Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta käväisimme hetki sitten Kemin kulttuurikeskuksessa Meijän messuilla ja samalla taidemuseon meneillään olevaa taidenäyttelyä vilkaisemassa. Paljon monenlaista esittelyä oli käytävillä. Musiikkitarjontaa alkoi olla myös ilmassa, siirryimme hiukan etäämmälle. Kävimme myös toistamiseen Kemin perinteisillä syysmarkkinoilla. Politiikkarintamalla minulle jäi tunne, että nykyiset hallituspuolueet eivät olleet vaivautuneet paikalle, olivatko loppujen lopuksi kaikki oppositiopuolueetkaan... Äärivasemmisto on totuttuun tyyliin aktiivisesti paikalla vuodesta toiseen. Niin - joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään, ennen todettiin. Edelleenkin olen sitä mieltä, että Kemissä ainoa oikea markkinapaikka on entinen kauppatori, mutta siihen ei taida olla paluuta. Jatkoimme jälleen arkinuukailua, emme ostaneet yhtään mitään.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin pilvisen ja sadetihkuisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +10 astetta lämmintä. Se on pakko riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme tekemään lähtöä keskustaan tavoitteena käväistä Meijän messuilla Kemin kulttuurikeskuksessa ja kukaties toistamiseen Täiköntorin Kemin syysmarkkinoilla. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee.

Yleensä vastaan, kun kysytään - kyllä...

Yleensä vastaan, kun kysytään - kyllä... Minulta kysyttiin muutama päivä sitten: "Kun olet ollut monessa mukana niin työelämässä kuin ammattiyhdistystoiminnassa, onko niistä jäänyt ikäviä muistoja?" Vastasin, että muistot ovat pääasiassa myönteisiä, mutta rehellisyyden nimissä molemmissa on tullut kuvainnollisesti sanoen puukkoa selkään ja kylkeenkin. Kumma kyllä ne eivät ole jättäneet minuun - omasta mielestäni - pysyviä jälkiä. Osittain ehkä siksi, että jälkikäteen minulle on tultu sanomaan, vilpittömästi anteeksi pyytäen: "Olen tehnyt vääriä ratkaisuja lähtiessäni mukaan sinun "puukotukseen"...". Ikävintä tuolla takavuosikymmenien ammattiyhdistyssektorilla valtakunnantasolla on ollut se, että henkilö, jota useaan otteeseen avoimesti puolustin, tuntui olleen erittäin aloitteellinen minun savustamisessa. Rauha hänen sielulleen. Tämän tyyppiset asiat ovat oletettavasti sarjastamme - normaaliin elämään kuuluvaa - toimintaa. Olen ollut sittemmin mukana myös kuntapolitiikassa. Koska siellä olen ollut niin sanottuna takarivin - Taavina, olen välttynyt em. tyyppisiltä ikävyyksiltä. Toki on avoimesti todettava, että kaikkiin luottamushenkilövalintoihin omalta osaltani en ole ollut täysin tyytyväinen. Työelä- ja koulutustaustani eivät ole mielestäni tulleet asiallisesti huomioon otetuiksi.

Niin - se on taas perjantai - kyllä...

Niin - se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kirkkaan aurinkoisen, tyvenen ja raikkaan syysaamun läsnäolon. Mittarissa +1 aste lämmintä. Eiköhän tuohon päivän mittaan tule kymmenisen astetta lisää. Perinteisten aamutoimien jälkeen käsittelemme vielä pussillisen katunaapuriltamme saamiamme omenia soseeksi. Kukaties käväisemme päivällä Kemin syysmarkkinoilla sauvakävelyllä. Kukaties huomenna myös ja lisäksi Meijän messuilla Kemin kulttuurikeskuksessa. Niin - kävimme hetki sitten "läpikävelemässä" Kemin perinteiset syysmarkkinat. Monta tuttua henkilöä tapasimme - myös sellaisia etäältä näimme, joiden kanssa ei juuri ole koskaan ollut tarvetta erityisesti ajatuksia vaihtaa. Tuli mieleen käsite arkinuukailu. Emme ostaneet markkinoilta yhtään mitään. Vaihdoimme muutaman sanan Kemin Keskustan kuntavaikuttajien kanssa teltan tuntumassa. Katsotaan, miten tämä päivä loppujen lopuksi etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta tänään Kemin Prismassa käydessä katselin hyvin luonnollisen näköisiä, pahvisia futsal-pelaajia - kaksi nuorta miestä punaisissa peliasuissa. He tuntuivat seuraavan katseella minua käytävällä heidän ohi kulkiessani. Hyvää painotyötä ilmeisesti tunnetulta paikalliselta yrittäjältä. Niin itse asia. Kävi mielessä: Jos olisin vielä lähitulevaisuudessa mukana kuntavaaliehdokkaana, voisin hankkia muutamia em. tyyppisiä Pahvi-Aki-mainoksia seisoskelemaan paikallisiin marketteihin ja julkisiin tiloihin katseella seuraamaan mahdollisia, potentiaalisia äänestäjiä. Älkää kertoko tästä kenellekään, ettei ideaa aleta isommalti kopioimaan seuraavien kuntavaalien yhteydessä...

Eräs Faceboo-teksteistäni tänään...

Luin tämän päivän Lounais-Lapista päätoimittajan ajatuksia Kemin kouluverkkoasiasta mielestäni ajatuksen kanssa. Tärkeästä asiasta Matti kirjoittaa. Olen ollut kemiläisessä kuntapolitiikassa mukana vaatimattomalla panoksellani vuodesta 2000 lähtien. Mikäli oikein muistan, koko ajan on ollut eri muodoissa ja eri painoarvoilla puhetta kouluverkosta. Pääasiassa, kuinka monta sitä sun tätä pitäisi olla ja missä niiden pitäisi kukaties sijaita. Kyllä tässä asiassa Kemissä ollaan vitkuteltu ja tässä vaiheessa ollaan niin sanotusti jälkijunassa. Ei ole ollut rohkeutta katsoa tosiasioita riittävän selkeästi. Tällä hetkellä olemme tilanteessa sanonnan: Teet tai itket ja teet loppuosassa. On pakko tehdä asialliset, taloudellisesti kestävät ja kauaskantoiset ratkaisut. Mielestäni kuntalaisia on kuunneltu asioiden valmistelussa. Kuntalaisella on aina ollut mahdollisuus tuoda näkemyksensä esiin kemiläisille päättäjille monella tavalla. Myös joka neljäs vuosi siihen on ollut mahdollisuus vaikuttaa kuntavaalien yhteydessä. Valitettavasti viimeksi mainittua vaikuttamismahdollisuutta Kemissä käyttää vain rapiat joka toinen kuntalainen. Kouluverkko-asiaan tiedottaminen on ollut kukaties vaikeaselkoista ja liian monisanaista. Niin sanottuja rautalankamalleja itsekin usein kaipaan ja/tai prosessi-/lohkokaavioita. Mielestäni virkamiehet ovat tehneet hyvää valmistelutyötä, jonka pohjalta Kemin kaupunginvaltuusto asian lopullisesti aikanaan päättää. Näinhän se kaikessa yksinkertaisuudessaan loppujen lopuksi menee. Tästäkin kyllä kunnialla selvitään. Elämä jatkuu...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin aurinkoisen ja tyvenen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +14 astetta lämmintä. Se kyllä riittää. Erinomainen Kemin syysmarkkinailma. Markkinat ovat torstaina, perjantaina ja lauantaina Täiköntorilla. Perinteisten aamutoimien jälkeen taidamme olla vaan kaikessa rauhassa, jos ei nyt sitten mitään yllättävää aktiviteettia ilmaannu. Niin - ilmaantuihan sitä. Kävin hetki sitten Karjalahdella viemässä muovijätettä kierrätyspisteeseen, pulloja ja tölkkejä Prisman kierrätyspisteeseen ja kävelin toiseen päähän Alkoon ja ostin muutaman pullon tuttua ja turvallista/punaista ja valkoista - josko niille löytyy käyttöä. Samalla reissulla tankkasin Mersun ABC-huoltoasemalla. Edellinen kerta 20.06.2023, joten eipä tuolle autolle kerry paljoakaan kilometrejä... Vaimoni lähti hetki sitten asioille kaupungille. Katsotaan, miten tämä päivä etenee...

Vuoden 2024 presidentinvaalit lähestyvät - kyllä. Oletko valmis...

Vuoden 2024 presidentinvaalit lähestyvät - kyllä. Oletko valmis... Tämän keskiviikkopäivän 13.09.2023 päivitetty ehdokastilanne aakkosjärjestyksessä. Ainakin nämä henkilöt tavoittelevat ehdokkuutta: Aaltola, Andersson, Essayah, Haavisto, Halla-aho, Harkimo, Huhtasaari, Kavonius, Kuitunen, Rehn, Stubb ja Väyrynen. Ilmeisesti Urpilainen tulee vielä kuvioihin mukaan. Ehkä vielä muitakin "Maija ja Matti Myöhäisiä". Potentiaalisia ehdokkaita toki Suomessa riittää. Niin - ehdokkailla on luonnollisesti kova pyrkimys päästä kahden eniten ääniä saaneen joukkoon. Presidentin vaativan tehtävän hoitajiksi itse "rankkaan" alle yhden käden sormin laskettavat henkilöt. Mutta - ken elää, hän näkee. Siteeksi pätkä Wikipediatekstiä: Suomen presidentinvaali 2024 järjestetään sunnuntaina 28. tammikuuta 2024 ja mahdollinen toinen kierros 11. helmikuuta 2024. Vaaleissa valitaan tasavallan presidentti toimikaudelle 2024–2030. Istuva presidentti Sauli Niinistö ei perustuslain mukaan voi olla enää ehdolla.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin aurinkoisen, lähes tyvenen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +11 astetta lämmintä. Se saa riittää. Perinteisten aamutoimin jälkeen todennäköisesti autan vaimoani katunaapurilta saamiemme maukkaiden omenien käsittelyä soseeksi. Loppuviikosta näyttää olevan monenlaista markkina- ja messutapahtumaa. Muun muassa Kemissä syysmarkkinat Täiköntorilla ja Meijän Messut kulttuurikeskuksessa. Katsotaan, miten tämä päivä muutoin etenee...

Paavo Väyrysen blogikirjoitus 5. syyskuuta 2023 ja kannattajakortit...

Paavo Väyrysen blogikirjoitus 5. syyskuuta 2023 ja kannattajakortit... Olen aiemmin useaankin kertaan kirjoittanut, että olen lukenut Paavon blogisivutekstit parin vuoden ajalta suurennuslasin kanssa. Varsinkin tekstit Venäjään hyökkäyssotaan Ukrainassa ja Nato-asiaan liittyvänä. Niitä on onneksi viime viikkoina ollut vähän, mutta lähestyvien presidentinvaalien alkulämmittelyistä alkaa olla uusia tekstejä. Muun muassa viimeisimmässä: Onkohan Keskustan johdon viisasta jatkaa Ollin korttien keräämistä? Paavo Väyrynen/0/Blogi, Yleinen En muistaakseni ole tehnyt suoria lainauksia Paavon teksteistä, mutta nyt sen teen. Muutama irrallinen lainaus ja oma kommentti asiasta. Paavo kirjoittaa: "Vasta viime päivinä minulle on selvinnyt kuinka järjestelmällisesti ja voimakkaasti puolueen luottamushenkilöitä on ohjailtu Olli Rehnin kortteja allekirjoittamaan ja keräämään. ”Tulilinjalla” ovat olleet erityisesti minun mahdolliset kannattajani. Kortteja on kerätty myös Kemin kaupunginvaltuuston keskustalaisten jäsenten keskuudessa. Minulle Ollin kannattajakorttia ei sentään ole tyrkytetty." Kommenttini - luottamushenkilöt toimivat oman sisäisen näkemyksensä, vakaumuksensa mukaisesti. Siinä ei mielestäni ole mitään yllättävää eikä moitittavaa. Paavo kirjoittaa: "Korttien keräämisessä on räikeästi rikottu kansanvallan periaatteita. Mielipiteen vapautta ja toiminnan luottamuksellisuutta ei ole keräystä toteutettaessa lainkaan kunnioitettu." Kommenttini - mielestäni Kemin kaupunginvaltuuston luottamushenkilöt ovat toimineet täysin korrektisti tässä asiassa. Paavo kirjoittaa: "Uskon, että vastarinnasta huolimatta oma valitsijayhdistykseni saa tarvittavat kannattajakortit kerätyksi. Uskon, että pääsen toiselle kierrokselle ja voitan sen. Ellen voita, palaan Keskustan puoluehallituksen työhön, josta olen korrektiussyistä vaalien ajaksi vetäytynyt." Kommenttini - Paavolle on kiistatta kertynyt rautainen poliittinen kokemus jo 1970-luvulta lähtien. Paavokin on pyörittänyt muutakin kuin tahkoa. Luottamusta omiin kykyihin häneltä ei totisesti puutu. Tällä kerralla itselleni alkaa takaraivoon hiipiä ajatus, että tässä poliittisessa tilanteessa on tosi kova paikka kerätä vaadittavat 20 000 kannattajakorttia. Mutta yrittänyttä ei laiteta...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen, sadetihkuisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +16 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen taidamme olla vaan, korkeintaan käymme keskustassa kaupoilla. Välillä käy aina mielessä sanonta: Minkä tänään voit tehdä, älä jätä sitä huomiseen. Niin - kun nyt tuo varastorakennuksen pihanpuoleinen kivijalka, sokkeli on saanut uudet pinnan, alaosan laudat vaakajuoksuiseen "katkaisulautaan" saakka voisi vielä rapata ja maalata. Alkuperäinen ajatus oli asia hoitaa ensi alkukesästä. Kukaties parasta näin, sillä ilmat alkavat olla jo turhaan kosteanpuoleisia. Katsotaan, miten tämä päivä muutoin etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Tulimme hetki sitten Selkäsaaresta. Ihan mukava käynti taas kerran. Oli niin mukava, rauhallinen ja hiljainen hetki, että poksautimme heti saareen/mökille tultuamme terassilla kuohuviinipullon auki. Nautiskelimme hiljaisuudesta tovin, vaikka hirvikärpäset yrittivät nautiskelua häiritäkin... Katsoin vanhoista pöytäkalentereistani, kuinka monta kertaa viimeisten kolmen vuoden aikana olemme käyneet - sulan veden aikaan - saaressa. Pääasiassa kahdestaan. Kesä 2021 9 kertaa Kesä 2022 25 kertaa Kesä 2023 21 kertaa tähän saakka. Kukaties käymme vielä saaressa kerran fiilistelemässä. Niin - tänään polttelin risuja tulistelupaikalla, tyhjensin=voimallisesti vajautin Biolanin kompostoivan kuorikekäymälän ja trimmeroin osittain pihapiirin. Vaimollani oli omat aktiviteettinsa. Toimme samalla reissulla pari kassillista pitkiä kuusiklapeja. Kukaties tuomme vielä saaresta lisääkin klapeja mantereelle... Vähän oli merellä liikennettä.

Tänään on 11.09.2023 - tapahtumat 11.09.2001 ovat pysyvästi mielessä - kyllä...

Tänään on 11.09.2023 - tapahtumat 11.09.2001 ovat pysyvästi mielessä - kyllä... Katselin eilen kavalta 20 pitkän, moniosaisen dokumentin em. tapahtumista - osittain. Niitä on syytä näyttää kerran vuodessa. Syyskuun 11. päivän terroriteoiksi (myös: Syyskuun 11., WTC-iskut ja 9/11) kutsutaan terrori-iskujen sarjaa, joka tehtiin Yhdysvalloissa tiistaina 11. syyskuuta 2001. Tällöin kaapattiin neljä matkustajalentokonetta, joista kaksi ohjattiin tahallisesti päin New Yorkin World Trade Centerin kaksoistorneja. Etelätorni tuhoutui vajaan tunnin kuluttua ja Pohjoistorni vajaan kahden tunnin kuluttua. Kolmas lentokone ohjattiin päin maan pääkaupungin Washingtonin tuntumassa olevaa Pentagonin rakennusta. Neljäs lentokone putosi maahan Shanksvillessä Pennsylvaniassa. Yhdeksän tunnin kuluttua tuhoutui vielä kolmas tornitalo, WTC 7, johon ei osunut lentokonetta. Lentokoneiden kaappaajat olivat 19 Al-Qaidan terroristia, jotka toimivat Osama bin Ladenin ja Khalid Sheikh Mohammedin komennossa. Tutkimusten perusteella WTC:n kaksoistornien sortumisen syynä pidetään lentokoneiden törmäysten aiheuttamia rakennevaurioita ja tulipaloja. WTC 7:n romahdus puolestaan aiheutui tulipaloista, joiden vuoksi rakenteet pettivät. Iskuissa kuoli yhteensä lähes 3 000 ihmistä, joista yli 2 700 sai surmansa kaksoistorneissa ja niihin lentäneissä lentokoneissa. Välillisesti iskun seurauksena on kuollut vuoden 2016 heinäkuuhun mennessä vielä ainakin 1 064 ihmistä, lähinnä syöpään sairastuneita pelastustyöntekijöitä. Syöpään sairastuneita on ilmaantunut yhteensä noin 5 500. Niin - kävin Pikkupuolella ottamassa kuvan poikamme Timon New Yorkissa vuosi em. tapahtuman jälkeen ottamasta isosta taulusta/valokuvasta.

Syyskuun toinen täysi viikko käynnistyy - kyllä...

Syyskuun toinen täysi viikko käynnistyy - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin viileän, tyvenen ja kirkkaan syysaamun läsnäolon. Mittarissa +6 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme tekemään lähtöä Selkäsaareen, jossa olimme edellisen kerran viikko sitten maanantaina 04.09.2023. Tällä kerralla pistämme paikat alustavasti talvikuntoon - nautiskellen. Kukaties vielä käymme saaressa fiilistelemässä savustamis- ja/tai makkaranpaiston merkeissä. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aisti sadetihkuisen syysaamun aivan niin kuin sääennusteet lupasivat. Mittarissa kuitenkin +15 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoiminen jälkeen käänsin työhuoneeni pöytäkalenterista uuden sivun esiin. Sivu on tyhjyyttä täynnä. Ei mitään ennakkomerkintää mistään. Todennäköisesti heti maanantaina menemme käymään Selkäsaaressa pistämässä alustavasti mökin talvikuntoon. Sen jälkeen kukaties käymme vielä fiilistelemässä kerran savustus- ja/tai makkaranpaistoreissun. Siinäpä se tämä kesä ja alkusyksy alkaa olla käytynä. Katsotaan, miten tämä päivä muutoin etenee.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin aurinkoisen ja tyvenen syysaamun läsnäolon. Niin - olihan postilaatikossa myös Paavo Väyrysen mainoslehtinen. Mittarissa +16 astetta lämmintä. Se riittää. Meillä on Veera Pikkupuolen yövieraana. Perinteisten aamutoimien jälkeen taidamme olla vaan, mutta katsotaan nyt sitten, mitä päivä tuo tulleessaan...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin aurinkoisenraittiin aamun läsnäolon. Mittarissa +10 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen odottelemme nuorta rakennusmiestä tontille. Olemme sopineet, että hän siistii varastorakennuksen pihanpuoleisen kivijalan. Olen taannoin ostanut tarvittavat työvälineet ja pinnoitesäkin. Tein lisäksi eilen asiaan liittyviä valmistelevia töitä. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani aistin puolipilvisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +14 astetta lämmintä. Se saa riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän työasun päälle ja lähden tämän aamun hyötyliikuntaan. Ajelemaan ruohonleikkurilla pihamaan nurmikkoa. Se saattaa olla viimeinen kerta tälle kesälle. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Nyt on hymy herkässä! Kyllä! Olen parin päivän aikana pohdiskellut älypuhelimeni ja tietokoneeni (oman pöytätietokoneeni) päivityksiä ja turvallisuusasioita. Onneksi olen myös ymmärtänyt kysyä asioita ammattilaisilta. Nyt on pelottavan mukava tunne, että monia palikoita on loksahdellut paikoilleen. Luottamustoimeen liittyvä tabletti kaikkinensa hoidetaan Kemin kaupungin tietohallinnon kautta. Siihen ei onneksi tarvitse päätään vaivata. Tosiaan olen päivittänyt lähinnä tuota kännykkääni, joten se tuntuu toimivan taas muun muassa kuvien ottamisen ja siirtämisen suhteen "niin kuin ennen", mutta siihen tuli myös uusia "pilvielementtejä", joihin ehkä kukaties mahdollisesti josko pidän tarpeellisena saatan tutustua myöhäisemmässä vaiheessa myös tarkemmin...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan mitään erikoista, mutta hetki sitten kävi mielessä sanonta: "Vanha koira ei opi mitään uutta." Vai oppiiko sittenkin... Vähän puhelinhistoriaa: Minulle olisi riittänyt vanha lankapuhelin. Oli myös Motorolan huippu NMT-puhelin, josta aika ajoi ohi. Se on työhuoneeni lasivitriinissä - museoesine. Sittemmin työantaja hankki kännykän, jota päivitettiin. Eläkkeelle lähtiessäni sain viimeisen version nokialaisesta mukaani numeroineen. Vanhasta NOKIA-puhelimesta ajoi aika ohi. Sekin on tallessa. Jouduin luopumaan ostamastani NOKIA LUMIA 800-puhelimesta, josta siitäkin ajoi aika ohi. Sekin on tallessa. Nykyisen Samsung-älypuhelimen ostin Kemin Powerilta muutama vuosi sitten, se on toiminut erinomaisesti. Menin tänään em. liikkeeseen saadakseni lisävalistusta kamerakuvien siirtelyyn kännykästä omalle tietokoneelleni kotiin. Sain erinomaista palvelua nuoreltamieheltä, jonka kanssa teimme aluksi sinunkaupat. Kyllä - otin hänestä kännykkäkuvan, jonka lähetin siltä seisomalta hänen antaman oheistuksen mukaisesti - uudella tavalla - kotitietokoneelleni. Kerroin hänelle, että en ole erityisen innokas päivitysasioissa - en kännykän enkä tietokoneenkaan osalta. Sain myötäsukaisen vinkin kännykän osalta iltapuhteeksi. Katsotaan illalla. Vähän samansuuntaista ohjeistusta sain eilen Messengerin kautta nuorimmalta kalakaveriltani. Ehkä "vanha koira" sittenkin oppii jotain uutta, vaikka mottoni on aina ollut: Kaiken pitäisi toimia yhdellä napin painalluksella...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin aurinkoisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +13 astetta lämmintä. Kainuunkadun saneeraus näyttää jatkuvan loppuviimeistelyjen osalta. Varmaan ennen lumia työliikenne rauhoittuu. Tänään vaimoni aikoi käväistä vielä Ajoksessa puolukassa, myöhemmin kaupoilla ja minä käväisen päivällä asioilla. Iltapäivällä kukaties teen hyötyliikuntahetken ruohonleikkuria työnnellen. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aitin aurinkoisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +15 astetta lämmintä. Siihen on tyytyminen. Perinteisten aamutoimien jälkeen olisi tarvetta hyötylikuntaan eli ruohonleikkurin kanssa pihalle kävelemään. Katsotaan nyt sitten. Kainuunkadun saneeraustöiden viimeistelyt näyttävät jatkuvan. Olemme vähin odotelleet luvattua puu- ja varastokatoksen ja pensasaidan välisen tilan sepelöintiä sekä uuden pensasaidan/orapihlaja-aidan taimien istuttamista. Odottavan aika on pitkä. Katsotaan, mitä muuta päivä tullessaan...

Syyskuun ensimmäinen täysi viikko - kyllä...

Syyskuun ensimmäinen täysi viikko - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sateisen syysaamun läsnäolon. Sääennuste näyttää pitävän paikkansa. Mittarissa +13 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ajatuksemme on lähteä Selkäsaareen. Odottelemme vielä hetken aikaa sateen heikkenemistä. Päätavoite perunoiden nosto. Jos aktiviteettia ja jaksamista riittää kukaties jotain muutakin. Kyllä - ajelimme Hahtisaareen ja heti oli havaittavissa, että nyt kastutaan, vaikka sadeasutkin olivat päällä. Lähes niinhän siinä kävi. Tuskin olemme kovemmassa vastatuulessa ajelleet Selkäsaareen. Pois kylläkin tulleet tosi kovassa myrskyssä. Niin - Foreca ilmoitti aamulle vain 9 m/s tuulta, mutta ainakin minulla oli tunne, että vähintään 12m/s puuskissa jopa 15m/s. Mene ja tiedä. Hyvin päästiin kotipoukamaan, vesi oli poikkeuksellisen ylhäällä. Perunat nostettu. Tiedämme tarkalleen, miten ensi keväänä/alkukesästä menetellään. Silloin on kolmas kerta "saariperunaviljelyä". Ongelma on perunapellon läheisyydessä oleva kaksihaarainen iso kuusi, joka varjostaa peltoa ja vie kasvuvoimaa. Se hoidetaan siitä polttopuiksi ensi keväänä/alkukesästä. Vaimoni kävi hakemassa kaksi pientä ämpärillistä sieniä. Niin - sato ei ollut kummoinen, toki huomattavasti enemmän kuin siemeniä peltoon istutettiin. Tämä menee kokeilun piikkiin... Pois lähtiessämme saimme tovin taistella veneen irrottamiseksi rantahiekasta, vesi oli jonkin verran laskenut aamuisesta. Olimme saarireissuun tyytyväisiä, vaikka hirvikärpäsiä oli kohtalaisen paljon liikkeellä. Korppikin kävi meitä moikkaamassa. Katsotaan, miten päivä muutoin vielä etenee...

"Se on sellainen pahanilmanlintu!" minulle sanottiin minulle tuntemattomasta henkilöstä - kyllä...

"Se on sellainen pahanilmanlintu!" minulle sanottiin minulle tuntemattomasta henkilöstä - kyllä... Sanoja toi esiin aidon huolensa, että kyseinen henkilö ei näe juuri koskaan mitään myönteistä elämässään ympärillä olevassa elämässä, erityisesti politiikka-alueella, olipa vallankahvassa mikä porukka tahansa. Kyseisen henkilön vakiosanonta on kuulemma "mitä minä sanoin" ja/tai "enkö minä sitä sanonut". Sanoin sanojalle, että minäkin tunnen muutaman tällaisen henkilön liittyen kuntapolitiikkaan. He mielellään sanovat:"Ne on taas päättäny... ." Kerroin lisäksi, että olen näille arvostelijoille, urputtajille, valittajille - tietoviisaille, jne. sanonut, että lähde mukaan kuntapolitiikkaan niin pääset muuttamaan ainakin lähimaailmaa oman ryhmittymäsi kautta. Todettakoon avoimesti, että kukaan em. henkilöistä ei ole lähtenyt kuntapolitiikkaan mukaan - on mukava edelleen "puskista huudella"...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsottuani aistin pilvisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +15 astetta lämmintä. Sekin riittää. Kesän jälkeen ensimmäistä kertaa päärakennuksen aulassa oleva ilmalämpöpumppu puhaltaa selkeästi lämmintä ilmaa - hyvä niin. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa. Tänään sunnuntaina 03.09.2023 ollaan vaan. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan... Niin - ainakin sen, että teimme pikakäynnin tutulle puolukkapaikalle Ajokseen. Auton läheisyydestä oli heti havaittavissa, että tuskinpa koskaan on ollut niin paljon puolukoita - kyllä. Ämpäri täyttyi äkkiä ja toinen vaimoni keräämistä sienistä. Itselleni on sormin poimiminen vierasta. Poimuri on Selkäsaaren varastossa... Samalla reissulla koukkasimme myös Puidenpuuttuman kautta. Siellä oli jo risukoita osittain poistettu ja pantu kasoihin - hyvä niin.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Lapin Kansan viikkoliite Luppo sisältää usein mielenkiintoisia artikkeleita. Tässä yksi niistä. Artikkeli filosofi Martelasta. Hyvä elämä on mielenkiintoinen sanyhdistelmä, josta meillä on hyvin erilaisia näkemyksiä. Saa ollakin. Kävi mielessä eräs hyvä elämä-näkemys vuosikymmenien takaa. Veijo Meren romaanin pohjalta tehty televisionäytelmä Aleksi ja Anna oli mielenkiintoinen. Eräässä kohdassa venäläisen kapteenin miespalvelija Aleksi ja palvelustyttö Anna keskustelivat tulevaisuudestaan. Elettiin 1900-luvun alkupuolta Hämeenlinnassa. Aleksi sanoi Annalle:"Minusta tulee kauppias - ostaa halvalla, myydä halvalla - hyvä elämä."

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Tiedottaminen on tärkeä, elintärkeä asia . Saada oikeaa ja oikea-aikaista tietoa Keskusta-puolueen, piirijärjetön ja paikallisyhdistyksen toiminnasta on olennaista. Erityisesti paikallisyhdistyksen toiminnasta rivijäsenen on syytä saada tarvitsemaansa tietoa muodostaakseen näkemyksensä nykymenosta. Nykytekniikka antaa siihen kyllä mahdollisuuden - on eri vaihtoehtoja. Olen vuosikymmeniä tuonut julkisestikin esiin vertailuksi esimerkiksi kuntien/kaupunkien tiedottamisen tehdyistä päätöksistä. Muun muassa Kemin kaupungilla on erinomaiset kotisivut. Niiltä voi halutessaan lukea kaupunginvaltuuston, kaupunginhallituksen ja lautakutien esityslistat ja hyväksytyt pöytäkirjat. Niin sanottuja salaisia asioita on nykyään vähän. Salaisetkin muuttuvat julkisiksi, kun ne ovat tulleet käsiteltyinä/tarkastettuina ulos... Mielestäni vastaavan tyyppistä menettelyä voidaan Keskustan organisaatiossakin toteuttaa. Toki voi soittaa päättäjille, mennä paikanpäälle kokouksiin - yleisiin kokouksiin - käydä tutustumassa aineistoihin toimistolla, jne. aina se ei ole kuitenkaan mahdollista. Netti on nykyaikaa.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani aistin pilvisen alkususyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +17 astetta lämmintä. Se kyllä riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen olisi pihalla hyötyliikuntaa - ruohonleikkurin perässä kävelyä, mutta taidan jättää sen ensi viikolle. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta kävimme - minä ja Kittilän Petri - jigiongella ja kesäpilkillä tänään loppuiltapäivästä ja illansuussa. Hiukan uudessa paikassa ja uusilla konsteilla. Kyseessä oli puhdas ekokalastus eli annoimme tuulen viedä venettä kylkimyyryä. Kalasaalis kohtalaisen hyvä... Kyllähän me myös keskustelimme avoimesti tämäntyyppisen kalastuksen mielekkyydestä. Marketin kalatiskiltä löytyy ahventakin kohtuullisen edullisesti ja vaivattomasti. Niin mutta eihän se nyt ole aivan sama. Pyydystää itse ahvenet merestä ämpäriin on se juttu. Uteliaisuuttani katsoin pöytäkalenteristani ongellakäyntifaktaa: Kesällä 2021 7 kertaa Kesällä 2022 21 kertaa kesällä 2023 12 kertaa Edellä mainituista puuttuvat katiskakuviot. Oli niin tai näin, tämä kerta oli tälle kesälle viimeinen. Toin veneestä varmuuden vuoksi kalastusvehkeet pois. Seuraavalla kerralla saareen mennessämme - minä ja vaimoni - kuokimme saariperunat ylös, savustamme tolkun määrän ahvenia ja pistämme mökin alustavasti talvikuntoon. Toki voi olla, että saaressa vielä käymme fiilistelemässä... Alla oleva kuva varmemmaksi vakuudeksi meren antimista.

Perjantai syyskuun ensimmäinen päivä - kyllä...

Perjantai syyskuun ensimmäinen päivä - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen ikkunasta ulos katsottuani aistin sadetihkuisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +13 astetta lämmintä. Se kyllä riittää. Pikkupuolen yövieraamme - Timo ja Maria - lähtevät päivällä ajelemaan kohti Helsinkiä. Vaimoni lähtee kaupungille asioille. Taidanpa kaivaa matopellosta tolkun matoannoksen päivemmällä. Ajatuksena on lähteä - vielä kerran hengessä - kokeilemaan uudessa paikassa/hiukan uudella tavallakin, ovatko isot ahvenet liikkeellä. Vaatetta on kyllä pistettävä päälle kunnolla ja otettava varuilta sadeasukin mukaan. Kyllä syksy kaatuu taas kerran päälle. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +11 astetta lämmintä. Se riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme orientoitua kaupungille kaupoille ja asioimaan lähtöön. Voi olla, että samalla reissulla jo katselemme tontinkulman pienen perunapellon ja ryytimaan tuunaukseen liittyviä tarpeita. Tämän kesän tuotantotavoitteet eivät toteutuneet. Ensi vuoden alkukesästä toimimme toisin - entisaikaisella tavalla - idätämme muun muassa itse siemenperunat ja lannoitamme kunnolla. Täytyy tunnustaa, että eilen vähäisiä perunoita ylös kuokkiessamme kävi mielesssä, että annetaanko tämän olla. Niin - josko katsomme vielä ensi vuoden alkukesän kuitenkin. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan... Illansuussa Timo ja Maria saapuvat takaisin Utsjoelta yökylään Pikkupuolelle ja jatkavat matkaa perjantaiaamuna Helsinkiin.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Onpahan ollut mielenkiintoinen päivä, ei kahta sanaa... Heti aamulla mukava sähköpostiviesti OP Koti/Tarja Vartiainen, Villeruutin yksiölle on luotettava vuokraaja, hyvä niin, huomenna vuokrasopimukseen nimet alle. Kävin Lapptend/Jari Jussilan juttusilla - viidennen kerran - uusi purukalusto on suussani. Erinomainen palvelu, laatutyötä. Ässä hiukan suhisee muutaman päivän muuta eiköhän tämä tästä... Perunat nostettu. Koskaan ei ole tullut näin mitätöntä satoa. Monta syytä, jotka ensi alkukesästä korjataan. Toimenpiteet aloitetaan jo osittain syksyllä - huomenna. Maakellari puhdistettu. Toivottavasti saaripelto tuo paremman sadon, jotta maakellarille on käyttöä. Niin ja Haukkarin Kurikankatu ja Kainuunkatu on asfaltoitu. Viimeksi mainitusta pari kuvaa varmemmaksi vakuudeksi...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun mutta aikaisin herätyn yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aisti aurinkoisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +15 astetta lämmintä. Se riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen alan valmistella lähtöä asioille. Samalla reissulla käyn viemässä Prisman pullo- ja tölkkipisteelle tavaraa. Katsotaan, miten pävä muutoin etenee. Kukaties kuokimme tontinkulman pienen perunapellon perunat kuivumaan ja kellariin iltapäivällä.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sadetihkuisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +12 astetta lämmintä. Siihen on pakko tyytyä. Kainuunkadun saneeraus jatkuu. Hetki sitten sitä taas jyrättiin oikein kunnolla. Asfaltointi on saadusta ilmoituksesta 2-3 viikkoa myöhässä. Syytä myöhästymiseen ei ole mökkiläisille - ainakaan meille - ilmoitettu. Meidän tonttimme osalta puu- ja varastokatoksen vieressä oleva myllätty alue odottaa sepelöintiä sekä poistettu orapihlaja-aita uudelleen istuttamista. Perinteisten aamutoimien jälkeen ilmeisesti ollaan vaan. Katsotaan, mitä muutoin päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Sitä, että olipa päivällä mukava reissu. Mikä ihmeen reissu? Päätin aamupäivällä lähteä käväisemään Selkäsaaressa - viimeksi 13.08.2023 - ja missäpä muualla kuin ongella. Kyllä - toistakymmentä matoa matopellosta, kesäautolla Hahtisaareen ja suoraan aika haipakkaa "kotipoukamaan". Ylös mökille, kaikki kunnossa. Perunapellossa kaalet alkavat olla entisiä, joten seuraavalla kerralla on perunannoston aika. Viime vuonna 06.09.2022... Tuli tunne, että ahvenet odottavat minua Lehmikiven karikon läheisyydessä. Ajoin sinne ja annoin tuulen viedä venettä pari kertaa kylkimyyryä. Kaksi jigionkea ja kesäpilkki vedessä laahauksessa. Aloin itsekseni naureskella, sillä koskaan ei puolessa tunnissa ole tullut niin hyvin kalaa kuin päivällä. Madot kävivät kaupaksi. Muutama ihan hyvän kokoinen - hyvä niin.. Käväisin myös tutulla Pikkuletto-Kojukallio alueella. Yksi iso ahven ja tappiona kesäpilkin ison jigikoukun ja perukkeen menetys uppotukkiin. Ankkuroiduttuani kalantulo loppui kuin seinään. Kaksitoista ahventa saaliiksi, jotakuinkin ahven/mato. Oli hyvä, että ei mennyt ryöstökalastuksen puolelle, sillä madot loppuivat... Kotiin tultuani vaimoni totesi: "Nyt riittää." Kyllä olen samaa mieltä. Korkeintaan käytän nuorinta kalakaveriani - Petriä - lähivesillä. Viime vuonna teimme viimeisen reissun 16.09.2023... Muutama kuva varmemmaksi vakuudeksi.

Elokuun viimeinen viikko alkoi - kyllä...

Elokuun viimeinen viikko alkoi - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +13 astetta lämmintä. Se riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen pohdiskelen,josko lähtisin iltapäivällä lähivesille kokeilemaan kalaonnea. Matopellosta löytynee helposti hyviä matoja ahvenille tarjottaviksi. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aisitin aurinkoisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +25 astetta suojaisessa auringonpaisteessa. Se riittää. Pikkupuolemme sai eilen uuden yövieraan, johon tutustuimme alkukesästä jo pojanpoikamme Laurin lakkiaisissa Helsingin Vuosaaren Aurinkolahdessa - Marian. Timo ja Maria käväisivät eilen pikapikaa Haaparannalla. Vaimoni ajeli illalla pienen sightseeing-lenkin heidän kanssaan Kemissä. Jatkavat matkaa huomenna maanantaina Utsjoelle, käyvät ehkä Nuorgamissa ja mahdollisesti Norjan Kirkenesissäkin. Päivitystä edelliseen: Timo ja Maria ovat juuri tällä hetkellä lähdössä pohjoiseen. Näillä näkymin ajelevat aikanaan takaisin Kemin kautta mennessään Helsinkiin - Hyvä niin. Tänään iltapäivällä saamme iltapäiväkahville tutun parivaljakon - Leilan ja Kristerin - he ovat olleet kuluvan viikon sisareni luona tuossa vinottain kadun toisella puolella. Leilan tytär Elina on mennyt käymään Leilan sisaren Leenan kanssa Marrasjärvellä mökkeilemässä. Tulevat ilmeisesti illansuussa takaisin... Kyllä - oli mukava jutusteluhetki hetki sitten päärakennuksemme terassilla. Em. henkilöiden loma jatkuu Helsingissä, jonne he lähtevät huomenna aamusella. Sieltä muutaman päivän kuluttua kotiin Tukholmaan... Perinteisten aamutoimien jälkeen ei oikeastaan ole mitään erikoista tekemistä - niin onhan nyt sunnuntai - lepopäivä. Tuskin tulee lähdettyä veneilemään lähivesille. Katsotaan, miten muutoin päivä tästä etenee...

"Minkälainen lapsuus sinulla on ollut?" minulta on kysytty - vaimonikin...

"Minkälainen lapsuus sinulla on ollut?" minulta on kysytty - vaimonikin... "Varmaan aika lailla samanlainen kuin 1940-luvun lopun ja 1950-luvun alkupuolen lapsilla." olen todennut. Vanhempani olivat ammatti-ihmisiä: Äitini leipuri ja isäni maalari. Minä olin perheen kuopus. Sodan jälkeistä niukkuutta jaettiin. Lapsuuteni suurimmat pettymykseni liittyivät joulun ajan henkilökohtaisiin, ylioptimistisiin odotuksiin. En oikeastaan muista koskaan saaneeni - joulupukin tuomana - sitä, mitä eniten toivoin. Toiveeni liittyivät urheiluvälineisiin. Näin jälkikäteen asiaa analysoidessani luulen syynä olleen sen, että en osannut viestittää asiaa vanhemmilleni riittävän selkeästi ja/tai he eivät ymmärtäneet, miten tärkeänä pidin esimerkiksi jääpallomailaa, kypärää, luistimia tai suksia... Hiukan myöhemmin ostin niitä käytettyinä - "omalla, keräämälläni/säästämälläni rahalla" - tutulta lähinaapurin pojalta. Toki oppikouluun päästyäni minulle ostettiin Haaparannalta punainen Rambler-merkkinen nuorten polkupyörä. Myöhemmin pesäpalloräpylä ja piikkarit, jotka ovat vieläkin tallella päärakennuksen autotallissa komerossa... Olen sanonut, että koskaan ei kuitenkaan ole tarvinnut lapsena mennä nälkäisenä nukkumaan. Ei onneksi myöhemminkään, mikäli oikein muistan. Toivottavasti ei lähitulevaisuudessakaan. Olen vuosikymmeniä markkinoinut ajatusta, että raha ei oikeastaan ole erityisen tärkeä, kunhan sitä on kulloiseenkin tarpeeseen riittävästi. Elämme - minä ja vaimoni - nykyisin erittäin vaatimatonta, yksinkertaista elämää täällä Meri-Lapin Kemin Haukkarin Kainuunkadun varrella. Täällä on hyvä elää, ei kahta sanaa.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Pieni tekstilainaus Helsingin Sanomista Suomen presidentin Sauli Niinistön pitämästä puheesta... Mikään ei vielä viittaa siihen, että sota Ukrainassa päättyisi pian. Uutta on kuitenkin se, että nyt puhutaan myös rauhasta, sanoi presidentti Sauli Niinistö tiistaina suurlähettiläspäivien puheessaan. Niinistön viesti on keskeinen osa sitä perintöä, jonka Niinistö haluaa jättää presidenttikausistaan. Niinistöllä on tiivis yhteys Ukrainan johtoon sekä kanavia niihin toimijoihin, joita tarvitaan, kun rauhasta aletaan keskustella. Oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan saavuttaminen Ukrainaan on Suomen turvallisuuspolitiikan ytimessä. Niinistön pohdinnat Ukrainan sodan uudesta vaiheesta pohjautuvat Saudi-Arabian muutama viikko sitten Jeddassa isännöimän noin 40 maan kansallisten neuvonantajien kokouksen tuloksiin. Kokouksen jälkeen Ukraina kiitteli rauhanmallin tukemisesta Suomea ja presidentin kansliapäällikköä. Kokoukseen osallistui myös Kiina, minkä Niinistö nosti esiin. Ukraina tarvitsee keskeiset suurvallat rauhan takaajiksi. On epäselvää, miten paljon rauha Ukrainassa todella kiinnostaa Kiinaa. Kiinalla on silti oma mallinsa rauhasta Ukrainassa. Niinistön mukaan nyt alkaa hahmottua kaksi edellytystä Ukrainan ansaitsemaan oikeudenmukaiseen ja kestävään rauhaan. Ensimmäinen edellytyksistä on YK:n peruskirjan periaatteellinen merkitys. Maailmassa jaetaan yhä käsitys siitä, ettei suvereenien valtioiden rajoja siirrellä sodalla. Tähän sitoutuminen tuo pohjaa kestävälle rauhalle. Toinen edellytys rauhalle on kasvava ja jaettu globaali huoli sodan seurauksista, Niinistö sanoi. ”Sotaa käydään Ukrainassa, mutta sen varjo lankeaa koko maailmaan.” Niin - juuri näin se kaikessa yksinkertaisuudessaan on, ei kahta sanaa.

Elokuun viimeinen lauantai - kyllä...

Elokuun viimeinen lauantai - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin aurinkoisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +23 astetta lämmintä. Nyt kelpaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen taidan seurata, mitä maailmalla on tapahtunut/tapahtumassa. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee. Iltapäivällä olisi Kemin kulttuurikeskuksessa, taidemuseolla taidenäyttelyn avajaistilaisuus ja sen jälkeen jousikvartetin 40-vuotismusisointi. Katsotaan, tuleeko paikan päälle lähdetyksi...

Hiukan matematiikasta - kyllä...

Hiukan matematiikasta - kyllä... Minulle näytettiin erästä matematiikan tehtävää oletuksella, että sen ratkaisen. Toin avoimesti esiin, että en ole kymmeniin vuosiin joutunut laskemaan, ratkaisemaan vastaavanlaista. Tutustuin tehtävään. Otin paperia, kynän ja kumin esiin. Aloin palautella mieleen tehtävään liittyviä faktoja. Aika nopeasti sain paperille hahmotetuksi ensimmäisen asteen yhtälöparin edellä mainittujen faktojen perusteella. Sen jälkeen tehtäväratkaisu olikin tiettyjä, selkeitä lainalaisuuksia - matematiikkaa. Ihmettelin itsekin, miten helposti - ainakin tässä tapauksessa - tietyt matematiikan rutiinit palautuivat mieleen. Taitaa olla niin, että tietyt matematiikan perusasiat ovat loppujen lopuksi niin sanotusti "selkärangassa" aivan kuin polkupyörällä ajo. Sitä osaa tehdä, vaikka ei ole kymmeniin vuosiin joutunut asian kanssa tekemisiin. Ainakin johonkin tasoon asti... Niin - tehtävä löytyi ratkaisu. Kävipä mielessä, että monet matematiikan tehtävät ratkeavat myös piirtämällä. Tässä sitä ei tarvittu.

Elokuun viimeinen perjantai - kyllä...

Elokuun viimeinen perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sadetihkuisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +15 astetta lämmintä. Se riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän päärakennuksen takkapesään klapit ja hoidan puuhuoltoa. Eilen pistin Pikkupuolen lattialämmitystä kesän jäljiltä hiukan korkeammalle. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen alkusyksyn sään läsnäolon: Mittarissa +13 astetta lämmintä. Sekin riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen on tunne, että tänään ollaan vaan, korkeintaan asioilla kaupungilla. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee... Todennäköisesti seuraan maailman mediauutisointia. Tähän saakka Venäjän presidentin vastustajat ovat tippuneet ikkunoista, myrkytetty tai yritetty myrkyttää tai vähintäänki näytösoikeudenkäynneissä mittavia vankilatuomioita. Nyt tuli Wagnerin johtajalle hiukan näyttävämpi tilauslähtö. Valitettavasti yhdeksän muuta henkilöä sai samalla surmansa. Niin - sota Ukrainassa jatkuu...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta olin ensimäistä kertaa Kemin elinvoimalautakunnan kokouksessa Kemin kaupungintalon 9. kerroksessa eli valtuustosalissa klo 14.00-16.30 välisen ajanjakson. Olin varajäsenen roolissa, kun Keskustan toinen varsinaisista jäsenistä oli estynyt. Hyvä ja asiallinen kokous, jonka varapuheenjohtaja hoiti asiallisesti. Pari lautakunnan jäsenistä oli etänä ja yksi poissa. Sain samalla seurata tämän lautakunnan virkamiestoimintaa - livenä. Ei huono. Tunnustan, että "sorruin" puhumaan kommenteissani "menneistä ajoista", joista - näin arvelen - nuorilla lautakuntajäsenillä ei ollut "harmaata aavistustakaan". Puhuin mielestäni asiaa, täyttä asiaa. Käytän vanhaa, kulunutta sanontaa: Kokemuksen rintaäänellä. Iän myötä karttuu pakostakin kokemusta, mikäli muistaa menneitä tapahtumia. Näin se kaikessa yksinkertaisuudessaan menee. En jatka enempää ettei mene itsekehumisen puolelle. Olipa mukava kuunnella lautakuntakokouksessa kaupunginhallituksen edustajan Kalle Huuskon terveenraikkaita ajatuksia. Kukaties pääsen vielä tulevaisuudessakin vilttiketjusta elinvoimalautakunnan kokoukseen. Silloin olen paljon tietävämpi ja aktiivisempi...

"Saako Sinua kehua?" kysäisin tänään uudelta tuttavuudeltani - kyllä...

"Saako Sinua kehua?" kysäisin tänään päivällä uudelta tuttavuudeltani - kyllä. Totta - olen hänen palvelujaan, ammattitaitoa saanut tuta viikon välein muutaman viikon aikana. "Toki mikä ettei." hän taisi todeta. Kukaties paljasta asian viikon päästä. Pidän mahdolliset lukijani pienessä jännityksessä...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun mutta aikaisin herätyn yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin aurinkoisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa varjossa +12 astetta lämmintä. Päivemmällä lämpenee. Kainuunkadulla saneerausliikehdintää: Sora-auto, tasoituskone ja kaivinkonekin vielä reunoja viimeistellen, ilmeisesti asfaltointi lähestyy. Perinteisten aamutoimien jälkeen alan orientoitua keskikaupungilla asiointiin ja elinvoimalautakunnan kokoukseen Kemin kaupungintalolla. Ryhmämme toinen varsinainen jäsen ilmoitti eilen olevansa estynyt kokoukseen. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En sen kummempaa, mutta aamukahvittelun yhteydessä Timo kysäisi:"Onko Kemin Wetterillä Skodan edustus?" Sanoin tarkistavani asian. Kyllä on ja monen muun automerkin. Olin kertonut niin sanotuista renkaan potkimisesta ja vuosien saatossa useista keskusteluista tutun autokauppiaan Markku Oinaksen kanssa. "Oletko käynyt koeajamassa koskaan sähköautoa?" oli Timon seuraava kysymys. "En ole ja eipä taida olla tarvettakaan." totesin ja lisäsin:" Kainuunkadullakin liikkuu nykyisin useista sähköautoja, vähintäänkin hybridimalleja." Taisinpa lisätä, että kyllä auton konepellin alta täytyy polttomoottorin murinaa kuulua... Kuinka ollakaan, lähdimme Mersulla Karjalahdelle. Vaimoni Tuula lähti mukaan. Teimme koeajon Skodalla, joka taisi olla varustettu "kaikilla mausteilla"... Muuten. ŠKODA ENYAQ iV on valittu Vuoden Autoksi Suomessa 2022. Mukavaa kyytiä, ei kahta sanaa. Ajelimme kotiin sisäsataman ja Mansikkanokan kautta.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin mukavantuntuisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +18 astetta suojaisessa auringonpaisteessa. Se kyllä riittää. Hetki sitten yksin istuskellessani aamukahvilla keittiön pöydän ääressä mietiskelin näitä kirjoittamisiani. Näissä ei juurikaan ole mitään suurta viisautta eikä informaatiosisällöltäkään kovin kummoista. Välillä tuntuu, että turhanpäiväistä jorinaa... Niin - tämähän onkin vain ja ainoastaan henkilökohtaista julkista päiväkirjanpitoa, josta "veispuukkikin" tämän tästä muistuttaa. Muun muassa tänä aamuna. Oli niin tai näin, perinteisten aamutoimien jälkeen käyn läpi loppuiltapäivän kokoukseen liittyvät aineistot. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan. Pikkupuoli-vieraallamme lienee omat suunnitelmat lähipäiville...

Uusi viikko, elokuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä...

Uusi viikko, elokuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aitin kauniin ja aurinkoisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +23 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän työhaalarin päälle ja lähden pihalle - eilen katkomiani - syreenipensaan oksia kesäautomme lavalle siirtämään. Kukaties käveleskelen vielä tontilla saha ja/tai pensasleikkuri kädessä ja katselen vielä syreenipensaita, viinimarjapensaita ja kuusien alaoksia "sillä silmällä". Vien yhden kuorman Karjalahdelle Kemin Energia ja Vesi Oy:n energiapuukentälle. Kukaties saamme tänään illalla alkusyksyn vieraan Pikkupuolelle. Timo tulee joko tänään tai huomenna. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olipa mielenkiintoinen kaupungilla käynti. Ajelin Hahtisaareen. Portilla tapasin mökkinaapuri Nikkasen Erkin. Hän siirsi laiturille nostamiaan saarikasseja autoon. Hän oli niin työn touhussa, että en alkanut häntä jututtamaan. Kävin veneellä tyhjentämässä kympin kanisterin veneen tankkiin ja otin se ja kaksi vitosen kanisteria mukaan täytettäviksi. Laiturille tuli tuttu henkilö, monialayrittäjä Tarja Kyllönen. Juttelimme tovin yleisellä tasolla Keminkin tämänhetkisestä "henkisestä tilasta"... Ajelin ABC-huoltoasemalle Karjalahdelle ja sieltä Syväkankaan K-kauppaan Messiin. Messin ovella bongasin tuttuakin tutumman henkilön pyöreiden mustien aurinkolasien takaa. Kypäräpäinen mieshenkilö polkupyörän päällä. Pentti Jussila, entinen Pohjolan Sanomien monipuolinen ja arvostettu toimitoimittaja. Kirjailijakin. Pentin kanssa juteltiin aika tovi. Kysyin häneltä, onko hän viime aikoina kirjoitellut. Mikäli oikein ymmärsin, hän sanoi lopettaneensa kirjoittamisen jäätyään vuonna 2008 eläkkeelle. Lisäksi kysyin, onko hän näissä nykyajan nettikuvioissa mukana - muun muassa Facebookissa. Ei sanonut olevansa. Kerroin omat Blogi- ja Facebook-kuvioni. Sanoin pitäväni julkista päiväkirjaa.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta totean taas kerran, että työhuoneeni ikkunasta en voi olla näkemättä Kainuunkadulla aktiivista koirien taluttamista. Näyttää siltä, että se on entisestäänkin lisääntynyt. Päivän aikana arvelen ohi kulkevan kymmeniä koiria, pääasiassa pieniä "sylikoiria"... Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että olen joutunut koiranpaskoja siivoamaan, heittelemään lehtiharavalla orapihlaja-aidan juurelle. Onhan se tympeää varsinkin silloin, jos ja kun iso hurtta vetäisee kadulle ison tortun eikä taluttaja reagoi asiaan millään tavalla. Näyttää siltä, että kadulle on muuttanut nuorimies, joka kävelyttää/ulkoiluttaa kahta pientä koiraa ja kulkee "paskapussi" mukanaan - hyvä niin. Ennen olen nähnyt vain yhden koirantaluttajan näin menettelevän.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsottuani aistin kauniin ja aurinkoisen sunnuntaiaamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +22 astetta lämintä. Nyt ollaan vaan ja seurataan maailmanmenoa mukaan lukien MM-yleisurheilua ja naisten MM-jalkapallon loppuottelua. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan... Niin - käänsin uuden viikon esiin pöytäkalenteristani. Ensi viikolla saamme alkusyksyn etelänvieraita, yksi kokous tiistaina loppuiltapäivästä ja yksi asioilla käynti keskiviikkona. Lauantaina Kemin taidemuseolla olisi klo 14 alkaen tapahtumia - katsotaan, tuleeko lähdettyä paikan päälle.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani aistin kauniin alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +25 astetta lämmintä. Se kyllä riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin työasun päälle ja lähden hyötyliikuntatapahtumaan eli ajelemaan ruohonleikkurilla tontin nurmikkoa. Kukaties jo ojanpenkkojakin. Sen jälkeen, jos potkua riittää, käännän/siistin tontinkulman matopellon aluetta. Vaimoni ilmeisesti ajelee käsileikkurilla myös osittain ja trimmeroi. Kyllä - hommat hoidettu lisäyksellä, että tontin kulmalle mentyäni huomasi olevani vanha oksaleikkuri kädessä siistimässä rehottavaa syreenikasvustoa. Taitaa tulla ensi viikolla Kemin Energia ja Vesi Oy:n Karjalahden energiapuukentälle lähtö. Tosin karsittavaa ilmeisesti täytyy ottaa vielä muualtakin. Oli niin tai näin, nyt on kahvitauko. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Tuttu "virsi": Se on taas perjantai - kyllä...

Tuttu "virsi": Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +25 astetta. Lämmin päivä tulossa. Perinteiten aamutoimien jälkeen odotan insipiraatiota kahden listan kiinnittämiseksi. Miten ihmeessä se on joskus niin nihkeää... Oli niin tai näin, katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan. Tyohuoneeni ikkunasta ulos katsoessani orapihlaja-aidan ja päärakennuksen välissä oleva nurmikko on taas "leikkuupituudessa". Vastahan minä sen leikkasin! Taitaa paljon viime aikoina puhuttu/kirjoitettu ilmastonmuutos iskenyt tänne Kemin Haukkarin Kainuunkadunkin varrelle. Mene ja tiedä...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta kävin hetki sitten Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä. Hiustenleikkaus ja kokoparran siistiminen. Aluksi hiustenpesu ja asettuminen peilin eteen. Ensimmäistä kertaa - katsellessani itseäni ilman silmälaseja peilistä - kävi mielessä: Voi Ukko-Rähjä. Olin niin rähjäisen näköinen. Hiustenleikkuu sujui asiallisesti. Kerroin opettajalle ja oppilaalle, että olen aika monta kertaa istunut täällä kymmenien vuosien aikana eikä koskaan hiustenleikkausta - muistaakseni - ole aloitettu niskasta hiusrajan tuntumasta. Kysyinkin, onko joku uusi suunta vallalla... Ei kuulemma, mutta oppilas oli kampaamopuolelta ja naisten hiustenleikkaus aloitetaan niskasta. Kokoparta siistittiin ja me kaikki: Oppilas (Janna), opettaja (Jaana) ja nimenomaan asiakas eli minä - olimme tyytyväisiä. Niin - tapahtuman jälkeen silmälasit päähän pantuani tuo "Ukko-Rähjä"-ajatus onneksi kaikkosi...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun mutta aikaisin herätyn yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani aistin puolipilvisen aalkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +16 astetta lämmintä. Se hyvin riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen alan tekemään lähtöä Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille Kemin keskustaan. Hiustenlaikkausta ja kokoparran siistimistä. Tuttu juttu - kyllä. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aisin sadetihkuisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +17 astetta lämmintä. Se saa riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen katselen hiukan maailmanmenoa netistä. Lähestyvät presidentinvaalit alkavat näkyä yhä voimakkaammin mediassa. Tänään Kokoomuksen ehdokkaaksi pyytämä Stubb pitää lehdistötilaisuuden ja SDP:n Urpilaistakin odotellaan esiin. Suurimmista puolueista puuttuu enää sitten Vasemmistoliiton ehdokas. Alkaa tuntua siltä, että nämä vaalit eivät sitten kukaties olekaan ihan läpihuutojuttu. Kyllä tässä vielä gallupit sekoittuvat. Kova kisa ehdokkailla ensimmäisen kierroksen jälkeen kahden eniten ääniä saaneiden joukkoon. Ken elää, hän näkee. Tänään käväisen alkuiltapäivästä asioilla kaupungilla. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kävin tänään iltapäivällä kalassa tutulla vesialueella - kyllä. Oli ihanteellinen ilma - sopiva ja hyvänsuuntainen tuuli ja puolipilvinen sää - ekokalastukseen. Tein kolme "rannan tuntumasta" lähtöä ja tulin kylkimyyryä Kojukallion ja Ajoksen suuntaan menevälle väylälle kaksi jigionkea ja kesäpilkki vedessä. Tällä reissulla tapahtui kummia asioita. Ensimmäinen kummajainen: Tuskin olin saanut ensimmäisen ongen veteen, kun siihen iski välittömästi ahven. Ankkuroituani lähelle em. väylää sain välittömästi pilkillä särjen. Sen viipaloin ja toivoin isojen ahventen olevan lähistöllä. Kyllä niitä vähin olikin, mutta taas tuttu juttu, suurimmat karkasivat. Arvelen syynä olleen sen, että pistin jigikoukkuihin liian isoja paloja särjenlihaa. Toinen varsinainen kummajainen oli se, että kesäpilkistäni, jossa on iso jigikoukku, onnistui taitava kala viemään viisi särkipalaa lähes huomaamatta. Kun särjenliha loppui, aioin yllättää em. kalan madolla. Sekin häipyi. Epäilykseni on, etä asialla oli iso, viisas särki tai... Oli niin tai näin, ennen vastaavaa ei ole tapahtunut. Muutama kuva niin tiedätte, missä olin. Ensimmäistä kertaa myös kuva kalaämpäristä. Eihän tuo ihan Pietarin kalasaalis ole mutta kuitenkin yksi savustusannos... Tätä kirjoittaessani ahvenet on perattu, perkeet matopellossa ja pestyt kalat pakastimessa.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin puolipilvisen ja tyvenen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +18 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän kukaties klapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa hakemalla korillisen puita puu- ja varastokatoksesta. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee... Niin - sisäpihalla istuskellessamme hetki sitten sanoin vaimolleni:"Jos matopellolta kohtuudella löydän matoja, saatan lähteä ongelle iltapäivällä." Niitä löytyi helposti, joten taitaa tulla kohtapuolin lähtö kokeilemaan, ovatko isot ahvenyt tänään liikkeellä... Vaimoni lähti käväisemään kirjastossa, joten hänen saavuttuaan, kukaties otan madot ja vesipullon mukaan ja ajelen Hahtisaareen.

Riisiä vai perunaa - niinpä...

Riisiä vai perunaa - niinpä... Vaimoni sanoi hetki sitten laittavansa tänään kanaruokaa. "Laitetaanko lisäksi riisiä vai perunaa?" hän kysäisi. Totesin, että voin hakea perunat tontin kulmalta pikkupellosta. Niin tein ja totesin, että siinä kohtaa kaalet olivat lyhyitä ja perunat pieniä. Kävi mielessä tapahtumat muutaman kymmenen vuoden takaa. Meillä oli perunapelto keskellä tonttia. Se oli tehty kasvuturpeeseen, jota tontille tuotiin aikanaan rekkakuorma muuhunkin tarkoitukseen eli tontin tasoittamiseen. Peltokasvuturvetta lannoitettiin silloisen Keskusta-aktiivin Juha Puron vinkistä keminmaalaisen Sakari Kuuselan luonnonlannoitteilla. Annostus taisi olla hiukan reippaan puoleinen, sillä kaalet kasvoivat valtavasti. Toki perunatkin. Kysyin oppilailtani:" Sanokaahan, kuinka pitkiä parhaimmillaan meidän perunapellon kaalet ovat... ." Tuli arvauksia muutamasta kymmenestä senttimetristä metriin. "Kaksi ja puoli metriä!" totesin ja epäileviä ilmeitä oli luokka tulvillaan. "Ei voi olla totta!" joku hihkaisi. "Kyllä on, kaalet ryömivät vakoja myöten." totesin... Niin ja tämäkin on taivahan tosi.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +15 astetta lämmintä. Se saa riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen mahdollisesti kevyttä värkkäämistä varastorakennuksen autotallissa. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Toinen Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta käänsin pöytäkalenteristani kolmannen elokuun viikon esiin. Tyhjää täynnä, ainoastaan yksi asioilla käynti keskiviikkona alkuiltapäivästä. Toki täyttyyhän se, mikäli entiset merkit paikkansa pitävät. Odotan vahvasti, että saamme tuon kadun puolen tontinkulman siistityksi. Toivon, että puu- ja varastokatoksen sekä Kainuunkadun väliseen tilaan saadaan sepelikerros ja orapihlaja-aidan uudet taimet istutettuina. Ne on puhelinkeskustelussa alustavasti luvattu toteuttaa. Kukaties saamme Kainuunkadulle alkavalla viikolla, viimeistään seuraavalla viikolla uuden asfalttipäällysteen. Sitten loppuvat tierapinat ja kyllä meidän kelpaa... Voi olla, että käyn lähivesillä kalassa. Jäi tuo viimekertainen kehno reissu - kalasaaliin osalta - hiukan kaivelemaan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Tulimme hetki sitten Selkäsaaresta... Aamulla menomatkalla kohtalaista tuulta ja alkavaa vesisadetta. Vedenpinta oli poikkeuksellisen ylhäällä - hyvä niin. Suunnitellut kevyttyöt hoidettu. Saimme poltetuksi risuja ja hankalia oksapuita. Saaressa oli hiljaista. Perunapellosta sen verran kuokimme perunoita, että saimme syödä hiillosperunoita. Hyviä olivat. Pois lähtiessämme vedenpinta oli hiukan laskenut ja tuuli tyyntynyt. Oli mukava ajella Hahtisaaresta Haukkarin Kainuunkadulle. Muutama kuva varmemmaksi vakuudeksi. Huomautan, että kuvassa mökin päädyssä oleva räpellys on omatekemä katos, on moottorikelkalle alunperin tehty suojakatos - rakennusaikaisista jämistä. Pysty kakkosneloset edesmenneen kirvesmiehemme toteamia "propeleita". Hän ei suostunut pistämään niitä mihinkään ja hyvä niin. Voi olla, että tuunaan vielä katosta ja/tai puran sen kokonaan pois. Kuvassa oleva hakkuupölkky on kovin orvon näköinen. Kai sille vielä tehtävää löytyy...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun, mutta aikaisin herätyn yön jälkeen aistin hiukan pilvisen, sadetihkuisen sunnuntaiaamun läsnäolon. Mittarissa +15 astetta lämmintä. Sääennuste jotakuinkin kohdallaan. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme valmistella lähtöä Selkäsaareen. Olemme käyneet siellä viimeksi lähes kaksi viikkoa sitten eli maanantaina 31.07.2023. Tänään ei ole mitään työreissua. Pistämme ainoastaan pilkotut kuusiklapit katokseen suojaan ja vilkaisemme perunapellon nykytilaa. Voi olla, että polttelemme tulistelupaikalla risuja ja hankalia juurakkoja/puita... Arvelen, että vaimoni käväisee vilkaisemassa sienitilannetta lähimaastossa. Katsotaan, miten muuten päivä etenee.

"Mitä sinäkin olet muka saanut Keskustassa aikaan?" totesi taannoin puolituttu "politiikkaepäilijä"...

"Mitä sinäkin olet muka saanut Keskustassa aikaan?" totesi taannoin puolituttu "politiikkaepäilijä"... Politiikkaepäilijä, joka äärimmäisessä typeryydessään lisäksi kehua retosteli, että hän ei ole käynyt koskaan äänestämässä eikä käy jatkossakaan, koska politiikka on likaista peliä ja ainoastaan oman edun tavoittelua. Niin edellä mainittu keskustelumme käväisi mielessä todetessani, että puoluekokouksia pukkaa. Enhän minä luonnollisestikaan sanattomaksi jäänyt, koska minun henkilökohtaisia tekemisiäni vahvasti epäiltiin. Kerroin hänelle, että tuskin Keskustan kannalta olen saanut kovinkaan merkittävästi aikaan mutta kemiläisten kannalta mielestäni aika lailla vuosikymmenien saatossa. Kerroin hänelle kertaukseksi, että lähdin mukaan kuntapolitiikkaan vuonna 2000 ja ollut ehdokkaana sen jälkeen kaikissa kunnallis- nykyisin kuntavaaleissa. Olin pitkään niin sanottu poliittisesti sitoutumaton henkilö Kemin Keskustan valtuustoryhmässä. Sittemmin olen muutaman vuoden ollut Suomen Keskusta rp:n maksava jäsen. Olen koko ajan ollut Kemin kaupunginvaltuuston varajäsen ja päässyt silloin tällöin valtuustokokoukseenkin. Viimeksi tiistaina 08.08.2023 Paavo Väyrysen varamiehenä. Olen aina tuonut voimakkaasti esiin sen tosiasian, että raaka/tärkeä kuntapoliittinen työ tehdään lautakunnissa. Lautakunnissa, joissa pääsääntöisesti ei puoluepolitikoida, vaan jäsenkirjat jätetään narikkaan käytävälle. Vuoden 2000 jälkeen tähän päivään mennessä olen ollut varsinaisena jäsenenä kulttuuri- sittemmin kulttuuriasian lautakunnassa, sosiaali- ja terveys- sittemin perusturvalautakunnassa - myös sen alaisessa yksilöasiain jaostossa vara- ja varsinaisena jäsenenä sekä tarkastuslautakunnassa. Pisimpään kahdessa viimeksi mainitussa lautakunnassa. Varajäsenenä olen ollut sosiaali- ja terveyslautakunnassa, teknisessä lautakunnassa ja tarkastuslautakunnassa. Tällä hetkellä eli kuluvan valtuustokauden 2021-25 loppuajan olen olen varajäsenenä ympäristölautakunnassa ja sen alaisessa lupajaostossa sekä elinvoimalautakunnassa. Tällä hetkellä minulla ei siis ole varsinaisia jäsenyyksiä lautakunnissa. Olen tämän valtuustokauden Kemin Energia ja Vesi Oy:n hallitusjäsen - yksi seitsemästä. Huomasin selvästi "politiikkaepäilijän" olemuksesta, että nyt taisin haukkua/räksyttää väärää puuta. Näin hän näytti ajattelevan. Sen verran sinnikko hän oli, että ei hän epäilyjään anteeksi pyydellyt, mutta totesi hiukan vaitonaisesti:"No on siinä ollut sinullakin tekemistä." Totesin hänelle lisäksi, että arvostan suuresti henkilöitä, jotka ovat kuntapäätännän lisäksi aluevaltuustoissa, eri puolueiden valtakunnantason päättävissä elimissä, puhumattakaan eduskuntaa ja hallitusvastuuta. Kaikki edellä mainitut alkavat olla 24/7 hommia. Niissä sitä vasta tekemistä on...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja harvinaisen pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin puolipilvisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +20 astetta lämmintä. Tänään ajattelin seurata maailmanmenoa hiukan tarkempaan kuin viime päivinä eri medialähteisteistä. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee. Hetki sitten juttelin vaimoni kanssa, että kukaties huomenna sunnuntaina lähdemme käväisemään Selkäsaaressa. Ei mitänä työreissua, mutta pistetään kuusiklapit katon alle ja kukaties vilkaisemme perunapellon nykytilaa. Voi olla, jos minulla aktiviteettipuuskaa riittää, tyhjennän/vajautan kompostoivan Biolanin käymälän "alakertaa". Sen toki ehtii myöhemminkin...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta eilen eräs uusi tuttavani - kysyessään tietoihinsa syntymäaikaani - totesi minulle:"Sinä täytät kohta täysiä vuosikymmeniä." "Kyllä runsaan vuoden kuluttua." totesin hänelle ja lisäsin: "Vaikka seuraavasta päivästäkään ei ole täyttä varmuutta." Perinteisesti suomalaiseen elämänmenoon kuuluu viettää täysien vuosikymmenien syntymäpäiväjuhlia. Itse en viettänyt 50-vuotisjuhlia, 60-vuotisjuhlatkin hyvin pienimuotoisesti. Todettakoon, että 60-vuotijuhlien kunniaksi tilasin Korpelan Pentiltä laulun, johon toimitin Pentille siihen astiseen elämääni liittyvää infoa. Pentti sävelsi ja sanoitti laulun nimellä 60 vuotta elämää. Sen rajanaapurini Arto Perkiö lauloi minulle syntymäpäivälahjaksi Kari Hautalammen musiikkipajalla. Mielestäni erinomainen kappale, laulu, jossa on jotakuinkin yksi minuutti/10 elinvuotta. Alkuperäinen ajatus oli päivittää laulu 10 vuoden välein. se on jäänyt tekemättä - toistaiseksi. Edellä olevaa laulua kuunnellessani joudun aina valtavan tunnevyöryn valtaan... 70-vuotisjuhlatkin toteutettiin hyvin pienimuotoisesti, tuskin noita 80-vuotisjuhliakaan kovin räyhäkkäästi vietetään, tosin niihin olen muutamia henkilöitä jo alustavasti kutsunut. Niissä pitäisi olla ainakin yksi ohjelmanumero. Esitys eräästä kukaties kauneimmasta ukrainalaisesta kansanlaulusta suomalaisella nimellä Kuutamoyö. Miten se loppujen lopuksi toteutetaan, on vielä avoin. Ehkä siitä tulee useita esitysversioita. Kukaties musiikkia enemmänkin. Mene ja tiedä. Ken elää, hän näkee.

Keskusta-pohdiskelua - kyllä...

Keskusta-pohdiskelua - kyllä... Olen päässyt kuuntelemaan muutamia tunnettuja keskustalaispoliitikkoja livenä. Otan viisi esimerkkiä aakkosjärjestyksessä todeten, että onhan niitä toki monia muitakin. Valitsemani esimekkikeskustalaiset: Katri Kulmuni, Seppo Kääriäinen, Juha Rehula, Juha Sipilä ja Matti Vanhanen. Katria olen päässyt kuuntelemaan useinkin muun muassa Kukkolankosken Siikajuhlissa ja Keskustan Peräpohjolan piirin tilaisuuksissa. Seppo Kääriäistä taannoin silloisen europarlamentaarikon Paavo Väyrysen järjestämässä tilaisuudessa Keminmaan Pohjanrannassa, Seppo oli tilaisuudessa puolustusministerin roolissa. Juha Rehulaa olen kuunnellut myös edellä mainitussa Siikajuhlassa Kukkolankoskella. Juha Sipilää muun muassa eräässä Kemissä järjestetyssä Keskustan tilaisuudessa Kemin kulttuurikeskuksessa. Matti Vanhasta viimeksi viime kesänä Peräpohjolan piirin kesätapahtumassa Keminmaan uusitussa kunnanvirastossa. Kukaties mieleenpainuvin kuunteluhetki on ollut tuo Seppo Kääriäisen sanoma. Mukavan rentoa, letkeää mutta ehdottoman jämäkkää. Täyttä asiaa. Kyllä. Se kyllä minussa niin sanotusti kolahti. Niin perusteellisesti, että muistaakseni sähköpostin välityksellä ehdotin hänen asettuvan taannoin Keskustan presidentinvaaliehdokkaaksi. Seppo kiitti ehdotuksestani mutta kohteliaasti kieltäytyi asiasta. Mikäli oikein muistan monet muutkin olivat tehneet samansuuntaisen ehdotuksen... Niin - Suomen Keskusta rp:n presidentinvaaliehdokkaaksi lyödään lukkoon puolueen ylimääräisessä puoluekokouksessa 23.09.2023 Turussa nykyinen Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn. Tätä miestä en ole päässyt livenä kuuntelemaan, saati jututtamaan. Televisiosta nähtynä ja kuunneltuna tuntuu olevan hiukan "kuivahko" ja "harmaanoloinen" olemus, mutta taustalla erinomainen poliittinen kokemus. Arvelen, että lähestyvien presidentinvaalinen paneelikeskusteluissa nimenomaan hänen rauhallinen, vakuuttava asiantuntijuus nousee voimakkaasti esiin... Ken elää, hän näkee.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Viikko mennä vilahti taas nopeasti. Lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin puolipilvisen ja kevyttuulisen alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +17 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähden työasu päällä pihalle hyötyliikuntaan - kävelemään ruohonleikkurin perässä. Vaimoni on käsileikkurilla hoitanut jo osa eilen. Kyllä - olimme pihalla molemmat, minä ruohonleikkurin ja vaimoni trimmerin perässä. Jotakuinkin viikon - puolentoista viikon välein homma on hoidettava, jotta maisema säilyy kohtuullisen asiallisessa kunnossa. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kalassa tänään - kyllä... Ajelin iltapäivällä Rytikariin. Kun taas tyylilleni olin aikaisessa, koukkasin Paavonkarin venesataman kautta. Ihailin Talo Meren Rannalla-projektin rakennusta. Sen jälkeen ajoin vielä Veitsiluodon kalastuspaikan alueelle. Siellä en malttanut olla ottamatta kuvia - hieno paikka... Sovittuun aikaan kalakaverini Petri Kittilä asteli paikalle kalastusvälineidensä kanssa. Sitä ennen eräs Facebook-kaverini soitti. Oli lukenut tekstejäni. Ajelimme Hahtisaareen ja sieltä suoraan väyliä pitkin Siikalahdelle aika haipakkaa. Pohdiskelimme, tuliko lähdettyä merta edemmäksi kalaan... Alku oli lupaava: Sain välittömästi pilkillä hyvänkokoisen särjen, jonka viipaloin. Petri sai uistimella hauen. Siihenpä se sitten loppuikin. Lähdimme liikkeelle. Pysähdyimme ennen Laitakarin kaupunginpuoleista päätyä neljä kertaa ja annoimme tuulen viedä venettä. Ei ollut matopellon madoista eikä särjen lihasta mitään iloa. Kala ei kerta kaikkiaan ollut syönnillä. Toki Petri sai uistimella muutaman pienen hauen ja minä yhden ahvenen. Totta - yhden ahvenen ja yksi pääsi karkuun. Ajoimme vielä tutuille kalastuspaikoille Pikkuleton saariryppään läheisyyteen. Ei yhtään kalaa. Taivas alkoi synkistyä, joten ajelimme Hahtisaareen. Kala ei kerta kaikkiaan ollut syönnillä. Tosin löysin selityksen asialle. Edellä mainittu soittaja toivotti minulle hyvää kalaonnea. Ei kireitä siimoja niin kuin pitäisi... Oli niin tai näin. Olin hyvässä seurassa, sain nauttia - kalastuksen kannalta - liian kauniista ilmasta ja hienoista maisemista. Kyllä kannatti joka tapauksessa tämänkin päivä elää. Muutama kuva varmemmaksi vakuudeksi...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sadetihkuisen loppukesän/alkusyksyn aamun läsnäolon. Mittarissa +13 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän kukaties takkapesään kapit odottamaan illan sytyttämistä. Päivällä asioilla käynti ja iltapäivällä kaivamaan matopellolta onkimadot. Olemme sopineet alustavasti nuorimman kalakaverini kanssa lähivesillä käynnistä, josko ahvenet olisivat liikkeellä. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Vähän tilatotietoja omasta Blogisivustani... Aloitin oman Blogisivun pitämisen 01.07.2014 nuoremman poikamme Timon vinkistä. Olin hänelle kertonut Helsingissä käydessämme, että en saa juuri ollenkaan tekstejäni lehtiin esiin. Sivullani on tällä hetkellä 7744 tekstiä tai lainausta. Niillä on tähän mennessä käyty katsomassa/lukemassa 616451 kertaa. Niitä on kommentoitu 107 kertaa. Mielestäni erittäin vähän... Tänään sivulla on käyty 82 kertaa, eilen 193 kertaa, tässä kuussa 913 kertaa ja viime kuussa 11181 kertaa - tuo viimeksi mainittu on kohtalaisen suuri luku... Seuraajissa tällä hetkellä kolmen kärki: Suomi, Yhdysvallat ja Iso-Britannia Jatkan harjoituksia. Tämä veispuukki on sitten asia erikseen.

Mitä tänään tähän asti...

Lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin, aurinkoisen loppukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +20 astetta lämmintä. Se riittää. Katselin uteliaisuuttani Foercan Kemin alueen sääennustetta huomiselle päivälle. Se näyttää muuttuneen aikaisemmasta aika lailla, joten huomenna torstaina taitaa tulla loppuiltapäivästä kalastamaan lähtö. Katselin ja kuuntelin myös eilisen Kemin valtuustokokousen nauhoituksen. Jaksan vielä odottaa, että äänentoisto toimii asiallisesti. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties nyt menen työasussa tontinkulmalle lapiohommiin. Se jäi eilen tekemättä. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan. Vaimoni lähtee kohtapuolin asioille kaupungille...

Olihan iltapäivä ja illansuu - kyllä...

Olihan iltapäivä ja illansuu - kyllä... Ajelin loppuiltapäivästä pitkästä aikaa Karjalahdelle Wetterille moikkaamaan tuttua automyyjää Markku Oinasta. Tutut jutut, kyselin Volvo XC 70-farmariautoa. Sanoin Markulle, että Mersusta varmaan pääsen kohtuudella eroon. Olen sanonut aikaisemminkin. Sitten ajelin Kemin K-Rautaan jututtamaan tuttua rautakauppa-asiantuntijaa Kuuselan Teuvoa metallilista-asioissa. Ostin kaksi, voi olla, että saan ne sepättyä paikoilleen. Jos en, niin kyllä niille joku käyttö löytyy... Ajoin keskustaan kaupungintalon edessä olevalle parkkipaikalle. Niin - olin Kemin kaupunginvaltuuston kokouksessa Paavo Väyrysen varamiehenä. Viime kerralla ollessani Pavon varamiehenä pistin jopa harmaan puvun päälle. Nyt ei olisi tullut mieleenkään, kertakaikkisen lämmin päivä. Keskustan Kemin kuntayhdistyksen valtuustoryhmän ryhmäkokous alkoi klo 16.30. Erittäin asiallinen ja "puhutteleva" tapahtuma. Pääsimme jopa irrottelemaan hiukan hjuuuuumoriakin. Valtuustokokous, joka oli aika varamiehinen, alkoi klo 18... Olihan kokous! Käytännössä yksi varsinainen asia, jonka yhteydessä aloin jo epäillä, olenko tosiaan Kemin kaupungin korkeimman päättävän elimen - kaupunginvaltuuston - kokouksessa. Kuulimme asiantuntijoita mutta... Kyllä valtuutettuihin yritettiin voimakkaasti vaikuttaa ulkopuolisissa kommenteissa. Katsotaan, miten yhteistyö etenee jatkossa. Niin se asia: Meri-Lapin työllisyyspalvelut - yhteistoiminta-alueen perustaminen Hiukan asian taustaa: Valmistelu TE 2024 uudistuksen tavoitteena on palvelurakenne, joka tukee työntekijöiden nopeaa työllistymistä ja lisää työ- ja elinkeinopalvelujen tuottavuutta, saatavuutta, vaikuttavuutta ja monipuolisuutta. Kun työllisyyspalvelut, kunnan koulutuspalvelut sekä elinkeinopalvelut ovat saman järjestäjän vastuulla tukevat palvelut nopeamman työllistymisen tavoitetta ja alueen elinkeinoelämän tarpeita. Hallituksen esityksessä järjestämisvastuun kriteerinä on 20 000 henkilön työvoimapohja; kuntien tulee tarvittaessa luoda yhteinen työllisyysalue muiden kuntien kanssa, jotta kriteeri täyttyisi. Yhteistoiminta-alueiden tulisi olla työmarkkinoiden ja työssäkäynnin kannalta toimivia alueita. Lisäksi yhteistoiminta-alueen muodostavien kuntien tulisi olla maantieteellisessä yhteydessä toisiinsa. TE-palvelujen siirto kuntiin tapahtuu 1.1.2025. Sopimukset kuntien muodostamasta työllisyysalueesta tulee toimittaa Työ ja elinkeinoministeriöön lokakuun 2023 loppuun mennessä. Kemin kaupunginvaltuusto teki ryhdikkään, yksimielisen päätöksen päätösehdotuksen mukaisesti. Niin - pois ajellessani tuli pelottava tunne: Pitääkö minun kuitenkin lähteä vielä ehdokkaaksi vuoden 2025 kuntavaaleissa, jos olen jotakuinkin kopillaan. Tosin muistin myös minulle esitetyt kommentit: Sinä olet viimeisellä kvartaalilla ja viimeinen väri hiuksissa. Sinun äänestäjäsi ovat jo pääosin siirtyneet ajasta iäisyyteen... Ken elää, hän näkee.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin, aurinkoisen loppukesän aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +31 astetta. Alkaa olla turhan paljon. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties menen työasussa tontin kulmalle niin sanotulle matopellolle möyhentämään lapiolla maata. Illalla on kesätauon jälkeen Kemin kaupunginvaltuuston kokous. Katselenko sen netistä vai joudunko/pääsenkö itse paikan päälle, se ratkennee päivemmällä. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan.

"Mitä sinä harrastat? kysyi puolituttu keskustelukumppani...

"Mitä sinä harrastat? kysyi puolituttu keskustelukumppani... Kyllä - muun muassa erilaiset harrastukset ja harrastusmahdollisuudet olivat meillä keskustelun aiheina. Hän luettelin pitkän litanian omia harrastuksiaan. Minulla kävi jo mielessä, miten ihmeessä ihminen ehtii noin moneksi. Minulle esitetty kysymys oli sen verran yllättävä, että ensimmäinen ajatus oli, että oikeastaan minä en harrasta nykyään mitään, mutta pusersin sentään jotakin... Kai tämä kirjoittaminen on luokiteltava jonkinlaiseksi harrastukseksi, vaikka se on välillä loppujen lopuksi kovaa työtä. Tätä olen harrastanut 1960-luvun puolesta välistä alkaen. Taannoin kirjoittelin paikallisiin lehtiinkin. Nyt en vuosiin. Oman Blogisivun pitäminen ja Facebook-foorumille kirjoittaminen/tekstien lainaaminen on ollut mielenkiintoista. Jotkut tuntuvat niitä peukuttavan, joskus jopa kommentoivan. Omakotitalossa asuminen tuo pakostakin monia maanläheisiä harrastuksia. Ympäristöasioita, jotka sopivat Kemin Vihreä Kemi ideologiaan. Tontin pitäminen jotakuinkin siedettävässä kunnossa vaatii harrastusta asiaan. Tosin sitä hoitaa pääasiassa vaimoni. Eilen illalla pohdiskelimme varastorakennuksen lipan alla ilta-auringossa istuskellessamme, että tämänkin tontti on joka vuosi erilainen. Jos tontista olisi ollut mahdollisuus ottaa ilmakuvia vähintäänkin viiden vuoden välein, muutokset olisivat aikamoiset. Kemin kaupungin karttapalvelun ortokuvissa tämäkin tontti on hyvin nähtävissä. Toki onhan meillä yksi, pari vuotta sitten otettu drone-kuva... Kai tuo Selkäsaaren mökkijuttu on myös jonkinlainen harrastus: Puuhuoltoa ja nyt toista kesää pienimuotoista perunanviljelyä. Onhan minulla tuo Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994 - toiminta, joka tällä hetkellä on jäissä. Se oli vahva harrastus vuosina 1994-2012. Niin - kuntapolitikointi vuodesta 2000 alkaen sopinee myös jonkinlaisesta harrastuksesta. Erityisesti kysyjälle mainitsin monien vuosikymmenien - nykyisin joka vuosi vähenevän - harrastukseni: Jigionginta, kesäpilkkiminen ja vähin katiskan pitäminen. Veneily ei ole harrastukseni, sillä se on ainoastaan tapa liikkua lähivesillä. Jos minulle olisi esitetty edellä oleva kysymys vuosikymmeniä sitten, olisin vastannut: Harrastan pohdiskelua ja ideointia. Niistä on vähin näyttöäkin. Siihen aikaan oli kuvioissa mukana myös ammattiyhdistystoiminta, osin valtakunnan tasollakin... En viitsi pusertaa enempää.

Uusi viikko käynnistyi - kyllä...

Uusi viikko käynnistyi - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen oli aikainen herätys. Lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin aurinkoisen loppukesän aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +24 astetta lämmintä. Se riittää. Yksi asiointireissu tehty ja toiselle olen valmistautumassa - Ekoasemalle vähän romuja viemään. Kyllä - siellä käväisin ja samalla ajelin pitkästä aikaa hiukan sightseeing-lähiajelua. Kyllä on monenlaista omakotitaloasuntoa vanhoilla alueilla. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että talot on ennen rakennettu aivan liian alas, suorastaan monesti "monttuun" ja/tai liian matalalla kivijalalla/sokkelilla. Onneksi nykysuuntaus on erilainen. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aistin kauniin, aurinkoisen loppukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +35 astetta lämmintä suojaisessa, aurinkoisessa päärakennuksen kulmauksessa. Tämä alkaa olla jo liikaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen ollaan vaan. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan. Niin - käänsin työhuoneeni pöytäkalenterista elokuun toisen viikon esiin. Näyttää olevan tulossa monenlaista aktiviteettia: Asiointikäyntejä, mahdollisesti/todennäköisesti kokous ja kukaties/mahdollisesti kalastusta...

Mitä tänään tähän asti...

Kirjoitin viikko sitten lähes tarkalleen alla olevan tekstin. Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani aistin puolipilvisen aamun läsnäolon. Sääennuste pitää paikkansa. Mittarissa +19 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut päärakennuksen takkapesään. Edellä mainittuihin lehtiin liittyvänä kävi mielessä, että viime aikoina on vähänlaisesti ollut muun muassa Kemiin liittyviä uutisia. Voi harkita jopa lehden pistämistä taas "jäähylle". Tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan. Niin - tuohon lehtiasiaan liittyen eräs Facebook-kaveri muistutti, että kyllä Lapin Kansassa on Kemistäkin juttuja ainakin silloin, kun jotain ikävää, kielteistä täällä tapahtuu. Aika tarkka arvio - kyllä. Niin - tuo kirjoittamani: Tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä. Olen aikaisemminkin todennut, sitä minun pitäisi välttää. Kohta huomasin olevani pihalla, varastorakennuksen takana vaimoni apuna siirtelemässä tavaroita paikasta toiseen. Varmaan turhaakin tavaran siirtelyä. Reissu Ekoasemalle olisi tarpeen...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En sen kummempaa, mutta kävimme hetki sitten kaupungilla asioilla. Olihan väkeä liikkeellä. Kemin Satama Open Air oli käynnistynyt. Oletettavasti musiikinnälkäisille on monipuolista tarjontaa. Hyvä niin.

Se on taas perjantai - kyllä...

Hyvin ja harvinaisen pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin puolipilvisen loppukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +19 astetta lämmintä. Se saa riittää. Tänään ollaan vaan. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Illansuussa tulee pohdiskelleeksi jos vaikka mitä, muun muassa seuraavaa: Mahdollisesti muistat, että opettajatyöni ohessa olin insinööri- ja opettajajärjestökuvioissa mukana 1970-luvun alkupuolelta aina 2008 saakka, jolloin jäin eläkkeelle opetustehtävistä Koulutuskuntäyhtymä Lappiasta Kemin Kivikankaalta. Olin aikanaan myös OAJ:n Opettaja-lehden toimitusneuvostossa aika tovin. En edes muista, milloin olisin käynyt viimeksi OAJ:n kotisivuilla, vuosia sitten, mutta eilen alkuillasta siellä surffailin. Mielestäni erinomaiset sivut. Luonnollisesti päähuomioni liittyi ammatillisen sektorin osa-alueelle sekä tuohon Opettaja-lehteen. Selailin myös OAJ:n senioriopettajien sivuja sekä jäsenetuja yleisellä tasolla. Suhteutettuna jäsenmaksuun edut ovat mittavat - mielestäni erinomaiset, mikäli niitä aktiivisesti käyttäisi... Minulta on usein kysytty, miksi ihmeessä en ole liittynyt aikanaan senioriopettajien jäseneksi. Yksinkertaisesti siksi, että olen yrittänyt lähes kaikista muistakin jäsenyyksistä irrottautua. Syynä on myös se, että Kemin Haukkarin Kainuunkadulta en oikeastaan halua liikkua minnekään - paitsi kalastelemaan lähivesille ja Selkäsaareen. Täällä on hyvä elää ja asua. Toki olen vielä muutamissa yhdistyksissä jäsenenä. Olen tällä hetkellä Insinööriliitto ry:n jäsen, sitä kautta myös Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n jäsen, Puunjalostusinsinöörit ry:n jäsen, Suomen Keskusta rp:n jäsen, sitä kautta myös Keskustan Kemin kuntayhdistys ry:n jäsen, Selkäsaari Yhdistys ry:n jäsen sekä Pyykkö, Pyykkönen, Pyykönen - sukuseura ry:n jäsen. Kaikissa edellä mainituissa tällä hetkellä rivijäsenenä. Suomihan on yhdistysten luvattu maa. Kemissäkin on satoja yhdistyksiä. Minäkin - niin halutessani - voisin liittyä täällä aika moniin yhdistyksiin. Se merkitsisi työhuoneeni pöytäkalenterin sivujen täyttymistä kokouksista ja erilaisista tapahtumista. Juuri sitä olen viime vuosina vähentänyt...

Tänään onnistunut onkiretki - kyllä...

Tänään onnistunut onkiretki - kyllä... Päätin aamulla, että lähden kokeilemaan tontinkulman matopellon tuotteiden toimivuutta ongella. Kävin lapioimassa pieneen matopurkkiin toistakymmentä matoa. Ajelin kesäautollamme tuttuun tyyliin Hahtisaareen ja sieltä veneellä lähelle Pikkuleton saarirypästä. Ihanteellinen tuuli ekokalastukseen. Annoin tuulen viedä venettä Kojukallion suuntaan - ohi muutaman uppotukin. Kaksi jigionkea ja kesäpilkki vedessä. Tuli yksi ahven. Toistin ajelun ja kuinka ollakaan sain tämän kesän ensimmäisen särjen pilkillä ajelun loppuvaiheessa - hyvä. Päätin ankkuroitua. Siivutin särjen ja keskityin isojen ahventen onkimiseen. Aluksi ei tapahtunut yhtään mitään mutta sitten alkoi tapahtua. Kyllä ahvenet tykkäävät särjen lihasta. Ahvenia alkoi tulla tasaiseen tahtiin. Nyt pääsen sanomaan/kirjoittamaan, että suurimmat karkasivat minulta. Ja se on taivahan tosi niin kuin entinen opettajakollega totesi epäillessämme hänen sanomisiaan. Kyllä ahvenet olivat liikkeellä. Toisesta jigiongesta irtosi koukku perukkeen pitimestä. Taisi olla merkki, että nyt on onkiminen menossa jo "ryöstökalastuksen " puolelle. En pistänyt uutta koukkua. Lopettelin vähitellen, sillä särjenliha loppui eikä matojakaan ollut enää kuin muutama jäljellä. Soitin Hahtisaaresta vanhimmalle kalakaverilleni. "Oletteko päässeet ahvenen makuun tälle kesälle?" kysyin ollessani tietoinen, että me emme ole olleet ongella ja lisäsin:"Voin koukata teidän kautta." Näin teimme. Hän valkkasi muutaman ahvenen kylmään vesiämpäriin savustettavaksi. Tätä kirjoittaessani ahvenet on perattu veret lypsettyinä, perkeet matopellossa ja kalat pakastimessa. Hyvä onkireissu. Kyllä meressä ahvenia riittää.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen loppukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +18 astetta lämmintä. Se riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen harkitsen lähtöä käväisemään ekokalastamaan lähivesille tällä kerralla matopellon madoilla - ei ostomadoilla. Iltapäivällä saamme tutun yövieraan eli Veeran Pikkupuolelle. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

On tämä kummaa aikaa - kyllä...

On tämä kummaa aikaa - kyllä... Ja yhä kummemmaksi menee. Päivällä istuskellessani hyötyliikuntapaussilla varastorakennuksemme lipan alla janojuomaa - Olvin Wichyvettä - nautiskelen kävi mielessä YK:n rooli nykymaailmanmenossa. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että kauan sitten, olipa maailmalla mikä tahansa rähinä, olivat YK:n joukot kohta paikalla. Suomalaisiakin on ollut rauhanturvaajina eri puolilla maailmaa - lähinnä Lähi-Idässä - sankoin joukoin. Tällä hetkellä YK:n rooli on surkean saamaton. Miksi? Siksi, että YK:n turvallisuusneuvoston pysyvillä jäsenmailla on veto-oikeus. Sillä kaadetaan järkevätkin esitykset. Mielestäni hyökkäyssodan suvereeniin, itsenäiseen maahan aloittanut valtio, sotarikoksiin syyllistynyt valtio, pitäisi poistaa YK:sta, vähintäänkin turvallisuusneuvostosta. Tällä hetkellä se liittyy nykyhallinnon Venäjään. On murheellista, että ikään kuin mediassa niin sanottu uusi normaali on se, että joka päivä saamme lukea seuraavaa: Venäjän ohjusisku/lennokki-isku Kiovaan, Odessaan, jne. ... Ukrainan ilmoituksen mukaan kaikki ohjukset/lennokit tuhottiin tai jotain vastaavaa. Kuolleita, loukkaantuneita - onneksi - marginaalisesti pahimpaan tapaukseen verrattuna. Venäjän tuhoiskut kohdistuvat pääasiassa siviilikohteisiin. Se täyttää sotarikoksen merkit. Venäjä tekee siis joka päivä yhä enenevässä määrin sotarikoksia. Saadaanko syylliset vastuuseen teoistaan - tuskinpa...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Kotikulmilta - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin pilvisen, sadetihkuisen loppukesän sään läsnolon. Mittarissa +18 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän työasun päälle ja lähden ajelemaan ruohonleikkurille nurmikoita. Siinä todennäköisesti pari tuntia kuluu hyötyliikuntana ihan mukavasti. Vaimoni tulee pihaistutuksia trimmaamaan - hyvä niin. Kyllä - lähes kolme tuntia pihalla, edellä mainittujen lisäksi neljä pientä - väärässä paikassa ollutta - pihlajaa revittiin juurineen irti ja yksi kivulias vuoristomänty poistettiin. Tämä tontti muuttaa muotoaan joka vuosi. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Seuratessani kohtalaisen tarkkaan maailmanmenoa joudun kirjoittamaan/lainaamaan murheellisen synkkiäkin asioita. Elämässä on kuitenkin paljon myönteisiä asioita niin kuin olen moneen kertaan tuonut esiin. Yksi sellainen on nauttia savustetuista ahvenista. Jos olet tähänastisen elämäsi aikana - mikäli kalaa yleensä syöt - syönyt vaan esimerkiksi markettien kalatiskiltä ostamaasi lohta ja/tai siikaa mahdollisesti savustaen ne, kokeile lähiruokaa - lähde ongelle ahvenia narraamaan... Olen vuosikymmenien aikana neljän kalakaverini kanssa käynyt lähivesillä ahvenia pyytämässä. Yksi kalakavereistani on jo siirtynyt ajasta iäisyyteen. Pääasiassa olen kuitenkin kalastellut yksin. Tuossa lähivesillä ei ole ollut tungosta. Kerroin eilen, että tälle kesälle ensimmäistä kertaa savustimme Selkäsaaressa mökillä ahvenia. Söimme niitä uusien perunoiden kanssa saaressa ja toimme suurimman osan mukanamme kotiin. Otin hetki sitten jääkaapista foliokääreestä kaksi hyväkokoista savustettua ahventa ja söin/nautin ne valkoviinilasillisen kanssa... Ovat ne hyviä, aivan kuin karkkeja söisi ja vähän enemmänkin. En oikeastaan tiedä vaimoni "salaista maustereseptiä", mutta meillä on selkeä työnjako ahveniin liittyvänä. Minä kalastan, perkaan ja hautaan perkeet -"lypsän myös veret kaloista" - vaimoni huuhtelee ne ja pistää pakastimeen. Savustettaessa hän hoitaa maustamisen, minä muut tarvittavat toimenpiteet. Edesmennyt kalakaverini oli tarkka savustusmaustamisessa: Ainoastaan nokare voita ja ripaus suolaa. Sekin toimi erinomaisesti. Niin - vein savustetuista ahvenista loput tontin perälle. Harakat ovat tyytyväisiä... Tällaista se mökkiläisen elämä on, yksinkertaista ja helppoa, jos ei ala liiaksi pohtimaan maailmanmenoa.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen, sadetihkuisen loppukesän aamun läsnäolon. Se on jo elokuu. Mittarissa +16 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ajattelin lähteä pihahommiin, mutta taitaa siirtyä myöhempään ajankohtaan. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Kuntavaalit lähestyvät, oletko valmis?

Kuntavaalit lähestyvät, oletko valmis? Aikataulut vuoden 2025 kuntavaaleissa Seuraavat kuntavaalit toimitetaan sunnuntaina 13.4.2025. Muut tärkeät ajankohdat ovat seuraavat: äänioikeusrekisterin tietojen poimintapäivä (missä kunnassa kukin on äänioikeutettu): 21.2.2025 ehdokashakemusten jättöpäivä: 4.3.2025 ehdokasasettelun (ml. ehdokasnumerot) vahvistaminen: 13.3.2025 äänioikeusrekisteri lainvoimainen 1.4.2025 kotiäänestykseen ilmoittautuminen päättyy 1.4.2025 klo 16 ennakkoäänestys kotimaassa: 2. - 8.4.2025 ennakkoäänestys ulkomailla: 2. - 5.4.2025 tulosten vahvistaminen: 16.4.2025 valtuustot aloittavat työnsä 1.6.2025. Olen ollut mukana Kemissä kunnallisvaaleissa/kuntavaaleissa vuodesta 2000 alkaen. Jokaisen vaalin yhteydessä olen hyvissä ajoin ennen vaaleja ottanut sähköpostin välityksellä yhteyttä kymmeniin mielestäni potentiaalisiin kemiläisiin tavoitteena, että he lähtisivät ehdokkaaksi vaaleissa. Toki olen myös - face-to-face - jututtanut monia potentiaalisia kuntavaaliehdokkaita. Voi olla, että monet ovat ajatelleet: "Voi ei, taasko se kysyy ehdokkaaksi." "Ehdokassaantoni" on ollut minimaalinen. Olen saanut paluupostissa toinen toistaan parempia kommentteja, selityksiä, miksi juuri nyt on epäsopiva hetki lähteä mukaan. Voi olla, että seuraavien vaalien yhteydessä en vaivaa ketään sähköpostilla kuntavaaleihin mukaan lähtemiseksi.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin kesäaamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringopaisteessa +22 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme tekemään lähtöä Selkäsaareen. Otimme jo eilen pakastimesta tolkun määrän ahvenia pikkupusseissa jääkaappiin sulamaann. Otamme ne mukaan. Tavoitteena ensimmäistä kertaa tälle kesälle savustaa ahvenia. Edellisiin kesiin verrattuna muutos - savustuksen määrän väheneminen - on huomattavan suuri. Tänään kopsin loput kuusipökäleet klapeiksi ja pistän ne katokseen kuivumaan. Vaimoni todennäköisesti tuunailee vielä pihapiiriä, kivi-istutuksia. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Sunnuntai-iltapohdikelua - kyllä...

Sunnuntai-iltapohdikelua - kyllä... Olen tähän astisen elämäni aikana tuntenut monia lahjakkaita ihmisiä - viisaitakin ja sivistyneitäkin oman arvioni mukaan. Toki vastapainona olen tavannut myös äärimmäisen typeriä öykkäreitä, pyrkyreitä, oman edun tavoittelijoita, suoranaisia sikoja, joita en toivo enää koskaan tapaavani. Lähipiirissäkin - voi sanoa perhepiirissä - on ammatillisesti lahjakkaita ihmisiä: Vaimoni oman pukuompelualansa taitajana vielä eläkkeelläkin, pojat toinen konetekniikan/moottorien asiantuntija ja toinen ammattivalokuvaaja. Molemmat ovat toimineet pitkään myös musiikin parissa. Puhumattakaan meidän lapsenlapsistamme... Entä minä? Olen silloin tällöin päässyt irrottelemaan, että olen pyörittänyt muutakin kuin tahkoa. Se pitää paikkansa, se on totista faktaa. Olen myös julkisesti irrotellut, että teen vielä sitä, tätä ja tuota. Tänään sunnuntaina 30.07.2023 ollessani Selkäsaaren pohjoispään ja Ruutinkarin välisellä merialueella ekokalastamassa upeassa länsituuliaallokossa, toisin sanoen annoin tuulen viedä sivuttain venettäni ja minulla oli kaksi jigionkea ja kesäpilkki laahauksessa, minulle tuli omasta mielestäni oivallinen ajatus takaraivoon. Lopetan kaiken turhan haihattelun ja toiveajattelun. Edellä olevaan liittyy muun muassa: Uuden kielen opiskelu, kitaransoiton opettelu, golfin pelaamiseen orientoituminen, jne. ... Pärjään hyvin nykykielillä, otan tarvittaessa Google kääntäjän käyttöön tiukan paikan tullen, soittelen omaksi iloksi akustista kitaraa edelleen korvakuulolta, vuokraan edelleen tai myyn golf-osakkeeni pois ajatusmaailmastani, jne. ... Yritän keskittyä tästä eteenpäin nykyistä - vieläkin yksinkertaisempaan elämään - olla vaan. Siinä on riittävästi olemista. Ilmeisesti jatkan kirjoittamista entiseen tyyliin niin kauan kuin ymmärrän, mitä olen tekemässä. Ken elää, hän näkee.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Veispuukki muistutti, että tasan vuosi sitten kirjoitin alla olevan tekstin. Teksti on hyvin ajankohtainen tälläkin hetkellä - kyllä. Olemme katselleet Yle Areenasta 2- osaisen dokumentin. Lähes täysin tuntemattoman Vladimir Putinin nousu Venäjän presidentiksi vuosituhannen vaihteessa ei ollut sattumaa. Kaksiosaisen dokumentin avauksessa palataan Neuvostoliiton viimeisiin vuosiin ja Venäjän myrskyisälle 90-luvulle tutkimaan niitä syitä, jotka lopulta tekivät keskinkertaisesta KGB-agentista yhden maailman mahtavimmista miehistä. Toisessa osassa siirryttiin aivan nykypäiviin. Erinomainen kuvaus tämän hetken maailman ykköshylkiöstä, kansanmurhaajasta, sotarikollisesta, joka on viimeiset 20 vuotta tapattanut monia oman maan kansalaisiaan kotimaassa ja ulkomaillakin. Hänen kätensä ovat kyynärpäitä myöten veressä. Hän todennäköisesti alkaa vähitellen itsekin ymmärtää, että se oli sitten tässä. Arvelen hänen pelkäävän lähestyvää loppuaan kuollakseen... Niin - edelliseen voi lisätä, että hän on lisäksi etsintäkuulutettu.

Sarjastamme minitekstejä: Katiska maalle - kyllä...

Sarjastamme minitekstejä: Katiska maalle - kyllä... Tämä tuskin moniakaan kiinnostaa, mutta siitä huolimatta - ajelin Hahtisaaresta Kojukallion eteläpuolella olevalle katiskalle. Katiskassa kaksi pientä ahventa, jotka päästin mereen kasvamaan.. Ajelin kotipoukamaan ja vein katiskan vesikärryillä ylös mökille odottamaan ensi alkukesää. Yksi huolehtimisen aihe vähemmän. Todennäköisesti teräsharjalla harjaa sen kiiltäväksi. Olipa onni, että en yltiöpäisyydessäni soittanut kenellekään kalakavereistani:"Lähdetään tyhjentämään katiska." Pois lähtiessäni oli niin mukavat tuulet, että päätin ekokalastaa, vaikka minulla ei ollut matoja mukana. Sain kaksi ahventa ei muuta. Pääsin tekemään päivän hyvän työn, sillä kaadoin ne takaisin mereen ämpäristä. Pois ajellessani koukkasin Mansikkanokan kautta tarkistamassa projektiveneemme olotilan. Siellä se oli peittojen alla. Kotiin tultuani käyn jossakin vaiheessa Pikkupuolen päädyssä olevan tammenalun aitaamassa saaresta tuomallani verkolla. Tällä hetkellä siinä ympärillä on hiukan äläskelpoinen kanaverkko...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aistin sadetihkuisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +19 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen harkitsen lähtöä katiskaa kokemaan. Kukaties vien sen takaisin mökille Selkäsaareen. Onpahan tuunattuna odottamassa ensi kesää - kutuahventen aikaa entisillä hyvillä paikoilla - uittoväylän varressa Juurakon ja Kalkkinokan välissä. Katsotaan, mitä päivä tuo muuta tullessaan... Niin - hetki sitten käänsin työhuoneeni pöytäkalenterista ensi viikon esiin. Täysin tyhjä aukeama lukuun ottamatta lauantain 05.08.2023 klo 12-15 merkintää Satama Open Air Etkot. Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n tapahtuma, johon ilmoitin itseni ja vaimoni. Tuleeko loppujen lopuksi mentyä, katsotaan nyt sitten loppuviikosta...

Sadepäivä > "pirttipäivä" - kyllä...

Sadepäivä > "pirttipäivä" - kyllä... Olen silloin tällöin kirjoittanut: Omakotimainen asumismuoto lisää iän karttuessa suorituspaineita. Koko ajan tuntuu olevan tekemistä. Ja nimenomaan tekemättömiä töitä. Ne ovat jatkuvasti silmissä, vaikka niitä priorisoituina yrittää yksi kerralla tehdä pois... Täytyy ilmeisesti alkaa välttää sanomista: Tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä, sillä kohta on - tänäänkin. Meillä molemmilla. Työrupeaman päätteeksi päätin vielä paistaa Pirkka-vehnäpullia. Päärakennuksessa on taas taivaallinen pullan tuoksu hetken aikaa.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani aistin sateisen aamun läsnäolon. Sääennuste pitää paikkansa. Mittarissa +15 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Edellä mainittuihin lehtiin liittyvänä kävi mielessä, että viime aikoina on vähänlaisesti ollut muun muassa Kemiin liittyviä uutisia. Voi harkita jopa lehden pistämistä taas "jäähylle". Tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä. Toki tavoitteena oli lähteä kuuntelemaan Veeran esitystä illalla Kemin sisäsatamaan satamakahvila Nuottaan. Seurataan tilannetta, onko tapahtuma sateen vuoksi peruuntunut... Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan.

"Mitä mieltä sinä olet tuosta Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan?" minulta kysyttiin...

"Mitä mieltä sinä olet tuosta Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan?" minulta kysyttiin... Ihmettelin aidosti kysymystä ja kysyin vuorostani: "Luetko minun blogisivujani ja Facebook-kirjoituksiani?" "Mitä ne ovat?" kysyjä hämmästeli ja lisäsi:"Minä en käytä nykyajan laitteita." Kerroin kysyjälle, että Venäjän hyökättyä vuonna 2014 Krimin niemimaalle pienten tunnuksettomien vihreiden miesten avulla = Venäjän erikoisjoukkojen avulla ja aloitettua Itä-Ukrainan separatistien tukemisen - käytännössä jo silloin sodan Ukrainaa vastaan - olen kirjoittanut lukemattoman määrän asiaan liittyviä tekstejä. Jo silloin aloin kirjoittaa myös Suomen liittymisestä Natoon - ei enää koskaan yksin - hengessä. Torstaina 24.02.2022 aloitettu raaka massiivinen hyökkäys oli viimeinen niitti ja totaalinen virhearvio Venäjän nykyjohdolta. Se - häviö sodassa - merkitsee Venäjän hajoamista, valtavaa aivovuotoa koulutettujen ihmisten siirtyessä, paetessa maasta, satoja tuhansia kuolleita sotilaita, nykyjohdon vaihtumista/vaihtamista, maan talouden romahtamista, jne. ... Sanoin kysyjälle:"Venäjä ei tätä hyökkäyssotaa voita. Sen ei anneta voittaa. Länsimaat ovat onneksi yhtenäisiä ja tukevat Ukrainaa." Afrikan johtajia näyttää mediatietojen mukaan olevan Pietarissa kokoustamassa. He ovat esittäneet/ehdottaneet rauhansuunnitelmaa, johon Venäjän vielä tällä hetkellä vallan kahvassa rimpuileva maailman ykkösterroristi, sotarikollinen ja etsintäkuulutettu presidentti on sanonut tutustuvansa huolellisesti. Hän on lisäksi tuonut esiin, että Venäjä on valmis keskustelemaan rauhasta, mutta se ei ole saanut Ukrainan taholta vastakaikua. Minusta kaksi henkilöä on esittänyt selkeän ratkaisumallin asiaan: Ukrainan presidentti ja Suomen edellinen pääministeri. Molemmat ovat esittäneet, että rauha on mahdollinen venäisten hyökkäysjoukkojen poistuttua Ukrainan maaperältä. Näin yksinkertaista se minunkin mielestä on... "Tätä mieltä minä olen asiasta." totesin kysyjälle.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olen seurannut WWF:N LUONTOLIVE – Sääksi - ohjelmaa eli webkameraseurantaa netistä. Jos et ole sitä seurannut niin suosittelen, että vilkaise juuri tämän aamun eli perjantain 28.07.2023 tapahtumia kahden poikasen osalta. Toisin sanoen sitä miten riemullisen näköistä on tilanne, jossa poikaset huomaavat, miten siivet kantavat. Pesä on ainakin hetken aikaa tyhjä. Tosin poikaset ovat jossain lähistöllä. Emo on viime päivinä ollut tuntikausia pois pesästä ja uros on hoitanut eleettömästi ruokahuollon. Tuonut pesään pääasiassa isoja lahnoja, jotka emonaaras on näihin päiviin saakka syöttänyt poikasille... Niin - täydennän hiukan edellistä. Juuri tänään uros toi taas pesään eleettömästi ison lahnan. Pesässä oli toinen poikasista ja emo. Poikanen nappasi röyhkeästi kalan ja uhitteli emoaan. Emoa, joka on pyyteettömästi syöttänyt poikasiaan lähes kaksi kuukautta. Toinen edellä mainittu poikanen söi itsensä ähkyyn. Kalaa jäi syömättä. Emo tuli paikalle ja alkoi syöttää entiseen tyyliin tuota uhitellutta toista poikastaan. Kiittämättömyys on maailman palkka näemmä eläinmaailmassakin.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Viikko on taas mennä vilahtanut. Hyvin nukutun mutta poikkeuksellisen aikaisin herätyn aamun jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin puolipilvisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +16 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen on tunne, että tänään ei oikeastaan ole mitään tärkeää tekemistä. Ainoastaan iltapäivällä pistäytyminen kaupungilla asioilla. Katsotaan, mitä päivä tuo loppujen lopuksi tullessaan...

Sivistysvaje on vaarallista - kyllä...

Sivistysvaje on vaarallista - kyllä... Kemiläinen kuntapoliitikko/Lapin amk:n opettaja Timo Marttala on pitänyt kiitettävästi käsitettä sivistysvaje esillä vuosikausia. Hän on liittänyt käsitteen lähinnä sosiaali- ja terveyspuolen osa-alueelle. Sen voi kiteyttää hänen erääseen artikkeliin pohjoisessa lehdessä: Sivistystä voidaan mitata sillä, miten pidämme huolta niistä, jotka eivät itse kykene pitämään huolta itsestään. Rohkenen ottaa termin käyttöön kuvatessani omia tuntojani tämänhetkisen porvarihallituksen alkumetrien toimintaan. Ministeritasollakin voi ajatella "mitä tahansa", jutellakin tutussa seurassa luottamuksellisesti "mitä tahansa" mutta kirjoittaa julkisesti mihin tahansa foorumille "mitä tahansa" on eri juttu. Kyllä pääministeri Petteri Orpolla on kova työ saada käynnistetyksi varsinainen hallitustyöskentely meneillän olevien taannoisten "tekstipaljastusten" keskellä. Tässä vaiheessa hallituksen uskottavuus rakoilee todella pahasti. Hallituksessa on mielestäni armottoman suuri sivistysvaje. Ei hyvältä näytä - kerta kaikkiaan...