Tuntuuko tutulta?

Tunnustan, että usein olen syyllistynyt kevyeen sopimusehtojen lukemiseen jos ollenkaan...

Ne ovat niitä "tiheään präntättyjä tekstejä", jotka aktivoituvat pääasiassa siinä tapauksessa, jos tulee ongelmia ja/tai tulkintaerimielisyyksiä.

Onneksi toistaiseksi näin ei ole käynyt - nyt on syytä koputtaa maalaamatonta puuta tai ainakin päätä.

Suoraa nettitekstilainausta hiukan muunneltuna:

Netin yleisin valhe: Olen lukenut sopimusehdot

TEKNIIKKA 5.11.2014 16:27 Päivitetty 6.11.2014 16:46

KOLUMNI

Petteri Järvinen 

Kirjoittaja on tietokirjailija, tietotekniikka-asiantuntija ja kolumnisti.

Internet on täynnä valheita. Yksi valheista on ylitse muiden, sillä se on omamme. Kuinka monta kertaa oletkaan rastittanut kohdan "Olen lukenut palvelun käyttöehdot ja sitoudun noudattamaan niitä", vaikka et todellisuudessa ole edes vilkaissut tekstiä? Luultavasti kymmeniä, ellei satoja kertoja.

Valehtelusta seuraa aina huono omatunto, mutta tässä tapauksessa siihen ei ole syytä. Kukaan ei jaksa perehtyä käyttäjäsopimuksen ehtoihin – ei edes Googlen juristi, jolta asiaa kerran kysyin. Tekstiä on kymmeniä sivuja ja kieli yleensä englantia. Lakitermit ja koukeroiset lauseet tekevät lukemisesta vaikeaa sellaisellekin, jolle englanti on äidinkieli.

Jokin aika sitten kerrottiin, miten lontoolaisen wlan-verkon käyttäjä sitoutui luovuttamaan esikoisensa palveluun. Ehdon tarkoituksena oli vain testata, miten moni oikeasti lukee sopimuksen. Harva luki, mutta nekään kuusi, jotka kuittasivat kaiken lukematta, eivät oikeasti joutuneet luovuttamaan lastaan.

SANOMA NETWORK OPTIMIZER

Sopimusehdoilla ei ole juurikaan merkitystä, sillä laki suojaa joka tapauksessa kuluttajaa kohtuuttomuuksilta. Vieraskielisen sopimuksen hyväksyminen ei voi velvoittaa mihinkään ja ainoa, mitä suomalaisen nettikäyttäjän tarvitsee noudattaa, on Suomen laki.

Mikäli kyseessä on ilmainen palvelu, sopimuksen rikkomisesta ei voi seurata sanktioita. Pahinta, mitä palvelu voi tehdä, on tilin sulkeminen, jolloin käyttö loppuu. Sekin voi tietysti olla kova rangaistus, varsinkin jos menettää tekstinsä ja kuvansa.

Facebook edellyttää vähintään 13 vuoden ikää (sopimuksen kohta 4.5), mutta sillä ei ole mitään keinoa varmistaa asiaa, eikä laki kiellä valehtelemasta henkilötietojaan. Niin ikään Facebook kieltää tuomittuja seksuaalirikollisia liittymästä palveluun (kohta 4.6), mutta tämänkin ehdon noudattaminen on käyttäjän itsensä varassa.

Toisin päin tilanne on hankalampi, sillä palvelun riidat käsitellään yhtiön omalla kotipaikkakunnalla. Facebookin tapauksessa (kohta 16.1) kiistat ratkaistaan Kalifornian osavaltion pohjoisalueen piirioikeudessa ja osapuolten välille syntyviä mahdollisia vaateita säätelevät kyseisen osavaltion lait.

Vaikka amerikkalainen nettipalvelu vastoin sopimustaan vakoilisi käyttäjiään, myisi heitä koskevat tiedot eteenpäin, hyödyntäisi aineistoa omiin tarkoituksiinsa ja lopuksi vielä sulkisi yksipuolisella ilmoituksella käyttäjän tilin, lähteekö joku meistä peräämään oikeuksiaan San Mateon oikeusistuimeen? Kuka meistä edes tietää, missä San Mateo sijaitsee, ja mitä oikeuksia Kalifornian laki antaa?

Ainoa, mikä pitää jenkkipalvelut ruodussa, on julkisuuden pelko ja amerikkalaisten käyttäjien oma valppaus. Kun Instagram pari vuotta sitten ilmoitti muuttavansa sopimusehtoja ja varaavansa oikeudet käyttäjien lähettämiin kuviin, ilmoituksesta nousi mediakohu. Instagram peräytyi nopeasti ja väitti kyseessä olleen pelkän väärinkäsityksen.

Raaka totuus on, ettei suomalaisella kuluttajalla ole mitään mahdollisuuksia amerikkalaista yritystä vastaan. Jos Facebook poistaa tilin ilman perusteluita tai vaikkapa oman virheensä vuoksi, ei meillä ole mitään keinoa valittaa asiasta. Hyttysen ääni ei kuulu taivaaseen.

Sopimusehdoista viis – ulkomaisten nettipalvelujen käyttö tapahtuu aina omalla vastuulla.

Kirjoittaja on tietokirjailija, tietotekniikka-asiantuntija ja kolumnisti.

Talvivaaran kolme vaihtoehtoa...

Otan jälleen alla olevan Helsingin Sanomien artikkelin selkänojaksi Talvivaara-asiassa.

Olen aikaisemminkin todennut, että luontevin ja varteenotettavin yhteistyötaho myös rahoituksen tilapäisjärjestelyissä olisi belgialainen kaivos- ja metalliyhtiö Nyrstar, joka on Talvivaaran suurin asiakas.

En edelleenkään jaksa uskoa/hyväksyä, että noin neljänkymmenen vuoden tuotantoon riittävät malmivarat jätetään jatkossa hyödyntämättä. Mikäli olen oikein ymmärtänyt kasoissa on yli miljardin euron edestä tavaraa ja prosessit toimivat ammatitaitoisen työvoiman turvin...

Helsingin Sanomien artikkeli tuunattuna:

 

Talvivaara voi saada uuden omistajan – kriisiyhtiön kolme vaihtoehtoa

HS:n tietojen mukaan neuvottelut 200 miljoonan rahoituksesta Talvivaaralle ovat pitkällä. Jos rahoitusta ei löydy, kaivos lakkautetaan.

TALOUS 7.11.2014 7:45

Heikki Arola

HELSINGIN SANOMAT

Petri Sajari

HELSINGIN SANOMAT

Sotkamossa sijaitseva Talvivaaran kaivos voi vielä selvitä erittäin vakavista vaikeuksistaan, jos neuvottelut uudesta rahoituksesta onnistuvat.

Helsingin Sanomien kahden toisistaan riippumattoman lähteen mukaan neuvottelut 200 miljoonan euron rahoituksesta ovat verraten pitkällä. 

Tytäryhtiön konkurssi olisi voitu estää, jos Talvivaara olisi saanut 20 miljoonan euron tilapäisen rahoituksen. Sillä se olisi voinut huolehtia velvoitteistaan noin kaksi kuukautta, jonka aikana neuvottelut 200 miljoonan euron rahoituksesta olisi ehkä saatu päätökseen.

Neuvottelut tilapäisestä rahoituksesta loppuivat myöhään keskiviikkona, koska valtio ei suostunut yksin myöntämään tilapäistä rahoitusta. Se vaati muita suuressa rahoitusjärjestelyssä mukana olevia osallistumaan tilapäiseen rahoitukseen 50 prosentin osuudella eli 10 miljoonalla eurolla.

Halukkuutta ei ollut, eikä valtio antanut periksi. Siksi Talvivaara Sotkamo ilmoitti varhain torstaina hakeutuvansa konkurssiin. Espoon käräjäoikeus asetti yhtiön konkurssiin tämän jälkeen.

Suuressa 200 miljoonan euron rahoitusjärjestelyssä ja tilapäisessä rahoituksessa yhtenä keskeisenä osapuolena on HS:n lähteiden mukaan belgialainen kaivos- ja metalliyhtiö Nyrstar, joka on Talvivaaran suurin asiakas. Valtio on osallistunut tiiviisti rahoitusneuvotteluihin, mutta se on noudattanut jo viime syksynä ilmoittamaansa linjaa: valtio osallistuu rahoitukseen vain, jos sen osuus on alle puolet.Talvivaara Sotkamon suurin osakkeenomistaja on 84 prosentin omistusosuudella Talvivaara. Osakkeista 16 prosenttia omistaa teräsyhtiö Outokumpu, joka ilmoitti keskiviikkona osavuosikatsauksessaan omistusosuuden olevan arvoton.

Talvivaaralla on edessään karkeasti kolme vaihtoehtoa.

1. Uusi rahoitus

Pörssissä noteerattu Talvivaara onnistuisi sittenkin hankkimaan rahoituksen, jolla se ostaisi tytäryhtiönsä Talvivaara Sotkamon liiketoiminnan ja keskeiset omaisuuserät. Kaivoksen toiminta jatkuisi. Vaihtoehdon toteutuminen edellyttää, että valtion osuus rahoituksesta on enintään 50 prosenttia. Neuvotteluita jatketaan lähiaikoina, mutta aika on niitä vastaan. Pörssiyhtiö Talvivaarakin on hyvin lähellä konkurssia.

2. Konkurssi

Pörssiyhtiö Talvivaara menee konkurssiin, jolloin valtio menettäisi noin 200 miljoonaa euroa. Valtion sijoitusyhtiö Solidium on sijoittanut Talvivaaran osakkeisiin 149 miljoonaa euroa ja valtion erityisrahoitusyhtiö Finnvera on antanut Talvivaaralle noin 60 miljoonaa euroa lainaa.

Pörssiyhtiön konkurssin jälkeen voidaan perustaa uusi yhtiö, joka ostaisi tytäryhtiön liiketoiminnan ja arvokkaimmat omaisuuserät. Uusi yhtiö olisi velaton, mikä voisi houkutella sijoittajia tai kaivosalan muita yhtiöitä rahoittamaan sitä. Se kuitenkin edellyttäisi, että vuosikausien vaikeuksien jälkeen sijoittajat tai kaivosalan yhtiöt uskoisivat varsinaisen kaivosliiketoiminnan olevan tulevaisuudessa kannattavaa.

3. LakkautusTalvivaara menee konkurssiin, eikä kukaan halua jatkaa kaivoksen toimintaa. Valtio ottaa kaivoksen vastuulleen ja lakkauttaa sen joko nopeutetussa menettelyssä tai hitaammassa menettelyssä, joka voisi kestää yli kymmenen vuotta.

Talvivaaran toimitusjohtaja Pekka Perä oli torstaina tiedotustilaisuudessa apeana.

"Vielä eilen meillä oli syytä uskoa, että Talvivaaralla on tänään rahaa toiminnan jatkoon. Aamulla selvisi, ettei ole. Vuosi on ollut raskas koko organisaatiolle. Kukaan ei odottanut, että olisimme päässeet näin pitkälle."

Uusi taskukalenteri - mahtavaa!

En kerta kaikkiaan voi olla innostumatta vuodesta, vuosikymmenestä toiseen uuden taskukalenterin saapumisesta postilaatikkoon!

Juuri tänään sain Insinööriliiton uuden kalenterin vuodelle 2015 lisätekstein Parempaan työpäivään.. Aikaisemmin työssä ollessani kalenteri tuli myös OAJ:n taholta...

Kalenterin kannessa aistin salkkua vasemmassa kädessä kantavan miespuolisen insinöörin tasapainottelevan trapestilla. Näin varmaan realilimaailmassa työelämässä on tilanne.

Itse olen ollut jo yli kuusi vuotta eläkkeellä. Miksi jaksan innostua uudesta taskukalenterista? 

Siksi, että revin käytössäni olevasta taskukalenterista menneet viikot. En siltä osin muistele menneitä. Loppuvuodesta henkilökohtainen taskukalenterini on varsin ohut. Tosin pöytäkalenterissani ovat tärkeimmät tapahtumat, jotka olen säilyttänyt ja niistä on ollut useastikin hyötyä. Pöytäkalenterini olen toistaiseksi säilyttänyt.

Monet käyttävät pöytätietokoneissa, kannettavissa, tableteissa ja älykännyköissä olevia kalenterimahdollisuuksia. Itse en ole niitä ottanut vielä käyttöön...

Toistaiseksi minulle on riittänyt perinteinen paperikalenterivaihtoehto.

Mitä minä sanoin...

Ajattelin alkuviikosta kirjoittaa tekstin otsikolla: Tyyntä myrskyn edellä liittyen Talvivaaran talouskurjimukseen, josta olen supermyönteisessä hengessä kirjoittanut aika monta artikkelia. Em. artikkeli jäi kirjoittamatta.


Tänään ja varmaan lähipäivinäkin revitellään Talvivaaran tytäryhtiön hakeutumisella konkurssiin. 

Yrityssaneerausta hoitanut asianajaja Pekka Jaatinen kertoo, että kaivosyhtiön rahoituspaketti kaatui loppujen lopuksi "mitättömään" summaan lyhyen aikavälin rahoituksesta.

Em. summa lienee muutamia, maksimissaan 10 miljoonaa euroa, jolla olisi rakennettu silta jatkolle.

Varmaan moni pienosakkeenomistaja saa kuulla lähiaikoina rikkiviisaita lausuntoja, jotka alkavat sanoilla: "Mitä minä sanoin...".

Olen aikaisemmissa teksteissäni painottanut, perään kuuluttanut Suomen valtion aktiivisempaa osuutta Talvivaara-asiossa - turhaan. Jokohan aika alkaa olla kypsä valtion mukaantuloon, sen aika näyttää.

Pienenä kevennyksenä tähän artikkeliin lisään, että kävin hetki sitten Kemin kulttuurikeskuksessa. Kaupunginkirjasto pitää aulan pikkuhyllykössä poistettuja kirjoja, joita voi kuka tahansa ottaa mukaansa - ilmaiseksi.

Kuinka ollakaan käteeni sattui Kalle Päätalon kirja nimeltä Myrsky koillismaassa. Se on aivan pakko lukea...
____________________________________________________________________________

Tämän päivän aikana on kuultu monia lausuntoja Talvivaaran tilanteesta. Päällimmäisenä, parhaana ratkaisuna on tuotu selkeästi esille toiminnan jatkaminen. Mistä löytyy se varteen otettava, luotettava ja osaava taho, joka ottaa vastuun Kainuun valmivarannon hyödyntämisestä?  
_____________________________________________________________________

Todettakoon, että löysin ilmaiskirjahyllyköstä vielä lisäksi Kalle Päätalon kirjan nimeltä Myrskyn jälkeen...

Nyt on hetkeksi aikaa luettavaa ja seurattavaakin.

Lauri I ja Lasse L Suomessa...

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n johtaja Lasse Laatunen jää eläkkeelle. Hänen vastuualueenaan ovat olleet työelämän lainsäädäntö, koulutus ja yritysturvallisuus.

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, hänen eläkkeellejäämisjuhliaan vietettiin tänään Eteläranta 10:ssä Helsingissä. Ainakin sellainen vaikutelma jäi katseltuani tänään pätkän TV 3:n klo 19 uutisia.
Paikalla oli mm. nykyinen työministeri Lauri Ihalainen, jonka näin pitkästä, pitkästä aikaa hymyilevän - hyvä niin.

Varmaan hymyn Laurin I:n suupielille toi ne lukuisat neuvottelut, myönteiset lopputulokset, joissa hän on ollut edellisessä työtehtävässään SAK:n puheenjohtajana Lassen L:n kanssa mukana.

Lauri I totesi, luonnehti, että Lasse L on uuttera työmyyrä, joka välttämättä ei ängennyt eturiviin...

Itse Lasse L kehui suomalaista työmarkkina- ja neuvottelujärjestelmää, ilmapiiriä: "Aina on tultu neuvotteluun, kun on toivottu/pyydetty. On parempi neuvotella kuin... "

Toivottavasti niin sanottu kolmikantajärjestelmä eli valtio ja työmarkkinaosapuolet hoitavat asiat näin jatkossakin.

Suomen Apteekkariliiton toimitusjohtaja Ilkka Oksala on nimitetty loppuvuodesta alkaen em. tehtävään...

Välikysymyskeskustelu Suomen eduskunnassa...

Eduskunta aloitti tänään keskiviikkona iltapäivällä keskustelun perussuomalaisten ja keskustan hallituksen talouspolitiikkaa koskevasta välikysymyksestä, jonka pontimena on luottoluokittajan päätös laskea Suomen pitkäaikaisen valtionvelan luottoluokituksen AAA-luokasta luokkaan AA+.

Seurailen aina silloin tällöin näitä eduskunnan lähetyksiä televisiosta ja tällä kerralla myös suoraan netin kautta.

Tunnustan, että en ole tähän saakka jaksanut pitkään seurata niitä. Miksi? Siksi, että hallitus/oppositio-ennakkoasetelma on niin selvä ennalta aistittavissa myös pidettävissä puheenvuoroissa.

Tällä kerralla jännitettä asiassa on lisää, koska hallituksesta on irtaantunut kaksi puoluetta, jäljellä ns. six-back-ryhmittymästä on siis neljä, pääpuolueina Kokoomus ja SDP..

Perjantaina suoritettava äänestys hallituksen luottamuksesta on tiukka. Todennäköisesti hallitus ei tähän kaadu, mikäli hallituksen taholta ei synny työtapaturmaa. Hallituspuoluejäsenten on syytä olla paikalla eikä saa seota napinpainalluksissa...

Todettakoon, että aika väritöntä tuo välikysymyskeskustelu on tähän saakka ollut kaiken kaikkiaan. Huomioni on kiinnittynyt siihen, että kaikilla kansanedustajilla ei käsitteiden perusterminologia ole hallussa.

 Mihin em. näkemykseni perustuu?

 Siihen, että eduskuntasalissa "väännetään tämän tästä rautalankamalleja" sanojen vahvistukseksi...

Suomalaisia sananlaskuja - Wikisitaatit...

Googlasin hetki sitten 

- ei kaikkia munia samaan koriin - niin ensimmäisenä luettelossa esiintyi otsikon teksti.

Sieltä löytyy aakkosjärjestyksessä aikamoinen määrä suomalaista kansanviisautta, jonkin verran myös aitoa, rahvaanomaista tyhmyyttäkin.

Miksi edellä mainitun - ei kaikkia munia samaan koriin - yleensäkin toin esiin? Syy liittyy pörssikurssien kehitykseen Suomessa. Olen seurannut aikani kuluksi, harrastuksena Helsingin pörsskursseja Kauppalehden sivuilta netin kautta. Seuraaminen netin kautta on erittäin vaivatonta, suorastaan helppoa - niin ja mielenkiintoista, kun vaivautuu lukemaan numerotietojen lisäksi pörssiasiantuntijoiden, analyytikkojen lausuntoja.
Kyseisiä lausuntoja on syytä lukea varauksellisesti, sillä ne ovat värittyneitä milloin mihinkin suuntaan....

Ei yllättävää...

Toimin jälleen välikätenä, sillä tiedän, että kaikki tämänkään tekstin lukijoista eivät lue Suomen ykkössanomalehteä, Helsingin Sanomia netistä eikä paperiversiona. Luettuani alla olevan artikkelin, kävi yksiselitteisesti mielessä: Ei yllättävää... 

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Ukraina lähettää lisää joukkoja suojaamaan idän tärkeitä kaupunkeja

Uudet yksiköt suojaavat kaupunkeja Venäjän tukemien kapinallisten mahdolliselta hyökkäykseltä.

ULKOMAAT 4.11.2014 19:42 Päivitetty 4.11.2014 20:00

Inka Kovanen

HELSINGIN SANOMAT

Ukraina lähettää lisää joukkoja suojaamaan Itä-Ukrainan tärkeitä kaupunkeja Venäjän tukemien kapinallisten mahdolliselta hyökkäykseltä. Asiasta kertoi Ukrainan presidentti Petro Porošenko tiistaina.

"Useita uusia [armeijan] yksiköitä ja ryhmiä on perustettu", Porošenko sanoi uutistoimisto Interfaxin mukaan.

Presidentin mukaan uudet yksiköt mahdollistavat puolustautumisen "mahdolliselta hyökkäykseltä Mariupoliin, Berdjanskiin, Harkovaan ja Luhanskin pohjoisosaan".

Porošenkon mukaan kapinallisten äänestys vaarantaa Itä-Ukrainan hauraan rauhan. Myös länsimaat pitävät äänestyksiä laittomina. Kapinallisia tukevan Venäjän mukaan vaalit olivat rehelliset.Porošenko kertoi asiasta Itä-Ukrainan kapinallisalueiden tilanteesta järjestetyn hätäkokouksen jälkeen. Presidentti kutsui kokouksen koolle sen jälkeen kun Donetskin ja Luhanskin alueille perustetut "kansantasavallat" äänestivät sunnuntaina itselleen uudet johtajat.

Porošenko vakuutti Ukrainan kuitenkin olevan sitoutunut syyskuussa solmittuun aseleposopimukseen.

"Ukraina kannattaa yhä vakaasti rauhansuunnitelmaa", presidentti sanoi. Hänen mukaansa Venäjän tukeman sopimuksen "muut osapuolet" eivät noudata velvoitteitaan.

Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg sanoi tiistaina, että Venäjän joukot ovat siirtyneet lähemmäksi Ukrainan rajaa. Stoltenbergin mukaan Venäjä myös jatkaa kapinallisten kouluttamista Itä-Ukrainassa.

"Venäjä jatkaa tukeaan kapinallisille kouluttamalla heitä, tarjoamalla heille varusteita ja maan itäosissa olevien venäläisten erikoisjoukkojen avulla", Stoltenberg sanoi AFP:n mukaan tavattuaan EU:n ulkopoliittisen korkean edustajan Federica Mogherinin.

Mogherinin mukaan kapinallisten järjestämät äänestykset vaarantavat mahdollisuuden rauhaan.

"Suurin vaara on, suljemme ikkunan kansainväliseltä vuoropuhelulta ja Venäjän kanssa käytävältä vuoropuhelulta", Mogherini sanoi uutistoimisto AFP:n mukaan.

Yli 4 000 ihmistä on kuollut taisteluissa Itä-Ukrainassa huhtikuun jälkeen.

Suomen valtio kaivoskaupoille - WHY NOT?

Luin alla olevan pätkän hetki sitten Kauppalehden sivuilta:

Valtio kaasukaupoilla

Kaasuyhtiö Gasum siirtyy yhä tiukemminSuomen valtion omistukseen. Fortum ja saksalainen EON kertoivat maanantaina myyvänsä osuutensa Gasumista valtiolle.

Kauppojen myötä valtion omistusosuus Gasumissa kasvaa nykyisestä 24 prosentista yhteensä 75 prosenttiin. Osakkeiden kauppahinta on noin 310 miljoonaa euroa.

____________________________________________________________________

Luin eilen hyviä perusteluja, miksi valtion kannattaa näin tehdä - hyvä niin,,,

Miksi Suomen valtio ei lähde mukaan voimallisemmin kaivoskaupoille?

Tällä hetkellä on tarjolla erinomainen ostokohde - Talvivaara - jolle valtion mukaan tulo nykyistä aktiivisemmin olisi kunnon "suonenisku" - ei "kuppaus" vaan todellinen lisäpotku ja lisäarvo.

Muistutettakoon, että Suomen valtio on jo tällä hetkellä Talvivaaran suurin omistaja Solidiumin kautta noin 15%:n osuudella. Osuutta voinee kasvattaa reippaastikin, eikä se maksa tämänhetkisillä pörssikursseilla "juuri mitään".

Kerran se kirpaisee...

Niin kuin jo aikaisemmin olen kirjoittanut, meillä on ollut pitkään käytössämme kesäauto ja talviauto. Kaksi vanhaa, luotettavaa palvelijaa.

Kesäautomme on VW Doppel TD vm. 1989, jolla on ajettu noin 300.000 km ja talviautomme Land Rover Freelander vm. 2000, jolla on ajettu noin 137.000 km. Varmaan molemmat autot ovat aika tuttuja kemiläisessä katukuvassa.

Olemme olleet tyytyväisiä autoihimme, ne ovat kohtalaisen edullisia käyttöautoja. Kuluvia osia niihin joutuu aina silloin tällöin ostamaan/vaihdattamaan niin kuin kaikkiin iäkkäisiin autoihin.

Vaihtoarvo em. autoilla on murheellisen alhainen, lähes olematon, joten täytynee sinnitellä niiden kanssa ainakin jonkin aikaa.

Itse otsikon asiaan: Kävin tänään aamusella viemässä entiselle opettajakollegalle, eläkeläiselle pakastimestamme kesällä onkimiani ahvenia ja yhden hauen, oli tyytyväinen viemisiini.

Takaisin kotiin ajellessani päätin tehdä poikkeuksellisen bensiinintäyttöoperaation talviautoomme. Tähän saakka olen "tiputtanut" tankkiin kerralla 15-30 litraa bensiiniä. Nyt pistin kerta laakista tankin täyteen.

"Kerran se kirpaisee!" ajattelin tankatessani. Olen ajatellut tähän saakka, että tankkaamalla vähän kerralla, tulee ajettuakin vähemmän...

Tosiasiassa ajamme nykyisin erittäin vähän – muutaman tuhat kilometriä vuodessa lähinnä kaupunki- ja lähialueajoa. Tuskinpa siinä tankissa olevan polttoaineen määrä paljoakaan käytännössä ratkaisee.

Toisaalta täydellä tankilla ja/tai ei ainakaan aivan tyhjällä tankilla ajellessa ei tarvitse jännittää turhaan mittaritaulun punavalojen vilkkumista...

Aasinsiltoja lukuhetkistä...

Kirjoittelin kauan sitten OAJ ry:n hallinnoiman OKKA-säätiön Ammattikasvatuksen aikakauskirja-julkaisuun ammatillista opetusta sivuavia tekstejä. Tekstini olivat hiukan toisentyyppisiä, mitä kyseinen tieteellinen julkaisu pääasiassa sisälsi. OKKA-säätiön silloinen johtaja, edesmennyt ystäväni Kimmo Harra, halusi julkaisuun osittain hiukan toisenkintyyppistä, rennonpuoleista tekstiä . Tekstejäni julkaistiin 2007-2010 välisenä aikana. 

Lähetin niitä hänelle aika monta, joista hän valitsi julkaistavaksi muutamia, luonnollisesti yksi teksti/julkaisu. Alla oleva teksti on yksi lähettämistäni, se on viimeinen julkaistuista.

OKKA-säätiön johtoon Kiimmo Harran jäädessä eläkkeelle valittiin 01.01.2011 alkaen Tuulikki Similä-Lahtinen Hämeenlinnasta. 

Teksti on blogikirjoitukseksi pitkä ja sisältää useita ns. aasinsiltoja...

Vanha tekstini:

AIKARATASTA KUN PÄÄSISI VÄÄNTÄMÄÄN ALUKSI TAAKSEPÄIN…

Olen kirjoittanut, oletettavasti muutaman lukijan mielestä (välistä omastakin mielestä) kirjoitellut viime vuosien aikana työurani, ammattiopettajataustani perusteella omakohtaisia näkemyksiä viime vuosikymmenien asioista – pääasiassa työhön ja työympäristööni liittyvistä asioista…

Välillä on käynyt mielessä, että pitäisi hakea näkemyksilleen, kirjoittelemiselleen hiukan laajempaa ja kaukaisempaa kaikupohjaa – perspektiiviä.

Lähinnä miten asiat olivat ennen, kauan sitten eli silloin, kun tässäkin artikkelissa olevat sanat eivät olleet edes jokapäiväisessä käytössä.

Puhumattakaan, että ammatteja oli vähän, käytännössä muutamia ja ammatteihin liittyvät käsitteet olivat vähäisiä, nykymittakaavassa jotakuinkin olemattomia…

Kyllä rehellisesti on tunnustettava, että aikaratasta kun pääsisi vääntämään aluksi taaksepäin – edes kerran ja kunnolla, samalla kurkkaamaan, mitä kaukaiset esivanhempamme touhusivat!

Arvelen, että monella tämän artikkelin lukijalla on ollut mielessä samantyyppisiä ajatuksia varsinkin iän karttuessa.

Jotenkin tuntuu, että tuo paluu, oikeastaan aikarataspistäytyminen kaukaiseen menneisyyteen poistaisi omasta elämästä turhat ja turhanpäiväiset rönsyt jokapäiväisestä, arkisesta aherruksesta.

Elämä oli silloin kauan sitten pääasiassa erittäin pelkistettyä ja yksinkertaista.

Kerron hiukan vuodenvaihteen tapahtumista:

Lueskelin kauan sitten kirjailija Veikko Huovisen Puukansan tarinan. Todella mielenkiintoinen tarina, kirja, joka hiukan – ainakin omasta mielestäni – avarsi omaa paradigmaani eli käsitystä ympäröivästä maailmasta, sen raadollisesta yksinkertaisuudesta mutta toisaalta taas äärettömän mielenkiintoisesta monimuotoisuudesta. Kirja antoi ajattelemisen aihetta.

Se toi esiin muun ohessa elämän satunnaisuuden ja sen, miten vähästä kaikki on kiinni ja että kaikella, aivan kaikella on syy-seuraus-suhteensa.

Me emme omassa toiminnassamme tee mitään, mikä ei jossain vaiheessa putkahda esiin tavalla tai toisella.

Suomalainen sanonta: ”Perästä kuuluu!” sanoi torventekijä, on kiistaton tosiasia.

Kirjaa lukiessani vahvistui myös se, että – tämä on puhtaasti henkilökohtainen tulkintani arvostetun kirjailijan teoksesta – kaikki elämässä on loppujen lopuksi puhdasta sattumaa, vaikka me mielellään muuta ajattelemme...

Se siitä aasinsiltana seuraavaan…

Jostain syystä minulla on ollut lukematta Väinö Linnan 3-osainen kirjasarja Täällä Pohjantähden alla, vaikka olen toki katsonut ja aikanaan televisiosta nauhoittanutkin siitä tehdyn televisiosarjan. Kirja on pyörinyt viime aikoina radiossa kuunnelmana ja siitä on tehty uusi elokuvaversio, joka ilmeisesti tulee kohta televisioonkin ja/tai nettiin katseltavaksi.

Kirjoitin Joulupukille toivomuskirjeen asiasta ja kuinka ollakaan, kyseinen kirjasarja oli kohta minun luettavissa, paikallinen divari toimi ansiokkaasti pukin apurina. Otin hiukan varaslähdön lukuasiassa jo ennen joulua ja sain hetki sitten koko 3-osaisen kirjasarjan luetuksi – kannesta kanteen ja kohtalaisen huolella…

Henkilökohtaisena mielipiteenäni totean, että kyllä Täällä Pohjantähden alla hakkaa mennen tullen em. Puukansan tarinan, mutta on avoimesti todettava, että ne painivat aivan eri sarjassa.

Näin vuoden vaihduttua taas kerran uuteen/ollen ilmeisesti tätä artikkelia julkaistaessa jo aika pitkällä, voi vain toivoa, että Täällä Pohjantähden alla kirjasarjan tyyppisiä – negatiivisia tapahtumia – ei tämän eikä seuraavienkaan suomalaissukupolvien tarvitse kokea. Kirjaan mahtuu paljon myös positiivista, mm. perususkoa tulevaisuuteen. Jo kirjasarjan alussa: Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi.

Nimenomaan taloudesta, jokapäiväisestä toimeentulosta aiheutuva epäoikeudenmukaisuus, kiistaton vääryys, aiheellinen katkeruus kytee varmasti näennäisen tyynen pinnan alla monien ihmisten ajatuksissa Suomessakin. Yhteiskunnan turvaverkot ovat tällä hetkellä kovilla ja turhan repaleiset globaalisessa kvartaalikohelluksessa…

Edellinen oli toinen aasinsilta varsinaiseen asiaani:            

Lueskelin toiseen kertaan Kemin Kotiseutu- ja museoyhdistyksen

teoksen Kemin asutuksen historiaa. Se perustuu Martti Helistön kirjoituksiin.

”Teos kertoo Kemin tienoiden asutuksesta, vanhoista suvuista, niiden perinnönjaoista, käräjöinneistä, tavoista ja menoista sekä tapakulttuurista ynnä vallasta ja vallankäytöstä, ihmisen asemasta lähes neljän vuosisadan ajalta, heidän vahvuuksistaan ja heikkouksistaan, maallisen ja kirkollisen voiman törmäyksistä.” toteavat teoksen toimittajat Elsi ja Ossi Liiten…

Miksi minua kyseinen julkaisu, teos erityisesti kiinnostaa?

Syy on yksinkertainen, siinä on muutamia kohtia, jotka liittyvät esivanhempieni elämään, vaikka he ovat isäni puolelta tulleet Kemin seudulle Kainuusta vasta 1800-luvun loppupuolella. Äitini puolelta esivanhempani elämä on sijoittunut pääasiassa Kemijokivarren Törmän seudulle, osittain Tervolaan huomattavasti pitempään.

Kiinnostukseni kohde em. teoksessa on lähinnä Pekka Tuhkanen.

Miksi?

Siksi, että hän oli isoisäni, Aukusti Pyykön eno, siis äidin veli, joka todennäköisesti omalta osaltaan on oleellisesti vaikuttanut siihen, että isoisäni on aikanaan siirtynyt Kainuusta, Kuhmon Lentiirasta Kemiin...

Niin ja myös siihen aivan ehdottoman varmasti, että juuri minä Aki Aarre Olavi Pyykkö tätä artikkelia kirjoitan/kirjoittelen!

Ossi Hedmanìn kirjoittamassa Kemin historia-kirjassa, 1-osassa on tarina Pekka Petter Tuhkasesta, Laitakarin sahan työntekijästä.

”Pekka Tuhkanen uutterana, taitavana ja kykenevänä ihmisenä teki töitä Laitakarin sahamiljöössä edeten loppujen lopuksi kyseisen sahan inspehtoriksi, isännöitsijäksi eli sahan johtajaksi.”

”Hän toimi saarella sekä kaupungissa, Sauvosaaressa kauppiaana, jolle inhimillisyys luotonannossa ja luottamus sahatyöntekijöihin on tarinoiden mukaan ollut silmiinpistävää.

Pekka Tuhkanen osti Laitakarin höyrysahan perustajalta, oululaiselta Johan Gustav Bergbomilta Sauvosaaresta Kemin kaupungin tontin nro 1.

Pekka Tuhkanen rakennutti em. tontille useita rakennuksia vuonna 1875...

Kyseinen Bergbom oli saanut kyseisen tontin Kemin kaupungilta yhden 1 markan muodollisella kauppahinnalla. Pekka Tuhkanen osti kyseisen tontin itselleen kahdensadan markan kauppahinnalla, mutta se ei köyhää kirpaissut, sillä Pekka Tuhkanen oli siihen aikaan Kemin neljänneksi varakkain henkilö!”

Kyseinen paikka tunnetaan nykyisin Kemin Kaupungin edustustiloina ns. Jänkälänä. Oikeastaan kyseinen paikka olisi nimettävä uudelleen tontin alkuperäisen rakentajan mukaisesti Tuhkaseksi.

Syy, miksi Pekka Tuhkasen tarina minua kiehtoo, on mm. siinä, että hän oli ilmeisesti toiminnoissaan aikaansa edellä, josta on osoituksena mm. hänen neuvottelemansa metsäkaupat Kemijärven Isokylän metsänomistajien kanssa.

Väitetään, että kyseinen metsäkauppa on silloisen Laitakarin sahan omistajan, Kemi Oy:n koko historian ajan ehdottomasti parhain metsäkauppa, metsäkauppa, jonka arvoa ei aluksi ymmärretty.

Pekka Tuhkasella oli merkittäviä kiinteistö- ja maaomaisuuksia, jotka viime kädessä ohjautuivat Kemin kaupungin/valtion omistukseen, koska hänellä ei ollut perillisiä. Minulle on jäänyt mielikuva Pekka Tuhkasesta hyvänä ihmisenä, yrityksensä ja elinyhteisönsä eteen tekevänä henkilönä – todellisena ammattimiehenä. Ne ovat asioita, joita kenen tahansa on syytä arvostaa.

Kemin asutuksen historiaa – teoksessa on toisaalta kovia, tunteettomia elementtejä, jotka ovat tyypillisiä myös tämän ajan raadollisessa nykymenossa.

Mutta onneksi teos sisältää myös sellaisia inhimillisiä, empaattisia pehmoelementtejä, joita moni – minä mukaan lukien – toivoo/olettaa/luottaa käytännön elämässä vielä nykyaikanakin löytyvän.

Luku- ja pohdiskeluterveisin

Aki Pyykkö

Opetusalan eläkeläinen Kemistä