"Olenkohan minä tulossa vanhaksi?" mietiskelin hetki sitten, kun Veitsiluoto Oy:n logo vilahti näkökentässäni...

Olenkohan minä tulossa vanhaksi?" mietiskelin hetki sitten, kun Veitsiluoto Oy:n logo vilahti näkökentässäni... Niin - ketä muun muassa saan kiittää, että tätäkin tekstiä loppujen lopuksi kirjoittelen? Mieleen tulee kaksi henkilöä, jotka molemmat ovat edesmenneitä. Olen muistaakseni kirjoittanut tästä aikaisemminkin, mutta kertaukseksi hiukan 1960-luvun muistelua. Tosiaan keskikoulun jälkeen pyrin ja pääsin Veitsiluoto Oy:n sulfiittisellutehtaan laboratorioon töihin niin sanotuksi laboratoriopojaksi. Tehtaan työhönottaja ohjasi minut Ilmari Kärkkäisen juttusille. Hän oli siihen maailman aikaan laboratoriopäällikkönä. Elettiin loppukesää vuotta 1962. Armeijan jälkeen erityisesti em. sellutehtaan päivämestari Lauri Möykkynen vaikutti olennaisesti minun urani jatkokuvioihin. Elettiin alkukesää vuonna 1964. Hänen ansiosta pääsin tutustumaan - työn puitteissa - monipuolisesti silloisen sulfiittisellutehtaan toimintaan. Se antoi hyvät lähtöasetelmat sittemmin jatko-opinnoille. Olen molemmille henkilöille heidän elinaikanaan esittänyt kiitokseni heidän minuun kohdistuneesta luottamuksesta. Tuo alkuperäinen kysymys: Olenkohan minä tulossa vanhaksi, saattaa pitää paikkansa, sillä joidenkin tulkintojen mukaan käsite vanhus liittyy jo 74 vuoden ikään. Olen yrittänyt sinnitellä sitä vastaan aika ajoin onnistuenkin...