Aika kuluu ja me sen mukana - kyllä...

Aika kuluu ja me sen mukana - kyllä... Ei siitä niin kovin pitkää aikaa ole, kun kävelin kotoa Suhosen kaupan ja leipomon ohi radan yli reppu selässä Ritikan kansakouluun... Ei siitäkään, kun uudella, Haaparannalta ostetulla Rambler-merkkisellä punaisella pyörällä ajalin kotoa Sysimön kautta oppikouluaikana Kemin keskustaan Kemin lyseolle... Ei oikeastaan siitäkään, kun ajelin hopeanharmaalla Cresent-merkkisellä polkupyörällä Kemin keskustaan kirkkoa vastapäätä olleeseen tekuun... Ei siitäkään, kun vastavihittyinä muutimme Tampereelle - minä opiskelemaan Tampereen Teknilliseen Oppilaitokseen ja ja vaimoni Tampellan konepajan sairauskassaan töihin... Ei totta vie siitäkään, kun muutimme - vaimoni Tuula, poikamme Tommi ja minä - Tampereelta takaisin Kemiin - minä tekun päätoimiseksi tuntiopettajaksi... Ei siitäkään, kun muutimme Kaakkois-Suomeen Imatralle työn perässä - minä Imatran ammattikoulun ammattiaineiden opettajan virkaan ja tekun tuntiopettajaksi... Ei siitäkään, kun muutimme - vaimoni Tuula, poikamme Tommi ja Timo sekä minä - Lappeenrantaan/Taipalsaaren Saimaanharjulle - minä Lappeenrannan ammattikoulun ammattiaineiden opettajan virkaan... Ei siitäkään, kun palasimme taas takaisin Kemiin tälle paikalle, jossa isoisäni Aukusti Pyykkö on viljellyt maata ja johon rakensimme omakotitalon - minä Kemin ammattikoulun ammattiaineiden opettajan virkaan ja vähin tekun tuntiopettajaksi... Kemiin tulon jälkeen meidän - poikiemme ja vaimoni sekä minun - aika on käsitykseni mukaan kulunut kiivaasti. Aivan liian nopeasti. On monia tapahtumia, joita ei mielellään muistele, mutta on myös paljon todella myönteisiä tapahtumia, joita ainakin sitten vanhana on mukava muistella. Niin - olemme tälläkin paikalla jo asuneet yli neljäkymmentä vuotta. Se ei ole vähän sekään...