tiistai 4. lokakuuta 2016

Ville Niinistö vaatii: Suomen tuomittava Venäjän ja Syyrian sotarikokset – miksi hallitus vaikenee?

Olen harvoin Ville Niinistön kanssa varauksettomasti samaa mieltä. Nyt olen. Kyllä totta tosiaan Suomen hallituksen on aktiivisesti ja selkeästi tuomittava viimeaikaiset Syyrian tapahtumat. Nimenomaan ne siviileihin kohdistuneet tapahtumat, pommitukset, jotka yksiselitteisesti on mediatietojen perusteella tulkittavissa sotarikoksiksi..

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:

Ville Niinistö vaatii: Suomen tuomittava Venäjän ja Syyrian sotarikokset – miksi hallitus vaikenee?

Lauri NurmiHelsinki, Lännen Media–
Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö vaatii Suomen hallitusta tuomitsemaan välittömästi Venäjän ja Syyrian hallituksen Aleppossa tekemät siviilien pommitukset.
Olen syvästi huolestunut hiljaisuudesta, jolla Suomen hallitus on seurannut Syyrian ja Aleppon tilannetta. Kaikkien todisteiden valossa Venäjä ja Syyrian hallinto pommittavat systemaattisesti siviilejä. Aleppossa on edelleen yli 85 000 lasta ja satojatuhansia siviilejä hädässä. Kaupungin merkittävin sairaala on tahallaan pommitettu käyttökelvottomaksi. Lisäksi on pommitettu avustussaattuetta. Kyse on Venäjän ja Syyrian hallituksen tekemistä sotarikoksista, joihin kansainvälisen yhteisön on heti puututtava, jotta ne loppuvat, Niinistö sanoo.
Niinistö odottaa Suomen hallitukselta nopeaa toimintaa.
– Suomen hallituksen pitää tuomita Venäjän ja Syyrian hallituksen toiminta. On käsittämätöntä, että Suomen ulkopoliittinen johto on täysin hiljaa. Sivistysvaltioiden on puolustettava kansainvälistä oikeutta ja ihmisarvoa, ja niiden puolustamista on vaadittava myös Suomen hallinnolta.

Kysyn pääministeri Sipilältä (kesk.) ja ulkoministeri Soinilta (ps.), miksi Venäjän toistuvia rikkomuksia ei tuomita ja ollaan vain hiljaa niiden tapahtuessa. Ei voi välttyä ajatukselta, että Suomen hallitus haluaa laittaa päänsä pensaaseen ja toivoo kaiken pahan menevän siten ohi. Se ei ole tapa kantaa moraalista vastuuta, kun naisia, lapsia ja sairaita pommitetaan. Sivistysmaana Suomen on kannettava moraalista vastuuta ja reagoitava, Niinistö toteaa.
Vihreiden puheenjohtaja esittää, että Suomi ajaisi nyt voimakkaasti EU:n ulkopoliittisen edustajan Federica Mogherinin ja humanitaarisista asioista vastaavan komissaarin ehdotusta, jonka mukaan EU:lla olisi valmius toimittaa välittömästi apua Aleppoon, kunhan tulitauko saadaan voimaan.
– Siviilien pelastamisessa on kyse päivistä. Tulitauko pitää saada heti voimaan. Kaupungissa ei ole sähköä, vettä, ruokaa eikä enää edes olosuhteita hoitaa vammoja. EU:lla on Mogherinin mukaan valmius toimittaa Aleppoon lääkkeitä ja apua heti, kun Venäjä ja Syyrian hallitus lopettavat pommitukset. Avustuskolonnat voisivat myös tuoda yli 100 000 ihmistä turvaan. Suomen pitää ajaa nyt voimakkaasti sitä, että EU-maat yhdessä YK:ssa vaativat Venäjää ja Syyrian hallitusta sitoutumaan tulitaukoon, jotta avustuskuljetukset saadaan liikkeelle, Niinistö esittää.
EU:lla on voimavaroja valmiina, mutta tarvittaessa Suomen pitää Niinistön mukaan olla valmis lisäämään panostuksiaan lisäbudjetilla.
– Jos on tarvetta rahalle, Suomen hallituksen pitää sitä Syyrian siviilien auttamiseen antaa.

Ketjureaktio huonekaluostosta...

Olimme pitkään pohtineet uuden keinutuolin ostamista takkahuoneeseen. Vierailu tuttavapariskunnan luona potkaisi asian viimein liikkeelle koeistuttuamme heillä olevaa keinutuolia.
Katselimme netistä erilaisia vaihtoehtoja. Kävimme viime viikon lauantaina eräässä kemiläisessä huonekaluliikkeessä spontaanisti kauppareissullamme. Kuinka ollakaan siellä oli vastaavantyyppinen keinutuoli "poistohintaan". Toki siitäkin hinnasta olisi vielä pitänyt tingata, mutta jätin tällä kerralla väliin. Ostimme keinutuolin ja toimme sen kotiin saman tien...

Takkahuoneessa ollut massiivinen, pyörivä ja säädettävä nojatuoli, joka sekään ei kovin vanha ole, sai väistyä uuden tulokkaan tieltä. Entinen nostettiin terassille odottamaan jatkotoimenpiteitä.

Sitä tarjottiin jo eteenpäin, mietittiinpä kirpputorille raahaamistakin myyntiin.

Tänään aamupäivällä istahdin siihen terassilla. Tuli kumma tunne, että omassa työhuoneessani voisi olla mukava lepotuoli paikallaan.  Vaimoni hyväksyi ajatuksen.
Katselen silloin tällöin Yle Areenan kautta mm. dokumentteja tietokoneen näytöltä ja kuuntelen musiikkia You Tubelta.

Niin ja onhan siinä työhuoneessani vierailevankin mukava letkeästi "löhötä".

Työhuoneessani on ollut vanhempieni aikainen, entisaikainen keinutuoli, jossa ei ole vasittuja pehmusteita.

Takkahuoneen nojatuoli siirrettiin työhuoneeseeni ja niinhän siinä kävi, että vanhalle keinutuolille löytyi paikka eteisestä - hyvä niin.


Kiina uhkaa Yhdysvaltoja ja Etelä-Koreaa vastatoimilla ohjuspuolustus­hankkeen vuoksi: ”Maat saavat maksaa kalliisti”

Taas uutta sapelinkalistelua, aivan kuin nykyiset eri puolilla maailmaa valloillaan olevat konfliktit eivät riittäisi. On tämä kummaa aikaa...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Kiina uhkaa Yhdysvaltoja ja Etelä-Koreaa vastatoimilla ohjuspuolustus­hankkeen vuoksi: ”Maat saavat maksaa kalliisti”

Jos hanke toteutuu, Yhdysvallat ja Etelä-Korea voivat varautua kunnon vastahyökkäykseen, arvioi Kansan päivälehti lauantaina.

ULKOMAAT 
KIM HONG-JI / REUTERS
Yhdysvallat ja Etelä-Korea järjestivät yhteisen sotilasharjoituksen huhtikuun alussa Yeoncheonissa.
Yhdysvallat ja Etelä-Korea järjestivät yhteisen sotilasharjoituksen huhtikuun alussa Yeoncheonissa.

KIINA ei aio katsella tyynesti sivusta Yhdysvaltain ja Etelä-Korean hanketta modernin ohjuspuolustusjärjestelmän pystyttämiseksi Korean niemimaalle.
Uutistoimisto Reuters kertoo, että Kiinan johtava sanomalehti uhkasi lauantaina maita mahdollisilla vastatoimilla.
JOS Yhdysvallat ja Etelä-Korea aiheuttavat Kiinalle ja sen lähialueen maille turvallisuusriskin, ”ne saavat maksaa kalliisti ja voivat varautua kunnon vastahyökkäykseen”, arvioi kommunistisen puolueen pää-äänenkannattaja Kansan päivälehti.
”Muiden valtioiden tavoin myöskään Kiina ei voi olla epämääräinen tai välinpitämätön turvallisuusasioissa, jotka vaikuttavat sen keskeisiin intresseihin.”
Lehden mukaan maiden on ymmärrettävä, ettei Korean niemimaalla kannata ottaa riskejä.
ALUEELLA on ollut tänä vuonna erityisen paljon jännitteitä. Tämä johtuu Yhdysvaltain ja Etelä-Korean suunnitelmien lisäksi siitä, että Pohjois-Korea on tehnyt useita ydin- ja ohjuskokeita.
Myös Venäjä on varoittanut Yhdysvaltoja ja Etelä-Koreaa niiden suunnitelmista.

Kolumni: Tykkäätkö työstäsi?

Mukavanasiallinen, myönteinen artikkeli - hyvä niin...

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:

Kolumni: Tykkäätkö työstäsi?

Mirva Juntti
Päätän esitykseni merilappilaisella yläasteella. On yleisökysymysten aika.
Nukkavierun näköinen nuorukainen nostaa kättään ja kysyy tuimin silmin: Tykkäätkö työstäsi? Hämmennyn sadasosasekunniksi, kunnes vastaan rehellisesti: kyllä tykkään. Poika katsoo yhtä hämmentyneenä ja sanoo: Olet ensimmäinen aikuinen, jonka kuulen työstään pitävän.
Jatkuvaa kiirettä, stressiä, yt-neuvotteluita, loppuunpalamista. Nämä asiat yhdistetään mediassa aivan liian usein työelämään.
Imagovoittoja keräävät ne ihmiset, jotka hehkuttavat omaa hyppyään oravanpyörästä ulos ja pääsyä kasvattamaan spelttiä jonkun peräkylän perukoille. Heidän tarinansa sylkee lukijan silmille niitä työelämän kohtuuttomuuksia, mitkä ajoivat äärimmäiseen tekoon.
Jos tuo kohtaamani nuorimies on joutunut yksin miettimään tulevaa työuraansa mediasta saamansa kuvan pohjalta, en ihmettele, jos suhtautuminen on nihkeää. Imago-ongelmaa on voinut rakentaa myös lähipiirin aikuisten kerronta. Se, jos mikä, on meille kaikille peiliin katsomisen paikka. Meidän aikuisten tapa puhua omasta työstään, halu tutustuttaa lapset vanhempiensa työhön ja tavoite nähdä oma työ mielekkäänä, sävyttää varmasti seuraavan sukupolven suhtautumista työntekoon.
Mitä positiivista nykypäivän suomalaisessa työssä sitten olisi kerrottavana? 

Tuomo Alasoini on löytänyt julkaisussaan Mainettaan parempi työ kymmenen tekijää, jotka ovat merkittävästi parantaneet suomalaisia työolosuhteita viime aikoina. Hän teilaa väitteet siitä, että työelämä olisi huonontunut. Pikemminkin päinvastoin; työntekijöiden osallistumismahdollisuudet työn kehittämiseen ovat parantuneet, mahdollisuudet oman osaamisen kehittämiseen ovat lisääntyneet ja työssäkäyvien yleinen työkyky on parantunut.
Samaan johtopäätökseen on tultu myös työ- ja elinkeinoministeriön viime syksynä julkaistussa Työolobarometrissa. Tutkimusten perusteella voisikin päätellä, että itse työ on muuttunut pelkästään parempaan suuntaan.
Totta on tietenkin se, että mahdollisuus työssäkäymiseen on liian harvojen herkku. Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli elokuun 2016 lopussa kaikkiaan 343 000 työtöntä työnhakijaa.
Ei siis ihme, että ensimmäisen työn saanti voi Lapin ammattikorkeakoulusta valmistuvallekin tuntua ylivoimaiselta. Lohduttavaa on se, että työnantajat ilmoittivat jo pelkästään 2015 kaikkiaan lähes puoli miljoonaa uutta työpaikkaa.

Lapin työllisyyskehitys oli erityisen myönteistä – talousalueemme oli yksi kolmesta maakunnasta, missä työttömyys laski eniten vuoden takaisiin lukuihin nähden.
Kun seuraavan kerran kohtaan työelämää synkeästi katselevan nuorenmiehen, en kavahda. Istutan hänet hetkeksi aloilleen ja puhuttelen suoraan. Ajattelen, että tässä on tulevaisuuden toivo, kilpailukykyelementti vailla vertaa. Jos yhtään saan häneen tartutettua työn imua, olen päivätyöni tehnyt.
Kirjoittaja on Lapin ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikön palvelupäällikkö.

Tarina nimeltään Prosentin voitolla....

Tunnustan, että pidän tarinoista. Mielellään luen ja/tai kuuntelen hyviä tarinoita. Itsekin yritän silloin tällöin sekä kirjoittaa että kertoa tarinoita sopivan tilaisuuden tullen. Tarinani ovat pääasiassa niin sanottuja tositarinoita...

Tarinoissa täytyy olla "se jokin", silloin se on erityisen mielenkiintoinen, puhumattakaan, että siitä löytyy opetuksellisia elementtejä.

Varmaan moni lukijoista on lukenut/kuullut tarinan "prosentin voitolla". Siitä on oletettavasti liikkeellä useita versioita. Joka ei ole asiasta tietoinen, niin kirjoitan sen lyhyen kaavan mukaan...

Tarina liittyy opiskelijaporukkaan, jolla oli tapana kokoontua muutaman vuoden välein muistelemaan menneitä ja vähän rentoutumaan.
Ihmetystä herätti erään kurssilaisen ainakin näennäisen huikea menestyminen työelämässä. Tiedettiin kertoa, että hänellä oli kelohonkamökkejä pohjoisessa, kiinteistöjä pääkaupunkiseudulla, lomaosakkeita ulkomailla, teki perheensä kanssa tämän tästä lomamatkoja useita kertoja vuodessa, jne. ja hän kaiken lisäksi saapui aina yhteiseen tapaamiseen uudenkarheella, tosikalliilla menopelillä puhumattakaan Armani-puvuista ja Rolex-kelloista.

Muut - ehkä hiukan kateellisinakin - päättivät ottaa asiasta vihdoinkin selvää. He työskentelivät pääasiassa samalla alalla myyntitehtävissä.

"Miten on mahdollista, että sinulla menee niin kovaa, kun me muut saamme elää kituuttaa selvitäksemme? Mikä on sinun myyntisalaisuutesi?" häneltä kysyttiin.

"Ei minulla mitään salaisuuksia ole, minä myyn prosentin voitolla." menestyjä totesi.
"Prosentin voitolla!" lähes parahtivat muut kurssilaiset. "Älä viitsi vedättää! Me myymme vähintään viiden-kymmenen prosentin voitolla."

"Kyllä! Prosentin voitolla: Minä ostan eurolla ja myyn kahdella!" hän vahvisti. 

Syvä hiljaisuus vallitsi kuulijoiden keskuudessa heidän muistellessaan, että matematiikka ei ollut menestyjän vahvimpia oppiaineita opiskeluaikaan...

Edellä kirjoitettu on ainakin sikäli tosi, että käytin sitä aika monta kertaa esimerkkinä työssä ollessani matematiikassa, kun käsittelimme prosenttilaskuja. Auttoiko em. tarina prosenttilaskun oppimisessa, se on asia erikseen.




maanantai 3. lokakuuta 2016

Suomessa varsinainen lämmityskausi on taas alkamassa...

Kuten olen aikaisemmin - useaankin kertaan - kirjoittanut, olemme vuodesta 1982 lähtien polttaneet päärakennuksen massiivisessa, varaavassa takassa aikamoisen määrän puuta. 
Lämmityskautena takkaa lämmitetään jotakuinkin joka kolmas päivä - kunnon pesällinen.
Lisäksi rakentamallamme Pikkupuolella 1990-luvun loppupuolelta lähtien leivinuunissa ja niinikään varaavassa takassa on palanut puuta jonkin verran.

Meillä on vuosikymmenien aikana ollut monenlaista polttopuuta käytettävissä.

Viime vuosina meillä on ollut erittäin pääasiassa hyvälaatuista kouvuhalkoa/-klapia, sitä on tälläkin hetkellä erillisessä, avonaisessa puuvajassamme parin vuoden polttotarpeeseen.

Lisäksi olemme ostaneet tänä syksynä kuivumaan koivupuuta, jonkin verran havupuuta. Nämä puut otetaan käyttöön pääasiassa parin-kolmen vuoden kuluttua.

Koivuklapit ottavat herkästi hometta pintaan sopivan kosteissa ja lämpimissä olosuhteissa.

Homeisia puita ei kannata tuoda niiden kuivuttuakaan sisälle. Vähän homehtuneita puita voi polttaa takassa, mutta puut on syytä tuoda ulkoa ja pistää saman tien pesään. Näin homeitiöiden leviäminen jää mahdollisimman vähäiseksi. 

Näin mekin olemme viime aikoina menetelleet.

Todettakoon, että meillä em. puut saavat kuivua vuoden-kaksi. Voi olla, että niitä otetaan vähitellen käyttöön/polttoon jo vuoden, puolentoista kuluttua.

Kaadoimme/kaadatimme viime keväänä viisi elinkaarensa päähän ehtinyttä pihakoivua ja samalla jyrsitytimme kannot pois.
Saattaa olla, että ensi kesänä kaadamme neljä lisää. Jos näin käy, on 1950-luvun loppupuolella istutettu kaupunkikoivukujamme historiaa - aika aikaansa...

Kyllähän pieni vaivannäkö näkyy jonkin verran sähkölaskussa.






APU-lehti; Missä Jallu luuraa > Maailma: Missä...

En ole viime vuosina kovinkaan paljon lukenut APU-lehteä. Siitä huolimatta arvelen sen jatkaneen vanhaa perinnettä: Missä Jallu luuraa? 
Ainakin entiseen hyvään aikaan lehdessä oli piilotettu taitavasti kolme Jallu-symbolia tekstin ja kuvien joukkoon.
Taisipa em. symbolien löytämisestä onnistuessaan saada jonkin symbolisen pikkupalkinnon.

Maailmalla kysellään, ihmetellään, tosin ei vielä kovin äänekkäästi, missä Venäjän presedentti Vladimir Putin luuraa. Toki tämä ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään kerta, kun hän on häivyksissä. Joka tapauksessa häntä ei ole näkynyt mediassa viikkokausiin. Itse olen jo aikaiseminkin kirjoittanut omat arveluni/arvaukseni asiasta...

_____________________________________________________________________

Tuskin olin ehtinyt pistää edellistä tekstiä jakoon, kun Putin nimenä ja tekona putkahti Yle Uutiset-sivulle:


Ydinaseriisunta

Venäjä jäädyttää Yhdysvaltain kanssa tehdyn sopimuksen asekelpoisen plutoniumin muuntamisesta hyötykäyttöön.
Venäjän presidentti Vladimir Putin perusteli sopimuksen jäädyttämistä Yhdysvaltain epäystävällisillä toimilla Venäjää kohtaan.
Lisäksi Putin katsoi, että Yhdysvallat ei ole kyennyt toteuttamaan omaa osuuttaan sopimuksesta.
Sopimuksen jäädyttäminen kuvastelee Venäjän ja Yhdysvaltain suhteiden heikkoa tilaa.

Ydinaseriisunta kärsii

Sopimuksen jäädyttämistä voi pitää myös uutena merkkinä siitä, että maiden välinen yhteistyö ydinaseriisunnan eteen on pitkälti katkoksissa.
– Se on symbolinen ele, joka osoittaa, että kumpikaan osapuoli ei enää tee yhteistyötä tällä alueella, sotilasalaan perehtynyt journalisti Aleksandr Golts sanoi uutistoimisto AFP:lle.
Sopimuksen mukaan Venäjän ja Yhdysvaltain piti kummankin hävittää ainakin 34 tonnia ydinaseisiin kelpaavaa plutoniumia joko säteilyttämällä se tai muuntamalla plutonium ydinpolttoaineeksi siviilikäyttöön.
Yhdysvallat ja Venäjä solmivat sopimuksen alun perin vuonna 2000, ja se tuli voimaan 2010 osana yritystä lämmittää Yhdysvaltain ja Venäjän suhteita Georgian sodan jälkeisestä aallonpohjasta.

Kiistaa plutoniumin muuntamisesta

Kiistaa syntyi plutoniumin muuntamisesta niin sanotuksi MOX-polttoaineeksi.
Yhdysvalloissa hanke herätti vastustusta, koska muuntamiseen vaaditun laitoksen rakentaminen oli osoittautunut aiottua kalliimmaksi ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus 2011 nostatti huolta ydinlaitosten turvallisuudesta.
Yhdysvaltain energiaviranomaiset ajoivat vaihtoehtoista tapaa, jossa plutonium sekoitettaisiin toisiin aineisiin ja varastoitaisiin maan alle.
Venäjän mielestä plutoniumin laimentaminen on mahdollista peruuttaa ja siten menettely ei toteuttaisi sopimuksen henkeä.
Lähteet: AFP, Itar-Tass, Reuters

Sijoittajat innostuivat vuositolkulla tappiota tehneestä yhtiöstä...

Kyllä! Outokummulla on kaikki edellytykset menestyä lähivuosina. Miksi? Siksi, että prosessi on viimeisen päälle huippukunnossa ja sitä pyörittää ammattitaitoinen työvoima - ainakin täällä Suomessa..

Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:

Sijoittajat innostuivat vuositolkulla tappiota tehneestä yhtiöstä

Terästä Torniosta. Outokumpu-konserni myy vientiin lähes kaiken ruostumattoman teräksensä Tornion tehtailta.
Terästä Torniosta. Outokumpu-konserni myy vientiin lähes kaiken ruostumattoman teräksensä Tornion tehtailta. KUVA: NINA SUSI
Osakekurssi noussut moninkertaisesti verrattuna kovimpiin kilpailijoihin.
Kuinka kauan Outokummun osake kiitää kohti korkeuksia? Sijoittajat ovat tyystin sulaneet teräsyhtiölle, joka on tehnyt vuositolkulla tappioita. Osakekurssi on ponnahtanut 120 prosenttia vuoden alusta, jolloin hollantilainen Roeland Baan aloitti konsernin toimitusjohtajana.
Kurssin nousuvauhdista voi lukea, että Outokumpu on ladattu täyteen sijoittajien odotuksia. Osakkeenomistajat viestivät ostoillaan hartaasta toiveesta, että ex-kriisiyhtiö ja maailman ykkösketjun teräsjätti punnertaa vihdoinkin voitolliseksi.
Ruostumattoman teräksen kauppa ei sinänsä ole saanut uusia käänteitä, vaan myynti kulkee mitä ilmeisimmin tasaiseen tahtiin.
Hinnat ovat toisen vuosipuoliskon aikana lähteneet hiukan yläviistoon.

Positiivista on, että nikkelin hinta saattaa kääntyä vihdoin nousuun ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Se voi vauhdittaa terästukkureiden ostoja, mikä näkyy positiivisesti jaloteräksen tilauksissa.
Aiemmin ylivelkaista Outokumpua saattoi luonnehtia kriisiyhtiöksi, jonka osake pomppasi pienestäkin valonkajosta. Mutta yhtiön osakekurssin nousukiito ohittaa kirkkaasti sen kovimmat kilpailijat, kuten espanjalaisen Acerinoxin, joka on vuoden alusta kallistunut vain noin viidenneksen Madridin pörssissä.
Jaloteräksen ykkösketjuun kuuluu myös luxemburgilais-ranskalainen Aperam, jonka kurssin vahvistuminen kulkee samaa rataa Acerinoxin kanssa eli jää noin viidennekseen. Outokummun kurssin ampaisua voi siten pitää rakettimaisena jaloteräsyhtiöiden joukossa.
Sijoittajat saattavat Outokummun osakeostoissaan suosia suuruuden ekonomiaa. Yhtiö saavutti ensimmäisen vuosipuoliskon aikana vajaan kolmen miljardin euron liikevaihdon. Acerinoxin liikevaihto jäi lähes miljardi euroa pienemmäksi.
Aperam teki puolestaan kaksi miljardia euroa liikevaihtoa ja sijoittuu samalle viivalle Acerinoxin kanssa. Outokumpu on ottanut Saksan teräsfuusion ansiosta ykköspaikan Euroopassa, jossa Aasian teräs painaa hintoja yhä enemmän tai vähemmän.

Outokummun osakkeen kalleutta voi edelleen peilata kolmikon p/e-luvuilla, jotka kertovat, kuinka monta vuotta yhtiöltä vie aikaa maksaa tuloksella oma markkina- eli pörssiarvonsa. Outokummun p/e-luku on 30, Acerinoxin 25 ja Aperamin 14. Outokummun osakekurssin nousu kertoo siten jopa huikeista odotuksista niin kannattavuuden kuin liikevaihdonkin suhteen.
Yhtiö on trimmannut kannattavuuttaan, mutta jäi liikevoitossa vielä toisen vuosipuoliskon aikana kolmikon heikoimmaksi. Aperam saavutti korkeimman eli noin seitsemän prosentin liikevoiton suhteessa liikevaihtoon.
Acerinoxin liikevoitto jäi matalaksi, parin prosentin tasolle. Outokumpu painui vielä hieman tappiolle. Kannattavuusluvut kertovat kilpajuoksusta kustannusten leikkauksessa.
Teräsyhtiöt myyvät tuotannostaan eniten Eurooppaan, joka ratkaisee samalla melko pitkälle niiden kannattavuuden ja liikevaihdon.
Jos Eurooppa junnaa edelleen, joutuvat yhtiöt leikkaamaan kustannuksiaan. Outokummun mittavista kulukarsinnoista voi lukea, että yhtiö pystynee kannattavuuden parantamiseen, oli markkinatilanne muuttumaton, nouseva tai laskeva.
Toimitusjohtaja Baan visioi huhtikuussa, että Outokumpu tavoittelee noin puolen miljardin euron liikevoittoa vuoteen 2020 mennessä. Yhtiö lukeutuu johtaviin ruostumattoman teräksen tuottajiin myös Pohjois-Amerikassa yhdessä Acerinoxin kanssa. Kummatkin yhtiöt pyörittävät tehtaitaan Yhdysvalloissa.
Baan on karsinut Outokummun kuluja. Hallintokulujen leikkausten ja pääomien vapauttamisen pitäisi palkita tehokkuudessa ja kannattavuudessa. Säästöoperaatioista voi lukea, että yhtiö pyrkii eroon kaikista niistä kahleista, jotka hidastavat liikevoiton parannusta. Mutta samalla vaihteella ajavat muutkin teräsyhtiöt, jotka pitävät tiukasti puoliaan, kuten Outokumpukin. Toistaiseksi parhaiten on onnistunut Aperam.

Vuoden tieteentekijä Olga Davydova-Minguet: ”Meillä ei ole maahanmuuttokriisiä vaan ihmisyyskriisi”...

Maassa maan tavalla on hyvä ohje moneen tilanteeseen...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Vuoden tieteentekijä Olga Davydova-Minguet: ”Meillä ei ole maahanmuuttokriisiä vaan ihmisyyskriisi”

Sotaa pakoon pyrkivien esittäminen uhkana, taakkana ja ei-toivottuina on erittäin vahingollista, sanoo Venäjältä Suomeen muuttanut tutkija.
Tiede
Olga
Olga Davydova-MinguetHeikki Haapalainen / Yle


Itä-Suomen yliopiston tutkija Olga Davydova-Minguet haluaa käyttää identiteetistään sanaa suomenmaalainen. Käsite suomenmaalainen on peräisin Outi Lepolan monikulttuurisuutta käsitelleestä väitöskirjasta vuodelta 2000. Tutkijan mukaan muita hyviä sanoja ei oikein ole. Esimerkiksi uussuomalainen on etnistävä.
Suomeen Olga Davydova-Minguet muutti 25 vuotta sitten. Omassa väitöskirjassaan 2009 hän käsitteli sitä, kuinka paluumuuttajiksi aikovat suomalaissyntyiset venäläiset puhuvat suomalaisuudesta. Hän miettii samaa itsekin.
– Mietin pystynkö sanomaan, että "meillä Suomessa". Tuskin pystyn. Mutta pystyn sanomaan "me suomalaiset".
Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksessa työskentelevä Davydova-Minguet on tutkinut monikulttuurisuutta ja maahanmuuttoa sekä Suomessa asuvien venäjänkielisten mediasuhdetta.
Tutkijaa ei kuitenkaan valittu Tieteentekijöiden liiton Vuoden tieteentekijäksi yliopistouran vuoksi. Palkintoraadin mukaan Davydova-Minguet on ”onnistunut käyttämään tutkimustietoa hyväkseen ihmisten aseman parantamisessa.”
Vuoden tieteentekijä sanoo olevansa valinnastaan erittäin hämmentynyt, mutta ymmärtää perustelut.
– Suomi on pullollaan paljon edistyneempiä tutkijoita. Mutta en ole pelkästään tutkija. Olen enemmän ja vähemmän aktiivinen yhteiskunnallinen toimija. Monet maahanmuuttoa tutkivat ovat aktiivisia yhteiskunnallisia keskustelijoita.

Maahanmuuttajien puolestapuhujat pulassa

Joensuu ei ole tänä päivänä maahanmuuttoa tutkivalle sen tulisempi paikka kuin mikään muukaan. 1990-luvun ylilyönneistä on opittu. Olga Davydova-Minguet oli 2009 perustamassa Joensuun Monikulttuurisuusyhdistystä ja toimii sen puheenjohtajana.
Monikulttuurisuutta edistävä, rasismia vastustava ja kotoutumista edistävä yhdistys sekoitetaan usein maahanmuuttajien yhdistykseksi. Yhdistyksen järjestämissä tapahtumissa käy jatkuvasti ihmisiä esittämässä eriäviä mielipiteitä.
– Varsinkin suomalaiset, jotka aktiivisesti puhuvat maahanmuuttajien puolesta, saavat erittäin paljon negatiivista huomiota.
Olga Davydova-Minguet uskoo, että monet eivät ole vieläkään ymmärtäneet, ettei Eurooppa pysy entisellään, eikä maailma enää palaa sellaiseksi kuin se joskus oli.
– Puhutaan hyvin paljon maahanmuuttokriisistä ja pakolaiskriisistä. Ei tämä ole pakolaiskriisi vaan solidaarisuuskriisi, ihmisyyskriisi, ihmisyysajattelun kriisi. Se, että sotaa pakoon pyrkiviä esitetään uhkana, taakkana ja ei-toivottuina, on erittäin vahingollista.

Mediatutkija, joka lopetti Venäjän television katselun

Vuoden tieteentekijä suoritti Petroskoissa suomen opintoja jo ennen Suomeen muuttoaan. Hänen miehensä on belgialaistaustainen. Kotona puhutaan kolmea kieltä; suomea, venäjää ja ranskaa.
Suomessa asuvien venäjänkielisten mediasuhdetta käsittelevässä tutkimuksessaan Davydova-Minguet on huomannut, kuinka osa ihmisistä pyrkii nykyään aktiivisesti vähentämään tai rajoittamaan median käyttöään.

Tutkija ei itsekään enää jaksa entiseen malliin.
– Minulla näkyi satelliittilautasella monta vuotta Venäjän televisio. Olen lopettanut sen. En jaksa. Voi ajatella, että Venäjän media valehtelee joka tapauksessa. Emme me koskaan voi tietää, mikä on totuutta. Joku epäilys on aina olemassa.
Tutkijan mukaan Suomessa asuvista venäjänkielisistä osa omaksuu Venäjän median luoman maailmankuvan, toiset taas suhtautuvat kriittisesti.
Davydova-Minguet puhuu medioituneesta yhteiskunnasta eli siitä, miten nykymedian toiminta määrää kehitystä.
– En pysty enää seuraamaan media viihteellisesti. Mietin aina niitä uutisten taustoja. Valitettavasti niitä ei voi aina tietää.

Mikä on Suomen malli?

Alla olevassa artikkelissa todetaan:
Laajimmillaan Suomen malli voi tarkoittaa yhteiskuntapolitiikkaa, joka nojaa määrättyihin arvoihin ja periaatteisiin. Suomen soisi olevan avoin talous ja yhteiskunta. 
Meidän on pidettävä kiinni yhteisvastuusta. 
Talouspolitiikassa on hyvä olla pragmaattinen. Tulevaisuutemme on jatkossakin rakennettava koulutuksen ja sivistyksen varaan.
______________________________________________________________________

Hyvä! Vieläkin laajemmin mutta myös väljemmin asian voinee ilmaista: Pidetään kaikista Suomessa asuvista huolta.

Takaraivossa vilahti ajatus edesmenneen opetusneuvoksen maininta järjestyssäännöistä. Aikannan nähtiin todella paljon vaivaa erilaisten järjestyssääntöjen laatimisessa. Em. henkilö totesi, että koulumaailmassa siihen riittäisi yksi lause: Eletään ihmisiksi...

Suora nettilainaus Helsigin Sanomista hiukan tuunattuna:

Mikä on Suomen malli?

Tarvittaessa julkisen alan liittoja on voitava lyödä halolla päähän. Sixten Korkman kirjoittaa.

POLITIIKKA 
Sixten Korkman 
Kirjoittaja on on pitkän linjan talousvaikuttaja ja Aalto-yliopiston emeritusprofessori.

”SUOMEN MALLI” on epämääräisyydessään koukuttava käsite. Se voidaan ymmärtää suppeasti tai laajemmin.
Suppeasti ymmärrettynä malli tarkoittaa palkankorotusten mitoittamista Suomen työvoimakustannusten pitämiseksi kilpailukykyisellä tasolla. On sanottu, että tämä palkkapolitiikan malli on ruotsalainen. 
Advertisement
Väite on harhaanjohtava.
KILPAILUKYVYN säilyttäminen on jo vuosikymmeniä ollut Suomessa palkkapolitiikan lähtökohtana, niin kuin kaikissa muissakin pienissä ja avoimissa talouksissa. Välillä tässä on onnistuttu paremmin, välillä huonommin.
Uutta on se, että vastedes pyritään tarvittavaan palkkamalttiin liittojen välisen koordinaation avulla, niin kuin Ruotsissa on tehty jo pitkään. Tärkeimmät vientiliitot määrittävät askelmerkit, muut pysykööt näin määritellyissä raameissa.
Joidenkin julkisen alan liittojen mukaan tämä ei tule kuuloonkaan. Tarvittaessa näitä liittoja on voitava lyödä halolla päähän. Liittokohtaiseen palkkojen kilpajuoksuun ja kilpailukyvyn tärvelemiseen meillä ei ole varaa. Keskusjärjestöt ovat palkkapolitiikan osalta taustalla mutta niiden tulee tukea kurinalaista koordinaatiota.
Julkisen alan korkeasti koulutettujen ja alipalkattujen työntekijöiden etuja on voitava ajaa muulla tavoin. Ruotsissa paikallinen sopiminen on lieventänyt pahimpia pulmia julkisilla aloilla.
LAAJEMMIN VOI Suomen mallin ymmärtää tarkoittavan kolmikantaista yhteistyötä. Juuri nyt odotamme kolmikantaisen työllisyystyöryhmän esityksiä. Maallemme ominaiseen tapaan ne ovat todennäköisesti kovin vaatimattomia.
Näin siksi, että esimerkiksi työttömyysturvan heikentäminen törmää aitoon tavoiteristiriitaan. Se toki lisää valmiutta epämieluisan työn vastaanottamiseen ja siten työllisyyttä.
Mutta useimmat työttömät jäävät silti tässä suhdannetilanteessa edelleen työttömiksi. Heidän osalta ainoa seuraus on elämän kurjistuminen entisestään.
MERKITTÄVIÄ työmarkkinapoliittisia askeleita kaivataan mutta lisäkurjuutta ei haluta. Voisiko ratkaisu olla, että tehdään kovia päätöksiä, jotka toteutetaan vasta myöhemmin kun työpaikkoja on toivon mukaan paremmin tarjolla?
Tässä tilanteessa pulma on enemmän työn kysynnän kuin tarjonnan puolella.
Laajimmillaan Suomen malli voi tarkoittaa yhteiskuntapolitiikkaa, joka nojaa määrättyihin arvoihin ja periaatteisiin. Suomen soisi olevan avoin talous ja yhteiskunta. Meidän on pidettävä kiinni yhteisvastuusta. Talouspolitiikassa on hyvä olla pragmaattinen. Tulevaisuutemme on jatkossakin rakennettava koulutuksen ja sivistyksen varaan.
Suvaitsevaisuus on luovan ja hyvinvoivan yhteiskunnan tärkeimpiä rakennusosia. Taannoinen mielenosoitus väkivaltaa vastaan oli teko oikein ymmärretyn Suomen mallin puolesta.
Kirjoittaja on pitkän linjan talousvaikuttaja ja Aalto-yliopiston emeritusprofessori.