Yhteistyösopimus

Selailessani vanhoja aineistojani tuli vastaan mielenkiintoisia papereita, muun muassa virallisia, täytettyjä yhteistyösopimuksia. 

Hiukan asian taustaa:

Kerroin työssä ollessani oppilailleni hyvin avoimesti kuka minä olen ja mitä minä ajattelen. 

Ottaessani elokuussa syyslukukauden alussa vastaan uuden oppilasryhmän kerroin myös henkilökohtaisen ratkaisuni liittyen tupakanpolttoon.

Kerroin heille kolme kolme (3) syytä, miksi minä lopetin tupakanpolton, piiputtelun heinäkuussa vuonna 1976.

Kerrottuani asian, tiedustelin, kuinka moni tällä hetkellä polttaa tupakkaa tai käyttää nuuskaa.Tiedustelin lisäksi, kuinka moni on mietiskellyt tupapakanpolton/nuuskaamisen lopettamista. 

Sen jälkeen esitin alla olevan yhteistyösopimuksen, jonka muutama oppilas luokasta yleensä allekirjoitti.

Todettakoon, että ilokseni ja hyvillä mielin jouduin luovuttamaan aika monta pulloa oppilailleni mutta arkistossa olevien dokumenttien mukaan olen edelleen saamassa myös aika monta pulloa - ehkä noin kolminkertainen määrä luovuttamiini verrattuna...

Matkan varrella olen mietiskellyt yhteistyösopimuksen laillisuutta. Itseäni olen lohduttanut ajatuksella, että pääasiassa allekirjoittaneet oppilaani olivat 18-vuotta täyttäneitä ja että tarkoitukseni oli vilpitön. 

Kuinka moni lopullisesti lopetti tupakanpolton/nuuskaamisen, sitä en tiedä.

Varmaan joku "repsahtaneista" oppilaista lukee tämän blogitekstini ja käväisee hoitamassa velkansa pois - lievästi jälkijunassa...

YHTEISTYÖSOPIMUS

Me allekirjoittaneet olemme tehneet alla olevan kirjallisen sopimuksen.

Minä, Aki Pyykkö luovutan jokaiselle tämän keskinäisen sopimuksen allekirjoittaneelle – tällä hetkellä säännöllisesti tupakoivalle, nuuskaavalle – Paperiteollisuuden perustutkinnon XX-luokan oppilaalle keväällä XXXX viimeisen koulupäivän jälkeen koulualueen ulkopuolella puolen litran (0,5l) pullon kirkasta viinaa, mikäli allekirjoittaneiden oppilaiden tupakanpoltto, nuuskaaminen on todistettavasti loppunut keskiviikkona XX. päivänä syyskuuta XXXX mennessä ja polttamattomuutta, nuuskaamattomuutta on todistettavasti kestänyt kevääseen XXXX eli pullon luovuttamisajankohtaan saakka.

Mikäli oppilaiden tupakkalakko, nuuskauslakko ei pidä, allekirjoittaneet korvaavat yhteisvastuullisesti eli porukalla Aki Pyykölle vastaavan nestetuotteen kaksinkertaisena eli kaksi (2) pulloa/”repsahtanut” tupakoija, nuuskaaja.

Oppilaat sitoutuvat lisäksi nauttimaan mahdollisesti saamansa pullon sisällön hillitysti nautiskellen, mielellään vanhempiensa tai huoltajiensa seurassa.

Tätä yhteistyösopimusta on tehty kaksi (2) samansisältöistä kappaletta yksi (1) kummallekin sopijaosapuolelle.

________________________________

Nimen selvennys

________________________________

Nimen selvennys

________________________________

Nimen selvennys

________________________________

Nimen selvennys

________________________________

Nimen selvennys

Kemissä XX. päivänä syyskuuta XXXX

________________________________

Aki Pyykkö

Todistajat:

_________________________________      _________________________________     

Nimen selvennys                                        Nimen selvennys

Suunnitellun vanhenemisen strategia

Alla oleva on vanha tekstini, jota muistaakseni ei ole ollut lehdissä esillä. Hiukan pitkänpuoleinen teksti, kun usein ns. yleisönosastokirjoitukset saavat olla korkeintaan 3000 merkkiä.

Jos otsikko tarkoittaisi Sinun tai minun – suunnitellun vanhenemisen strategiaa – asia olisi erittäin merkityksellinen ja herättäisi laajaa kiinnosta. Tuntisimme itsemme edelleen ikääntymisestämme, hapertumisestamme huolimatta tarpeellisiksi jopa hyödyllisiksi ns. hyvinvointiyhteiskunnan jäseniksi, jotka siirtävät elämänkaaren väistämättä kartuttamaa hiljaista tietoa seuraavalle, kukaties sitäkin seuraavalle sukupolvelle.

Toivottavasti en tuota kenellekään pettymystä, mutta en kirjoita ihmisistä, vaan siirrän tuon otsikon kolme sanaa – suunnitellun vanhenemisen strategia – esineisiin, tuotteisiin. Toki tärkeää on sekin…

Minunkin iässä muistellaan mielellään, miten entisinä hyvinä aikoina esineet, tuotteet kestivät. Mainoksissakin todettiin. ”Ne kestävät isältä pojalle!” Kuulen monen nuoremman sukupolven

edustajan mutisevan: ”Nyt kyllä taitaa muisti pätkiä!” Ei pätki, vaan kyllähän ne kestivät ja kaiken lisäksi niitä kannatti korjata…

”Niin, niin mutta kuka nyt vanhaa roinaa nykyaikana nurkissaan pitää?” kysyvät dynaamiset, kertakäyttökulttuurin kyllästämät edustajat – nykynuoret.

Nykyesineet, tuotteet on tehty särkymään. Niin se pelkistettynä on!

Pätkä suoraa nettitekstilainausta:

Ekologisesti orientoitunut ihminen haluaa käyttää tavaroitaan mahdollisimman pitkään. Hän pyrkii tietoisesti torjumaan muodin, uusien keksintöjen ja mainosten houkutukset ja käyttää samoja vanhoja

esineitä vuodesta toiseen. Ennen pitkään ne kuitenkin särkyvät. Korjaaminen on usein kohtuuttoman kallista tai aikaa vievää. Monesti se ei ole edes mahdollista. Niinpä ympäristöstään vastuuta kantavan kuluttajankin on ostettava uusia vaatteita ja laitteita. Useimmat ihmiset suhtautunevat tavaroiden särkymiseen kuin luonnonilmiöön: sille ei voi mitään. Mutta entä jos tavaroiden rikkimeno tai toiminnan lakkaaminen onkin suunniteltu, jotta uusien tuotteiden myynti varmistuisi?

Kanadalainen vapaa tutkija ja kirjoittaja Giles Slade esittää teoksessaan Made to Break: Technology and Obsolescence in America (Harvard University Press, Cambridge, Massachusetts 2006), että suunniteltu

vanheneminen keksittiin 1930-luvun pula-aikana. Kun tavaroiden ostaminen väheni ratkaisevasti, tehtailijat keksivät uuden keinon lisätä kulutusta:

tuotteisiin käytettiin tahallaan huonolaatuisia raaka-aineita ja komponentteja, jotta ne särkyisivät kyllin aikaisin. Tieteellisillä testeillä valittiin oikeaan aikaan rikkimeneviä materiaaleja ja osia.Muun muassa nykyisin on tavallista suunnitella elektronisten laitteiden akut vanhenemaan nopeasti. Tietokoneiden käyttöikä on saatu pudotettua muutamaan vuoteen ohjelmistosuunnittelijoiden ja tietokonevalmistajien yhteistyöllä. Tavaroiden lyhyt käyttöikä on monien ammattisuunnittelijoiden työn keskeinen lähtökohta.

Eettinen kuluttaminen ei paljon auta, kun koko tuotantojärjestelmä on jo teknisellä tasolla suunniteltu tuhlauksen maksimoimiseen.

Suunniteltu vanheneminen on hyvä esimerkki siitä, että yksityisen kuluttajan huonon omantunnon herättelyyn perustuva muutosstrategia on virheellinen. Sen sijaan, että koemme jatkuvasti syyllisyyttä

kulutuskäyttäytymisestämme, olisi tärkeää huomata, että nykyinen talousjärjestelmämme perustuu pitkälti kuluttamiseen, ja ainoa mahdollisuus on järjestelmän muuttaminen.

Monissa asioissa ihmisellä on mahdollisuus valita, olla ostamatta tai ostaa eettisesti valmistettuja tuotteita. Useimmiten todellista valintamahdollisuutta ei kuitenkaan ole, ja on välttämätöntä muuttaa ylikulutukseen

perustuvaa talousjärjestelmäämme.

Tavarat voisivat kestää moninkertaisesti sen ajan, mitä ne nyt kestävät. Tuotteiden elinikää on lyhennetty tieten tahtoen kuluttajien kysynnän varmistamiseksi. Nykyaikainen kulutusyhteiskunta nojaa siihen, että tuotannon, kulutuksen ja roskiin heittämisen kehä ei koskaan katkea.

Ympäristönsuojelijat pitävät tätä mahdottomana pitkällä tähtäimellä, mutta mitä vaihtoehtoja kuluttajilla on?

Omaa pohdintaa…

Pääosalle kuluttajista riittää sellainen vaihtoehtomalli, että tuotteet olisivat nykyistä yksinkertaisempia – ”karvalakkimalleja”.  Kaikkeen ei tarvitse väkisin ympätä mm. huipputekniikkaa, sillä sehän on usein se heikoin lenkki, ainakin nopeimmin vanhentuva lenkki.

Pohdiskeluterveisin

Aki Pyykkö

Opetusalan eläkeläinen Kemistä

Demokratian irvikuva - totaalihampaaton YK...

Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että seuraan Ukrainan kriisiä - tämänhetkistä sotatilaa/mahdollisesti juuri hetki sitten aikaan saatua haperoa tulitaukoa - kohtalaisen tarkasti, koska sillä saattaa olla arvaamattomat vaikutukset maailmanrauhaan lähitulevaisuudessa.

Maailmanrauhaan, jota Yhdistyneet kansakunnat (YK) pitäisi arvovallallaan kiihkeästi suojella ja ylläpitää...

Niin pitäisi, mutta se on mielestäni demokratian irvikuva - totaalihampaaton monien tälläkin hetkellä jylläävien kriisipesäkkeiden keskellä - myös Ukrainan kriisissä.

Minulle on viime aikoina tullut mieleen suomalainen lastenlaulu Ihme ja kumma, josta lainaan ensimmäisen säkeistön:
1.

Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa. Kun päivä painuu pilveen, niin varjo katoaa.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

____________________________________________________________________

Minua - pientä kulkijaa - hämmästyttää erittäin paljon se, että mm. YK:n turvallisuusneuvoston pysyväisjäsenillä on veto-oikeus, jonka perusteella mikä tahansa näistä maista voi kaataa minkä tahansa päätöslauselmaluonnoksen voimaantulon.

Se on minun arvomaailmassa demokratian irvikuva. Puhdas, suoraviivainen enemmistöäänestyspäätös on sen sijaan oikeaa, kriittisen tarkastelun kestävää demokratiaa...

Toisaalta on murheellista todeta, että joka maailman kolkassa nousee kuin sieniä sateella noita pikkuhitlereitä, jotka äärimmäisen röyhkeillä valloituspykimyksillään saattavat maailman lähes kolmannen maailmansodan partaalle. Naurettavinta ovat lisäksi väitteet, että he eivät kuitenkaan ole kriisin osapuolia...

On tämä kummaa aikaa!

Pätkä suoraa Wikipedia-nettilainausta:

Yhdistyneet kansakunnat[1] (lyhenne YK) on maailmanlaajuinen hallitusten välinen yhteistyöjärjestö, joka perustettiin 24. lokakuuta 1945 San Franciscossa Kansainliiton korvaajaksi. Maailmanjärjestö perustettiin toisen maailmansodan jälkeen edistämään kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta sekä ihmisoikeuksia.

Yhdistyneiden kansakuntien viralliset kielet ovat puhujamäärältään maailman suurimpien kielien joukkoon kuuluvat englanti,ranska, espanja, venäjä, kiina ja arabia: näistä päivittäisessä käytössä ovat englanti ja ranska.[2]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyneiden kansakuntien päämajaNew Yorkissa, Yhdysvalloissa.

Yleiskokouksen istuntosali YK:n päämajassa New Yorkissa.

Turvallisuusneuvoston sali New Yorkissa.

YK:n organisaatio muodostuu kuudesta pääelimestä sekä New Yorkissa sijaitsevasta päämajasta. YK:n pääelimiä ovat yleiskokous, turvallisuusneuvosto, talous- ja sosiaalineuvosto, huoltohallintoneuvosto, kansainvälinen tuomioistuin ja sihteeristö.

Yleiskokous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous

Yhdistyneiden kansakuntien päätöksiä tekee Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous|yleiskokous . Jokainen jäsenvaltio voi osallistua New Yorkissa pidettävään kokoukseen. YK:n yleiskokous avataan syyskuussa ja se jatkuu seuraavan yleiskokouksen alkuun saakka. Käytännössä yleiskokouksessa tapahtuu eniten syksyllä, kun asioita käsittelevät komiteat kokoontuvat.

Turvallisuusneuvosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto

Yhdistyneiden kansakuntien päätösten toimeenpanon kannalta keskeinen on päätöslauselmia antava Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto. Turvallisuusneuvostossa on 15 jäsentä kerrallaan, joista pysyviä jäsenvaltioita ovat Venäjä (Neuvostoliiton kansainvälisoikeudellisena seuraajavaltiona), Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Yhdysvallat ja Kiinan tasavallan sijaan 1971 paikan saanut Kiinan kansantasavalta. Näillä pysyväisjäsenillä on turvallisuusneuvostossa veto-oikeus, jolla yksikin niistä voi estää minkä tahansa päätöslauselmaehdotuksen voimaantulon.

Muut turvallisuusneuvoston jäsenvaltiot ovat vaihtuvia. Käytännössä järjestelmä muistuttaa kiertojärjestelmää. Maat kampanjoivat päästäkseen turvallisuusneuvostoon ja valinta tapahtuu vaalilla. Vaihtuvilla jäsenmailla ei ole veto-oikeutta turvallisuusneuvoston päätösehdotuksiin. Turvallisuusneuvosto kokoontuu New Yorkissa.

Empiiristä ruohonjuuritason tutkimusta...

Tämä on vanha teksti niiltä ajoilta, jolloin olin vielä aktiivisesti työelämässä mukana.

Havahduin eräänä aamuna ravattuani jään auton ikkunoista ja körötellessäni
töihin – hei, olen tehnyt vuosikymmeniä empiiristä tutkimusta
havainnoidessani Kemin keskustaan suuntautuvaa liikennettä aamuisin.

Nykysuomen sanakirjan mukaan: osa 4 sivu 99 sana empiirinen tarkoittaa
kokemukseen nojautuva, kokemusperäinen

”Tutkimustuloksiani”:

Mikäli lähden työpaikalleni aamulla Haukkarista Kainuunkadulta esimerkiksi
+ klo 6.30 Möylyntien ja Eteläntien risteyksessä ei ole juuri muita
autolla liikkujia, pari pyöräilijää pyyhältää yleensä pysähtymättä
ohi
+ klo 6.45 em. risteyksestä saattaa joutua jonkun muun perässä
ajelemaan
+ klo 7.00 joutuu jo kukaties odottelemaan paria kolmea autoa,
joista ainakin yksi vilahtaa näkökentän ohi jompikumpi etulyhty
pimeänä
+ klo 7.15 havaintojeni mukaan autoja saattaa joutua odottelemaan
minuutin kaksi, vilkkua käytetään todella säästeliäästi, yksi bussi
liikenteessä Oulun suuntaan.
+ klo 7.30 autoja liikkuu jo lyhyiksi jonoiksi asti, odotusaika
risteyksessä ehkä keskimäärin pari kolme minuuttia, ainakin yksi
täysperävaunurekka vääntäytyy Möylyntieltä Eteläntielle Oulun
suuntaan
+ klo 7.45 jonot pitenevät ja väliin ujuttautuminen selkeästi
vaikeutuu, koska tulen STOP-merkin takaa, Möylyntielle saattaa
jo syntyä muutaman auton jono
+ klo 8.00 jono on hetkittäin todennäköisesti jatkuvaa, ruuhkaksi,
melkeinpä häiriöksi saakka, ajetaan aivan liian lähellä ja jos siihen
aikaan olisin liikkeellä, niin olisin jo auttamattomasti myöhässä

Luonnollisesti samantyyppinen tilanne, rytmitys jatkuu ajellessani Kemiin
Eteläntietä jatkaen Asemakatua Sauvonväylän risteykseen, siitä yli sillan
Tervaharjulle liikenneympyrään ja edelleen Kivikankaalle Kemi-Tornion
ammattikorkeakoulun kuntayhtymään kuuluvan Kemi-Tornion ammattiopiston
Tekniikka ja ravintola-alan yksikön uudelle tontille Tietokatu 2:een parkkiin...

Muitakin reittivaihtoehtoja on:
Esimerkiksi Syväkankaan kautta; matkana muutama sata metriä
lyhyempi ehkä ajallisesti myös lyhyempi...

Toisaalta koukkaus moottoriliikennetien kautta matkana yli kilometrin pitempi
mutta ajallisesti todennäköisesti lyhyempi, kun saa ajella peräti 80 km/h, niitä
on syytä tutkia.

Myös polkupyörälle löytyy useita vaihtoehtoreittejä!

Mitä järkeä em. tekstissä sitten kukaties on? Todennäköisesti siitä ei löydy
juuri mitään suurta viisautta, mutta tasoltaan tämän tyyppisillä ”tutkimuksilla”,
nollatutkimuksilla on hankittu Suomessa lisensiaatti- jopa tohtorititteleitä,
mikäli oikein muistan.

Eräs otsikko taisi muun muassa olla: Mitä kauempana työpaikka on, sitä
enemmän kuluu todennäköisesti aikaa sinne kulkemiseen.

Vastaavasti otsikko voinee olla: Mitä kauempana työpaikka on, sitä
aikaisemmin sinne on syytä lähteä ehtiäkseen ajoissa paikalle.

Tutkimuksiin liittyvänä muistuu mieleeni liikennevalistukseen, tarkemmin
sanottuna turvavöiden käyttöön liittyvä ohjelmanpätkä televisiossa, jossa haastateltiin iäkkäänpuoleista mieshenkilöä. 

Haastattelija kysyi: ”Miksi te ette käytä turvavöitä? Viimeaikaisten tutkimusten 
mukaan niiden käyttö kiistatta vähentää liikennekuolemia tai vakavia loukkaantumisia kolaritilanteessa."

Mies vastasi yksiselitteisesti: ”Minä en aja kolaria!” ”Ja minä en usko
mihinkään tutkimuksiin. Markan rahalla saa aivan minkälaisia tutkimuksia
tahansa! Näin se on!” hän sanoi ja kaasutteli kupla-Volkkarillaan pois
sauhutellen rennosti ilmeisesti Työmies- tai Saimaa-tupakkia mynnissään,
holkissaan...

Empiirisin nolla-tutkimusterveisin
Aki Pyykkö
Ps.
Edelliseen tekstiin liittyvänä: Lähdenpä mihin aikaan tahansa ajelemaan, eräs
asia on matkan varrella kuitenkin vakio.
Mikä?
Siitä ehkä sitten tuonnempana...

Mitä en tekisi mistään hinnasta!

Olen aikanaan tehnyt pitkän listan sellaisista asioista, mitä en tekisi mistään hinnasta.

Alla oleva luettelo osa niistä, asiat eivät ole tärkeys tai muussakaan järjestyksessä.

Ainakaan...
+ en suostu nostamaan rahaa kadulta ”seinästä lipan alta” tai pankin ”tuulikaapista” tai maksamaan laskujani pankin maksupäätteillä

+ en suostu leikkaamaan pensasaitaa huolitellun luotisuoraksi, vaikka ympäristön aiheuttamat paineet ovat kesäaikaan sietämättömän kovat ja aika-ajoin ahdistavat

+ en suostu keskustelemaan naapureiden kanssa sanallakaan puunkaatoon liittyvistä asioista, varsinkaan, jos puut ovat meidän tontilla

+ en suostu ajamaan sileäksi ojanvierustoja ennen kuin kaikki luonnonkukat ovat saaneet kukkia rauhassa väriloistossaan - tunnustan, että tänä kesänä olen poikennut edellä mainitusta...

+ en suostu tuhoamaan voikukkia kasvintuhomyrkyillä tai nyppimään voikukanjuuria pinseteillä nurmikolla kontaten 

+ en suostu liimaamaan autoni takaosaan isolla Turbo vaikka se sitä olisikin

+ en suostu provosoitumaan, vaikka puskuriini aina lähes kiinni ajaa kännykkään lörpöttelevä superautoilija

+ en suostu ostamaan Harley-Davidson-merkkistä moottoripyörää, pukemaan päälleni vanhanaikaista nahka-asua/hassunkurista kypärää ja ajelemaan naurettavasti jalat eteen sojottaen

+ en suostu istumaan lipittelemään olutta sikakalliilla hinnalla häthätää kyhätyllä, maisemaa kamalan estottomasti/mauttomasti pilaavalla merenrannan kesäterassilla

+ en suostu osallistumaan Seinäjoen Tango-markkinoille, vaikka se jostain käsittämättömästä syystä luokiteltaisiin rangaistuksen uhalla mahtimääräyksillä suoranaiseksi kansalaisvelvollisuudeksi

+ en suostu lukemaan enää Fantom-sarjakuvia

+ en suostu huutamaan täpötäydessä baarissa: ”Kaikille kierros minun piikkiin!” ja nimenomaan

+ en suostu olemaan kirjoittamatta, mikäli jokin asia minua vielä jostain syystä kiinnostaa.

Tässäpä aluksi, kukaties em. luetteloa olisi syytä kohta päivittää.

Pihasavotta loppusuoralla...

Kerroin taannoin, että olemme kaataneet puita tontillamme - luvan perästä. Loppujen lopuksi kaadoimme, oikeastaan kaadatimme neljä noin viisikymmentä vuotta vanhaa mäntyä, upeita puita, joista on jäljellä siistit kannot. Kaksi mäntyä jätimme vielä pystyyn...

Viisi avolava- ja peräkärrykuormaa risuja/oksia on viety pois, yksi peräkärrykuorma taitaa vielä tulla vietäväksi.

Olen muutaman päivän ajan pilkkonut em. kaadettuja, katkottuja puita katokseen kuivamaan. Polttokelpoisia ne ovat vasta ensi vuonna.
Puukatoksen seutuvilla on huumaavan hyvä havupuun tuoksu, jonka tuntuu huomaavan myös kadulla jalan/pyörällä kulkijat.

Hetki sitten puita pilkkoessani pohdiskelin, mikä on eläkeläiselle sopiva työrupeama. Sitä mietiskellessäni vaimoni huikkasi talon kulmalta: "Annahan jo olla, jatketaan huomenna." 

Kieltämättä viiden tunnin työrupeama lähes yhtäjaksoisesti halkomakirveen varressa on jo kohtalaisen sopiva työrupeama eläkeläiselle, koska välillä joutuu halkaisussa käyttämään kiilaakin tiukimpien puiden halkaisemiseksi.

Huomenna siis jatketaan, mikäli ilmat sen sallivat. Eipä tuolla enää paljon ole pilkottavaa, tosin aivan ne vaikeimmat taitaa jäädä minulta kotikonstein halkaisematta...

Saatana! Minulle kyllä vaipat vaihdatte!

Tämä on vanha mutta aina niin ajankohtainen tarina sarjasta Jutustelua marketin kassajonossa...

En voinut olla kerta kaikkiaan kuulematta jutustelua marketin kassajonossa, jossa kaksi
mieshenkilöä, toinen elämänsä kevättä elävä ehkä kolmikymppinen ja toinen erittäin virkeän
oloinen harmaahapsi - taisivat olla jutuista päätellen pojanpoika ja isoisä - keskusteli
jokseenkin äänekkäästi luottamustehtävistä ja siihen liittyvästä oman edun tavoittelusta sekä
Kemissä koko syksyn velloneesta sosiaali- ja terveyslautakunnan säästöpäätösasiasta...

”Olenko kertonut Sinulle Matti, että eräs aktiivinen kunnanvaltuutettu – on muuten
puoluetaustaltaan ihan meikäläisiä – toitottaa päntiönään, että hänellä ei ole kunnan
luottamustehtävien suhteen muuta kriteeriä kuin että hän saa mahdollisimman monta
luottamustehtävää ja kokouspalkkiot juoksee!” iäkkäämpi mieshenkilöistä sanoi hiukan
tuohtuneena.
”Mitä enemmän kokouksia sitä parempi! Ennätys on toistaiseksi seitsemän (7) kokousta
päivässä, vaikka tuskin sillä vielä ennätysten kirjoihin pääsee!” hän muistaa aina vuodesta,
vaalikaudesta toiseen sanoa...

”Puheenjohtajana hän yrittää panna kokousaikataulut uusiksi, että ehtii useampaan.”
vanhempi miehistä, Kalle-pappa lisäsi.

”No eipähän tuosta ole ollut aikaisemmin puhetta Kalle! Miten tämä mainitsemasi
superkokousedustaja sitten ehtii lukuisiin kokouksiinsa?” nuorempi miehistä, Matti kysyi.
Hänen äänestään selkeästi kuulsi, mihin kategoriaan hän pisti kyseisen kokousintoilijan.
”Kyllä hän väittää ehtivänsä, vaikka olen kyllä muunlaistakin tietoa kuullut! Hän sanoo
sukulaistensa lähinnä, poikansa, tyttärensä, miniänsä ja vävynsä sitoutuneen häntä
kuljettamaan paikasta eli kokouspaikasta tarvittaessa toiseen. Onneksi matkat ovat näillä
kulmilla kuitenkin lyhyitä! Tiukkaa kuulemma välistä tekee, kun tärisevän auton takapenkillä
pimeässäkin täytyy availla kokouskirjekuoria ja pikaluvulla selvittää jotakin – edes sen, mistä
kokouksesta on seuraavassa kysymys!” sanoi Kalle-pappa hiukan poskenpäät punoittaen. 

” Ei voi olla totta! Ei todellakaan voi olla totta! Niinkö hän sanoo? Kyllä on kiivasta touhua!”
Matti sanoi selvästi kiihtyen tilanteesta. ”Toisaalta yhteisten asioiden hoitaminen vaatii
aktiiveja ihmisiä!” hän lisäsi.
”Vai yhteisten asioiden hoitaminen!” Kalle-pappa tuhahti...
”Hän paskat haistattaa yhteisille asioille! Hänelle on oma etu, sen jälkeen oma etu ja vielä
senkin jälkeen oma etu ykkösasia! Siinä on kuule kaukana yhteisten asioiden hoitaminen!”
sanoi Kalle-pappa ärtyneenä.
”No annetaan sen olla! Oli, mitä oli!” hän vielä lisäsi, mutta...
”Sanohan Matti, vaihtaisitko Sinä minulle vaipat, joita ei edes ole varaa muka kohtuullisessa
määrin vaihtaa tai ei ole muka paikalla vaihtajaa?” kysyi Kalle-pappa yllättäen.

”Mitä Sinä nyt höpiset pappa? Sinä et ole vielä kuule vuosikymmeniin uudessa vaippaiässä!
Sinähän vaihdat itse vielä meidänkin Onnille vaippoja kuin tyhjää.” Matti, pojanpoika sanoi
hiukan ihmeissään ja hämillään pappansa ylläristä.

”Niin, niin, mutta kun tuntuu, että ei ole muka rahaa kohta mihinkään eikä tekeviä käsiä
auttamassa! Täytyy pysyä raamissa!” sanoi Kalle-pappa hiukan tuohtuneena... 
”Minäkin olen kuule sitä sukupolvea, joka tämän maan sodan jälkeen pystyyn nosti melkein
tyhjästä! Olin kuule melkein viisikymmentä vuotta töissä, hyvissä hankkeissa, maksanut veroni ja kartuttanut eläkerahastoja! Satana! Minulle kyllä täytyy löytyä ihmisarvoinen lopputaival!
Jos vaippoja tarvitaan, niin ne myös vaihdetaan!” Kalle-pappa melkein huusi otsassa suoni
uhkaavasti pullistellen.

Pojanpoika katseli hiukan nolona ympärille ja yritti tyynnytellä isoisäänsä, koska mesoaminen
alkoi jo olla häiritsevän äänekästä.
”No, eiköhän me nyt sentään, eiköhän tuota rahaa löydy avuttomien, sairaitten ja vanhusten
hoitamiseen!” Matti sanoi totisena.
”Niin! toivottavasti!” sanoi Kalle-pappa rauhoittuen ja he poistuivat kassalta hedelmäpelien
suuntaan, joilla näytti olevan vielä iltamyöhälläkin tungosta.

Erinomaisia koirankuseskelutolppia...

Entinen posti, nykyinen Itella ja taas ensi vuoden alusta Posti on kustannustehokkuudessaan pakottanut mökkiläiset pystyttämään tienviereen ryhmiin postilaatikoitaan.

Minua ei ole huolestuttanut, mikä on ryhmälaatikoiden kohtalo kunnon 
auraustalven jälkeen.

Sen sijaan olen huolestunut lähinnä siitä, kuinka kauan itse jaksan katsella
provosoitumatta ohi talutettavien koirien kuseskelun hajustavan laatikkotolpat inhottavaniljettävään lemupilveen.

Näitä koirantaluttajia kulkee ohitsemme päivän mittaan aika monta, arvelen kaksi-kolmekymmentä...

Todettakoon, että suunnilleen samaa reittiä kulkee liuta pikkulapsia päivittäin. Osa lapsista kömyää pitkin ojanpientareita.

Ainahan koirat ovat julkikuseskelleet, eikä niihin ole puututtu. Toki kiinteät tuotokset eli koiranpaskat = koirankakat fiksuimmat koiranomistajat - tosin olen nähnyt vain yhden henkilön näin toimivan - keräävät pussukkoihinsa, suurimman osan omistajista haistattaessa paskat mokomille määräyksille, suosituksille…

Puolueeton Suomi nykymaailmassa...

Itsenäisen Suomen taival on varsin lyhyt, vajaa sata vuotta. Aiemmin vuosisatoja meitä ovat päälle päsmäröineet vuoroin Venäjä ja Ruotsi.

Itsenäisen Suomen poliittiseen sanavarastoon on juurtunut sana puolueeton. Mitä on olla puolueeton nykymaailmassa? Tilanne on kieltämättä hankala, koska olla puolueeton, on lähes mahdottomuus.

"Kun toiselle kumarrat, niin toiselle pyllistät." on kaikille tuttu kansanviisaus...

Eteläistä naapurimaatamme Viroa ovat myös vuosisatoja riepotelleet monet vallanpitäjät. Viime vuosikymmeninä ja aivan viime vuosina Viro on tehnyt selkeitä valintoja, jotka merkitsevät vahvaa liittoutumista.

Viimeaikaiset tapahtumat Ukrainassa ovat merkinneet Euroopassa/maailmassa selkeää epävarmuuden lisääntymistä.

Sitoutumisen/liittoutumisen merkitys on kasvanut varsinkin pienten maiden osalta.

Ei ole sattumaa, että Viro on saanut tänään arvovaltaisen vieraan.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista:

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama aloitti tiedotustilaisuutensa Tallinnassa sijaitsevassa Nordea-konserttisalissa muistelemalla Baltian maiden itsenäistymiseen johtaneita tapahtumia, kuten ”laulavaa vallankumousta” ja peilasi näitä tapahtumia Euroopan nykytilanteeseen.

”Olemme vahvoja, koska seisomme yhtenäisinä”, Obama totesi. Hänen puheensa kantavana teemana voi pitää Yhdysvaltojen tukea, jota jaettiin puheen mittaan useaan suuntaan. 

”Eurooppa on yhtenäinen, rauhaisa ja voimakas, mutta nyt Venäjän toimet Ukrainassa uhkaavat tätä tilannetta. Rajoja ei kuitenkaan voi piirtää aseilla, kansakunnilla on oikeus päättää omista asioistaan", Obama sanoi puheensa alkupuolella, jonka jälkeen hän kohdisti Venäjään tiukkaa kritiikkiä. 

”Emme hyväksy Euroopan pienempien maiden joutuvan suurempien naapureidensa painostuksen kohteeksi. Aivan kuten emme koskaan hyväksyneet sitä, miten Neuvostoliitto valtasi Baltian maat, emme tule hyväksymään Krimin valtausta. Emme tule hyväksymään aggressiota mitään liittolaistamme kohtaan”, Obama sanoi ja sai aplodit.

"Jos täällä kysytään kuka tulee apuun, se on Nato, mukaan lukien Amerikka. Tässä ja nyt! Emme voi ikinä ottaa turvallisuuttamme ja vapauksiamme itsestäänselvyytenä, tämän te tiedätte katkerasta kokemuksestanne. Menetitte itsenäisyytenne kerran, Naton kanssa ette menetä sitä toista kertaa”, Obama tuki Baltian maita.

Obama ei kuitenkaan luvannut aseellista apua Ukrainalle, vaikka totesikin Ukrainan tarvitsevan muutakin kuin sanoja. 

”Älkää epäilkö tätä, Venäjä saa maksaa. Jo nyt rahoittajat pakenevat sieltä, maan luottoluokitus on huono ja rupla heikko. Emme kuitenkaan halua eristää Venäjää, toivotamme vahvan ja rauhanhaluisen Venäjän tervetulleeksi. Se tarkoittaa kuitenkin, että venäläiset jättävät Ukrainan rauhaan ja antavat Ukrainan tehdä omat ratkaisunsa. Me kannatamme diplomaattista ratkaisua, mutta Venäjän käytös on pakottanut meidät pakotteisiin”, Obama sanoi.

Obama ei myöskään käsitellyt kuin ohimennen Venäjän ja Ukrainan tänään solmimaa tulitaukoa. Hän tyytyi toteamaan, että Itä-Ukrainassa on venäläistä kalustoa ja Venäjä tukee kapinallisia, mutta ei nostanut tulitaukoa esille merkittävänä muutoksena parempaan.

”Arvokkuus voittaa. Oikeus voittaa. Demokratia voittaa. Emme salli maailmaa, jossa suuret naapurit kiusaavat pienempiään.”

Obama totesi jo aiemmin tänään keskiviikkona, että Viro on Naton mallimaa "eikä tule koskaan jäämään yksin". Presidentin mukaan Yhdysvallat on sitoutunut Viron turvallisuuteen, jota hän kuvasi "ainaiseksi ja järkkymättömäksi".

”Pitkään eläköön hieno liittoutumamme”, Obama päätti noin puoli tuntia kestäneen puheensa.

Hyvä-veli(sisko)järjestelmä toimii...

Ennen väitettiin, että Suomi on vähiten korruptoitunein maa maailmassa, olimme selkeästi
paalupaikalla em. asiakokonaisuudessa.
Sittemmin olemme tippuneet globaalisella ranking-listalla muutaman pykälän alaspäin. 

Mahdollisesti olemme tällä hetkellä kuitenkin kolmen-viiden parhaan joukossa...

Takavuosien tapahtumat mm. eduskuntavaalien vaalirahoitusjärjestelyjen osalta osoittivat, että ns. hyvä-veli (sisko) järjestelmä toimii maassamme tehokkaasti. Usein puhutaan käsitteestä ”voitelu” tai palvelu ja vastapalvelu.

Muualla maailmassa em. tyyppisestä asiasta käytetään selkeästi ja yksiselitteisesti käsitettä korruptio tai jopa mafia, joka mädännyttää viime kädessä koko järjestelmän, mikäli siihen ei riittävän tehokkaasti puututa.

On lapsellista väittää, että vaalirahoitussotkujen takana oli puhtaasti pyyteetöntä toimintaa,
jolla ei ollut selkeitä, tavoitehakuisia taka-ajatuksia. Vähintäänkin lähitulevaisuuteen liittyviä odotuksia mahdollisesti valittujen/taloudellisesti tuettujen henkilöiden suhteen.
Usein odotukset liittyvät tukijalle tai hänen edustamalleen yritykselle taloudellisesti merkittäviin asiakokonaisuuksiin mm. maanhankintakysymyksiin, kaavoitukseen, jne. …

Napsitaan rusinat (rahoitustuet) pullista ja poistutaan sutjakkaasti lakeerikengissä ja
Armani-puvussa takaoikealle uusille apajille – rahastettavaa Uushölmölä-Suomessa riittää!

Tuntuu siltä, että takuuvarmasti jokaisella poliittisella ryhmittymällä on luurankoja kaapeissaan em. asiakokonaisuudessa.

Toimiiko hyvä-veli (sisko) järjestelmä myös kunta-/kuntayhtymätasolla? Kyllä toimii ja voi
ilmeisen hyvin…

Muun muassa ns. sopivien henkilöiden keskittämisvalinnoilla voidaan ohjailla
lähitulevaisuuden päätöksentekoprosesseja, jotka eivät välttämättä aina ole kuntalaisten
parhaaksi.

Takavuosien tositarinaa

Viime vuosien muuttotappioista huolimatta Kemiin tulee paluumuuttajia, entisiä kemiläisiä, jotka ovat joutuneet työn perässä lähtemään kuka minnekin – hyvä niin, mutta...

Toivottavasti kykenemme luomaan uusia työpakkoja ja työn perässä Kemiin tulee myös uutta verta selvitäksemme lähivuosien talouskurjimuksesta.

Tässä erään paluumuuttajan kertomus takavuosikymmenien pankkimaailmasta:

”Tulimme takaisin Kemiin runsaat kolmekymmentä vuotta sitten. Tuli ajankohtaiseksi uuden talon rakentaminen. Päättäessäni tiedustella paikallisilta pankeilta – joita siihen maailman aikaan oli aikamoinen rypäs – rahoitusvaihtoehtoja silloinen työtoverini varoitteli minua ”pankkihuoruudesta” ” aloitti paluumuuttajamme kertomuksensa.

Työtoverini kertoi yksiselitteisesti:” Sinä et taida enää muistaa, että Kemi on niin pieni kyläpahanen, että täällä pankinjohtajat soittelevat aktiivisesti toisilleen, varoittelevat lainatarjouskyselijöistä ja nimenomaan sortumasta liian edullisiin lainatarjouksiin. Pidetään pojat korkotasosta ja reviireistä kiinni, he toisiaan psyykkaavat!” sanoi työtoverini.

Silloinen ”pankkihuoruus”-käsite on ymmärtääkseni tämän päivän normaalia, jokapäiväistä kilpailuttamista!

Takavuosikymmeninä oli tapana, että lapset valitsivat saman pankin palkkapankikseen, jonka vanhemmat olivat valinneet ns. lapsilisäpankiksi. Minun lapsilisäpankkini ei pysynyt pystyssä, vaikka minäkin olin omalta osaltani ”pankkitalkoissa”, jolloin pumppasimme miljardeja markkoja tukitoimiin, mutta mikään ei auttanut...

Tosin itse olin valinnut ensimmäiseksi palkkapankikseni – sen jälkeen, kun tiliä ei enää saanut rapisevassa tilipussissa käteensä palkkakonttorin hämärässä – pankin, jolla oli erittäin joustavat maksusiirtopalvelut. Olen vieläkin kyseisen pankin asiakas, vaikka sen nimi ja luonne on muuttunut matkan varrella moneen kertaan.

Neljännesvuosisata sitten otin työtoverini varoituksista huolimatta riskin ja tiedustelin eri pankeista erilaisia vaihtoehtoja uudisrakennuksen rahoittamiseksi. Minä siis yritin kilpailuttaa pankkeja.

Näin jälkikäteen asiaa muistellessani rahaa ei tuntunut löytyvän millään, vaikka ns. omarahoitusosuus oli kunnossa, pankkiasiat hoidettu asiallisesti ja oli vakituinen työpaikka.

Se oli saatanan nöyryyttävä tunne, vaikka olin itse aina hoitanut kaikki viimeisen päälle!

”On kovat ajat ja tuo Amerikan valuuttapolitiikka heilauttelee meitä Suomessakin!” sanoi mm. eräs vanhan kansan pankinjohtaja. ”Katsotaan, katsotaan sitten myöhemmin!” hän sanoi yrittäessäni taivutella hänelle rautalankamallin, että kyseessä on vain perheeni uudisrakennuksen kohtalaisen lyhytaikainen luototus.

En jäänyt katsomaan myöhemmin, vaan menin seuraavaan pankkiin, jossa onnistuin pääsemään nuoren kakkosjohtajan puheille, joka pahoitteli sitä, että en ole ollut aikaisemmin pankin asiakas. ”Meidän tavoitteemme on hoitaa pitkäaikaisasiakkaiden luototus.” hän sanoi. Rahahanat olivat ja pysyivät siihen pankkiin kiinni...

Ännännessä pankissa silloinen kakkosjohtaja ihmetteli: ”Miksi et ole tullut heti meille?

Sanoin kyllä jo käyneeni, mutta minut ohjattiin silloin kamreerin juttusille, joka kertoi vakavan huolestuneena, että meidän pankilla ei taida löytyä rahaa perheeni rakentamishankkeen rahoitukseen...

No rahaa vihdoin löytyi, vaikka myöhäisemmässä vaiheessa sitäkin pankkia jouduttiin tukemaan miljardeilla markoilla. Nythän tuo kyllä taas takoo hyvää tulosta, miljarditulosta ties kuinka monennen nimenvaihdon siivittämänä ja heittää reippaasti väkeä ulos ajaen asiakkaat pankkiautomaateille, tuulikaappeihin tai kaduille lippojen alle...

Siihen en itse suostu, paluumuuttaja totesi ykskantaan.

”Kehotan harkitsemaan pankin vaihtoa, mikäli palvelu ei ole asiallista ja itselle tulee tunne, että pankinjohtajan mielestä et asiakkaana tuo muuta kuin hiekkaa pankin lattialle.” sanoi hän ponnekkaasti kertomuksensa päätteeksi.

Muistiin kirjoittaneena

Raha haisee...

Jokainen meistä tietää, että Björn Pikku-Nalle Wahlroosilla ei ole pikkurahasta puutetta ja ilmeisesti osittain sen pönkittämänä hän on katsonut oikeudekseen aika-ajoin puuttua lähes kaikkeen, mikä ajassa vähääkään liikkuu.

Toki hänelläkin oikeus on mielipiteensä sanomiseen niin kuin kenellä muulla suomalaisella tahansa. Usein hän on harvinaisen oikeassa ja sanoo sen, mitä monien ajatuksissa liikkuu.

Aina kun em. henkilöstä on puhe, tietää takuuvarmasti, että kysymyksessä on raha.

Raha, joka monien mielestä haisee, suorastaan lemuaa sen jälkeen, kun Björn Wahlroos ilmoitti julkisesti veropakolaisuudestaan...

Walroos asuu Halikossa Joensuun kartanossa. Joulukuussa 2013 hän siirsi kirjansa Ruotsiin, joka ei peri perintöveroa.

Suomen, Meri-Lapin Kemi mereltä nähtynä,,,

Kävin istuskelemassa ongella kahden entisen opettajakollegani kanssa eilen illansuussa. 

Olimme tutussa paikassa Selkäsaaren pohjoispädyssä Kojukallion kohdalta Ajoksen suuntaan lähtevän väylän kupeessa.
Tuuliolosuhteen eivät aivan täydellisesti suosineet "istuntoamme", sillä aika ajoin, puuskittain tuuli puhalteli navakasti, onneksi Selkäsaari oli osittain suojanamme.

Toinen, vielä hetken aikaa työelämässä oleva, opettajakollegoistani oli ensimäistä kertaa mukana kokeilemassa tässä paikassa kalaonneaan.
Isot ahvenet eivät tällä kerralla olleet liikkeellä. Toki saimme pientä ahventa pilkeillä ja jigiongilla sen verran, että ensikertalaisemme pääsee kotona savustamaan.

Ihailimme edessämme avautuvaa Kemin Sauvosaaren rantamaisemaa. Kyllä Kemi on upea kaupunki mereltä nähtynä. Pohdiskelimme nimenomaan, miten neljä massiivista kerrostaloa sopivat hienosti rantamaisemaan.

Kyllä ns. Ruutinpuistoon - toivottavasti nopeasti lähitulevaisuudessa - nousevat asuinrakennukset täydentävät Sauvosaaren ilmettä myös mereltä päin...

Olen varsinainen Onnen-Pekka!

Olen kirjoittanut alla olevasta asiasta aikaiseminkin. Käsittämätön, lähes satumainen onneni jatkuu.
Kerta kaikkiaan minulla on ollut taas erinomainen nettitarjousviikko!

Minulle on tarjottu "ilmaiseksi tai lähes ilmaiseksi" muun  muassa seuraavaa:

+ upea GPS-laite
+ monta viimeistä mallia olevaa ns. kannettavaa
+ lukematon määrä erilaisia älypuhelimia
+ hienoja kameroita
+ mahtava grilli
+ luottoa joka lähtöön - lähes ilmaista rahaa
+ ilmaisia hotelliöitä
+ edullisia matkoja
+ mahtavia rautakauppatarjouksia
+ lääkkeitä joka lähtöön
+ lahjakortteja
jne.

Monissa tarjouksissa ihmetellään, miksi ihmeessä en ole ottanut edullista tarjousta vastaan?

Lisäksi on tarjottu erilaisia testausmahdollisuuksia. Erääseen testaustarjoukseen vastasin Ilmoitin olevani kiinnostunut talvitakin määräaikaisesta testauksesta ja siihen liittyvästä tuotekommentoinnista. Sen jälkeen asiata ei ole kuulunut mitään.
Tai oikeastaan on kuulunut, sähköpostiini tuli sama testausmahdollisuustarjous ties monettako kertaa...

Niin kuin jo aikaisemminkin kirjoitin, sokerina pohjallasain mm. ilmoituksen, että minulle on tulossa 750.000 dollarin summa, kunhan ilmoitan vaan tietoni.

Kyllä em. suuruiselle rahasummalle olisi käyttöä mutta taidan jättää tällä kerralla väliin...

Todettakoon, että olen yrittänyt informoida, että em. tyyppiset asiat eivät minua kiinnosta, mutta viestitulva jatkuu entiseen tyyliin, kukaties entistä pahempana/parempa - riippuen siitä, miltä kantilta asiaa ajattelee.

Todettakoon lisäksi, että sain liitetiedostona toistamiseen eräänlaisen palkintoaineiston peräti Googlelta. 

Liitetiedosto on niin aidon tuntuinen, että sitä on kyllä aivan pakko tarkistaa. Kerron aikanaan, oliko sekin supertaitavasti hahmoteltua huijausta vai totta ainakin toinen puoli...