perjantai 30. tammikuuta 2015

Kohtuus kaikessa tai jotain sinnepäin...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta:

Näkökulmat  | 

Hallituspalkkion kohtuullisuuden määrittelyn lyhyt oppimäärä

Viime päivien keskustelussa pörssiyhtiöiden hallitusjäsenten palkkioista on kysytty niiden kohtuullisuuden perään. Kuten hyvin tiedetään, kohtuullisuuden mittaaminen luotettavasti on jokseenkin mahdotonta, sille ei ole mitään mitta-asteikkoa. Tehtävän ylivoimaisuuden tiedostaen rakensin silti mittarin, jossa kohtuullisuudelle saatiin sitä kuvaava K-luku.

Taulukko suomalaisten pörssiyhtiöiden hallitusjäsenten palkkioista ja ns. k-luvusta.
Kuva: Yle Uutisgrafiikka
Yksinkertaisin tapa mitata palkkion kohtuullisuutta on suhteuttaa palkkio yhtiön markkina-arvoon. Tällöin kohtuullisuuden sijasta voisi puhua myös omistajaystävällisyydestä, sillä hallituksen palkkiot ovat yhtiölle kulu – toiselle pienempi, toiselle isompi.
Kun Helsingin pörssin suurimpien yritysten OMX25-lista (jossa muuten on vain 24 yhtiötä) järjestetään hallituksen puheenjohtajalle maksetun palkkion mukaan, selviää, että suurimpia palkkioita maksavat Nokia, Nordea, UPM, Stora Enso, Sampo ja Outokumpu.
Vastaavasti saman listan pienimpiä palkkioita hallituksen puheenjohtajalle maksavat YIT, Orion, Fortum, Outotec, Neste Oil ja Kone, jos listalta poimitaan kuusi pienimpiä palkkioita maksavaa yritystä.
Kohtuullisuutta kuvaava K-luku saadaan, kun hallituksen puheenjohtajan palkkio jaetaan yhtiön markkina-arvolla. Saatu suhdeluku kuvastaa suoraviivaisella tavalla yhtiön hallituksen puheenjohtajan tehokkuutta: mitä pienempi luku, sen parempi tehokkuus.
Valituista yhtiöistä tehokkaimmat ja omistajaystävällisimmät puheenjohtajat löytyvät Koneesta, Fortumista ja Neste Oilista. Niissä maksetaan pienimpiä palkkiota suhteessa markkina-arvoon. Kone on tässä joukossa selvä tähtiyhtiö maksaessaan kaikkein pienintä palkkiota. Asia vain korostuu, kun Konetta vertaa Sampoon ja Nordeaan.
Tehottomia ovat UPM, Stora Enso ja Outokumpu. Hallituksen puheenjohtajan palkkio on kussakin reilusti yli 100 000 euroa vuodessa, vaikka yhtiöiden markkina-arvot ovat valuneet OMX25-listan häntäpäähän. Palkkiotasossa näyttää säilyneen yhtiöiden muinainen suuruus.
Loput yhtiöt voisi luokitella neutraaleiksi. Ne ovat joko markkina-arvoltaan hyvin suuria ja maksavat siksi erittäin kovia palkkioita tai listan pienimpiä ja maksavat kohtuullisia palkkioita. Ohessa on taulukko OMX25-listan yhtiöistä K-luvun mukaisessa järjestyksessä.
Suuria hallituspalkkioita on perusteltu kysynnän ja tarjonnan periaatteella: päteviä henkilöitä ei saada, elleivät palkkiot ole kansainvälisesti kilpailukykyisellä tasolla. Raha on siis keskeinen kannustin olla käytettävissä jonkin suurehkon pörssiyhtiön hallitukseen. Olletikin tietenkin vasta sen jälkeen, että henkilöllä on jotain erityistä osaamista ja annettavaa yhtiölle.
Lisäksi palkkioiden puolestapuhujat ovat maininneet suuren vastuun, joka painaa pörssiyhtiön hallituksen jäsenten hartioita. Kun hallitus huolestuu pörssiyhtiön kannattavuudesta, ensimmäisenä potkut saakin yleensä hallituksen nimittämä toimitusjohtaja. Vasta viimeiseksi hallitus asettuu peilin ääreen.
Jos tämä kirjoitus olisi pörssiyhtiön laatima, tässä lukisi, että yllä esitetty voi pitää paikkansa tai ei. Missään tapauksessa yhtiö ei kuitenkaan ota mitään vastuuta kirjoituksen oikeellisuudesta eikä sen mahdollisesti kolmannelle osapuolelle syntyvästä mielipahasta.

Ennalta odotettu Talvivaara-uutinen...

Ei kommentoitavaa...


Aamu-uutisia Pohjolan Sanomien nettisivuilta hiukan tuunattuna:


Päivitetty 30.1.2015 09:23, julkaistu 30.1.2015 07:07

Talvivaaran osakeyhtiö sai lisäaikaa



STT Helsinki
Espoon käräjäoikeus on myöntänyt lisäaikaa kaivososakeyhtiö Talvivaaran täydennetyn saneerausohjelman laatimiseen. Uusi takaraja on 13. maaliskuuta
Selvitysmies Pekka Jaatisen oli määrä jättää viimeistään tänään Talvivaaran emoyhtiötä koskeva täydennetty saneerausehdotuksensa Espoon käräjäoikeudelle.
Oman tiedotteensa mukaan Talvivaara selvittää erilaisia mahdollisuuksia osallistua uuden kaivosyhtiön toimintaan samassa yhteydessä, kun Talvivaara Sotkamon konkurssipesä päättää kaivostoimintojen myynnistä uudelle toimijalle.
– Talvivaaran toimiminen jatkossakin toiminnan jatkuvuuden periaatteella (going concern) ja täydennetyn saneerausohjelmaehdotuksen sisältö tulevat perustumaan siihen rooliin, joka yhtiöllä tulee mahdollisesti olemaan Talvivaaran kaivoksen tulevaisuudessa.
Talvivaaran rooli voidaan määrittää vasta, kun Talvivaara Sotkamon julkisselvittäjä on sopinut kaivoksen myynnistä ja kaivoksen liiketoiminnan jatkaja on tiedossa, tiedotteessa sanotaan.
Jaatinen esitti syyskuun lopussa jättämässään saneerausohjelmaehdotuksessa merkittäviä leikkauksia velkojien saataviin. Sittemmin yhtiön kaivostoimintaa pyörittävä tytäryhtiö Talvivaara Sotkamo on ajautunut konkurssiin.
Talvivaaran vielä saneerauksessa olevan emoyhtiön ja konkurssissa olevan tytäryhtiön Talvivaara Sotkamon kohtalot kietoutuvat tiiviisti toisiinsa. Emoyhtiön toiveena on ollut, että se olisi osa järjestelyä kaivostoiminnan jatkamiseksi Sotkamossa.
Kauppa yhtiön osakkeella on ollut keskeytyksissä marraskuusta lähtien.

Talvivaara-kello tikittää...


Uutta omistajaa etsitään kuumeisesti pesänselvittäjien toimesta ja yritetään ratkaista järkevällä, kestävällä tavalla vesiongelmat..


Talvivaaran nykyiset osakkeenomistajat "roikkuvat edelleen löyhässä hirressä". 


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Kotimaa  | 

Talvivaara Sotkamon rahat hupenevat – lisämiljoonia haetaan valtiolta todennäköisesti ennen vaaleja

Marraskuussa konkurssiin hakeutuneen kaivosyhtiö Talvivaara Sotkamon tie näyttää nousevan rahoituksen osalta pystyyn nopeammin kuin aiemmin arvioitiin. Valtio myönsi kaivosyhtiön konkurssipesälle 60 miljoonaa lisärahoitusta viime vuoden loppupuolella. Rahojen arvioitiin riittävän puoleksi vuodeksi, mutta yllättävät menoerät ovat syöneet varoja oletettua nopeammin.


Mika Lautanala.
Työ- ja elinkeinoministeriön Talvivaara-toimiston vetäjän Mika Lautanala. Kuva: Yle

Kaivosyhtiö Talvivaara Sotkamon kello tikittää. Konkurssipesän julkisselvittäjän mukaan ostajaehdokkaita on useita, mutta takeita kauppojen syntymiselle ei vielä ole.
Kaivosyhtiö on toiminut loppuvuodesta lähtien valtion lisärahoituksen turvin. Työ- ja elinkeinoministeriön Talvivaara-toimiston vetäjän Mika Lautanalan mukaan 60 miljoonan euron varat uhkaavat kuitenkin loppua oletettua aiemmin.
– Siellä on ollut erilaisia laitteiston huoltoon ja kunnostukseen liittyviä asioita, mitä on pitänyt ostaa. Viimeisenä tuli vielä 1,7 miljoonan euron ympäristövakuus, minkä he joutuivat maksamaan Kainuun ely-keskukselle. Kun tämmöisiä pieniä menoja on riittävästi, niin kyllä siitä kustannuksia kertyy, Lautanala kertoo.
Talvivaara-toimistossa pidetään erittäin todennäköisenä sitä, että ehdotus lisärahoituksesta tulee eduskunnan käsiteltäväksi vielä kevään aikana.
– Rahaa saatetaan tarvita ennen kuin uusi eduskunta on istumassa, minkä vuoksi tässä joudutaan varmaankin hakemaan lisärahoitusta ennen vaaleja, Mika Lautanala sanoo.
Mahdollisen lisärahoituksen euromäärä ei ole Lautanalan tiedossa, mutta hänen arvionsa tarpeesta liikkuu kymmenissä miljoonissa euroissa. Uudella päätöksellä voitaisiin pyrkiä kattamaan koko loppuvuoden rahoitustarve.
– Puhutaan varmaan vähintään saman suuruusluokan rahoista kuin aiemmalla kerralla.
Jos eduskunta hylkäisi Talvivaaran lisärahoituksen, seuraukset iskisivät työ- ja elinkeinoministeriön Talvivaara-toimiston mukaan loppukeväästä kaivosyhtiön ympäristöön.
– On hyvinkin todennäköistä, että vesiä ei pystyttäisi hallitsemaan siellä kaivosalueella. Ne alkaisivat tulvia yli, tai sitten jouduttaisiin ohjaamaan vedet sellaisille alueille, mihin ei ole ympäristölupaa, projektipäällikkö Mika Lautanala kuvailee riskejä.
Paperityöt lisäbudjetin valmistelun osalta kuuluvat valtiovarainministeriölle. Valtiovarainministeri Antti Rinne ei voinut kommentoida mahdollisen lisärahoituksen hakemista.

Sähköposti- ja puhelinhaku päällä - toistaiseksi turhaan...

Olen muutaman päivän ajan yrittänyt saada sähköpostin ja puhelimen välityksellä yhteyttä erääseen hyvin tuntemaani, työssä olevaan henkilöön.

Olen pyytänyt ottamaan yhteyttä. Erityisesti eilen aktivoiduinut sen verran, että soitin jopa hänen työnantajan keskukseen. Sieltä todettiin, että kyseisen henkilön pitäisi olla töissä. Keskuksesta yhdistettiin lisäksi etsimäni henkilön lähimmälle työtoverille/esimiehelle, mutta puhelu siirtyi tässäkin tapauksessa vastaajaan.

Kerroin puhelinvastaajaan nimeni ja asiani, lisäksi taisin todeta hiukan napakanpuoleisella äänenpainolla: "Kertokaa nyt ihmeessä, missä olette...!"

Mitään ei ole kuulunut. Vielä eilen illallakin olen yrittänyt yhteyttä tavoittelemaani henkilöön, edelleen tuloksetta. Puhelu siirtyi vastaajaan.

Kyllä minä ymmärrän, että työssä olevat ovat näinä aikoina kiireisiä. Heillä on niskanappia myöten työtä. Tuntuu kuitenkin siltä, että yhden sähköpostin lähettäminen tai puhelun ottaminen sentää kaiken kiireen keskelläkin olisi kohtuullista...

Yksi mahdollisuus luonnollisesti on sellainenkin vaihtoehto, että kyseinen henkilö ei jostain syystä halua kommunikoida kanssani.

Olen kauan sitten kirjoittanut artikkelin, mahdollisesti useitakin, joissa totean olevani sähköpostispitaalinen.
Sähköposteihini ei uskalleta vastata. Pelon syy saattaa olla, että joutuu töihin, ottamaan kantaa, "paljastamaan karvansa" ja/tai jotain vastaavaa - tiedä häntä...

Toisaalta olen usein kirjoittanut, että normaaliin yleissivistykseen kuuluu ehdottomasti vastata asiallisesti esitettyihin kysymyksiin, vaikka ne on esitettykin sähköpostin välityksellä.

Olen usein todenut, että käytän puhelinta erittäin vähän. En lörpöttele, en roiku puhelimessa.

Miksi?

Siksi, että siitä ei jää dokumentoitavia täpliä, "ei jää mustaa valkoiselle" niin kuin sähköpostissa.

Tänään en enää yritä ottaa yhteyttä. Tilanne on ohi - ainakin toistaiseksi... 




torstai 29. tammikuuta 2015

Taiteilija Jorma Kuula on kuollut...

Luin hetki sitten Pohjolan Sanomien neittilehdestä, että kemiläinen taidemaalari Jorma Kuula on kuollut 63-vuotiaana. Rauha hänen sielulleen...

En tuntenut häntä. Toki hänen taulunsa ovat tulleet jonkin verran tutuiksi. 

Olen vain kerran hänen kanssaan keskustellut. Se tapahtui taidemaalari Olavi Korolaisen kotona Takajärven Alaojankadulla suunnitellessamme neljän Kemin kuvataiteilijan taidenäyttelyä Muurmanskiin ja Severomorskiin Barentsin meren rannalle. Silloin elettiin kevättä 1994.

Edellä mainittu taidenäyttely toteutettiin alkukesästä 1994 Muurmanskissa. Mukana taidenäyttelyä pystyttämässä olivat Olavi Korolainen ja Anssi Hanhela, joka oli silloin Kemin kuvataiteilijoiden puheenjohtaja. Minä olin mukana yhteyshenkilönä/avustajana.

Muurmanskin taidemuseossa näyttelyssä oli Marika Hakalan, Olavi Korolaisen, Jorma Kuulan ja Anssi Hanhelan tauluja. He muodostivat MOJA-ryhmän. Muurmanskista taidenäyttely siirrettiin Severomorskiin kuvataideystäviemme Anatoly Sergienkon ja Ivan Voronin toimesta.

Edellä mainittuun taidenäyttelyyn liittyvät vaiheet ovat ikimuistettavia, todella vaiherikas seikkailutarina, josta voisi kirjoittaa vaikka kirjan...

Todettakoon, että vastavuoroisesti Severomorskista saapui Kemiin syksyllä 1994 kuvataiteilijoita pystyttämään taidenäyttelyn Pohjolan Sanomien ala-aulaan. Kuvataideryhmän johtajana oli Severomorskin kulttuuriosaston johtaja Olga Katsaran.
Taidenäyttelyn avasi silloinen Kemin kulttuuritoimenjohtaja Unto Käyhkö.

Siitä käynnistyi Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994 - joka jatkuu edelleen "säästöliekillä"...





Soppii eppäillä!

Mielenkiintoista! Että oikein houkutella täytyy ulkomaisia kykyjä suomalaisyritysten hallituksiin...

Soppii eppäillä! Päinvastoin minulla on tähän saakka ollut sellainen mielikuva, että mahdolliset ulkomaiset kyvyt "tulevat sutena" paikalle, sillä niin arvostettuja monet suuryrityksemme ovat - eikä siinä silloin muutaman tonnin tai kymppitonnin palkkioilla ole mitään merkitystä.

Elämme avoimessa, läpinäkyvässä globaalimaailmassa. Olisipa mukava saada palautteena mm. Solidiumin Järviseltä luettelo ulkomaisista kyvyistä, jotka ovat kieltäytyneet suomalaisyritysten hallituspaikoista liian alhaisten "kipurahojen" vuoksi. 


Ja toisaalta, eiköhän tuota asiantuntemusta löydy kotimaastakin ihan nokko...



Pätkä Helsingin Sanomien nettilehdestä hiukan tuunattuna:


Solidiumin Järvinen: Palkkiotaso haittaa kykyjen houkuttelua yhtiöiden hallituksiin

TALOUS 
JUSSI NUKARI / LEHTIKUVA
Solidiumin toimitusjohtaja Kari Järvinen puhui lehdistötilaisuudessa Helsingissä torstaina.
Solidiumin toimitusjohtaja Kari Järvinen puhui lehdistötilaisuudessa Helsingissä torstaina.
Valtion sijoitusyhtiön Solidiumin toimitusjohtaja Kari Järvinen sanoo, että suurten yritysten hallitusjäsenten palkkioiden taso on joissakin tapauksissa haitannut etenkin ulkomaisten kykyjen saantia suomalaisiin yrityksiin.
Järvinen otti kantaa palkkiokysymyksiin esitellessään torstaina yhtiön viime puolivuotiskauden tuloksia.

Jossittelua, joka realisoituu huhtikuussa 2015...

No sieltähän se tuli - pörssikurssi/osinkopettymys...

Olen käyttänyt omissa kommenteissani aika usein sanontaa: Kun mikään ei riitä...


Nettilainaus Kauppalehden sivulta:

Kommentti

Nokia järjesti osinkopettymyksen

Hyvää tulosta tekevä Nokia esittää yllättävän vaatimatonta osinkoa.
Kännykkäkatastrofista tervehtynyt Nokia tarjosi tänään omistajilleen sekä hyvää että huonoa. Hyvää oli yhtiön loppuvuoden vahva kehitys ja reipas tulosparannus edelliseen vuoteen verrattuna. Suuri pettymys oli sen sijaan yhtiön hallituksen esittämä osinkoehdotus, 0,14 euroa per osake.
Vaikka normaaliosinko nousi edellisen vuoden 0,11 eurosta muutaman sentin, osinkoehdotusta voidaan pitää kitsaana suhteessa yhtiön nykytilaan. Euromääräisesti yhtiö on jakamassa omistajilleen reilun 500 miljoonan euron osingon, mikä on vajaa puolet yhtiön viime vuoden tuloksesta.
Kitsaan osingon ymmärtäisi, jos Nokia olisi heikossa hapessa. Mutta nyt Nokian kaikki kolme eri liiketoimintasegmenttiä tekevät positiivista tulosta, yhtiö on taseeltaan vahva, yhtiö on myös nettovelaton, ja sen kassassa oli likvidejä varoja vuodenvaihteessa 7,7 miljardia euroa. Vaikka yhtiö maksaisi velkansa pois, niin kassaan jäisi vielä 5 miljardia euroa. Ylilikvidin ja pääomarakenteeltaan vinon yhtiön tulisi korjata tilanne ja palauttaa ylimääräisiä varoja osakkeenomistajilleen. Mitä järkeä on ylläpitää ylisuurta kassaa, kun korkotuotot ovat nykyisin nollatasoa?
Mitä tekee Nokian hallitus? Ehdottaa massiivista omien osakkeiden ostokampanjaa, johon Nokia aikoinaan tuhlasi miljardeja euroja ostamalla ylihintaan osakkeitaan markkinoilta.
Viime vuoden lopulla omia osakkeita ostettiin jo markkinoilta 427 miljoonalla eurolla. Nyt haetaan yhtiökokoukselta valtuutusta ostaa 365 miljoonaa omaa osaketta. Jos järkevämpiä investointikohteita ei ole, osakkeenomistaja niitä kyllä löytää, jos saisi niihin pääomia osinkojen muodossa. Nyt osakkeenomistajalle ei jää muuta mahdollisuutta kuin myydä osakkeitaan ja luopua osasta omistuksestaan. Harkitsen vakavasti.