Yleensä vastaan, kun kysytään - kyllä...

Yleensä vastaan, kun kysytään - kyllä... Minulta kysyttiin muutama päivä sitten: "Kun olet ollut monessa mukana niin työelämässä kuin ammattiyhdistystoiminnassa, onko niistä jäänyt ikäviä muistoja?" Vastasin, että muistot ovat pääasiassa myönteisiä, mutta rehellisyyden nimissä molemmissa on tullut kuvainnollisesti sanoen puukkoa selkään ja kylkeenkin. Kumma kyllä ne eivät ole jättäneet minuun - omasta mielestäni - pysyviä jälkiä. Osittain ehkä siksi, että jälkikäteen minulle on tultu sanomaan, vilpittömästi anteeksi pyytäen: "Olen tehnyt vääriä ratkaisuja lähtiessäni mukaan sinun "puukotukseen"...". Ikävintä tuolla takavuosikymmenien ammattiyhdistyssektorilla valtakunnantasolla on ollut se, että henkilö, jota useaan otteeseen avoimesti puolustin, tuntui olleen erittäin aloitteellinen minun savustamisessa. Rauha hänen sielulleen. Tämän tyyppiset asiat ovat oletettavasti sarjastamme - normaaliin elämään kuuluvaa - toimintaa. Olen ollut sittemmin mukana myös kuntapolitiikassa. Koska siellä olen ollut niin sanottuna takarivin - Taavina, olen välttynyt em. tyyppisiltä ikävyyksiltä. Toki on avoimesti todettava, että kaikkiin luottamushenkilövalintoihin omalta osaltani en ole ollut täysin tyytyväinen. Työelä- ja koulutustaustani eivät ole mielestäni tulleet asiallisesti huomioon otetuiksi.