Hallituspalkkion kohtuullisuuden määrittelyn lyhyt oppimäärä
Viime päivien keskustelussa pörssiyhtiöiden hallitusjäsenten palkkioista on kysytty niiden kohtuullisuuden perään. Kuten hyvin tiedetään, kohtuullisuuden mittaaminen luotettavasti on jokseenkin mahdotonta, sille ei ole mitään mitta-asteikkoa. Tehtävän ylivoimaisuuden tiedostaen rakensin silti mittarin, jossa kohtuullisuudelle saatiin sitä kuvaava K-luku.
Yksinkertaisin tapa mitata palkkion kohtuullisuutta on suhteuttaa palkkio yhtiön markkina-arvoon. Tällöin kohtuullisuuden sijasta voisi puhua myös omistajaystävällisyydestä, sillä hallituksen palkkiot ovat yhtiölle kulu – toiselle pienempi, toiselle isompi.
Kun Helsingin pörssin suurimpien yritysten OMX25-lista (jossa muuten on vain 24 yhtiötä) järjestetään hallituksen puheenjohtajalle maksetun palkkion mukaan, selviää, että suurimpia palkkioita maksavat Nokia, Nordea, UPM, Stora Enso, Sampo ja Outokumpu.
Vastaavasti saman listan pienimpiä palkkioita hallituksen puheenjohtajalle maksavat YIT, Orion, Fortum, Outotec, Neste Oil ja Kone, jos listalta poimitaan kuusi pienimpiä palkkioita maksavaa yritystä.
Kohtuullisuutta kuvaava K-luku saadaan, kun hallituksen puheenjohtajan palkkio jaetaan yhtiön markkina-arvolla. Saatu suhdeluku kuvastaa suoraviivaisella tavalla yhtiön hallituksen puheenjohtajan tehokkuutta: mitä pienempi luku, sen parempi tehokkuus.
Valituista yhtiöistä tehokkaimmat ja omistajaystävällisimmät puheenjohtajat löytyvät Koneesta, Fortumista ja Neste Oilista. Niissä maksetaan pienimpiä palkkiota suhteessa markkina-arvoon. Kone on tässä joukossa selvä tähtiyhtiö maksaessaan kaikkein pienintä palkkiota. Asia vain korostuu, kun Konetta vertaa Sampoon ja Nordeaan.
Tehottomia ovat UPM, Stora Enso ja Outokumpu. Hallituksen puheenjohtajan palkkio on kussakin reilusti yli 100 000 euroa vuodessa, vaikka yhtiöiden markkina-arvot ovat valuneet OMX25-listan häntäpäähän. Palkkiotasossa näyttää säilyneen yhtiöiden muinainen suuruus.
Loput yhtiöt voisi luokitella neutraaleiksi. Ne ovat joko markkina-arvoltaan hyvin suuria ja maksavat siksi erittäin kovia palkkioita tai listan pienimpiä ja maksavat kohtuullisia palkkioita. Ohessa on taulukko OMX25-listan yhtiöistä K-luvun mukaisessa järjestyksessä.
Suuria hallituspalkkioita on perusteltu kysynnän ja tarjonnan periaatteella: päteviä henkilöitä ei saada, elleivät palkkiot ole kansainvälisesti kilpailukykyisellä tasolla. Raha on siis keskeinen kannustin olla käytettävissä jonkin suurehkon pörssiyhtiön hallitukseen. Olletikin tietenkin vasta sen jälkeen, että henkilöllä on jotain erityistä osaamista ja annettavaa yhtiölle.
Lisäksi palkkioiden puolestapuhujat ovat maininneet suuren vastuun, joka painaa pörssiyhtiön hallituksen jäsenten hartioita. Kun hallitus huolestuu pörssiyhtiön kannattavuudesta, ensimmäisenä potkut saakin yleensä hallituksen nimittämä toimitusjohtaja. Vasta viimeiseksi hallitus asettuu peilin ääreen.
Jos tämä kirjoitus olisi pörssiyhtiön laatima, tässä lukisi, että yllä esitetty voi pitää paikkansa tai ei. Missään tapauksessa yhtiö ei kuitenkaan ota mitään vastuuta kirjoituksen oikeellisuudesta eikä sen mahdollisesti kolmannelle osapuolelle syntyvästä mielipahasta.
