Se on jo maaliskuu - kyllä...

Se on jo maaliskuu - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen ja tyvenen kevytpakkasaamun läsnäolon - -1 astetta pakkasta. Katseeni kohdistui puu- ja varastokatoksessa olleisiin Selkäsaaresta haettuihin metrin pituisiin kuusipölleihin. Taidanpa ottaa kohtapuolin katunaapuriin yhteyttä, josko hän tulisi ne moottorisahalla katkomaan kolmeen osaan. Siinä olisi minulle hetkeksi puuhaa kopsia ne klapeiksi ja pistää katoksen perälle kuivumaan. Tänään ei oikeastaan ole mitään tärkeää tekemistä. Katsotaan, miten päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Tunnustan, että käytän aivan liian paljon aikaa nykyisessä työhuoneessani tietokoneen ääressä. Tämä huone vapautui käyttööni nuoremman poikamme Timon lähdettyä maailmalle - ensin opiskelemaan ja sitten töihin pääkaupunkiseudulle. Siirrettyämme olohuoneessa olleen ison kirjahyllykön huoneen toiselle sivustalle olen sitä katsellut jo aika kauan. Se on jonkin verran muuttanut muotoaan, mutta jossakin vaiheessa siinä oleva sisältö on pakko käydä ajatuksen ja ajan kanssa läpi. Vaimoni on siitä minua ihan oikeutetusti silloin tällöin muistuttanut. Olen sanonut: "Jossakin vaiheessa." Näin äkkisilmäyksellä vähintäänkin 95% näkyvillä olevista tavaroista on ollut paikoillaan vuosikausia enkä ole niitä tarvinnut mihinkään... Lisäksi tavaraa on kahdessa isossa alakaapissa ja lasivitriinissä. Niiden osalta tilanne on ihan sama. Eiköhän tuokin asia tule hoidetuksi jossakin vaiheessa tai sitten ei...

Mitä tänään tähän asti...

Kaunis ja aurinkoinen aamu. Kyllä nyt kelpaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Tänään ei oikeastaan ole mitään tärkeää tekemistä. Ilmeisesti tulee seurattua maailmanmenoa eri medialähteistä. Toivottavasti tuo AKT:n lakko saadaan ratkaistuksi, sillä muutoin se alkaa rapauttaa laajetessaan Suomen taloutta. Katsotaan, miten päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta käväisin illansuussa Kemin kaupunginvaltuuston kokouksessa varajäsenen roolissa. Tuntia ennen kokousta alkoi Keskustan nykyisen valtuustoryhmän varamiehinen kokous, jossa oli myös Keskustan Kemin kuntayhdistyksen puheenjohtaja Anne Sipola paikalla. Ihan mukava juttutuokio valtuuston esityslistasta ja muustakin. Niin - olin konkaripoliitikko Paavo Väyrysen varana. Sen verran vaativa paikka, että oli pakko pistää harmaa puku päälle ja kravatti kaulaan. Esityslistan ulkopuolella kukitettiin Kemin pitkäaikainen valtuutettu Ritva Aheinen. Ritva on ollut valtuutettuna vuodesta 1973 alkaen. Erittäin kunnioitettavaa. Ritva piti mielenkiintoisen historiikin Kemin lähimenneisyydestä. Esityslistan ulkopuolella oli myös Yritysten vihreä ja kestävä Kemi projektipäällikkö Eija Kinnusen selonteko. Mielenkiintoista kuunneltavaa. Esityslistan varsimaiset asiat sujuivat jouhevasti. Esitettiin myös muutama valtuustoaloite. Paikalla oli muutama eduskuntavaaleissa ehdokkaina olevakin, osaa jututin. Jäi selkeästi toivottamatta onnea ja menestystä lähestyvissä vaaleissa - tässä myöhäistoivotukset "jälkijunassa"...

Uusi viikko maaliskuulle käynnistyy - kyllä...

Uusi viikko maaliskuulle käynnistyy - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä postilaatikosta hakiessani aistin mukavantuntuisen pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -7 astetta pakkasta, tyyntä ja valoisaa. Mukava päivä sään puolesta alullaan. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Lisäksi aktiiviaamu: Roskapussin vienti, kompostipussin vienti/tyhjennys takapihalle ja maakellarissa käynti. Viime kesän perunoita riittää vielä kertahakuun ja marjapurkkeja kesään saakka. Maakellarin sisustaa täytynee ensi kesänä kuivatuksen/tuuletuksen jälkeen hiukan tuunata. Illansuussa lähden Kemin kaupungintalolle kaupunginvaltuuston kokoukseen. Katsotaan, miten puheliaalla tuulella valtuutetut ovat, omalta osaltani olen aikaisemminkin todennut, että edellisen elämäni perusteella olen varmaan elämäni puhekiintiön täyttänyt. Kirjoituskiintiöni moninkertaisesti... Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan.

Rankkaa ulkonäköarviointia - kyllä...

Rankkaa ulkonäköarviointia - kyllä... "Voiko tommoiseen möhömahaiseen, pitkäpartaiseen ponnarityyppiin luottaa?" vuodatti juttukaverini pari päivää sitten. Hän tarkoitti lakkoilevan AKT:n nykyistä puheenjohtajaa Ismo Kokkoa. Taisipa vielä mainita asustakin: Rähjäinen irtotakki ja farkut televisiokuvissa... Kerroin juttukaverilleni, että kyseinen henkilö oli aikanaan Insinööriliitossa töissä, jossa hänet tapasin ja muutaman sanan kokousten yhteydessä vaihdoin. Lisäsin, että eiköhän hän hommansa hoida. Samassa yhteydessä kerroin eräästä kokemuksestani hakiessani opiskeluaikana kesätyöpaikkaa 1970-luvun alkupuolella. Olin lähettänyt paperit ja minut oli pyydetty lähemmin sopimaan käytännön asioista. Kiipesin erään tunnetun tamperelaisen konepajan yläkerrokseen tapaamaan silloisen vedenkäsittelyosaston päällikköä. Sovimme kesätyön aloittamisajankohdan. Hän pyysi minua menemään alakerran työhönottokonttoriin sopimaan käytännön asioista. Tein työtä käskettyä. Koputin alakerran konttorin oveen ja menin sisään. Yllätys oli suuri. Armeijataustainen henkilöstöpäällikkö - minut nähtyään - suorastaan huusi:"Minä en tuollaisen karvanaaman kanssa juttele yhtään mitään! Menkää nyt vielä yläkertaan. Oletteko tosiaan tulossa meille kesätyöpaikkaan?" Kerroin henkilöstöpäällikölle, että hetki sitten sovimme yläkerrassa, että aloitan työt seuraavan viikon alussa, mutta voinhan minä siellä uudestaan käväistä. "Mitä nyt?" kysyi hämmästyneenä vedenkäsittelyosaston päällikkö. Kerroin alakerran tapahtumat. Hän otti puhelun alakertaan ja totesi:"Insinööriopiskelija Aki Pyykkö aloittaa työt meillä ensi viikon maanantaina. Kyllä." Kävin vielä alakerrassa. Niin - henkilöstöpäällikön käsittämättömän käyttäytymisen syynä oli mitä ilmeisimmin minun kokopartani - siisti ja lyhyt - kokoparta. Olin kyseisen kesän töissä kyseisen yrityksen vedenkäsittelyosastolla suunnittelijana. Lähinnä konepiirtäjänä. Näin jälkikäteen muisteltuna aikaansaannokseni eivät kovin huikeita olleet. Toki erään kunnan jätevedenpuhdistamon isoa uppopumppua paperilla soviteltaessa aukkoon, tuli esiin uppopumppuja valmistavan yrityksen painetussa esitteessä oleva virhe. Olivat tyytyväisiä tehdystä huomautuksesta. Tämä siis yli 50 vuotta sitten. Niin ja tämä on taivahan tosi...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen oli todettavissa pilvinen pakkasaamu - -12 astetta pakkasta. Josko tuo sää päivemmällä kirkastuu. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Päivemmällä hoidan tutun puuhuoltoasian. Kääntäessäni uuden viikon, aukeaman pöytäkalenteristani esiin se on tyhjää täynnä lukuunottamatta maanantain valtuustokokousta. Maaliskuu alkaa jo keskiviikkona. Aika rientää. En ole koskaan aikaisemmin katsonut Suomen Euroviisukarsintoja paitsi eilen. Eivät ole näköjään minun juttuja. Arvelen, että tälläkään kerralla valitulla kappaleella ei ole menestystä, mutta ken elää, hän näkee. Tänään on hyvää aikaa seurata maailmanmenoa. Toivottavasti joitakin myönteisiä uutisia löytyy maailmalta... Katsotaan, miten päivä etenee.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Surullista, todella surullista seurata, miten ympäristössä liikkuvat ihmiset muuttuvat ja/tai poistuvat kokonaan näkökentästä. Niin kuin moni lukijoistani muistaa, palasimme paluumuuttajina Kemiin loppukesästä vuonna 1981 ja asetuimme asumaan vanhaan kotitaloomme. Rakensimme uuden omakotitalon vuonna 1982 ja myöhemmin varastorakennuksen ja vielä 2000-luvun puolella poikkeusluvalla Pikkupuolen. Vietän aikaa paljon - aivan liian paljon - tietokoneen ääressä ja pakostakin joudun tarkkailemaan myös työhuoneeni ikkunan näkökentässä Kainuunkadulla ohi kulkevaa liikennettä. Se on muuttunut. Monet tutut kulkijat ovat poistuneet kuvioista. Talvisin lumimyräkän ja lumiaurauksen jälkeen katselen tonttimme kohdalta pitkin Kainuunkatua, miten mökkiläiset "herran pienten muurahaisten" tavoin syöksyvät lumilapioiden, lumikolien ja/tai lumilinkojen kanssa tonttiliittymiä puhdistamaan. Monet - aivan liian monet - mökkiläiset eivät ole enää lumihommissa...

Kaunis, kirkas kevytpakkasaamu - kyllä...

Kaunis, kirkas kevytpakkasaamu - kyllä... Eipä voi talviaamu juuri kauniinmpi olla kuin juuri nyt. Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta se oli aistittavissa - -5 astetta pakkasta, tyyntä ja aurinkoista. Kyllä nyt kelpaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Oikeastaan tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä. Ehkä kuitenkin sen verran, että käyn läpi ensi viikon maanantain valtuustokokouksen esityslistan "sillä silmällä". Sain eilen aamulla soiton kaupungintalolta, että eräs Keskustan valtuutetuista on estynyt tulemaan kokoukseen. Lupasin mennä varajäsenenä paikalle, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole. Tosin riittävän sekaisin ne ovat jo tällä hetkellä... Katsotaan, miten päivä etenee.

Uusi tuulia - kyllä...

Uusi tuulia - kyllä... Olin nähnyt sanomalehdessä mielenkiintoisen työhönhakuilmoituksen. Pistin paperit liikkeelle ja kuinka ollakaan, olin haastateltavien joukossa. Tehtävä liittyi nuorten aikuisten asennekoulutukseen uudessa tehdasympäristössä. Kerroin minua haastatelleelle ryhmälle, että asia on minulle varsin tuttu. Olin edellisessä elämässäni eli toimiessani ammatillisella koulutussektorilla ammattiaineiden opettajana kymmeniä kertoja piirtänyt liitutaululle ja/tai piirtoheitinkalvolle kolme ympyrää, jotka tasasivuisen kolmion muodossa leikkasivat toisiaan. Ympyröihin kirjoitin aina pitkin saatesanoin sanat: Tiedot, taidot ja asenteet. Itse kirjoitin aina sanan - asenteet - päällimmäiseen ympyrään. Painotin, että kaikki ammatillisessa elämässä lähtee liikkeelle henkilön asenteista. Oikealla asenteella pärjää pitkälle. Väärät tottumukset on syytä poisoppia. Nuoret siihen kyllä pysyvät, mutta iäkkäimmillä se on työn ja tuskan takana. Haastattelu sujui mielestäni ihan mukavassa ja myötäsukaisessa hengessä. Sainko edellä mainitun työpaikan, sitä en tiedä, sillä nousin hyvin nukutun yön jälkeen sängystäni. Uni jäi hiukan kesken...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Tasan vuosi sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan laajalla rintamalla muun muassa Valko-Venäjän kautta valloittaakseen pikaoperaatiolla Kiovan. Tasan vuosi sitten käynnistyneessä raakalaismaisessa hyökkäyssodassa Venäjä on kärsinyt raskaita tappioita kaikilla rintamilla. Esimerkiksi eilen YK:n yleisistunto tuomitsi Venäjän hyökkäyksen ja esitti Venäjän joukkojen poistumista Ukrainasta. Mitä lähiaikoina tapahtuu, se jää nähtäväksi. Venäjä ei tätä hyökkäyssotaa voita, se on selvä. Ainoa hyvä asia tässä on se, että Suomi ja Ruotsi ovat kohta Naton jäseniä. Niin ja tähän aamuun 24.02.2023: Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kirkkaan, tyvenen ja kauniin pakkasaamun läsnäolon - 14 astetta pakkasta. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Ajan kuluminen, oma ajankäyttö ja irtaantuminen tarpeettomasta...

Ajan kuluminen, oma ajankäyttö ja irtaantuminen tarpeettomasta... Olen käynyt läpi tietokoneeltani jotakuinkin kolmen vuoden sähköpostiviestintäni ja todennut, että aika kuluu kiivaasti, aivan liian nopeasti. Tuntuu, että monet tapahtumat olivat hetki sitten, eilen tai viimeistäänkin toissapäivänä. Olen usein tuonut esiin, että minun työkaluni on sähköposti. En puhu puhelimeen kuin aivan pakottavassa tilanteessa... Olen elänyt viimeiset rapiat kaksi vuosikymmentä vaalikausittain - kuntavaalikausittain. Nyt meneillään oleva, vuonna 2021 käynnistynyt vaalikausi lähestyy puolta väliä. Olen kiireetön ihminen. Oikeastaan minulla ei ole koskaan ollut kiire. Pyrin ennakoimaan tulevat tapahtumat riittävän ajoissa. Olen viime vuosina systemaattisesti pyrkinyt irtaantumaan - itseni kannalta - tarpeettomasta. Pöytäkalenterini on nykyään aika tyhjä. En merkitse siihen enää edes niitä aktiviteetteja, joihin minulla olisi mahdollisuus osallistua. Toki niitä on edelleen jonkin verran. Haluan edelleenkin elää rauhallista, yksinkertaista elämää vaimoni kanssa täällä Meri-Lapin Kemin Haukkarin Kainuunkadun varrella. En kaipaa mitään yllätyksiä enkä ristiriitoja minkään tahon kanssa. Siksi tuo irtaantuminen tarpeettomasta jatkuu. Katsotaan, mihin se loppujen lopuksi johtaa. Ken elää, hän näkee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen ja vinkkaisen pakkasaamun - lämpötila -10 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Toinen talvilomavieraistamme - Anna - lähti eilen iltamyöhään yöjunalla etelää kohti. Mukava tapaaminen taas kerran. Toinen talvilomavieraistamme - Timo - lähti hetki sitten ajelemaan Helsinkiä kohti. Mukava tapaaminen myös hänen osaltaan taas kerran. Pikkupuolelle on aika ajoin käyttöä - hyvä niin. Pistän kohtapuolin työasun päälle ja lähden hyötyliikuntaan eli lumikolan perässä kävelemään. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin valoisan pakkasaamun läsnäolon - mittarissa -22 astetta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Päivemmällä täytynee hoitaa puuhuoltoa päärakennukseen - myös Pikkupuolelle. Aamun Lapin Kansa-lehteä lukiessani kävin läpi Lapin vaalipiirin eri puolueiden kansanedustajaehdokkaat. Yhteensä 112 - hätänumero - ehdokasta, joista kuusi (6) tulee valituksi sunnuntaina 02.04.2023. Arvelen, että suuria yllätyksiä ei tapahdu. Istuvaa kansanedustajaa on edelleenkin vaikea syrjäyttää. Tosin ei mahdoton. Näin se vaan on... Illansuussa kokous eikä muuta kummempaa aktiviteettia. Katsotaan, miten päivä etenee.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Osittain katselin ja hetki sitten luin eri tietolähteiden kommentit Venäjän presidentin Vladimir Putinin lähes kaksituntisesta - valtakunnan tila - puheesta Moskovasta. Lyhyesti virsi kaunis. Ei mitään uutta itärintamalta. Patologisen valehtelijan suusta lentää samoja sammakoita maailman länsimaihin liittyvänä. Ukrainan sota on länsimaiden - lähinnä Yhdysvaltojen - syytä. Länsimaat ovat uhka Venäjälle. Ainoa hyvä puoli järjettömässä, typerässä Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan on se, että Suomi ja Ruotsi ovat kohta Naton jäseniä. Ukraina tulee perässä - ensin EU:n jäseneksi ja sitten aikanaan Naton jäseneksi. Näin se menee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehteä hakiessaani kadunvarren postilaatikosta aistin aurinkoisen pakkasaamun läsnäolon - mittarissa -13 astetta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään tulet. Tänään ei oikeastaan ole mitään tärkeää tekemistä. Katsotaan, onko talvilomavieraillamme jotain aktiviteettitoivomuksia.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta hetki sitten käsin tiskatessani kävi mielessä ajatus, että miten ihmeessä Suomi, Lappi, Meri-Lappi ja Kemi ovat niinkin hyvin pärjänneet, vaikka maailma ympärillä on täysin sekaisin. Niin ja vaikka Suomessakin äänestysprosentti - vaaleissa kuin vaaleissa - on ollut viime vuosina - kuudenkymmenen prosentin luokkaa. Meidän suurin puolue on edelleen NUKKUVAT jotakuinkin neljä kymmenestä... Tänään posti toi meidänkin kadunvarren postilaatikkoon kirjekuoret: Ilmoitus äänioikeudesta eduskuntavaaleissa - kyllä. Kemiin takaisin paluumuuttajina loppukesästä 1981 tultuamme olen muistaakseni käynyt äänestämässä kaikissa vaaleissa, joihin ilmoitus on tullut. Erityisesti vuoden 2000 jälkeen olen äänestämistä pitänyt lähes kansalaisvelvollisuutena. Monissa vaaleissa oman ehdokkaan "löytäminen" ei ole ollut itsestäänselvyys. Näyttää siltä, että lähestyvissä eduskuntavaaleissa se on omalta osaltani erityisen vaikeaa. En ole vuosiin seurannut vaalipaneeleita. Vaalikoneita olen täytellyt, tosin lähestyviin eduskuntavaaleihin en ole vielä niitäkään katsellut. Katsotaan, miten asia kohdallani etenee. Ken elää, hän näkee.

Viimeinen helmikuun täysi viikko käynnistyi - kyllä...

Viimeinen helmikuun täysi viikko käynnistyi - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kevytlumisateisen pakkasaamun läsnäolon. Helsingin vieraamme - Timo ja Anna - saapuivat eilen illansuussa ja majoittuivat Pikkupuolelle - hyvä niin. Vieraiden lomaohjelmasta en tällä hetkellä tiedä mitään, voi olla, että ovat vaan. Sekin sopii. Pöytäkalenterin uutta aukeamaa katsellessani totean, että keskiviikkona on se kuukauden ainoa "pakollinen" kokous illansuussa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Puen kohtapuolin työasun päälle ja lähden kolailemaan lunta, tuskin otan lumilinkoa käyttöön. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamulla ulos vilkaistessani aistin mukavantuntuisen pakkasaamun läsnäolon. Lunta on sen verran tullut, että taidan perinteisten aamutoimien jälkeen orientoitua lumilingon käyttöön/hyötyliikuntaan. Pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Vaimoni sanoi menevänsä aamukahvittelun jälkeen Pikkupuolelle takan lämmitykseen. Meille on tulossa muutamaksi päiväksi talvilomavieraita - Timo ja Anna Helsingin Vuosaaresta - hyvä niin. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

"Olet sinä yhden sortin foliohattu!" sanoi vaimoni myötäsukaisesti kerrottuani hänelle mahdollisesta puunhakureissusta. Niin - kuluneella viikolla näin katunaapurini Joni Nieppolan ajelevan tela-ajoneuvollaan työhuoneeni ikkunan ohi niin kuin usein ennenkin. Kävi mielessä, että ainakin kysäisen häneltä Selkäsaaresta metrin mittaisten kuusipöllien hakemisesta, joita oli vajaa 20 kpl... Kävimme Messengerin kautta kirjeenvaihtoa ja asia eteni nopeasti. Kuinka ollakaan, puut ovat nyt kotona varastokatoksessa ja bonuksena Hyundai 3000 aggregaatti autotallissamme. Kyllä - Nieppolan veljekset hoitivat homman, minäkin yritin olla jonakin. Mahtava tuo SISU-maastoajoneuvo kerta kaikkiaan. Tätä on sitten joskus vanhana mukava muistella... Muutama kuva varmemmaksi vakuudeksi.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin nollakelisen ja kevytlumisateisen talviaamun läsnäolon. Niin - olihan postilaatikossa ensimmäinen lähestyvien eduskuntavaalien julkaisukin. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään ja hoidin tutut puuhuoltoasiat eli korillinen koivuklapeja puu-ja varastokatoksesta sisään lämpenemään. Tänään saattaa löytyä muutakin aktiviteettia, katsotaan, miten päivä etenee...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Viikot vilahtavat ohi yhä nopeampaa, siltä se ainakin tuntuu. Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin nuoskalumen ja nollakelin läsnäolon. Pitkästä aikaa on syytä aamupäivällä pistää työasu päälle ja lähteä ainakin pääliittymä kolaamaan puhtaaksi nuoskalumesta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pohdiskelin päärakennuksen takkapesän puiden sytyttämistä, mutta se saa nyt siirtyä myöhäisempään ajankohtaan. Tänään on havillista aikaa seurata maailmanmenoa. Toivottavasti jotain myönteistä on luettavissa/katseltavissa...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ammun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistinpilvisen kevytpakkasaamun läsnäolon. Hiukan lunta häpsii. Tänäänkään ei ole mitään erityistä tekemistä lukuunottamatta tuttuja takka- ja puuhuoltoasioita. Voi olla, että käväisen ajelemassa keskustassa - sisäsatamassa ja Sauvosaaren urheilukentänä läheisyydessä katsomassa uuden monitoimihallin valmistelevia töitä. Katsotaan, miten tämä torstaipäivä muutoin etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Sumuinen kevytpakkasaamu - kyllä. Aamun lehden haettuani pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole oikeastaan mitään tärkeää tekemistä, joten ollaan nyt sitten vaan. Voi olla, että päivemmällä käyn tankkaamassa auton tai sitten en ... Vaihdoin pöytätietokoneeni näytön taustakuvaksi muutaman vuoden takaisen saarimökkikuvan. Muutaman viikon kuluttu vaihdan se taas todennäköisesti kesäiseen dronekuvaan asuintontistamme.

Minun Ukraina- ja Nato-kommentointi - kertausta...

Minun Ukraina- ja Nato-kommentointi - kertausta... Tuntuu siltä, että jotkut tekstejäni seuraavat/lukevat epäilevät minun henkilökohtaisia motiivejani Ukraina- ja Nato-kommentoinnissa. Siksi kertaan historiataustat minun asia-aktiivisuuteeni. Kaikki lähti liikkeelle vuodesta 2014, jolloin Venäjä valloitti "verettömästi" Krimin niemimaan Ukrainalta pienten tunnuksettomien vihreiden miesten eli Venäjän erikoisjoukkojen avulla. Venäläiseen maskirovkaan eli hämäykseen, harhautukseen, kusetukseen kuuluu olennaisesti valehtelu. Venäjän hallinto antoi ymmärtää patologisen valehtelijan elkein, että Venäjällä ei ollut mitään tekmistä Krimin valloittamisessa - täyttä soopaa... Sen jälkeen Venäjä aloitti Itä-Ukrainassa separatistien tukemisen. Käytännössä Venäjä aloitti jo silloin sodan Ukrainaa vastaan. Länsimaat - mukaan lukien Suomi - olivat totaalisen löperöitä siinä vaiheessa. Venäjälle > Putinille annettiin aivan liikaa niin sanotusti köyttä. Oikeastaan länsimaissa olisi pitänyt suurennuslasin kanssa lukea Putinin vuonna 2007 pitämä puhe - uhopuhe. Siinä Ukrainan ja Suomenkin asema ladottiin selkeästi pöytään. Lenin oli tehnyt anteeksiantamattomia virheitä. Vuonna 2014 aloin kiinnostua maantiedosta, kartoista. Katselin Baltian maiden ja Suomen sekä Ruotsin osuutta Nato-kartassa. Siinä oli valuvika. Silloin ajattelin, että Suomen ja Ruorsinkin on syytä hakeutua Naton jäseniksi niin pian kuin mahdollista. Torstaihin 24.02.2022 mennessä oli tapahtunut paljon, mutta vajaa vuosi sitten Venäjä käynnisti hirvittävä raaàn hyökkäyssodan Ukrainassa. Se viimeistä poisti rähmät länsimaiden päättäjien silmistä. Länsimaat nivoutuivat yhä tiukemmin yhteen ja Suomessakin herättiin Nato-asiassa - hyvä niin. Sota Ukrainassa on siis kestänyt vajaan vuoden tällä erää. Venäjän tappiot ovat hirvittävän suuret. Ukraina on puolustanut ansiokkaasti maataan länsimaiden - myös Suomen - tukemana. Venäjä ei tätä hyökkäyssotaa voita, sen ei yksikertaisesti anneta voittaa. Vaikka tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, uskallan todeta, että Suomi ja Ruotsi ovat ennen kesää Naton jäseniä, Ukraina valloittaa ennen kesää Krimin niemimaan takaisin tuhottuaan sitä ennen Kertsin-salmen sillan = napanuoran Krimiltä Venäjä mantereelle, pääosa Venäjän joukoista ja kalustosta tuhotaan niille sijoilleen tämän vuoden puolelle ja loput poistuvat täydellisen kaaoksen vallassa Venäjän rajojen sisäpuolelle. Tämä merkinnee Venäjän nykyhallinnon loppua. Kukaties uutta, ainakin uusimuotoista vallankumousta. Niin - minullakin on venäläisiä ystäviä. He yrittivät psyykata minua runsas vuosi sitten, että en olisi huolissani Ukrainasta. Kerroin heille, että seuraan maailmanmenoa useista eri lähteistä ja että näkemykseni on aika lailla toisenlainen...

Se on Ystäväpäivä - kyllä...

Se on Ystäväpäivä - kyllä... Muistaakseni edesmenneen näyttelijän Tarmo Mannin väitetään sanoneen, että ihmisellä ei tarvitse olla kuin kaksi ystävää - tosiystävää. Mene ja tiedä. Lueskellessani erilaisia mediairrotteluja tulee mieleen, että välttämättä kaikilla ei ole noita kahtakaan. Ihmiset ovat yksinäisiä. Perinteisten aamutoimien jälkeen keittiön pöydän ääressä totesimme jälleen kakkosliittymän pihlajarykelmässä olevan linnunpöntön luona tiaisten liikehdintää. Kyllä niillä näyttää olevan pesimisaikeet mielessä. Tänään eikä koko viikolla ei näytä olevan pöytäkalenterin mukaan mitään ennakoitua menoa. Tänäänkin on havillista aikaa seurata maailmanmenoa. Toivon joka päivä jotain myönteistä ilmaantuvan - toistaiseksi turhaan...

Pukukoodi - tärkeä asia - kyllä...

Pukukoodi - tärkeä asia - kyllä... Olen aikaisemmin kirjoittanut, että jokin sana ja/tai sanonta laukaisee minun kirjoittamisaktiviteettini. Tällä kerralla se oli tuo sana pukukoodi, joka vilahti jossakin artikkelissa. Yleisohjeita: Kunniamerkkejä kannetaan virallisissa ja yksityisissä juhlatilaisuuksissa. Tilaisuuden järjestäjä määrää pukukoodin ja sen, käytetäänkö tilaisuudessa kunniamerkkejä, jolloin kutsussa on maininta "juhlapuku ja kunniamerkit" tai "tumma puku ja kunniamerkit". Erikseen saattaa olla lisäksi maininta pienet tai suuret kunniamerkit. Olen 75+ - ikäinen ja pyörittänyt muutakin kuin tahkoa. Siksi kunniamerkkejä minullakin on, mutta en edes muista, milloin olisin päässyt/joutunut niitä käyttämään. Kukaties tilaisuus on ollut joku Insinööriliiton, Opetusalan Ammattijärjestön tai Paperi-insinööriyhdistyksen, nykyisen Puunjalostusinsinöörit ry:n tms. pääkaupunkiseudulla ollut tapahtuma. Siitä on vuosikymmeniä aikaa... Sen jälkeen työnantajani hankki minulle - ennen eläkkeelle jäämistäni - erään ritarikunnan ansiomitalin. Sekin on ollut käyttämättömänä. Viime vuonna lisäksi minulle luovutettiin Keskustan hopeinen ansiomerkki. Edellytyksenä edellisen merkin myöntämiselle on 20 vuoden ansiokas toiminta puolueen luottamus- tai muissa tehtävissä sekä vähintään 40 vuoden ikä. Vuodesta 2000 alkaen olen ollut kuvioissa mukana, joten 20 vuotta täyttyy ja tuo jälkimmäinen ehto lähes tuplana. Mahtaako sillekään tulla käyttöä. Ken elää, hän näkee. Varoituksen sana: Älköön kukaan ajatelko, että nostan itseäni jollekin jalustalle em. asialla - ei oikeastaan päinvastoin - raaka totuus on se, että tavallisella kengänkuluttajalla, "takarivin Taavilla" on loppujen lopuksi vähän käyttöä saamilleen/ansaitsemilleen huomionosoituksille. Se pukukoodista...

Mitä tänään tähän asti...

Uusi viikko käynnistyy - kyllä. Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin erittäin kauniin ja aurinkoisen pakkasaamun läsnäolon. Kyllä nyt kelpaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesäään. Aamukahvittelun yhteydessä seurasin tiaisten touhuja kakkosliittymän pihlajaryppään linnunpöntön tuntumassa - kyllä siinä alkaa liikehdintää olevan - hyvä niin. Tänään ei oikeastaan ole mitään kummempa tekemistä. Taitaa mennä oleskeluksi vaan, toki sekin kyllä sopii...

Pilvinen kevytlumisateinen aamu - kyllä...

Pilvinen kevytlumisateinen aamu - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön sekä perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään - mitäpä muuta. Luin hetki sitten lauantain Lapin Kansa-lehdestä Ukrainan lehdistösihteerin näkemyksiä presidentistään. Kerta kaikkiaan mielenkiintoinen ja kyseistä henkilöä - hänen toimintaansa - avaava artikkeli. Kyllä hän on taistelija, rohkea mies - Kansan palvelija - ei kahta sanaa... Saattaa olla, että tänään käyn fiilistelemässä autolla pienen sightseeing lenkin tai sitten en. Käänsin pöytäkalenteristani uuden aukeaman esille - viikko 7 - ei ainuttakaan merkintää - hyvä niin. Katsotaan, miten tämä sunnuntaipäivä etenee...

"Mitä? Et aio koskea eduskuntavaaleihin pitkällä kepilläkään?" tuttu kaveri minulta kyseli...

"Mitä? Et aio koskea eduskuntavaaleihin pitkällä kepilläkään?" tuttu kaveri minulta kyseli. Hän oli lukenut aikaisempia kirjoituksiani asiasta. "Miksi ihmeessä et? Olethan aikaisemmin ottanut kantaa vaaliasioihin aika aktiivisesti." hän lisäsi... "Rehellisesti sanottuna vajaan kahden kuukauden päästä olevat eduskuntavaalit eivät minua erityisesti kiinnosta nimenomaan Lapin vaalipiirin osalta. Eduskuntaan valitut kuusi (6) henkilöä voisi jo nyt luetella - plus miinus yhden tarkkuudella. Niin selkeä on vaaliasetelma. Isoja yllätyksiä ei ole odotettavissa." totesin ja lisäsin: " Oman osuuteni olen vaaleihin liittyvänä jo viime vuoden puolella tehnyt. Se saa tällä kerralla riittää." Toki tiedän, ymmärrän ja arvostan, että mukana olevien ehdokkaiden taustavoimat tekevät valtavan työmäärän "turuilla ja toreilla" taatakseen ehdokkaansa läpimenon ja saadakseen puolueelleen mahdollisimman hyvän lähtöasetelman seuraavaa hallitusta muodostettaessa. Arvelen, että lähestyvissä mielipidekyselyissä asetelmat vielä muuttuvat. Toivottavasti tuo Suomen suvereeni ykköspuolue > Nukkuvat saadaan nujerretuksi. Sillä on tähän saakka ollut noin 40%:n kannatus...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kauniin pakkasaamun läsnäolon - kyllä. Aurinko paistaa ja lämpötila tällä hetkellä -10 astetta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Aamukahvittelun yhteydessä katselin keittiönikkunasta, että kakkosliittymän pihlajarykelmän lintupöntöllä oli jo jonkinlaista liikehdintää. Tokkopa sentään vielä pesäpuuhiin, ennakkokatselua kukaties... Tein tai oikeastaan teimme hetki sitten jotain sellaista, jota emme ole koskaan aikaisemmin tehneet. Paloittelimme luuttoman pakastekinkun neljään osaan sahaamalla se keittiön tiskipöydän - Urpusen Kailta/Seita Stone Oy - vuosikymmeniä sitten saadun kivilaatan päällä. Niin - tavallisella puunkatkaisusahalla. Hyvin onnistui, kun käsipareja oli kaksi. Tästäkin selvittiin... Katsotaan, miten tämä lauantaipäivä etenee...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehteä hakiessani tunsin mukavan tuntuisen aamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen jatkoin suksisauvojen tuunausta, viimeistelyä. Eivätköhän ne asiansa aja aikanaan. Tänäänkään ei oikeastaan ole mitään erityisen tärkeää tekemistä. Vaimoni lähti hetki sitten asioille ja kaupoille. Ollaan nyt sitten vaan ja annetaan ajan kulua. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

"Ei tuommosta ookkaan!" sanoisi edesmennyt kalakaverini, mikäli olisi nähnyt suksisauvatuunaukseni. kerroin alkuviikosta, että tein elämäni ensimmäisen verkkokauppaostoksen: Kaksi irtosompaa Made in China. Tiesin jo tilatessani, että niitä joutuu hiukan seppäämään, mutta nyt se on tehty. Huomenna vielä viimeistelen kiinnitystä nippusiteillä. Niin - alunperin olen ostanut em. sauvaparin City Sportista Uusitalon Joukolta, samassa yhteydessä ostin myös sukset ja hiihtokengät. Siitä on jo tovi aikaa. Kaikki ovat toimineet erinomaisesti. Ainoastaan sauvoista sommat ovat hajonneet. Ostin riittävän pitkät sauvat ajatuksena luistelutekniikalla viilettää merenjäällä. Luistelut jäivät vähäisiksi. Nyt sauvoille on tarvetta rauhallisessa jäällä losuamisessa ja/tai lumikenkien kanssa Selkäsaaressa kahlatessa. Viime keväänä kokeilin uusia lumikenkiä, ne ovat ihan asialliset... Huomaan itsessäni iän myötä terveen laiskuuden siemenen. Mielellään oion asioita niin kuin tässäkin tapauksessa. Sauvojen ulkonäöllä ei ole suurtakaan merkitystä, jos ne soveltuvat tarvittavaan käyttöön. Saattaa olla, että käyttökokeilun jälkeen pistän kuvankin varmemmaksi vakuudeksi. Arvelen, että katselette niitä lievä hymynhäive suupielessä...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Päätin yllättää vaimoni, joka oli työhuoneella asuja tuunaamassa, myönteisesti paistamalla pussillisen esipaistettuja ja pakastettuja Pirkka-vehnäpullia. Sen tein. Itse yllätyin, että pellillä oli ahdasta. Pullat laskettuani totesin, että niitähän olikin 15 kpl, vaikka pussin kyljessä lukee 14 kpl. Lukee siinä myös 700 g. Nämä pullat olivat aavistuksen verran pienempiä, joten "pullatehtaan" annosteluautomaatti oli ilmeisesti asiaan reagoinut. Jos pullia olisi ollut 13 kpl, todennäköisesti olisin jo kirjoitellut reklamaatiota... Niin - päärakennuksessamme on taas taivaallisen hyvä pullan tuoksu - hetken aikaa...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sääennusteen pitäneen taas paikkansa. Tuulta ja lauhaa - kyllä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään ja hoidan päivemmällä tuttuakin tutumpaa puuhuoltoa. Eilen päättyi Sauvotalon (entinen Kemin työväentalo) huutokauppa. Näytti tulleen kaksi tarjousta, viimeinen tarjoushinta oli 2000 euroa. Kuulostellaan, mitä tapahtuu. Tänään ei kannata lähteä liikkeelle, jos ei ole aivan pakko. On liukasta. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Jorma Jope Ruonansuu on ollut viime aikoina vahvasti esillä. Hän kävi täällä meidänkin tontilla Kemin Haukkarin Kainuunkadun varrella useamman kerran. Meidän Tommi - mikäli oikein muistan - piti liikkeellä = huolsi Jopen Harrikkaa ja "amerikanrautaa". Eräänä kertana Jopen ollessa tontilla hän tuli minua jututtamaan. Olin tilapäisen puuvajan edessä Tervolasta tuotuja metrin halkoja sahailemassa ja pilkkomassa. Jope kertoi isoisänsä "vielä viimeisillä hetkillään" pilkkoneen puita. Kontallaan oli kuulemma heilunut kirveen kanssa pilkkomispölkyn edessä. Mielessäni näin aika koomisen tilanteen. Vaimoni Tuula kutoi Tommille Harrikka-villapuseron. Muistaakseni myös Jopelle. Ovatkohan nuo villapuserot vielä elossa...

Mitä tänään tähän asti...

Tänä aamuna oli kännykässä poikkeuksellisesti herätys päällä klo 06.30, sillä olin sopinut Keminmaan Paakkarin (Auto Patu) kanssa, että vien Mersun kardaaniakselin tiivisteen vaihtoon klo 08.00. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Keminmaahan ajellessani moottoritietä tuntui auto koko ajan "elävän", tuijaavan. Oliko tienpinta tosiaan niin liukas vai vaikuttiko tuuli myös asiaan. Oli niin tai näin, tiiviste on vaihdettu ja ajelin vanhaa tietä takaisin Kemiin. Kävi takaraivossa taas ajatus nelivetoautosta. Katsotaan nyt sitten, eteneekö asia ajatusta pitemmälle. Tänään ei ole mitään erityistä muuta tekemistä. Antaa ajan kulua...

Yhdistystoimintapohdiskelua - kyllä...

Yhdistystoimintapohdiskelua - kyllä... Eräs iäkäs Facebook-kaverini soitti minulle illansuussa. Juttelimme niitä näitä - lähinnä Kemin kiinteistöasioista - sivuttiinpa lähestyviä eduskuntavaalejakin. Annoin ymmärtää, että niihin en koske pitkällä kepilläkään. Katsotaan, mikä on tilanne sunnuntaina 02.04.2023 illansuussa... Juttelimme myös järjestöasioista. Kerroin hänelle, että minun järjestökäyttäytymisen kiintiö on aika lailla täynnä - aktiivitoiminnan osalta. Edelliseen liittyvänä todettakoon yleistietona, että Suomessa on noin 139000 rekisteröityä yhdistystä, lisäksi rekisteröimättömiä noin 30000 kpl. Lapin maakunnassa on noin 7200 yhdistystä, Kemi-Tornio-seutukunnassa noin 1900 ja Kemissäkin on satoja yhdistyksiä. Kävin läpi taas kerran ne yhdistykset, joihin vielä tällä hetkellä kuulun. Niitä on kuusi (6), joista kaksi (2) on valtakunnallista yhdistystä ja edellä mainituista olen kahdessa yhdistyksessä kunniajäsen. Kemiläisiä ja/tai talousalueen yhdistyksiä edellä mainituista on siis neljä (4) yhdistystä. Kukaties jättäydyn edellä mainituista parista yhdistyksestä lähiaikoina kokonaan sivuun. Aika aikaansa. Periaatteessa voisin kuulua kymmeniin yhdistyksiin niin halutessani. Tällä hetkellä en ole missään yhdistyksessä niin sanottu aktiivijäsen eli en kuulu minkään yhdistyksen esim. hallitukseen/johtokuntaan. Näin on hyvä. On kumman rauhallinen ja seestynyt olo, ei kahta sanaa...

Kemissä tyhjiä isoja kiinteistöjä myytävänä - kyllä...

Kemissä tyhjiä isoja kiinteistöjä myytävänä - kyllä... Selailin uteliaisuuttani Huutokaupat.com - sivustoa kiinteistöjen osalta. Olen aikaisemmin bongannut sieltä Sauvotalon eli entisen Kemin työväentalon. Sieltä löytyy myös muun muassa keskustasta entinen Kemi-hotelli-kiinteistö, entinen ja nykyinen Linja-autoasema sekä Kivikankaalta tasokas toimistokiinteistö. Tarjoushinnat tällä hetkellä vaihtelevat 1000-3000 euron tuntumassa. Tuskinpa niitä ihan noilla hinnoilla myydään, mutta yrittänyttä - ei kuulemma - laiteta. Toivottavasti kyseisille kiinteistöille löytyy aikanaan järkevää, koko talousaluetta hyödyntävää käyttöä.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta viime sunnuntaina Selkäsaaressa käydessämme kiinnitin huomiota pois lähtiessämme, että viime kesänä avatun Pohjoisselkäsaarenpolun kautta näin ensimmäiset talviliikkujat - kyllä. Kaksi nuorehkoa naishenkilöä ahkion ja pienen koiran kanssa olivat liikkeellä. Kävelivät tonttimme länsipäädyn ohi merenjäälle ja jatkoivat matkaa kaupunkiin päin. Niin - tuo Pohjoisselkäsaarenpolku aukaistiin kaivinkoneen avustuksella viime kesänä ilmeisesti noin 1,5 km pituudelta. Täytynee ensi kesänä käydä sauvakävelemässä se, jos sopivaa joutoaikaa liikenee... Me olemme vuodesta 2011 alkaen avanneet Luoteislaiturinpolkua rannasta lähtien "käsipelillä" tosin vaan alkupäätä. Tavoitteena on edelleen - luvan myötä - siistiä rannimmaista, Kemin kaupungin omistamaa RT-tonttia, mikäli aktiviteettia riittää...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aisitn kauniin helmikuisen kevytpakkasaamun läsnäolon - kyllä. Perinteisten aamutoimien jälkeen oli aluksi aikomus pistää päärakennuksen takkapesään tulet, mutta jätin sen väliin. Ehtiipä tuon myöhemminkin. Tänään ei ole oikeastaan mitään tärkeää tekemistä. Täytynee seurata maailmanmenoa. Kyllä luonnonvoimat ovat armottomia: Turkin ja Syyrian rajamailla maanjäristykset tuhosivat laajoja alueita. Kertarysäyksellä tuhansia kuolonuhreja ja lukumäärä vielä kukaties moninkertaistuu. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

"Sinusta on tullut näkymätön ja kuulumaton!" minulle sanottiin...

"Sinusta on tullut näkymätön ja kuulumaton!" minulle sanottiin... "Sitähän minä oikeastaan olen ollut vuosikymmeniä." totesin ja lisäsin:"En juuri liiku ylesillä paikoilla kuin erittäin harvoin, pakon sanelemana enkä ole pitkiin aikoihin kirjoitellut lehtien yleisönosastoille. Tosin olen aktiivinen blogisivu- ja Facebook-kirjoittaja edelleen." Niin - tuo edellä mainittu henkilö ei liiku somessa, joten siltä osin hänen tietonsa olivat vajavaiset. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että viihdyn kotona. Täällä Meri-Lapin Kemissä, Haukkarin Kainuunkadun varrella on mukava asua ja pääasiassa olla vaan. Edes ulkomailla Ruotsin Haaparannalla ei ole tullut käydyksi pitkään aikaan. Ruotsin kruunun kurssi euroon verrattuna olisi nyt edullinen, joten täytynee alkaa psyykkaamaan itseään ostoksille lähtöön...

Eräs Facebook-teksteistäni eilen...

Vaimoni totesi aamupäivällä:"Mitä jos lähdettäisiin käväisemään saaressa kaatunutta kuusta katsomaan?" Näin tehtiin, pikkureppuun termospulloon kuumaa vettä ja pari leipää ja menoksi... Sisäsatamaan ajettuamme totesimme taas, että tuulta oli huomattavasti enemmän kuin kotipihalla. Laskeuduimme jäälle ja lähdimme köpöttelemään suoraan Selkäsaaren pohjoispäätyä kohti. Menomatkalla jututin Kojukallion väylän varressa kököttävää pillkkijää. Hän oli Metsä Fibren biotuotetehtaan rakentajia. Lähettyvillä oli pari muuta. Ei ollut vielä kaloja tullut... Mökille noustessamme totesimme hyvän moottorikelkkauran. Kaatunut kuusi oli paikoillaan. Kuvia ottaessani totesin sen olevan aika pitkän. Täytyy alkukesästä pätkiä se turvallisesti alas. Otin kuvan myös varastossa olevasta Hyundai-aggregaatista, jota ei ole käytetty sitten kesän 2012. Oma huoltomiehemme Tommi huoltaa/varmistaa sen käyttökuntoon. Joimme voileipäkahvit ja lähdimme paluumatkalle. Pilkkijöitä oli tullut lisää jäälle. Oli myös moottorikelkkailijoita ja kävelijöitä - näyttivät olevan turisteja. Latujälkiä oli myös havaittavissa. Jään pinnalla oli viitisen senttimetriä lunta, kinospaikoissa vähän enemmän. Puhdasta jäätäkin oli vielä paikka paikoin näkyvissä. Oli mukava reissu.

Kaunis, aurinkoinen pakkasaamu - kyllä...

Kaunis, aurinkoinen pakkasaamu - kyllä... Se oli aistittavissa aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta. Juuri nyt pakkasta -15 astetta, huomenna säätiedotuksen mukaan nollan pinnassa, kyllä sahaa taas. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähden pikapikaa käväisemään kaupungilla. Käyn urheiluliikkeessä katsomassa löytyykö suksisauvoihin sopivia irtosompia - ainakin niitä netissä näyttää olevan myytävänä. Uuden viikon pöytäkalenteristani esiin ottaessani totean sivujen olevan "tyhjää täynnä" - hyvä niin. Katsotaan, mitä tämä maanantaipäivä tuo muuta tullessaan...

Se on Kynttilänpäivä ja J.L.Runebergin päivä - kyllä...

Se on Kynttilänpäivä ja J.L.Runebergin päivä - kyllä... Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen katselin netistä Kemin seurakunnan messua kirkkoherra Tuomas Töllin johdolla Kemin kirkosta. Tilaisuudessa uusi kirkkovaltuusto siunattiin alkaneen 4-vuotisen valtuustokauden tehtävään. Osa valtuutetuista oli paikalla. Tilaisuutta netin kautta seurasi lähes 90 henkilöä. Tänään näyttää olevan mukavan tuntuinen pakkasaamu. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan.

"Ja huomenna sitten vaalimakkaroille!" huikkasi eilen tuttu eläkeläispariskunta...

"Ja huomenna sitten vaalimakkaroille!" huikkasi eilen tuttu eläkeläispariskunta... Kerroin heille, että taidat näiden vaalien vaalimakkarat ja mehut jättää väliin, niiden kiintiöt ovat täynnä. Kyllä - tästä eteenpäin aina huhtikuun alkuun ovat kaikki eduskuntavaaleihin osallistuvat puolueet ehdokkaittensa välityksellä esillä. Kyllä ehdokkaita ja paikalla olevia puolueaktiiveja kannattaa käydä jututtamassa. Vahvistamassa omaa näkemystään lähestyvästä valinnasta. Itse jätän tällä kerralla vaalimakkarat väliin. Toki vaaliuurnilla tulee aikanaan käytyä. Toivottavasti äänestysprosentti nousee edes päälle kuudenkymmenen...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kunnon pakkasaamun läsnäolon. Se motivoi pistämään perinteisten aamutoimien jälkeen koivuklapit päärakennuksen takkapesään ja hoitamaan puuhuollon eli hakemaan korillisen puita "lämpenemään" puu- ja varastokatoksesta sisälle. Kukaties käväisen Pikkupuolella päivällä tarkistamassa peruslämmön riittävyyden. Tänään ei oikeastaan ole erityistä tekemistä. Ollaan vaan ja katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Kunnon pakkasaamu - kyllä Tosin ei enempää kuin - 15 astetta, mikäli keittiön ikkunasta mittarilukemaan on uskomista. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään on taas eräänlainen totuudenhetki-päivä. Alan orientoitumaan Karjalahdelle lähtöön. Vien nykyisen ympärivuotisautomme katsastukseen K1-asemalle. Kohtapa tuon saa kuulla/nähdä, onko jo reippaasti "aikuisiän ohittaneella" autolla kaikki kunnossa. Ainakaan itse emme ole havainneet mitään kummempaa... Katsotaan, mitä tämä perjantaipäivä tuo tullessaan.

Jali ja suklaatehdas elokuva eilen televisiossa - kyllä...

Katselimme eilen ties monettako kertaa televisiosta alla olevaa: Jali ja suklaatehdas (Charlie and the Chocolate Factory) on vuonna 2005 ensi-iltansa saanut Tim Burtonin ohjaama draamaelokuva. Se perustuu Roald Dahlin samannimiseen romaaniin vuodelta 1964. Elokuvan pääosissa ovat Johnny Depp ja Freddie Highmore. Elokuvassa köyhä poika voittaa pääsylipun kierrokselle ihmeelliseen suklaatehtaaseen yhdessä neljän muun lapsen kanssa. Lasten seikkailua säestävät kummallisen, lyhytkasvuisen umppa-lumppa-heimon laulut. Alkuperäisen kirjan kirjoittaneen Dahlin tiedettiin olleen elokuvasovitukseen "hyvin pettynyt", koska hänen mielestään "elokuvan tarina painottui liikaa Villi Vonkan hahmoon, eikä niinkään päähahmoksi tarkoitettuun Jaliin". Oli niin tai näin, elokuvassa on jokapäiväiseen elämään liittyviä - pääasiassa myönteisiä - elementtejä. Myös jokapäiväisen elämän raadollisuutta...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun mutta poikkeuksellisen aikaisin herätyn yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin aamuhämärässä kevyen pakkassään läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Käväisen aamupäivällä luottamustoimiin liittyvänä jututtamassa erästä kaupungin yrityksen asiantuntijaa - kyllä. Vaaligallupit puhututtavat varmaan taas kerran. Oikeastaan tänään ei ole muuta tärkeää tekemistä. Katsotaan, miten tämä päivä etenee...

Suomessa pidetään eduskuntavaalit 02.04.2023 - entä sitten...

Suomessa pidetään eduskuntavaalit 02.04.2023 - entä sitten. Vaaleissa valitaan 200 kansanedustajaa, joista Lapin vaalipiiristä valitaan kuusi. Ilma/media on kohta sakeana toinen toistaan parempia ehdokasesittelyjä, mainoksia satelee postilaatikkoihin, joissa ehdokkaat tekevät itseään tykö parhaan kykynsä mukaan. Vuoden 2021 kuntavaalien jälkeen ajattelin, että jonkinasteinen henkilökohtainen kiinnostus - seuraajatasolla - riittää ainakin aluevaaleihin ja eduskuntavaaleihin tuskin enää presidentinvaaleihin. Toisin näyttää käyvän. Lähestyvät eduskuntavaalit, jotka ovat jo kahden kuukauden kuluttua, ei voi minua henkilökohtaisesti vähempää kiinnostaa. Tunnustan, että en kerta kaikkiaan syty asiaan, vaikka Lapin vaalipiirissä on monia minullekin tuttuja ehdokkaita. Olen vuosikymmeniä kirjoittanut, että kaupunkiimme olisi saatavissa kaikissa eduskuntavaaleissa oma "läpimenijä", jos tehtäisiin avointa ja asialista yhteistyötä yli puoluerajojen. Sellaista yhteistyötä ei ole syntynyt eikä ilmeisesti lähivuosina sellaista ole odotettavissa. Siltä osin meno politiikan osa-alueella on perinteistä kilpalaulantaa. Vielä vajaa vuosi sitten muistaakseni julkisesti kirjoitin, että vihdoinkin Kemiin on mahdollisuus saada oma kansanedustaja. Tällä hetkellä tähän en usko...

Mitä tänään tähän asti...

Kuukausi vaihtui - kyllä. Helmikuun ensimmäinen päivä ja kaikki hyvin vai onko sittenkään. Kohtapa tuon näkee, kun nettiä selailee. Ainakin Suomessa lakkosuma näyttää olevan tulossa, siihenkin meillä näyttää olevan varaa. Aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin mukavantuntuisen pakkasaamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Alan kohtapuolin orientoitumaan Kemin keskustaan lähtöön. Menen Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille hiustenleikkaukseen ja kokoparran siistimiseen. Sovittu aika on klo 12 alkaen. Viimeksi olin paikalla viime vuoden marraskuun alkupuolella... Tänään ei oikeastaan ole muuta mainittavaa. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? No en oikeastaan sen kummempaa mutta hetki sitten selailin läpi oman kaveriporukkani tällä foorumilla. Minulla oli parhaimmillaan/pahimmillaan pari vuotta sitten jotakuinkin 750 kaveria. Puolet Meri-Lapista ja toinen puoli muualta Suomesta. Tipautin lukumäärän sittemmin noin 300 kaveriin. Nyt kaverimääräni on noin 350. Taannoinen tipautus aiheutti muutaman kaverin osalta ihmettelyä. Olen ottanut heidät uudestaan mukaan ja sittemmin vielä uusiakin. Joskus minutkin pyydetään kaveriksi. Pääsääntöisesti olen hyväksynyt pyynnön... Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että minulla on herkkä liipaisinsormi/näppäilysormi. Pistän kaverini herkästi 30 vuorokauden "jäähylle" poikkiteloisista kommenteista. Varmaan minäkin joudun aina silloin tällöin "ulostetuksi". Tällaista tämä some-maailma taitaa päsääntöisesti nykyään olla...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin mukavantuntuisen pakkasaamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään ja suoritan myöhemmin hiukan puuhuoltoa - mitäpä muuta. Aamukahvittelun yhteydessä kerroin vaimolleni, että unessa pyörivät kummalliset Eurojackpot-numerot. Kun ne vielä muistaa, voi olla, että en uskalla niitä olla laittamatta iltapäivällä, viimeistän illansuussa vetämään. Potissa on tänään yli 100 miljoonaa euroa. Pistän kohtapuolin työasun päälle ja lähden takapihalle ajelemaan pääväylät lumilingolla. Tänään ei näytä olevan mitään erityistä tehtävää. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

"Vastaa lähettämääni sähköpostiin - kiitos!" olen usein kirjoittanut...

"Vastaa lähettämääni sähköpostiin - kiitos!" olen usein kirjoittanut viimeisten vuosikymmenien aikana n+1 kertaa - kyllä. Miksi? Siksi, että sähköposti on minun "päätyökaluni". Ei siitä ole pitkääkään aikaa, kun asiasta viimeksi kirjoitin. Kyllä minä yritän ymmärtää, että monet kokevat "sähköpostiähkyä", viestejä tulee päivittäin valtavasti ja joskus viestit jäävät huomioimatta ja joutua vahingossakin roskapostin joukkoon. Sitä en kuitenkaan voi ymmärtää, että yrittäjältä en saa ehdotukseeni, jopa tarjouspyyntööni vastausta. En minä niitä ihan lämpimikseni kirjoittele. Minua kiinnostaa mietiskellä, kehitellä erilaisia asioita, asioita, jotka liittyvät lähinnä tälle asumallemme tontille tai saarimökkeilyyn.

Mitä tänään tähän asti...

Olipa yö. Aivan kuin olisin elokuvissa ollut. Tai täydessä saarityön touhussa. Kyllä. Tuntui siltä, että unissani tein kaikki Selkäsaareen suunnitellut ja vielä suunnittelemattomat työt, tietääpä ainakin, mitä ensi kesänä vähintäänkin pitää tehdä - hyvä niin. Aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta kävi selväksi, että kohta on puettava työasu päälle ja lähdettävä lumihommiin. Taas kerran totesin, että kadunauraajat eivät näemmä osaa ajaa ensimmäistä ajoaan kuin yhteen suuntaan. Seurataan tilannetta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Pöytäkalenterini uusi aukeama osoittaa, että tänään on Kemin kaupunginvaltuuston kokous, jonka todennäköisesti seuraan netistä. Keskiviikkona päivällä menen Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille hiusten leikkaamiseen ja täysparran siistimiseen. Perjantaina vien auton aamupäivällä katsastukseen. Tällä hetkellä ei näytä olevan muuta aktiviteettia viikolle. Yleensä lisää hommia siunaantuu ajan kuluessa. Katsotaan, miten tämä päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta luin hetki sitten erään Helsingin Sanomien otsikon: Eräs suuri suomalainen ymmärsi Venäjän suunnan täydellisen kirkkaasti jo aikaa sitten... Kyllä - hän oli edesmennyt presidenttimme Mauno Koivisto. Jossakin vaiheessa, kun tulee joutilasta aikaa, otan tavoitteeksi lukea hänen kirjansa nimeltään Venäjän idea.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen puhdiskelimme, muistelimme myöhäisen aamuklahvittelun yhteydessä eilistä - hiukan poikkeuksellista - päivää, oikeastaan illansuuta. Minä kävin taidenäyttelyn avajaisissa Kemin kulttuurikeskuksessa ja vaimoni Aikamme naiset järjestämässä tilaisuudessa, jossa Veera esiintyi. Molemmat ihan mukavia tapahtumia... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Tuskin tulia tänään. Tänään on tammikuun viimeinen viikonvaihde ja käännän pöytäkalenterista uuden aukeaman - ollaan jo helmikuulla. Tänään ei ole oikeastaan mitään erityistä tehtävää, ollaan vaan ja seurataan maailmanmenoa. Josko jotain myönteistä maailmalla tapahtuu.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kirjoitin päivällä muun muassa seuraavaa Kemin taidemuseon taidenäyttelystä: Näyttely avataan lauantaina 28.1.2023 kello 15 kirjailija ja filosofi Torsti Lehtisen esitelmällä "Tietoisuus kuolemasta luovuuden lähteenä". Tämän jälkeen tutkijatohtori Tiina Väre kertoo Kemin seurakunnan kirkkoherra Nikolaus Rungiuksen muumiosta. Esitelmiä seuraa paneelikeskustelu, jossa osallisina ovat esitelmöitsijät sekä taiteilijat. Torsti Lehtisen esitelmää ei kuultu. Hän oli estynyt. Tilaisuus oli myös siirretty pieneen auditorioon. Tupa oli tupaten täynnä. Tiina Väreen esitelmä oli mielenkiintoinen, ei kahta sanaa. Paneelikeskustelua ei ollut, vaan taidemuseon tilassa kuvataiteilijat esittelivät teoksiaan ansiokkaasti... Minulla oli mahdollisuus jututtaa Tiina Värettä. Kyllä kannatti mennä paikan päälle kuullolle. Tuli muun muassa DISH-termi tutuksi. Taidemuseolla minua jututti useita henkilöitä, muun muassa entinen opettajakollega Ammattiopisto Lappiasta. Mukava juttuhetki. Vaimoni lähti hetki sitten Veeran musisointipaikalle. Tilaisuus on Aikamme Naisten järjestämä juttu...

Eduskuntavaalit 02.04.2023...

Eduskuntavaalit 02.04.2023... Päätin aikanaan, että en koske lähestyviin eduskuntavaaleihin pitkällä kepilläkään. No toki sen verran että... Keskustan eduskuntavaalien ehdokkaat Lapin vaalipiirissä on nyt asetettu ja menemme vaaleja kohti täydellä 14 ehdokkaan ehdokaslistalla. Ehdokkaamme Lapin vaalipiirissä ovat siis: - Marko Heikkuri, operaattori, insinööri (AMK), Kemi - Susanna Junttila, johtaja, YTM, Rovaniemi - Toni Jänkälä, ylikonstaapeli, yrittäjä, Rovaniemi - Mauri Järnström, FM, opinto-ohjaaja, Oulu - Janne Kaisanlahti, OTM, kirkolliskokousedustaja, Kemijärvi - Katri Kulmuni, YTM, kansanedustaja, Tornio - Laura Lakso, YTM, projektipäällikkö, Pelkosenniemi - Tommi Lepojärvi, MMM, projektipäällikkö, Keminmaa - Markus Lohi, OTM, kansanedustaja, Rovaniemi - Mari-Anne Penttinen, agrologi, yrittäjä, Sodankylä - Olli Rainio, tradenomi, eduskunta-avustaja, Tornio - Mika Riipi, maakuntajohtaja, HTM, Sodankylä - Petteri Salmijärvi, liikunta- ja nuorisotoimenjohtaja, Salla - Paavo Väyrynen, valtiotieteen tohtori, Kemi Edellä olevista henkilöistä tunnen puolet, vaihtanut heidän kanssaan muutaman sanankin. Toinen puoli ehdokkaista on minulle tuiki tuntemattomia.

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kevyen lumisateen alkaneen - hyvä niin. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään loppuiltapäivästä ja illansuussa oli aikomus lähteä Kemin kulttuurikeskukseen pieninmuotoiseen esitelmätilaisuuteen ja taidenäyttelyn avajaisiin. Asiasta lyhyesti: Kemin taidemuseon näyttelyvuoden avaa Kuolemantanssi –niminen näyttely. Näyttelyn tuo Kemiin taiteilijaryhmä Kuolemattomat, joka koostuu viidestä kansainvälisesti tunnetusta nykytaiteilijasta. Taiteilijat ovat Jouko Alapartanen, Tuomas Korkalo, Ulla Remes, Anna-Maija Rissanen ja Mika Vesalahti. Näyttely avataan lauantaina 28.1.2023 kello 15 kirjailija ja filosofi Torsti Lehtisen esitelmällä "Tietoisuus kuolemasta luovuuden lähteenä". Tämän jälkeen tutkijatohtori Tiina Väre kertoo Kemin seurakunnan kirkkoherra Nikolaus Rungiuksen muumiosta. Esitelmiä seuraa paneelikeskustelu, jossa osallisina ovat esitelmöitsijät sekä taiteilijat. Näyttelykokonaisuus esitelmineen arkistaa mytologisoitua kuolemaa; murtaa kuoleman laitostumista, etäännyttämistä, tabua ja yksinäisyyden verhoa. Kuolema ei ehkä muodostu ystäväksi, mutta jäsentyy luonnollisena osana elämää asettaen olemassaololle rajallisuuden. Kuolemantanssi – Jouko Alapartanen, Tuomas Korkalo, Ulla Remes, Anna-Maija Rissanen ja Mika Vesalahti Kemin taidemuseossa 28.1. - 25.3.2023. Kaikille avoimet avajaiset lauantaina 28.1.2023 kello 15 alkaen Kemin kulttuurikeskuksen isossa auditoriossa. Torsti Lehtisen ja Tiina Väreen esitelmät sekä paneelikeskustelu. Näyttelyyn tutustuminen klo 16.30-18. Vapaa pääsy. Katsotaan, miten tämä lauantaipäivä etenee..

"No jo on komia pirssi!" totesi taannoin minulle täysin tuntematon henkilö...

"No jo on komia pirssi!" totesi taannoin minulle täysin tuntematon henkilö... Totta - olin pysäköinyt meidän MB 200 E vm. 1998 henkilöauton kadunvarteen tavoitteena katsella erään liikkeen näyteikkunaa. Yritin vaatimattomuuttani todeta, että tämä tällainen perusauto, tosin vähän ajettu ja kohtalaisen hyvällä pidolla koko tähänastisen elinkkaaren ollut. Totesin lisäksi, että ehkä tämänkuntoisia liikkuu teillä vähänlaisesti. "Ei liiku, sen verran minäkin tunnen automaailmaa. Tuolle varmasti löytyy ostaja." juttukaverini lisäsi. Totesin, että muun muassa Saksassa tämäntyyppiset - "yksikertaiset" - perusautot ovat kysyttyjä. Ostobuumi on kuulemma siirtynyt jopa Etelä-Suomeen. Niin - edellä mainittu auto katsastetaan viikon kuluttua Kemin Karjalahdella. Katsotaan, miten asia etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Päätimme lähteä käväisemään alkuiltapäivästä merenjäällä ja kaupoilla. Otimme piikkikävelysauvat mukaan ja minä pistin vielä irtopiikkivarustuksen talvikenkiini. Sisäsataman tehdyltä luiskalta oli helppo mennä jäälle mutta... Kyllä oli niin kovaa ja liukasta jäätä, että piikkikengätkään eivät kunnolla pitäneet. Lunta ei ollut käytännössä ollenkaan. Sitä kyllä nyt kipeästi kaipaa. Ajelimme Lumilinna-alueelle. Vaimoni kävi tarkistamassa, että modernin potkukelkan voi vuokrata hintaa 2 euroa/2 tuntia. Nyt on merenjäällä potkukelkkakeli. Prismassa oli autonäyttely. Kun ei ole autontarvetta, en viitsinyt mennä myyntitykkiä jututtamaan. Kiistatta upeita menopelejä oli esillä. Niin uusia Volkkareita. Istuin käytävän penkille odottamaan vaimoni kauppakierrosta. Tällä kerralla oli yllättävän monta tuttua liikkeellä...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Viikko vilahti niin kuin ennenkin. Tuntuu, että aina vaan nopeampaa tuo aika kuluu. Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin mukavan tuntuisen, valoisan pakkasaamun läsnäolon. Katsellessani ympärilleni tuli tunne, että lunta on poikkeuksellisen vähän. Lumihanget ovat lauhojen sääjaksojen aikana "notkahtaneet". Varmaan asiaan löytyy varmuutta tilastoista. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan tuttua puuhuoltoa. Pihalla ei oikeastaan ole mitään järkevää tekemistä, joten täytynee tyytyä joutenoloon. Katsotaan, miten tämä perjantaipäivä etenee...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Huomaan selailevani vanhasta tottumuksesta Kemin kaupungin kotisivuja, vaikka se nykytilanteessa ei aivan välttämätöntä olekaan. Lähinnä tarkoitan eri hallinto-osa-alueiden esityslistoja ja pöytäkirjoja. Hetki sitten silmäilin ensi maanantain eli 30.01.2023 Kemin kaupunginvaltuuston kokouksesn esityslistaa, jossa eräänä asiakohtana on Stora Enson Veitsiluodon asemakaavamuutos... Kaiken kaikkiaan laaja asiakokonaisuus liitteineen, joka tukee selkeästi Kemin kaupungin tavoitteita kyseisen alueen - Veitsiluodon saaren - nykyistä ja lähitulevaisuuden käyttömahdollisuutta. Liitteissä on runsaasti karttoja, jotka palauttavat ajatuksiini entiset ajat. Tuttuja karttoja ja tuttuja nimikkeitä. Toivotaan, että Veisiluodon saaren yli 100 vuotta kestänyt teollinen toiminta saa jatkossa uusia aluevaltauksia, joista on jo mediassa ollut ennakkotietoja. Puitteet ovat moneen toimintaan edelleenkin erinomaiset.

Mitä tänään tähän asti...

Nyt on passeli pakkasaamu. Eilinen liukkaus hiukan hellittää, mutta pääliittymään on pakko levittää aamupäivällä hiukan mursketta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Aamun lehtiä lukiessani aistin uuden kestoaiheen: Metsähallituksen Aalistunturin tuntumassa olevat metsähakkuut. Joutilaat hyväosaiset viherpiipertäjät olivat taas päässeet oikein Lapin Kansan etusivulle. Kyllä nyt kelpaa. Kohta alkaa taas hippasilla olo paikalle lähetettyjen virkavallan edustajien - poliisien - kanssa. Siitä saa hyviä videonpätkiä ja lisää otsikoita lehtiin. On tämä kummaa aikaa. Onneksi täällä Meri-Lapin Kemin Haukkarin Kainuunkadulla on rauhallista. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin lauhan ilmanalan kotinurkissa. Tympeää! Tympeää siksi, että jalkakäytävät/tiet ovat taas - lämpötilan "sahatessa" - vaarallisen liukkaita. Nyt on olava varovaisia. Kannattaa pysytellä kotosalla, jos ei ole pakko liikkua... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut, koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Tänään illansuussa on kokous. Tänään on havillista aikaa seurata hiukan tarkemmin maailmanmenoa. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

"Aiotko sinä jättää kuntapolitiikan tykkänään?" minulta kysyttiin...

"Aiotko sinä jättää kuntapolitiikan tykkänään?" minulta kysyttiin. Kysyjä oli lukenut minun kirjoitukseni henkilökohtaisten palikoiden uudelleen järjestämisestä. "En toki vaan päätetyt luottamustehtävät hoidan asiallisesti sitoutuen ja uudetkin, mikäli sellaisia ilmaantuu." totesin kysyjälle. Niin kuin olen aikaisemmin kirjoittanut, osa - käytännössä pääosa - tämän vaalikauden luottamustehtävistäni siirtyi sote-kuvioiden myötä 01.01.2023 alkaen Lapin hyvinvointialueelle. Niitä ei tule ikävä, sillä lähes kahden ja puolen vaalikauden (noin kymmenen vuoden) työskentely Kemin sosiaali- ja terveyslautakunnassa, sittemmin perusturvalautakunnassa ja sen alaisessa jaostossa oli loppujen lopuksi raskasta aikaa. Käsiteltävät asiat olivat pääasiassa vaikeita ja vieläkin vaikeampia - mutta mielenkiintoisia. Mielestäni niistä selvittiin hyvällä porukalla ja erinomaisella yhteistyöllä. Tosin rahaa siinä paloi aika lailla. Ihmisistä pidettiin huolta. Toivottavasti jatkossakin... Nykyiset luottamustehtävät yhtä lukuun ottamatta ovat varajäsenyyksiä. Toisin sanoen yksi "pakollinen" kokous kuukaudessa. Se sopii minulle.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehteä hakiessani aistin mukan tuntuisen pakkasaamun läsnäolon. Hyvä niin sillä huomenna jo sääennusteen mukaan on jo nollakeli - liukasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Voi olla, että päivemmällä käyn fiilistelemässä autolla tutun sightseeing-lenkin tai sitten en... Tällaisena päivänä olemme takavuosina usein lähteneet pistäytymään Selkäsaaressa. Nyt ei oikein hotseta, kun tietää murheellisen näyn olevan silmien edessä: Iso, myrskyn kaatama pihakuusi nojollaan päärakennuksen kattoa vasten. Se hoidetaan aikanaan lumien sulattua. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Tammikuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä...

Tammikuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin mukavan tuntuisen pakkasaamun läsnäolon - hyvä niin. Kissa oli taas kierrellyt päärakennustamme - jälkiä lumessa. Onneksi niitä ei ole ollut liikkeellä samalla tavalla kuin takavuosina, jolloin keväällä lumien sulaessa tontti oli täynnä kissanpaskaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut päärakennuksen takkapesään. Voi olla, että käväisen fiilistelemässä pienen autolenkin päivemmällä. Pöytäkalenterin mukaan yksi kokous ylihuomenna keskiviikkona illansuussa ja lauantaina meillä on aikomus lähteä Kemin kulttuurikeskukseen taidenäyttelyyn liittyvää esitelmää kuuntelemaan ja avajaisiin... Pätkä taidemuseon infotekstiä: Kemin taidemuseon näyttelyvuoden avaa Kuolemantanssi –niminen näyttely. Näyttelyn tuo Kemiin taiteilijaryhmä Kuolemattomat, joka koostuu viidestä kansainvälisesti tunnetusta nykytaiteilijasta. Taiteilijat ovat Jouko Alapartanen, Tuomas Korkalo, Ulla Remes, Anna-Maija Rissanen ja Mika Vesalahti. Näyttely avataan lauantaina 28.1.2023 kello 15 kirjailija ja filosofi Torsti Lehtisen esitelmällä "Tietoisuus kuolemasta luovuuden lähteenä". Tämän jälkeen tutkijatohtori Tiina Väre kertoo Kemin seurakunnan kirkkoherra Nikolaus Rungiuksen muumiosta. Esitelmiä seuraa paneelikeskustelu, jossa osallisina ovat esitelmöitsijät sekä taiteilijat. Näyttelykokonaisuus esitelmineen arkistaa mytologisoitua kuolemaa; murtaa kuoleman laitostumista, etäännyttämistä, tabua ja yksinäisyyden verhoa. Kuolema ei ehkä muodostu ystäväksi, mutta jäsentyy luonnollisena osana elämää asettaen olemassaololle rajallisuuden. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Palikoita uuteen järjestykseen - kyllä...

Palikoita uuteen järjestykseen - kyllä... Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että käsin tiskatessa tulee miettineeksi jos vaikka mitä - tänäänkin hetki sitten. Olen myös toistamiseen kirjoittanut, että tapanani on ollut vuosikymmenien saatossa pistää henkilökohtaisia palikoita, toimintoja/tekemisiä välillä uuteen järjestykseen. On helppo luopua ja/tai vähentää aktiviteettia sellaisista asioista, jotka eivät ole itselle henki ja elämä ja joilla ei ole omaan elämään merkittävää taloudellista merkitystä. Muistelin tiskatessani uuden pöytäkalenterin jotakuinkin tyhjiä sivuja koko keväälle. Niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut, minulla on käytännössä yksi "pakollinen" kokous kuukaudessa. Se sopii minulle ihan hyvin. Tyhjät sivut usein täyttyvät, mutta tällä kerralla ei todennäköisesti niin tapahdu. Mielenkiintoista.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen totean, että tänään ei ole oikeastaan mitään tärkeäksi luokiteltavaa tekemistä. Lukuun ottamatta, että tyhjennämme päärakennuksen takkapesän tuhkat ja pistän sitten aikanaan iltapäivällä koivuklapit takkapesään ja tulet takkaan. Lueskelin aamukahvittelun yhteydessä uudestaan - ajatuksen kanssa - eilisestä Luppo-viikkoliitteestä metsään liittyvää asiaa. Maallikkona on vaikea ymmärtää pohjoisen Suomen, tässä tapauksessa Inarin alueen metsäkauppojen eräänlaista pattitilannetta. Niin sanotulla maalaisjärjellä olisi sielläkin kyllä käyttöä. Katsotaan, miten tämä päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Katselin juuri hetki sitten televisiosta kanavalta 20 mielenkiintoisen ohjelman huippuauton suunnittelusta/valmistamisesta: LAMBORGHINI AVENTADOR 700 HV KIIHTYVYYS 0-100KM/H 2.9 SEKUNTIA HUIPPUNOPEUS 354 KM/H Niin - kävi mielessä edellisen elämäni eli opetustyön eräs mielenkiintoinen tapahtuma. Siihen maailman aikaan ammattiaineiden opettajalle tuli opetettavaksi muun muassa ympäristöasioita, siihen liittyi pieni ripaus myös tuotesuunnittelua. Irrottelimme monenlaisilla asioilla. Pohdiskelimme esimerkiksi, minkälainen monipuolisen auton meidän olosuhteissamme pitäisi olla... Kerroin oman näkemykseni ja piirsin sen useassa eri vaiheessa liitutaululle. Mahdollisesti joku entisistä oppilaistani muistaa esitykseni. Todettakoon, että sellaisia autoja ei vieläkään valmisteta. Eräs nimeltä mainitsematon automerkki on lähestynyt asiaa. Ideana oli se, että autoon voidaan korin osia vaihtaa "kotikonstein" ja muokata sitä kulloisenkin käyttötarkoituksen mukaan... Muistaakseni taulupiirroksessani käytin Saab 90-autoa peruslähtökohtana.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sumuisen ilmanalan, joka näyttää pikku hiljaa toki kirkastuvan. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties tyhjennämme päärakennuksen takkapesän kertyneestä tuhkasta tai viimeistään huomenna. Metsäasiat näyttävät olevan lehtien vakioaiheita, on asiantuntijaa ja "asiantuntijaa". Pohjoisessa paliskunnat näyttävät olevan, ovat vuosia/vuosikymmeniä olleet, järkevien hakkuiden jarrumiehinä. Ei riitä, että etelän joutilaat, hyväosaiset viherpiipertäjät käyvät täällä pohjoisessakin "sauhuamassa" milloin missäkin. Keskustelimme kahvittelun yhteydessä meidän tulevista "hakkuista" Selkäsaaressa eli muutaman kuusen ja koivun kaatamisesta polttopuiksi. Olemme luonnollisesti valmiita maksamaan puiden kaadosta, karsimisesta ja katkomisesta. Pilkkomisen ja saaresta kotiin tuomisen hoidamme itse - ajan kanssa... Oli niin tai näin, tänäänkään ei taida olla mitään erityisen tärkeää tekemistä. Katsotaan, miten tämä päivä etenee...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen aamunlehteäa kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kevytpakkasaamun läsnäolon. Tuttu kävelijä Valtakadulta näytti olevan liikkeellä - pitkästä aikaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. "Eikö teilläkin ollut aikanaan vanhassa rakennuksessa pieni takka?" vaimoni kysyi aamukahvittelun yhteydessä. "Kyllä oli "salin puolella" samassa piipussa keittiöhellan kanssa ja toisessa päässä rakennusta perinteinen kakluuni." totesin ja lisäsin:"Takka muurattiin umpeen, kakluuni poistettiin/piippu purettiin, siirryttiin öljykamiinalämmitykseen ja myöhemmin suorasähkölämmitykseen." Öljylämmitykseen liittyvä, Kemin ammattikoulun levyseppähitsaaja-linjalla tehty öljysäiliö oli vielä tontilla tullessamme paluumuuttajina takaisin Kemiiin 1980-luvun alkupuolella... Niin - tänä päivänä ei pitäisi olla mitään erikoista tehtävää. Annetaan ajan kulua ja katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön ja aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin lumisenleudon pakkasaamun läsnäolon. Aikamoiset mällit on taas liittymissä katuaurauksen jäljiltä. Auramies voisi välillä ajella toiseenkin suuntaan ensiajonsa. Se tietää perinteisten aamutoimien jälkeen lumihommiin lähtöä. Sitähän se mökkiläisen elämä tähän vuodenaikaan pääsääntöisesti on... Oikeastaan tänäänkään ei ole mitään erityistä muuta tehtävää. Takaraivossa kävi ajatus kommenteistani. Olen usein kirjoittanut, että en lörpöttele puhelimessa. Se ei tietenkään tarkoita sitä ettei minulle voi soittaa, jos on asiaa. Tuttuihin numeroihin yleensä toki vastaan. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Aika kuluu ja me sen mukana - kyllä...

Aika kuluu ja me sen mukana - kyllä... Ei siitä niin kovin pitkää aikaa ole, kun kävelin kotoa Suhosen kaupan ja leipomon ohi radan yli reppu selässä Ritikan kansakouluun... Ei siitäkään, kun uudella, Haaparannalta ostetulla Rambler-merkkisellä punaisella pyörällä ajalin kotoa Sysimön kautta oppikouluaikana Kemin keskustaan Kemin lyseolle... Ei oikeastaan siitäkään, kun ajelin hopeanharmaalla Cresent-merkkisellä polkupyörällä Kemin keskustaan kirkkoa vastapäätä olleeseen tekuun... Ei siitäkään, kun vastavihittyinä muutimme Tampereelle - minä opiskelemaan Tampereen Teknilliseen Oppilaitokseen ja ja vaimoni Tampellan konepajan sairauskassaan töihin... Ei totta vie siitäkään, kun muutimme - vaimoni Tuula, poikamme Tommi ja minä - Tampereelta takaisin Kemiin - minä tekun päätoimiseksi tuntiopettajaksi... Ei siitäkään, kun muutimme Kaakkois-Suomeen Imatralle työn perässä - minä Imatran ammattikoulun ammattiaineiden opettajan virkaan ja tekun tuntiopettajaksi... Ei siitäkään, kun muutimme - vaimoni Tuula, poikamme Tommi ja Timo sekä minä - Lappeenrantaan/Taipalsaaren Saimaanharjulle - minä Lappeenrannan ammattikoulun ammattiaineiden opettajan virkaan... Ei siitäkään, kun palasimme taas takaisin Kemiin tälle paikalle, jossa isoisäni Aukusti Pyykkö on viljellyt maata ja johon rakensimme omakotitalon - minä Kemin ammattikoulun ammattiaineiden opettajan virkaan ja vähin tekun tuntiopettajaksi... Kemiin tulon jälkeen meidän - poikiemme ja vaimoni sekä minun - aika on käsitykseni mukaan kulunut kiivaasti. Aivan liian nopeasti. On monia tapahtumia, joita ei mielellään muistele, mutta on myös paljon todella myönteisiä tapahtumia, joita ainakin sitten vanhana on mukava muistella. Niin - olemme tälläkin paikalla jo asuneet yli neljäkymmentä vuotta. Se ei ole vähän sekään...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen sekä aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani totesin säätiedoitusten taas pitäneen paikkansa. Nollakelin lunta satelee. Voi olla, että päivemmällä käväisen fiilistelemässä pihalla - ainakin pääliittymässä - lapion ja lumikolan kanssa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan myöhemmin puuhuoltoa. Oikeasti tänäänkään ei ole mitään tärkeää tekemistä, ollaan vaan. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan...

Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan - lauloi taannoin kuuluisa ja tunnettu virolainen miesartisti Georg Ots... Pätkä Wikipediatekstiä: Muuttuvat laulut on Rauno Lehtisen säveltämä ja Tuula Valkaman sanoittama musiikkikappale vuodelta 1970. Laulu tehtiin erityisesti virolaiselle Georg Otsille, josta oli 1950-luvun jälkipuoliskolla tullut Suomessa suosittu suomenkielisillä levytyksillään kuten ”Saarenmaan valssi” ja ”Kalastajan laulu”. ”Muuttuvien laulujen” muita levyttäjiä ovat Solistiyhtye Liisa (instrumentaaliversio, 1972), Tapani Kansa (1982), Jaakko Ryhänen (1992) ja Sakari Kuosmanen (1999). Lehtinen ja Valkama kirjoittivat slaavilaisvaikutteisen laulun eräänä sunnuntaina Musiikki-Fazerin tiloissa vähän ennen kuin Georg Ots oli tulossa jälleen Suomeen levyttämään. He tekivät laulusta sanoitukseltaan valtavirrasta poikkeavan: kun 1960-luvun lopun poliittisessa ilmastossa laulut vaativat yleensä muutosta muilta ihmisiltä ja koko yhteiskunnalta, ”Muuttuvat laulut” katsoo asioita hieman yleisemmältä tasolta ja ehdottaa kaikille muutosta yhteisymmärryksen suuntaan. Muuttuvat laulut sanoitus: Muuttuvat laulut vuosien mennen Aika pois paljonkin vie Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan Voi viedä huomispäivän tie On kenties vaikeaa, kun myrskyt pauhaa Jos etsii päivää kirkkaampaa Huomiseen lauluun nyt soinnut luokaa Toistanne ymmärtäkää On täällä jokainen vain tämän kerran Sä siksi etsi ystävää Siis katso huomiseen, se uusi onhan Se tuokoon kaiken lauluineen Onko niin: on paras eessä päin Toivon näin mä mielessäin Vai onko niin: tie ei vie huomiseen Kaikki jää vain ennalleen Muuttuvat laulut vuosien mennen Aika pois paljonkin vie Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan Voi viedä huomispäivän tie Jos luottaa uskaltaa, niin myöskin voittaa Ja löytää uuden ihmisen Niin - kyllä viime vuosina on pakostakin joutunut miettimään ihmisen raadollisuutta. Tunnustan, että en ole sitä ymmärtänyt, tuskin koskaan ymmärränkään...

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehteä hakiessani aistin kevytpakkasaamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Voi olla, että aamupäivän aikana luon päärakennuksen terassilta lumia vähemmäksi - joutessani. Alan tekemään kevättä... Katsotaan, miten tämä päivä etenee.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta käväisin hetki sitten joutessani katselemassa Huutokaupat.com - sivuja. Kyllä on paljon mielenkiintoista huudettavaa... Yksi mielenkiintoisimmista on Sauvo-talo (entinen Kemin työväentalo), joka on toistamiseen huudettavissa/ostettavissa. Komea, ryhdikäs ja monipuolinen rakennus, joka on kaukolämmössä omalla 3576 m2 liiketontilla. 5-kerroksisen rakennuksen kokonaispinta-ala on 4300 m2. Rakennus on valmistunut alunperin vuonna 1955 ja siihen on tehty perusparannus vuonna 1998. Vuonna 2019 tehdyn kuntoarvion mukaan rakennuksen kunto on tyydyttävä. Rakennus on kulttuurihistoriallisesti merkittävä ja siinä on ollut monipuolista toimintaa vuosikymmenien saatossa. Toivottavasti sille löytyy uusi, arvoisensa käyttötarkoitus. Yksi kuva varmemmaksi vakuudeksi...

Uusi viikko alkanut ja pöytäkalenteri on tyhjä - hyvä niin...

Uusi viikko alkanut ja pöytäkalenteri on tyhjä - hyvä niin... Näyttää olevan solskekelipäivä tänään. Jos ei ole aivan pakko lähteä autolla liikkeelle, se kannattaa jättää tekemättä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Tänään eikä pöytäkalenterin mukaan koko viikolla ole mitään tärkeää tekemistä. Tämä sopii kyllä minulle. Katsotaan nyt kuitenkin, miten päivä etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Aamupäivällä hiukan puuhuoltoa. Voi olla, että pitkästä aikaa ajelen huvia eli teen eräänlaisen sightseeing lenkin lähiympäristössä. Muun muassa Rovan alueella en ole ajellut vähään aikaan. Kukaties jossakin vaiheessa kirjoitan "rautalankamallin" - kertauksena - Selkäsaaren saarimökistämme, rantaväyläruoppauksista ja laituriasiasta, jotka tavallaan kaikki liittyvät Selkäsaaren ympärivuotiseen virkistys- ja matkailukäyttöön. Katsotaan nyt aluksi, miten tämä tammikuinen sunnuntaipäivä etenee...

Äkkiottonen on mielenkiintoinen, kiehtova sana - kyllä...

Äkkiottonen on mielenkiintoinen, kiehtova sana - kyllä. Sana - tosiottonen liippaa aika läheltä. "Se on niin äkkiottonen." olen kuullut silloin tällöin sanottavan. Olen törmännyt tämäntyyppisiin ihmisiin tämän tästä. Ihmisiin, jotka sanoa tölväisevät näkemyksensä asiasta kuin asiasta ennen kuin ovat asiaa edes pinnallisesti, puhumattakaan syvällisesti pohtineet. He ovat niitä nykyajan besserwissereitä, havaintojeni mukaan oikeita supernarsisteja, joilla minä-sana on tuttuakin tutumpaa kauraa. Heitä näyttää esiintyvän paljon muun muassa politiikan kentällä eri toimintatasoilla. Niin - meitä on joka lähtöön ja asemillekin näyttää osa jäävän. Toisaalta onneksi näin...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin lauhan talvisään läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen - olin jo eilen asiaan alustavasti varustautunut - kiinnitin saunan kaiteisiin yhden vaakatason tukilaudan. Vaimoni avustuksella. Kyllä yksi käsipari on joskus tosi tarpeellinen. Niin - kaidetta ruuvaillessani kävi mielessä ajatukset loppuvuodesta vuonna 1982. Istuskelimme saunan lauteilla vastavalmistuneen rakennuksen rakennusvalvojan, sittemmin edesmenneen kalakaverini kanssa. Hän totesi: "Kyllä sinun on ensi tilassa tehtävä kunnon kaiteet ettei kukaan kömyä päin kiuasta." Ne tein pääosin ruuvikiinnityksillä, jos on jossakin vaiheessa tarvetta purkaa. Ei ole ainakaan toistaiseksi, mutta tuo jalkatuki jäi laittamatta. Se on laitettu, vielähän tuon ehti... Oikeastaan tälle päivälle ei ole mitään muita suunnitelmia. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan...

"Et kai sinä aio saaritontteja ihan paljaaksi parturoida?" minulta kysyttiin...

"Et kai sinä aio saaritontteja ihan paljaaksi parturoida?" minulta kysyttiin... Niin - kysyjä oli lueskellut meidän ensi kesän polttopuuhankinnoista. "Ei toki muutama kuusi ja muutama koivu on tarkoitus kaataa, karsia, katkoa ja pilkkoa klapeiksi. Ei sen kummempaa." totesin. Meidän niin sanotut maisemanhoidolliset toimenpiteet eivät juuri näy tonteilla. Todennäköisesti kuusien paksuimmat oksat katkon tulistelupaikalle polttopuiksi ja saunapuiksi. Ovat "kuumia" puita niin kuin edesmennyt kirvesmiehemme asian ilmaisi. Yksi iso, myrskyn kaatama kuusi odottaa jo jatkotoimenpiteitä. Jos aktiviteettia kesällä riittää, jatkamme Kemin kaupungin omistaman RT-tontin - rannimmaisen tontin - pusikoiden siistimistä. Risut poltamme ison rantakiven kupeessa olevalla tulistelupaikalla - sopivalla ilmalla...

Se on taas perjantai ja lisäksi 13. päivä - kyllä...

Se on taas perjantai ja lisäksi 13. päivä - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin lauhan talvipäivän lähestymisen. Tiet ovat varmaankin liukkaat. Muistelin muun muassa eilistä ajamista kaupungin keskusta illansuussa kotiin. Koskaan ei ole auton kojelaudan keltainen luistoneston hälytysvalo niin tiuhaan vilahdellut. Tänään ei ole tietääkseni pakollista ajelua... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin talvisen nollakelin läsnäolon. Nytkö ne lämpötilat alkavat "sahaamaan"? Oli niin tai näin, jätän tänään päärakennuksen takkalämmityksen väliin. Aamukahvittelun yhteydessä kerroin vaimolleni, että yritän olla kirjoittamatta lähikuukausina ainakin kahdesta asiasta: Ukrainan sodasta ja Suomen lähestyvistä eduskuntavaaleista. Yritän keskittyä sellaisiin asioihin, joihin voin itse vaikuttaa. Toki edellä mainittuja ei voi olla seuraamatta, kun ne työntyvät joka puolelta median välityksellä. Tänään illansuussa on pitkästä aikaa jotain uutta, kirjoitan siitä myöhemmin, mikäli katson sen tarpeelliseksi. Tänään ei oikeastaan ole mitään tärkeää tekemistä. Katsotaan, miten päivä etenee... Niin - ainakin sen verran, että käytän nykyistä ympärivuotisautoamme tankilla. Edellinen kerta näyttää olevan 05.12.2022, joten aika vähäisiä nuo ajomme ovat nykyään. Autoon liittyvänä ensi kuussa käytän sen katsastuksessa.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta kerrattakoon taas kerran, että olen seurannut Ukrainan tilannetta vuodesta 2014 alkaen. Tietolähteitäni ovat olleet pääasiassa Yle, Helsingin Sanomat, Lapin Kansa, Ilta Sanomat, Iltalehti, Tekniikka&Talous, Kauppalehti, Tass, jne. ... Olen saanut mielestäni riittävästi tietoa meneillään olevasta murheellisesta sotaprosessista, joka torstaina 24.02.2022 siirtyi aivan toiselle tasolle. Olen kirjoittanut kommentteja ja lainannut kommentein satoja tekstejä. Yritän poisoppia sen. Yritän olla kirjoittamatta asiasta tai jos kirjoitan niin erittäin valikoidusti. Toistaiseksi Ukrainasta ei ole - vankien vaihtoa lukuun ottamatta - kuulunut moniakaan myönteisiä uutisia. Odotan edelleen Krimin niemimaan takaisin valtaamista. Siihen liittyvänä Kertsin salmen ylittävän sillan tuhoamista - aluksi...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin mukavan pakkasaamun läsnäolon - hyvä niin. Hiukan lumitöitä myös tiedossa päivemmällä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan kohtapuolin hiukan puuhuoltoa. Olin taas opetustyössä - viime yönä unessani - kerroin esimiehelleni, että olen jo kolme vuotta sitten saavuttanut eläkeiän ja vielä olen täällä täysillä töissä. Kerroin antavani tilaa tämän kevään jälkeen nuorille. Esimieheni totesi:"Älähän nyt, kyllä sinua tarvitaan ja mistä me nyt tähän hätään saadaan sijainen." Niin muistutettakoon, että olen jäänyt eläkkeelle Ammattiopisto Lappiasta lokakuussa 2008. Kukaties nuo edellä mainitut unet hiipivät ajatuksiin näistä luottamustehtävistä. Meni ja tiedä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Vakavaa aamupohdiskelua - kyllä...

Tämän aamun Lapin Kansa-lehteä lukiessani kävi mielessä valittujen luottamushenkilöiden vastuut eri konserniyhtiöissä. Otin esiin Kemin kaupungin uuden konserniohjeen ja siitä luettelonomaisesti Kemin kaupungin määräysvallassa olevat yhteisöt eli tytäryhteisöt ja muut kytkökset... Konserniohje koskee kaupunkia ja sen tytäryhteisöjä sekä näiden tytäryhteisöjä. Osakkuusyhteisöissä kaupungin edustajien tulee pyrkiä siihen, että kaupungin konserniohjeen periaatteita noudatetaan myös näissä yhteisöissä. Kaupunkikonserniin kuuluvat tytäryhteisöt, joihin kaupungilla on kirjanpitolain 1 luvun 5 §:n tarkoittama määräysvalta. Kaupunkikonserniin kuuluvat seuraavat kaupungin määräysvallassa olevat yhteisöt eli tytäryhteisöt: Kemin Energia ja Vesi Oy Kemin Satama Oy Kiinteistö Oy Itätuuli * Ritikan Lämpö Oy * Kiinteistö Oy Merilänkulma Kemiläisten Vanhusten Asuntosäätiö * Kiinteistö Oy Kiveliönkoti Kemin Teollisuuskylä Oy Kiinteistö Oy Kemin Kauppapuisto Kemin Matkailu Oy * Kiinteistö Oy Kemin Matkailu * Sea Kemi Oy Kemin Keilatalo Oy Perämeren Jäähalli Oy Kemin Digipolis Oy Tietotalo Oy Kemin Sotainvalidien Palvelutalosäätiö Osakkuusyhteisöllä tarkoitetaan kirjanpitolain 1 luvun 7 ja 8 §:ien tarkoittamaa omistusyhteysyritystä ja osakkuusyritystä. Kaupungin osakkuusyhteisöjä ovat seuraavat yhteisöt: Meri-Lapin Vesi Oy Perämeren Jätehuolto Oy Säätiöt, joissa Kemin kaupunki on mukana Lounais-Lapin Ajoharjoitteluratasäätiö Meri-Lapin Työhönvalmennussäätiö Kulttuuri- ja tiedesäätiö Kemi 2000 Niin - edellä olevaan on pakko todeta, että "rönsyä" on ihan nokko. Liekö kaikki loppujen lopuksi tarpeellista...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta olen kertonut olevani kirjoittamatta lähestyvistä eduskuntavaaleista. Olen niistä "sauhunnut" jo ihan riittävästi mutta... Luin hetki sitten lööpistä: IS:n vaalitentti: SDP, vihreät ja vasemmistoliitto eivät suostu samaan hallitukseen perussuomalaisten kanssa. Kannatusmittausten suurin puolue kokoomus pitää hallitusovea auki eri suuntiin. Niin - hallituspohja on siten lähes "kirkossa kuulutettu", mutta kyllä kai nuo 02.04.2023 eduskuntavaalit on kuitenkin pakko pitää, jotta nuo 200 napinpainajaa saadaan valituksi. Niin - hallituspohja? Olisiko mitään seuraava: Kokoomus, SDP, Keskusta, Ruotsalainen kansapuolue ja Kristilliset.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Aamupäivällä hoitelen Pikkupuolen puuhuoltoa viemällä sinne kaksi-kolme ahkiollista koivuklapeja lämpenemään. Mahdollisesti myös piha-alueella lumihommia. Siinäpä sitä onkin työntouhua ihan nokko. Yritän poisoppia kirjoittamisen muun muassa Ukrainassa käytävästä Venäjän aiheuttamasta kansanmurhasta sekä Suomen lähestyvistä eduskuntavaaleista. Ne ovat asioita, joihin kirjoittamiseni eivät vaikuta millään tavalla. Yritän keskittyä asioihin, joihin voin henkilökohtaisesti vaikuttaa. Niitä on loppujen lopuksi aika vähän. Katsotaan, miten tämä päivä etenee...

On se ryötti hyvää, sanoisi kauan sitten edesmennyt katunaapurimme...

On se ryötti hyvää, sanoisi kauan sitten edesmennyt katunaapurimme... Niin mikä? Leivinuunissa paistettu/haudutettu leipäkuorella varustettu ahvenkukko. Kyllä. Sitä syö pitkään ja se on kertakaikkisen ruokaisaa. Saattaa olla, että ensi kesänä katiskat ovat enemmän vedessä kuin viime kesinä. Kukaties aina silloin tällöin "mainostamaani" ekokalastusta - jigiongintaa ja kesäpilkkimistä - tulee harrastettua enemmänkin, kun Joulupukki toi uusia vermeitä. Kyllä se Joulupukki kaiken tietää...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön mutta aikaisen heräämisen ja aamukahvittelun jälkeen pihalle. Etupihan lapioimiseen/kolaamiseen vierähti aikaa kolme varttia. Lunta sataa tuulen kanssa vähin koko ajan lisää. Viime viikolla sähkölietemme alkoi osoittaa vanhenemisen merkkejä lähinnä uunivastusten osalta. Ensimmäistä kertaa emme alkaneet kyselemään lieden korjaamista. Tänään asennetaan uusi, perinteinen 60 cm leveä UPO-liesi vanhan tilalle. Loppuiltapäivästä on lumihommia odotettavissa lisää. Kukaties lumilinkohommia. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Ensimmäinen Selkäsaarikäynti oli tänään sunnuntaina 08.01.2023 pääasiassa aamupäivällä. Ensimmäinen käynti on perinteisesti pikakäynti. Käymme lähinnä toteamassa, että kaikki on kunnossa. Vuodesta 2011 lähtien kaikki on ollut kunnossa, mutta tänään mökillä odotti yllätys. Mökin pohjoispuolen pihaterassin kulmassa ollut iso kuusi oli kaatunut mökin päälle. Jäljistä päätellen kaatuminen oli tapahtunut hitaasti, ei rytkäyttämällä. Sadevesikouru oli hiukan liikahtanut. Muut mahdolliset vauriot - huopakaton rikkoutuminen - selviää aikanaan, kun kuusi poistetaan >karsitaan, katkotaan/pätkitään polttopuumittaan... Lapioin lumet itään päin avautuvalta niin sanotulta Siniseltä terassilta, josko joku ohi hiihtelevä käy evästelemässä. Muuten ihan mukava reissu, tosin ilma oli turhan rankan puoleinen. Onneksi otin kännykkäkuvia menomatkalla, sillä pois tullessamme oli aika myräkkä. Välillä ei näkynyt sisäsataman rantaa ollenkaan. Yksi pilkkijä ja muutama moottorikelkkailija oli liikkeellä. Ei ollut vielä sen vertaa lunta, että kaupungin miehet pääsisivät latuja jäälle tekemään. Niin tuota kuusta ei ollut tarkoitus alkukesästä kaataa. Näkymä terassilta merelle avartui kummasti. Muutama kuva varmemmaksi vakuudeksi...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön mutta poikkeuksellisen aikaisin herätyn aamun tunteina pohdiskelemme aamupäivällä Selkäsaareen lähtemistä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Jos saareen lähdemme, koivuklapit ehtivät palaa hiilloksille ja saa piipun peltiä pienemmälle ettei lämpö karkaa "harakoille". Aloimme valmistautua saareen lähtöön. Ensimmäistä kertaa tälle talvelle. Menemme ilmeisesti sisäsatamasta jäälle ja siitä köpöttelemme suoraan saaren pohjoisrantaan ja nousemme ylös mökille... Katsotaan, miten päivä muutoin etenee.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen vilkaisin keittiön ikkunasta pakkaslukemia, -15 astetta Celsiusta. Kaunis ja tyyni pakkasaamu. Perinteisten aamutoimien jälkeen laitoin koivuklapit päärakennuksen takkapesään ja käyn myöhemmin hakemassa taas korillisen puita sisälle lämpenemään. Päätimme eilen varustautua ahvenkukon tekemiseen ottamalla muutaman pikku pussin ahvenia kodinhoitohuoneen pakastimesta sulamaan. Kalankäsittelyä tiedossa. Lähden kohtapuolin pistämään Pikkupuolen leivinuuniin tulet - pitkästä aikaa. Päivemmällä käymme katselemassa liesiasioita ja selvittämässä asennusta. Tänään ei ole oikeastaan mitään muuta erityistä tehtävää. Katsotaan, miten päivä etenee...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Alla oleva otsikko vilahti hetki sitten näkökentässäni: Ranskassa on astunut voimaan laki, joka kieltää kännyköiden ja tablettien käytön koulussa kaikissa tilanteissa, myös välitunneilla ja ruokatunneilla. Laki astuu voimaan syyskuussa 2018, kun Ranskassa alkavat koulut kesälomien jälkeen. Niin - en tiedä, mikä on tämän hetken tilanne Ranskassa tuskin ihan edellisen kaltainen, mutta otsikko sai minut muistelemaan edellistä elämääni eli amatillisen sektorin opetustyötä sekä järjestötyötä opetus- ja insinöörisektorilla. Lyhyesti: Olin Ammatillisten Oppilaitosetn Opettajien (AOO) hallitusjäsenenä 1990-luvun loppupuolella. Yhdistyksen hallitus ja valitut aktiivijäsenet tekivät vuosittain vajaan viikon pituisen opintomatkan tutustuen eri maiden ammatilliseen koulutukseen. Saadakseen uusia virikkeitä edunvalvontatoimintaan. Minun ensimmäinen opintomatkani oli Ranskassa, Pariisissa. Ensimmäistä kertaa matkalla ollut hallitusjäsen velvoitettiin tekemään matkakertomus. Minä tein sen tunnollisesti. Mikäli oikein muistan, sitä myönteisesti "puhuteltiin" liian pitkänä ja seikkaperäisenä. Oli niin tai näin, mutta eräs tutustumiskäynti jäi erityisesti mieleeni. Siihen maailman aikaan Suomessa tuskailtiin tietotekniikkalaitteiden huolimattomasta ja leväperäisestä käsittelystä ammatillisissa oppilaitoksissa. Tutustumiskäynnin kohteessa olevassa oppilaitoksessa jokaisessa tietokoneluokassa jokainen oppilas kuittasi hallintaan ottamansa tietokoneen - "ruutuvihkoon". Jokainen oppilas velvoitettiin ilmoittamaan mahdolliset viat laitteessaan. Yksinkertainen kontrolli, joka saamamme tiedon mukaan toimi, ei ongelmia. Samalla totesimme kyseisessä oppilaitoksessa olevan jo silloin tehokas kameravalvonta myös välituntitiloissa ja piha-alueella. Pienenä yksityiskohtana, kevennyksenä todettakoon/kirjoitettakoon, että ensimmäisen yön jälkeen minulta kysyttiin:"Saitko nukutuksi?" Hiukan kysymystä ihmetellen totesin:"Kyllä. Nukuin kuin tukki." Sain kuulla, että kämppäkaverini oli tunnettu erikoisen kovasta kuorsauksesta. Minua se ei häirinnyt...

Valta turmelee - kyllä...

Valta turmelee - kyllä... 75+ - ikäisenä olen vuosikymmeniä havainnut, että valta turmelee. Olen jopa tavannutkin monia sellaisia henkilöitä, joihin kyseinen toteamus on paikallaan. Vallan kahvaan päästyään monista tulee sietämättömän itsekkäitä ja ylimielisiä. He luulevat olevansa korvaamattomia. Sitä esiintyy politiikassa paikallistasolla, aluetasolla ja valtakunnan tasolla. Onneksi demokratiassa meille äänestäjille annetaan mahdollisuus vaikuttaa asiaan. Valitettavasti monissa vaaleissa puolue nimeltään Nukkuvat on vuodesta toiseen suurin vaikuttaja/epävaikuttaja. Diktatuurissa tätä mahdollisuutta ei käytännössä ole, se on nähty monesti. Tämä on juuri tällä hetkellä näkyvissä itänaapurissamme Venäjällä. Miten on mahdollista, että yhden henkilön peukalon alla on niin paljon valtaa? Se on käsittämätöntä, sitä ei kerta kaikkiaan voi ymmärtää. Onneksi näin ei jatku enää pitkään. Jonkinasteinen herääminen venäläisten keskuudessa on pakostakin edessä. Tuskin siihen vallankumousta tarvitaan, mutta Venäjän nykyhallinto ajaa koko maan pysyvään taantumaan. Venäjästä tulee hylkiövaltio vuosikymmeniksi, mikäli valta ei vaihdu - parempaan... Ken elää, hän näkee.