sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Virikkeellinen kirjoittamisympäristö työhuoneessani...

Väitän, että minulla on kohtalaisen virikkeellinen kirjoittamisympäristö työhuoneessani.

En tarkoita pelkästään sitä, mikä näkyy ikkunastani sälekaihtimen läpi katsellessani Haukkarin Kainuunkadun monipuolista liikennettä, vaan sitä, mitä työhuoneessani on eli monipuolista kuvataidetta.

Ikkunaseinällä jotakuinkin silmieni edessä on vaimoni maalaama ikoni nimeltään Ystävyyden ikoni.

Työpöydältäni katsoen oikeanpuoleisella seinällä ovat Severomorskista, Art Nord-galleriasta syyskuussa vuonna 1993 ostamani neljä rantamaisema-akvarellia: kaksi Anatoly Sergienkolta ja kaksi Ivan Voronilta. He perheineen ovat nykyisin meidän kuvataideystäviämme.

Samalla seinällä on lisäksi Anatoly Sergienkon akryylityö Euroopan valloitus II. Upea, värikylläinen ja mielenkiintoinen työ, jota aikanaan tarjosin Jutta Urpilaiselle netin välityksellä hänen ollessa SDP:n puheenjohtajana ja valtionvarainministerinä.
Täytynee muistuttaa häntä asiasta, kun oppositiopolitiikka käynnistyy kohtapuolin...

Lisäksi kyseisellä seinällä on kaksi Ivan Voronin abstraktista öljyvärityötä sekä Anssi Hanhelan upeanmielenkiintoiset silkkipainotyöt - kuuluisa Puolukka ja Lasi viintä.

Selkäni takana olevalla seinällä on puolestaan Ivan Voronin iso öljyvärityö Räjähdys II, hallussamme - tällä hetkellä varastossa - on myös hänen toinen samaan sarjaan kuuluva Räjähdys I. Molemmat värimaailmaltaan hienoja, avaran tilan töitä, jotka oikeassa valaistuksessa tulevat oikeuksiinsa.

Kyseisellä seinällä on myös Anatoly Sergienkon akryylityö Kosinta, kerta kaikkiaan moderni ja mielenkiintoinen työ. Se on puolestaan työ, jota tarjosin Kokoomuksen silloiselle puheenjohtajalle ja pääministerille Jyrki Kataisella. Nykyisin kyseinen henkilö on EU-tehtävissä. Ehkä häntäkin pitää asiasta muistuttaa jossakin vaiheessa...

Lisäksi seinällä on Ivan Voronin hellyttävä, pieni akvarelli Kolme hattupäistä tytönkasvoa.

Niin ja edessäni olevalla pitkällä seinällä on kirjahylly. Se ei ole erityisen inspiroiva ja vaatii edelleen pientä siivousta.
Inspiraatiolähteenä on toki hyllyn päällä oleva Seppo Mikkasen erinomainen pronssiveistos nimeltään Nätti-Jussin viimeiset pitkospuut. Siinä on ajatusta!

Mielellään luopuisin kaikista em. töistä - lukuun ottamatta ensimmäisiä rantamaisema-akvarelleja - sopivan suuruista maksusuoritusta vastaan. Työt eivät ole hiinnankiroissa...

Minun olisi pitänyt...

Varmaan monella suomalaisella on sanavalinnoissaan tuttu toteaminen: "Minun olisi pitänyt... ."

Tunnustan, että se on ollut minunkin sanavalinnoissa, mutta olen viime vuosikymmeninä yrittäyt "pois oppia" siitä. Mielestäni olen kohtuullisesti - omasta mielestäni - onnistunutkin, sillä en erityisemmin "haikaile" menneitä. Toki vanhoista, niin sanotuista hyvistä ajoista, mielellään kirjoitan edelleenkin.

Menneiden muisteleminen rassaa ja rasittaa aivan turhaa mieltä. On täysin turhaan kaivella menneitä, kun tapahtuneille ei voi yhtään mitään - mennyt mikä mennyt.
Niin kuin olen usein kirjoittanut, jokaisen ihmisen elämässä on paljon, todella paljon eräänlaisia "risteyspaikkoja", joista on pakko edetä yleensä vain yhteen suuntaan.

Olen mielihyvällä seurannut Suomen eduskuntavaalien jälkeisiä hallitusneuvotteluja. Nyt on oikea, selkeä suunta ja tavoitteena Suomen "pelastaminen", Toivon, että jatkossa ei sorruta menneiden vaalikausien/menneiden hallitusten muistelemiseen/mollaamiseen, vaan porskutetaan eteenpäin.

Ehkä minun olisi pitänyt kuitenkin jättää viimeinen kappale kirjoittamatta - mene ja tiedä...

Jari Tervo: Aina mun pitää...

Blogi 2.3.2015 klo 6:32 | päivitetty 2.3.2015 klo 21:57

Jari Tervo: Aina mun pitää

Pertti Kurikan Nimipäivät tekee Suomi-kuvalle hyvää. Suomi tulee vaikuttamaan satojen miljoonien katsojien edessä suvaitsevaiselta, inhimilliseltä, avosyliseltä, rennolta, iloiselta, nykyaikaiselta, vähemmistöjä kunnioittavalta ja omaperäiseltä, kirjoittaa Jari Tervo blogissaan.

Aina mun pitää siivota. Aina mun pitää tiskata. Aina mun pitää käydä töissä. Aina mun pitää käydä lääkärissä. Ei saa mennä koneelle, en katsoa telkkarii. En saa edes nähdä mun kavereita. Aina mun pitää olla kotona. Aina mun pitää hoitaa tehtäviä. Aina mun pitää syödä kunnolla. Aina mun pitää juoda kunnolla. En saa syödä karkkia, juoda limua. En saa edes juoda alkoholia. Aina mun pitää levätä. Aina mun pitää nukkua. Aina mun pitää herätä. Aina mun pitää käydä suihkussa.

Nämä rivit tuntuvat kertovan minun elämästäni. Lakkaamatta jotain pitää. Oikeasti kyseessä on Pertti Kurikan Nimipäivien Suomen euroviisukarsinnat voittaneen kappaleen sanoitus, kokonaan.

Bändin laulajan Kari Aallon teksti on suora, arkisen runollinen ja totisen humoristinen. Tässä ei viisumaisesti vetistellä, ei kaihota eikä pullistella olemattomalla intohimolla. Aina mun pitää on suomalaisen euroviisuhistorian paras sanoitus. Se on kaikessa hyvässä punk.

Toivon, että Wienissä jätetään käyttämättä stylistin palvelut ja Pertti Kurikan nimipäivät esiintyy samoissa lakonisissa vetimissä kuin kotimaan finaalissa. Esitys tulee näyttämään sipsuttelun, paljettien ja kimaltelun seassa tyrmäävältä.

Euroviisuvoittoa näyttää taas pukkaavan Suomeen. Vai sorrunko toiveajatteluun? Voisin kuvitella kehitysvammaisten miesten punk-bändin herättävän pisteinä realisoituvaa ihastusta pohjoismaissa ja pohjoisessa Keski-Euroopassa.

Euroviisuissa ulkomusiikilliset ansiot ovat yhtä tärkeitä kuin musiikilliset.

Itä-Euroopassa ja ehkä myös Etelä-Euroopassa vajaa kaksiminuuttinen antiviisu saattaa olla liian vahvaa tavaraa. Bulgarialla on erityisen paha maine vammaisten kohtelussa. Jos Pertti Kurikan Nimipäivät saa pisteitä bulgarialaiselta juryltä, niin se on saavutus.

Somekansa on jo ehtinyt tuskailla, että tuskinpa Pertti Kurikan Nimipäiviä olisi lähetetty Suomen edustajaksi, jos Aina mun pitää -kappaleen olisivat esittäneet kehitysvammattomat miehet. Kehitysvamma on siis tässä mielenkiintoisessa ajattelussa arveluttava ulkomusiikillinen etu.

Entä ovatko euroviisujen kuusikymmentävuotisen historian aikana saaneet ulkomusiikillista etua ne sadat seksikkäät naiset ja miehet, jotka ovat niukoissa ja tiukoissa vaatteissa kiemurrellen lauluja laulaneet? Tietysti ovat. Aivan jokaisessa kisassa ja kaikki ovat pitäneet sitä itsestään selvänä. Euroviisuissa ulkomusiikilliset ansiot ovat yhtä tärkeitä kuin musiikilliset.

Euroviisukappaleet ovat kokonaisteoksia. Olisiko Lordi voittanut Hard Rock Hallelujallaanhirviömaskittomin kasvoin? Tuskin. Olisiko viimevuotinen Rise Like A Phoenix menestynyt, jos kappaleen olisi esittänyt parrakkaalta naiselta vaikuttavan drag-artistin sijaan yksi smokkiin pukeutunut salzburgilainen Horst. No ei olisi menestynyt.

Pertti Kurikan Nimipäivät tekee Suomi-kuvalle hyvää. Suomi tulee vaikuttamaan satojen miljoonien katsojien edessä suvaitsevaiselta, inhimilliseltä, avosyliseltä, rennolta, iloiselta, nykyaikaiselta, vähemmistöjä kunnioittavalta ja omaperäiseltä.

Me kaikki tiedämme, että Suomi ei ole tällainen, mutta tässähän olikin kyse Suomi-kuvasta.

Jari Tervo
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija

lauantai 23. toukokuuta 2015

Hyviä, odotettuja uutisia Suomen hallitusrintamalta...

Hallitusneuvottelut ovat jotakuinkin ohi, mahdollisesti hallitusohjelma kaipaa vielä pientä viilausta ennen ensi viikon julkistamista. Edessä on ministerisalkkujen jako. Toivottavasti siinä toteutuu luvattu tiukka linja. Kaksitoista ministeriä olisi optimaalinen, mutta taitaa tulla pari tykö...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Juha Sipilä: Hallitusohjelman päälinjoista on päästy sopuun

POLITIIKKA 23.5.2015 21:17 Päivitetty: 23.5.2015 21:59

Juhani Saarinen

HELSINGIN SANOMAT

Hallitusneuvotteluita johtavan Juha Sipilän (kesk) mukaan tulevan hallituksen ohjelman päälinjoista on päästy sopuun.

"Tänään on sovittu talouden isosta kuvasta, verotuksesta ja reformeista. Viimeksi on jumpattu strategisia investointeja", Sipilä sanoi lauantaina illalla kello yhdeksän jälkeen valtioneuvoston juhlahuoneistossa Smolnassa.

Sipilä kuvailee, että hallitusneuvotteluissa ollaan voiton puolella. Hallitusohjelma alkaa olla melko valmis.

Neuvotteluita käyvät keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus pääsivät lauantaina sopuun monista isoista kysymyksistä, kuten verotuksesta, leikkauksista sekä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen mallista."Runko on kasassa, mutta toki isojakin asioita on vielä tarkistettavana", Sipilä sanoi.

Sovun sisältöä puolueet eivät halunneet vielä paljastaa. Paketti tulee julki viimeistään keskiviikkona, jolloin hallitusohjelman pitäisi olla valmis.

Verotus oli yksi asioista, joissa neuvottelijoiden näkemykset poikkesivat selvästi toisistaan. Aiemmin lauantaina perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kertoi, että puolueilla oli erilaisia näkemyksiä veroratkaisujen kohteista.

”Koskevatko veroratkaisut kaikkia tuloluokkia vai ainoastaan pieni- ja keskituloisia”, Soini kiteytti keskeisen kysymyksen.

Kokoomus on todennäköisesti ollut valmis keventämään veroja muiltakin kuin pieni- ja keskituloisilta, mikä olisi perussuomalaisille vaikeaa.

Verokysymyksistä päästiin Sipilän mukaan kuitenkin melko helposti sopuun. Ratkaisu on hänen mielestään oikeudenmukainen. Hän kuvasi, että verolinjauksilla lisätään työnteon, yrittäjyyden ja yrittäjyyteen liittyvän riskinoton kannustavuutta.

Sipilän mukaan kokonaisveroaste ei karkeasti ottaen nouse muttei laskekaan. Hänen mukaansa neuvotteluissa on joitain ratkaisemattomia kysymyksiä, jotka voivat vielä vaikuttaa veroasteeseen.

Soini kuvasi verosopua "suhteellisen oikeudenmukaiseksi ja monipuoliseksi".

"Se paperi oli kiva kuitata", Soini sanoi.

Kokoomuksen puheenjohtajan Alexander Stubbin mukaan veroratkaisu on uskottava. Hän kehui ilmapiiriä, jossa päätöksiä on tehty.

"Kahden ässän kanssa on ollut tosi helppo tehdä töitä", Stubb sanoi.

Hallitusneuvottelut ovat nyt loppusuoralla. Stubbin mukaan tulevan hallituksen ohjelma on 80- tai 90-prosenttisesti valmis.

Kaikki hallitusneuvotteluihin osallistuneet työryhmät ovat saaneet työnsä valmiiksi. Viimeisenä työnsä lopetti verotyöryhmä, jonka työt olivat valmiina lauantaina illalla kello seitsemän aikaan.

Puoluejohtajien neuvottelut jatkuvat sunnuntaina puoliltapäivin, ja Sipilän mukaan sillloin on määrä käsitellä strategisia investointeja.

Mielenkiintoista Blogisivuanalysointia...

Niin kuin muistat, olen aloittanut Blogisivun pitämisen "yleisön pyynnöstä" 01.07.2014.
Tällä hetkellä viestejä on yli 1000 kpl ja sivullani on käyty yli 28000 kertaa.

Nimenomaan tämän vuoden tapahtumat ovat olleet mielenkiintoisia. Luettelon katselukerrat näyttävät tallaisilta:

Tammikuu noin 1000 katselua
Helmikuu yli 3000 katselua
Maaliskuu yli 7500 katselua
Huhtikuu yli 6000 katselua
Toukokuu tähän saakka yli 5000 katselua...

Kuluvan viikon loppupuolella ranskalaiset katselut, jotka olivat suvereeni enemmistö, loppuivat kuin seinään. Ilmeisesti taannoisten Pariisissa tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen muutamat hakukoneet valjastettiin haistelemaan maailman tekstejä, näitä susirajankin tekstejä.

Näyttää siltä, että nyt Blogisivuni osalta palaudutaan tavallaan normaaliin tilaan.

Olen aikaisemminkin todennut, että en ole saanut riittävästi kemiläisiä, meri-lappilaisia kiinnostumaan Blogisivustani, katselumäärät ovat edelleen vaatimattomia. Tekstejäni on kommentoitu erittäin vähän, lähes ei ollenkaan...

Asian tultua puheeksi usein kuulen toteamuksen: "Eipä ole tullut käytyä Blogsivullasi, tiedän kyllä, että sinulla sellainen on, täytyypä pistäytyä." Näyttää siltä, että siihen se sitten jääkin...

Kukaties viestieni sisältö - pelkät lainaukset kommentteineen ja tekstini - eivät niin sanotusti kolahda lukijassa.
Joka tapauksessa ainakin ensi kesään pidän suunnilleen tämänhetkisen linjani kirjoittamisessa...

Elämän pieniä mutta tärkeitä asioita...

Kävin hetki sitten hakemassa katoksestamme takkapuita - viime vuoden loppukesästä tontiltamme kaadetuista männyistä tehtyjä puolen metrin klapeja ja Mykkälän Erkin Arpelasta aikanaan tuomia erinomaisia, ylivuotisia koivuklapeja.

Juuri katoksessa ollessani tuli kova tuulen- ja sateenpuuska. Täytyi ihan jäädä pidättelemään sadetta katokseen. Siinä seisoskellessani huomasin Pikkupuolemme "logokuusien" juurella jonkin esineen...

Sateen loputtua ja puut sisälle kärrättyäni menin katsomaan em. esinettä.

Se oli linnunpönttö. Liekö tuo tuulenpuuska sen heittänyt maahan, koska en ollut sitä aikaisemmin huomannut. Läheisessä puussa talitintti (talitiainen) viserteli hätäisesti.

Todettakoon, että tontillamme on tällä hetkellä neljä linnunpönttöä, joissa ainakin kahdessa on asukkaat.

Jo maassa huomasin rikkoutuneita linnunmunia ja linnunpöntön kannen avattuani huomasin, että siellä oli lisää munia, josta yhdestä oli poikanen jo lähes ulkona ja toisesta nokka pilkisti - elottoman tuntuisia olivat.
Ehyeltäkin näyttävissä munissa oli "putousjäkiä" - yli kolmen metrin putous ja linnunpöntön vieriminen etäälle tuntui tehneen selvää jälkeä. Pöntön sisustaa tutkittuani totesin pesärakenteen muutoin ehjäksi ja pehmoiseksi.

Linnunpöntön muovinen kiinnitinnaru oli katkennut. Uusi, entistä ehompi/moninkertainen naru paikoilleen ja pönttö takaisin puuhun samaan paikkaan.

Ei mennyt kuin hetki, kun talitintit kävivät pönttöä tutkiskelemassa. Toivottavasti aloittavat uudet "kodintekoaktiviteetit" - kesähän on vasta aluillaan...

Edellä mainitut linnunpöntön rippeet hautasin ryytimaan kulmalle, samaan paikkaa, jonne aikanaan taas hautaan kalanperkkeitä kalastuskauden käynnistyttyä. Viimeksi mainittu on meidän osaltamme jo yli kaksi viikkoa myöhässä - meistä riippumattomista syistä johtuen...

Jos, jos, jos ja vielä kerran jos...

On aivan turhanpäiväistä jossitella alla olevan artikkelin tyyppisillä asioilla.

Jokaisen ihmisen elämässä on jatkuvasti erilaisia tienhaaroja, yksikertaisuudessaan ei voi lähteä kuin yhteen suuntaan. Paluuta luonnollisesti voi yrittää, mutta se merkinnee yleensä taantumusta.

Artikkelissa mainitaan Juha Sipilää eräänlaisena sijoituksena Suomelle. Alku ainakin vaikuttaa hyvältä...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Pääministerihaave on maksanut Juha Sipilälle jo 25 miljoonaa euroa

Elektrobit-osakepotin myynti jääviyksien poistamiseksi on maksanut pääministeri laskennallisesti yli 40 000 euroa päivässä.

POLITIIKKA 23.5.2015 7:00

Juha-Pekka Raeste

HELSINGIN SANOMAT

Keskustan puheenjohtaja ja hallitusneuvottelujen johtaja Juha Sipilä maksaa laskennallisesti kalliin hinnan siitä, että hän siirtyi liike-elämästä politiikkaan.

Sipilä valittiin ensiyrittämällä eduskuntaan 2011. Seuraavana vuonna Sipilä valittiin kesäkuussa 2012 keskustan puheenjohtajaksi. Silloin Sipilä ilmoitti luopuvansa osakeomistuksistaan eri yhtiöissä. Hän lupasi myös irrottautuvansa yhtiöiden hallinnosta, jotta hänellä ei olisi mitään jääviysongelmia.

Näin yrityskytköksistä ei ollut haittaa pääministeriksi pyrkiessä, moni tulkitsi.

"Kysymys ei ole pelkästään ajankäytöstä, vaan vapaudesta ajaa kaikkien yritysten ja yrittäjyyden asiaa ilman pieniäkään sidonnaisuuksia itse omistamien yritysten kautta käsiteltäviin asioihin", Elektrobitissä aiemmin toimitusjohtajana ollut Sipilä perusteli.16. syyskuuta 2013 Sipilä ilmoitti blogissaan luopuneensa pörssiyhtiön Elektrobitin omistuosuudestaan kokonaan.

Ilta-Sanomien mukaan Sipilä myi 12. syyskuuta 2013 viiden prosentin omistusosuutensa eli 6 444 761 osaketta Elektrobitistä 1,01 euron kappalehintaan.

Kauppasumma oli 6,5 miljoonaa euroa.

Pian kaupan jälkeen Elektrobitin osakkeen hinta lähti raisuun nousuun.

Ilta-Sanomat laski, että 20. maaliskuuta Sipilän Elektrobit-potin arvo olisi ollut jo noin 18,6 miljoonaa euroa.

Toisin sanoen Sipilälle oli tuolloin koitunut osakkeiden myynnistä vajaan 12 miljoonan euron tappio.

Tämän viikon tiistaina Elektrobit ilmoitti myyvänsä suurimman liiketoimintansa eli Automotiven 600 miljoonalla eurolla kansainväliselle Continental-rengasjätille.

Samalla yhtiö peruutti suunnitelmansa, jonka mukaan yhtiö olisi jakaantunut kahdeksi pörssiyhtiöksi ja ilmoitti jatkavansa langattomien tuotteiden kehittämistä Bittum-nimisenä yhtiönä.

Analyytikkojen mukaan Continentalin maksama hinta autoelektroniikasta oli hyvä, ja yhtiön kurssi nousi.

Torstaina Elektrobitin osakkeella käytiin kauppaa 4,89 euron hintaan.

Toisin sanoen Sipilän viiden prosentin osakepotin arvo oli nyt 31,5 miljoonan euron luokkaa.

Jos Sipilä olisi osakepotin myynnin sijasta luopunut politiikasta ja loikoillut sohvalla, hän olisi Elektrobitin omistajana vaurastunut kuluneen 20 kuukauden aikana 25 miljoonaa euroa.

Tappio on 1,25 miljoonaa euroa kuukaudessa.

Se on vajaat 42 000 euroa päivässä, 1 737 euroa tunnissa, 29 euroa minuutissa ja pyöreästi puoli euroa sekunnissa (0,48 e).

Toivottavasti sijoitus on Suomelle sen arvoinen.

perjantai 22. toukokuuta 2015

Suomen Insinööriliitossa taitaa sittenkin kuohua, ainakin kuohahdella...

Kirjoitin muutaman viikko sitten:

Normaaliin ammattijärjestödemokratiaan kuuluu, että mm. puheenjohtajaksi asetetaan ehdokkaita.

Mielestäni Insinööriliitossa ei erityisemmin kuohu. Mielenkiintoiseksi asian tekee nykyisten ehdokkaiden osalta se, että heillä on eri näkemys keskusjärjestöasiasta.

Tunnen molemmat henkilöt. Hyviä vaihtoehtoja puheenjohtajaksi molemmat...

Viime viikolla pidetyssä Insinööriliiton koulutustilaisuudessa Kemissä keskusjärjestöasia tuli esiin ruokailun yhteydessä. Kerroin asiasta oman näkemykseni, jonka olen jo pariin kolmeen kertaan Blogisivullani aikaisemminkin todennut.

Mielestäni insinöörien, Insinööriliiton ei ole syytä mennä niin sanotusti halpaan.

Uusi mahdollinen keskusjärjestöasia on puhtaasti puoluepoliittinen juttu.

Vasemmisto - lähinnä SDP ja Vasemmistoliitto ovat niin huonossa hapessa tällä hetkellä, että on keksittävä jotain uutta.

Jossakin vasemmiston seminaarissa on jollakin käynyt superälynväläys UUSI KESKUSJÄRJESTÖ! Vähän niin kuin EK! Sitä on sikahelppo markkinoida kaikille Suomessa, jne. ...

Insinöörit olisivat täysin statistien roolissa, näin se vaan yksinkertaisuudessaan menee - valitettavasti.

Toivon vilpittömästi, että Insinööriliiton puheenjohtajaa ei ainakaan puhtaasti keskusjärjestönäkemyksien perusteella valita marraskuussa 2015.. On tulossa niin mielenkiintoinen kokous, että pitäisiköhän ängetä vielä eläkepäivillä mukaan Helsinkiin.

Niin - itse olen Akavassa pysymisen kannalla...
______________________________________________________________________

Tänään perjantaina 22.05.2015 luettuani Tekniikka&Talous-lehden tuntuu siltä, että peli kovenee.

Toisaalta Ylen tekstisivuilta oli luettavissa, että Akavan nykyistä puheenjohtajaa ollaan kampeamassa syrjään.
Jos minulta kysyttäisiin ja vaikka ei kysytäkään, totean: Nyt jäitä hattuun! Sture Fjärder jatkakoon Akavan puheenjohtajana ja Insinööriliitto lopettakoon aisan yli potkimisen "uuden keskusjärjestön" hahmottelussa...

_______________________________________________________________________

Alla olevan lukaisin tänään lauantaina 23.05.2015 Insinööriliiton kotisivuilta:

Insinööriliitto jatkaa keskusjärjestöhankkeessa

Insinööriliiton edustajakokous antoi liiton hallitukselle selkeän mandaatin jatkaa uuden keskusjärjestön selvittämistä. Päätös syntyi vilkkaan keskustelun ja muutaman äänestyksen jälkeen Lappeenrannassa pidetyssä kokouksessa.

Puheenjohtaja Pertti Porokari toivoo, että edustajakokouksen jälkeen tilanne tasaantuu ja Insinööriliitto on yksissä tuumin selvittämässä hankkeen järkevyyttä.

Tampereen Insinöörit esitti, että Insinööriliitto vetäytyy hankkeesta kokonaan ja ”jatkaa vaikuttamista ja yhteistyötä Akavassa ja akavalaisten liittojen kanssa, erityisesti YTN-liittojen kanssa”.

Tampereen Insinöörien esitys kaatui äänestyksessä numeroin 45 - 24. Tämä tarkoittaa, että Insinööriliitto jatkaa keskusjärjestöhankkeen selvittämistä. Porokarin mukaan äänestystulos antaa liiton johdolle vahvan selkänojan.

- Äänestysnumerot ovat tältä osin selkeät. Liitto on keskusjärjestöhankkeen selvityksessä mukana. Totta kai asiaa käsitellään jatkossa niin hallituksessa kuin edustajakokouksessakin, mutta nyt saamme keskittyä itse hankkeen sisältöön, hän sanoo.

Edustajakokous ei käsitellyt hallituksen jäsenen luottamusta lainkaan. Hyväksyessään kokouksen esityslistaa kokouksen enemmistö päättyi kannalle, että hallituksen kokoonpanoa ei ole syytä käsitellä vain puoli vuotta ennen varsinaista valintakokousta.

Akavan ostovoimavertailu...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta:

Talous 22.5.2015 klo 18:51 | päivitetty 22.5.2015 klo 18:51

Akavan ostovoimavertailu: Voittajia duunarisinkut, häviäjiä korkeasti koulutetut lapsiperheet

Päättyvän hallituskauden verolinjaukset ja palkkaratkaisut ovat suosineet pienituloisia palkansaajia. Näin sanoo korkeasti koulutettujen palkansaajien etua ajava Akava ostovoimaselvityksessään. Parhaiten laskennallisessa vertailussa pärjäsi lapseton, matalapalkkaisessa työssä oleva sinkku.

Palkansaajien ostovoima on kehittynyt epätasaista tahtia päättyvän hallituskauden aikana, ilmenee Akavan selvityksestä.

Akavan mukaan palkkatöissä olevien lapsiperheiden kohdalla ostovoima on vähentynyt sitä enemmän mitä suuremmat tulot perheellä on.

– Asiantuntija-ammattitaustaiset lapsiperheet ovat menettäneet eniten ostovoimaa viime hallituskauden aikana johtuen palkka- ja veropolitiikasta. Jos on puolestaan ollut matalapalkkaisessa työssä, eikä ole ollut alaikäisiä lapsia, silloin ostovoima on noussut jonkin verran, sanoo selvityksen tehnyt Akavan pääekonomisti Eugen Koev.

Ostovoima laskenut perheillä

Akava käyttää laskelman esimerkkinä nelihenkistä perhettä, jossa on kaksi alaikäistä lasta. Laskelmassa lastenhoitajana ja koneistajana työskentelevät vanhemmat tienaavat yhteensä 5 000 euroa kuussa ennen veroja.

Kotitalouden ostovoima on pysynyt koko hallituskauden ajan lähes ennallaan. Laskua oli vuosina 2011–2015 vain 0,1 prosenttia, eli 67 euroa vuositasolla.

Sen sijaan samankokoisen opettajaperheen ostovoima on laskenut selvästi enemmän. Laskelmassa lastentarhanopettajan ja luokanopettajan yhteenlaskettu palkka on bruttona 5 800 euroa kuussa. Verojen jälkeen palkassa ei ole suurta eroa työläisperheeseen.

Opettajaperheen ostovoima on laskenut kuitenkin ajanjaksolla 1,4 prosenttia, eli 755 euroa vuositasolla.

– Palkankorotuslinja ei suosinut korkeasti koulutettuja. Heidän kohdallaan myös verotus on kiristynyt. Ostovoimaan on vaikuttanut myös se, että he eivät ole saaneet kompensaatiota lapsilisien leikkauksista, kertoo Koev.

Koevin mukaan ero syntyy osaltaan myös siitä, että opettajaperhe ei ole saanut päivähoitomaksuihin tulosidonnaista helpotusta.

Duunarisinkut pärjäsivät

Erot näkyvät myös yksinasuvien palkansaajien kohdalla. Laskelmassa 2 300 euroa kuussa tienaavan lastenhoitajan ostovoima on parantunut prosentin verran 2011–2015. Vuositasolla tämä tarkoittaisi ostovoiman kasvua 209 eurolla.

– He ovat hyötyneet työtulovähennyksestä ja palkkapolitiikasta, joka on painottanut pienituloisia.

Korkeasti koulutettu yksinasuva farmaseutti tienaa Akavan mukaan noin 2 900 euroa. Tällä tulotasolla ostovoima on kasvanut 0,3 prosenttia neljässä vuodessa. Sen sijaan esimerkiksi 6 200 euroa kuussa tienaava yksinasuva insinööri on menettänyt ostovoimastaan samassa ajassa 1,1 prosenttia, eli 513 euroa vuositasolla.

Akava otti laskelmissaan huomioon palkkaratkaisujen, veromuutosten, inflaation, lapsilisien ja päivähoitomaksujen vaikutuksen ostovoimaan. Kaikkien kotitalouksien oletetaan asuvan omistusasunnossa.

Hallituksen veroratkaisut pinnalla

Selvityksen tulos on poliittisesti luonteva, sillä päättyvällä hallituskaudella valtiovarainministerin salkku on ollut tulojentasausta kannattavalla SDP:llä. Myös Vasemmistoliitto oli hallituksessa vuoden 2014 kevääseen saakka.

Akavan ostovoimaselvityksen ajankohta ei ollut siksi sattumaa. Korkeasti koulutettujen etujärjestö toivoo, että verotuksen kanssa paraikaa tuskailevat hallitusneuvottelijat eivät jatkaisi edeltäjiensä linjoilla.

Akavan näkökulmasta nykyinen verotus ei kannusta kouluttautumaan ja etenemään uralla. Verotuksen kiristyminen leikkaa Akavan mielestä lisäpalkan hyötyjä jo maltillisella tulotasolla.

– Verotus voisi ehkä keventyä jonkin verran tasaisesti kaikissa tuloluokissa, Koev sanoo.

Akava on aiemmin esittänyt hallitusohjelmatavoitteissaan, että ylin työtuloihin vaikuttava rajaveroaste laskettaisiin 50 prosenttiin. Lisäksi Akava haluaisi laskea ansiotuloverotuksen asteittain EU:n vanhojen jäsenmaiden tasolle kaikissa tuloluokissa.

Hallitusneuvottelijoiden on määrä päättää verolinjauksista lähipäivinä.