olevia kukkia.
"Teit veljellesi viimeisen palveluksen." vaimoni sanoi pois kävellessämme. "Niin tein." totesin ajatuksissani.

Kyllä kuolema, varsinkin lähiomaisen kuolema pysäyttää...

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Katiskoita kokemassa tänään...

Käväisin tänään iltapäivällä katiskoita kokemassa. Menomatkalla jätin tarkastamani vanhan Rambon Kojukallion kupeseen. En viitsinyt sitä lähteä Selkäsaaren pohjoisrantaan viemään, koska tuuli ohi pahimmoillaan vasten rantaa, joten pois lähteminen yksin olisi ollut hankalaa.

Lehmikiven kupeessa oli pakko heittää ankkuri veteen ensimmäistä katiskaa, uutta Ramboa (Ahti nimellä sitä myydään näemmä Lidlissä) kokiessani.
Oli runsaasti kalaa - lähinnä pientä ahventa - tyhjensin katiskan saaviin, johon olin optimistisesti koukannut merestä vettä. Toisen katiskan eli Weken luona sama juttu. 

Ihmettelin, kun Wekessä ei ollut kuin viisi kalaa. Maanantaina vaimoni kanssa saaresta pois lähtiessämme kävimme uteliaisuuttamme kurkkaamassa, onko katiskoissa kalaa.

Kyllä oli - Wekessäkin aika lailla - hmmmmm...

Valitsin saavista toistakymmentä ahventa ja loput kaadoin takaisin mereen. Sitä ennen olin soittanut naapurilleni, onko pienahvenen tarvetta herkkuruokien tekoon. Ei ollut tällä kerralla, kevätkiireet ovat päällä...

Jätin katiskat sijoilleen, vaikka aluperin olin ollut aikeissa viedä ne "entisiin hyviin kalavesiin" eli juurakon ja Kalkkinokan väliselle matalikolle väylän varteen.
Miksi muutin suunnitelemia? Tuuli alkoi yltyä ja paluumatkalla olisi ollut "puskemista" vastatuuleen...

Kotona perkasin isoimmat ahvenet. Vaimoni huuhteli ne ja pisti pusseissa pakastimeen. Olihan niitä sentään viisitoista. Perkeet jätin tontin kulmalle. Arvelen, että ne on jo pääosin harakoiden toimesta syöty=herkuteltu tätä kirjoittaessani.

Kylä! Kävin hetki sitten uteliaisuuttani vilkaisemassa, kaikki syöty. Voi olla, että seuraavalla kerralla hautaan perkkeet "matopellon" kulmalle niinkuin usein ennenkin...

tiistai 29. toukokuuta 2018

Yrittänyttä ei laiteta...

Yrittänyttä ei laiteta, sanotaan...
Soitin eilen kalakaverilleni  ja kysäisin, onko hänellä kiinnostusta lähteä katiskoita kokemaan. Sovimme soittelevamme tänään. 

Soittelimme ja niinpä illansuussa päätimme lähteä käväisemään lähivesillä, vaikka tuuli olikin hiukan yltymässä. Hahtisaareen päästyämme aistimme hiukan jopa vaahtopäitä vyöryvän rantaan.
Lähdimme kuitenkin liikkeelle. Kojukallion ohi ajettuamme aallot alkoiva olla sitä luokkaa, että päätimme jättää Lehmikiven karikonkupeessa olevat katiskat kokematta - olisi ollut työlästä/lähes mahdotonta siinä aallokossa.

Käännyimme väylällä takaisin hiukan kastuneina ja suuntasimme Selkäsaaren pohjoispäässä olevan vanhan Rambon kokemiseen. Senkin ympärillä saimme muutaman kerran tehdä kierroksen ennenkuin saimme sen ylös. Ei yhtään kalaa - tai oikeastaan yksi - joka sekin livahti pohjan repeytyneestä reiästä mereen.
Toimme katiskan rantaan. Taitaa olla niin, että tämä katiska on aikansa elänyt. Tutkin sitä vielä huomenna.

Eipä ole aikaisemmin näin tyhjin käsin täytynyt mereltä tulla takaisin, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Yksi hyvä puoli tämän päivä ilmassa on, vesi nousee ja helpottaa meidän lähiaikojen rantautumista Selkäsaareen, mikäli tuulet hiukan tyyntyvät...

Venäjä ei enää edes yritä ylläpitää uskottavuuttaan

Hmmmmm - niinpä - näin se valitettavasti on...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Pääkirjoitus    |   Pääkirjoitus

Venäjä ei enää edes yritä ylläpitää uskottavuuttaan

Uusi näyttö Venäjän osuudesta malesialaisen matkustajakoneen alasampumisessa vuonna 2014 uppoaa osaksi Venäjän ja lännen jo ennestään huonoja suhteita.


LÄNSIMAIDEN ja Venäjän suhteet kylmenivät rajusti, kun malesialainen matkustaja­kone ammuttiin alas Itä-Ukrainan separatistialueiden ­yllä 17. heinäkuuta 2014. Merkit Venäjän osuudesta 298 ihmishenkeä vaatineessa teossa olivat alusta alkaen vahvat. EU ja Yhdysvallat kovensivat ­pakotteita, joita oli kohdistettu Venäjään Krimin valtauksen ja Itä-Ukrainan sotatoimien vuoksi.

Pakotteet ovat edelleen voimassa, mutta kun näyttö Venäjän osuu­desta vahvistuu, reaktiot sen enempää lännessä kuin Venäjällä eivät ole läheskään yhtä voimakkaita kuin neljä vuotta sitten.

Hollantilainen syyttäjäviranomainen esitti torstaina näyttönsä siitä, että ­Amsterdamista kohti Kuala Lumpuria matkanneen koneen tuhonnut ohjus­järjestelmä oli tuotu Itä-Ukrainaan ­Kurskista Venäjän ilmatorjuntajoukkojen tukikohdasta. Seuraavaksi odotetaan mahdollisia syytteitä iskun tekijöiksi epäil­lyille. Joukossa on suurella toden­näköisyydellä venäläisiä sotilaita.

Se, että uudet tiedot eivät johtaneet uusiin toimiin lännessä, ei johdu Venäjän-suhteiden paranemisesta vaan niiden huononemisesta sekä turtumisesta. 

Koneen alasampumisen jälkeen Venäjä on osallistunut sotarikoksia tekevän hallituksen puolella Syyrian sotaan ja ilmeisesti yrittänyt murhata entisen vakoilijansa hermokaasulla Britanniassa.

Venäjä vuorostaan kiistää osuutensa matkustajakoneen tuhoamiseen entiseen tapaan muttei entisellä tarmolla kehittele omia versioitaan tapahtumasta.

On selvää, että tällaista tekoa peittelevän maan uskottavuus on huono, mutta se ei enää näytä vaivaavan presidentti Vladimir Putinin hallintoa.

Yksi esimerkki piittaamattomuudesta on, että kun Venäjä vielä kymmenen vuotta sitten yritti kaikin tavoin häiritä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin tarkkailijoiden toimintaa vaaleissaan, se ei tämän vuoden vaaleissa piitannut tarkkailijoista millään tavalla.

Venäjä, joka yritti ylläpitää uskottavuutta vilpillisin keinoin, oli lännen kannalta hieman helpompi keskustelukumppani kuin Venäjä, joka ei piittaa uskottavuudestaan lainkaan.

lauantai 26. toukokuuta 2018

Kemin Selkäsaaressa tänään...

Päätimme lähteä aamulla Selkäsaareen. Ajatuksissa oli pientä ulkomaalausta mökillä, joten käväisimme Kemin K-Raudassa. Ostimme kolmentyyppistä maalia. Tärkein niistä oli metallipintaan soveltuva maali. Sinkityt ikkunapellit odottivat puhdistusta ja maalausta.

Ajelimme Hahtisaaresta vanhan Rambo-katiskan kautta. Suurta mutkaa ei tullut, koska katiska oli Selkäsaaren pohjoispäädyssä. Sen verran oli "syötävänkokoisia" ahvenia, että päätimme ottaa niitä kymmenisen, loput päästimme takasin mereen kasvamaan.
Mökille noustuamme totesimme yhdestä suusta, että mäki tuntuu joskus raskaalta, vaikka kantamuksia ei ollut paljoakaan ja vesikärry oli apuna...

Hain terassituoleille varastosta pehmikkeet ja otin esiin aurinkovarjon. Sen avattuani tuuli oli ottaa siitä otteen, joten se oli pisteävä kasaan. Niin - aamupäivällä oli puuskittaista luoteen suunnasta tulevaa tuulta.

Oli mukava istahtaa, rauhoittua ja kuunneella lintujen monipuolista laulamista. Edelleenkään läheisyyden linnunpöntöissä (kuusi kpl) emme havainneet liikehdintää. Tosin lähistöllä kuului kirjosiepon laulua - koko päivän. Sillä oli "juttu-/laulukaveri" jossain kauempana. Katselimme itään tontin rajalle ja havaitsimme lehtipuumetsän - pääasiassa koivuja ja muutama pihlaja -alkavan hahmottua >0,5-1,0 m korkuisia. Täytyy muistaa harventaa "raaàlla kädellä.

Perkasin ahvenet ja laitoin ne varjoon kylmään veteen.

Maalaukset etenivät hyvin. Sinkityt ikkunapellit saivat tummanpunaisen maalin pintaan ja itään suuntautuva ns. Sininen terassi sai kaiteisiin tummansinisen maalipinnan. Maalaus jatkuu seuraavalla käynnillä. Samalla maalaamme kahden portaikon kaiteet tummanharmaiksi.

Vaimoni Tuula pistäytyi Katariinan ja Tommin luona. Olimme aiemmin nähneet heidän "pöristelevän" vanhalla palvelijalla länsirannalla olevalle mökilleen.

Vaimoni haudutti ahvenet - ensimmäistä kertaa - tuvan hellanuunissa. Emme usakaltaneet pistää tulistelupaikalle tulia, sillä tuuli oli edelleen kohtalaisen puuskaista. Niin ja taitaapa olla metsäpalovaroituskin päällä. Ilmat ovat olleet pitkään lämpimiä ja sateettomia - hyvä niin, vaikka saisihan tuo välistä jo sataakin. Varsin tarpeellista, jotta kaksi tynnyriä mökin nurkissa täyttyisi...

Niin - kyllä haudutetutkin ahvenet maistuivat.

Paluumatkalla koukkasimme uuden Rambon ja Weken kokemassa Lehmikiven karikon kupeessa. Muutama savustuskokoinen mutta pääasiassa pikkuahventa. Otimme jonkin verran. Kotona perkasin ne ja jätin perkeet tontin kulmalle. Alta aikayksikön ne häipyivät. Lähikuusien harakat popsivat ne suihinsa.
Vaimoni pisti peratuista ahvenista osan = savustuskokoiset pakastimeen ja osan = pienet odottamaan huomista kukkoahvenen tekoa.

Mikäli Lehmikiven karikon läheisyydestä ei ala isompaa ahventa löytyä, taidan siirtää katiskat Juurakon ja Kalkkinokan läheisyyden matalikolle, väylän varteen.

Oli taas kerta kaikkiaan mukava saaripäivä. 

Haluan huomauttaa, että näin pitkän kaavan mukaan en jatkossa Selkäsaarikäyntejä selosta. Tämä menköön tämän vuoden ensimmäisen katiskojen kokemisriemun piikkiin...