Minulta on usein - viimeksi tänään iltapäivällä - kysytty:"Toteutuuko Kaidin biojalostamo Kemin Ajokseen?"
"Kyllä toteutuu!" olen aina sanonut. Miksi? Siksi, että kaikki tähänastinen em. projektiin liittyvänä on edennyt myönteisesti.
Ainoa särö, josta on viime aikoina kovastikin kirjoitettu, on Kaidiin liittyvät taloudelliset vaikeudet.
Itse en aio lähteä pessimismin raiteille. Tunnustan, että olen aina ollut yltiöoptimisti.
Totta kai jos kaikesta huolimatta kyseinen hanke ei toteudu, olen erittäin pettynyt niin kuin varmaan pääosa kemiläisistä ja koko tämän talousalueen ihmisistä...
Suora nettilainauus Yle Kemi-sivuilta hiukan tuunattuna:
Kaidi Finlandin uudeksi toimitusjohtajaksi Olli-Pekka Viljakainen
Olli-Pekka Viljakainen seuraa tehtävänsä jättävää Carl Haglundia. Yhtiö ei ole vielä tehnyt lopullista investointipäätöstään Kemin biojalostamosta.
Kemiin biojalostamoa suunnittelevan Kaidi Finlandin uusi toimitusjohtaja on insinööri Olli-Pekka Viljakainen.
Viljakainen seuraa tehtävässä toimitusjohtajan paikkansa jättävää Carl Haglundia.
Viljakaisen on määrä aloittaa Kaidi Finlandin toimitusjohtajana 10. elokuuta.
– Nyt kuin lainsäädäntö ja luvitus-asiat ovat tulleet tähän pisteeseen on luonnollinen ajankohta vaihtaa Kemin hankeen vetäjä. Hankeen seuraava vaihe on hyvin tekninen ja tähän Viljakainen tuo välttämätöntä osaamista, Haglund toteaa tiedotteessa.
Viljakainen osallistui myös Vapon ja Forest Btl:n hankkeisiin, kun yhtiöt suunnittelivat biojalostamon rakentamista Kemiin. Nämä hankkeet eivät kuitenkaan toteutuneet.
Kiinan johtaviin bioenergiatoimijoihin kuuluva Kaidi ilmoitti helmikuussa 2016 suunnittelevansa miljardiluokan biodieseljalostamon rakentamista Kemiin.
Kaidi on saanut ympäristö- ja vesitalousluvan Kemin biojalostamolle. Lopullista investointipäätöstä biojalostamon toteutumisesta ei kuitenkaan ole vielä tehty.
Minulta on silloin tällöin kysytty, miksi ihmeessä kirjoitan niin paljon Blogisivulleni ja Facebookiin. Paljon ja paljon, se ei nyt aina pidä paikkaansa. Kertauksena: Aloitin Blogisivuni "yleisön pyynnöstä" 01.07.2014 ja Facebookissa käytännössä vuoden 2017 alkupuolella. Viimeksi mainitussa olin pistäytynyt jo em. foorumin alkuvaiheissa, mutta se ei tuntunut silloin minun jutultani, ei aina nykyäänkään... Nykyisin en kirjoita enää lehtiin. Aamuaskareiden yhteydessä avaan "höyrytietokoneeni". Tarkistan=selailen muun muassa Yle Uutiset-sivut, Helsingin Sanomat, Kauppalehden, joskus Tekniikka&Talous-lehden, jne. , luonnollisesti vilkaisen myös sähköpostini. Toki lueskelen netissä satunnaisesti moniakin lehtiä ja luonnolliseti Kemin kaupungin kotisivuja. Jos edellä mainituissa ilmenee jotain mielenkiintoista, saatan niitä kommentoida välittömästi. Usein jätän näkemäni "muhimaan" ja palaan niihin myöhäisemmässä vaiheessa. Kommenttini näyttävät aiheuttavan joskus lukijalle ylimääräisiä sydämentykytyksiä jopa lieviä raivonpuuskia. Se ei luonnollisestikaan ole tarkoitukseni. Kommenttini ovat vain ja ainoastaan henkilökohtaisia näkemyksiäni asioiden kulusta. Minulla ei ole tarvetta "maailmanparannukseen", vaikka siihen joskus kieltämättä ehkä sorrunkin. Kuitenkin pääviestintävälineeni on sähköposti. Puhelinta käytän, jos on aivan pakko. Tuntemattomiin numeroihin en pääsääntöisesti vastaa nykyään...
Olemme viimeksi käyneet Selkäsaaressa tiistaina 18.09.2018. Olimme päättäneet toteuttaa tänään saaressakäynnin ajatuksella, että pistetään varmuuden vuoksi kaikki talvikuntoon. Ajelimme Hahtisaaresta kevyeen vastatuuleen. Metsä Groupin savuista/vesihöyryistä oli aistittavissa, että rantautuminen saattaa olla vaikea ja nimenomaan lähtö takaisin, mikäli tuuli on iltapäivällä samantyyppistä. Ajelimme Kojukallion ohi ja viimeisen punaisen poijun kohdalla pidimme tuumaustauon. Päätimme ajaa naapurin ruopattuun/suojattuun venevalkamaan. Siihen meillä on lupa huonoilla tuulilla...
Mökille päästyämme vaimoni sytytti tulet mökkituvan hellaan ja minä pistin tulet tulistelupaikalle - ihan muuten vaan.
Aistimme taas kerran täydellistä ulkopuolista hiljaisuutta. Lähikuusen latvassa touhusi iso parvi käpylintuja. Kuinka ollakaan hiljaisuuden rikkoi korpin rääkyminen, se kävi meitä tervehtimässä. Kaivoin edellisen kerran "viimeisen kiven" vaimoni avustuksella ylös, siirsimme sen "pitkospuiden" viereen... Puhdistin pihan puolen rännit joutessani. Vaimoni käväisi pienen metsälenkin. Sieltä tullessaan hän totesi sieniä edelleen olevan, mutta meidän sienikiintiö on täynnä. Niinhän siinä taas kuitenkin kävi, että pihaterassin ja tulistelupaikan välisessä ruohikossa pilkisti mielenkiintoisen näköinen kivi. Kohta se oli ylhäällä vaimoni viimevaiheen avustuksella. Kävin hakemassa vesikärryilla savipitoista kunttaa rannasta, olihan se raskas kuorma. Sitä hakiessani totesin edellisen myrskyn laajentameen "meidän hiekkarannan" ainakin tuplakokoon - hyvä niin. Vesi oli käynyt rannan tulistelupaikan juurella. Hiekkarannalla näkyi tuoreen näköisiä hirvensorkan jälkiä. Joimme murukahvit pihaterassilla. Kojukallion suunnassa oli joutsenpariskunta niin kuin monena syksynä aikaisemminkin. Nyt on mökki talvikunnossa. Toki saattaa olla, että siellä vielä käydään mutta joka tapauksessa... Olipa helppo lähteä naapurin suojatusta venevalkamasta liikkeelle. Kävi taas mielessä Kemin kaupungin mahdolliset ruoppaussuunnitelmat kesämatkailun tehostamiseksi. Muun muassa rantautuminen Selkäsaaren pohjoispäätyyn on ollut esillä. "Meidän ranta" on Kemin kaupungin RT-tontin ranta. Minä ruoppauttaisin Kojukallion ohi kulkevan väylän viimeisen punaisen poijun kohdalta suoraan lahdenpoukamaan. Helppo juttu, vähäiset ruoppausmassat. Seitsemän vuoden rantautumiskokemuksella lupaan tulla ideoimaan laiturirakenteet ruokapalkalla... Oli kerta kaikkiaan mukava mökkireissu, tätäkin on vanhana mukava muistella...
Että mitäkö mietin? En oikeastaan mitään erikoista - harvinaista kyllä... No ehkä sen verran on pakko kirjoittaa, että kävin hetki sitten pitkästä aikaa katselemassa kolmen autoliikkeen vaihtoautosivuja: Kemin Wetterin, Kemnmaan Pörhön ja Keminmaan Niemelän-Auto... Onhan siellä hyvää tavaraa näin maallikon silmin katseltuna. Hintahaarukassa 10.000-30.000 euroa löytyy monia potentiaalisia vaihtoehtoja. Autoasia tuli taas mieleen, kun kesäautomme VW Doppel TD vm. 1989 pistetään kohta "talviteloille" eli pois liikennekäytöstä jotakuinkin viimeisen Selkäsaaressa/Hahtisaaressa käynnin jälkeen. Ympärivuotisautomme, talviautomme Land Rover Freelander vm. 2000 tarkistetaan ja katsastetaan kohtapuolin. Fiilistelyautomme MB 200 E vm. 1998 on päärakennuksemme autotallissa katsastettuna mutta pois liikennekäytöstä.
Niin - voi olla, että huomenna menemme heti aamulla Selkäsaareen ja pistämme kaikki - varmuuden vuoksi - talvikuntoon. Sittenhän tuon veneenkin voi tuoda trailerilla kotipihalle odottamaan ensi kevättä/kesää...
Luin tänään aamulla nipun viimeisimpiä Tekniikka&Talous-lehtiä, jotka olivat jääneet minulta viime viikkoina lukematta. Toki olen silloin tällöin vilkaissut nettilehtiversiota. Miksi minulle edelleen tulee em. lehden paperiversio? Se on jäänne siitä, että olen edelleen Takniikan Opettajat TOP ry:n eläkeläisjäsen. Miksi? Siksi, että saan em. lehden paperiversiona... Muistelenpa hiukan samalla kertauksen vuoksi menneitä aikoja: Ammatillisella opetussektorilla alkoi järjestösota 1970-luvun puolessavälissä. Miksi? Sitä en tässä yhteydessä lähde muistelemaan/kertaamaan.Ammatillisen opetussektorin järjestösota päättyi 1990-luvun puolessavälissä. Toisin sanoen palattiin normaaliin päiväjärjestykseen - hyvä niin... Insinööriliitto IL ja Opetusalan Ammattijäjestö OAJ sopivat tietyistä järjestelyistä ammatillisissa oppilaitoksissa toimivista insinööriopettajista - varsinaisesta edunvalvonnasta ja ammatillisaatteellisesta osuudesta paikallisyhdistyksissä. Valitettavasti hyvät tavoitteet eivät käytännössä kaikilta osin toteutuneet... Todettakoon, että olin Ammatillisten Oppilaitosten Insinöörit AOI ry:n viimeinen puheenjohtaja ja perustetun Tekniikan Opettajat TOP ry:n ensimmäinen puheenjohtaja. Minut valittiin lisäksi OAJ/AOO ( Ammatillisten Oppilaitosten Opettajat) ry:n hallitukseen. Olin siinä tehtävässä monta kaksivuotiskautta. Toimin myös Opettaja-lehden toimitusneuvostossa AOO:n mahdaatilla. Olin toimitusneuvoston Kekkonen. Jotkut taisivat olla sitä mieltä, että olin em. tehtävässä liian pitkään. Olin myös Insinööriliiton edustajakokousedustaja kolmivuotiskauden 1993-95 AOI ry:n mandaatilla. Mielenkiintoisena yksityiskohtana totean, että olin jopa hetken aikaa JIL ry:n varapuheenjohtaja ja Insinööriliiton hallitusjäsen. Oikeastaan kaikki edellä oleva oli erittäin mielenkiintoista aikaa, sitä on mukava joskus sitten vanhanakin muistella...
Olin opetustehtävissä vuosina 1973-2008 lähinnä ammatillisella sektorilla, tuntiopettajana myös vähin teknillisessä oppilaitoksessa sekä työväenopistossakin. Olen ollut siis eläkkeellä kymmenen vuotta.
Eläkkeelle jäätyäni pohdiskelin liittymistä senioriopettajiin. Se jäi siinä vaiheessa tekemättä nimenomaan siksi, että oli niin monia aktiviteetteja menossa. Olin mm. mukana ja edelleenkin Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n toiminnassa - näillä näkymin vielä vuoden 2019.
Jotenkin tuo käsite seniori ei ole minussa "kolahtanut". Käväisin hetki sitten uteliaisuuttani alla olevalla sivustolla, osittain tuttuja kasvojahan siellä näyttää olevan...
Länsi-Pohjan senioriopettajat ry on eläkkeellä olevien opetusalan ammattilaisten oma yhdistys. Toimimme kuuden kunnan alueella: Simo, Kemi, Keminmaa, Tervola, Tornio ja Ylitornio. Yhdistyksessämme voit löytää uusia ystäviä ja pääset mukaan sosiaaliseen verkostoomme. Yhdistyksemme on Opetusalan Seniorijärjestö OSJ:n jäsen.
Aikanaan työssä ja ammattiyhdistyskuvioissa ollessani päätin pitää Itä-Pasilassa ns. suljettujen ovien taidenäyttelyn severomorskilaiskuvataideystävieni Anatoly Sergienkon ja Ivan Voronin tauluilla. Sain siihen mahdollisuuden silloisen, nykyisin edesmenneen OKKA-säätiön toimitusjohtajan Kimmo Harran avustuksella. OKKA-säätiö hallinnoi osaa entisestä TVK-kiinteistöstä, jonne kahteen, isoon, yhdistettyyn kokoushuoneeseen pystytimme taidenäyttelyn - apuna minulla oli vaimoni Tuula ja poikani Timo. Mielestäni taulukooste oli hyvä, osittain erinomainen. Tavoitteena oli, että Helsingissä, Itä-Pasilassa kokousreissulla ollessani esittelen valikoiduille ryhmille tauluja...
Ns. suljettujen ovien taidenäyttely avattiin joulukuussa vuonna 2007
Asemamiehenkatu 4 00520
Helsinki ja purettiin 05.11.2010. Miten onnistuin toimissani? Mahdollisesti kerron siitä joskus myöhemmin. Sen toki voin jo paljastaa, että kohtalaisen suuresta määrästä kutsutuista vain kourallinen vaivautui paikalle. He olivat kiireisiä, oikeastaan superkiireisiä siihenkin maailman aikaan. Mistä em. muisteleminen lähti liikkeelle? Takkahuoneeseen aamulla puita sisään kantaessani näin ja kuulin pätkän Aamu tv:n ohjelmaa. Siinä toimittaja Jari Korkki haastatteli ammattiliitto PAMin puheenjohtajaa Ann Seliniä. Mikäli oikein muistan, muun muassa em. henkilön aikanaan kutsuin tauluja katsomaan. Voi olla, että kommentoin myöhemmin em. haastattelun populistista hurskastelua ...
Harvoin tulee luetuksi niin "yksisilmäistä" ja kateutta pursuavaa tekstiä henkilöltä, joka todennäköisesti itsekin on "syyllistynyt" kotitalousvähennyksestä nauttimiseen. Alla oleva kirjoittaja sopivasti unohtaa muutamia faktoja.
Alla olevassa artikkelissa todetaan:
Vuonna 2016 kotitalousvähennystä käytti noin 400 000 suomalaista. Iloa riitti, sillä yhteen laskettuna veromme alenivat lähes 400 miljoonalla eurolla.
Kysymys kuuluu:
Kuinka monta henkilöä em. palvelujen käyttö työllisti ja kuinka paljon he maksoivat työpanoksestaan veroja? "Nettomenetys" verorintamalla ei ollut em. suuruusluokkaa vaan jotain aivan muuta...
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Heikki Hiilamon kolumni: Eriarvoistava kotitalousvähennys
Kotitalousvähennys on ennen muuta yksi hyvätuloisten asumisen tukimuoto, kirjoittaa Heikki Hiilamo.
Verojen vihaamiseen kuuluu verovähennysten rakastaminen. Yksi rakkaimmista on kotitalousvähennys. Viimeksi valmistuneet verotilastot(siirryt toiseen palveluun) kuvaavat vuotta 2016. Tuolloin vähennystä käytti noin 400 000 suomalaista. Iloa riitti, sillä yhteen laskettuna veromme alenivat lähes 400 miljoonalla eurolla.
Summa on valtava, jos sitä verrataan moniin valtion budjetin menopuolella keskustelua herättäviin eriin. Ensi vuodeksi hallitus on esimerkiksi varannut eriarvoisuuden ehkäisemiseksi vain 30 miljoonaa euroa. Tarkoitus on korotella vähimmäismääräisiä päivärahoja ja takuueläkkeitä.
Onkin syytä kysyä, kuinka sokeaa on rakkaus kotitalousvähennykseen. Kuinka järkevä vähennys on eriarvoisuuden näkökulmasta.
Saimme kotitalousvähennyksen kolmen vuoden kokeilun jälkeen vuonna 2001.
Aluksi vähennys oli vähän vajaa puolet kotitalouspalveluiden hinnasta, enintään 900 euroa. Rakkauttamme vähennystä kohtaan kuvaa se, että pian maksimisumma nostettiin 1100 euroon, sitten 2300 euroon ja vuonna 2009 peräti 3000 euroon. Tuolloin kotitalouspalveluiden ostaja sai palveluista 60 prosentin alennuksen verovähennyksen muodossa.
Välillä vähennyksen maksimisumma putosi 2000 euroon ja vähennysprosentti 45:een. Rahapulasta huolimatta hallitus nosti pian vähennyksen 2 400 euroon. Jos mitään todella yllättävää ei tapahdu, saamme ensi vuonnakin vähentää remonttien, siivouksen ja hoivapalveluiden kustannuksia 2 400 eurolla. Sadan euron omavastuun jälkeen verot putoavat puolella ostettujen palveluiden hinnasta kunnes enimmäismäärä tulee täyteen.
Ylimmissä tuloluokissa noin puolet käyttää vähennystä, alimmissa muutama prosentti.
Pulmana on se, että vähennys on räikeästi eriarvoistava. Vain hyvätuloisimmilla on varaa käyttää säännöllisesti rahaa niin paljon, jotta voisi saada vähennyksen – puhumattakaan siitä, että enimmäismäärä tulisi täyteen.
Ylimmissä tuloluokissa noin puolet käyttää vähennystä, alimmissa muutama prosentti. 1 500 euroa kuukaudessa tienaavista vain noin seitsemän prosenttia käytti vähennystä vuonna 2016. Heillä keskimääräinen vähennys oli noin 800 euroa. Kymmenen kertaa enemmän ansaitsevista lähes puolet käytti vähennystä. He hyötyivät siitä keskimäärin noin 1 400 euroa. Kotitalousvähennyksen vuoksi hyvätuloisten verotus näyttää Suomessa todellista kireämmältä.
Vähennys onkin ennen muuta hyvätuloisten asumisen tukimuoto. Valtaosa vähennyksestä kohdistuu remontteihin. Hyvätuloisilla lienee varaa remontteihin ilman vähennystäkin, pienituloiset tarvitsisivat enemmän tukea. Tuloista riippumatta kotitalousvähennys mitä todennäköisemmin kitkee kiitettävästi harmaata taloutta.
Kotitalousvähennyksen alkuperäisenä tarkoituksena oli luoda uusia työpaikkoja ja tukea niitä, jotka tarvitsisivat hoivapalveluita ja ehkä muutoin käyttäisivät julkisia palveluita. Molempia tarkoituksia edistäisi se, että vähennys kohdistuisi pieni- eikä suurituloisille.
Eläkeläisillä ongelma on paitsi palkansaajia pienemmät tulot myös se, että vähennys tehdään verosta. Pienimmistä eläkkeistä ei kuitenkaan makseta veroja, joten vähennyksiäkään ei voi tehdä. Lisäksi kotitalousvähennys syrjii yksin asuvia.
Ongelmat olisi helppo ratkaista. Vähennyksen suuruus voisi esimerkiksi olla sidottu käänteisesti tuloihin: mitä pienemmät tulot, sitä suurempi vähennys. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi sitomalla omavastuun tuloihin.
Ruotsissa(siirryt toiseen palveluun) vain 65 vuotta täyttäneet saavat vähentää täyden määrän eli 50 000 kruunua siivouksen ja hoivan kustannuksia. Nuoremmilla vähennysoikeus on vain puolet tästä.
Sitra ehdotti(siirryt toiseen palveluun) muutama vuosi sitten mallia, jossa yli 75-vuotiaiden kotitalousvähennys olisi avokätisempi. Aloitteen tavoitteena oli lisätä iäkkäimpien ostovoimaa ja parantaa heidän mahdollisuuksiaan valita hyvinvointiaan lisääviä palveluita kaavamaisten palvelupakettien sijaan omien tarpeittensa pohjalta.
Muuttamalla kotitalousvähennyksen yksityiskohtia hallitus voisi vähentää eriarvoisuutta paljon tehokkaammin kuin ensi vuodelle ehdotetuilla 30 miljoonan euron joululahjarahoilla. Nämä muutokset loisivat myös uusia työpaikkoja.
Heikki Hiilamo
Kirjoittaja toimii Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorina. Aikaisemmin hän on työskennellyt mm. toimittajana Yleisradiossa 1994–1997.
Vaimoni oli ottanut esiin vanhan Citizen-merkkisen naisten rannekellon, perinteisen vetokellon. Se oli aikanaan äitini kello, laadukas kello, jonka hän muistaakseni sai täyttäessään pyöreitä vuosikymmeniä. Vaimoni totesi, että se huollettiin kauan sitten Ypyällä. Niin Kemissä oli aikanaan Kemin Kultapaja, sittemmin Kulta- ja Hopeasepänliike Teemu Ypyä. Alla olevakin, netistä lainattu on jo osittain historiaa: Vahva historiamme juontaa juurensa tsaarin ajoilta jolloin Frans Tiura palasi Venäjältä kultasepänopista ja perusti liikkeen vuonna 1897. Teemu Ypyä oli opissa Tiuran liikkeessä ja osti sen sittemmin, syntyi Kemin Kultapaja. Taina Ypyä ja Atle Bergstrom jatkoivat käsityöneuvos kultaseppämestari Teemu Ypyän luomia perinteitä. Tainan veli diplomigemmologi ja kultaseppämestari Teuvo Ypyä tuntee jalokivet. Hänen perujaan on Kemissä sijaitseva Jalokivigalleria ja tuotantoaan siellä oleva alkuperäinen Suomen kuninkaan kruunu. Teuvo konsultoi tarvittaessa jalokivien asiantuntijana. Kultasepäntyö on käsityötä parhaimmillaan. Niinpä... Kuinka monta kertaa kävinkään aikanaan jututtamassa Teemua ja Terttua Valtakadun liikkeessä. Mukavia jutusteluhetkiä, intouduin toki joskus jotakin ostamaan varsinkin joulun lähestyessä. Nykyisin näen heidät harvakseltaan, sattumoisin Kemin keskustassa käsikynkkää rauhallisesti käveleskelemässä. Liikkeestä on enää jäljellä kiinteistön kyljessä oleva kyltti TEEMU YPYÄ. Oletettavasti sekin siitä revitään alas aikanaan.
Kemin Keskustan kunnallisjärjestön keskustakerho on kokoontunut ilmeisesti iät ja ajat. Itse olen ollut mukana em. ryhmittymässä vuodesta 2000 alkaen vaatimattomalla panoksellani. Keskustakerhossa käydään läpi ajankohtaisia asioita ja nimenomaan seuraavan valtuustokokouksen asialista. Kemin kaupunginvaltuuston seuraava kokous on maanantaina 24.09.2018 klo 18 alkaen. Kopioin kaupunginvaltuuston esityslistan ja selailen päätettäviä asioita, vaikka varajäsenenä en olekaan itse valtuustokokouksessa läsnä. Tänään tavoitteeni on lähteä aistimaan keskustakerhon kokousilmapiiriä ja päätettäviä asioita - pitkästä aikaa...
Mielenkiintoinen päivä tänään torstaina 20.09.2018 - totta. Sanotaan, että laiska töitään luettelee. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että omasta mielestäni se ei koske minua... Oli niin tai näin, tänään aamupäivällä olen päärakennuksemme varaavassa takassa. alkuun tuhkaluukun kautta lämmittänyt hormia muutamalla Helsingin Sanomat lehdellä, joista muutaman sivun käärin tötterölle ja poltin eräänlaisena jatkumona. Kun tuli tunne, että hormi on kuiva/hiukan lämminkin aloitin pitää pieniä tulia takassa. Vähitellen "kivikasa" alkoi lämmetä. Alkuiltpäivästä kävimme Kemin Prismassa Karjalahdella. Olimme päätäneet vaihtaa saunankiukaan kivet ja samalla pestä sauna ja pesuhuone. Ostimme samalla kahdenlaisia takansytytyslisukkeita. Miksi? Siksi, että yritän taas kerran opetella niin sanottua puiden päältä sytyttämistä. Olen sitä kokeillut aikaisemminkin, mutta aina palannut perinteiseen sytytystapaan puiden ollessa nurkkaa vasten nojolla. Iltapäivän kauppareissulla ajelimme Kemin keskustan ja sisäsataman kautta. Meri oli yllättävän ärjynä ja vedenpinta korkealla. Päätimme ensi tilassa pistää saarimökin talvikuntoon. Todennäköisesti vene tuodaan Hahtisaaresta kotipihalle myös parin viikon sisällä... No joka tapauksessa tätä kirjoitellessani ensimmäinen puiden päältäsytyttämisannos on palamassa. Hyvin se syttyi ja hyvin palaa. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että tuo meidän päärakennuksen varaava, massiivinen takka ei ole niitä helpoimpia, mutta on se kuitenkin erinomainen lämmönlähde... Kävinhän minä alumiinitikkaiden avustuksella terassikaton päälla ja vilkasin rakennuksen päätyluukusta savupiipun kuntoa. Kahdelta sivulta ainakin näytti olevan kunnossa. En lähtenyt kömyämään ja savupiippua kiertämään, sen voinee tehdä ensi keväänä tai pyytää nuohoojalta pientä ylimääräistä palvelua...
Niin - onhan tämä päivä minun syntymäpäiväni. Olen täyttänyt 74 vuotta. Joidenkin ikäluokitusten mukaan olen vanhus. Olen yrittänyt sinnitellä ajatusta vastaan ja mielstäni onnistunut siinä ä ainakin toistaiseksi. Joka tapauksessa MR Google on koko päivän toivotellut hyvää syntymäpäivää ja Facebook-foorumilla olen saanut runsaasti syntymäpäiväonnitteluja. Lämmin kiitos niistä teille...
Olemme viimeksi käyneet Selkäsaaressa lauataina 08.09.2018. Olimme päättäneet toteuttaa tänään saaressakäynnin ilman ennakkosuunnitelmia. Ajelimme Hahtisaaresta kevyeen vastatuuleen. Metsä Groupin savuista/vesihöyryistä ei ollut tänään tuulen voimakkuuden arviointiapuja. Tehtaalla lienee huoltoseisokki. Rantautuminen oli helppoa, sillä vedenpinta oli aika korkealla. Veimme veneessä olevat onkivarusteet maihin, kunnostettaviksi. Vaimoni sytytti tulet mökkituvan hellaan. Olipa mukava istahtaa mökin päädyssä olevalle, itään suuntautuvalle ns, Siniselle terassille, joka suorastaan kylpi auringonpaisteessa. Aurinko on jo sen verran alhaalla, että ns. pihaterassi oli varjossa. Kieltämättä lasi punaviintä oli ihan paikallaan. Aistimme täydellistä ulkopuolista hiljaisuutta. Siinä istuskellessamme aloin kunnostaa onkia ja pilkkejä. Työn touhussa vapautui yksi muoviämpäri. Eipä aikaakaan kun vaimoni päätti lähteä vilkaisemaan sieniä ainakin em. ämpärillisen... Vein kunnostetut kalastusvälineet (kuusi jigionkea ja kaksi pilkkiä) varastoon odottamaan ensi kesää. Katiskat täytyy myös huoltaa, sen toki ehtii tehdä ensi keväänäkin. Minä sytytin tulistelupaikalle tulet roskapuuta polttaakseni. Niinhän siinä kävi, että pihaterassin ja tulistelupaikan välisessä ruohikossa pilkisti kaksi mielenkiintoista kiveä. Kohta ne olivat ylhäällä. Tosin toisen ylös saamiseksi päätin odotella vaimoani sienimetsästä. Sillävälin kävin hakemassa vesikärryilla savipitoista kunttaa rannasta, olihan raskas kuorma... Vaimoni tuli sienireissulta sieniä ämpärillinen + iso muovipussi sieniä täynnä. Nostimme em. kiven ylös ja joimme murukahvit. Minä nautiskelin savustetuilla ahvenilla, jotka olimme ottaneet mukaan kotosalta.
Kaivoin loppujen lopuksi vielä yhden kiven puoliksi ylös. Se onkin sitten seuraavan kerran ehdottomasti viimeinen kivi tälle kesälle/syksylle. Nyt oli helppo lähteä "omasta rannasta", sillä tuuli oli varsin siedettävä. Tosin muutaman kymmenen metriä soutelin väylän suuntaan varmuuden vuoksi ennen koneen käynnistämistä.
Oli mukava mökkireissu, tätäkin on vanhana mukava muistella...
Oli asiaa kaupungille. Vaimoni kävi Kemin kulttuurikeskuksessa ottamassa kopioita omista sukutaustoistaan ja lähetti ne nuoremmalle pojallemme Timolle. Samalla Helsinkiin lähti perinteinen "kuukausikirje" lastenlapsille Laurille ja Annalle. Minä ajelin Kemin Citymarkettiin Telian toimipisteelle kyselemään "vastaostamastani" NOKIA 800-älypuhelimesta. Palveluvuoroa odotellessani entinen tekuaikainen oppilaani kyseli, onko edesmenneen veljeni rivitaloasunto jo Kalkkinokalta myyty. Kerroin, että ei ole, mutta eiköhän tuolle asunnolle löydy ostaja. Hän kertoi läheisyydestä kaksikin asuntoa menneen nopealla aikataululla kaupaksi. Kerroin hänelle, että hinnan pitäisi olla kohdallaan, sillä siinä on jo ennakkoon otettu huomioon pienen pintaremontin tarve. Asumisen jäljet tulevat näkyviin, kun asunto täydellisesti tyhjennetään. Luonnollisesti ostaja tuunaa asuntoa "omannäköiseksi" pinnoiltaan - ainakin osittain... Jututin Telian myyntitykkiä. Niinhän siinä kävi, että puhelimeeni ei saa enää tiettyjä päivityksiä, joten mm. videopätkien katselu ei onnistu. Nuorimies kertoi erittäin asiallisesti, mitä olisi tarkoituksenmukaista tehdä. Se merkinnee operaattorin vaihtumista Elisalta Telialle ja pahimmassa/parhaassa tapauksessa uuden älypuhelimen ostoa. Laskelmien mukaan ottaen huomioon myön reitittimen kautta tulevat nettipalvelut, kuukaisimaksu alenisi noin 20%. Asia on mietinnässäni. Todettakoon, että vaimoni vaihtoi operaattoria noin viikko sitten, ymmärtääkseni kaikki sujui ihan asiallisesti... Kävimme myös Kemin Lidlissä. Vaimoni mentyä ostoksille, viereen ilmestyi iso maatoauto. Mörckin Juksu oli menossa evästä ostamaan. Sanoi menevänsä hirvikämpälle. Juksun mentyä kauppaan kuskin paikalle siirtyi komea mustavalkoinen koira - lienee hirvikoira - joka hiljaa viisaasti katseli ympäristön touhuja. Juksun tullessa takaisin koira hyppäsi välittömästi takapenkille. Kaupungilla ajellessamme en voinut olla kiinnittämättä huomiota puhelimen käyttöön ajaessa. Lähes jokainen jutteli puhelimeen ajaessaan. Eräässä risteyksessä lisäksi pari autoa tuli reippaasti vasemmalta peräkanaa, olivat ilmeisti toispaikkanuntalaisia. Mukava kaupungisskäynti taas kerran...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Mielipide | Mielipide
Vanhuksille ei pidä puhua kuin pienille lapsille
Kun vanhusten toimintakyky alenee ja ulkonäkö alkaa rapistua, oletetaan, että myös ajattelukykymme heikkenee.
Julkaistu:
VÄHÄN ennen kuolemaansa sosiaalipsykologian professori Antti Eskola allekirjoitti kustannussopimuksen käsikirjoituksestaan ”Vanhanakin voi ajatella” (HS 13.9.).
Kun meidän ikäihmisten ja vanhusten toimintakyky alenee ja ulkonäkö alkaa rapistua, yhteiskunta olettaa, että myös ajattelukykymme heikkenee. Meistä tulee ”niitä toisia”, joista koituu aktiiviväestölle vain kustannuksia. Puhutaan lässyttämällä ja huutamalla yksinkertaisilla lauseilla: ”Matti ottaa nyt lääkettä. Pittää ottaa, kun tohtori on määrännyt.” ”Onko Matti käynyt tänään vessassa, ettei vaan tule vahinkoa?” Kumaraista, rollaattoria kerrostalon pihalla työntävää naista ei tervehditä. Ajatellaan, että jos heittäytyy tuttavalliseksi ja jää juttelemaan, siitä saa jokapäiväisen riesan.
Tuo mies, jolle nyt lässytetään, on ollut aikoinaan opettaja sadoille lapsille. Tuo kumarainen nainen on puuduttanut ja paikannut lukemattomien ihmisten hampaat. He ovat kasvattaneet ja kouluttaneet omat lapsensa. Puoliso on ehkä jo haudan levossa. He ovat seuranneet Suomen ja maailman kehitystä vuosikymmeniä. He ovat olleet itsekin nuoria – viehättäviä, komeita ja haluttuja. He ovat nähneet ja kokeneet sellaista, mistä nuorilla aikuisilla ei ole aavistustakaan.
Mikä valtava kokemuksen, tiedon ja älyn määrä jääkään käyttämättä, kun ikäihmisten ääntä ei haluta kuunnella. Kunnissa konsulteille maksetaan nollatutkimuksista, kun ensin olisi voinut kääntyä vanhusneuvostojen ja muiden vanhusten yhdistysten puoleen.
Hallitusta kootessaan pääministeri Juha Sipilä (kesk) näytti huonoa esimerkkiä jättämällä hallituksen ulkopuolelle valtiomiestason kansanedustajat. Tulokset ovat näkyvissä.
Me ikäihmiset emme saa jättäytyä byrokraattien, virkamiesten ja nulikkamaisten poliitikkojen joskus kyseenalaistenkin päätösten varaan. Me vanhatkin osaamme ajatella. Katsomme asioita laajemmasta näkökulmasta.
Vuosikymmenet kuluvat yllättävän nopeasti. Jonain päivänä keski-ikäinen huomaa siirtyneensä eläkkeelle ja olevansa ikäihminen.
Toimitaan yhdessä. Otetaan kantaa ja kyseenalaistetaan ikäihmisiin kohdistuva joskus syrjivältäkin tuntuva kohtelu.
