tiistai 28. lokakuuta 2014

Ei mitään uutta kotirintamalta...

Kirjoitin muutama viikko sitten artikkelin - politiikka on aaltoliikettä - se on ollut sitä aina...

Liiallisten henkilövaihdosten myötä Kokoomus saa kokea aaltoliikkeen osaltaan ja alla olevan imagotutkimus rassaa lisää: Tietty, kiistaton korskeus ja ylmielinen vouhotus tulee voimakkaasti pintaan.

Eduskuntavaalit lähestyvät, paniikki kukaties alkaa hiipiä kokoomuspäättäjien puseroon...

Nettilainausta Ylen Uutissivuilta:

Puolueiden imagotutkimus: Kokoomus entistäkin ylimielisempi

Kokoomuksen julkinen kuva on ylimielisempi kuin kertaakaan 2000-luvulla, kertoo Yle Uutisten käsiinsä saama puolueiden yhteinen imagotutkimus.

Alexander Stubb ottamassa kännykkäkuvaa. — Kokoomusta ylimielisenä puolueena pitävien osuus on kasvanut hieman viime keväästä. Kuva: Yle

Puolueet ovat jo vuosia teettäneet yhdessä omaan käyttöönsä selvityksiä julkisesta kuvastaan kansalaisten keskuudessa. Tuorein TNS Gallupin kysely tältä syksyltä paljastaa, että peräti 60 prosenttia vastanneista pitää kokoomusta ylimielisenä.

Luku on puolueen korkein tällä vuosituhannella ja ylivoimaisesti suurin kaikista puolueista. Keväällä ennen Alexander Stubbin valintaa puoluejohtajaksi tätä mieltä oli 58 prosenttia vastanneista.

Kokoomus on aina ollut ylimielisen maineessa, mutta vielä pari vuotta sitten lukema jäi alle 50 prosentin. Toiseksi ylimielisin puolue on kansalaisten mielestä perussuomalaiset. Näin ajattelee 32 prosenttia vastanneista.

Grafiikka puolueiden ylimielisyydestä. — Kuva: Yle

Päähallituspuolueet hankaluuksissa

Kokoomuksen helmasynteihin luetaan ylimielisyyden lisäksi nyt myös kansalaisten etujen vastainen toiminta ja luottamuksen puute.

Yhtään helpommalla ei selviä johtoporrastaan uusinut SDP. Sen leimaavimpana ominaisuutena nähdään nyt taitamaton johto. Myös SDP kärsii luottamuspulasta ja sitäkin vaivaa käsitys etujen vastaisesta toiminnasta.

Samat ongelmat heijastuvat myös perussuomalaisiin, mutta kansalaisten kielteiset näkemykset muun muassa puolueen ylimielisyyttä kohtaan ovat lieventyneet.

Keskustalta sujuu nyt kaikki

Puolueiden mielikuvamittauksen selkeä voittaja on keskusta, jolta tuntuu nyt onnistuvan kaikki. Se nousi imagovertailun kärkeen keväällä 2013 ja sen jälkeen puolueeseen liitetyt myönteiset mielikuvat ovat vain vahvistuneet.

Keskustan hyväksi luetaan nyt aiempaa selvemmin järkevät ja toteuttamiskelpoiset ideat, vetovoimainen johto ja lisääntynyt luottamus.

TNS Gallup haastatteli 1 003 äänestysikäistä kansalaista syys–lokakuun vaihteessa. Tutkimuksen virhemarginaali on kolme prosenttiyksikköä suuntaansa.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Oppia ikä kaikki...

Kerroin viikko sitten, että pulpettiveneemme ( Bella 470 R + Suzuki DT 40C) siirrettiin Kemin Hahtisaaresta syyshuoltoon Prima-Rautaan Karjalahdelle. Tänään olen hakenut sen talvisäilytykseen kotipihallemme Haukkariin.

Hakiessani trailerin päällä olevaa yhdistelmää jututin huoltomies-Samia ja yrittäjä-Ristoa, koska alkusyksystä oli moottorin käyntiinlähtöongelmia ilmojen kylmetessä.

Samin mukaan käynnistyksessä ei ollut mitään ongelmia. Samasta asiasta Riston kanssa huoltolaskua makseassani juteltiin. Risto kysäisi: "Oletko käyttänyt kyseisen moottorin sähköryyppyä käynnistettäessä?"
Asia tuntui minusta uudelta, joten Risto sanoi: "Minäpä näytän sen toiminnan sinulle, mennään pihalle."

Risto kytki käynnistysavaimen paikoilleen ja pyysi kuuntelemaan. Hän painoi avainta ja koneesta kuului naksahdus, hän toisti toimenpiteen...

Niinpä! Minulla heti kävi mielessä, että edellisen omistajan käynnistysohjeet olivat menneet osittain ohi korvieni ja/tai en ollut riittävän hyvin lukenut Suzukin manuaalia, ohjekirjaa.

Kotiin palattuani otin esiin ohjekirjan ja hain kohdan kylmän moottorin käynnistys.

Nyt seuraavana pieni tunnustus:

Olen lukenut huolimattomasti ohjekirjan. Toki saattaa olla, että en ole lukenut seuraavaa tekstiä ollenkaan: Käynnistä moottori kääntämällä avainta oikealle painaen sitä samalla sisään.

Olen käännellyt avainta vähän samalla tavalla kuin autoa käynnistettäessä. Oppia ikä kaikki, sanotaan, kyllä kai se on niin sitten.

Onpahan mukava lähteä alkukesästä 2015 liikkeelle, kun oleellinen perusasia on hallinnassa. Todennäköisesti kone pärähtää taas käyntiin kertalaakista niin kuin edellinen omistaja minua aikanaan ohjeisti.

Joku lukijoista saattaa ajatella, johan vähäpätöisestä asiasta kirjoitit, tosi vähäpätöistä ja turhanpäiväistä!

Ei minusta, päinvastoin: Ottakaa opiksi, lukekaa ohjekirjat - eukäteen riittävän huolellisesti.

Toivottavasti itse muistan näin tulevaisuudessa toimia. Se kyllä kannattaa...

…

Meri-Lapin tulevaisuus...

Käväisin hetki sitten vastaamassa Meri-Lapin kehittämiskeskuksen sivuilla alla olevaan kyselyyn. Toivottavasti mahdollisimman moni tämän talousalueen asukkaista näin tekee.

Kuntajakoselvittäjille, Mäkitalolle ja Ruotsalaiselle löytynee kyselyistä hiukan kättä pitempää ja selkänojaa.

Kyselyyn on mahdollisuus vastata Kemin, Keminmaan, Simon, Tervolan, Tornion ja Ylitornion kotisivuilla.

Asian - kuntajakoselvityksen ja siihen aikanaan saatavat kuntapäättäjien vastaukset - tekee yhä mielenkiintoisemmaksi se, että kuntien talousluvut vuodelta 2014 ovat murheellista jopa synkkää luettavaa. Missään kunnassa ei voi henkseleitä paukutella.

Kyselyn ohjeistusteksti Meri-Lapin kehittämiskeskuksen kotisivuilla:

Kartoitamme lokakuun aikana Meri-Lapin asukkaiden näkemyksiä kuntajakoselvityksestä. Kerro siis kantasi ja vaikuta Meri-Lapin tulevaisuuteen vastaamalla tähän kyselyyn. Se on avoinna 27.10.-10.11.2014.

Mene tästä kyselyyn: https://www.webropolsurveys.com/S/A4522F51319C4BAA.par

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Mäkihyppyartikkeli vuodelta 2008...

Niin kuin Sinä satunnainen/vakituinen blogitekstieni lukija olet aistinut, kirjoitan silloin tällöin sivulleni vanhoja tekstejä. Alla oleva teksti on kohta ajankohtainen, sillä pakkasia, lumia ja talvea tässä jo odotellaan.

Vanha teksti vuodelta 2008 muuttamattomana:

MÄKIHYPPYAJANTASAA…

Lahdessa Salpausselän mäkihyppykilpailu keskeytettiin sunnuntaina 02.03.2008 huonojen
hyppyolosuhteiden vuoksi, asiaan palataan Puijon kisoissa Kuopiossa, jos ilmat sen
sallivat. Em. tyyppinen asia ei enää ole edes uutinen - Suomessakaan…

Olen kauan sitten kirjoittanut nimimerkkikirjoituksia mäkihyppyolosuhteiden kehittämisestä
ärsyynnyttyäni mm. Saksan mäkiviikkojen kohta joka toisen kilpailun keskeytykseen tai
siirtämiseen seuraavalle päivälle.

Milloin tuulee kummulla takaa liikaa, milloin tuuli pyörii montussa oikukkaasti, milloin
yleensäkin tulee liikaa, milloin sataa lunta/räntää/vetää, milloin lähtölavaa
nostetaan/lasketaan, milloin mitäkin! Kilpailuja on usein siirretty seuraaviksi päiviksi.
Lisäksi on sattunut useinkin, että kilpailu on jopa ratkaistu yhden laskukierroksen
perusteella!

Ilmasto-olosuhteet ovat yksinkertaisesti muuttuneet ja siksi on etsittävä aivan uusia
ratkaisuja, mikäli lajia, mäkihyppyä tulevaisuudessa on tarkoitus kilpailumielessä
harjoittaa.

Suomen Hiihtoliitto tukee vastikään tehdyllä päätöksellään Kemijärven Suomutunturin
lentomäkihanketta. Ylitornion Aavasaksan hanke kärsi välierätappion…
En tunne mäkihyppyasiaa muutoin kuin luonnonolosuhteiden osalta.

Mäkihyppy on saatava kilpailulajina ”sisähallilajiksi”, jolloin kaikille hyppääjille taataan
tasavertaiset olosuhteet.

Siksi Aavasaksa-projekti on mielenkiintoinen! Siinä on sopivan realistista lievänluovaa
hulluutta, jota kaivataan, jotta jotain uutta vihdoinkin mäkihyppyrintamalla syntyy ja loppuu
ainainen niuhotus luonnonolosuhteiden vaikutuksesta lopputulokseen.

Nykyaikana tekniikkaa hyväksi käyttäen voidaan taata jokaiselle mäkihyppääjälle
täsmälleen samanlaiset hyppyolosuhteet, jolloin samalla ainainen jossittelu kilpailun
”oikeasta voittajasta” jää myös sivuun.

Onko se todella mahdollista? Kyllä!

Rakennetaan Suomeen monimuotoinen Aavasaksan suunnitelmien tyyppinen
mäkihyppyhalli, jossa järjestetään kaikki maailman merkittävimmät mäkihyppytapahtumat yksikön valmistuttua.

Kyseinen mäkihyppyhalli suunnitellaan sekä ylä- että alamäen osalta niin, että siinä
voidaan kohtuudella hypätä turvallisissa olosuhteissa 60-180 metrin hyppyjä ja
muunneltuna harrastaa pienimuotoista laskettelua ympäri vuoden.

Tuuliolosuhteet eli sopivat, oikeansuuntaiset nosteet taataan nykyaikaisella, huippuunsa
viritetyllä puhallintekniikalla.

Varsinaiset lentomäkijutut voidaan edelleenkin järjestää niissä muutamissa
luomumäkihyppypaikoissa, joita tämä marginaalinen laji ilmeisesti tarvitsee...

Pohdiskeluterveisin entinen mäkihyppykatselija
Aki Pyykkö
Kemi

Hesaritekstiä kohta häiriöksi saakka...

Minkä sille voi, kun tykästyy johonkin lukemaansa. Tällä kerralla en voinut kerta kaikkiaan olla lainaamatta vastaavan päätoimittajan Kaius Niemen tekstiä, pääkirjoitusta. Siinä on selkeää asiaa.

Kevään 2015 eduskuntavaalien halituksen ei kannata tavoitella ohjelmassaan "kaikkea maan ja taivaan väliltä" -vähempikin riittää. Kyllä tässä alkaa tulla vähitellen takaraivoon ajatus: Punamultaa pukkaa...

Asiasta toiseen:

Ukrainassa juuri tällä hetkellä on kansa vaaliuurnilla. TV-uutisten mukaan valinnanvaraa puolueiden suhteen riittää - kaikkiaan viitisenkymmentä eri puoluetta.

Onneksi meillä Suomessa on noin viidennes edellisestä ja niitäkin on ihan liikaa. Mielestäni meille riittäisi viisi puoluetta, joista tärkeimmät olisivat: Oikeisto-, keskusta- ja vasemmistopuolue ja pari muuta "koontipuoluetta". Edellisissäkin on valinnanvaraa ihan riittämiin...

Nettilainaus hiukan "mainosriisuttuna" Heslsingin Sanomista:

Vaivaako hallitusta väärä vaalitulos vai selkeyden puute?

PÄÄKIRJOITUS 26.10.2014 9:11

KOLUMNI

Kaius Niemi HELSINGIN SANOMAT

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja.

Voiko vaalitulos olla "väärä"?

Voi olla. Näin sanoi eräs johtava virkamies, joka pohti tulevia eduskuntavaaleja kuluneella viikolla. Hän ei ollut huolissaan siitä, mitkä puolueet keräisivät eniten ääniä. "Väärällä" tuloksella hän tarkoitti perinteisen kolmen suurimman puolueen blokin hajoamista.

Vanhastaanhan Suomea hallittiin kahden päähallituspuolueen ja muutaman pienemmän puolueen voimin. Kolmas suurin jäi tai jättäytyi oppositioon. Kaava toistui ennen viime vaaleja kuin kello.

Nykyisen hallituksen vaikea ja haparoiva taival tunnetaan hyvin. Piinallisen yksityiskohtainen 90-sivuinen hallitusohjelma laadittiin pitämään laajapohjainen koalitio hallinnassa. Eläkepäätös syntyi tänä syksynä, mutta selkeä suunta on puuttunut. Viimeiset kuukaudet uhkaavat jäädä vaalivankkureiden ohjastamiseksi, vaikka aikaa ei olisi hukattavissa kuukauttakaan Suomen ohjastamisesta.Liian monta tasavahvaa puoluetta voisi johtaa jälleen samaan lopputulokseen kuin edellisissä vaaleissa. Syntyisi liian monen puolueen hallitus, liian monimutkainen hallitusohjelma ja niiden myötä nykyisen kaltainen kyvyttömyys toteuttaa isoja tarvittavia muutoksia seuraavan vaalikauden aikana.

Voisiko sosiaali- ja terveysuudistus jäädä tällä vaalikaudella toteutumatta? Siihen ei olisi varaa. Äänestäjät saattavat lopultakin arvostaa enemmän isoja päätöksiä ja niiden toimeenpanoa kuin vaalien alla tapahtuvaa perinteistä irtopisteiden keräämistä.

Vaalitulos ei voi olla "väärä". Suomalaiset äänestävät kuten parhaaksi katsovat. Puolueiden keskinäiset koot voivat kaikin mokomin muuttua edellisiin vuosikymmeniin verrattuna. Pikemminkin kannattaa miettiä sitä, miten seuraava hallitus – millä tahansa kokoonpanolla – pystyy välttämään edellisen kauden sudenkuopat. Se on mahdollista, jos huomiota kiinnitetään riittävästi hallitusohjelman laatimiseen ja ammattimaisempaan johtamiseen.

Vuonna 2008 Sitran silloinen innovaatiojohtaja Mikko Kosonen arvioi Suomen ketteryyttä. Kouluarvosanaksi hän antoi seitsemän. Valtionhallinto oli Kososen mielestä "uskomattoman siiloutunut".

Ministeriöiden rajat ylittäviä isompiä hankkeita oli vaikea toteuttaa. "Hallitusohjelmassa sanotaan, että tehdään tätä ja tätä, mutta toimeenpanoon ei ole resursseja – siilot hoitavat jos ovat hoitaakseen", Kosonen luonnehti Helsingin Sanomien haastattelussa.

Yli kuutta vuotta myöhemmin asiat ovat edenneet vain vähän, mutta ympäröivä todellisuus on muuttunut sitäkin enemmän. Suomella ei mene hyvin. Tilannetta ei helpota ulkomaailman taloudellinen ja turvallisuuspoliittinen epävakaus. Sitran yliasiamieheksi edennyt Kosonen antaa Suomen ketteryydelle arvosanaksi enää kuusi.

Hänen ja professori Yves Dozin tänä syksynä julkaisema raportti kehottaa poliittisia puolueita selkeämpään strategiseen ajatteluun. Kaksikko ehdottaa uudelle hallitukselle 3–5 suurta tavoitetta, jotka muodostaisivat suunnan maan johtamiselle.

Puolueet laatisivat vaalien alla omat suuntansa Suomelle aikaisempaa selkeämmin. Vaalikamppailu käytäisiin puolueiden strategisten ohjelmien eroista. Vaalien jälkeen puolueiden ohjelmat sovitettaisiin yhteen ja niistä muodostuisi hallituspuolueiden yhteinen strateginen ohjelma. Lopuksi tärkeimmiksi luokitellut asiat purettaisiin konkreettisiksi tavoitteiksi, ja mikä tärkeintä, toteuttaminen aikataulutettaisiin.

Hallitusohjelmassa ei pitäisi määritellä keinovalikoimaa vaan pitäytyä tavoitteissa, Kosonen sanoo. Hyvällä johtajuudella keinot kyllä löytyvät. Myös hallinto tulisi uudistaa reippain ottein.

Samansuuntaisiin ajatuksiin päätyi keskushallintouudistusta pohtiva parlamentaarinen komitea väliraportissaan tiistaina. Hallitusohjelmat yksinkertaisemmiksi, parempaa reagointikykyä vaalikauden aikana ja enemmän yhteistyötä ministeriöiden välillä. Uskallusta ruotsalaiseen yhden yhtenäisen valtioneuvoston malliin ei komitealla ollut.

Entä ministerien määrä? Matti Vanhasen ajoista määrä on vähentynyt. En silti kadehdi pääministeriä, jonka "johtoryhmä" koostuu yhteensä peräti 17 ihmisestä.

Kaius Niemi kaius.niemi@hs.fi
Twitter: @kaiusniemi
Kirjoittaja on vastaava päätoimittaja.

Vanha teksti kissoista ja oravista muutaman vuoden takaa...

Alla oleva teksti on siltä ajalta, kun kulkukissat olivat tontillamme ongelma, on osittain vieläkin.
Sitten tulivat oravat. Niitä näyttää tällä hetkellä olevan kaksi, kova talvivarastojen, käpypiilojen rakentelu on käynnissä.

Vanha teksti:

KOTINURKKAORAVAT, NUO HERTTAISET RIIVIÖT?

Kirjoitin kauan sitten artikkelin: SAATANA! TONTTI TÄYNNÄ KISSANPASKAA
Muistaakseni se jossakin lehdessä julkaistiin otsikolla: VOI HIMSKATTI SENTÄÄN,
KISSAT PISUVAT JA KAKKIVAT TONTILLAMME

On kevät, lumet sulavat, kesä tulee kohinalla, jolloin talven tapahtumat tulevat esiin.
Tontillamme on liikkunut aikaisempia vuosia vähemmän kissoja, joten odotan, että aivan
joka neliömetrillä ei ole kissojen jätöksiä. Jos niin, niin hyvä niin…

Mutta entä nuo ”kotinurkkaoravat”, nuo herttaiset riiviöt?

Mitä Google sanoo asiasta esimerkiksi hakusanalla eläinsuojelulaki - oravat? Löytyihän
sieltä tavaraa, tekstiä, vaikka muille jakaa.

Kiinnitin huomiota mm. seuraavaan:

Onko kesäruokinta luonnoneläinten hyvinvoinnin kannalta suositeltavaa?
Pitää paikkansa, että kesäruokinta ei ole oraville tai linnuille tarpeen. Ne löytävät kyllä
luonnosta ravintonsa.

On mahdollista, että pesimäaikaan linnuille tarjottu helppo siemenravinto heikentää
poikasten selviytymistä ja kasvua, koska luonnossa ne saavat myös hyönteisravintoa,
minkä osuus ravinnosta voi vähentyä ruokinnan vuoksi. Esimerkiksi harakasta on
olemassa tutkimustulos, jonka mukaan auringonkukansiemenet ja pähkinät olivat
poikasille haitallisia.

Oravista vastaavia tutkimuksia ei ole tiedossamme, mutta on syytä ottaa huomioon se,
että erittäin kesyiksi käyneet oravat saattavat käydä erittäin röyhkeiksi ja tunkeutua
asuntoihin sisälle. Tämä taas ei varmasti kaikkia ihmisiä miellytä, ja oravia voidaan
hätistellä ja karkottaa myös kyseenalaisin keinoin.

Kannattaa huomioida myös se, että eläimiä olisi ruokinnan aloitettuaan ruokittava joka
ikinen päivä. Myös eläinten jälkeläiset ja niiden jälkeläiset tulevat oppimaan olemaan
riippuvaisia päivittäisestä ruokinnasta. Vastuu on siis suuri ja jatkuu hamaan
tulevaisuuteen.

Ymmärrän toki, että ajatus kesäruokinnan lopettamista tuntuu surulliselta, sillä oravat ovat
hyvin kauniita ja mielenkiintoisia seurattavia. Eläinten kesäruokinta olisi kuitenkin hyvä
lopettaa, kun ruokaa on luonnossa paljon tarjolla. Talvella ruokinnan voi taas aloittaa.
Ruokinnan voi lopettaa niin ettei enää vie uutta ruokaa ruokintapaikalle, mutta antaa
eläinten syödä jo siellä olevat muonat loppuun.

Niinpä!

Erittäin kesyiksi käyneet oravat saattavat käydä erittäin röyhkeiksi ja tunkeutua asuntoihin
sisälle.

Tontillamme on hyvä, monipuolinen puusto, vaikka iäkkäitä puita on jouduttu kaatamaan.
Tontillamme on liikkunut useiden vuosin, oikeastaan vuosikymmenien ajan oravia.
Lukumäärä on vaihdellut havaintojeni mukaan kahdesta kuuteen. Lukumäärää ovat
pitäneet toistaiseksi kurissa lähinnä paikallinen liikenne ja kissat.

Oravat ovat takavuosina pysyneet pois rakennuksista. Vuoden parin aikana olemme
havainneet, että niitä alkaa pesiytyä rakennusten ullakolle nimenomaan talviaikaan.

Olen saanut asiallisia ohjeita paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä pariinkin kertaan.
Ensi kesänä tavoitteeni on ratkaista em. kiusallinen ongelma.

Pohdiskeluterveisin
Aki Pyykkö
Kemi

Odotettavissa sikakallista tumpelointia...

Olen seurannut vuosien, oikeastaan vuosikymmenien aikana kohtalaisen tarkkaan Suomessa vallinneen niin sanotun kolmikantasopimusjärjestelmän toimivuutta.

Kolmikannalla yleisesti tarkoitetaan valtiovallan, käytännössä kulloisenkin hallituksen, työmarkkinaosapuolten: työnantajajien ja työntekijöiden etujärjestöjen välistä neuvottelukäytäntöä.

Vuosien saatossa on tämän tästä saatu seurata itse neuvotteluja, mutta myös nimenomaan eräänlaista jälkipyykkiä neuvotelluista sopimuksista.
Sopimuksenteon jälkeen ei aina, oikeastaan lähes koskaan löydy yhteistä kaiken kattavaa näkemystä, mistä on loppujen lopuksi sovittu.

Suomessa tämänhetkiseesä taloudellisessa tilanteessa kipeästi kaivataan suuria rakenteellisia uudistuksia. Mikäli em. käsitteen alle vähääkään kuuluvat lähitulevaisuuden kuntaliitos-/kuntajakojatkaisut, sote-ratkaisut, eläkeratkaisut, jne. , niin tästä takuuvarmasti vuosikausia näemme päivittäin eräänlaista televisionäytelmää - jatkosarjaa uutisten ja ajankohtaisohjelmien yhteydessä.

Tästä eteenpäin arvelen pidettävän kymmeniä ettei peräti satoja erilaisia/eri työryhmien
palavereja, joissa edellä mainittuja rakenteellisia uudistuksia pohditaan ja muokataan lopulliseen muotoonsa.

Ilmeisesti tästä eteenpäin näemme myös joka ainoassa television uutislähetyksessä pätkän jostakin neuvottelu- ja/tai allekirjoitustilaisuudesta, jossa järjestöjohtajat kirjoittivat nimikirjoituksiaan sopimuspapereihin – uskossa/harhauskossa, että olemme sopineet jotakin uutta. Samassa lähetyksessä saamme oletettavasti asiaan liittyvänä myös valtionvallan näkemyksen kulloiseenkin asiaan.

Siihen se yhteisymmärrys sitten todennäköisesti päättyykin. Tuskin on muste sopimuspapereissa kuivunut, kun asiasta aletaan julkisesti riidellä…

Sekä työnantaja- että työntekijäpuolella, keskusjärjestöillä on pilvin pimein lakimiehiä
sopimuksia värkkäämässä.

On käsittämätöntä, että Suomessa, suomenkielellä ei saada sellaista yksiselitteistä tekstiä aikaan, että sen kanssa voidaan jatkossa sovussa elää. Aina sama juttu! Riitelyä, riitelyä ja riitelyä!

Itselleni on muodostunut sellainen käsitys, että loppujen lopuksi yksituumaisuutta ei
halutakaan yksiselitteisesti saada aikaan, vaan halutaan – sopimuskauden väliaikana –
työllistää nuo edellä mainitut, sikakovapalkkaiset lakimiehet.

Varmaan monet aidot = oikeat ammattijärjestöihmiset ovat perijuurin turhautuneet asiasta.

Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen ja vielä kerran Väyrynen...

Minun oli pakko lisätä otsikkoon tuo - ja vielä kerran Väyrynen, jotta teksti erottuisi aikaisemmasta artikkelistani.

Kun Paavo Väyrystä kuuntelee tai hänen sanomisistaan lukee lehdistä, tulee väistämättä mieleen edesmennyt, armoitettu suomalainen pilapiirtäjä Kari Suomalainen. Karilla oli kynä mutta myös sana hallussaan.

Hän muun muassa totesi nostaessaan oikean käden keskisormen pystyyn: " Olen aina oikeassa ja kaksikymmentä vuotta aikaani edellä!"

Sama "vika" saattaa olla Meidän Paavollamme. "Eihän Paavo tyhmä ole, päinvastoin, mutta hänellä on äärimmäisen kova, timantinkova ja kyltymätön vallanhalu, ettei hän välillä tunnu pysyvän pukunsa sisällä!" sanoi hänet hyvin tunteva ei-keskustalainen...

Hän lisäsi: "Eiköhän tämä rähmällään olo itään päin ala riittämään, siirrytään nykyaikaan, reaalimaailmaan! Toivottavasti Paavokin sen jossakin vaiheessa ymmärtää."

Paavon toimintaa, edesottamuksia olen sen verran seurannut, että hän jos kuka löytää sopivan valtapolkureitin, "porsaanreiän", mikäli Keskusta menestyy kevään 2015 eduskuntavaaleissa.

Reilusti ja avoimesti hän tuntuu reittinsä jo etukäteen ilmoittavankin. Varmaan reitille löytyy kapuloita rattaisiin..

Hiukan tuunattu nettiartikkeli Helsingin Sanomista:

Paavo Väyrynen haluaa ulkoministeriksi ja kehuu nykyistä ministeriä Erkki Tuomiojaa

KOTIMAA 25.10.2014 8:25

Juha Roppola

HELSINGIN SANOMAT

Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen (kesk) tutkii mietteliäänä Juha Sipilän Nato-lausuntoa. Kulmat ovat kurtussa, kun epäilevä katse käy keskustan puheenjohtajan ajatusten kimppuun.

"Tarvitaan varmaan keskustelua", hän toteaa.

Sipilä sanoi perjantain Talouselämä-lehdessä, että Suomen kanta puolustusliitto Naton jäseneksi hakemiseen pitää jättää auki. Hänen mukaansa "raudan saanti" olisi Naton jäsenenä kriisitilanteessa paremmin turvattu.

"Paasikiven linjan" puolustajaksi ilmoittautuneen Väyrysen maailmankuvaan Nato-jäsenyyden myönteisten puolien esiin tuominen istuu huonosti.

Puolueensa kunniapuheenjohtaja haluaa muistuttaa, että keskustan kannan sotilaalliseen liittoutumiseen voi muuttaa vain puoluekokous.

Puheenjohtaja Sipilän mukaan keskusta on kuitenkin mukana vain sellaisessa hallituksessa, joka jättää Naton suhteen liikkumavaraa.

Nato-jäsenyyden hakemisen estävästä hallitusohjelmakirjauksesta tulisi erityisen tarpeellinen, jos kokoomus olisi mukana seuraavassa hallituksessa.

"Pääministeri Alexander Stubb ajaa Suomen Nato-jäsenyyttä määrätietoisesti ja keinoja kaihtamatta. Jos kokoomus on hallituksessa, hän on pää- tai ulkoministeri."

Väyrynen näkisikin seuraavan hallituksen ulkoministerinä mieluummin itsensä. Ulkoministeriö on Väyryselle tuttu paikka, sillä hän on hoitanut tehtävää 1970-luvulta alkaen neljässä eri hallituksessa. Vuodet 2007–2011 hän toimi ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä.

Ennen ulkoministerinpestiä hän haluaa takaisin puolueensa sisäpiiriin. Välineeksi Väyrynen on keksinyt keskustan puoluevaltuuston, jolle puolue valitsee pysyvän puheenjohtajan.

Kun Väyrynen ilmoittautui ehdokkaaksi, puoluejohdosta korostettiin uuden tehtävän hakevan muotoaan. Sen suoma läsnäolo-oikeus keskustan puolue-elimissä sai kuitenkin Väyrysen asettumaan ehdolle.

"Jos minulla olisi mahdollisuus osallistua puoluehallituksen lisäksi myös työvaliokunnan kokouksiin, voisin siellä antaa panokseni Juha Sipilän tueksi. Koen, että se saattaisi olla hyvinkin tarpeen."

Suomen ulkopoliittisesta linjasta Väyrynen on hyvin huolissaan. Hänestä se myös riippuu liiaksi siitä, kuka on äänessä.

"Ukrainan kriisin yhteydessä on käynyt ilmi, että meillä on aika suuria näkemyseroja. Ennen muuta se näkyy ulkoministerin ja pääministerin kannanotoista ja toiminnasta. Näyttää olevan myös niin, että pääministerin ja presidentin välillä on erilaisia näkemyksiä ja linja on erilainen."

Väyrysen näkemyksen mukaan ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) on suhtautunut Venäjän-vastaisiin pakotteisiin selvästi pidättyvämmin kuin pääministeri Stubb.

"Minun mielestäni Erkki Tuomioja on toiminut tämän Ukrainan kriisin yhteydessä mallikelpoisesti. Itse olisin toiminut varmasti hyvin samalla tavalla."

Politiikka meni hänen mukaansa pieleen jo kauan ennen Ukrainan kriisiä – tarkemmin vuonna 2008. Hänen mukaansa Venäjä olisi silloin pitänyt ottaa mukaan EU:n itäisen kumppanuuden ohjelmaan.Ukrainan sodassa pakotteilla ei Väyrysen mukaan ole myönteisiä vaikutuksia. Pakotteet eivät kuitenkaan olisi EU:n Venäjän-politiikan ensimmäinen virhe.

"EU-ministerivaliokunnassa asiasta keskusteltiin, ja minä ehdotin, että Venäjä otettaisiin mukaan ainakin tarkkailijana."

Väyrysen ajatus ei maistunut silloin ulkoministerinä toimineelle Alexander Stubbille.

Jos Väyrystä olisi kuunneltu, olisi hänen itsensä mukaan saatettu välttää sellaisen vastakkainasettelun syntyminen, joka lopulta johti Ukrainan sotaan.

Vaikka lännen valinnoilla on Väyrysen mukaan vaikutusta Venäjän kielteiseen kehitykseen, Venäjän voimapolitiikalta ja kansalaisvapauksien rajoittamiselta ei voi ummistaa silmiään.

"Eihän Krimin haltuunottoa voi hyväksyä. Tai jos ihmisoikeusjärjestö Memorial pyritään lakkauttamaan, sitä täytyy arvostella. Täytyy kritisoida sitä, mitä on tarve kritisoida."

Veikkauksen nettijalkapalloa...

Olen seurannut jonkin verran Veikkauksen sivuilla nettijalkapalloa ja pelaillut livenä pienin panoksin lähinnä Englannin, Ranskan, Saksan, Espanjan ja Italian pelejä. Toki jonkin verran kotimaisiakin pelejä.

Pääsääntöisesti olen päässyt aistimaan upeaa jalkapalloa myös niin sanottua potkupalloa.

Lähinnä viimeksi mainittujen pelien yhteydessä olen ihaillut eräiden pelaajien ilmiömäisiä näyttelijäsuorituksia.
En lakkaa ihmettelemästä, miten esim. pelaaja voi pikku kosketuksen vastustajalta saatuaan kieriskellä niin pitkään - ruudulta katsoen jopa viisikin metriä. Liike-energian ei uskoisi riittävän niin väkkärämäiseen pyöriskelyyn. Todennäköisesti sopivalla, opetellulla kuivaharjoittelulla näin mahtaviin suorituksiin kyllä ylletään...

Onneksi erotuomarit pääsääntöisesti puuttuvat em. tyyppiseen "filmaamiseen" jopa varoituksia, keltaisia kortteja jaellen.

Kauan, vuosikymmeniä sitten meidän "superkaatuilija" Vesa-Matti Loiri, Vesku olisi varmaan pystynyt vastaaviin suorituksiin.

Välillä ovat pelaajien ilmeet myös niin tuskaisia pallonhallintatilanteissa, varsinkin pallon menetyksissä vastustajille, että tuskin em. ilmeisiin/ääntelyyn pystyy pitkänkään näyttelijäuran tehnyt näyttelijä.
Rehellisesti on tosin todettava, että jos vastustaja tulee pahasti nappulat edellä nilkkaan, niin kyllä siinä yläkerta saattaa jopa sumentua.

Eräissä otteluissa paareja kannetaan kentälle erotuomarin viittoilun tuloksena tämän tästä. Yleensä käy kuitenkin niin, että paarien saapuessa "potilaan" viereen, tämä ponnahtaa ketterästi ylös - halu jatkaa kuitenkin peliä on voimakas,

Poikkeuksellsesti olen tänään maanantaina 27.10.2014 katsellut ruotsalaista jalkapalloa Veikkauksen nettisivuilta: Helsingborg-IFK Göteborg - ottelua. Vierasjoukkue oli selkeästi niin sanotusti niskan päällä, peli päättyi 0-3.
Minulle jäi sellainen tunne, että jommasta kummasta joukkueesta oli pelaaja pitkin kenttää noin puolen minuutin välein. Jalat tuntuivat mm. kramppaavan...

Edellisistä kommenteistani huolimatta käväisen varmaan jatkossakin katselemassa Veikkauksen nettisivuilla jalkapalloa, sillä missäpä niitä maailmanluokan supertähtiä muuallakaan tapaa...

lauantai 25. lokakuuta 2014

Sanomalehtien hinta-/laatusuhde

Luen - niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut - pääsääntöisesti kahta sanomalehteä: Helsingin Sanomia ja Pohjolan Sanomia. Molempia lehtiä luen sekä paperi-että nettiversioina.

Hyviä lehtiä molemmat, tosin ne painivat niin sanotusti eri sarjoissa.

Lisäksi lukuvalikoimaani kuuluvat luonnollisesti talousalueemme kaupunkilehdet, lähinnä Lounais-Lappi ja Kemi-Tornio...

Tällä hetkellä kotitalouteemme tulee Pohjolan Sanomat tilattuna.

Helsingin Sanomat on tullut useaan otteeseen-lähinnä tarjouskampajan-jälkimainingeissa tilattunakin.
Tällä hetkellä saan kyseisen lehden paperiversiot jälkijunassa naapuriltani - muovipussillisen kertarysäyksenä. Luen ne myös jälkikäteen kertarysäyksenä kohtalaisen nopeasti, lähinnä selaillen.
Kiinnostavimmat artikkelit irrotan/leikkaan talteen myöhäisempää tarkastelua varten. Ne muiden ("poltettavien") lehtien mukana päätyvät loppujen lopuksi sytykkeeksi varaaviin takkoihimme. Puhdas puutuhka palautuu aikanaan pensaiden ja puiden juurille - tieto on muuttunut lannoitteeksi...

Itse varsinaiseen asiaan: Hetki sitten kävin taas keittiön pöydän ääressä läpi muovikassillisen Hesareita.

Etusivun yläreunassa on hintatietoa: Irtonumero 3,50 €, kotiin tilattuna alk. 0,97 €/pv (12 kk:n jatkuva tilaus) eli noin 350 €/vuosi.

Päätin päivittää hintatietoni myös Pohjolan Sanomien osalta. Todettakoon, että lehti on nykyään 5-päiväinen ja kahtena "välipäivänä" eli maanantaina (ilmestyy jo sunnuntaina) ja torstaina tulee Lounais-Lappi-lehti ilmaisjakeluna.

Pohjolan Sanomien irtonumero maksaa 2,00 € ja tilaushinta jatkuvana tilauksena ja kerralla maksettuna on 20,50 €/kk eli 246,00 €/vuosi.

Jätän em. lehtien verkkotuotteet vertailun ulkopuolelle.

Edellä mainitun informaation perusteella Helsingin Sanomien "kilohinta" on 100-0 huomattavasti edullisempi kuin Pohjolan Sanomien, koska sivumäärä on moninkertainen mutta...

Vielä tällä hetkellä minun henkilökohtaisessa vertailuvaaàssani on nimenomaan uutisoinnin paikallisuus ollut tärkein vaikuttava tekijä. Onko se vielä lähiaikoinakin, sen aika näyttää...