Toimin taas Konsta Pylkkäsen välikätenä, jotta muutama ei-hesaria-lukeva saa kertauksena ajantasatietoa tämänhetkisestä kestoaiheesta - Ukrainan kriisi/sota. Alla oleva on suora nettilainaus Helsingin sanomista aika tavalla tuunattuna ...
PUTIN VALLASSA 15 VUOTTA
Ukrainan oranssi šokki muutti Putinin ulkopolitiikan
Ukrainalaisten toiveet maan uudistamisesta ja korruption kitkemisestä olivat olleet korkealla. Ovensuukyselyt ja mielipidemittaukset ennustivat länsimieliselle ehdokkaalle Viktor Juštšenkolle selvää voittoa.Marraskuussa 2004 oransseihin tunnusväreihin pukeutunut kansa valtasi Kiovan Itsenäisyydenaukion. Alkoi oranssiksi vallankumoukseksi nimetty kansannousu.
Kansan yllätykseksi vaalien voittajaksi julistettiin Moskovan tukema Viktor Janukovytš. Vaalivilppi oli räikeää.
Kansa vaati uusia vaaleja. Mielenosoittajien toive toteutui, mutta vain osittain.
Uusintavaalit järjestettiin, ja ne voitti länsimielinen Juštšenko. Vallanvaihto ei kuitenkaan muuttanut Ukrainaa: korruptio ja valtion kassaa ryöstävä eliitti jatkoivat pian kuin ennenkin. Janukovytš voitti seuraavat vaalit.
Venäjää oranssi vallankumous sen sijaan muutti, etenkin ulkopoliittisesti.
Itsenäisyydenaukion tapahtumia seurattiin Kremlissä järkyttyneinä. Toisen kautensa puoli vuotta aiemmin aloittanut presidentti Vladimir Putin syytti länsimaisia voimia suoraan vallankumouksen lietsomisesta.
"Oranssi vallankumous oli šokki Venäjän valtaeliitille ja presidentille", sanoo venäläinen politiikan tutkija Lilija Ševtsova puhelinhaastattelussa Moskovasta. Hän työskentelee yhdysvaltalaisen Brookings-instituutin tutkijana.
Oranssi vallankumous oli Ševtsovan mukaan käännekohta Venäjän ulkopolitiikassa: Kremlin välittämässä viestissä oranssi vallankumous oli synonyymi lännen sekaantumiselle muiden maiden asioihin. Lännestä alkoi piirtyä yhä selvemmin kuva vihollisena, ei kumppanina.
Myös ruotsalainen tutkija Gudrun Persson Ruotsin puolustusministeriön alaisesta tutkimuslaitoksesta FOI:stä arvioi, että Venäjän turvallisuuspolitiikka otti vuosina 2004–2005 uuden suunnan, erityisesti länteen suhtautumisessa. Oranssin vallankumouksen lisäksi myös Georgiassa ja Kirgisiassa oli samoihin aikoihin vallankumous.
"Värivallankumoukset toimivat Venäjän johdolle herätyskellona. Hallinnon säilyttämisestä tuli ykköstavoite", Gudrun sanoo.
"Venäjällä oli kuitenkin vielä tekemistä kotimaan ongelmien kanssa."
Moskova kamppaili yhä levottoman Pohjois-Kaukasuksen kanssa.
Beslanin koulukaappaus syyskuussa 2004 järkytti koko maata ja kiihdytti vallan keskittämistä Moskovaan. Putin lakkautti kuvernöörinvaalit ja otti parlamentin entistä tiukemmin ohjaukseensa. Vallan keskittämistä perusteltiin turvallisuudella.
Soraääniä hiljensi alati paraneva taloustilanne. Talouskasvu oli vuosina 2000–2007 keskimäärin seitsemän prosenttia, mikä näkyi ihmisten elintason kohentumisena.
Annettiin kuva, että vakauden pystyisi takaamaan vain Putin, vaikka talouskasvua ruokkikin pääosin öljyn hinnannousu eikä Putinin talouspolitiikka.
Nousukaudesta huolimatta värivallankumous herätti Kremlin sisällä pelkoa. Yhteiskunnan mielipidettä alettiin muovata Putinin vallan tukemiseksi.
Na{cechsi-nuoret ja muut Putin-mieliset nuorisojärjestöt luotiin torjumaan potentiaalisia värivallankumousajatuksia. Samalla perustettiin teko-oppositiopuolueita, kuten "Elämän puolue" ja "Isänmaa", jotka olivat todellisuudessa Kremlin käsialaa ja Kremlin ohjauksessa.
Syntyi käsite suvereeni demokratia, jonka arkkitehtina pidetään Putinin läheistä avustajaa, Kremlin "harmaaksi kardinaaliksi" kutsuttua Vladislav Surkovia. Hän on vaikuttanut Kremlissä vuodesta 1999 lähtien. Surkovin on väitetty ohjailevan Venäjän strategiaa myös Ukrainassa. Huhujen mukaan hän olisi osallistunut Krimin tai Itä-Ukrainan voimatoimien suunnitteluun. Totuuden tietää harva.
Varmaa on vain, että Surkov työskentelee Kremlin apulaiskansliapäällikkönä ja hänen vastuualueensa ovat entiset neuvostomaat, mukaan lukien Ukraina.
Suvereeniin demokratiaan on liitetty kotimaisen vallan keskittämisen lisäksi ajatus valtajärjestelmästä, joka on Venäjän – ei lännen – määrittelemä. Toisin sanoen: kenenkään on turha kertoa Venäjälle, miten toimia.
Ševtsovan mukaan Venäjän johdossa vahvistui oranssin vallankumouksen jälkeen halu palauttaa maan suurvalta-asema.
"Vuosina 2004–2007 poliittinen mentaliteetti kehittyi Kremlissä yhä epäluuloisemmaksi Yhdysvaltoja kohtaan. Johto tajusi, ettei se ollut valmis kohtelemaan Venäjää tasavertaisena kumppanina."
Länsi huomasi muutoksen turvallisuuspolitiikassa viimeistään vuonna 2007 Münchenin turvallisuuskokouksessa, kun Putin hyökkäsi Yhdysvaltain johtamaa maailmanjärjestystä vastaan.
"Yhdysvallat on ylittänyt valtuutensa kaikilla tavoilla. Tämä näkyy siinä, miten se tyrkyttää politiikkaansa muille maille taloudessa, politiikassa, kulttuurissa ja sivistyksessä. Kuka tästä pitää? Kuka on tähän tyytyväinen?" Putin laukoi Münchenissä länsijohtajien järkytykseksi.
Ševtsovan mukaan Georgian sota vuonna 2008 oli ensimmäinen konkreettinen näyttö Venäjän uudesta voimantunnosta ja halusta todistaa asemansa voimatoimin.
Venäjän näkökulmasta maa vain alkoi kohdistaa lähinaapureihinsa samanlaista sekaantumispolitiikkaa kuin Yhdysvallatkin. Siksi lännen kritiikki on torjuttu Kremlissä tekopyhänä.
Georgian sota paljasti kuitenkin suurvalta-ajattelussa yhden ongelman: Venäjän armeija oli auttamattoman kömpelö ja vanhanaikainen.
Armeijan uudistamista oli suunniteltu vuosia. Virallisesti reformi julistettiin alkaneeksi vuonna 2008, kun Putin nosti Dmitri Medvedevin presidentiksi.
"Georgian sota oli armeijauudistuksen kimmoke. Vaikka Venäjä voitti sodan, oli selvää, että asevoimat tarvitsivat ammattitaitoisempia ja nopeammin liikuteltavia yksiköitä", FOI:n Persson sanoo.
Uudistukseen liittyivät armeijan miesvahvuuden pienentäminen, koulutuksen lisääminen ja varustuksen modernisointi.
Vuonna 2011 reformiin alettiin ohjata tarvittavia varoja. Nyt Venäjä on jo kiilannut sotilasbudjetillaan Yhdysvaltojen ohi, jos sotilasmenoja verrataan bruttokansantuotteeseen.
Sotilasmenot vievät Venäjän budjetista yhä suuremman osan, vaikka virallisesti Venäjä ei myönnä käyvänsä sotaa Ukrainassa.
Ukrainan sota vuonna 2014 on osoittanut, että armeijauudistus onnistui ainakin osittain.
Reformin kohteena ovat olleet myös maan sotilastiedustelun GRU:n erikoisjoukot. Perssonin mukaan ne epäonnistuivat Georgian sodassa täysin.
Kuusi vuotta myöhemmin nähtiin, että GRU kykenee toimimaan menestyksekkäästi. Sen joukot olivat merkittävässä roolissa, kun Venäjä valtasi Krimin.
____________
"Naamioituneet pienet vihreät miehet"...
