Pukki kaalimaan vartijana...

Nyt se sitten tiedetään, mitä meidän Jyrkimme lähitulevaisuudessa puuhastelee.
Luettuani alla olevan artikkelin tuli hiukan utuinen tunne, tarvitaanko kaikkia valvojia, valvojien valalvojia, valvojien valvovojien valvojia, jne. ... 

Varmaan alla olevasta luettelosta löytyy höyhenenkeveitä, keveähköjä, raskaita ja superraskaita salkkuja, joita kukin voimiensa mukaan kanniskelee. Kanniskeluun löytyy kyllä motivaatiota kohtuullisen hyvästä peruspalkasta.

Suoraa nettilainausta Helsingin Sanomista:

Uuden EU-komission talouspolitiikasta voi päätellä keskiviikon valintojen perusteella jo jotain: Jean-Claude Juncker valitsi tärkeimpiin talousasioista vastaaviin tehtäviin joukon keskustaoikeistolaisia liittolaisia.

Joukon yksinäinen sosialisti on Ranskan entinen valtiovarainministeri Pierre Moscovici.

Moscovici sai kyllä painavan talous- ja rahapolitiikasta vastaavan komissaarin salkun – mutta myös kaksi päällystakkia. Moscovicia valvoo kaksi uutta varapuheenjohtajaa eli superkomissaaria, joista toinen on Suomen entinen pääministeri Jyrki Katainen ja toinen Latvian entinen pääministeri Valdis Dombrovskis.

He ovat uudet EU-komissaarit

 Talouskomissaari Pierre Moscovici, Ranska

 Kauppakomissaari Cecilia Malmström, Ruotsi

 Rahoitusmarkkinoista vastaava komissaariJonathan Hill, Britannia

 Energia- ja ilmastokomisaari Miguel Arias Cañete, Espanja

 Kilpailukomissaari Margrethe Vestager, Tanska

 Liikennekomissaari Maroš Šefcovic, Slovakia

 Digitaalitalous ja -yhteiskuntakomissaariGünther Oettinger, Saksa

 Naapuruuspolitiikasta ja laajentumisneuvotteluista vastaava komissaariJohannes Hahn, Itävalta

 Kansainvälisestä yhteistyöstä vastaava komissaari Neven Mimica, Kroatia

 Ympäristökomissaari Karmenu Vella, Malta

 Terveydestä ja elintarvikkeiden turvallisuudesta vastaava komissaari Vytenis P. Andriukaitis, Liettua

 Maahanmuuttokomissaari Dimitris Avramopoulos, Kreikka

 Humanitaarisesta avusta ja kriisinhallinnasta vastaava komissaari Christos Stylianides, Kypros

 Maatalouskomissaari Phil Hogan, Irlanti

 Työllisyyskomissaari Marianne Thyssen, Belgia

 Sisämarkkinoista ja teollisuudesta vastaava komissaari Elzbieta Bienkowska, Puola

 Oikeus- ja kuluttajakomissaari Vera Jourová, Tšekki

 Koulutuksesta, kulttuurista, nuorisosta ja kansalaisuudesta vastaava komissaari Tibor Navracsics, Unkari

 Aluepolitiikasta vastaava komissaari Corina Cretu, Romania

 Tutkimuksesta, tieteestä ja innovoinnista vastaava komissaari Carlos Moedas, Portugali

Molemmilla on maine kulukuripolitiikan kannattajina. Sosialistien johtama Ranska taas on vaatinut joustavuutta budjettialijäämän kanssa taisteleville maille.

"Moscovicin liikkumavara on todennäköisesti suhteellisen rajallinen", arvioi pika-analyysissään tutkimusanalyytikko Pawel Swidlicki. Hän työskentelee lontoolaisessa EU:n uudistamista ajavassa Open Europe -ajatushautomossa.

"Kun Suomen entinen pääministeri Jyrki Katainen valvoo varapuheenjohtajana Moscovicia, Saksa on varmistanut, että kulukuripolitiikkaa ja rakenneuudistuksia suosiva ääni tasapainottaa Ranskan suosimaa fiskaalista laajentumista."

Saksa vastusti tiettävästi alkuun Moscovicin valintaa.

Uusi komissio on kaikkiaankin selvän keskustaoikeistolainen. Europorvarien EPP-ryhmää edustaa 14 komissaaria, sosialistien ja demokraattien ryhmää 8 komissaaria ja liberaalia Aldea 5 komissaaria. Finanssipalveluista vastaava brittikonservatiiviJonathan Hill tulee yksin konservatiivien ja reformistien ECR-ryhmästä.

Entisiä pääministereitä on huomattava määrä, yhteensä viisi. He ovat puheenjohtaja Juncker sekä varapuheenjohtajat Katainen, Latvian Dombrovskis, VironAndrus Ansip ja SlovenianAlenka Bratušek.

Entisiä varapääministereitä on lisäksi 4 ja riviministereitä 19.

Tiimijohtajiksi tituleeratut varapuheenjohtajat ovat suhteellisen nuorta joukkoa. Heidän keski-ikänsä on vähän alle 49 vuotta. Edellisessä komissiossa varapuheenjohtajien keski-ikä oli 57 vuotta.

Sukupuolijakauma pysyi samana. Naisia on kolmasosa eli 9, miehiä 19.Kaiken kaikkiaan uusi komissio on hivenen edeltäjäänsä nuorempi. Keski-ikä on nyt 53 vuotta, noin puolitoista vuotta vähemmän kuin edellisellä komissiolla.

Varapuheenjohtajina naiset ovat kuitenkin paremmin edustettuina. Jos EU:n uusi ulkoministeri, Italian Federica Mogherini otetaan mukaan, naisia on kolme seitsemästä.

Palkoissa on kuitenkin eroja. Katainen ja muut varapuheenjohtajat ansaitsevat useita tuhansia euroja kuussa enemmän kuin rivikomissaarit. Rivikomissaarin peruspalkka on 20 832,54 euroa kuussa, varapuheenjohtajien, kuten Kataisen, palkka on 23 147,26 euroa.

Kataisen tulot nousevat huomattavasti sitten pääministeriaikojen. Esimerkiksi nykyisen pääministerin Alexander Stubbin (kok) palkkio on vajaat 12 000 euroa kuussa.

Ulkopoliittisena edustajana aloittavan Mogherinin peruspalkka on 24 073,15 euroa ja puheenjohtaja Junckerin 25 554,58 euroa.

Lisäksi komissaarit saavat kuukausittaista avustusta esimerkiksi asumiseen.

Aiheet

• TANJA VASAMA
 
• EU

Harjoitus tekee harjoittelijan...

Tämä on vanha tekstini, jota hiukan tuunaan.

Olin Ammatillisten oppilaitosten opettajien opintopäivillä ja vuosikokouksessa takavuosina
Joensuussa.
Opintopäivien viimeisimmän mutta ehdottomasti ei vähäisimmän esitelmän piti ohjaaja
Markku Pölönen. Todella elävä, rento, avoin mutta asiallinen esitelmä.

Markku Pölönen on Suomen yksi menestyneimpiä elokuvatekijöitä viimeisen kymmenen
vuoden ajalta. Onnenmaa, Kivenpyörittäjän kylä, Kuningasjätkä ja Badding olivat kaikki
menestyksiä, elokuvia joissa lähihistoria, maaseutu ja nostalgia olivat voimakkaasti läsnä.

Hän sanoi olevansa syntyjään Enosta, Hirviniemestä, jossa hänen sukunsa on ollut yli 400
vuotta.
Parasta Enossa on Pölösen mukaan enolainen huumori, tarinan kerronta, puhe. Se on
jotakin ainutlaatuista mitä ei muualla ole.
Enolaisessa huumorissa on enemmän liiallisuutta ja valhetta kuin missään muualla.
Tarinankertojia löytyy muualtakin, mutta ei enolaisten veroisia. Enossa kaikki jutut
ryyditetään höysteellä. 
Sairauskertomuskin pistetään paremmaksi kuin naapurilla. Se on sellaista naurua läpi
kyynelten. Enossa huumori ei ole vitsi vaan elämäntapa. 

Hän tuntui työstävän organisaationsa kanssa lähitulevaisuuteen myös televisiosarjaa, josta
nähtyjen näytteiden mukaan oletettavasti tulee menestystarina…

Hän kertoi elokuvan tekemisestä ja siihen liittyvästä yhteistyöstä paikallisiin oppilaitoksiin
ja oppilaiden työssäoppimisesta.
Hän ilmiselvästi oli tyytyväinen oppilaiden työpanokseen, työmoraaliin ja nimenomaan
asenteeseen.

Tähän saakka olen aina kuullut sanottavan, että harjoitus tekee mestarin.

Markku Pölönen mainitsi maailmankuulun elokuvaohjaajan, taisipa mainita nimenkin,
sanoneen, että harjoitus tekee harjoittelijan.

Sanonta tuntui aika oudolta, mutta perusteluna hän mainitsi, että mm.
elokuvantekemisessä useat otot, toistot klaffin heilutteluineen saattavat viedä näyttelijöiltä
herkkyyden, heihin iskee väsymys, väsymys välittyy myös kaikkiin organisaatiossa
työskenteleviin ja lopputulos kärsii.

Hän mainitsi, että hänen filmaustuotannossaan ottojen määrä on keskimäärin neljä. Hän
totesi lisäksi, että kymmenen tunnin työpäivän lopputulos valmista, esityskelpoista filmiä
on noin kolme minuuttia maksaen, mikäli oikein muistan parikymmentätuhatta euroa…

Silloin elettiin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puoltaväliä.

Mitä maininnasta harjoitus tekee harjoittelijan, olisi opittavissa, mahdollisesti
sovellettavissa käytännön elämään?

Kukaties sen, että ei ole syytä jäädä junnaamaan paikoilleen toistaen, samantyyppisiä
ratkaisumalleja hakien jääräpäisesti päätä seinään iskien, vaan siirtyen nopeasti
tilanteesta toiseen luovien ratkaisumallien myötä.

Henkilökohtaisesti on syntynyt vahva käsitys, että mm. kunnallisessa
päätöksenteossa em. tyyppinen jääräpäinen junnaaminen on varsin yleistä, eikä
rennonlennokkaille ajatuksille löydy kovinkaan usein kasvupohjaa…

Valtavirrasta poikkeavan ratkaisumallin esittäjä vaietaan valitettavan usein kuoliaaksi tai vähintäänkin hakataan henkisesti mustelmille. 

En ymmärrä, kummallista...

Lainaan edesmenneen opettajakollegani sanoja: "Taidan olla hiukan syntymätyhmä, sillä en aina ymmärrä painettua tekstiä."

Luin hetki sitten Helsingin Sanomista alla olevan artikkelin. Hyvä ja mielenkiintoinen - jopa orastavaa toivoa antava artikkeli mutta eihän Itä-Ukrainassa ole ollut venäläisiä joukkoja - näinhän meille on VP päntiönään vakuuttanut. Näemmä miehen sanaan ei voi luottaa...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista:

Ukrainan presidentti Petro Porošenkon mukaan suurin osa Ukrainassa olleista venäläisjoukoista on poistunut maasta, uutistoimisto Reuters kertoo.

Presidentti sanoi keskiviikkona, että tuoreimpien tiedustelutietojen mukaan 70 prosenttia Venäjän sotilaista on vetäytynyt rajan yli takaisin Venäjälle.

Ukrainan hallitus, Nato ja useat länsimaat ovat syyttäneet Venäjää sotilaiden lähettämisestä Itä-Ukrainaan ja separatistien aseellisesta tukemisesta.
Syyskuun alussa nimetön Nato-lähde arveli, että Venäjällä on useita tuhansia sotilaita sekä satoja panssarivaunuja ja panssaroituja ajoneuvoja Ukrainassa.
Venäjä on kiistänyt, että sillä olisi sotilaita Ukrainassa tai että se tukisi Itä-Ukrainan kapinallisia.

Tieto venäläisjoukkojen perääntymisestä tuo uutta toivoa Itä-Ukrainassa kuukausia myllänneeseen konfliktiin, jossa on kuollut yli 3000 ihmistä.
”Tämä vahvistaa entisestään uskoamme rauhanaloitteisiin”, Porošenko sanoi televisioidussa hallituksen kokouksessa.

Ukrainan hallitus ja kapinalliset sopivat aselevosta perjantaina, mutta aselepoa on sen jälkeen loukattu molempien osapuolten toimesta useasti.
Ukrainan presidentin mukaan tulitaukoa on hankala pitää yllä, sillä Itä-Ukrainan ”terroristit” provosoivat jatkuvasti hallituksen joukkoja.

Porošenkon lisäksi myös Venäjän presidentti Vladimir Putin luottaa tulitaukoon. Putin ja Porošenko keskustelivat tulitauosta tiistaina puhelimitse, ja Kremlin mukaan molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä tulitauon pitävyyteen.

Porošenkon mukaan Ukraina järjestelee uudelleen joukkojaan idässä, mutta painotti, ettei kyseessä ole hyökkäyksen valmistelu, vaan puolustusasemien parantelu mahdollisia hyökkäyksiä vastaan.

Porošenko myös vahvisti lain, joka mahdollistaa talouspakotteiden määräämisen yrityksille ja yksityishenkilöille, joiden uskotaan rahoittavan Itä- ja Koillis-Ukrainassa separatistien toimintaa. Laki kieltää "terrorismin" rahoittamisen.

Ukrainan hallitus on uutistoimisto Reutersin mukaan valmistellut listan, jolla on 172 Venäjän kansalaista sekä 65 venäläistä yritystä. Yritysten joukossa on kaasujätti Gazprom.

Porošenko sanoi Reutersin mukaan, että viime perjantaina sovittua tulitaukoa häiritään. Häirinnästä hän syytti separatisteja, jotka "provosoivat Ukrainan armeijaa".

Luonteva ja luotettava päävastuunkantaja Talvivaaralle

Talvivaaran tämänhetken ydinsanoja ovat:

+ markkinaehtoinen rahoituspaketti

+ pitkäaikaisen rahoituksen turvaaminen

+ varsinainen päävastuunkantaja

Maallikon silmin belgialaisella kaivosyhtiöllä Nystarilla näyttäisi olevan edellytyksiä ja intressiä edellä mainittuun.

Suora nettilainaus Kauppalehdestä:

Belgialaista kaivosyhtiö Nyrstaria houkutellaan kumppaniksi Talvivaaralle. Valtiovalta lupaa osallistua Talvivaaran lyhytaikaiseen rahoitukseen, jos yhtiölle löytyy uskottava pitkän aikavälin rahoittajataho.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) kertoi maanantain Aamulehdessä ministeriönsä osallistuvan Talvivaaran rahoitusta koskeviin neuvotteluihin. Vapaavuoren mukaan valtio on valmis panostuksiin, jos yhtiön pelastamiseksi syntyy järkevä markkinaehtoinen rahoituspaketti.

Vapaavuori mainitsi, että Talvivaaran kohtalo on kuitenkin käräjäoikeuden ja selvitysmies Pekka Jaatisen käsissä. Jaatinen etsii parhaillaan uskottavaa rahoitusratkaisua, jonka pohjalta Espoon käräjäoikeus voisi päästää Talvivaaran yrityssaneeraukseen.

Kauppalehden tietojen mukaan Jaatisen tehtävä on kaksijakoinen: yhtäältä Talvivaaralle haetaan lyhytaikaista käyttöpääomaa toiminnan pyörittämiseen, toisaalta uskottava saneerausohjelma edellyttää pitkäaikaisen rahoituksen turvaamista.

Valtiovalta ei ole valmis ottamaan vastuuta Talvivaaran pitkän aikavälin pyörittämisestä, vaikka omistaakin Solidiumin kautta siitä runsaat 15 prosenttia.

Sen sijaan valtiovalta on lupaillut vastaavansa noin puolesta siltarahoituksesta, jos Vapaavuoren mainitsema markkinaehtoinen taho tulee mukaan rahoittajaksi ja järjestelyyn varsinaiseksi vastuunkantajaksi.

Tiettävästi neuvotteluja on käyty Nyrstarin suuntaan. Nyrstar on jo kahteen otteeseen käytännössä pelastanut Talvivaaran. Ilman Nyrstaria Talvivaara ei olisi päässyt velkojilta suojaan yrityssaneerausprosessiin, joka siis nyt on kesken.

Nyrstar on myös tekohengittänyt Talvivaaraa lainaamalla sille rahaa edes jonkinlaiseen toimintojen ylläpitämiseen. Belgialaisyhtiöllä on isot intressit Talvivaarassa. Se on maksanut yli 230 miljoonan euroa ennakkoja sinkkitoimituksista.

Nyrstar vahvistaa parhaillaan omaa rahoitustaan. 1. syyskuuta yhtiö julkisti kattavan rahoitusstrategian, jolla se hakee joustoa rahoitukseensa ja mahdollisuuksia satsata pitkän aikavälin kasvupanostuksiin.

Nyrstar järjestää 250 miljoonan euron osakeannin osakkailleen. Lisäksi se kohdistaa institutionaalisille sijoittajille 350 miljoonan euron seniorilainan, jonka takaisinmaksuaika on 2019.

Vaikka Nyrstarin tuloskunto ei ole häävi, yhtiöllä on vahva tase ja sen nettovelkaantuneisuusaste on vain noin 44 prosenttia.

Talvivaaran kohtalo ratkeaa tässä kuussa. Syyskuun loppu on takaraja, jolloin yrityssaneerausohjelman pitää olla Espoon käräjäoikeudessa. Syyskuu on myös takaraja Talvivaaran alkuvuoden tulosluvuille.

Kaija Ahtela

Unohtakaa koko juttu!

Olen ollut tähän saakka suunnitellun Fennovoiman ydinvoimalan kannattaja. Kuitenkin muun muassa Olkiluodon kohtuuttomasti pitkittynyt rakentamisprosessi, ydinjätteen loppuvarastointi ja nimenomaan Fennovoiman omistajapohjamuutokset ovat kääntämässä suhtautumistani ydinvoimaan. 
En yksinkertaisesti luota Rosatomiin ja alustavasti kaavailtuun venäläiseen, suhteettoman suureen rahoitusosuuteen. Toisaalta Ukrainan sotatila aiheuttanee sen, että Fennovoima ei kukaties edes saa eduskunnalta lupaa rakentaa Pyhäjoelle suunniteltua ydinvoimalaa...

Onko aika ajanut Suomessa ydinvoiman uusrakentamisen ohi - se nähdään pikapuolin...

______________________________________________________________________

Suora nettilainaus tämän päivän Kauppalehdestä:

Aika rytäkkä. Fennovoiman pääomistajan ykkösmies sai potkut ja myös Fennovoiman toimitusjohtaja vaihtuu. Omistajaongelmat ja Ukrainan sota riivaavat hanketta.

Voimaosakeyhtiö SF:n toimitusjohtaja Pekka Ottavainen on saanut potkut. Hänen tilalleen tulee Elina Engman, joka on jo aiemmin työskennellyt SF:n riveissä.

Samassa rytäkässä vaihtuu myös Fennovoiman toimitusjohtaja.Toni Hemminki astuu Juha Nurmen paikalle.

Voimaosakeyhtiö SF ei ole onnistunut kokoamaan Fennovoiman omistajajoukkoon tarpeeksi kotimaisia omistajia – ainakaan vielä.

Tämä on todennäköisesti kasvattanut Ottavaisen syntilistaa.

Omistajavirta on ollut pikemminkin toiseen suuntaan, isoja teollisia toimijoita on matkan varrella luopunut hankkeesta.

Ukrainan sodan myötä Fennovoiman hanke on joutunut entistäkin kyseenalaisemmaksi. Laitoksen ja rahoituksen toimittaisi venäläinen Rosatom.

Normaalioloissakin hankkeen kannattavuus voisi olla kyseenalainen. Tulevia energiamarkkinoita ja sähkönhintaa on vaikea ennustaa. Juuri nyt näyttää siltä, että sähkönhinta ei ole nousemassa pilviin.

Fennovoima etenee kohti täydennyshakemuksen käsittelyä. Hallituksen pitäisi käsitellä hakemusta vielä tänä syksynä – hankkeen siunaaminen on nykyoloissa kaikkea muuta kuin läpihuutojuttu.

Miehistöä on vaihdettu Fennovoiman ympärillä aiemminkin. Tuulista hommaa.

Pari vuotta sitten Fennovoiman hallituksen puheenjohtaja Juha Rantanen pantiin vaihtopenkille. Hiukan häntä ennen potkut sai Fennovoiman ensimmäinen toimitusjohtaja Tapani Saarenpää.

Tuoreimman nimiruletin täydentää Voimaosakeyhtiön SF:n hallituksen puheenjohtajan vaihdos. Outokummun energiajohtaja Antti Koskelaista seuraa tehtävässä Vantaan Energian toimitusjohtaja Pertti Laukkanen.

Fennovoima on lähinnä kuntien energiayhtiöiden ja Outokummun ja Rautaruukin hanke. Outokummussa valtio on suurin omistaja. Ja valtio on myös Rautaruukissa iso omistaja toteutuneen SSAB-kuvion jälkeenkin.

Kyösti Jurvelin

Teoreettisia viisauksia...

Maailma on erilaisia aforismeja pullollaan. Usein kuulee vieläkin sanottavan: "Jo muinaiset roomalaiset... ."

Yksi aforismi tuhansien joukosta on tullut minua useinkin jostain syystä teksteissä vastaan ja olen siihen jonkin verran mieltynyt, tykästynyt. 

”Dives est  cui satis est, quod habet!” Vapaasti suomennettuna: "Rikas on se, joka on osaansa tyytyväinen" tai ilmeisesti vielä vapaammin suomennettuna ”Rikas on se, jolle on kylliksi se, mitä hänellä on!”

_______________________________________________________________________

Ehkä tuo aforismi minua miellyttää siksi, että rahaan liittyvänä itse "mainostan" mielelläni seuraavaa sanontaa: "Raha(määrä) ei loppujen lopuksi ole erityisen tärkeä, kunhan sitä on riittävästi kulloiseenkin tarpeeseen."

Toki tunnustan, että pikku rahaylimäärä ei olisi kuitenkaan pahitteeksi, se antaisi elämälle hiukan pelivaraa...

No jo oli aikakin!

Olen kirjoittanut muutaman kerran Talvivaarasta. Viimeksi otsikolla: Talvivaaran osakkeen omistajat roikkuvat löyhässä hirressä...

Tänään maanantaina 08.09.2014 se sitten tuli! Niin mikä? No valtionhallinnon vihreää valoa
Talvivaaran takkuaviin rahoitusratkaisuihin.

Suora nettilainaus Kauppalehdestä:

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) sanoo Alma Median lehtien haastattelussa, että työ- ja elinkeinoministeriö seuraa ja osallistuu sotkamolaisen nikkelikaivos Talvivaaran rahoitusta koskeviin neuvotteluihin.

Talvivaara neuvottelee parhaillaan rahoituksesta toimintansa jatkamiseksi ja yrityssaneerauksen aloittamiseksi. Yhtiöllä on syyskuu aikaa saada rahoitusratkaisu aikaiseksi.

Vapaavuori on lehtien haastattelussa myötämielinen markkinaehtoisen rahoituspaketin aikaansaamiselle.

”Valtio on valmis osallistumaan järkevään markkinaehtoiseen rahoituspakettiin, mutta täytyy muistaa, että velkasaneerauksessa käräjäoikeudella ja selvitysmies Pekka Jaatisella on keskeinen rooli lopullisissa ratkaisuissa”, Vapaavuori sanoo haastattelussa.

Alma Median lehdissä julkaistussa jutussa huomautetaan, että Vapaavuori puhui samansuuntaisesti markkinaehtoisesta rahoituksesta myös Turun telakan pelastusoperaatiossa.

Hanna Eskola

______________________________________________________________________

Tekee mieli lähes irrotella, että eihän tuo Jan Vapaavuori ihan turha jätkä olekaan. Potki ensin talakkaratkaisuja kunnolla liikkeelle ja nyt oikeaoppisesti kaivossektoria ja sen murheenkryyniä nimeltään Talvivaara.

Tunnustan, että käväisi mielessä lähestyvät eduskuntavaalit keväällä 2015. Oli niin tai näin, hyvä ajoitus kaiken kaikkiaan valtionhallinnon ulostulolle.

Takaraivossani vilahtivat myös Talvivaaran toimitusjohtajan Pekka Perän lausunnot taannoin Helsingin Sanomissa, että Talvivaara on vielä Raha-Sampo...

Joka tapauksessa jotain positiivista pitkästä aikaan. Varmaan pääosa osakkeenomistajista odottaa luottavaisina tilanteen rauhoittumista ja kyseisen pörssiyhtiön suunnitellun tuotantotavoitteen toteutumista.

Olennaisin asia on varma tieto lähitulevaisuuden turvaavasta, pitkäaikaisesta rahoituksesta.

Muistutettakoon, että Sinä ja minä omistamme Talvivaarasta noin 15,2% Solidium Oy;n kautta. Lisätään vielä se, että Solidium Oy on Talvivaaran suurin omistaja.

Viisikymmentä suurinta osakkeenomistajaa omistaa noin 33,2% osakkeista, joten pienomistajilla on aikamoinen siivu Talvivaarasta - hyvä niin.




Toivottavasti se tieto tulee ennen ensi lumia...

Viisaampi väistää...

Varoitan heti alkuun, että nyt tulee pitkänpuoleinen ns. aasinsilta varsinaiseen asiaan, mikä saattaa jäädä kaikesta huolimatta hämäräksi. 

Tunnustan samalla taas kerran, että tuo opettajan, pedagogin rooli tuntuu puskevan läpi näin eläkkeelläkin ollessani teksteihini, vaikka ei aina olisi lainkaan tarpeen... 

Ensimmäinen nettilainaus liittyen otsikon tekstiin:

Komparatiivi

Komparatiivi eli voittoaste on adjektiivin tai adverbin vertailuaste. Se ilmaisee ominaisuuden suurempaa määrää.

Komparatiivia käytetään suomen kielessä vain vertailussa.

Niin sanottu absoluuttinen komparatiivi ei ole suomen kielen mukainen. Esimerkiksi jos paikalla sanotaan olleen vanhempi nainen, tarkoitetaan, että tietyistä kahdesta

naisesta oli paikalla vanhempi. Absoluuttinen komparatiivi esiintyy vain tietyissä virkanimikkeissä kuten vanhempi konstaapeli ja sanonnoissa kuten ei hullumpi ehdotus.

Komparatiivin tunnus on taivutusmuodon mukaan yksikössä

-mpi : -mpa- : -mma-, monikossa

-mpi- : -mmi-. Kaksitavuisten adjektiivien

loppu-a:n ja -ä:n tilalla on komparatiivissa -e-. Useampitavuisissa sanoissa -a ja -ä

säilyvät.

Esimerkkejä adjektiivien komparatiivista:

    * hieno, hienompi

    * hyvä, parempi

    * hämärä, hämärämpi

    * syvä, syvempi.

Adjektiivin vertailumuotoja ovat komparatiivin lisäksi positiivi ja superlatiivi.

1. Komparatiivi nominaalijohdoksena

Komparatiivi on myös muutamien substantiivien ja adverbien johdos, joka ilmaisee spatiaalista suhdetta. Tällainen komparatiivi esiintyy vain yksikössä; sen pääte

on -mpi.

Esimerkkejä:

    * rannempi

    * vasempi

    * oikeampi

    * ulompi

    * sisempi

____________________________________________________________________

 Napit vastakkain – Raamatun malleja ristiriitojen ratkaisemiseksi, edelleen nettilainausta otsikon tekstiin:

”Sukeutui kova riita…” Näin kerrotaan Apostolien teoissa, luvussa 15, jakeessa 39. Raamattu kertoo asioista niin kuin ne ovat tapahtuneet, silottelematta, kaunistelematta. Näin on myös ihmisten välisistä erimielisyyksistä puhuttaessa.

Raamattu ei realismissaan peittele pyhienkään miesten tai naisten erehdyksiä, lankeemuksia, syntejä, vähemmän esimerkillisiä käyttäytymistapoja. Me pitäisimme ehkä mieluummin uskon sankarit puhtoisina, kilvoituksessa aina voittavina. Mutta niin ei ole Raamatussa.
Kun seurakunnan ylväät tai muut hurskaat ajautuvat keskinäiseen kahinointiin eivätkä näytä sopivan samalle hiekkalaatikolle, se antaa kuitenkin tietyn huojennuksen tai samastumismallin meille, jotka sorrumme usein aivan samoihin asioihin.

Meissä asuu sama paha luonto, ja tarvitsemme yhtä lailla ojennusta, koulutusta, itsetuntemuksen paljastavaa peiliä kuin Raamatun ajan ihmiset. On hyvä ettei Raamattu ylläpidä keinotekoisesti sankarin sädekehää pyhiensä päällä.

Tuo eri suuntiin lähteminen tuo kuitenkin mieleen erään toisen Raamatussa kuvatun ristiriitatilanteen, jossa todella oli viisasta ratkaista tulehtunut tilanne sillä tavoin. 1 Moos 13:ssa kerrotaan Abramista ja hänen veljenpojastaan Lootista. Abram käytti tuohon aikaan vielä lyhyempää nimeä Abram, ei Jumalan sittemmin antamaa nimeä Aabraham.

Raamattu kertoo näin:

Myös Lootila, joka kulki Abramin mukana, oli lampaita, vuohia, nautakarjaa ja telttoja. Mutta laidunmaata ei ollut tarpeeksi, että he olisivat voineet pysyä yhdessä, sillä heillä oli runsaasti karjaa. Siksi Abramin ja Lootin karjapaimenten kesken syntyi riitaa.

Ei siis ollut tilaa tarpeeksi. Syntyi taloudellinen eturistiriita, tuttu kaikkina aikoina.

Miten selvittää sellainen. Tässä tilanteessa Abram näyttää olevan elämän opettama, viisas. Hän sanoo:
Ei sovi, että meidän tai meidän karjapaimentemme välillä on riitaa, sillä me olemme sukulaisia ja veljiä keskenämme. Onhan koko maa avoinna sinun edessäsi. Eroa siis minusta. Jos sinä menet vasemmalle, minä menen oikealle. Jos sinä menet oikealle, minä menen vasemmalle.

Näin sitten tapahtuikin. Sovinto ristiriitaan löytyi. Tosin Lootin valinta, mihin sisältyi ilmeistä ahneutta – hän valitsi viljavimmat laitumet ja maat, johti myöhemmin kiusauksiin ja tuhoisiin seurauksiin hänen lähipiirilleen.

Mutta Abramin ajatus siitä, että viisaampi väistää, on varmaan varsin yleispätevä ohje.
Ei ole väärää pehmeyttä antaa periksi.

Abram osasi ennakoida tulevaisuutta oikein. Saksalainen Sigfried Grossmann, joka on kirjoittanut kirjan Napit vastakkain – ristiriidoista avautuu mahdollisuuksia, ja jota olen käyttänyt apuna tässä esityksessä, kuvaa tätä Abramin ja Lootin ristiriidan ratkaisumallia nimellä Ero askeleena kohti tulevaisuutta.

Samalla siinä on aineksia toiseen ratkaisumalliin eli periksi antamiseen. On tilanteita, joissa tällaista menettelytapaa on hyvä harkita.

Periksi antavalle osapuolelle se ei ole useinkaan helppoa, mutta pitemmällä tähtäimellä kuitenkin hedelmällistä.

Edellä oleva - liian laaja ja hapuileva tekstini - sopii varmaan jonkinlaiseksi ohjenuoraksi lähes kaikkiin maailmassa juuri tällä hetkellä velloviin kriiseihin, käytännössä totaalisiin sotiin.

Onneksi tämä on kuitenkin vain elämää.

 

Uskallanko tunnustaa, että...

Olen käynyt viimeksi Kemissä elokuvateatterissa katsomassa ”eläviä kuvia” 1960-luvun puolenvälin tienoilla silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni kanssa.

Elokuvan nimi oli Rakkauden ABC, siihen aikaan kohtalaisen rohkea elokuva, joka näytti erittäin asiallisesti, suorasukaisesti ja kauniisti kaiken sen, mitä naisen ja miehen välillä rakkauselämässä tapahtuu. Oikeastaan se oli hyvä opetuselokuva…

Toki sen jälkeen opiskeluaikoina Tampereella kävimme muutaman kerran elokuvissa, mutta sen jälkeen en itse ole elokuviin vaivautunut.

Jostain syystä tuo elokuvien katseleminen elokuvateatterissa on jäänyt omalta osalta vähiin, olemattomiin, toki televisiosta on tullut katseltua ja takavuosina aika-ajoin myös aktiivisesti nauhoitettua moniakin elokuvia ja nimenomaan dokumentteja mm. opetuskäyttöön.

Vuorokaudessa on 24 tuntia, josta keskimäärin nukumme noin kolmanneksen eli 8 tuntia, jolloin entisaikaisen Elon laskuopin mukaan teoriassa jokaisen aktiivikäytössä on 16 tuntia vuorokaudessa.

Mikäli henkilö on työelämässä, hänellä menee työhön aikaa kahdeksasta kymmeneen jopa kahteentoista tuntiin, joten henkilökohtaiseen käyttöön vuorokaudessa jää aikaa 4 - 8 tuntia...

Ajan riittävyydestä tai oikeastaan riittämättömyydestä on puhuttu ja kirjoitettu viime aikoina paljon. Monet haikailevat: ”Vuorokaudessa on vain 24 tuntia, kunpa olisi tuntikin lisää!” Monien mielestä aika ei kerta kaikkiaan riitä kaikkien velvoitteiden hoitamiseen, puhumattakaan, että aikaa jäisi henkilökohtaisiin harrastuksiin ja nimenomaan normaaliin lepoon...

Suomalaisten perheiden ajankäyttöä on tutkittu paljon. Lähtemättä analysoimaan eri tutkimuksia, on otettava esiin yksi osa-alue, joka kuuluu olennaisesti jokapäiväiseen tai pääasiassa jokailtaiseen elämään, se on median seuraaminen.

Siihen kuuluu mm. sanomalehtien lukemista, aikakauslehtien lukemista, kirjojen lukemista, erittelemätöntä lukemista, radion kuuntelua, tietokoneen tms. tietotekniikkaan perustuvien vempainten huvi- ja hyötykäyttöä, television katselua, tms. ...

Tutkimusten mukaan jokainen suomalainen käyttää aikaa median seuraamiseen keskimäärin kaksi (2) – viisi (5) tuntia vuorokaudessa.

Aika monia suomalaisia television katselu sitoo iltaisin kohtuuttoman pitkäksi aikaa.

Television katselusta on syntynyt suoranainen riippuvuussuhde, jopa henkilökohtainen ongelma.

Vähäisen elokuvakulutuksen lisäksi tunnustan, että lopetimme myös television katselun ja nostimme television jalustoineen + videolaitteineen varastoon virallisesti Äitienpäivänä 09.05.2004.

Olimme katselematta kotona televisiota viisi-kuusi vuotta.

Meiltä luonnollisesti kyseltiin, asian tultua puheeksi, motiivejamme, olimmeko kokeneet vieroitusoireita ja mihin vapautuneen ajan käytimme.

Toki televisiosta tuli silloinkin paljon hyvääkin ohjelmaa; mm. dokumentteja, tieteisohjelmia, osa urheiluohjelmia, mutta myös täyttä roskaa, jota edustivat mm. ulkomaalaiset, lähinnä amerikkalaiset uusinnat ja uusintojen uusinnat...

Radiota tuli kuunneltua paljon, joten missään uutispimennossa ei tarvinnut olla.

Toisaalta netistä tarvittaessa ruudulle saa aivan samoja uutisia ja osittain ajankohtaisohjelmiakin, mikäli niitä kaipaa.

Kirjojen ja lehtien lukemiseen aikaa käytettiin aikaisempaa enemmän ja tuntui siltä, että tuo unikin maistui entistä paremmalta.

Nykyisin taas töllötämme, sillä jo kauan sitten antenniuusimisien yhteydessä laitettiin digilähetysvalmius. Ovathan nuo ohjelmatkin monipuolistuneet, liekö kuitenkaan parantuneet.

Valitettavasti häiriöt lähetyksissä ovat selkeästi lisääntyneet Mari-Lapin alueella. Vika on ilmeisesti liian heikoissa lähetyssignaaleissa...